Lue keskustelun säännöt.
Voi elämä, taas yksi mies lähestyi somessa "moi, mitäs sinne näin perjantain iltaan?" :D
Kommentit (328)
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaus on opintojen äiti:
Jos mies on naisen mielestä tarpeeksi komea, ei avausrepliikillä ole mitään väliä. Voi kysyä vaikka pikkareiden väriä tai heittää jotain tasapaksua säästä. Nainen lähtee mukaan keskusteluun joka tapauksessa.
Elämänkokemusta on jo sen verran, että en lähde tyhmän ja lipevän miehen matkaan, vaikka olisi ulkoisesti kuinka unelmien paketti. Ei maksa vaivaa.
Translation: En lähde enää sellaisen miehen mukaan, jonka markkina-arvo on niin paljon omaani korkeampi, että joutuisin itsekin panostamaan ja elämään epävarmuudessa.
Leikin mieluummin tuhottoman komean mutta kusipäisen miehen kanssa kuin tuhottoman komean mutta tyhmän. Kokemusta on molemmista. Miehet taas taitavat ennemmin suosia yhdistelmää kaunis + mukava + tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain päin maailmaahan (käytännössä Suomen ulkopuolella) toi olisi ihan toimiva keskustelun avaus, josta seuraa small talkia, jonka jälkeen siirrytään itse asiaan.
Mene hoitoon, jos et normaalia keskustelua pysty käymään!
Vierailija kirjoitti:
Jossain päin maailmaahan (käytännössä Suomen ulkopuolella) toi olisi ihan toimiva keskustelun avaus, josta seuraa small talkia, jonka jälkeen siirrytään itse asiaan.
Tuskin bittimaailmassa täysin tuntemattomalta. Ehkä jonkun peräkammarinpojan kuvitelmissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain päin maailmaahan (käytännössä Suomen ulkopuolella) toi olisi ihan toimiva keskustelun avaus, josta seuraa small talkia, jonka jälkeen siirrytään itse asiaan.
Tuskin bittimaailmassa täysin tuntemattomalta. Ehkä jonkun peräkammarinpojan kuvitelmissa.
Koskaan ei kannata sanoa, että "tuskin bittimaailmassa", netissähän on koko maailman kirjo edustettuna!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
879789 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
464565 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
456456 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erteretw kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
werwerw kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten pitäisi keskustelua avata kuin kysymällä jossain muodossa "mitä kuuluu", joka itsessään on hieman liian tungetteleva jos ventovieraasta on kyse. Tuo "mitä sun iltaan" on paljon parempi joka antaa viestin saajalle mahdollisuuden johdattaa keskustelun siihen suuntaan mitä on hakemassa olematta liian henkilökohtainen.
Ei tinderistä löydy mitään täydellisiä keskustelun avauksia, joten olkaa realistisia ja keskustelkaa toisen kanssa edes 15-20 viestin verran ni tiedätte paremmin mitä ootte torjumassa. Lapsellista odottaa maagista täydellisyyttä ensikohtaamiseen, niitä ei löydy kuin Disneyn tuotannosta.Minusta taas hyvä lähestyminen voisi olla esim. "Minkä kirjan luit/elokuvan näit viimeksi?" Toimisi ihan aloitusrepliikkinäkin. Siinä saa heti jonkinlaisen käsityksen toisesta ihmisestä.
Minä naisena en pidä tuollaisesta lähestymistavasta enkä oikein näe sen etuakaan. En muista, minkä elokuvan olen nähnyt viimeksi enkä oikein pidä ajatuksesta, että se on jokin minua määrittävä tekijä. Juu, katsoin it-elokuvan, mutta entä sitten? Mitä tämä nyt minusta kertoo ja mitä jutunjuurta siitä syntyy, jos toinen osapuoli ei ole sitä nähnyt eikä juurikaan saman genren elokuvia? Onko tuossa tarkoitus tehdä karsintaa elokuvamaun perusteella vai mitä iloa tuosta kysymyksestä on?
Tuosta kysymyksestä on juuri se ilo, että selviää, onko toinen lainkaan kiinnostunut kirjoista/elokuvista ja jos on, millaisista. Ja jos toisen lempielokuvaksi selviää Salatut Elämät - Painajainen merellä, voi jo aika suoraan jatkaa matkaa. Jos taas itselle tärkeä juttu on luonnossa patikointi tai vaikka jääkiekon seuraaminen, voi kysyä siitä. Ainakin minä juttelen mieluiten samanhenkisten ihmisten kanssa, joten jos vastaaja sanoisi lukeneensa viimeksi Aku Ankkaa yläasteella, voisin toivottaa hyvää illanjatkoa ja olla palaamatta asiaan.
Niin, eli kartoitetaan jotain ääritapauksia, mutta entä jos se vastaus on joku ihan tavallinen, josta ei voi päätellä oikein mitään tai et välttämättä itse ole edes kuullut. Miten keskustelu etenee?
Sitten voi kysyä tarkemmin, että mikä tämä tällainen kirja/elokuva X on, en ole kuullutkaan! Tai sanoa, että itse en tuota genreä ole paljon katsonut ja perustella tai kertoa, mistä itse pitää. Jos vieläkin tulee nihkeitä "en muista" tai "no semmonen vaan" -vastauksia, niin voinee päätellä, että toista ei kiinnosta jutella.
Siis ihan oikeasti pitäisi kertoa jollekin tuntemattomalle jonkin elokuvan juonta sen sijaan, että kertoisin ihan vain itsestäni ja elämästäni? Juu, ei ole minun juttuni tuollainen keskustelu. Ehkä toiset sitten tutustuvat ihmisiin tuollaisten ulkoisten seikkojen ja "opettamisen" kautta. Olen muutenkin vähän huono juttelemaan tuollaisista täsmäaiheista. Se, millaista musiikkia pitää tai missä ihminen lomaili tai mikä hänen lempielokuvansa on, kertoo loppujen lopuksi ihmisestä tosi vähän. Haluan tutustua ihmiseen, enkä halua kirjasuosituksia tai matkaoppaita.
Minäkin kuulun tähän koulukuntaan. En ymmärrä mitä tekemistä lempikirjallasi on sen kanssa, olisitko minulle sopiva kumppani parisuhteessa.
Sitten kysymys hoitaa tehtävänsä juurikin oikein: itselleni lukeminen ja kirjallisuus ovat tärkeitä kiinnostuksenkohteita, ja vastaamalla rehellisesti noin antaisit minulle sen vastauksen, jonka tapauksessasi haluaisinkin. Minä nimittäin kaipaan nimenomaan ystäviä tai kumppania, jonka kanssa keskustella kirjallisuudesta tai joka ainakin on kirjallisesti lahjakas.
Tämä uhkaa luisua samaan keskusteluun, jonka olen käynyt täällä joskus aiemminkin.
Kyllä minä tavallaan tuon ymmärrän, se kertoo että kumppanissa on edes jotakin samaa henkeä. Mutta kun ajatellaan ihmiselämää kaikkine toimintoineen, niin kuinka monta tuntia päivässä loppujen lopuksi saa menemään siihen kirjallisuuskeskusteluun? Se kaikki muu aika pitäisi täyttää niillä kumppanin muilla ominaisuuksilla, joten väitän että onnellinen suhde ei ikinä jää kiinni jostain tuollaisesta yksittäisestä maku- tai harrastusasiasta, vaan muut asiat ovat paljon merkittävämpiä. Siksi tuntuu vähän hassulta että joku menee tuollainen asia edellä parisuhteeseen.
Usein samanlaisista asioista kiinnostuneilla ihmisillä on muutakin yhteistä, maailmankatsomuksellisesti ja ylipäätään tavassa hahmottaa asioita.
Usein kyllä, joskus ei. Ja siltikin taas se, että kuinka iso osa päivästä ja elämästä oikeasti menee maailmankatsomuksellisiin asioihin, kun suurin osa on ihan arkista puuhailua? Toisen lähellä pitäisi olla mukava ihan vaan olla, riippumatta filosofisista näkemyksistä.
Kyse ei ole välttämättä edes mistään filosofisista näkemyksistä, vaan siitä, löytyykö yhteistä kieltä. Insinöörin ja humanistin voi olla vaikeaa keskustella ihan jo tavallisista arjen asioista vielä vuosien yhteiselon jälkeenkin, kun toinen hahmottaa asiat eri tavalla eikä kumpikaan ymmärrä toista, vaikka todellisuudessa asiasta oltaisiinkiin täysin samaa mieltä. Kyllä, kiinnostuksien suuntautuminen kertoo tästäkin jo jotakin.
Jos insinööri tai humanisti on niin rajoittunut tapaus, ettei osaa keskustella työnsä ulkopuolisista asioista ja ihan yleiskielellä, niin ei ole varmasti muutenkaan kovin helposti pariutuva. Missä tuollaisia pökkelöitä muka on? Jotenkin tuntuu väkisin väännetyiltä nämä ongelmat, tai sitten sinulla on melkoiset ennakkoluulot ihmisistä.
Tämä keskinäinen jankkaamisemmehan on täydellinen esimerkki siitä yhteisen kielen puutteesta: vaikka kuinka molemmat selittävät yleiskielellä, niin silti toinen ei vain tavoita ajatusta.
Minusta kyllä puhumme samasta asiasta, olemme vain eri mieltä. Ehkä sinusta samanhenkinen tarkoittaakin oikeasti vain sitä, että ollaan samaa mieltä kaikista asioista?
Minusta samanhenkisillä ihmisillä on valmiudet ymmärtää toisen tapaa sanoittaa asioita ja siten tietysti myös olla eri mieltä, kun ymmärtää, mistä toinen puhuu. Turhauttavinta on vääntää pitkään jostakin tärkeästä asiasta (tunnetaso on varmasti kaikista vaikein) ja tulla ensin molempia tyydyttävään lopputulokseen, mutta huomata myöhemmin, että sopu on ollutkin "väärinkäsitys" eikä kumpikaan ollut ymmärtänyt, mitä toinen tarkoitti.
No tuo on kyllä totta, että väärin perustein saavutettu sovinto ei tule pitämään ja on vain turhauttavaa lopulta. Mutta mistä sen samanhenkisyyden voi vieraasta ihmisestä tietää etukäteen? Minun mielestäni ei mistään sellaisesta asiasta jonka voi paperille laittaa, kuten ammatti tai harrastukset. Ehkä tässä on meillä vain se pieni näkemysero.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se mies ennen yhteydenottoa tiedä sinusta nainen yhtään mitään. Hän tuskin on sinusta henkilönä kiinnostunut, kun ei tunne sinua. Minkä ihmeen takia pitäisi jonkun lattean esittelytekstin tai pelkän kuvan perusteella ensimmäisessä viestissä polvillaan vakuutella toisen ihanuutta? Sinä voit olla ihan typerä ja epäkiinnostava, mutta mies on valmis ottamaan siitä selvää. Mikäli vastaat.
Tämä sama ilmiö on chateissa. Pitäisi esittää olevansa hirveän hurmaantunut tai "kiinnostunut" jostain nimimerkistä, kun todellisuudessa ainoa kiinnostava asia hänessä on, että hänen nimensä on punaisella: hän on siis nainen, tai esittää sitä. On aika rasittavaa laittaa vaikkapa kymmenelle naiselle joku kovin nokkela aloitus kun ensinnäkään niihin ei saa vastausta, eikä toisekseen voi mitenkään tietää, onko toinen minkään nokkeluuksien arvoinen.
OK, omapa on tietysti asiasi, mutta kun sen ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Itse ainakin miettisin aloitustani edes muutaman minuutin ajan jos kyseessä kerran on joku mahdollisesti kiinnostava ihminen. Enkä todellakaan naisena odottaisi mitään vakuutteluja omasta ihanuudestani (eihän se mies voi tietää että olen ihana ;-)), mutta ainakin haluaisin että mies on edes lukenut profiilitekstini ja jollain tavalla osoittaa etten ole vain yksi niistä kymmenistä naisista jolle tyyppi suoltaa aloituksia aina saman kaavan mukaan.
P.S. Miksi yleensä ottaisit yhteytta ihmiseen, jossa ainoa kiinnostava asia on että on nainen?
Translation: En lähde enää sellaisen miehen mukaan, jonka markkina-arvo on niin paljon omaani korkeampi, että joutuisin itsekin panostamaan ja elämään epävarmuudessa.