Lue keskustelun säännöt.
Mykkäkoulun pitäjä - nautitko siitä?
29.10.2018 |
Liittyen tuohon aiempaan mykkäkoulukeskusteluun. Jos olet se, joka pitää mykkäkoulua, mitä tunteita sinulla on mykkäkoulun aikana? Mitä koet erityisesti silloin, jos puolisosi yrittää saada sinua puhumaan? Toivon rehellisiä vastauksia.
Kommentit (35)
Onko mykkäkoulun pitäjä siis kyseisen koulun rehtori?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ensisijaisesti helpotusta. Kun toinen sanoo jotain tuskallisen raastavaa ja suorastaan haastaa lyömään, on jotenkin helpottavaa tajuta, että tämä oli tässä. Että tavallinen riita asiasta on yllättäen muuttunut sellaiseksi henkilökohtaiseksi loukkaamiseksi, jossa ei enää oteta yhtään toisen tunteita huomioon, vaan pyritään alistamaan ja nöyryyttämään. Silloin on helpotus kääntää selkä ja antaa toisen olla. Todeta itselleen, että toinen ei etsi ratkaisua, toinen etsii sitä, että menetän malttini.
Mykkäkoulu on tapa suojella itseään.
Mykkäkoulu on todella avuton tapa reagoida ongelmiin.
Miks olet tuollaisen kumppanin kanssa, joka tahallaan loukkaa jne, ja jonka kanssa et voi keskustella? Koet varmaan paremmuutta - turhaan!
Olisiko siis parempi lyödä?
Näetkö ainoina konfliktinratkaisukeinoina lyömisen tai mykkäkoulun?
Kun toinen loukkaa tahallaan ja tekee sen uudestaan ja uudestaan hyväksymättä sitä, että riidassa riidellään asiasta, ei luonteenpiirteistä tai kuvitelmista, niin minusta on parempi kääntää selkä ja olla hiljaa kuin lyödä. Kun tilanne ei ratkea puheella ja kuitenkin se pitää saada ratkeamaan, niin oikeasti en keksi muuta ratkaisua kuin viheltää peli poikki ja olla hiljaa, poistua paikalta. Tiedän, että lyömällä saa aikaan saman, mutta en ole koskaan sitä tehnyt.
Mitä muita konfliktinratkaisukeinoja sinä tarjoat tilanteessa, jossa toinen on päättänyt loukata niin pitkään, että riitakumppani hajoaa palasiksi? Puhe ei auta, päinvastoin.
En ymmärrä, miksi mykkäkoulua pidetään pahana, koska ei siihen koskaan päädytä mistään pikkusyystä.
MIKSI kukaan edes haluaa olla sellaisen ihmisen kanssa, joka pistää henkisesti palasiksi?
Koska kukaan ei voi tietää, milloin joutuu tuohon tilanteeseen ensimmäisen kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tarve ihmisillä on näin rajusti tuomita mykkäkoulu? Eiköhän näillä tuomitsijoillakin ole jokin paha tapa? Ovatko he täysin kyvyttömiä arvioimaan omia käytösmallejaan? Nyt täällä sitten juopot haukuvat väkivaltaisia ja väkivaltaiset narkomaneeja ja narkomaanit kohtuuttomia perfektionisteja.
Kirjoitin jo aikaisempaan ketjuun, että minä olen lopettanut kahdessa ihmissuhteessa puhumisen viikoiksi, kun puhe ei ole auttanut eikä sitä ole edes kuunneltu. Ensimmäinen tunne, joka on ilmennyt jo ennen kuin olen oikeastaan tajunnut pitäväni mykkäkoulua, on ollut syvä turhautuminen ja viha. Miksi sanoisin mitään, kun minua ei kerran kuunnella? Vähitellen viha muuttuu surumielisyydeksi. Haluaisin etsiä ratkaisua mykkäkoulun aiheuttamaan juttuun, mutta edelleen takerrun siihen, että puhuminen ei tuntunut auttavan. Lopulta tulee pelko siitä, kuinka vaikeaa puhumisen aloittaminen jälleen on, ja millaisen vastaanoton ne ensimmäiset sanat saavat. Ensimmäisten sanojen jälkeen olo on epätietoinen. Mitä sanoa seuraavaksi? Muuttuiko mikään, tulenko edelleenkään kuulluksi? Ja miten saavuttaa normaali keskusteluyhteys jälleen. Minun tapauksessani se normaalin puheen palaaminen on vienyt pari, kolme iltaa. Viimeiset mykkäkouluun suoranaisesti liittyvät tuntemukset ovat häpeä siitä, että alkoi puhua ja toisaalta suru siitä, että oli hiljaa.
Auttoiko?
No, minä ainakin tuomitsen väkivallan, oli se henkistä tai fyysistä. Mykkäkoulu on yksi rajuimmista henkisen vallankäytön ja väkivallan muodoista parisuhteessa.
https://vaestoliitonblogi.com/2014/10/01/mykkakoulu-on-henkista-vakival…
Kerrot sitten varmaan omat väkivaltaiset tapasi ja annat meidän esittää niistä arviomme!
Esitän vastakysymyksen: kauanko pitää hölöttää ja pajattaa ilman, että se ongelman toinen osapuoli osoittaa mitään halua keskustella aidosti ja etsiä ratkaisua? Kyllä se jatkuva, turha hölötyskin on melko tuhoavaa. Toinen vaatii kälätyksellään huomiota, vaikkei todellisuudessa ole valmis käsittelemään asiaa. Sekö ei ole jonkin sortin halventamista tai henkistä väkivaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ensisijaisesti helpotusta. Kun toinen sanoo jotain tuskallisen raastavaa ja suorastaan haastaa lyömään, on jotenkin helpottavaa tajuta, että tämä oli tässä. Että tavallinen riita asiasta on yllättäen muuttunut sellaiseksi henkilökohtaiseksi loukkaamiseksi, jossa ei enää oteta yhtään toisen tunteita huomioon, vaan pyritään alistamaan ja nöyryyttämään. Silloin on helpotus kääntää selkä ja antaa toisen olla. Todeta itselleen, että toinen ei etsi ratkaisua, toinen etsii sitä, että menetän malttini.
Mykkäkoulu on tapa suojella itseään.
Sinä olet siis väkivaltainen ettekä kumpikaan osaa riidellä oikein, edes sinnepäin. Menkää terapiaan tai erotkaa, tuo on jo sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ensisijaisesti helpotusta. Kun toinen sanoo jotain tuskallisen raastavaa ja suorastaan haastaa lyömään, on jotenkin helpottavaa tajuta, että tämä oli tässä. Että tavallinen riita asiasta on yllättäen muuttunut sellaiseksi henkilökohtaiseksi loukkaamiseksi, jossa ei enää oteta yhtään toisen tunteita huomioon, vaan pyritään alistamaan ja nöyryyttämään. Silloin on helpotus kääntää selkä ja antaa toisen olla. Todeta itselleen, että toinen ei etsi ratkaisua, toinen etsii sitä, että menetän malttini.
Mykkäkoulu on tapa suojella itseään.
Mykkäkoulu on todella avuton tapa reagoida ongelmiin.
Miks olet tuollaisen kumppanin kanssa, joka tahallaan loukkaa jne, ja jonka kanssa et voi keskustella? Koet varmaan paremmuutta - turhaan!
Olisiko siis parempi lyödä?
Näetkö ainoina konfliktinratkaisukeinoina lyömisen tai mykkäkoulun?
Kun toinen loukkaa tahallaan ja tekee sen uudestaan ja uudestaan hyväksymättä sitä, että riidassa riidellään asiasta, ei luonteenpiirteistä tai kuvitelmista, niin minusta on parempi kääntää selkä ja olla hiljaa kuin lyödä. Kun tilanne ei ratkea puheella ja kuitenkin se pitää saada ratkeamaan, niin oikeasti en keksi muuta ratkaisua kuin viheltää peli poikki ja olla hiljaa, poistua paikalta. Tiedän, että lyömällä saa aikaan saman, mutta en ole koskaan sitä tehnyt.
Mitä muita konfliktinratkaisukeinoja sinä tarjoat tilanteessa, jossa toinen on päättänyt loukata niin pitkään, että riitakumppani hajoaa palasiksi? Puhe ei auta, päinvastoin.
En ymmärrä, miksi mykkäkoulua pidetään pahana, koska ei siihen koskaan päädytä mistään pikkusyystä.
MIKSI kukaan edes haluaa olla sellaisen ihmisen kanssa, joka pistää henkisesti palasiksi?
Tuollaisia ihmisiä tulee perheistä, joissa vanhemmat eivät osaa selvittää asioitaan aikuismaisesti ja joissa käytetään henkistä väkivaltaa. Toimintahäiriöisessä perheessä kasvaneen silmiin ei tunnu mitenkään epänormaalilta, että harrastetaan mykkäkoulua, haukutaan tai vaikka hakataan kumppania, koska se on heille se oikea tapa selvittää asiat ja sitä he ovat lapsuutensa nähneet.
Tai sitten on perheestä, jossa asiat on aina hoidettu keskustelemalla, ei ole riidelty, koska puhe on toiminut molemmin puolin. Sitten päätyy parisuhteeseen, jossa toinen ei riitele reilusti, ei suostu pysymään asiassa, vaan alkaa haukkumaan, moittimaan, nimittelemään. Koska on koko lapsuutensa saanut mallia siitä, että riita ei ole toisen loukkaamista vaan kompromissin etsimistä, niin ei osaa riidellä samalla tavalla loukkaamalla, yrittää vetää keskustelua takaisin asiaan ja saa osakseen entistä enemmän pilkkaa.
Silloin on parasta olla hiljaa ja miettiä, kannattaako jatkaa. Tietenkin se tuntuu siitä loukkaajasta kamalalta, kun toinen ei purskahdakaan itkuun ja anele lopettamaan. Ilman muuta kyseessä on vallankäyttö, jossa vaikenija ei suostu pelaamaan säännöillä, joilla voi vain hävitä.
En pidä mykkäkoulua. En vain pidä puhumisesta. Yleensä ärsyttävät ihmiset puhuvat. Yleensä valittavat jostain turhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esitän vastakysymyksen: kauanko pitää hölöttää ja pajattaa ilman, että se ongelman toinen osapuoli osoittaa mitään halua keskustella aidosti ja etsiä ratkaisua? Kyllä se jatkuva, turha hölötyskin on melko tuhoavaa. Toinen vaatii kälätyksellään huomiota, vaikkei todellisuudessa ole valmis käsittelemään asiaa. Sekö ei ole jonkin sortin halventamista tai henkistä väkivaltaa?
Puhuminen ei ole väkivaltaa, eikä siitä saa rangaista mykkäkoululla.
Sinun pitää erota vaimostasi, et kuulosta soveltuvalta parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ensisijaisesti helpotusta. Kun toinen sanoo jotain tuskallisen raastavaa ja suorastaan haastaa lyömään, on jotenkin helpottavaa tajuta, että tämä oli tässä. Että tavallinen riita asiasta on yllättäen muuttunut sellaiseksi henkilökohtaiseksi loukkaamiseksi, jossa ei enää oteta yhtään toisen tunteita huomioon, vaan pyritään alistamaan ja nöyryyttämään. Silloin on helpotus kääntää selkä ja antaa toisen olla. Todeta itselleen, että toinen ei etsi ratkaisua, toinen etsii sitä, että menetän malttini.
Mykkäkoulu on tapa suojella itseään.
Sinä olet siis väkivaltainen ettekä kumpikaan osaa riidellä oikein, edes sinnepäin. Menkää terapiaan tai erotkaa, tuo on jo sairasta.
Mikä on sairasta? Ei suostu kuuntelemaan haukkumista ja nimittelyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tarve ihmisillä on näin rajusti tuomita mykkäkoulu? Eiköhän näillä tuomitsijoillakin ole jokin paha tapa? Ovatko he täysin kyvyttömiä arvioimaan omia käytösmallejaan? Nyt täällä sitten juopot haukuvat väkivaltaisia ja väkivaltaiset narkomaneeja ja narkomaanit kohtuuttomia perfektionisteja.
Kirjoitin jo aikaisempaan ketjuun, että minä olen lopettanut kahdessa ihmissuhteessa puhumisen viikoiksi, kun puhe ei ole auttanut eikä sitä ole edes kuunneltu. Ensimmäinen tunne, joka on ilmennyt jo ennen kuin olen oikeastaan tajunnut pitäväni mykkäkoulua, on ollut syvä turhautuminen ja viha. Miksi sanoisin mitään, kun minua ei kerran kuunnella? Vähitellen viha muuttuu surumielisyydeksi. Haluaisin etsiä ratkaisua mykkäkoulun aiheuttamaan juttuun, mutta edelleen takerrun siihen, että puhuminen ei tuntunut auttavan. Lopulta tulee pelko siitä, kuinka vaikeaa puhumisen aloittaminen jälleen on, ja millaisen vastaanoton ne ensimmäiset sanat saavat. Ensimmäisten sanojen jälkeen olo on epätietoinen. Mitä sanoa seuraavaksi? Muuttuiko mikään, tulenko edelleenkään kuulluksi? Ja miten saavuttaa normaali keskusteluyhteys jälleen. Minun tapauksessani se normaalin puheen palaaminen on vienyt pari, kolme iltaa. Viimeiset mykkäkouluun suoranaisesti liittyvät tuntemukset ovat häpeä siitä, että alkoi puhua ja toisaalta suru siitä, että oli hiljaa.
Auttoiko?
Mitä tuo tarkoittaa, että alat pitää mykläkoulua, kun et tule kuulluksi.
Kuulostaa siltä, että haluat, että tehdään joko sinun tavallasi tai ei tehdä mitään (= mykkäkoulu).
Minusta se mykkäkoulu on ikävä vallankäyttökeino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ensisijaisesti helpotusta. Kun toinen sanoo jotain tuskallisen raastavaa ja suorastaan haastaa lyömään, on jotenkin helpottavaa tajuta, että tämä oli tässä. Että tavallinen riita asiasta on yllättäen muuttunut sellaiseksi henkilökohtaiseksi loukkaamiseksi, jossa ei enää oteta yhtään toisen tunteita huomioon, vaan pyritään alistamaan ja nöyryyttämään. Silloin on helpotus kääntää selkä ja antaa toisen olla. Todeta itselleen, että toinen ei etsi ratkaisua, toinen etsii sitä, että menetän malttini.
Mykkäkoulu on tapa suojella itseään.
Sinä olet siis väkivaltainen ettekä kumpikaan osaa riidellä oikein, edes sinnepäin. Menkää terapiaan tai erotkaa, tuo on jo sairasta.
Mikä on sairasta? Ei suostu kuuntelemaan haukkumista ja nimittelyä?
Sairasta on jäädä sen haukkujan ja nimittelijän puolisoksi ilman että ongelmaan etsitään yhdessä ratkaisu. Mykkäkoulu ei ole mikään ratkaisu. Se osoittaa sun olevan samalla tasolla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ensisijaisesti helpotusta. Kun toinen sanoo jotain tuskallisen raastavaa ja suorastaan haastaa lyömään, on jotenkin helpottavaa tajuta, että tämä oli tässä. Että tavallinen riita asiasta on yllättäen muuttunut sellaiseksi henkilökohtaiseksi loukkaamiseksi, jossa ei enää oteta yhtään toisen tunteita huomioon, vaan pyritään alistamaan ja nöyryyttämään. Silloin on helpotus kääntää selkä ja antaa toisen olla. Todeta itselleen, että toinen ei etsi ratkaisua, toinen etsii sitä, että menetän malttini.
Mykkäkoulu on tapa suojella itseään.
Sinä olet siis väkivaltainen ettekä kumpikaan osaa riidellä oikein, edes sinnepäin. Menkää terapiaan tai erotkaa, tuo on jo sairasta.
Miten ihminen voi olla väkivaltainen, jos hän ei lyö tai käy käsiksi? Vaikka toinen oikein pyytää, että aha, nyt loppui sanat, no lyöpä sitten, läppäse hieman, onko susta siihenkään. Ja kunei lyö, on väkivaltainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ensisijaisesti helpotusta. Kun toinen sanoo jotain tuskallisen raastavaa ja suorastaan haastaa lyömään, on jotenkin helpottavaa tajuta, että tämä oli tässä. Että tavallinen riita asiasta on yllättäen muuttunut sellaiseksi henkilökohtaiseksi loukkaamiseksi, jossa ei enää oteta yhtään toisen tunteita huomioon, vaan pyritään alistamaan ja nöyryyttämään. Silloin on helpotus kääntää selkä ja antaa toisen olla. Todeta itselleen, että toinen ei etsi ratkaisua, toinen etsii sitä, että menetän malttini.
Mykkäkoulu on tapa suojella itseään.
Sinä olet siis väkivaltainen ettekä kumpikaan osaa riidellä oikein, edes sinnepäin. Menkää terapiaan tai erotkaa, tuo on jo sairasta.
Mikä on sairasta? Ei suostu kuuntelemaan haukkumista ja nimittelyä?
Sairasta on jäädä sen haukkujan ja nimittelijän puolisoksi ilman että ongelmaan etsitään yhdessä ratkaisu. Mykkäkoulu ei ole mikään ratkaisu. Se osoittaa sun olevan samalla tasolla...
Miten sitä ratkaisua etsitään, jos toinen ei suostu etsimään ratkaisua? Koska hän osaa riidellä, se vaikenija ei osaa, koska ei nimittele takaisin eikä ryhdy huutamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ensisijaisesti helpotusta. Kun toinen sanoo jotain tuskallisen raastavaa ja suorastaan haastaa lyömään, on jotenkin helpottavaa tajuta, että tämä oli tässä. Että tavallinen riita asiasta on yllättäen muuttunut sellaiseksi henkilökohtaiseksi loukkaamiseksi, jossa ei enää oteta yhtään toisen tunteita huomioon, vaan pyritään alistamaan ja nöyryyttämään. Silloin on helpotus kääntää selkä ja antaa toisen olla. Todeta itselleen, että toinen ei etsi ratkaisua, toinen etsii sitä, että menetän malttini.
Mykkäkoulu on tapa suojella itseään.
Sinä olet siis väkivaltainen ettekä kumpikaan osaa riidellä oikein, edes sinnepäin. Menkää terapiaan tai erotkaa, tuo on jo sairasta.
Mikä on sairasta? Ei suostu kuuntelemaan haukkumista ja nimittelyä?
Sairasta on jäädä sen haukkujan ja nimittelijän puolisoksi ilman että ongelmaan etsitään yhdessä ratkaisu. Mykkäkoulu ei ole mikään ratkaisu. Se osoittaa sun olevan samalla tasolla...
Miten sitä ratkaisua etsitään, jos toinen ei suostu etsimään ratkaisua? Koska hän osaa riidellä, se vaikenija ei osaa, koska ei nimittele takaisin eikä ryhdy huutamaan.
Ei nimittelyole ratkaisun etsimistä. Olette vissiin molemmat ihan pihalla. Hakekaa apua, oikeasti, tai erotkaa.
Tuollaisia ihmisiä tulee perheistä, joissa vanhemmat eivät osaa selvittää asioitaan aikuismaisesti ja joissa käytetään henkistä väkivaltaa. Toimintahäiriöisessä perheessä kasvaneen silmiin ei tunnu mitenkään epänormaalilta, että harrastetaan mykkäkoulua, haukutaan tai vaikka hakataan kumppania, koska se on heille se oikea tapa selvittää asiat ja sitä he ovat lapsuutensa nähneet.