Lue keskustelun säännöt.
Mummu ja lasten isä antavat kaiken periksi
28.10.2018 |
Meillä on 3 ja 5-vuotiaat lapset. Ongelmana se, että mummu ja mieheni antavat ihan kaiken periksi, kun yhdenkään poikkipuolisen sanan sanoo, viimeistään itkun tullessa. No tilannehan on sitten se, että minä saan kaiken raivon niskaani lapsilta, kun yritän edes jotenki pitää kurissa ja tottelemaan sekä käyttäytymään, ihan normaaleja sääntöjä. En ole itsekkään mikään tyranni, vaan puhun normaaleista arkiasioista. Minä sitten taistelen lasten kanssa kaikenpäivää, etteivät kokoajan kiukuttelisi. :( Ja mies kehtaa vielä sanoa : "Ei ne mulle kiukuttele, sä et vaan osaa käsitellä niitä." En jaksa enää!!! Miten sä tekisit? Miten saada mummu ja isä tajuamaan, että kun antavat kaiken itkun takia periksi, niin lapsista kasvaa vain hemmoteltuja eikä ne kohta tottele mitään. Kyse on siis siitä saako ennen ruoan syöntiä herkkuja, pitääkö vaatteet pukea päälle ettei myöhästy, saako kymmenen jäätelöannosta tai passataanko muulla tavalla niin, että aina itkulla saa kaiken.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Hmm...millainen olisi aloittajan miehen aloitus? Vaimoni nipottaa aina kaikesta ja kieltää kaiken kivan ettei lapsistaa vaan tulisi hemmoteltuja?
Hyvin ymmärretty. Kyse ei ollu kaiken kieltämisestä vaan asioista, jotka mies itsekkin kieltää ja kun lapset itkee -antaa periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 vuoden päästä elämänne tulee olemaan ratkiriemukasta.
Vierailija kirjoitti:
10 vuoden päästä elämänne tulee olemaan ratkiriemukasta.
Sitähän tässä pelkään :(
Ois kiva kuulla kokemuksia, että onko kukaan saanu "perujavanhempaa" muuttumaan ja jämäkämmäksi? Niin, ettei aina itkun tullessa peruisi jokaista kieltämäänsä asiaa. Perheneuvolasta en usko olevan apua, mies on siinä suhteessa jäärä. Ja miten tästä asiasta kannattais keskustella... koska en tosiaankaan odota innolla teini-ikää, jos tämä ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Ois kiva kuulla kokemuksia, että onko kukaan saanu "perujavanhempaa" muuttumaan ja jämäkämmäksi? Niin, ettei aina itkun tullessa peruisi jokaista kieltämäänsä asiaa. Perheneuvolasta en usko olevan apua, mies on siinä suhteessa jäärä. Ja miten tästä asiasta kannattais keskustella... koska en tosiaankaan odota innolla teini-ikää, jos tämä ei muutu.
Ei. Ihminen harvoin muuttuu, mutta sen sijaan se oma sisin korostuu ajan myötä. Ja katse kapenee mitä enemmän tulee ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä myös kyse:
"1. Väheksytte toistenne päätökset
Aivan alkuun esimerkki klassisesta epäonnistuneesta tilanteesta. Ensin toinen vanhemmista sanoo lapselle, mitkä kaikki kotityöt tämän täytyy tehdä, jotta pääsee perjantaina illanviettoon ystäviensä kanssa. Sitten toinen vanhempi sanoo, että lapsen ei tarvitse tehdä sovittuja kotitöitä, vaan hän saa vain lähteä illanviettoon.
Tietenkään vanhemmat eivät mitenkään voi olla samaa mieltä kaikesta, mutta pääpiirteittäin olisi hyvä olla samaa mieltä lastenkasvatukseen ja kotitöihin liittyvistä asioista, neuvoo parisuhdeterapeutti Marni Feuerman.
– Opetat lapsestasi melkoisen manipuloijan. Käytösmalli kantaa jopa aikuisuuteen asti. On parempi, että keskustelette ensin yhdessä puolisoina ja teette yhteisen päätöksen, ennen kuin toinen kumppaneista antaa lapselle lupauksia."
Tekee myös tämän kaltaisia juttuja. Ja ei, ei auta keskustelu eikä suoraan sanominen.
Vierailija kirjoitti:
Ois kiva kuulla kokemuksia, että onko kukaan saanu "perujavanhempaa" muuttumaan ja jämäkämmäksi? Niin, ettei aina itkun tullessa peruisi jokaista kieltämäänsä asiaa. Perheneuvolasta en usko olevan apua, mies on siinä suhteessa jäärä. Ja miten tästä asiasta kannattais keskustella... koska en tosiaankaan odota innolla teini-ikää, jos tämä ei muutu.
Ei se teini-ikä mikään peikko ole, joka ahmii lapsiuhreja, jos vanhemmilla ja lapsilla on keskusteluyhteydet kunnossa. Lasta muovaa myös ympäristö. Koulu ja kaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois kiva kuulla kokemuksia, että onko kukaan saanu "perujavanhempaa" muuttumaan ja jämäkämmäksi? Niin, ettei aina itkun tullessa peruisi jokaista kieltämäänsä asiaa. Perheneuvolasta en usko olevan apua, mies on siinä suhteessa jäärä. Ja miten tästä asiasta kannattais keskustella... koska en tosiaankaan odota innolla teini-ikää, jos tämä ei muutu.
Ei se teini-ikä mikään peikko ole, joka ahmii lapsiuhreja, jos vanhemmilla ja lapsilla on keskusteluyhteydet kunnossa. Lasta muovaa myös ympäristö. Koulu ja kaverit.
Mut tuolla tuylillä tulee takuulla vaikeuksia.
No sitähän haluaisin kuullakkin. Että kasvaakohan noista lapsista täyspäisiä, vaikka toinen vanhempi onki kaikessa periksiantaja?ainakin myöhemmin luulisi oppivan, että iskä on helpommin jymäytettävä, ja äitiä vastaan turha taistella jos siis jotain on kielletty järkisyistä, en kiellä koskaan vain kieltämisen ilosta..Toivottavasti tajuavat, ja tää taistelu joskus loppuu. :D Mun puolesta saavat isää pompottaa, kunhan eivät pura sitä sitten minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois kiva kuulla kokemuksia, että onko kukaan saanu "perujavanhempaa" muuttumaan ja jämäkämmäksi? Niin, ettei aina itkun tullessa peruisi jokaista kieltämäänsä asiaa. Perheneuvolasta en usko olevan apua, mies on siinä suhteessa jäärä. Ja miten tästä asiasta kannattais keskustella... koska en tosiaankaan odota innolla teini-ikää, jos tämä ei muutu.
Ei se teini-ikä mikään peikko ole, joka ahmii lapsiuhreja, jos vanhemmilla ja lapsilla on keskusteluyhteydet kunnossa. Lasta muovaa myös ympäristö. Koulu ja kaverit.
Mut tuolla tuylillä tulee takuulla vaikeuksia.
Ainaki mun mielestä aika ristiriitaista kasvatusta :/
-Ap
Vierailija kirjoitti:
No sitähän haluaisin kuullakkin. Että kasvaakohan noista lapsista täyspäisiä, vaikka toinen vanhempi onki kaikessa periksiantaja?ainakin myöhemmin luulisi oppivan, että iskä on helpommin jymäytettävä, ja äitiä vastaan turha taistella jos siis jotain on kielletty järkisyistä, en kiellä koskaan vain kieltämisen ilosta..Toivottavasti tajuavat, ja tää taistelu joskus loppuu. :D Mun puolesta saavat isää pompottaa, kunhan eivät pura sitä sitten minuun.
Tuo isän käytös on lapsille pahasta. Turvatonta.
Plus että lapset kasvaa kieroon yhteidkunnan kannalta, kun kuvittelevat, että tuollainen olisi asiallista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitähän haluaisin kuullakkin. Että kasvaakohan noista lapsista täyspäisiä, vaikka toinen vanhempi onki kaikessa periksiantaja?ainakin myöhemmin luulisi oppivan, että iskä on helpommin jymäytettävä, ja äitiä vastaan turha taistella jos siis jotain on kielletty järkisyistä, en kiellä koskaan vain kieltämisen ilosta..Toivottavasti tajuavat, ja tää taistelu joskus loppuu. :D Mun puolesta saavat isää pompottaa, kunhan eivät pura sitä sitten minuun.
Tuo isän käytös on lapsille pahasta. Turvatonta.
Plus että lapset kasvaa kieroon yhteidkunnan kannalta, kun kuvittelevat, että tuollainen olisi asiallista käytöstä.
Niin minäkin ajattelen. Sitä olen isälle yrittänyt selittääkkin, hänkään tuskin haluaa lapsistaan aikuistyranneja. Mutta hän ajattelee asian ihan eritavalla. :/ Hankala tilanne.
Miten hän siis ajattelee? Osaako miehesi selittää käytöstään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten hän siis ajattelee? Osaako miehesi selittää käytöstään?
Hänen mielestään se ei ole niin vakavaa... Ei jaksa kiukuttelua, ja siksi antaa periksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hän siis ajattelee? Osaako miehesi selittää käytöstään?
Hänen mielestään se ei ole niin vakavaa... Ei jaksa kiukuttelua, ja siksi antaa periksi.
No kysy miten lapsi erottaa jatkossa mistä asioista pidetään kiinni ja mitkä kielletään "leikisti". Eli voiko vaikka tulitikuilla ja kynttilöilläkin leikkiä kun eihän se ole niin vakavaa...
Myöntääkin mies ettei jaksa kiukuttelua ja antaa siksi periksi? Selitä että mitä enemmän mies jatkaa tuota käytöstä niin sitä enemmän lapset kiukuttelevat. Koska mies palkitsee lapset kiukuttelustaan. Kannusta miestä kestämään kiukuttelu niin lapset oppivat että sillä ei saa tahtoaan läpi ja kiukuttelu vähenee huomattavasti.
Tai kysy mieheltä ehdotus mitä sääntöjä teillä on jatkossa joista kukaan ei luista vaikka kuinka kiukuttaisiin. Mies voi vaikka allekirjoittaa itsekin nuo säännöt ja sitten mies ei voi vedota siihen ettei ne nyt niin tärkeitä asioita ollutkaan.
Voit myös etsiä lasten kasvatusoppaita joissa kerrotaan johdonmukaisuuden tärkeydestä kasvatuksessa jos se tehoaisi mieheesi.
Tämä teki karhunpalveluksen mun toiselle veljelle.. Siis mummun eriarvoisesti kohteleminen.
Minä olin jo iso, mutta ekaa biologista lapsenlastaan mummo kohteli kuin jumalasta seuraavaa. Kun seuraava, yhtä paljon omaa verta, samoilta vanhemmilta oleva poika syntyi, ei hän ollut lähellekään niin tärkeä. Ei häntä rakastettu samoin. Pappa kyllä rakasti, mummu ei.
Mummu myös tosiaan antoi kaiken periksi tälle ekalle pojalle. Kerran löysi meidät niin, että 3-vuotias poika repi mun 9v hiuksia molemmin käsin ja yritin irrottutua siitä. Tein kuulemma väärin, kun estin poikaa ilmaisemasta itseään. Sama myös myöhemmin, kun nolasi mut täysin kaikkien edessä repäisemällä paitani rikki niin, että tissit näkyi. No se nyt vaan leikki.. Vittu 7-vuotias..
Meillä on aina ollut hankala suhde, koska hän on tiennyt olevansa mummun lemppari. Aina.
Ei tarvitse miettiä miksi en niinkään ajattele tai rakasta mummuani nykyään..
En halua puolistostani minua, haluan että hän pitäö kantansa eikä anna joka asiaa periksi. Erohan ei tilannetta muuta.