Lue keskustelun säännöt.
Itse putosin siitä keskiluokkaisuudesta köyhyyteen kun sairastuin
31.10.2018 |
tuntuu hirveältä lukea täältä näitä köyhiä syyllistäviä kommentteja.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Pettikö vakuutusturva, vai etkö ollut vakuuttanut itseäsi?
Sinäkö olet vakuuttanut itsesi ihan kaikkien sairauksien varalle?
Tiesitkö, että esim vakuutus joka korvaa mm MS-tautiin sairastumisen on voimassa vain lyhyen aikaa kerrallaan. Ja jos sinulle tulee joku MS-tautiin viittaava oire, ei vakuutusta voi enää uusia. Korvauksia ei kuitenkaan tule ilman diagnoosia.
Ja se diagnoosin saaminen voi kestää kymmenenkin vuotta. Minulla kesti 7 vuotta. Sen 7 vuoden ajan papereissani oli merkintä MS-epäily.
Millä konstilla sinä olisit pitänyt valuutuksen voimassa sinne diagnoosiin asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on paljon työkyvyttömiä ihmisiä, joita työkkäri ei edes halua listoilleen, kun eivät mitenkään työllisty ja jotka eivät pääse eläkkeelle, kun eläkkeelle pääsyn rajoja on kiristetty. He ovat taloudellisessa loukussa ilman omaa syytään. Mutta jostain syystä moni hyväosainen kieltäytyy näkemästä koko ongelmaa. Töihin ei oteta vajaakuntoisia ihmisiä, kun terveitäkin on saatavilla eikä vajaakuntoinen pysty kaivamaan ojaa, siivoamaan tai työskentemää mäkkärissä. Terveet ei monet vaan ymmärrä tätä.
Mutta ymmärtävät sitten kun itse sairastuvat, kovemman kautta. Nimittäin aika harva meistä menee perusterveenä hautaan, se totuus sairastamisen kauheudesta paljastuu suurimmalle osalla ennemmin tai myöhemmin. Valitettavasti.
Ja jostain syystä tämä kuitenkin tulee kovin monille täytenä yllätyksenä. Yhtään ei osata varautua siihen, että hyvä terveys ei kestäkään ikuisesti. Kun sairaus sitten iskee, iskee samalla myös köyhyys, koska mitään pahan päivän varaa ei ole älytty kerätä. Tai sitten jäädään odottelemaan, että sairaus pikkuhiljaa pahenee ja vie työkyvyn. Vasta siinä vaiheessa havahdutaan miettimään, pitäisikö tässä tehdä jotain vai menikö juna jo.
Minullakin asia on juuri näin. Ketäköhän sitä syyttelis..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko se muiden vika? Vituttaa nämä köyhien poraukset täällä palstalla..tehkää jotain asian eteen!
Kuten mitä? Lääkäri sanoi ettei parannuskeinoa ole. Jenkeissä on kokeiltu erilaisia hoitokeinoja ja on saatu hyviä tuloksia. Koska näitä kokeillaan Suomessa? Tuskin koskaan. Väkisin ei voi töihin mennä. Tai voi, mutta pitäis palkkaakin saada.
- se työtön luuseri jolla on etenevä sairaus
Kenen luona asut?
Muutin takaisin vanhempieni luokse vähän aikaa sitten. En pärjännyt yksin. Eipähän tarvi yksin kotona itkeä.
Halloween ON SAA TANAN PALVONTAA ja siihen osallistuvat altistuvat MIELISAIRAUKSILLE ja HOMOSAATIOLLE!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettikö vakuutusturva, vai etkö ollut vakuuttanut itseäsi?
Sinäkö olet vakuuttanut itsesi ihan kaikkien sairauksien varalle?
Tiesitkö, että esim vakuutus joka korvaa mm MS-tautiin sairastumisen on voimassa vain lyhyen aikaa kerrallaan. Ja jos sinulle tulee joku MS-tautiin viittaava oire, ei vakuutusta voi enää uusia. Korvauksia ei kuitenkaan tule ilman diagnoosia.
Ja se diagnoosin saaminen voi kestää kymmenenkin vuotta. Minulla kesti 7 vuotta. Sen 7 vuoden ajan papereissani oli merkintä MS-epäily.
Millä konstilla sinä olisit pitänyt valuutuksen voimassa sinne diagnoosiin asti?
Ohis vastaa, ettei ole vakuuttanut itseään mitenkään. Ihan ihmisten armoille olen jäämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko se muiden vika? Vituttaa nämä köyhien poraukset täällä palstalla..tehkää jotain asian eteen!
Kuten mitä? Lääkäri sanoi ettei parannuskeinoa ole. Jenkeissä on kokeiltu erilaisia hoitokeinoja ja on saatu hyviä tuloksia. Koska näitä kokeillaan Suomessa? Tuskin koskaan. Väkisin ei voi töihin mennä. Tai voi, mutta pitäis palkkaakin saada.
- se työtön luuseri jolla on etenevä sairaus
Kenen luona asut?
Muutin takaisin vanhempieni luokse vähän aikaa sitten. En pärjännyt yksin. Eipähän tarvi yksin kotona itkeä.
Tällaisia vanhempia pidän normaaleina. Enkä pidä sua luuserina, sähän oot sairas.
Ihmettelen ihmisiä, jotka on kaikenmaailman sossun varassa ja leipäjonoissa yms, että eikö niiden läheisiä hävetä, että heidän omansa on vajonnut niin alas. Siis jos se ensisijaisesti kertoo jotain siitä henkilöstä itsestään niin seuraavaksi se kertoo jotain tämän vanhemmista ynnä muista läheisistä.
Silti aina katsotaan leipäjonoja ja ajatellaan että vika on jossain paljon kauempana tai jossain ’yhteiskunnassa’ tms. Mulle se on ihan käsittämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus taas tätä keskustelua. Toiset on aina köyhempiä kuin toiset ja syitä on moninaisia. Osa ihmisistä on myös tyhmiä tai yksinkertaisia tai aidosti työkyvyttömiä. Kaikki ei voi muuttaa halvempaan tai saada töitä tai kouluttautua tai säästää niin, että pärjää vuosikymmenet sairaana samalla tulotasolla, niinkuin jotkut täällä kuvittelee.
Inhottavaa tämä kommentointi, koska MINÄ pärjään ja koska MINÄ tein ratkaisun xyz, on se kaikille muillekin automaattisesti mahdollista.
Esimerkki: Jos elää vaikka muuttotappiopaikkakunnalla ja on hyvinä vuosina rakentanut/ostanut talon ja maata ja maksanut siitä vaikka nyt 150K€, sen tämänhetkinen arvo voi ihan hyvin olla nolla. Ylläpitokustannukset ja lainat on maksettava, ei vain yksinkertaisesti voi muuttaa vuokrakaksioon, vaikka se halvempi olisikin. Jos paikkakunnalta on mennyt iso työnantaja nurin, ei siinä sadankaan kilometrin etäisyydellä ole kaikille töitä. Yrittää ei voi, koska asiakkaita ei ole. Kun ei voi muuttaa, ei voi niitä töitä oikein saadakaan. Ilman julkista liikennettä 60 kilometrin matka suuntaansa maksaa rahaa, siinä ei minimipalkkakaan paljoa naurata.
Kirjoitteleeko täällä pelkästään keskikokoisten kaupunkien pellet, joilla ei ole elämästä oman sosioekonomisen asemansa ulkopuolelta mitään käsitystä? Suosittelen avartamaan maailmaansa ja tutustumaan ihmisiin oman pikkuympyränsä ulkopuolelta. Ihmisiä olemme kaikki.
Tästä se juuri onkin kysymys, eli silloin kuin kaikki oli hyvin. Rakennettiin ja pistettiin joka sentti haisemaan. Pitää olla uusi auton, mielummiten osamaksulla. Puhelin pitää olla uusi, sekin otetaan osamaksulla. Suomalaiset ovat unohtaneet säästämisen pahan päivän varalle. Jokainen kuitenkin tietää, että vanhenee, jokainen tietää, että voi sairastua. Kenellekään, ei voi tulla yllätyksenä, että työpaikka voi lähteä alta. Sitten itketään kun on kaikki mennyt. Keskituloisena voi säästää, jos haluaa. Kaikki rahat tilillä, ei ole pakko tuhlata. Minun vanhempien neuvo minulle oli, säästä kunnes sinulla on vähintään puolen vuoden menot tilillä. Olen säästänyt, joka palkasta on laittanut säästöön 20 - 500 € / kk. Minulla on nyt säästössä vuoden menot. Eli tämä tarkoittaa, että minä pärjään ilman minkäänlaisia tuloja ainakin vuoden. Mutta Suomessa, saa ainakin vähän tuloja, joten pärjään kuitenkin jonkin aikaa. Sitten säästän myös hurvitteluun, eli matkat, puhelimet, televisiot ja muut. Jos haluan ostaa jotain, katson siitä tililtä, onko varaa. Eli tarkoitan sitä, jokainen pitäisi silloin kun on hyvä kausi, pistää säästöön. Silloin, ei tarvitse maksaa kulutusluottoja jne.
Ja, jos ymmärsin Ap:tä, niin hänta harmittaa, että ei laittanut säästöön rahaa silloin kuin oli mahdollista. Minulla on ystäviä, joka oikeasti ei tämmöisiä ajattele, on nostettu asuntolainaa ihan tappiin saakka, on hieno auto osamaksulla, on puhelin osamaksulla jne. Nyt kuullostan pihiltä, mutta en ole, minun lapsilla on Iphonet ja ajelen kohtalaisen uudella autolla. Matkoille päästään jne. En ole rikas, mutta en myöskään joka kuukausi osta itselleni vaatteita tai meikkejä. Ostan kun on tarve. Mikä kulutushysteria on meneillään? Varsinkin kun tiedetään, että vakituinen työ, ei välttämättä ole vakituinen. Sairastua voi jokainen meistä.
Sitten olen samaa mieltä, että jos nuorena oikeasti sairastuu, niin silloin perustulo olisi aivan ehdoton. Jos vaikka vammautuu, niin kyllä apua pitää jokaiselle antaa. Mutta jokainen meistä voi ja pitää varautua huonoihin hetkiin, olihan sen tylsää kun säästämistä aloitti, mutta nykyään se ei ole vaikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus taas tätä keskustelua. Toiset on aina köyhempiä kuin toiset ja syitä on moninaisia. Osa ihmisistä on myös tyhmiä tai yksinkertaisia tai aidosti työkyvyttömiä. Kaikki ei voi muuttaa halvempaan tai saada töitä tai kouluttautua tai säästää niin, että pärjää vuosikymmenet sairaana samalla tulotasolla, niinkuin jotkut täällä kuvittelee.
Inhottavaa tämä kommentointi, koska MINÄ pärjään ja koska MINÄ tein ratkaisun xyz, on se kaikille muillekin automaattisesti mahdollista.
Esimerkki: Jos elää vaikka muuttotappiopaikkakunnalla ja on hyvinä vuosina rakentanut/ostanut talon ja maata ja maksanut siitä vaikka nyt 150K€, sen tämänhetkinen arvo voi ihan hyvin olla nolla. Ylläpitokustannukset ja lainat on maksettava, ei vain yksinkertaisesti voi muuttaa vuokrakaksioon, vaikka se halvempi olisikin. Jos paikkakunnalta on mennyt iso työnantaja nurin, ei siinä sadankaan kilometrin etäisyydellä ole kaikille töitä. Yrittää ei voi, koska asiakkaita ei ole. Kun ei voi muuttaa, ei voi niitä töitä oikein saadakaan. Ilman julkista liikennettä 60 kilometrin matka suuntaansa maksaa rahaa, siinä ei minimipalkkakaan paljoa naurata.
Kirjoitteleeko täällä pelkästään keskikokoisten kaupunkien pellet, joilla ei ole elämästä oman sosioekonomisen asemansa ulkopuolelta mitään käsitystä? Suosittelen avartamaan maailmaansa ja tutustumaan ihmisiin oman pikkuympyränsä ulkopuolelta. Ihmisiä olemme kaikki.
Tästä se juuri onkin kysymys, eli silloin kuin kaikki oli hyvin. Rakennettiin ja pistettiin joka sentti haisemaan. Pitää olla uusi auton, mielummiten osamaksulla. Puhelin pitää olla uusi, sekin otetaan osamaksulla. Suomalaiset ovat unohtaneet säästämisen pahan päivän varalle. Jokainen kuitenkin tietää, että vanhenee, jokainen tietää, että voi sairastua. Kenellekään, ei voi tulla yllätyksenä, että työpaikka voi lähteä alta. Sitten itketään kun on kaikki mennyt. Keskituloisena voi säästää, jos haluaa. Kaikki rahat tilillä, ei ole pakko tuhlata. Minun vanhempien neuvo minulle oli, säästä kunnes sinulla on vähintään puolen vuoden menot tilillä. Olen säästänyt, joka palkasta on laittanut säästöön 20 - 500 € / kk. Minulla on nyt säästössä vuoden menot. Eli tämä tarkoittaa, että minä pärjään ilman minkäänlaisia tuloja ainakin vuoden. Mutta Suomessa, saa ainakin vähän tuloja, joten pärjään kuitenkin jonkin aikaa. Sitten säästän myös hurvitteluun, eli matkat, puhelimet, televisiot ja muut. Jos haluan ostaa jotain, katson siitä tililtä, onko varaa. Eli tarkoitan sitä, jokainen pitäisi silloin kun on hyvä kausi, pistää säästöön. Silloin, ei tarvitse maksaa kulutusluottoja jne.
Ja, jos ymmärsin Ap:tä, niin hänta harmittaa, että ei laittanut säästöön rahaa silloin kuin oli mahdollista. Minulla on ystäviä, joka oikeasti ei tämmöisiä ajattele, on nostettu asuntolainaa ihan tappiin saakka, on hieno auto osamaksulla, on puhelin osamaksulla jne. Nyt kuullostan pihiltä, mutta en ole, minun lapsilla on Iphonet ja ajelen kohtalaisen uudella autolla. Matkoille päästään jne. En ole rikas, mutta en myöskään joka kuukausi osta itselleni vaatteita tai meikkejä. Ostan kun on tarve. Mikä kulutushysteria on meneillään? Varsinkin kun tiedetään, että vakituinen työ, ei välttämättä ole vakituinen. Sairastua voi jokainen meistä.
Sitten olen samaa mieltä, että jos nuorena oikeasti sairastuu, niin silloin perustulo olisi aivan ehdoton. Jos vaikka vammautuu, niin kyllä apua pitää jokaiselle antaa. Mutta jokainen meistä voi ja pitää varautua huonoihin hetkiin, olihan sen tylsää kun säästämistä aloitti, mutta nykyään se ei ole vaikea.
Vinkiksi, että keskituloisena kannattaa säästää sairauden varalle vain ns. sukanvarteen. Kun sairastut, niin säästöt hupenee äkkiä ja vasta sen jälkeen voit saada toimeentulotuen kautta apua sairaudenhoidon kuluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettikö vakuutusturva, vai etkö ollut vakuuttanut itseäsi?
Ei mikään vakuutus korvaa tulotason laskua. Kuolemantapauksessa omainen saa jonkun pienehkön kertasumman ja sairastuessa saat sairaskuluihin ja kymmenen kerran kortin hierojalle. Ihan turhaa maksat itsesi vakuutuksista kipeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Pettikö vakuutusturva, vai etkö ollut vakuuttanut itseäsi?
Vakuutukset maksettu mutta vakuutusyhtiö petti.
Jos hengität et eläkkeelle pääse.
Paitsi kelan omat työntekijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menot pitää suhteuttaa tuloihin, että pärjää tulolen laskiessakin.
Niinhän sitä tehdään koko ajan. Kaksi teini-ikäistä lasta vaan pitäisi elättää. 40V on varmaan turha enää haaveilla työelämästäkään.
ap
Niin. Enää 25 vuotta normaaliin eläkeikään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmettiä, 40 v muka vanha! Minä olen 44v ja juuri saanut vauvan! Olen hyväpalkkainen, johtotehtävissä, loistokunnossa juoksuharrastuksen ansiosta, nuori ja nätti.
Ja todellakin aion olla n. 70-v ikään työelämässä sillä älyllinen ponnistelu pitää alzheimerin parhaiten loitolla ((sukumme naisilla alzheimer-riesa). Jaksan könytä, leikkiä ja juosta pienten lasteni kanssa päivät pitkät!
Mutta:oma äitini päätti 40v iässä että on vanhus eikä jaksa enää mitään. Ja näin tosiaan kävi.
Vanheneminen (tain nyorena pysyminen) taitaa olla mentaalipuolen hommia!
Ihan liikuttavaa, että joku todella uskoo siihen, että itse voi kaikkivoipaisesti jotenkin vaikuttaa, sairastuuko muistisairauteen. Olen nähnyt näitä muistisairaita, jotka nuorena olivat kilpaurheiljoita, tai akateemisissa ammateissa. Ei ole mentaalipuolen asia. Jos sinulla on vielä geeneissä tämä rasite niin onneksi olkoon. Ei auta vaikka heittäisit kuperkeikkoja niiden pienten lasten kanssa. Höppänä tulet olemaan joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmettiä, 40 v muka vanha! Minä olen 44v ja juuri saanut vauvan! Olen hyväpalkkainen, johtotehtävissä, loistokunnossa juoksuharrastuksen ansiosta, nuori ja nätti.
Ja todellakin aion olla n. 70-v ikään työelämässä sillä älyllinen ponnistelu pitää alzheimerin parhaiten loitolla ((sukumme naisilla alzheimer-riesa). Jaksan könytä, leikkiä ja juosta pienten lasteni kanssa päivät pitkät!
Mutta:oma äitini päätti 40v iässä että on vanhus eikä jaksa enää mitään. Ja näin tosiaan kävi.
Vanheneminen (tain nyorena pysyminen) taitaa olla mentaalipuolen hommia!
Ihan liikuttavaa, että joku todella uskoo siihen, että itse voi kaikkivoipaisesti jotenkin vaikuttaa, sairastuuko muistisairauteen. Olen nähnyt näitä muistisairaita, jotka nuorena olivat kilpaurheiljoita, tai akateemisissa ammateissa. Ei ole mentaalipuolen asia. Jos sinulla on vielä geeneissä tämä rasite niin onneksi olkoon. Ei auta vaikka heittäisit kuperkeikkoja niiden pienten lasten kanssa. Höppänä tulet olemaan joka tapauksessa.
Ja kuka silloin sinusta huolehtii jos olet yksin ja joku aivoinfarkti iskee sinkkutalouteesi.
Ap onko sinulla siis ms-tauti vai ymmärsinkö väärin? Olet itse sairastunut alle 30-kymppisenä Parkinsonin tautiin harvinaisen geenivirheen vuoksi. Ms ei ole niin paha.. lohdutuksena. :)
Ja joskus tutkin asioita, niin kyllä voi ottaa vakuutuksen pysyvän työkyvyttömyyden varalle, vaikkapa puolen miljoonan summalla.
Ja jostain syystä tämä kuitenkin tulee kovin monille täytenä yllätyksenä. Yhtään ei osata varautua siihen, että hyvä terveys ei kestäkään ikuisesti. Kun sairaus sitten iskee, iskee samalla myös köyhyys, koska mitään pahan päivän varaa ei ole älytty kerätä. Tai sitten jäädään odottelemaan, että sairaus pikkuhiljaa pahenee ja vie työkyvyn. Vasta siinä vaiheessa havahdutaan miettimään, pitäisikö tässä tehdä jotain vai menikö juna jo.