Lue keskustelun säännöt.
Järkiavioliitot kestävät paremmin kuin rakkauteen perustuvat
Kommentit (84)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kumpikaan ei ole tunneihminen niin voi kestääkin.
miksi tunneihminen ei voisi sopia järkiavioliittoa?
En tiedä mitenkä keskimääräisesti menee, mutta minä ainakin vihaan elämääni, vaikka mies onkin oikein hyvä, kunnollinen ja ihana ja elämä on mallillaan. Tämä on vain jonkun toisen, ei minun, elämäni. Ei olisi pitänyt ajatella järjellä, vaan kuunnella tunteita. Mies on todella rakas, mutta aivan täysin väärä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitenkä keskimääräisesti menee, mutta minä ainakin vihaan elämääni, vaikka mies onkin oikein hyvä, kunnollinen ja ihana ja elämä on mallillaan. Tämä on vain jonkun toisen, ei minun, elämäni. Ei olisi pitänyt ajatella järjellä, vaan kuunnella tunteita. Mies on todella rakas, mutta aivan täysin väärä.
Väärä mihin? Eikö hän noudata avioliittosopimustanne?
Mitä haluaisit häneltä? Miksi et voi saada elämäniloasi takaisin muulla tavalla kuin avioliitosta?
No minun järkiavioliitto ei kestänyt. Tai ei kai se alunperin ollut järkiliitto, mutta muuttui sellaiseksi vuosien kuluessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öööh... no ehkä voi kestää, ku ei tuu mitään kasvettiin erilleen juttuja tms, jos tunteita ei oo koskaan ollukkaan. :''DDD
Mut onhan se aika hirveetä olla jossain liitossa missä ei välitä toisesta. :D
Kaverini on naimisissa järjestetyn avioliitonkautta, missä liiton järjestäneet vanhemmat ovat miettineet asian nimenomaan järkiliittona. Alkukankeuksien jälkeen heille menee hyvin ja rakkauskin on löytynyt yhteisten vuosien aikana. He ovat olleet nyt naimissa 12 vuotta.
Toisaalta muiden ystävien keskuudessa tuntuu olevan meneillään oikea erobuumi. Nämä liitot ovat olleet enimmäkseen kai rakkausliittoja. Tosin mielestäni tästä ei voi vielä vetää kummoisia johtopäätöksiä. Rakkaus elää, muuttaa muotoaan ja joskus katoaa, oli rakkaustarinan muoto mikä hyvänsä.
Ehkä paras yhdistelmä on liitto jossa on mukana sekä järki että tunteet. Eikä sekään vielä takaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoli maailmaa solmii järkiavioliittoja, ja niissä maissa ei ole eroja.
Totta kai ne kestää, koska kumppaniin ei ladata samoja odotuksia kuin rakkausavioliitoissa.
Joskus ihan tutkittiin, että järjestetyt avioliitot olivat vuosien päästä onnellisempia kuin rakkausavioliitot. Siinä kestää toisen vikoja enemmän kun ei ole pakokeinoa, ja vaikka alussa ei olisi rakkautta, niin pikkuhiljaa se syntyy kun tietää ettei parempaa tule (lievää tukholmasyndrooma jne).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öööh... no ehkä voi kestää, ku ei tuu mitään kasvettiin erilleen juttuja tms, jos tunteita ei oo koskaan ollukkaan. :''DDD
Mut onhan se aika hirveetä olla jossain liitossa missä ei välitä toisesta. :D
Eihän järkiavioliitto tarkoita ettei välittäisi. Avioliiton tarkoitus on muodostaa perhe, joten totta kai siitä pitää välittää. Mutta romantiikkaa ei tarvita.
Voi olla, etenkin kulttuureissa, joissa yhteisö on aina laitettu yksilön edelle. En vain näe yhtään syytä, miksi länsimaalaisen kannattaisi solmia liittoa muusta kuin rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitenkä keskimääräisesti menee, mutta minä ainakin vihaan elämääni, vaikka mies onkin oikein hyvä, kunnollinen ja ihana ja elämä on mallillaan. Tämä on vain jonkun toisen, ei minun, elämäni. Ei olisi pitänyt ajatella järjellä, vaan kuunnella tunteita. Mies on todella rakas, mutta aivan täysin väärä.
Mitä miehessä pitäisi olla toisin ja eri lailla, jotta hän olisi vähemmän väärä?
Eikö mitenkään voi olla järkevä ja rakastaa samaan aikaan? Vietät loppuelämäsi jonkun kanssa = pakko rakastaa ja tuntea vetovoimaa, ei tule mitään muuten. Alkuhuuma ei kestä ikuisuuksia, joten hyvä olla myös selkeä käsitys siitä mitä kumpikin odottaa ja ymmärtää se, että pitkä parisuhde vaatii myös vaivannnäköä ja halua yrittää yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitenkä keskimääräisesti menee, mutta minä ainakin vihaan elämääni, vaikka mies onkin oikein hyvä, kunnollinen ja ihana ja elämä on mallillaan. Tämä on vain jonkun toisen, ei minun, elämäni. Ei olisi pitänyt ajatella järjellä, vaan kuunnella tunteita. Mies on todella rakas, mutta aivan täysin väärä.
Väärä mihin? Eikö hän noudata avioliittosopimustanne?
Mitä haluaisit häneltä? Miksi et voi saada elämäniloasi takaisin muulla tavalla kuin avioliitosta?
Jos nyt joku odottaa, että kumppani tekee iloiseksi ja onnelliseksi .... mieti omaa osuuttasi. Onko miehesi kanssasi onnellinen. Ero voisi olla ihan hyvä vaihtoehto.
Avioliitto on talousliitto ja rakkaus vain lisämauste.
No kestäähän se liitto, jos se on pääasiassa kahden suvun välinen liitto, ei kahden ihmisen. Ei voi erota, vaikka kuinka tahtoisi.
En tajua muuta kun rakkaus-liittoja. Meillä tulee täyteen nyt vuosikymmen alkuhuumaa, eikä näy merkkejä laantumisesta. Tämmöisen liiton jälkeen (eli jos mies kuolee minua aiemmin) en ikinä ottaisi mitään "järkiliittoa", kun ei siinä olisi mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on talousliitto ja rakkaus vain lisämauste.
tismalleen!
No me tutustuttiin netissä ja parin viikon kirjoittelun jälkeen tavattiin eikä alussa ollut mitään ihastumisvaihetta ja olemme olleet naimisissa 16 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Hyvin menee, huomioimme toisiamme arjessa ja seksi on hyvää ja sitä on usein. N44 ja M 49
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, etenkin kulttuureissa, joissa yhteisö on aina laitettu yksilön edelle. En vain näe yhtään syytä, miksi länsimaalaisen kannattaisi solmia liittoa muusta kuin rakkaudesta.
Keski-eurooppa on täynnä järkiavioliittoja. Noissa rakkaus voi kasva tai muodostua ja taasen rakkauasavioliitoissa rakkaus voi vain kuolla.
Jos kumpikaan ei ole tunneihminen niin voi kestääkin.