Lue keskustelun säännöt.
Voi elämä, taas yksi mies lähestyi somessa "moi, mitäs sinne näin perjantain iltaan?" :D
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Huoh. Eipä tarvi taas ihmetellä, mistä ne legendat hankalista naisista syntyvät. Naisista, joiden kanssa kaikki on jotain ihmeellistä vääntöä. Tässä on esimerkki niistä.
t. nainen itsekin
minusta päinvastoin. Nämä jotka taivastelevat miestä, joka ehkä lähetti viestin jollekulle muullekin, ovat varmasti hankalampia kuin minä, joka en tuollaisesta jaksa loukkaantua. Pystytkö perustelemaan, miksi asia olisi päinvastoin.
Oletko sä nyt se sama, joka sai tähän keskusteluun haettua nyt jonkun käsittämättömän epäloogisen festariesimerkin?
Pitäisi tietää, ennen kuin jaksan lähteä 'perustelemaan'. Varsinkin kun kritiikkini kohdistui ensisijaisesti tuohon kommenttiin jo itsessään. Ei sen asiasisältöön sinänsä, koska sitähän siinä ei edes ollut.
Kyllä, minä tein tuon vertauksen. Siinä oli tarkoitus tuoda ilmi, ettei pitäisi olla mitään pahaa siinä, että ihminen haluaa hakeutua useiden ihmisten seuraan yhtäaikaisesti eikä mene soittelemaan ovikelloja ihmisiin tutustuakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Huoh. Eipä tarvi taas ihmetellä, mistä ne legendat hankalista naisista syntyvät. Naisista, joiden kanssa kaikki on jotain ihmeellistä vääntöä. Tässä on esimerkki niistä.
t. nainen itsekin
minusta päinvastoin. Nämä jotka taivastelevat miestä, joka ehkä lähetti viestin jollekulle muullekin, ovat varmasti hankalampia kuin minä, joka en tuollaisesta jaksa loukkaantua. Pystytkö perustelemaan, miksi asia olisi päinvastoin.
Oletko sä nyt se sama, joka sai tähän keskusteluun haettua nyt jonkun käsittämättömän epäloogisen festariesimerkin?
Pitäisi tietää, ennen kuin jaksan lähteä 'perustelemaan'. Varsinkin kun kritiikkini kohdistui ensisijaisesti tuohon kommenttiin jo itsessään. Ei sen asiasisältöön sinänsä, koska sitähän siinä ei edes ollut.
Aika looginen tuo festariesimerkki kyllä oli, jospa rauhoittuisit sitä vielä hetken miettimään, niin eiköhän se sieltä aukea. Jopa sen asiasisältökin. Eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Huoh. Eipä tarvi taas ihmetellä, mistä ne legendat hankalista naisista syntyvät. Naisista, joiden kanssa kaikki on jotain ihmeellistä vääntöä. Tässä on esimerkki niistä.
t. nainen itsekin
minusta päinvastoin. Nämä jotka taivastelevat miestä, joka ehkä lähetti viestin jollekulle muullekin, ovat varmasti hankalampia kuin minä, joka en tuollaisesta jaksa loukkaantua. Pystytkö perustelemaan, miksi asia olisi päinvastoin.
Oletko sä nyt se sama, joka sai tähän keskusteluun haettua nyt jonkun käsittämättömän epäloogisen festariesimerkin?
Pitäisi tietää, ennen kuin jaksan lähteä 'perustelemaan'. Varsinkin kun kritiikkini kohdistui ensisijaisesti tuohon kommenttiin jo itsessään. Ei sen asiasisältöön sinänsä, koska sitähän siinä ei edes ollut.
Huhuu, missä ne perustelut viipyvät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yleensä aloittanut Tinderissä keskustelun kysymällä kuulumisia ja lisännyt aina "Ceterum censeo Carthaginem esse delendam" Hiljaista on ollut. Mutta aina voin toivoa että joku nuori kiinteäpakarainen ja isorintainen nörtti tpykkä osuisi haaviini.
Ei missään tapauksissa mitään tuollaisia. Naiselle tulee heti mielikuva, että olet joku älykkö.
N33
Luuleeko joku oikeasti, että ihminen joka lainaa vanhaa fakki-idioottia (Cicero) olisi älykkö?
Minulle tulee sen käyttäjästä mieleen hölmö (p*ersu), jonka oppimattomuus paistaa horisonttiin asti kun hän avaa suunsa.
En tiedä älykkyydestä, mutta kyseinen teksti liitetään kylläkin Cato vanhempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Huoh. Eipä tarvi taas ihmetellä, mistä ne legendat hankalista naisista syntyvät. Naisista, joiden kanssa kaikki on jotain ihmeellistä vääntöä. Tässä on esimerkki niistä.
t. nainen itsekin
minusta päinvastoin. Nämä jotka taivastelevat miestä, joka ehkä lähetti viestin jollekulle muullekin, ovat varmasti hankalampia kuin minä, joka en tuollaisesta jaksa loukkaantua. Pystytkö perustelemaan, miksi asia olisi päinvastoin.
Oletko sä nyt se sama, joka sai tähän keskusteluun haettua nyt jonkun käsittämättömän epäloogisen festariesimerkin?
Pitäisi tietää, ennen kuin jaksan lähteä 'perustelemaan'. Varsinkin kun kritiikkini kohdistui ensisijaisesti tuohon kommenttiin jo itsessään. Ei sen asiasisältöön sinänsä, koska sitähän siinä ei edes ollut.
Kyllä, minä tein tuon vertauksen. Siinä oli tarkoitus tuoda ilmi, ettei pitäisi olla mitään pahaa siinä, että ihminen haluaa hakeutua useiden ihmisten seuraan yhtäaikaisesti eikä mene soittelemaan ovikelloja ihmisiin tutustuakseen.
Ok, kiitos. Miksi sitä piti lähteä hakemaan jonkun vertauksen kautta ensinnäkään?
Oli miten oli. En ole huomannut missään kohtaa keskustelua, että enemmistö olisi jotenkin moista edes vaatimassa. Siksi koin tämän nyt melko irrelevantiksi ja turhan kaukaa haetuksi.
Kun tietenkin se on ihan täysin normaalia, että esimerkiksi siellä festareilla tutustuu moniin eri ihmisiin, hengaa porukassa monenkin kanssa samaan aikaan jutellen. Ja siten että näistä kontakteista jopa ehkä valikoituu joku, kenen kanssa jatkaa tutustumista kahdestaan enemmän. Ja jos nyt vaikka kävisikin niin, ettei sieltä sitä kumppaniehdokasta löydy, todeten että näin tällä kertaa.
Kuten sanottua, aivan normaalia.
Se, minkä minä ja jokunen muu kokee ongelmalliseksi ja siten automaattisesti turn offiksi, ovat ne ns. massapostittajat deittisovelluksissa, Facebookissa jne. Joiden lähestymiskulma on usein ilmeisen epätoivoinen, persoonaton, tai vain muuten täysin luontaantyöntävä.
Festareilla tämän vastine olisi kärjistetysti tyyppi, joka kiertää siellä seurueesta toiseen, tekee kaikille geneerisen tervehdyksen No mitäs mimmit näin perjantai-iltaan, kysyy sen jälkeen vuoron perään jokaiselta 'Läheks p*neen ja ai ei, no entä sä tai sä' ja loukkaantuu, kun kukaan ei vastaa myöntävästi ottaen johtopäätöksen naiset on vaan niin vaikeita.'
Sainko avattua tätä eroa tarpeeksi? :)
Ja sorry viive, oli muuta tässä välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Huoh. Eipä tarvi taas ihmetellä, mistä ne legendat hankalista naisista syntyvät. Naisista, joiden kanssa kaikki on jotain ihmeellistä vääntöä. Tässä on esimerkki niistä.
t. nainen itsekin
minusta päinvastoin. Nämä jotka taivastelevat miestä, joka ehkä lähetti viestin jollekulle muullekin, ovat varmasti hankalampia kuin minä, joka en tuollaisesta jaksa loukkaantua. Pystytkö perustelemaan, miksi asia olisi päinvastoin.
Oletko sä nyt se sama, joka sai tähän keskusteluun haettua nyt jonkun käsittämättömän epäloogisen festariesimerkin?
Pitäisi tietää, ennen kuin jaksan lähteä 'perustelemaan'. Varsinkin kun kritiikkini kohdistui ensisijaisesti tuohon kommenttiin jo itsessään. Ei sen asiasisältöön sinänsä, koska sitähän siinä ei edes ollut.
Kyllä, minä tein tuon vertauksen. Siinä oli tarkoitus tuoda ilmi, ettei pitäisi olla mitään pahaa siinä, että ihminen haluaa hakeutua useiden ihmisten seuraan yhtäaikaisesti eikä mene soittelemaan ovikelloja ihmisiin tutustuakseen.
Ok, kiitos. Miksi sitä piti lähteä hakemaan jonkun vertauksen kautta ensinnäkään?
Oli miten oli. En ole huomannut missään kohtaa keskustelua, että enemmistö olisi jotenkin moista edes vaatimassa. Siksi koin tämän nyt melko irrelevantiksi ja turhan kaukaa haetuksi.
Kun tietenkin se on ihan täysin normaalia, että esimerkiksi siellä festareilla tutustuu moniin eri ihmisiin, hengaa porukassa monenkin kanssa samaan aikaan jutellen. Ja siten että näistä kontakteista jopa ehkä valikoituu joku, kenen kanssa jatkaa tutustumista kahdestaan enemmän. Ja jos nyt vaikka kävisikin niin, ettei sieltä sitä kumppaniehdokasta löydy, todeten että näin tällä kertaa.
Kuten sanottua, aivan normaalia.
Se, minkä minä ja jokunen muu kokee ongelmalliseksi ja siten automaattisesti turn offiksi, ovat ne ns. massapostittajat deittisovelluksissa, Facebookissa jne. Joiden lähestymiskulma on usein ilmeisen epätoivoinen, persoonaton, tai vain muuten täysin luontaantyöntävä.
Festareilla tämän vastine olisi kärjistetysti tyyppi, joka kiertää siellä seurueesta toiseen, tekee kaikille geneerisen tervehdyksen No mitäs mimmit näin perjantai-iltaan, kysyy sen jälkeen vuoron perään jokaiselta 'Läheks p*neen ja ai ei, no entä sä tai sä' ja loukkaantuu, kun kukaan ei vastaa myöntävästi ottaen johtopäätöksen naiset on vaan niin vaikeita.'
Sainko avattua tätä eroa tarpeeksi? :)
Ja sorry viive, oli muuta tässä välissä.
Eli kerro, mikä ongelma on siinä, että ihan hyväkäytöksiseltä vaikuttava mies on festareilla mahdollisesti sanonut moi jollekin muullekin kuin minulle? Ei ole kyse mistään "lähe paneen"-örinästä vaan ihan tavallisesta viattomasta tervehdyksestä.
Ja miksi minä, joka en näkisi satunnaista festarimoikkaajaa lähtökohtaisesti ällöttävänä luuserina ja nyrpistäisi nenää hänen moikkaamiselleen, olen hankalampi tyyppi kuin ne, jotka näin ajattelevat? Tätä en nyt ihan tajunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M35 kirjoitti:
Ainut mikä jäi tässä ketjussa vielä epäselväksi on, että miten se Ap:n perjantai sitten meni ? :D
Itkin itseni yksin uneen
Ap
Ei mitään hätää. Tulee sekin aika kun miehet ei enää viestittele. Älä silloin sitten tänne kirjoittele, että miksi ei kelpaa. Ja taitaapi ne sinunkin aloituksesi olla... Laskeudu itse tekemältäsi korokkeelta, voipi elämä olla hauskempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten pitäisi keskustelua avata kuin kysymällä jossain muodossa "mitä kuuluu", joka itsessään on hieman liian tungetteleva jos ventovieraasta on kyse.
- Vanha klassikko, "Hei". Tää on minusta miljoona kertaa parempi kuin mitä kuuluu, ja minä oon kuitenkin se sanatyyppi.
- Jos on uskovainen ja hulluttelutuulella, niin vaikka "Jumalan päivää". Takuulla uppoaa kohdeyleisöön välittömästi ja karsii sopimattomat heti pois.
- Jos tykkää Don Huonoista, niin "Hyvää yötä ja huomenta".
- Jos osaa jotain erikoista kieltä, niin tervehtii normaalisti sillä, ja lisää loppuun "kuten X maassa tervehditään."
- "Hyvää iltaa. -Arvi Lind" ois musta hauska :D
Keksiihän näitä kun vaan alkaa keksimään.
Eivät toimisi ainakaan minuun yhtään sen kummemmin kuin se moimitäkuuluu. Nuohan ovat pelkkiä tervehdyksiä ja enemmän minä noiden kohdalla ihmettelisin, mitä noihin kuuluisi vastata. Ensimmäisestä en tosiaan tietäisi onko kyseessä oikeasti uskovainen ihminen vai onko kyseessä jokin pilkkavivahteinen vitsailuyritys. Nämä ovat taas vain jotain pelimieskirjakikkailuja, joten tällaiset naisena kyllä ohitan paljon todennäköisemmin kuin sen ihan perinteisen ja helpon aloituksen.
Minusta on hassua kun tässäkin ketjussa monet ihmettelevät, mitä siihen "mitä kuuluu"- viestiin pitää vastata, mutta kyllä minua enemmän hämmästyttäisi tällaiset Arvi Lindin sitaatit. Saanko vastata vain moi, vai pitääkö keksiä jotain yhtä nokkelas takaisin ja pitääkö ehkä jollain tavalla osoittaa tai kiittää, että nyt oli hauska aloitus vai mitä tuossa odotetaan.
Siis saat vastata näihin ihan mitä huvittaa tai olla vastaamatta, Jos et tykkää näistä mun ehdotuksista, niin keksi itse parempi. Kysyttiin, että mitä voi sanoa mitäkuuluun tilalta, ja keksin noin minuutissa viisi erilaista päivää-tyylistä kommenttia. Yritin osoittaa, että vaikka pelkkä hei tai päivää voi olla ihan hyvä mitäkuuluun tilalla. Kysyjähän mainitsi, että kuulumisten kysely voi tuntemattoman mielestä olla tungettelevaa. Mitä sinä ehdottaisit?
Ja sehän tän homman ihanuus on, että jokainen voi keksiä ihan mitä vaan sanottavaa taivaan ja maan väliltä. Sitten joku joko tarttuu siihen tai ei.
Thon arvilindiin vastaisin itse varmaan ihan vaan "hyvää iltaa :D", ei mitään sen huikeampaa. Tervehtijä saa sitten lähteä viemään keskustelua itse eteenpäin mihin suuntaan haluaa. Yhteistähän näille mun esimerkeille on se, että ne palvelee samaa tarkoitusta kuin mitäkuuluu, eli ovat (jumalaa lukuunottamatta) kohtuullisen neutraaleja ns. tavallisia tervehdyksiä. Se sama vika niissä on kuin mitäkuuluussakin, että ne eivät itsessään vie keskustelua mihinkään, vaan se pitää ottaa haltuun sitten tervehdystenvaihdon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja muuten erittäin kriittinen ja valikoiva, mutta ei se ole miehilläkään helppoa kun pitäisi näköjään keksiä jotain aivan häikäisevää ensirepliikiksi. Onhan tuo vähän ympäripyöreä aloitus, mutta eikö tärkeämpää ole miten keskustelu siitä jatkuu?
Miten te itse aloittaisitte keskustelun jos olisitte miehiä?
Kerro millainen esimerkkiprofiili olisi. Linkkaa vaikka joku kuva ja keksi mahdollinen profiiliteksti, niin vastaan tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koomista kun tuntematon nainen odottaa juuri oikealla tavalla personoitua viestiä.Sitten ihmetellään miksi mies kirjoittaa useammalle naiselle kun äärimmäisen harva edes vastaa mihinkään.
Juuri tätä minäkin naisena ihmettelen. Miehen pitäisi muka tuntea nainen ja hänen ajatuksensa ja mielenkiinnon kohteensa, mutta sitten nainen itse ihmettelee, miksi pitäisi ventovieraasta kiinnostua, kun eihän hän erotu joukosta mitenkään. "Etsä tiedä kuka mä oon" -asenne jaksaa hämmästyttää.
Ennemminkin naiset ehkä toivovat, että lähestyjää kiinnostaa tietää, kuka ja millainen ihminen hän on.
Niin, mutta naistahan ei luonnollisesti kiinnosta pätkääkään, millainen se mies on, kun vastaanotto on tätä "miksi minua pitäisi kiinnostaa"-osastoa. Miehen pitää tutkia taustoja ja päätellä naisen mieltymykset jonkin valokuvan perusteella, mutta naiselle on ylivoimaista moikata nähdäkseen kukas siellä viestittelee.
Se sanallisen viestinnän pueolestapuhuja täällä terve. Haluaisin mainita, että en ole itse koskaan ollut missään nettitreffipalveluissa enkä ole koskaan ollut siellä mikään etsätiäkukamäoon, kun en ole siellä ollut koskaan muutenkaan. Minä vastaisin kaikille, ja jos vastauksia tulisi niin paljon ettei se olisi mahdollista, niin varmaan ahdistuisin ja poistuisin sieltä. Kuulostaa ihan mahdottomalta paikalta muutenkin.
Olisi voinut olla vaikka kuinka hyvä mies, omapahan on vikasi että jätit tarjouksen saamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan turhaa naisia on edes lähestyä mitenkään kun sen tekee kuitenkin väärin. Sanon ihan suoraan, että vittu mitä paskaa. Itse suorastaan laukeaisin innostuksesta housuihin jos joku nainen joskus erehtyisi kysymään minun kuulumisiani, mutta ei tule tapahtumaan tällä naamalla ja meriiteillä.
T. Katkera Paska
Hei miehet, tätä aloitusta ei kannata ottaa tosissaan. On täysin selvä provo.
T. Nainen jonka mielestä ko. aloituksessa ei mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten pitäisi keskustelua avata kuin kysymällä jossain muodossa "mitä kuuluu", joka itsessään on hieman liian tungetteleva jos ventovieraasta on kyse. Tuo "mitä sun iltaan" on paljon parempi joka antaa viestin saajalle mahdollisuuden johdattaa keskustelun siihen suuntaan mitä on hakemassa olematta liian henkilökohtainen.
Ei tinderistä löydy mitään täydellisiä keskustelun avauksia, joten olkaa realistisia ja keskustelkaa toisen kanssa edes 15-20 viestin verran ni tiedätte paremmin mitä ootte torjumassa. Lapsellista odottaa maagista täydellisyyttä ensikohtaamiseen, niitä ei löydy kuin Disneyn tuotannosta.Minusta taas hyvä lähestyminen voisi olla esim. "Minkä kirjan luit/elokuvan näit viimeksi?" Toimisi ihan aloitusrepliikkinäkin. Siinä saa heti jonkinlaisen käsityksen toisesta ihmisestä.
Minä naisena en pidä tuollaisesta lähestymistavasta enkä oikein näe sen etuakaan. En muista, minkä elokuvan olen nähnyt viimeksi enkä oikein pidä ajatuksesta, että se on jokin minua määrittävä tekijä. Juu, katsoin it-elokuvan, mutta entä sitten? Mitä tämä nyt minusta kertoo ja mitä jutunjuurta siitä syntyy, jos toinen osapuoli ei ole sitä nähnyt eikä juurikaan saman genren elokuvia? Onko tuossa tarkoitus tehdä karsintaa elokuvamaun perusteella vai mitä iloa tuosta kysymyksestä on?
Tuosta kysymyksestä on juuri se ilo, että selviää, onko toinen lainkaan kiinnostunut kirjoista/elokuvista ja jos on, millaisista. Ja jos toisen lempielokuvaksi selviää Salatut Elämät - Painajainen merellä, voi jo aika suoraan jatkaa matkaa. Jos taas itselle tärkeä juttu on luonnossa patikointi tai vaikka jääkiekon seuraaminen, voi kysyä siitä. Ainakin minä juttelen mieluiten samanhenkisten ihmisten kanssa, joten jos vastaaja sanoisi lukeneensa viimeksi Aku Ankkaa yläasteella, voisin toivottaa hyvää illanjatkoa ja olla palaamatta asiaan.
Niin, eli kartoitetaan jotain ääritapauksia, mutta entä jos se vastaus on joku ihan tavallinen, josta ei voi päätellä oikein mitään tai et välttämättä itse ole edes kuullut. Miten keskustelu etenee?
Sitten voi kysyä tarkemmin, että mikä tämä tällainen kirja/elokuva X on, en ole kuullutkaan! Tai sanoa, että itse en tuota genreä ole paljon katsonut ja perustella tai kertoa, mistä itse pitää. Jos vieläkin tulee nihkeitä "en muista" tai "no semmonen vaan" -vastauksia, niin voinee päätellä, että toista ei kiinnosta jutella.
Siis ihan oikeasti pitäisi kertoa jollekin tuntemattomalle jonkin elokuvan juonta sen sijaan, että kertoisin ihan vain itsestäni ja elämästäni? Juu, ei ole minun juttuni tuollainen keskustelu. Ehkä toiset sitten tutustuvat ihmisiin tuollaisten ulkoisten seikkojen ja "opettamisen" kautta. Olen muutenkin vähän huono juttelemaan tuollaisista täsmäaiheista. Se, millaista musiikkia pitää tai missä ihminen lomaili tai mikä hänen lempielokuvansa on, kertoo loppujen lopuksi ihmisestä tosi vähän. Haluan tutustua ihmiseen, enkä halua kirjasuosituksia tai matkaoppaita.
Asiahan on päinvastoin. se, millaisesta musiikista pitää, missä lomailee, tai lempileffa kertoo aika paljonkin ihmisestä, jos haluaa tutustua. Ainakin enemmän kuin "Mitäs sinne perjantai-iltaan? No eipä mitään, istutaan tässä iltaa kaverilla" -tyylinen ajatusten vaihto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten pitäisi keskustelua avata kuin kysymällä jossain muodossa "mitä kuuluu", joka itsessään on hieman liian tungetteleva jos ventovieraasta on kyse.
- Vanha klassikko, "Hei". Tää on minusta miljoona kertaa parempi kuin mitä kuuluu, ja minä oon kuitenkin se sanatyyppi.
- Jos on uskovainen ja hulluttelutuulella, niin vaikka "Jumalan päivää". Takuulla uppoaa kohdeyleisöön välittömästi ja karsii sopimattomat heti pois.
- Jos tykkää Don Huonoista, niin "Hyvää yötä ja huomenta".
- Jos osaa jotain erikoista kieltä, niin tervehtii normaalisti sillä, ja lisää loppuun "kuten X maassa tervehditään."
- "Hyvää iltaa. -Arvi Lind" ois musta hauska :D
Keksiihän näitä kun vaan alkaa keksimään.
Eivät toimisi ainakaan minuun yhtään sen kummemmin kuin se moimitäkuuluu. Nuohan ovat pelkkiä tervehdyksiä ja enemmän minä noiden kohdalla ihmettelisin, mitä noihin kuuluisi vastata. Ensimmäisestä en tosiaan tietäisi onko kyseessä oikeasti uskovainen ihminen vai onko kyseessä jokin pilkkavivahteinen vitsailuyritys. Nämä ovat taas vain jotain pelimieskirjakikkailuja, joten tällaiset naisena kyllä ohitan paljon todennäköisemmin kuin sen ihan perinteisen ja helpon aloituksen.
Minusta on hassua kun tässäkin ketjussa monet ihmettelevät, mitä siihen "mitä kuuluu"- viestiin pitää vastata, mutta kyllä minua enemmän hämmästyttäisi tällaiset Arvi Lindin sitaatit. Saanko vastata vain moi, vai pitääkö keksiä jotain yhtä nokkelas takaisin ja pitääkö ehkä jollain tavalla osoittaa tai kiittää, että nyt oli hauska aloitus vai mitä tuossa odotetaan.
Siis saat vastata näihin ihan mitä huvittaa tai olla vastaamatta, Jos et tykkää näistä mun ehdotuksista, niin keksi itse parempi. Kysyttiin, että mitä voi sanoa mitäkuuluun tilalta, ja keksin noin minuutissa viisi erilaista päivää-tyylistä kommenttia. Yritin osoittaa, että vaikka pelkkä hei tai päivää voi olla ihan hyvä mitäkuuluun tilalla. Kysyjähän mainitsi, että kuulumisten kysely voi tuntemattoman mielestä olla tungettelevaa. Mitä sinä ehdottaisit?
Ja sehän tän homman ihanuus on, että jokainen voi keksiä ihan mitä vaan sanottavaa taivaan ja maan väliltä. Sitten joku joko tarttuu siihen tai ei.
Thon arvilindiin vastaisin itse varmaan ihan vaan "hyvää iltaa :D", ei mitään sen huikeampaa. Tervehtijä saa sitten lähteä viemään keskustelua itse eteenpäin mihin suuntaan haluaa. Yhteistähän näille mun esimerkeille on se, että ne palvelee samaa tarkoitusta kuin mitäkuuluu, eli ovat (jumalaa lukuunottamatta) kohtuullisen neutraaleja ns. tavallisia tervehdyksiä. Se sama vika niissä on kuin mitäkuuluussakin, että ne eivät itsessään vie keskustelua mihinkään, vaan se pitää ottaa haltuun sitten tervehdystenvaihdon jälkeen.
No lähinnä nyt sitä ajattelin, kun tässä jotkut taivastelevat, mitä soihen mitä kuuluu kysymykseen kuuluu vastata, niin nämä kyllä hämmentävät vielä enemmän enkä oikein ymmärrä, millaisen ihmisen mielestä nämä ovat helpompia. Näistä kun voi syntyä vähän kyseenalaisiakin mielikuvia ja odotukset mennä vähän ristiin. Esim tuo Jumalan päivä. Ja hyvää yötä ja huomenta saa minut miettimään, onko tässä nyt joku fanaattinen muusikko ja pitäisi nyt vastata jotenkin liittyen donkkareihin vai mitä ihmettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.
Eli jos joku koputtaa festareilla olkapäällesi, teet oletuksen, että hän on koputtanut kaikkien vastaantulijoiden olkapäitä? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten pitäisi keskustelua avata kuin kysymällä jossain muodossa "mitä kuuluu", joka itsessään on hieman liian tungetteleva jos ventovieraasta on kyse. Tuo "mitä sun iltaan" on paljon parempi joka antaa viestin saajalle mahdollisuuden johdattaa keskustelun siihen suuntaan mitä on hakemassa olematta liian henkilökohtainen.
Ei tinderistä löydy mitään täydellisiä keskustelun avauksia, joten olkaa realistisia ja keskustelkaa toisen kanssa edes 15-20 viestin verran ni tiedätte paremmin mitä ootte torjumassa. Lapsellista odottaa maagista täydellisyyttä ensikohtaamiseen, niitä ei löydy kuin Disneyn tuotannosta.Minusta taas hyvä lähestyminen voisi olla esim. "Minkä kirjan luit/elokuvan näit viimeksi?" Toimisi ihan aloitusrepliikkinäkin. Siinä saa heti jonkinlaisen käsityksen toisesta ihmisestä.
Minä naisena en pidä tuollaisesta lähestymistavasta enkä oikein näe sen etuakaan. En muista, minkä elokuvan olen nähnyt viimeksi enkä oikein pidä ajatuksesta, että se on jokin minua määrittävä tekijä. Juu, katsoin it-elokuvan, mutta entä sitten? Mitä tämä nyt minusta kertoo ja mitä jutunjuurta siitä syntyy, jos toinen osapuoli ei ole sitä nähnyt eikä juurikaan saman genren elokuvia? Onko tuossa tarkoitus tehdä karsintaa elokuvamaun perusteella vai mitä iloa tuosta kysymyksestä on?
Tuosta kysymyksestä on juuri se ilo, että selviää, onko toinen lainkaan kiinnostunut kirjoista/elokuvista ja jos on, millaisista. Ja jos toisen lempielokuvaksi selviää Salatut Elämät - Painajainen merellä, voi jo aika suoraan jatkaa matkaa. Jos taas itselle tärkeä juttu on luonnossa patikointi tai vaikka jääkiekon seuraaminen, voi kysyä siitä. Ainakin minä juttelen mieluiten samanhenkisten ihmisten kanssa, joten jos vastaaja sanoisi lukeneensa viimeksi Aku Ankkaa yläasteella, voisin toivottaa hyvää illanjatkoa ja olla palaamatta asiaan.
Niin, eli kartoitetaan jotain ääritapauksia, mutta entä jos se vastaus on joku ihan tavallinen, josta ei voi päätellä oikein mitään tai et välttämättä itse ole edes kuullut. Miten keskustelu etenee?
Sitten voi kysyä tarkemmin, että mikä tämä tällainen kirja/elokuva X on, en ole kuullutkaan! Tai sanoa, että itse en tuota genreä ole paljon katsonut ja perustella tai kertoa, mistä itse pitää. Jos vieläkin tulee nihkeitä "en muista" tai "no semmonen vaan" -vastauksia, niin voinee päätellä, että toista ei kiinnosta jutella.
Siis ihan oikeasti pitäisi kertoa jollekin tuntemattomalle jonkin elokuvan juonta sen sijaan, että kertoisin ihan vain itsestäni ja elämästäni? Juu, ei ole minun juttuni tuollainen keskustelu. Ehkä toiset sitten tutustuvat ihmisiin tuollaisten ulkoisten seikkojen ja "opettamisen" kautta. Olen muutenkin vähän huono juttelemaan tuollaisista täsmäaiheista. Se, millaista musiikkia pitää tai missä ihminen lomaili tai mikä hänen lempielokuvansa on, kertoo loppujen lopuksi ihmisestä tosi vähän. Haluan tutustua ihmiseen, enkä halua kirjasuosituksia tai matkaoppaita.
Asiahan on päinvastoin. se, millaisesta musiikista pitää, missä lomailee, tai lempileffa kertoo aika paljonkin ihmisestä, jos haluaa tutustua. Ainakin enemmän kuin "Mitäs sinne perjantai-iltaan? No eipä mitään, istutaan tässä iltaa kaverilla" -tyylinen ajatusten vaihto.
Mitä minusta siis kertoo se, että olen lomaillut Ruotsissa ja Saksassa? Se, että joku kertoo viettävänsä iltaa kavereiden kanssa shakkia pelaten ja että takana on raskas työviikko kertoo minulle aika paljon enemmän kuin se, että henkilö on käynyt joskus tukholmassa tai tykkää bond-elokuvista.
Mitä viinaa? Kukaan ei ole puhunut viinasta. Jos sinulle ilta assosioituu viinaan, älä oleta, että muut ajattelevat samoin.
Oma elämäni koostuu töistä, perheestä, ystävistä ja opiskelusta. Jos minulta kysytään, mitä iltaani kuuluu, vastaan todennäköisesti jotain noihin viittaavaa enkä luennoi mistään elokuvien juonista. Se, että sinulle ainoat vaihtoehdot ovat viina tai kirjat tai elokuvat, kertoo melko surullista tarinaa.