Lue keskustelun säännöt.
Kelle tästä kertoisin... En kellekkään!
08.05.2006 |
Olen järkyttynyt. Älkää pliis kommentoiko jos teillä ei ole mitään muuta sanottavaa kun: olet hullu tai provo.
Muutimme 6kk sitten maalle, tälläisella pienellä maatille. Kaikki on mennyt hyvin tähän asti ja mitään ei ole tapahtunut ennen tätä.
4pv sitten mieheni oli illalla hakkaamassa puita pihalla, minä oli nukuttamassa lapsia. Kun sain lapset nukkumaan menin katselemaan telkkaria ja odottamaan että mies tulee sisälle niin söisimme iltapalan yhdessä.
Miestä ei kuulunut ja menin ikkunasta katsomaan missä se luuraa, huomasin että mieheni seisoo keskellä pihaa ja katselee ylös päin. Menin ulos kanssa ja kysyin mieheltäni mitä hän puuhaa ja mies sanoi että odota hetki.. Katselin sitten itsekkin taivaalle kun huomasin siellä olevat valot. Täytyy sanoa että polvet meinasivat pettää alta. Riuhtaisin miestäni kädestä ja juoksimme sisälle.
Se ilta meni täydellisessä hiljaisuudessa, kumpikaan ei saanut suutaan auki. Yö meni valvoessa ja seuraava päivä jotenkin touhutessa. Illalla alkoi pelko nousta pintaan taas. Laitoimme lapset nukkumaan ja vaan istuimme.
Aloin itkemään. Mies sanoi että tästä olisi varmaan puhuttava jollekkin. Hän sanoi puhuvansa isälleen seuraavana päivänä. No eihän tämä tähän loppunu.. Ilta meni siinä sitten miettiessä että miten nukutaan, molempia pelotti. Mies ehdotti saunaan menoa jospa se rentouttaisi vähän. Minä jäin sisälle ja mies meni lämmittämään saunaa.
Eipä mennyt kauan kun mies huutaa pihalla kurkku suorana ja juoksee sisälle ja lukitsee oven. Pellolla näkyy jotain liikettä ja niitä valoja. Tätä katselimme n. 20minuuttia ja sitten ne hävisi. Saunassa emme käyneet emmekä ole nukkuneetkaan.
Mitä tässä voi sanoa, mitä tehdä, kelle puhua? Kukaan ei usko, en halua hullun leimaa. Mitä tämä on? Mitä ne oli? Vaikea edes kirjoittaa tästä.
Olemme nyt viikon äitini luona, kotiin en pysty enää menemään. Selitin äitille vaan että nyt on vaan näin että olemme täällä, hän ei kysellyt. Mies sanoi laittavansa talon myyntiin, en usko että voimme palata tuonne enää. Miten uskaltaisimmekaan?
Koskaan en ole mitään ennen kokenut, en nähnyt. Olisin nauranut jos joku olisi kertonut. Tämä tuntuu niin epätodelliselta etten tiedä miten jatkaa.
Varmaan hirveän sekavaa, mutta niinhän tämä on. Onko kellään kokemuksia? Kaikki tieto käy.
Kommentit (150)
Tai sitten älkää sanoko mitään, vaan pyytäkää naapurit tai jotkut muut teille iltaa istumaan, niin saatte muitakin todistajia, jos taas ilmestyvät paikalle... Ja soita nyt hyvä ihminen sinne ursaan, tai mikä paikka nyt onkin, jossa ufoja tutkitaan!!! Eivät takuulla epäile teitä, päinvastoin, tuohan on heille kullanarvoinen vihje! Kyllä muakin tuommoinen pelottaisi, enkä epäile kertomustasi. Olen aina uskonut, että kyllä joku päivä todistetaan, että ulkoavaruudessa on elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala kirjoittamaan romaania, siitä saatat saada edes palkkion jonakin päivänä.
yläasteikäisenä todella nopeasti liikkuvia valopalloja loppukesäisellä yötaivaalla. Niitä oli ehkä viisi, joista neljä valkoista ja yksi punainen. Ne liikkuivat ympyröitä, kieppejä, silmukoita ihan ilman mitään kaavaa. Tulipa kiirus sisälle iekä uni meinannut tulla ollenkaan. Kaverini (joka oli mukana ja näki ne myös) ei uskaltanut mennä kotiinsa vaan tuli meille. Ei puhuttu siitä enää koskaan keskenämme. Äidille kerroin ja hän neuvoi olemaan asiasta ihan hiljaa.
Meillä on yksin naapuri 4km päässä. Muuten asumme aika korvessa jos näin voi sanoa.
Enhän minä voi tietää onko näitä valoja nähnyt muut.. Lehdessä ei ollut mitään. Kyselemään en tosiaan voi lähteä enkö haluakkaan. Ei se tieto oikein meitä hyödytä että onko sitä nähnyt/kokenut kukaan muu.
Tässä onkin nyt kyse siitä että miten jatkaa tästä eteenpäin.. Pelkään menettäväni nyt järkeni. Miten pystyn/uskallan nukkua, minne menisimme? En pysty palaamaan tilalle. Kaupunkiin varmaan nyt muutamme sitten.
Outoja valoja ja liikettä pellossa... Kohta viipottaa ikkunan ohi vihreä mies. Vinkki: sen saa hätistettyä heittämällä vettä päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä jotkut mun unet toteutuu ja se on ikävä asia kun sitten sitä alkaa " pelkää" tulevaa...
Mutta nyt viimesen kahden viikon aikana olen nähnyt kaksi unta eri öinä joissa tänne laskeutui jollain koneella ulkopuolisia henkilöitä. Voisi kait sanoa että nämä tulivat jäädääkseen tänne. Olivat meidän näköisiä mutta näillä henkilöillä oli enemmän kykyjä ja taitoja tehdä kaikenlaista. Osalle meistä taviksista kävi huonosti :( Nämä unet ovat olleet niin todellisen tuntuisia että aamulla on ollut aika kaamee olo, suorastaan pahoinvointia. En tiedä. Ehkä mun pääkoppa on sekomassa kun nuo unet ovat jääneet vaivaamaan mieltäni. Toivottavasti eivät kuitenkaan toteudu... Ap:lle voisi sanoa että jos olet puhunut totta niin aika karseelta kyllä kuulostaa!!!! Jos itse tuollaista kokisin niin ehkä sitten sekoaisin tai jotain. Nukkumisesta ei kyllä tulisi yhtään mitään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ootteko huomanneet että armeija tekee jotain kokeita tässä lähistöllä kun on ollut kaikenlaista valoa taivaalla. Jos sitten naapuri on sen näköinen että kakkii housunsa niin teillä voi olla paljon puhuttavaa.
Soita omaan aluehälytyskeskukseen ja kysy, onko tullut outoja havaintoja ja sano, että teillä hiippailee pellolla jotain tyyppejä ja valoja väläyttelevät. Annat kuvan, että luulette häirikköjen olevan asialla, mutta samalla asia tulee viranomaisten tietoon - joilla voi olla jo muilta saatuja havaintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai noiden " alojen" ihmisilläkin löytyy joku keskustelupalsta netissä, josta vois kysellä neuvoja.
Menkää kotiinne. Ei teitä varmaankaan elävältä syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennenkuin luin vastaukseni uudelleen. Se ei siis ollut tarkoituksellinen sanavalinta. Terv.44
on Suomen ufotutkijoilla omat sivut, löytyy ihan yhdistyjsen nimellä ja fi-päätteellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta yhä yritän teille kertoa sitä että kun se ei oikei meitä lohduta jos joku muukin on kokenut samaa. Minua pelottaa todella.
Hirveä tunne miten elämä voi kääntyä tälläiseksi! Mitä tämä on? En varmaan saa koskaan vastausta siihen. Miten jatkan tästä, en pysty unohtamaan ja todellakin mielenterveyteni horjuu. En pysty puhumaan tästä ystävilleni enkä edes äidilleni. Äitini ei koskaan uskoisi. Enhän itsekkään olisi uskonut jos joku olisi minulle viikko sitten tälläisestä kertonut.
Toivon vaan että " aika parantaa haavat" ja voin unohtaa. Olla äiti lapsilleni ja nukkua! Miehen kanssa ei olla oikein vieläkään puhuttu asiasta kunnolla, enkä tiedä mitä hänelle sanoisinkaan? Miten kävisimme tapahtumat läpi..
Tuohan on todella mielenkiintoista, itse olisin varmaan videokameran kanssa siellä pellolla kaikki illat...
Näitä havainojahan on tehty jo vaikka kuinka kauan. Uskomatonta että tämä aihe on edelleen niin tabu ja se joka jotakin sattuu näkemään leimataan hulluksi. Miksi?
Olisihan se outoa jos me ihan oikeasti oltais ainoat elävät olennot koko maailmakaikkeudessa.
Tee ap asiasta ilmoitus jonnekin yhdistykseen. Olisinpa ollut näkemässä. ;)
Rupea katselemaan netistä vastaavan kokeneiden ryhmiä, luulisi niitä löytyvän. Pääsisit sillä lailla työstämään asiaa, keskustelemaan siitä mitä näkemäsi on voinut merkitä jne.
Edelleen mua kiinnostaa että mitä siellä pellolla tarkkaan ottaen tapahtui. Ennenkuin kerrot on vaikea uskoa ettei ole provo.
En usko että miehenikään pystyy palaamaan kotiin. Miten minäkään koskaan voisin nukkua siellä yksin lapsien kanssa yötä kun mies on usein öitä töissä? Olo on todella turvaton.
ilmiön jälkeen tuli erittäin tyyni ja rauhoittava olo. Saman ilmiön oli nähnyt lähistöllä asuva äiti ja hänelle oli tullut mieleen enkeli. Se vauhti oli käsittämättömän nopea, siis yliluonnollisen nopea ja se vauhti olikin se mikä jäi askarruttamaan.