Järkiavioliitot kestävät paremmin kuin rakkauteen perustuvat

Järkiavioliitto kestää niinkauan, kunnes toinen rakastuu järjettömästi johonkin ja huomaa, että elämässä onkin intohimoista, kuumaa rakkautta ja sielujen yhteensopivuutta.

Vierailija kirjoitti:

Järkiavioliitto kestää niinkauan, kunnes toinen rakastuu järjettömästi johonkin ja huomaa, että elämässä onkin intohimoista, kuumaa rakkautta ja sielujen yhteensopivuutta.

Useammin tuolla tavalla taitavat loppua nämä tunneihmisten alkuhuumaan ja kemiaan perustuvat avioliitot. Muutaman vuoden päästä kun se alun kemikaalimyrsky aivoissa on rauhoittunut, tuntuukin elämä tyhjältä ja tylsältä eikä oikein osata mitään kestävää rakentaakaan joten hengaillaan vaan kunnes löytyy seuraava joka vie jalat alta. 

Vierailija kirjoitti:

Hirveän mustavalkoinen kuva järkiavioliitoista tuntuu monella olevan, en oikein tunnista omaa liittoani noista vaikka tämä sellainen onkin.

Me siis mentiin naimisiin ilman mitään suurempaa tunteiden ilotulitusta tai alkuhuumaa. Oltiin ennemminkin ystäviä, huomattiin että oli monia järkisyitä miksi se olisi hyvä idea. Yhteiset arvot, odotukset elämältä jne. Ei tämä silti mikään tunnekylmä avioliitto ole, päin vastoin nyt 20 vuoden jälkeen tuntuu että rakkaus roihuaa isommalla liekillä kuin suurimassa osassa päätä pahkaa rakastumisesta alkunsa saaneista liitoista. Se rakkaus ja romantiikka on vain tullut kuvioihin mukaan, osin itsekseen ja osin tietoisestikin, tekojen kautta. En oikeastaan usko että tämä edes paljon poikkeaa siitä miten "rakkausliitotkin" alkuhuuman jälkeen rakentuvat, jos kestävät.

Kyllä teillä kuitenkin jotain myönteisiä, yhteisiä asioita ja tunteita oli toisianne kohtaan?

Ei se ollut kuitenkaan puhdas järkiliitto. Tykkäsitte toisistanne ihmisinä ja toisen läheisyydessä oli hyvä olla? Karvat ei nousseet pystyyn?

Se *järki* ei ollut perusasia tutustumiseen vaan ensin muuten tutustuttu toisiinne ja sitten huomasitte, että voitte olla myös pariskunta. Silloin mukana on sekä tunnetta, että järkeä.

Koska olitte jo tuttuja ja viihdyttävä keskenänne ja toisen ihmisen piirteet ja ajatukset synkkasivat hyvin, niin ei olee mahdotonta, että silloin tunteet syvenee.

Edelleen olen sitä mieltä, että puhdas järkiliitto on eri kuin tunne- ja järkiliitto.

Tottakai joskus jokainen muutenkin joutuu toteamaan, että vaikka toista kuinka rakastaisi, niin se ei vaan riitä, että liitto olisihan mahdollinen.

Ei monikaan ihan päättömästi yhteen mene, vaan puntaroi minkälainen elämä tämän rakastavansa ihmisen kanssa tuliskeskustella olemaan.

Sitten tuleekin toinen ihminen, jota kohtaan on tunteita, ei ehkä samanlaisia kuin tähän ensimmäiseen, muttaikuitenkin niin paljon rakkautta, että tämän kanssa *haluaa yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkiavioliitto kestää niinkauan, kunnes toinen rakastuu järjettömästi johonkin ja huomaa, että elämässä onkin intohimoista, kuumaa rakkautta ja sielujen yhteensopivuutta.

Useammin tuolla tavalla taitavat loppua nämä tunneihmisten alkuhuumaan ja kemiaan perustuvat avioliitot. Muutaman vuoden päästä kun se alun kemikaalimyrsky aivoissa on rauhoittunut, tuntuukin elämä tyhjältä ja tylsältä eikä oikein osata mitään kestävää rakentaakaan joten hengaillaan vaan kunnes löytyy seuraava joka vie jalat alta. 

Olet siis niin kyyninen ja puollat järkiliittoa, että usko, että koskaan joku suhde voisi kuitenkin kestääkin?

Ei se tarkoita kukasta kukkaan lentämistä jos järkiliiton kokenut huomaa, että on muunlaisiakin suhteita. Se voi jopa tuhansia tuo niin hyvältä, että tekee kaikkensa, että saa pitää sen onnensa.

Onko sinun mukaasi niin, että kaikki jotkaeroavat, syystä tai toisesta, jäävätkin sitten hengailemaan loppuelämäkseen? Eivät jää kiinni enää kenenkään pysyvästi? Ei sekään kyllä pidä paikkaansa, joskus ehkä, mutta ei ole faktaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkiavioliitto kestää niinkauan, kunnes toinen rakastuu järjettömästi johonkin ja huomaa, että elämässä onkin intohimoista, kuumaa rakkautta ja sielujen yhteensopivuutta.

Useammin tuolla tavalla taitavat loppua nämä tunneihmisten alkuhuumaan ja kemiaan perustuvat avioliitot. Muutaman vuoden päästä kun se alun kemikaalimyrsky aivoissa on rauhoittunut, tuntuukin elämä tyhjältä ja tylsältä eikä oikein osata mitään kestävää rakentaakaan joten hengaillaan vaan kunnes löytyy seuraava joka vie jalat alta. 

Olet siis niin kyyninen ja puollat järkiliittoa, että usko, että koskaan joku suhde voisi kuitenkin kestääkin?

Ei se tarkoita kukasta kukkaan lentämistä jos järkiliiton kokenut huomaa, että on muunlaisiakin suhteita. Se voi jopa tuhansia tuo niin hyvältä, että tekee kaikkensa, että saa pitää sen onnensa.

Onko sinun mukaasi niin, että kaikki jotkaeroavat, syystä tai toisesta, jäävätkin sitten hengailemaan loppuelämäkseen? Eivät jää kiinni enää kenenkään pysyvästi? Ei sekään kyllä pidä paikkaansa, joskus ehkä, mutta ei ole faktaa.

Olipa sekava sepustus.

Mitä nainen saa seksistä järkiavioliitossa? ... 

Vierailija kirjoitti:

Mitä nainen saa seksistä järkiavioliitossa? ... 

Ei järkiavioliitossa tarvitse olla seksiä, jos nainen ei koe miestä kohtaan seksuaalista mielenkiintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nainen saa seksistä järkiavioliitossa? ... 

Ei järkiavioliitossa tarvitse olla seksiä, jos nainen ei koe miestä kohtaan seksuaalista mielenkiintoa.

Ai suostuuko miehet tuollaiseenkin järkiavioliittoon? Naisena kysyn...

Japanilaiset sanovat, että avioliitto on kuin vesi kattilassa, se lämpiää hitaasti.

Länsimainen avioliitto on kuin kiehuvan veden laittaminen liedelle. Se voi kiehua kuiviin.

Romanttiset tunteet ja vetovoima kuuluvat pariutumiseen ja ne johtavat avioliittoon. Avioliittoon sitoudutaan ja siinä pysytään, vaikka romanttiset tunteet laimenisivat.

Raamatun Laulujen laulussa kuvaillaan romantiikkaa rakastavaisten välillä.

Järki ja tunne eivät sulje pois toisiaan. 

Vierestä seuranneena ystäväni epätoivoista yritystä löytää suuri ja roihahtava rakkaus, on saanut itseni olemaan tyytyväinen ns. järkiliittoon. Olemme puolisoni kanssa olleet puolen elämää yhdessä ja vuodet ovat kasvattaneet meitä erilaisiksi ihmisiksi, mutta kompromisseilla ja sitkeydellä olemme löytäneet sovun asioihin ja elämä on kaikin puolin mukavaa. Rakastan miestäni, mutta tiedän, että jos eroaisin, niin mahdollinen uusi kumppani olisi ihan toisenlainen ja elämä olisi erilaista. 

Mutta yli 40-vuotias ystäväni, joka etsii "sitä oikeaa", asettaa todella suuret odotukset sen toisen ihmisen harteille. Hän ei pysty ottamaan vastuuta omista tunteistaan vaan odottaa kumppanin tekevän hänet onnelliseksi. Hänen tunteensa romahtavat pienestä ja kokee pettymystä ihmisiin. Hän halveksuu järkiliittoja ja on sanonut minulle, että minun täytyisi myös repäistä ja lähteä etsimään itseni kaltaistani puolisoa. Ei voi uskoa, että olen oikeasti tyytyväinen tähän tilanteeseen. Jos hän pääsisi naimisiin asti, niin tuskin siitä loppuelämän rakkaustarinaa tulisi. 

Järkiliitossa voi olla, jos siinä on enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Tunnepuolelle jää kuitenkin tyhjiö, jota moni pyrkii järkiliton ajan jollain tavalla täyttämän, on pettämistä ja kaikenlaista. Usein käy myös niin, että kun kohdalle tulee lopulta se oikea, niin järkiliitto jää ja tunne voittaa. Parasta olisi jos järki ja tunne kohtaisivat samassa liitossa. Niin kai se useimmiten onkin. joissakin liitoissa on vaan enemmän järkeä ja toisissa enemmän tunnetta. Harvat on ihan puhtaasti joko-tai. 

Vierailija kirjoitti:

Hirveän mustavalkoinen kuva järkiavioliitoista tuntuu monella olevan, en oikein tunnista omaa liittoani noista vaikka tämä sellainen onkin.

Me siis mentiin naimisiin ilman mitään suurempaa tunteiden ilotulitusta tai alkuhuumaa. Oltiin ennemminkin ystäviä, huomattiin että oli monia järkisyitä miksi se olisi hyvä idea. Yhteiset arvot, odotukset elämältä jne. Ei tämä silti mikään tunnekylmä avioliitto ole, päin vastoin nyt 20 vuoden jälkeen tuntuu että rakkaus roihuaa isommalla liekillä kuin suurimassa osassa päätä pahkaa rakastumisesta alkunsa saaneista liitoista. Se rakkaus ja romantiikka on vain tullut kuvioihin mukaan, osin itsekseen ja osin tietoisestikin, tekojen kautta. En oikeastaan usko että tämä edes paljon poikkeaa siitä miten "rakkausliitotkin" alkuhuuman jälkeen rakentuvat, jos kestävät.

Teillä on ollut hyvää onnea tai sitten tunteita on ollut kuitenkin mukana. Kaikilla ei käy näin hyvin järkiavioliitoissa. Voi käydä niinkin, että alkavat inhota toisiaan tai sitten jompikumpi masentuu tai molemmat, on puhumattomuutta jne. Kaikilla ikävä kyllä eivät tunteet ja rakkaus ala roihuta. Tai tunteita nousee ihan muita kuin rakkaudellisia. 

Järkiavioliitto voi onmistua kun tosiaan alussa on ollut rakautta ka hyviä tunteita toista kohtaan. Jos ja kun se sitten myöhemmin muuttuu niin sovitaan ydessä, että ollaan edelleen yhdessä, koska se on järkevää ja tullaan toimeen sekä kunnioitetaan toisiaan ihmisenä. Pitää olla jotain hyviä tunteita ettei ihan pelkästään järkeä.

Miks pitäis olla avioliitossa ollenkaan jos ei oo tunteita? 

Itse en pystyisi olla avioliitossa ilman rakkautta.

Olen, mutta en koskaan suostuisi järkiavioliittoon. Tunne on ainoa syy suostua (haluta) seksiin (seksiä). Olisi painajaista olla jossain järkitalousliitossa sellaisen ukon rynkytettävänä, joka ei kiinnosta, eikä sitä kohtaan tuntisi mitään.

Millainen järkiavioliitto? Tarkoitatko nyt sellaista, että en yhtään pidä tuosta ihmisestä, mutta menen sen kanssa naimisiin, koska sillä on rahaa? Vai tarkoitatko sitä, että vanhemmat sopii, kenen kanssa lapsi menee naimisiin ja sitten saadaan myötäjäisiä? Prinssi Charles ja Diana lienevät länsimaiden tunnetuimmmat järkiavioliiton solmijat. Brittihovi ei halunnut Camillaa, vaan neitsytmorsiamen. No, ehkä tiedämme, kuinka siinä kävi.

Järkiavioliitto tarkoittaisi minun kohdallani jompaa kumpaa kahdesta:

Joko ei olisi lainkaan seksiä, tai sitten joutuisin pitämään aina silmät kiinni ja ajattelemaan jotakuta toista voidakseni nauttia seksistä kumppanin kanssa, jota kohtaan ei ole rakkautta ja romanttisia tunteita.

En halua niin liittoa joka olisi seksitön, kuin myöskään sellaista, jossa joutuisin jokaisessa yhdynnässä olemaan niin sanotusti henkisesti uskoton, jotta edes pystyisin seksiin.

Onneksi olen sen verran itseriittoinen ja yksinoloakin arvostava (ja myös vapaaehtoisesti lapseton), ettei tarvitse kumpaankaan noista tyytyä. Pitkiäkin ihmissuhteita on ollut ja kaikki LAT-suhteita eli ei yhdessäasumista. Ihan rauhassa taas tässä odottelen, että eteen tulisi joku jonka kanssa voisi olla sitä paljonpuhuttua kemiaa. Ilman sitä ei nimittäin seksi kiinnosta lainkaan.

Järkiavioliittoja solmitaan eniten sellaisissa maissa joissa ero ei ole vaihtoehto. Ihmiset pysyvät niissä järkisuhteissaan vaikka elämä olisi yhtä helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Japanilaiset sanovat, että avioliitto on kuin vesi kattilassa, se lämpiää hitaasti.

Länsimainen avioliitto on kuin kiehuvan veden laittaminen liedelle. Se voi kiehua kuiviin.

Aika huono esimerkki.

Japanissa naiset eivät enää halua avioliittoon. Se on siellä suuri ongelma. Länsimaissa parisuhteita syntyy enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierestä seuranneena ystäväni epätoivoista yritystä löytää suuri ja roihahtava rakkaus, on saanut itseni olemaan tyytyväinen ns. järkiliittoon. Olemme puolisoni kanssa olleet puolen elämää yhdessä ja vuodet ovat kasvattaneet meitä erilaisiksi ihmisiksi, mutta kompromisseilla ja sitkeydellä olemme löytäneet sovun asioihin ja elämä on kaikin puolin mukavaa. Rakastan miestäni, mutta tiedän, että jos eroaisin, niin mahdollinen uusi kumppani olisi ihan toisenlainen ja elämä olisi erilaista. 

Mutta yli 40-vuotias ystäväni, joka etsii "sitä oikeaa", asettaa todella suuret odotukset sen toisen ihmisen harteille. Hän ei pysty ottamaan vastuuta omista tunteistaan vaan odottaa kumppanin tekevän hänet onnelliseksi. Hänen tunteensa romahtavat pienestä ja kokee pettymystä ihmisiin. Hän halveksuu järkiliittoja ja on sanonut minulle, että minun täytyisi myös repäistä ja lähteä etsimään itseni kaltaistani puolisoa. Ei voi uskoa, että olen

Aivan kuin dissaisit sinkkuutta. Sinkkuus ei ole sairaus. Mun tätini on elänyt vuosikymmenet sinkkuna viihtyvän siskonsa kanssa. Hakee romantiikkaa harlekiini kirjoista.