Kompastuskivet uusperheessä

Vierailija kirjoitti:

Kitkaa ei tule, jos molemmat kantavat kasvatusvastuun omasta lapsestaan. Suurin osa aiemminnmainituista ongelmista johtuu siitä, että vanhempi ei kasvata. Jos äiti/isäpuoli sitten kasvattaa itse, niin hän kuulee ”sä et ole mun äiti”-jutut.

Uusperheissä kaikilla aikuisilla on oikeus määrittää perheen säännöt. Lapsille, ovat ne sitten omia biologisia lapsia tai puolison tuomia tehdään selväksi, että "tässä perheessä on tämmöiset säännöt ja toisessa kodissa voi olla toisenlaiset säännöt" 

Kyse ei ole siitä kuka on kenenkäkin isä/äiti vaan siitä, että aikuisilla on oikeus määrittää miten heidän kotonaan käyttäydytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kitkaa ei tule, jos molemmat kantavat kasvatusvastuun omasta lapsestaan. Suurin osa aiemminnmainituista ongelmista johtuu siitä, että vanhempi ei kasvata. Jos äiti/isäpuoli sitten kasvattaa itse, niin hän kuulee ”sä et ole mun äiti”-jutut.

Ja samoin, äiti/isäpuoli uupuu, kun joutuu hoito-ja viihdytysvastuuseen.

Toinen asia on sitten se, että lapsi on luonteeltaan vaikea, eikä häntä pysty kasvattamaan samalla tavalla kuin helpompaa lasta. Mutta se ei johdu uusperheestä, vaan sama ongelma olisi myös ydinperheessä.

mä taas näkisin niin että peeheessä olipa ydin- tai uusperhe, pitää olla tiimi.

Uusperhe ei ole ”perhe”. Tai on sitten kun aikaa on kulunut 5-7 vuotta. Niin kauan tutkimusten mukaan perheen muotoutuminen kestää. Ja jos on vain viikonloppulapsia, niin siitä ei ikinä tule perhettä.

Jos toiselta alkaa vaatia tiimiyttä sitä ennen, niin sitä kaivaa ojaa samalla. Sitten juuri saa kuulla näitä säetoomunäiti-juttuja. Pakottamisesta ei koskaan seuraa mitään hyvää.

Miehen lapsen näsäviisas käytös. Äidillään oikein pyritään viisastelemaan ja näpäyttelemään ihmisiä. En ymmärrä, minut on kai kasvatettu vanhanaikaisesti, kun itse olisin saanut korville, jos olisin kävellyt äitini perässä etsimässä virheitä, joita äiti tekee.

Vituttaa myös se, ettei miehen exä pidä tytön vaatteista huolta. Hän asuu äidillään ja on meillä joka toinen vkl, mutta esim. minä olen joutunut ostamaan tytölle ehjät kengät, kun en ole kestänyt katsella niitä rikkinäisiä, joissa kulki. Exä saa myös hyvät elarit ja hänen nyxänsä on omien sanojensa mukaan ”rikas”.

Mutta ei vaan kiinnosta tai pysty ostamaan lapselle ehjiä, siistejä vaatteita.

Miehen exä ei myöskään ajattele mitään, mikä ”ei kuulu hänelle”.

Esim. olimme hakemassa tyttöä isäni uurnan laskuun, niin oli laittanut tytölle päälle pinkin erittäin lyhyen tyllihameen ja jokun kirkaan paidan, vaikka tiesi että lähdetään suoraan laskemaan uurnaa. Olisi varmaan voinut ajatella, että olisi edes housut jalassa eikä mitään balleriinaunelmaa päällä 👀

Esim. itse olen huolehtinut, jos tyttö on lähtenyt täältä johonkin, että hänellä on asianmukaiset vaatteet. Kaikkia ei vain kiinnosta muuta kuin omat asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kitkaa ei tule, jos molemmat kantavat kasvatusvastuun omasta lapsestaan. Suurin osa aiemminnmainituista ongelmista johtuu siitä, että vanhempi ei kasvata. Jos äiti/isäpuoli sitten kasvattaa itse, niin hän kuulee ”sä et ole mun äiti”-jutut.

Uusperheissä kaikilla aikuisilla on oikeus määrittää perheen säännöt. Lapsille, ovat ne sitten omia biologisia lapsia tai puolison tuomia tehdään selväksi, että "tässä perheessä on tämmöiset säännöt ja toisessa kodissa voi olla toisenlaiset säännöt" 

Kyse ei ole siitä kuka on kenenkäkin isä/äiti vaan siitä, että aikuisilla on oikeus määrittää miten heidän kotonaan käyttäydytään.

Olen samaa mieltä. Tämä on minun kotini, ja minä saan määrätä kodissani säännöt. Ongelma tulee lapsipuolten kanssa siitä, kun työntää nokkansa sinne, mikä ei mulle kuulu. Esim. Läksyjen tekoon tai nukkumiseen. Mutta toki saan sanella roskienvuorot.

Ja tietenkin, kun uusperhe on ollut pystyssä useamman vuoden, niin sitten voi puuttua laajemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies muuttuu lapsiviikolla ylipirteäksi suorittajaksi.  Huolehtii liikaa, lapsen jokainen aivastus ja ihon raapaisu huomioidaan. On ikävää riehumista ja yli-ihailua suorituksista.

Kun halaan miehen kanssa, änkää lapsi siihen väliin.

Tottakai lapsi änkää väliin halatessa. Hän on isälle tärkeä-tai ainakin pitäisi olla. Emme ole uusioperhe, mutta ainakin omat lapset kyllä otetaan halaukseen mukaan. Eihän nyt lasten nähden mitään intiimejä halauksia harrasteta.

Meilläkin lapset ydinperheessä änkesi mukaan halaukseen. He tiesivät, että me olemme me.

Uusperheessä minun lapseni ovat jo isoja, mutta miehen lapset pienempiä. Eivät he änkeä mukaan halauksiimme. Katsovat vain oudosti, eivät ole varmaan koskaan nähneet kenenkään halaavan.

Eli itse pidän outona sitä, jos lapsi änkee halaukseen uusperheessä.

Meillä on uusperhe. Miehellä lapsi entisestä suhteestaan.  Kitkaa aiheuttaa oikeastaan vain se, että mies ei meinaa ottaa vastuuta tästä lapsestaan silloin, kun lapsi tulee meille eli joka toinen viikonloppu ja loma-aikoinaan. Oman käsityksensä mukaan hän on lapsen kanssa, kun on ensin yöt töissä, aamupäivät nukkuu ja lähtee sitten taas alkuillasta töihin. Lapsi jää silloin aina minulle. Isänsä on hereillä iltapäivän, jolloin saattaa ottaa lapsen mukaansa kauppaan tai käydä vähän ulkoilemassa. Ehkä 3h on hereillä ja se on hänen mielestään riittävästi. Muut ajat lapsi on minun vastuullani ja viihdytettävänä.  Kun otan nämä puheeksi, niin mies on sitä mieltä, että on kyllä lapsensa kanssa. Lapsen äiti on käsittääkseni tästä järjestelystä tietoinen ja tuntuu olevan hänellekin ok.  Kun kysyin, kuka lasta sitten katsoisi, jos esimerkiksi minä olisin estynyt, niin ehdotti, että jos äitini tulisi illalla pariksi tunniksi katsomaan ja valvomaan lapsen unta. Että hän olisi kyllä päivän lapsen kanssa. Paitsi, että ei olisi. Mies nukkuisi puoleen päivään, sen jälkeen olisi ehkä sen kolmisen tuntia hereillä ja lapsen kanssa ja menisi sitten taas päiväunille, jotta jaksaa illan töissä. 

Näin meillä kirjoitti:

Meillä on uusperhe. Miehellä lapsi entisestä suhteestaan.  Kitkaa aiheuttaa oikeastaan vain se, että mies ei meinaa ottaa vastuuta tästä lapsestaan silloin, kun lapsi tulee meille eli joka toinen viikonloppu ja loma-aikoinaan. Oman käsityksensä mukaan hän on lapsen kanssa, kun on ensin yöt töissä, aamupäivät nukkuu ja lähtee sitten taas alkuillasta töihin. Lapsi jää silloin aina minulle. Isänsä on hereillä iltapäivän, jolloin saattaa ottaa lapsen mukaansa kauppaan tai käydä vähän ulkoilemassa. Ehkä 3h on hereillä ja se on hänen mielestään riittävästi. Muut ajat lapsi on minun vastuullani ja viihdytettävänä.  Kun otan nämä puheeksi, niin mies on sitä mieltä, että on kyllä lapsensa kanssa. Lapsen äiti on käsittääkseni tästä järjestelystä tietoinen ja tuntuu olevan hänellekin ok.  Kun kysyin, kuka lasta sitten katsoisi, jos esimerkiksi minä olisin estynyt, niin ehdotti, että jos äitini tulisi illalla pariksi tunniksi katsomaan ja valvomaan lapsen unta. Että hän olisi kyllä päivän lapsen kanssa. Paitsi, että ei olisi. Mies nukkuisi puoleen päivään, sen jälkeen olisi ehkä sen kolmisen tuntia hereillä ja lapsen kanssa ja menisi sitten taas päiväunille, jotta jaksaa illan töissä. 

Ei pahalla, mutta itsehän tämän mahdollistat.

Ongelma on, että halutaan olla perhe, mutta ei sitten kuitenkaan haluta olla.

Miehen lapsi on meillä joka toinen viikko ja en pidä meitä perheenä. Koti on meidän ja lapsi tulee isänsä luo, on kirjoilla äitinsä luona. Tietenkin lapsi on tervetullut ja systeemi nykyään toimii, kun miehen exä on korjauttanut nuppinsa. Teki kaikkensa aluksi aiheuttamalla haittaa meille ja lapselle. Olivat eronneet kauan ennen kuin tapasimme, mutta siitä alkoi hetkellinen helvetti.

Teen paljon omia juttujani lapsen ollessa paikalla, toki huomioin häntä ja annan aikaani, kun itselleni sopii. En lähde linjalle, että mies pääsisi omiin juttuihinsa ja hoitaisin lasta. Tämä kuuluu miehelle.

Selvästi miestä välillä ärsyttää olla pitkän työpäivän jälkeen kahdestaan lapsen kanssa. Mutta lapsi on hänen ja huoltajuus näin jaettu.

Näin meillä kirjoitti:

Meillä on uusperhe. Miehellä lapsi entisestä suhteestaan.  Kitkaa aiheuttaa oikeastaan vain se, että mies ei meinaa ottaa vastuuta tästä lapsestaan silloin, kun lapsi tulee meille eli joka toinen viikonloppu ja loma-aikoinaan. Oman käsityksensä mukaan hän on lapsen kanssa, kun on ensin yöt töissä, aamupäivät nukkuu ja lähtee sitten taas alkuillasta töihin. Lapsi jää silloin aina minulle. Isänsä on hereillä iltapäivän, jolloin saattaa ottaa lapsen mukaansa kauppaan tai käydä vähän ulkoilemassa. Ehkä 3h on hereillä ja se on hänen mielestään riittävästi. Muut ajat lapsi on minun vastuullani ja viihdytettävänä.  Kun otan nämä puheeksi, niin mies on sitä mieltä, että on kyllä lapsensa kanssa. Lapsen äiti on käsittääkseni tästä järjestelystä tietoinen ja tuntuu olevan hänellekin ok.  Kun kysyin, kuka lasta sitten katsoisi, jos esimerkiksi minä olisin estynyt, niin ehdotti, että jos äitini tulisi illalla pariksi tunniksi katsomaan ja valvomaan lapsen unta. Että hän olisi kyllä päivän lapsen kanssa. Paitsi, että ei olisi. Mies nukkuisi puoleen päivään, sen jälkeen olisi ehkä sen kolmisen tuntia hereillä ja lapsen kanssa ja menisi sitten taas päiväunille, jotta jaksaa illan töissä. 

Ja suostut tuohon syystä..?  Miksi olet ottanut hoitovastuun lapsesta? Ala tehdä omia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että halutaan olla perhe, mutta ei sitten kuitenkaan haluta olla.

Ongelma on, ettei kyetä puhumaan ja sopimaan asioista. Lapsillakin on velvollisuutensa ikätason mukaan.

Se, kun kumpikaan oikeista vanhemmista ei tahdo ollla se ”pahis”, joka asettaa rajoja ja kieltää jotain esim. menoja. Lapsilla pitää aina olla kivaa...

Se, kun meillä on niin erilaiset näkemykset kasvatuksesta sekä se, että mies yrittää lykätä hoitovastuun lapsistaan minulle hänen lapsiviikkoinaan. Hänellä kun olisi kaikenlaista tärkeää tehtävää.

Ei voi mitään mutta harmittaa, että ikinä sorruin tähän suhteeseen. Nyt meillä vielä yhteinen lapsi eikä se tule saamaan hillittömästi hyppiä esim. sohvalla tai karkkipäivä ei ole kokopäivän kestävää villiä herkku-orgiaa aamusta iltaan. Sinänsä miehen eksän kanssa välit ovat kaikilla hyvät ja lapsistakin tykkäsin kun olivat pienempiä ja parempitapaisempia (nyt 6 ja 8v). Olen ollut äitipuoli 5 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella peukutatte alaspäin? Olen saanut viisi alapeukkua, miksi?

Nelonen

Alapeukutin siksi, että minusta lapsen elintason ei tarvitse laskea, vaikka äiti- tai isäpuolen exä ei pystykään tarjoamaan omille lapsilleen samanlaista elintasoa. Syytön se lapsi siihen on, että sinun exälläsi ei ole tarpeeksi rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kitkaa ei tule, jos molemmat kantavat kasvatusvastuun omasta lapsestaan. Suurin osa aiemminnmainituista ongelmista johtuu siitä, että vanhempi ei kasvata. Jos äiti/isäpuoli sitten kasvattaa itse, niin hän kuulee ”sä et ole mun äiti”-jutut.

Uusperheissä kaikilla aikuisilla on oikeus määrittää perheen säännöt. Lapsille, ovat ne sitten omia biologisia lapsia tai puolison tuomia tehdään selväksi, että "tässä perheessä on tämmöiset säännöt ja toisessa kodissa voi olla toisenlaiset säännöt" 

Kyse ei ole siitä kuka on kenenkäkin isä/äiti vaan siitä, että aikuisilla on oikeus määrittää miten heidän kotonaan käyttäydytään.

Juuri näin. Aikuiset laativat säännöt omaan kotiin. Jos näistä lipsutaan ,saadaan kyllä vaikea tilanne perheessä kuin perheessä. Säännöt koskevat kaikkia lapsia, niitä aiempien suhteitten ja yhteisiäkin. Lapsilla ei saa olla pelkkiä oikeuksia, vaan jokainen kantaa osuutensa yhteisen hyvän eteen.

Meillä miehen ex on mielisairas (kolme diagnoosia) alkoholisti. Yrittänyt useasti itsemurhaa ja ollut lukuisilla hoitojaksoilla eriasteisissa sairaaloissa ja hoitokodeissa. Ei ole pystynyt pitämään huolta tyttärestään ja aiheuttanut muun muassa sen, että tyttärensä ollut lastensuojelun asiakas.

Tällä kaikella on ollut valtava vaikutus perheeseemme. Huoli tyttärestä (tytärpuolestani) ja hänen äidistään. Olen varma, että tyttärellä tulee olemaan mielenterveysongelmia tulevaisuudessa johtuen turvattomuudesta, hylkäyskokemuksista ja kaikesta kamalasta, mitä hän on joutunut pienestä asti kohtaamaan.

Uusperheessä pahinta on oman kokemukseni mukaan kaikki se omien arvojen vastainen toiminta, mihin et itse pysty vaikuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kitkaa ei tule, jos molemmat kantavat kasvatusvastuun omasta lapsestaan. Suurin osa aiemminnmainituista ongelmista johtuu siitä, että vanhempi ei kasvata. Jos äiti/isäpuoli sitten kasvattaa itse, niin hän kuulee ”sä et ole mun äiti”-jutut.

Uusperheissä kaikilla aikuisilla on oikeus määrittää perheen säännöt. Lapsille, ovat ne sitten omia biologisia lapsia tai puolison tuomia tehdään selväksi, että "tässä perheessä on tämmöiset säännöt ja toisessa kodissa voi olla toisenlaiset säännöt" 

Kyse ei ole siitä kuka on kenenkäkin isä/äiti vaan siitä, että aikuisilla on oikeus määrittää miten heidän kotonaan käyttäydytään.

Olen samaa mieltä. Tämä on minun kotini, ja minä saan määrätä kodissani säännöt. Ongelma tulee lapsipuolten kanssa siitä, kun työntää nokkansa sinne, mikä ei mulle kuulu. Esim. Läksyjen tekoon tai nukkumiseen. Mutta toki saan sanella roskienvuorot.

Ja tietenkin, kun uusperhe on ollut pystyssä useamman vuoden, niin sitten voi puuttua laajemmin.

Miksi et voi sanoa lapselle, että "täällä läksyt tehdään koulun jälkeen ja haluan tarkastaa, kun ne on tehty"?

Vastaus voi olla, että "et ole minun äiti" tai "ei äidilläkään tarvitse tehdä"

Siihen voi aivan hyvin vastata, että "en olekaan, mutta täällä tehdään silti läksyt" ja/tai "täällä ollessanne on myös minun vastuulla, että asiat hoidetaan meidän perheen tavalla"

-etä isä, jolla on uusi puoliso

Vierailija kirjoitti:

Näin meillä kirjoitti:

Meillä on uusperhe. Miehellä lapsi entisestä suhteestaan.  Kitkaa aiheuttaa oikeastaan vain se, että mies ei meinaa ottaa vastuuta tästä lapsestaan silloin, kun lapsi tulee meille eli joka toinen viikonloppu ja loma-aikoinaan. Oman käsityksensä mukaan hän on lapsen kanssa, kun on ensin yöt töissä, aamupäivät nukkuu ja lähtee sitten taas alkuillasta töihin. Lapsi jää silloin aina minulle. Isänsä on hereillä iltapäivän, jolloin saattaa ottaa lapsen mukaansa kauppaan tai käydä vähän ulkoilemassa. Ehkä 3h on hereillä ja se on hänen mielestään riittävästi. Muut ajat lapsi on minun vastuullani ja viihdytettävänä.  Kun otan nämä puheeksi, niin mies on sitä mieltä, että on kyllä lapsensa kanssa. Lapsen äiti on käsittääkseni tästä järjestelystä tietoinen ja tuntuu olevan hänellekin ok.  Kun kysyin, kuka lasta sitten katsoisi, jos esimerkiksi minä olisin estynyt, niin ehdotti, että jos äitini tulisi illalla pariksi tunniksi katsomaan ja valvomaan lapsen unta. Että hän olisi kyllä päivän lapsen kanssa. Paitsi, että ei olisi. Mies nukkuisi puoleen päivään, sen jälkeen olisi ehkä sen kolmisen tuntia hereillä ja lapsen kanssa ja menisi sitten taas päiväunille, jotta jaksaa illan töissä. 

Ja suostut tuohon syystä..?  Miksi olet ottanut hoitovastuun lapsesta? Ala tehdä omia juttuja.

Hyviä kysymyksiä. Joku tuossa aiemmin totesi, että itse tämän mahdollistan. Se on täysin totta. 

Mahdollistan todennäköisesti siksi, että en halua olla se ns. hankala äitipuoli.  Jos en suostuisi tähän, niin lapsi näkisi isäänsä vielä vähemmän.  Tunnen heti syyllisyyttä ja olevani liian ehdoton ja vaativa, jos tästä järjestelystä huomautan.  Lapsen äiti saattaisi alkaa syyttämään vieraannuttamisesta tai siitä, miten en "huoli koko pakettia" ja hyväksy miehen lasta. Vaikka samaan aikaan tiedän, että minähän olen hoitanut, ruokkinut ja kaitsenut sitä jo viimeiset 2,5 vuotta ja ilman minua lapsi olisi nähnyt isäänsä vähemmän (ellei isällä sitten olisi ollut joku toinen nainen sitä katsomassa ;) ). Samaan aikaan mietin, että miten ihmeessä tämä on molemmilla, lapsen isälle (joka lasta muutenkin näkee vähän) ja lapsen äidille, ok.  No, isälle tietysti kätevää ja lapsen äiti saa ansiostani joka toisen viikonlopun lapsivapaata. Sen lisäksi lapsen isähän on mielestään lapsen kanssa tarpeeksi/riittävästi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella peukutatte alaspäin? Olen saanut viisi alapeukkua, miksi?

Nelonen

Alapeukutin siksi, että minusta lapsen elintason ei tarvitse laskea, vaikka äiti- tai isäpuolen exä ei pystykään tarjoamaan omille lapsilleen samanlaista elintasoa. Syytön se lapsi siihen on, että sinun exälläsi ei ole tarpeeksi rahaa. 

Olen samaa mieltä. En tarkoittanutkaan, että heidän pitäisi laskea omaa elintasoaan. Totesin vain, että se on ainoa juttu, joka hiertää meidän uusperheessä. Eikä asialle voi mitään, vaikka ap kysyi, miten hieryävä asia saadaan kuntoon.

Se ”paha” äitipuoli.. kirjoitti:

Ei voi mitään mutta harmittaa, että ikinä sorruin tähän suhteeseen.

Niinhän siinä sitten lopuksi käy. Kaikille ydinperhe on ykkösjuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kitkaa ei tule, jos molemmat kantavat kasvatusvastuun omasta lapsestaan. Suurin osa aiemminnmainituista ongelmista johtuu siitä, että vanhempi ei kasvata. Jos äiti/isäpuoli sitten kasvattaa itse, niin hän kuulee ”sä et ole mun äiti”-jutut.

Uusperheissä kaikilla aikuisilla on oikeus määrittää perheen säännöt. Lapsille, ovat ne sitten omia biologisia lapsia tai puolison tuomia tehdään selväksi, että "tässä perheessä on tämmöiset säännöt ja toisessa kodissa voi olla toisenlaiset säännöt" 

Kyse ei ole siitä kuka on kenenkäkin isä/äiti vaan siitä, että aikuisilla on oikeus määrittää miten heidän kotonaan käyttäydytään.

Olen samaa mieltä. Tämä on minun kotini, ja minä saan määrätä kodissani säännöt. Ongelma tulee lapsipuolten kanssa siitä, kun työntää nokkansa sinne, mikä ei mulle kuulu. Esim. Läksyjen tekoon tai nukkumiseen. Mutta toki saan sanella roskienvuorot.

Ja tietenkin, kun uusperhe on ollut pystyssä useamman vuoden, niin sitten voi puuttua laajemmin.

Miksi et voi sanoa lapselle, että "täällä läksyt tehdään koulun jälkeen ja haluan tarkastaa, kun ne on tehty"?

Vastaus voi olla, että "et ole minun äiti" tai "ei äidilläkään tarvitse tehdä"

Siihen voi aivan hyvin vastata, että "en olekaan, mutta täällä tehdään silti läksyt" ja/tai "täällä ollessanne on myös minun vastuulla, että asiat hoidetaan meidän perheen tavalla"

-etä isä, jolla on uusi puoliso

En sano, koska se on filosofiani vastaista. Uskon vakaasti, että tuollainen toiminta on juuri sitä, miksi uusperheet ovat vaikeita. Vaatimukset, nipottaminen, puuttuminen, vastuun ottaminen asioistam jotka eivät itselle kuulu. Miksi tekisin jotain, mikä aiheuttaa todennäköisesti ongelmia?

Uskon myös oman kokemukseni pohjalta, että olen toiminut oikein. Meillä ei ole uusperheongelmia.