Sain kutsun sairaalaan enkä todellakaan pysty nielemään metriä kumiletkua!!
Itken jo nyt kun joudun mahalaukun tähystykseen. Saan paniikkikohtauksen enkä todellakaan niele metriä jotain paksua letkua. Revin ne suusta pois. Mitä voin tehdä?
Kommentit (111)
Eihän sinne ole mikään pakko mennä. Tai ylipäätään lääkäriin ei ole pakko mennä. Hallitse kipusi buranalla tai vaikkapa saippuaa syömällä, mitäs se meille kuuluu.
Voi ei. Mulla on sama edessä joulukuussa.
Minullakin mahdollisesti tulossa eräs tutkimus (ei tähystys), johon en aio suostua. Olen sitten ilman diagnoosia, jos se siitä on kiinni. Käyn kuitenkin sillä erikoislekurilla katsomassa yrittääkö määrätä minut siihen tutkimukseen, vai onko sillä jotain muuta asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei pakota menemään sairaalaan letkua nielemään, jos et halua niin et mene. Ei tämä elämä ole sen vaikeampaa. Ei lääkäreillä ole valtuuksia pakottaa yhtään mihinkään. Lukuunottamatta M1-lähetettä joka vaatii kovat perusteet, ja sekin voidaan purkaa nopeasti.
Mienkäs sitten tutkit onko syöpä?
Olisin kyllä ennemmin halunnut tsemppiviestejä eikä pelottelua ja hysterian lietsontaa. Kiitos vaan teille. Nyt mä menen sinne rohkeena ja haistatan paskat teille pelottelijat. Kiitos muutamalle asialliselle vastaukselle!
Ap
Miehelle on tehty ja oli kamalaa. Ei tajunnut pyytää rauhoittavia. Äkkiä ohi kuitenkin.
Minulle on tehty suolentähystys ja sain lääkkeet x 2 suoraan suoneen. Heti ennen tutkimusta ja puolessa välissä tutkimusta lisää. Ei ne turhia halua rääkätä. Tutkimus meni paremmin kuin luulin etukäteen. Olihan se inhottavaa mutta selvisin. Kävin etukäteen sairaalassa kun hain tyhjennysjuomat ja onneksi hoitajalla oli aikaa jutella ja näytti tutkimushuoneenkin etukäteen ym.
Et mene, jos et halua. Haluat ja menet, hyvin se menee. Ei mukavaa, mutta parin nielauksen jälkeen lääkäri tunki loput alas. Traumoja ei jäänyt, mutta toivottavast ei koskaan enää. Niin sanoin ekan synnytyksenkin jälkeen ja kuitenkin menin vielä kaksi kertaa uudestaan. Ja se vasta on touhua, letkun nieleminen on pientä siihen verrattuna. Tsemppiä, hyvin se menee!
Sinussa ei sitten ole syväkurkun vikaa.
Jaahas. Minullekin laitettiin parisen viikkoa sitten lähete kiireellisenä gastroskopiaan, mutta kutsu ei ole vielä käynyt. Ihan hyvä niin, sillä kyllähän tuo jännittää. Pelottaa että oksennan koko lääkärin täyteen ja tukehdun sitten omaan oksennukseeni ja kuolen :-D
Noh hyvin se menee. Pyytää vaan rauhoittavaa. Ei se kivoin tutkimus ole, itsellänikin aika kamalat muistikuvat kun se tehtiin minulle viisi vuotiaana. Silloin ne tehtiin hereillä lapsillekin. Toki sai rauhottavaa mutta sen vuoksi näin kaiken kahtena, joten tilanne oli lapselle aika kammottava.
Mutta aikuisen uskoisi siitä selviävän rauhoittavan turvin. Muistaa vaan että se äklötys siinä kuuluu asiaan. Yritä ottaa rauhallisesti, älä liikaa villitse jo etukäteen pelkojasi. Ei se kivaa ole, mutta ei kestä kauaa.
Turhaan panikoit AP. Minulle on tehty kaksi kertaa kyseinen toimenpide ja hienosti sujui. Ammattilaiset tekevät toimenpiteen, osaavat kyllä, tekevät niitä jatkuvasti. Sinun tehtäväsi on olla mahdollisimman rento ja rauhallinen. Pari nielaisua ja lääkäri hoitaa loput. Hengittelet vaan rauhallisesti. Pieni yökkäily kuuluu asiaan. Tsemppiä toimenpiteeseen!
Ei se ole niin kamalaa kuin luulisi. Toki siinä nielemisvaiheessa tulee yökkäysrefleksi, mutta kun se letku menee siitä pidemmälle ohi niin helpottaa! Itse jouduin teininä moiseen toimenpiteeseen ihan ilman mitään lääkkeitäkään ja selvisin ihan hyvin. Se auttoi hurjasti, kun ihana naishoitaja silitteli ja rauhoitteli toimenpiteen ajan :)
Moi ap!
Olen käynyt kyseisessä tutkimuksessa useamman kerran elämäni aikana. Lisäksi olen käynyt vastaavassa tutkimuksessa, jossa ultrataan suun kautta ruokatorvea ja siinä tutkimuksessa letku on vielä paksumpi. Tiedän pelon ja paniikin, niin olen itsekin tuntenut. Itkenyt hoitajille ja tutkivalle lääkärille pelkoani. Poikkeuksena tästä oli raskausaikana tehty gastrosk. Kumma kyllä, silloin en panikoinut eikä raskausaikanav voinut edes antaa rauhoittavaa. Oli itseasiassa melkein kaikkein helpoin gastroskopia, minkä olen kokenut, koska motivaatio vauvan hyvinvoinnista oli niin suuri.
Pyytäisin antamaan rauhoittavaa ja kipulääkettä suoraan suoneen. Sellainen tutkimus, mm. tuo suun kautta tehty ultraus, on ollut kaikkein mukavin, ihan totta. Missä päin Suomea tutkimuksesi tehdään?
Tsemppiä! Tiedän, että etukäteispelkoon ja ahdistukseen ei välttämättä auta oikein mikään, joten silloin pitää vain mennä niiden tunteiden mukaan eteenpäin.
Riippuu siitä kuka sen tekee. Omat kokemukset Mehiläisestä eivät niin hyvät mutta HUS:ssa osasivat tehdä ilman kovaa yökötystä. Pyydä että puuduttavat kurkun hyvin. Useasti tähystetty
Tsemppiä - kyllä siitä selviät
Äkkiä ohi ja yökkäily ei satu. Maha tyhjänä mennään niin ei oksennus lennä.
Minulle on tehty monta kertaa. Kuuntele niitä ohjeita, mitä ne sulle antaa. Ja muista, nenän kautta pystyy koko ajan hengittämään. Nielu puudutetaan. Mä pyydän aina hoitajaa pitämään kädestä kiinni. Tutkimus ei kauaa kestä. Kyllä sinä siihen pystyt.
Vierailija kirjoitti:
Olisin kyllä ennemmin halunnut tsemppiviestejä eikä pelottelua ja hysterian lietsontaa. Kiitos vaan teille. Nyt mä menen sinne rohkeena ja haistatan paskat teille pelottelijat. Kiitos muutamalle asialliselle vastaukselle!
Ap
Menet vaan rohkeasti. Minä pelkäsin ihan turhaan etukäteen, varsinkin kun eivät laajojen allergioiden takia uskaltaneet antaa mitään rauhoittavaa tai puuduttavaa. Se oli tosi ikävä kokemus, mutta ei ylitsepääsemätön. Henkilökunta oli tosi asiallista ja kokenutta, osasivat rauhoittaa. Yökkäilyä helpotti kun hengitti syvään nenän kautta. Ja siitä huolimatta että tutkimus oli kurja, SE EI SATU! Sen kun olisi joku kertonut etukäteen. Pystyt siihen! Tsemppiä!
Minusta ei ollut ollenkaan kamala. Olin vähän aikaisemmin ollut vanhan äitini kanssa tutkimuksessa ja hän sanoi, ettei ollut mitään. Ajattelin, että minäkin selviän, jos hänkin. Asenne! Ymmärrän kyllä, jos on herkkä oksennusrefleksi. Siskoltani ei voi sen takia paikata hampaitakaan kuin nukutuksessa. Tsemppiä!
Kaksi kertaa tutkimuksessa olleenna. Lähes paniikissa menin ja rukoilin jotain esilääkettä. Mitään ei annettu-eikä muillekaan kenen kanssa jutellut. Epäilys että hoitajat ja lääkärit ottavat omaan käyttöön potilaille tarkoitetut lääkkeet! Hoitohenkilökunnalle pitäisi tehdä yllätysverikokeita. Yllätys kassintarkastuksia töistä lähtiessä.
Uskomatonta nykypäivän Suomessa että halpoja lääkkeitä pihistellään-mutta taivatkin mennä muuhun käyttöön.
Tutkimus on ikävä-ei satu-ja nopeasti ohi.
Kannattaa paastota niin ei tule oksennusta.
Vaadi rauhoittavaa.
Millaisia oireita sulla on ollut kun sait lähetteen tonne? (jos voi kysyä)