Järkiavioliitot kestävät paremmin kuin rakkauteen perustuvat

Rakkausavioliitto voi kestää kuolemaan asti. Kuten yhdellä pariskunnalla jotka mä tunnen.

Hmm no siis. Rakkaus tai rakastaminenhan on lopulta päätös. Ihminen tekee tietoisen päätöksen rakastaa toista ihmistä. Ei siinä tunnetta enää käytetä vaan päätös tehdään järjellä. Mä rakastuin mieheeni myös käyttäen järkeä samalla. Totesin, että tässä tyypissä on nää ja nää hyvät ominaisuudet ja eläminen tämän ihmisen kanssa tulee olemaan suht helppoa ja meillä on samanlaiset tavoitteet elämälle. Sitten tuli se hullaantuminen sen jälkeen. Joskus aikaisemmin olin rakastunut ihan päätä pahkaa ja mennyt vaan sen tunteen perässä miettimättä ollenkaan, että minkälainen ihminen tuo toinen on. Ei siitä mitään hyvää seurannut.

Mä arvelen, että noi järjestetyt avioliitot toimii osittain sen vuoksi, että niillä avioliiton järjestäjillä on vähän kypsempi näkemys siitä, minkälaiset puolisot sopivat toisilleen. Käsittääkseni noissakin on nykyisin siirrytty siihen, että puolisoehdokkaat kuitenkin pääsevät tapaamaan toisiaan ja vähän tunnustelemaan, viihtyvätkö toistensa kanssa. 

Noilla se avioliitto on myös kahden suvun liitto ja perheet tukevat avioliiton onnistumista. Heillä on myös kotoa se malli, mistä näkevät että homma toimii. Usein parit ovat menneet aina sokkona naimisiin, mutta nämähän tuppaavat ajan kanssa rakastua toisiinsa ja vuosikymmenten avioliiton jälkeen ovat kuin mitäkin kyyhkyläisiä.

Sitä rakkautta on siis järjestetyissäkin liitoissa, mutta ehkä vähän eri järjestyksessä kuin 'rakkaus'avioliitoissa. Rakkausavioliitot solmitaan huumassa ja kun huuma väljähtyy, ei välttämättä osata siirtyä siitä eteenpäin. Järkiliitoissa tutustutaan hiljalleen ja rakastutaan ajan kanssa ja rakkautta riittää loppumetreille saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierestä seuranneena ystäväni epätoivoista yritystä löytää suuri ja roihahtava rakkaus, on saanut itseni olemaan tyytyväinen ns. järkiliittoon. Olemme puolisoni kanssa olleet puolen elämää yhdessä ja vuodet ovat kasvattaneet meitä erilaisiksi ihmisiksi, mutta kompromisseilla ja sitkeydellä olemme löytäneet sovun asioihin ja elämä on kaikin puolin mukavaa. Rakastan miestäni, mutta tiedän, että jos eroaisin, niin mahdollinen uusi kumppani olisi ihan toisenlainen ja elämä olisi erilaista. 

Mutta yli 40-vuotias ystäväni, joka etsii "sitä oikeaa", asettaa todella suuret odotukset sen toisen ihmisen harteille. Hän ei pysty ottamaan vastuuta omista tunteistaan vaan odottaa kumppanin tekevän hänet onnelliseksi. Hänen tunteensa romahtavat pienestä ja kokee pettymystä ihmisiin. Hän halveksuu järkiliittoja ja on sanonut minulle, että minun täytyisi myös repäistä ja lähteä etsimään it

Ilmeisesti lainaukset taas menee päin honkia, mutta vastaus sille, joka oli sitä mieltä, että kommentoija kritisoi sinkkuutta. Kommentoija kritisoi epärealistisiin odotuksiin nojaavaa kumppanin etsintää, ei sinkkuutta. Sinkkuus ei ole yhtä kuin epätoivoinen Hollywood romanssin etsintä, jota kommentoijan ystävä ilmeisesti harrastaa.

Sivusta