Mies öyhöttää asioista, joista naisella on koulutus

70 siis AP.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä lapsia, mutta suunnitelmisss kyllä.

En pidä miestä tyhmänä, päinvastoin, hänellä olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta jostain syystä jättää sitä käyttämättä. Tarvittavaa paloakin löytyisi ihan vaikka minunkin alalleni! Kun puhun hänelle koulutusmahdollisuuksista, hän väittää minun painostavan häntä.

Miehellä on kyllä ollut viime aikoina stressiä, mutta kelläpä meistä ei, ja olen häntä yrittänyt kannustaa juttelemaan ammattilaisille, mutta ei ole siihen lähtenyt. Uskon, että nuo öyhötykset kumpuavat yleisemmästä pahasta olosta, mutta turhauttaa, kun se purkautuu minun alani haukkumisena ja noina asiavirheisinä puheenvuoroina. Ja eniten turhauttaa se, ettei millään faktoilla tunnu olevan mitään väliä eikä mies ota mitään asiatietoa vastaan, vaan kääntää sen minun syyllistämisekseni (kaikkitietäväksi ym. haukkuminen).

AP

Ehkä miehellä jotain hampaankolossa sua kohtaan? Tai mustasukkainen työkavereistasi jos ovat poliitikkoja, puhut liian positiivisesti joistain jotka mies mieltää häntäheikiksi ja haluaa siksi haukkua?

Vaikken yleensä kiinnitä huomiota keskustelussa osallisten sukupuoleen niin tässä huomio kiinnittyy kyllä. Useinhan naisia karikatyyrisesti kuvaillaan arjen ja yhteiskunnan outouksien armottomiksi havainnoitsijoiksi ja miehiä heiksi jotka vakuuttavat kaiken olevan kunnossa koska virkamieskomiteakin on jo perustettu asiaa tutkimaan.

Mies tuskin muuttuu. Jaksatko sinä ap miehen käytöstä? Minä en kovin usein jaksa tavata isääni. T: aiemmin kommentoinut tohtorin tytär

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalla on siis oikein akateeminen tutkinto oikeista mielipiteistä? 

Mielipide on eri asia kuin fakta. Mielipide on myös eri asia kuin tutkimukseen pohjautuva teoria.

Jokainen korkeasti koulutettu ymmärtää, ettei ole olemassa sellaista tietoa joka olisi ehdottomasti oikeassa oleva fakta. Tieteen filosofian peruslähtökohta on ymmärtää voivansa olla väärässä.

On ihan täysin mahdollista jossain asiassa korkeasti koulutetun olevan väärässä ja sähköalan duunarin oikeassa. Väitteen totuusarvo ei ole riippuvainen sen esittäjästä.

On silti fakta, että eduskuntaan valitaan 200 kansanedustajaa ja että Suomesta löytyy tulevaisuudentutkimuksen oppiala. Ideologisista asioista voi olla erimielisyyksiä ja tieteen filosofia on tuttua kyllä myös, mutta arkitodellisuudessamme on silti empiirisiä faktoja, joita ei ole kovin tarkoitukseenmuksista alkaa argumentoida kumoon filosofisista lähtökohdista.

Viimeksi eilen mies kysyi, tutkiiko kukaan tulevaisuuden Suomea, johon vastasin, että asiaa tutkitaan useilla eri oppialoilla ja että aiheelle on jopa oma tutkimuskeskuksensa jne. Tämä ei miehelle kelvannut, vaan hän alkoi öyhöttää seuraavaa asiaa, eli sitä kuinka maailma on joka tapauksessa pilalla eikä kukaan voi sille yhtään mitään. Yritin selittää rauhallisesti, että useilla eri tieteenaloilla tehdään uraauurtavaa tutkimustyötä esimerkiksi merten hyvinvoinnin parantamiseksi, minkä jälkeen mies hermostui ja alkoi syytellä minua siitä, etten tue häntä ja yritän päteä ja olen kaikkitietävä. Se mihin pyrin omilla pointeillani oli helpottaa miehen maailmantuskaa, ei suinkaan väittää häntä tyhmäksi, sen hän keksi itse litaniansa jatkoksi.

AP

Se on kyllä selvästi mielipide, että maailma on pilalla eikä kukaan voi sille mitään. Et sinä voi sitä millään faktoilla todistaa vääräksi. Toimit vähän silleen, mistä miehiä usein syytetään: Kun nainen haluaa, että osoitat kuulevasi mitä hän sanoo, ja annat myötätuntoa, emotionaalista tukea tms, niin mies tarjoaa käytännön ratkaisuja.

Näinpä. Meilläkin parisuhde jossa selkeä koulutusero: minä tohtori ja mies edennyt urallaan ilman ylioppilaskoulutusta mutkien ja kovan työn kautta. Saisin miehen kiinni monistakin faktavirheistä kun keskustellaan yleisistä asioista mutta suurimman osan, myös ne oman alan jutut annan mennä läpi: nuo keskustelut ovat kuitenkin enemmänkin sitä kuinka hahmotamme ja koemme maailmaa, siinä ei kansanedustajien määrät tai pienet lakiuudistukset heilauta. Tulen akateemisesta perheestä jossa kaikki besserwissereitä ja suktapaamisissa nään aivan tarpeeksi tuota tiedolla pätemistä ja oikeassaolemista. Saan olla oikeassa tarpeeksi paljon töissä, vaikuttaa osaltani tärkeisiin asioihin, mielipidettäni usein kysytään ja minua kuunnellaan. Kotona olemme tasavertaisia, yhtä älykkäitä, tiedämme vain enemmän eri asioista, mies minua lahjakkaampi sosiaalisesti ja tunneälyssä. Tuputtamaton tyylini toimii parisuhteessa: mies usein kysyy mitä minä ajattelen asiasta, ja silloin voin puhua näkemykseni, en kuitenkaan aloita korjaamalla hänen virheitään.

Sanoit, että miehesi on stressaantunut ja arvelitkin tuon paasauksen johtuvan muista syistä kuin maailman politiikasta. Pysähdypä sopivassa paikassa ja kuuntele ensin paasaus, sen jälkeen johdatat miehen omiin asioihin. Oma mieheni kerran riidan yhteydessä tokaisi etten kuuntele häntä enää. Kun nyt parisuhteessa se tärkein juttu on tulla kuulluksi ja nähdyksi tuo pysäytti minut, piti tutkiskella itseään ja omaa tapaa olla parisuhteessa. Ei kuuntele tarkoittaa ei arvosta ja tuosta päästään noidankehään jossa pahaa oloa aletaan purkaa nalkutuksella, mykkäkkouluilla ja etääntymisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalla on siis oikein akateeminen tutkinto oikeista mielipiteistä? 

Mielipide on eri asia kuin fakta. Mielipide on myös eri asia kuin tutkimukseen pohjautuva teoria.

Jokainen korkeasti koulutettu ymmärtää, ettei ole olemassa sellaista tietoa joka olisi ehdottomasti oikeassa oleva fakta. Tieteen filosofian peruslähtökohta on ymmärtää voivansa olla väärässä.

On ihan täysin mahdollista jossain asiassa korkeasti koulutetun olevan väärässä ja sähköalan duunarin oikeassa. Väitteen totuusarvo ei ole riippuvainen sen esittäjästä.

On silti fakta, että eduskuntaan valitaan 200 kansanedustajaa ja että Suomesta löytyy tulevaisuudentutkimuksen oppiala. Ideologisista asioista voi olla erimielisyyksiä ja tieteen filosofia on tuttua kyllä myös, mutta arkitodellisuudessamme on silti empiirisiä faktoja, joita ei ole kovin tarkoitukseenmuksista alkaa argumentoida kumoon filosofisista lähtökohdista.

Viimeksi eilen mies kysyi, tutkiiko kukaan tulevaisuuden Suomea, johon vastasin, että asiaa tutkitaan useilla eri oppialoilla ja että aiheelle on jopa oma tutkimuskeskuksensa jne. Tämä ei miehelle kelvannut, vaan hän alkoi öyhöttää seuraavaa asiaa, eli sitä kuinka maailma on joka tapauksessa pilalla eikä kukaan voi sille yhtään mitään. Yritin selittää rauhallisesti, että useilla eri tieteenaloilla tehdään uraauurtavaa tutkimustyötä esimerkiksi merten hyvinvoinnin parantamiseksi, minkä jälkeen mies hermostui ja alkoi syytellä minua siitä, etten tue häntä ja yritän päteä ja olen kaikkitietävä. Se mihin pyrin omilla pointeillani oli helpottaa miehen maailmantuskaa, ei suinkaan väittää häntä tyhmäksi, sen hän keksi itse litaniansa jatkoksi.

AP

Se on kyllä selvästi mielipide, että maailma on pilalla eikä kukaan voi sille mitään. Et sinä voi sitä millään faktoilla todistaa vääräksi. Toimit vähän silleen, mistä miehiä usein syytetään: Kun nainen haluaa, että osoitat kuulevasi mitä hän sanoo, ja annat myötätuntoa, emotionaalista tukea tms, niin mies tarjoaa käytännön ratkaisuja.

En kiistänyt sitä, etteikö maailma olisi menossa tuhoon (olen itsekin huolissani!), vaan sen, ettei kukaan muka tee yhtään mitään asialle. Puutuin vain asiavirheeseen, en miehen mielipiteeseen, johon hänellä on täysi oikeus.

Hyvä pointti, ehkäpä suhteessamme roolit ovat päinvastoin kuin perinteisesti ajatellaan. Olen kuvitellut olevani empaattinen ja tuen miestä kaikessa mahdollisessa, mutta näihin asiavirheisiin (ja/tai tietämättömyydestä kumpuaviin mielipiteisiin) on vaikea olla puuttumatta. Vetoan jälleen siihen, että kyseessä on oma alani, jonka kanssa toimin päivittäin.

AP

Tiedät kyllä ihmisen rajallisuuden. Joko osaamisesi on laaja ja niin ollen pintapuolisempi tai sitten syvä, mutta kapeampi. Minusta kuulostaa, että olet tietävinäsi paljon enemmästä kuin voit aidosti tietää. Vai rassaako mies juuri sitä sinun erityisalaasi, koska tietää sinun tietävän siitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa ihanalta parisuhteelta. Kaikki mitataan väärässä/oikeassa olemisella.

Ihan tiedoksi vielä sellainen asia, mitä ei opiskelemalla opi: Kriittisyys itseä ja vallitsevaa yhteiskuntakäsitystä/opiskeltuja asioita/alan uusinta uutta  kohtaan. Kriittisyys itseä kohtaan siinä, että tiedänkö minä oikeasti, tarkoittaako pelkästään sana"tutkimus"   sitä että se on alusta loppuun totta.

Päin vastoin; mitä korkeampi koulutus, sitä enemmän ihminen luulee tietävänsä. 

Politiikka, kuten moni muukin aihe maailmassa on monesti juuri sitä miltä se näyttää. Kun vanhukselta viedään laitospaikka, tai nälkiinnytään kun ei keretä syöttämään, niin se on juuri sitä miltä se näyttää, eikä "tarvittava säästö jolla yhteiskunnan rattaat pidetään pyörimässä.

Sä varmaan trollaat, mutta nimenomaanhan korkeampi koulutus tuppaa johtamaan kriittisyyteen ja asiantuntemus asioista tietoon siitä, miten paljon ei tiedä. Tietämättömät tuppaavat yliarvioimaan tietämyksensä, ja tämä on nimetty Dunning-Kruger-ilmiöksi.

Ja ennen kuin keksit minulle motiiveja, niin en hyväksy laitospaikkojen viemistä tai nälkiinnyttämistä. Sanon vain, että kommenttisi keskiosa on puppua.

Korkeampi koulutus ei takaa tyhmyyttä ja ylemmyydentuntoa, ja väärässä olemista, ihan kuten ei takaa duunarius ja matala koulutuskaan. Molemmista ryhmistä  näitä silti löytyy.

Kriittisyys kasvaa korkeammin koulutetuilla, mutta harvemmin sitä kohtaan mitä he luulevat tietävänsä. Tulee tunne että kun on koulutetumpi, niin on viisaampi ja tietää enemmän. Jos ajatus on että se mitä koulutuksessa opetetaan, on totta, ja mitä enemmän kouluttautuu, niin sitä enemmän tietää, johtaa väistämättä siihen virhepäätelmään, että vähemmän koulutettu tietää vähemmän, eikä ole niin viisas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten se pelastaa meret, että tehdään tutkimusta sen eteen? Ehkä pelastaa, ehkä tuho on jo lopullinen. Montako opintopistettä teillä käsiteltiin illuminatia ja vapaamuurareita? Ja asian luonteen huomioiden, oliko kyseinen tieto aitoa vai sitä mitä halutaan uskottavan?

Jos kiistan aiheena on, tekeekö kukaan mitään asian eteen, on vastaus kyllä, koska tutkimuksen keinoin pyritään löytämään ratkaisuja. Merten hyvinvointi ei ole omaa erityisalaani, joten en lähde siitä sen kummemmin jauhamaan, mutta puolustin vain tiedettä tässä asiassa. Kyllä asioita tutkitaan ja selvitetään, mikä parhaimmillaan johtaa käytännön sovellutuksiin, joilla on oikeasti maailmaa parantavia vaikutuksia. Siitä voi olla montaa mieltä, muuttuuko mikään paremmaksi ja olen huolissani myös tieteen arvostuksen romahtamisesta, mutta on mielestäni virheellistä sanoa, ettei kukaan tee mitään, ja on ok kertoa, että kyllähän tekee. Kiitos myötätunnosta kaikille, jotka tämän ymmärtävät.

Koska olet aika paljon viitannut tutkimuksen lisäksi nimenomaan päivänpolitiikkaan ja poliittisiin päätöksiin, niin asetelmaanne saataisiin hahmotettua lisää jos kerrot kannatatko nykyistä hallituspuoluetta ja tiedätkö onko näin puolisosi kohdalla.

Vaikka puolisosi olisi sitä mieltä, että "ne kaikki ovat samaa" niin tiedämme että eivät ole. Olen yllättynyt jos kannatat jotakin oppositiopuoluetta. Vielä yllättyneempi jos sellaista joka ei ole moniin hallituskausiin ollut poliittisten päätösten takana.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä lapsia, mutta suunnitelmisss kyllä.

En pidä miestä tyhmänä, päinvastoin, hänellä olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta jostain syystä jättää sitä käyttämättä. Tarvittavaa paloakin löytyisi ihan vaikka minunkin alalleni! Kun puhun hänelle koulutusmahdollisuuksista, hän väittää minun painostavan häntä.

Miehellä on kyllä ollut viime aikoina stressiä, mutta kelläpä meistä ei, ja olen häntä yrittänyt kannustaa juttelemaan ammattilaisille, mutta ei ole siihen lähtenyt. Uskon, että nuo öyhötykset kumpuavat yleisemmästä pahasta olosta, mutta turhauttaa, kun se purkautuu minun alani haukkumisena ja noina asiavirheisinä puheenvuoroina. Ja eniten turhauttaa se, ettei millään faktoilla tunnu olevan mitään väliä eikä mies ota mitään asiatietoa vastaan, vaan kääntää sen minun syyllistämisekseni (kaikkitietäväksi ym. haukkuminen).

AP

Eli sinun alasi on parempi ja mies on luuseri? Sori, mutta tältä se kuulostaa.

Ikävää, että sinun koulutuksesi on tuollaiselta alalta, josta voi keskustella ja joka koskettaa muitakin, kun et pysty erottamaan arkikeskustelua työpalaverista tai koulutuspäivästä.

Miehen ala on eksaktimpi, jos yhdistät navat väärin tai ylikuormitat systeemin, jotain kärähtää. Minä taloushallinnon ammattilaisena voin faktana kertoa kirjanpitomenetelmän ja katelaskennan ja verotuksen periaatteet ja lainsäädännön. Sinä voit päteä ainoastaan asiossa, jotka ovat faktoja, jätä muu auki avoimelle ja molemminpuoliselle keskustelulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalla on siis oikein akateeminen tutkinto oikeista mielipiteistä? 

Mielipide on eri asia kuin fakta. Mielipide on myös eri asia kuin tutkimukseen pohjautuva teoria.

Jokainen korkeasti koulutettu ymmärtää, ettei ole olemassa sellaista tietoa joka olisi ehdottomasti oikeassa oleva fakta. Tieteen filosofian peruslähtökohta on ymmärtää voivansa olla väärässä.

On ihan täysin mahdollista jossain asiassa korkeasti koulutetun olevan väärässä ja sähköalan duunarin oikeassa. Väitteen totuusarvo ei ole riippuvainen sen esittäjästä.

On silti fakta, että eduskuntaan valitaan 200 kansanedustajaa ja että Suomesta löytyy tulevaisuudentutkimuksen oppiala. Ideologisista asioista voi olla erimielisyyksiä ja tieteen filosofia on tuttua kyllä myös, mutta arkitodellisuudessamme on silti empiirisiä faktoja, joita ei ole kovin tarkoitukseenmuksista alkaa argumentoida kumoon filosofisista lähtökohdista.

Viimeksi eilen mies kysyi, tutkiiko kukaan tulevaisuuden Suomea, johon vastasin, että asiaa tutkitaan useilla eri oppialoilla ja että aiheelle on jopa oma tutkimuskeskuksensa jne. Tämä ei miehelle kelvannut, vaan hän alkoi öyhöttää seuraavaa asiaa, eli sitä kuinka maailma on joka tapauksessa pilalla eikä kukaan voi sille yhtään mitään. Yritin selittää rauhallisesti, että useilla eri tieteenaloilla tehdään uraauurtavaa tutkimustyötä esimerkiksi merten hyvinvoinnin parantamiseksi, minkä jälkeen mies hermostui ja alkoi syytellä minua siitä, etten tue häntä ja yritän päteä ja olen kaikkitietävä. Se mihin pyrin omilla pointeillani oli helpottaa miehen maailmantuskaa, ei suinkaan väittää häntä tyhmäksi, sen hän keksi itse litaniansa jatkoksi.

AP

Se on kyllä selvästi mielipide, että maailma on pilalla eikä kukaan voi sille mitään. Et sinä voi sitä millään faktoilla todistaa vääräksi. Toimit vähän silleen, mistä miehiä usein syytetään: Kun nainen haluaa, että osoitat kuulevasi mitä hän sanoo, ja annat myötätuntoa, emotionaalista tukea tms, niin mies tarjoaa käytännön ratkaisuja.

Näinpä. Meilläkin parisuhde jossa selkeä koulutusero: minä tohtori ja mies edennyt urallaan ilman ylioppilaskoulutusta mutkien ja kovan työn kautta. Saisin miehen kiinni monistakin faktavirheistä kun keskustellaan yleisistä asioista mutta suurimman osan, myös ne oman alan jutut annan mennä läpi: nuo keskustelut ovat kuitenkin enemmänkin sitä kuinka hahmotamme ja koemme maailmaa, siinä ei kansanedustajien määrät tai pienet lakiuudistukset heilauta. Tulen akateemisesta perheestä jossa kaikki besserwissereitä ja suktapaamisissa nään aivan tarpeeksi tuota tiedolla pätemistä ja oikeassaolemista. Saan olla oikeassa tarpeeksi paljon töissä, vaikuttaa osaltani tärkeisiin asioihin, mielipidettäni usein kysytään ja minua kuunnellaan. Kotona olemme tasavertaisia, yhtä älykkäitä, tiedämme vain enemmän eri asioista, mies minua lahjakkaampi sosiaalisesti ja tunneälyssä. Tuputtamaton tyylini toimii parisuhteessa: mies usein kysyy mitä minä ajattelen asiasta, ja silloin voin puhua näkemykseni, en kuitenkaan aloita korjaamalla hänen virheitään.

Sanoit, että miehesi on stressaantunut ja arvelitkin tuon paasauksen johtuvan muista syistä kuin maailman politiikasta. Pysähdypä sopivassa paikassa ja kuuntele ensin paasaus, sen jälkeen johdatat miehen omiin asioihin. Oma mieheni kerran riidan yhteydessä tokaisi etten kuuntele häntä enää. Kun nyt parisuhteessa se tärkein juttu on tulla kuulluksi ja nähdyksi tuo pysäytti minut, piti tutkiskella itseään ja omaa tapaa olla parisuhteessa. Ei kuuntele tarkoittaa ei arvosta ja tuosta päästään noidankehään jossa pahaa oloa aletaan purkaa nalkutuksella, mykkäkkouluilla ja etääntymisellä.

Kiitos sinulle mielenkiintoisesta, puhuttelevasta, ymmärtäväisestä ja asiallisesta kommentista! Tämä pysäytti ja tarjosi monta hyvää selitystä ja myös käytännön keinoja päästä näistä väittelyistä eteenpäin. Aion ehdottomasti ottaa opikseni ja antaa enemmän tilaa miehelle tulla kuulluksi. En ole aiemmin aivan täysin käsittänyt, että mies ei tarvitse lohduksi tietoa vaan vain läsnäoloa. Vaikka on vaikeaa olla hiljaa asiavirheistä, sinulla oli erittäin osuva huomio siitä, että on tärkempää pysähtyä kuulemaan toista kuin olla oikeassa.

Ehkä ajan myötä miehenkin öyhötys laantuu. Toisaalta ketjuun on tullut paljon hyviä kommentteja myös siitä, jaksanko ylipäänsä miehen toimintatapaa. Kiitos esimerkiksi tohtorin tyttärelle ja muille tätä näkökulmaa esiin tuoneille. Minulle tieteellinen maailmankuva on tärkeä, jos toki ymmärrän myös, ettei se ole kaikissa tilanteissa kaikkivoipa. Tämä aihe selvästi jakaa mielipiteet! Ja niin tapahtuu omallakin kohdallani.

AP siis taas 80.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa ihanalta parisuhteelta. Kaikki mitataan väärässä/oikeassa olemisella.

Ihan tiedoksi vielä sellainen asia, mitä ei opiskelemalla opi: Kriittisyys itseä ja vallitsevaa yhteiskuntakäsitystä/opiskeltuja asioita/alan uusinta uutta  kohtaan. Kriittisyys itseä kohtaan siinä, että tiedänkö minä oikeasti, tarkoittaako pelkästään sana"tutkimus"   sitä että se on alusta loppuun totta.

Päin vastoin; mitä korkeampi koulutus, sitä enemmän ihminen luulee tietävänsä. 

Politiikka, kuten moni muukin aihe maailmassa on monesti juuri sitä miltä se näyttää. Kun vanhukselta viedään laitospaikka, tai nälkiinnytään kun ei keretä syöttämään, niin se on juuri sitä miltä se näyttää, eikä "tarvittava säästö jolla yhteiskunnan rattaat pidetään pyörimässä.

Sä varmaan trollaat, mutta nimenomaanhan korkeampi koulutus tuppaa johtamaan kriittisyyteen ja asiantuntemus asioista tietoon siitä, miten paljon ei tiedä. Tietämättömät tuppaavat yliarvioimaan tietämyksensä, ja tämä on nimetty Dunning-Kruger-ilmiöksi.

Ja ennen kuin keksit minulle motiiveja, niin en hyväksy laitospaikkojen viemistä tai nälkiinnyttämistä. Sanon vain, että kommenttisi keskiosa on puppua.

Korkeampi koulutus ei takaa tyhmyyttä ja ylemmyydentuntoa, ja väärässä olemista, ihan kuten ei takaa duunarius ja matala koulutuskaan. Molemmista ryhmistä  näitä silti löytyy.

Kriittisyys kasvaa korkeammin koulutetuilla, mutta harvemmin sitä kohtaan mitä he luulevat tietävänsä. Tulee tunne että kun on koulutetumpi, niin on viisaampi ja tietää enemmän. Jos ajatus on että se mitä koulutuksessa opetetaan, on totta, ja mitä enemmän kouluttautuu, niin sitä enemmän tietää, johtaa väistämättä siihen virhepäätelmään, että vähemmän koulutettu tietää vähemmän, eikä ole niin viisas.

Jätän eriävän mielipiteen. Ihmisissä on erilaisia potentiaaleja ja joku hyödyntää ne viimeiseen pisaraan ja joku vain murto-osan.

Jos joku kouluttautuu kolme vuotta ja joku viisi vuotta, tuoko se elämänmittaisen viisauseron? Molempien kohdalla on edelleen satoja eri tieteen- ja tutkimusaloja, joihin he eivät ole kajonneet lainkaan. Joku luistelee sen akateemisuutensakin läpi kunhan pääsee ja joku taas imee kuin sieni tietoa kaikkialta.

Vierailija kirjoitti:

No minä olen kasvatustieteen tohtori, eikä mies usko minua missään kasvatusasioissa, vaan väittää aina vastaan. Sen sijaan ottaa auliisti vastaan insinöörisiskonsa kasvatusvinkkejä. Miten ärsyttävää.

Minä olen peruskoulun lehtori, enkä suoralta kädeltä usko yhdenkään kasvatustieteen tohtorin juttuja.

Mitä enemmän kasvatustieteen tohtorit ovat saaneet näkemyksiään läpi, sen pahempaan jamaan peruskoulu on mennyt. Sen pahemmin oireilevia lapsia, sen enemmän syrjäytyneitä. Viimeinen niitti on ollut inkluusio.

On olemassa kaksi eri koulumaailmaa. Reaalimaailma ja kasvatustieteen tohtorien maailma. Viimeksi mainittu yrittää keksiä pyörää uudelleen ja kun noita teorioita ympätään käytäntöön, peruskoulusta alkaa valmistua lapsia, jotka eivät hallitse edes oppiaineiden perusteita.

Kasvatustieteen tohtorit sanovat tähän, että opettajat, nuo kokeneet ja monissa liemissä keitetyt ammattilaiset eivät vain osaa. Käytännössä kuitenkin meillekin tuli jokunen vuosi sitten opetushallitustaustainen henkilö erityisopettajaksi henkseleitä paukuttaen. Vajaassa kuukaudessa oppilaat söivät sen elävältä ja hän irtisanoutui. Siinä kiteytyy noiden kahden maailman ero.

Henkilökohtaisesti mun olisi vaikea kunnioittaa niin hölmöä miestä kuin ap:lla. Suhde kaatuisi siihen, vaikka hän muuten olisi kuinka ihana.

Omassa liitossa on vähän sama, minä olen akateeminen ja mies duunari. Mies on oikeasti kyllä älykäs, ei vain ole ollut kiinnostunut opiskelemaan, jos olisi halunnut, voisi hyvin olla ihan yhtä koilutettu kuin minäkin. Hänellä on myös taipumusta sovinismiin ja kokee selvästi huonoa itsetuntoa. Esim rilen kun verotiedot julkistettiin, niin hän oli ihan hiljainen koko päivän, eikä halunnut seksiä illalla, ei kai tuntenut olevansa perheen "mies".

Hänellä tulee välillä noita samantyyppisiä ihan hölmöjä kommentteja alastani. Huomaan sen vaikuttavan tosi negatiiviststi siihen, miten pystyn häntä kunnioittamaan. Hän on kuitenkin niin fiksu, ettei jatka jankkaamista, kun ilmaisen, etten halua puhua aiheesta. Eli meillä säilyy hyvä suhde, kun emme puhu niistä aiheista yhtään. Joskus on parempi olla vaan puhumatta tietyistä asioista, joista tietää tulevan riitaa. Ap:n mies on näköjään tyhmempi, kun ei tajua lopettaa.

Suosittelen ap sua selittämään hänelle, että jos jatkat jankkaamista noista jutuista, niin sä et pysty näkemään häntä miehekkäänä fiksuna miehenä ja kunnioittamaan häntä miehenä. Jos hän ei siitäkään tajua, niin hän on vaan liian tyhmä sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisesti mun olisi vaikea kunnioittaa niin hölmöä miestä kuin ap:lla. Suhde kaatuisi siihen, vaikka hän muuten olisi kuinka ihana.

Omassa liitossa on vähän sama, minä olen akateeminen ja mies duunari. Mies on oikeasti kyllä älykäs, ei vain ole ollut kiinnostunut opiskelemaan, jos olisi halunnut, voisi hyvin olla ihan yhtä koilutettu kuin minäkin. Hänellä on myös taipumusta sovinismiin ja kokee selvästi huonoa itsetuntoa. Esim rilen kun verotiedot julkistettiin, niin hän oli ihan hiljainen koko päivän, eikä halunnut seksiä illalla, ei kai tuntenut olevansa perheen "mies".

Hänellä tulee välillä noita samantyyppisiä ihan hölmöjä kommentteja alastani. Huomaan sen vaikuttavan tosi negatiiviststi siihen, miten pystyn häntä kunnioittamaan. Hän on kuitenkin niin fiksu, ettei jatka jankkaamista, kun ilmaisen, etten halua puhua aiheesta. Eli meillä säilyy hyvä suhde, kun emme puhu niistä aiheista yhtään. Joskus on parempi olla vaan puhumatta tietyistä asioista, joista tietää tulevan riitaa. Ap:n mies on näköjään tyhmempi, kun ei tajua lopettaa.

Suosittelen ap sua selittämään hänelle, että jos jatkat jankkaamista noista jutuista, niin sä et pysty näkemään häntä miehekkäänä fiksuna miehenä ja kunnioittamaan häntä miehenä. Jos hän ei siitäkään tajua, niin hän on vaan liian tyhmä sinulle.

Semmonen voimafantasia siellä 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Politiikka on sillä tavalla jännä alue, että siihen pitäisi olla kaikilla mahdollisuus osallistua, vaikka olisivat millaisia mänttejä (ei siis vaadita asiantuntijuutta), ja niin ehkä voi yrittää kunnioittaa tätä ihan periaatteessa.

Miksi? Käytännössähän sanot, että päätöksen tekoon pitäisi saada osallistua vaikka ei ymmärtäisi aiheesta yhtään mitään. Miksi ihmeessä, sehän on täysin järjetöntä!

Jos et tiedä, miten demokratia toimii, ja ihmisten oikeudesta äänestää ja asettua ehdolle, niin asiantuntijuutesi on todella heppoista. Heippa vaan.

Tottakai tiedän miten demokratia toimii, mutta se että jokin ON, ei ole perustelu sille että sen PITÄISI olla. Jos joku aikoinaan kyseenalaisti onko oikein pitää orjia, ei perustelu orjuudelle ollut "jos et tiedä miten orjamarkkinat toimivat, niin heippa".

Perustele, miksi jokaisella pitää olla äänioikeus vaikkei olisi äänestettävästä asiasta mitään tietoa? "Koska demokratia" ei ole sitten vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Politiikka on sillä tavalla jännä alue, että siihen pitäisi olla kaikilla mahdollisuus osallistua, vaikka olisivat millaisia mänttejä (ei siis vaadita asiantuntijuutta), ja niin ehkä voi yrittää kunnioittaa tätä ihan periaatteessa.

Miksi? Käytännössähän sanot, että päätöksen tekoon pitäisi saada osallistua vaikka ei ymmärtäisi aiheesta yhtään mitään. Miksi ihmeessä, sehän on täysin järjetöntä!

Jos et tiedä, miten demokratia toimii, ja ihmisten oikeudesta äänestää ja asettua ehdolle, niin asiantuntijuutesi on todella heppoista. Heippa vaan.

Tottakai tiedän miten demokratia toimii, mutta se että jokin ON, ei ole perustelu sille että sen PITÄISI olla. Jos joku aikoinaan kyseenalaisti onko oikein pitää orjia, ei perustelu orjuudelle ollut "jos et tiedä miten orjamarkkinat toimivat, niin heippa".

Perustele, miksi jokaisella pitää olla äänioikeus vaikkei olisi äänestettävästä asiasta mitään tietoa? "Koska demokratia" ei ole sitten vastaus.

En ole hän keneltä kysyt, mutta ehkä siksi että muut vaihtoehdot ovat vielä karumpia vai onko sinulla esittää mallia, joka toimisi paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Politiikka on sillä tavalla jännä alue, että siihen pitäisi olla kaikilla mahdollisuus osallistua, vaikka olisivat millaisia mänttejä (ei siis vaadita asiantuntijuutta), ja niin ehkä voi yrittää kunnioittaa tätä ihan periaatteessa.

Miksi? Käytännössähän sanot, että päätöksen tekoon pitäisi saada osallistua vaikka ei ymmärtäisi aiheesta yhtään mitään. Miksi ihmeessä, sehän on täysin järjetöntä!

Jos et tiedä, miten demokratia toimii, ja ihmisten oikeudesta äänestää ja asettua ehdolle, niin asiantuntijuutesi on todella heppoista. Heippa vaan.

Tottakai tiedän miten demokratia toimii, mutta se että jokin ON, ei ole perustelu sille että sen PITÄISI olla. Jos joku aikoinaan kyseenalaisti onko oikein pitää orjia, ei perustelu orjuudelle ollut "jos et tiedä miten orjamarkkinat toimivat, niin heippa".

Perustele, miksi jokaisella pitää olla äänioikeus vaikkei olisi äänestettävästä asiasta mitään tietoa? "Koska demokratia" ei ole sitten vastaus.

Perustele miksi muilla kuin nettoveronmaksajilla pitäisi olla äänestysoikeus?

Oletko AP kokeillut, mitä tapahtuu jos mies esim. vouhaa siitä että kaikki poliitikot on sieltä mihin päivä ei paista tai että maailma tuhoutuu vaikka mitä yritettäisiin, ja sanoisit vain että joo, niinpä.

Kuvauksesi perusteella kuulostaa siltä, että miehen jankkaus vaan yltyy kun esität vastaväitteitä. Jos yhtäkkiä vastaat myöntymällä kaikkeen innokkaasti niin miehesi varmaan tajuaa että et oikeasti tarkoita sanomiasi asioita, jolloin voisitte päästä keskustelemaan siitä, mitä miehesi oikeasti haluaa näiltä keskusteluilta (koska hänhän ei tule olemaan tyytyväinen myöskään "joo kyllä todellakin, kaikki poliitikot linnaan"-vastaukseen).

Mielestäni kyllä myös siedät liikaa, en tiedä miksi ajattelet että miehelläsi on oikeus valittaa sulle jostain ja sitten jättää kokonaan sun vastaukset huomioimatta. Jos mies ei jaksa tai halua oikeasti keskustella kanssasi tai vastaanottaa tarjoamaasi tietoa, niin miksi ihmeessä sun pitäisi toimia jonain pahan olon viemärinä kun hän ilmeisesti voisi yhtä hyvin puhua seinälle?

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla vastaavaa tai ideoita, kuinka selvitä tilanteesta? Olen itse korkeakoulutettu yhteiskuntatieteelliseltä alalta ja teen asiantuntijatyötä hallinnon alalla. Mieheni on sähköalan duunari. Viime aikoina mies on alkanut suoraan sanottuna öyhöttää esim. politiikasta ja sanoo suoranaisia asiavirheitä, jotka pystyn itse kumoamaan välittömästi koulutukseni ja asiantuntemukseni pohjalta.

Nämä keskustelut tulehtuvat nopeasti, koska mies ottaa kommenttini kettuiluna ja valittaa, kuinka en ymmärrä hänen tunteitaan ja että minun pitäisi hyväksyä hänen tunteensa ja asiavirheitä sisältävät näkemyksensä, joita hän pitää yhtä arvokkaina kuin minun koulutustani. Minua harmittaa, koska mielestäni tuollainen öyhötys on epäkunnioittavaa minun koulutustani ja asiantuntemustani kohtaan. Annan arvoa hänen mielipiteilleen, mutta siinä vaiheessa, kun omenaa väitetään päärynäksi tai kaikkia omenoita mädiksi, koska "se on hänen mielipiteensä" tai "koska hänestä tuntuu siltä", näen tarpeelliseksi puuttua asiaan ihan jo ammattiylpeyteni puolesta. En itse katso miestä alaspäin koulutukseni takia, mutta mies väittää minun tekevän niin.

Mies on muutoin oikein hyvä ja mukava ihminen ja olen hänen kanssaan onnellinen, mutta nämä keskustelut ovat todella uuvuttavia. Olen yrittänyt tarjota hänelle luettavaksi lähteitä noihin öyhötyksen aiheisiin, mutta ei kuulemma jaksa tai halua niihin perehtyä, mutta silti jaksaa vähintään viikottain nostaa samat asiat esiin ja sitten syyttää minua, kun en tue häntä näissä "näkemyksissä" ja "tunteissa", mitä sitäkin teen kyllä mielestäni, ja miehellä on tilaa kertoa tunteistaan.

Kellään mitään ideaa, mitä tehdä? Tai mitä voisin itse tehdä toisin, etteivät keskustelut tulehtuisi niin nopeasti?

Vain nainen pitää itseään täydellisen erinomaisena jonkin niinkin triviaalin asian, kuin koulutuksen vuoksi.

Mutku hei mul on tää paperi ja ulkoa opetellut mielipiteet hei!