Lue keskustelun säännöt.
Voi elämä, taas yksi mies lähestyi somessa "moi, mitäs sinne näin perjantain iltaan?" :D
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.Eli jos joku koputtaa festareilla olkapäällesi, teet oletuksen, että hän on koputtanut kaikkien vastaantulijoiden olkapäitä? Miksi?
Ihania nää esimerkit. :D Ei mua haittaa jos joku on koputellut muidenkin olkapäätä tai laitellut tindereissä viestiä muillekin ennen minua. Mutta en vaan lämpene deittailumielessä sille, että lähestyminen on tylsä ja varovainen. Kyllä mä niihin sen kiitoshyvät vastaan, käytöstavat kun toki on, mutta aika pian pitäisi kuulumistenvaihdon jälkeen päästä mielenkiintoisempiin puheenaiheisiin ettei ihan suupielet repeä haukotuksista. Huom.mun henkilökohtainen mielipide. Meitä on joka junaan.
Eli mieluummin haluat sen tyypin ovikelloasi soittamaan, koska se herättää huomion paremmin ja henkilö näin osoittaa, että on kiinnostunut juuri sinusta, kun on nähnyt vähän vaivaa. Okei, meitä tosiaan on moneen junaan.
En mä edes tajua mitä sä nyt ajat noilla sun vertauksilla takaa. Mä en tosielämässä edes halua viestejä miehiltä. Tää menee nyt niin korkealentoiseksi että en pysy kärryillä.
(Parhaiten toimi musta tuo vertaus, että randomeille netissä viestin lähettely vastaa samaa kuin randomin ovikellon pimputus. Tai sattumanvaraiseen puhelinnumeroon soittaminen.)
Juu, minulta jäi nyt täsmentämättä, että tässä puhuttiin nyt viestin/lähestymisen henkilökohtaisuuden vaatimuksesta. Ei ollut nyt tarkoitus pohtia ketä saa lähestyä, vaan juju oli siinä, että jos henkilöä lähestytään, kumpi on parempi tapa: yleisempitasoinen lähestyminen vai henkilökohtainen. Eli "mitä kuuluu" vs "harrastat näköjään triathlonia, jutellaanpas siitä". Minusta se yleisempi lähestymistapa on kaikin tavoin mukavampi.
Minun on ainakin vaikeaa kuvitella lähestyväni jotakuta, josta en ehkä kuvan lisäksi tiedä yhtään mitään. Jos hän kerran vaikuttaa siltä, että minua todella kiinnostaisi häneen tutustua (mihin minkäänlainen ulkonäkö ei kyllä riitä perusteeksi), silloin tahdon tietenkin lähestyä häntä kiinnostavasti ja henkilökohtaisesti. Minusta juuri se henkilökohtaisempi lähestyminen on rentoa ihmisenä lähestymistä, ja "mitä iltaan kuuluu?" taas samaa sarjaa kuin roskapostit, joissa kerrotaan sinun arpoutuneen kaikkien maailman ihmisten joukosta ja voittaneen hienon auton, million dollars ja useita sinusta kiinnostuneita kauniita sinkkunaisia naapurustossasi.
Eli et voi kuvitella itseäsi lähestymässä ketään siellä festareilla, vaan sinulle olisi luontevampaa mennä soittamaan jonkun tietämäsi sinkun ovikelloa?
En ole se festarityyppi! Mutta samoilla festareilla oleminenhan jo kertoo ihmisestä jotakin. Vähintäänkin rupattelemaan mennessä selviää aika pian, onko tyyppi tullut Tuska-festareille kavereiden pakottamana vaikka Haloo Helsinki onkin lempibändi, vai onko hän siellä siksi, että on odottanut pääesiintyjää Suomeen kohta kymmenen vuotta. En kyllä tosiasiassa lähestyisi ketään tuntematonta ihan vain olalle koputtelemalla, mutta vaikka saman neliömetrin sisällä pidemmän aikaa jonottaessa voisi tulla jo ihan pakko puhua, ettei mene vaivaannuttavaksi.
Ihan samalla tavalla sinä voit siitä kuvasta ja sen julkaisukanavasta päätellä jotain. Ja rupattelustahan siinä moi-aloituksessakin on kyse. Eli miksi se olisi ongelma, mutta festareilla tuntemattomalle jutteleminen on ihan luontevaa. Aika harva lähtee festareille sillä ajatuksella, että ei halua puhua kenenkään kanssa ja jopa loukkaantuu, jos näin joku tekee.
Mitä voi päätellä esim. siitä, että toinen on Facebookissa? Yhtä paljon kuin siitä, että joku ostaa vessapaperia.
No tasan yhtä paljon kuin siitä, että tapaat jonkun festareilla. Tuo äskeinen kommentoija sanoi, että siitä voi päätellä vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.Eli jos joku koputtaa festareilla olkapäällesi, teet oletuksen, että hän on koputtanut kaikkien vastaantulijoiden olkapäitä? Miksi?
Ihania nää esimerkit. :D Ei mua haittaa jos joku on koputellut muidenkin olkapäätä tai laitellut tindereissä viestiä muillekin ennen minua. Mutta en vaan lämpene deittailumielessä sille, että lähestyminen on tylsä ja varovainen. Kyllä mä niihin sen kiitoshyvät vastaan, käytöstavat kun toki on, mutta aika pian pitäisi kuulumistenvaihdon jälkeen päästä mielenkiintoisempiin puheenaiheisiin ettei ihan suupielet repeä haukotuksista. Huom.mun henkilökohtainen mielipide. Meitä on joka junaan.
Eli mieluummin haluat sen tyypin ovikelloasi soittamaan, koska se herättää huomion paremmin ja henkilö näin osoittaa, että on kiinnostunut juuri sinusta, kun on nähnyt vähän vaivaa. Okei, meitä tosiaan on moneen junaan.
En mä edes tajua mitä sä nyt ajat noilla sun vertauksilla takaa. Mä en tosielämässä edes halua viestejä miehiltä. Tää menee nyt niin korkealentoiseksi että en pysy kärryillä.
(Parhaiten toimi musta tuo vertaus, että randomeille netissä viestin lähettely vastaa samaa kuin randomin ovikellon pimputus. Tai sattumanvaraiseen puhelinnumeroon soittaminen.)
Juu, minulta jäi nyt täsmentämättä, että tässä puhuttiin nyt viestin/lähestymisen henkilökohtaisuuden vaatimuksesta. Ei ollut nyt tarkoitus pohtia ketä saa lähestyä, vaan juju oli siinä, että jos henkilöä lähestytään, kumpi on parempi tapa: yleisempitasoinen lähestyminen vai henkilökohtainen. Eli "mitä kuuluu" vs "harrastat näköjään triathlonia, jutellaanpas siitä". Minusta se yleisempi lähestymistapa on kaikin tavoin mukavampi.
Minun on ainakin vaikeaa kuvitella lähestyväni jotakuta, josta en ehkä kuvan lisäksi tiedä yhtään mitään. Jos hän kerran vaikuttaa siltä, että minua todella kiinnostaisi häneen tutustua (mihin minkäänlainen ulkonäkö ei kyllä riitä perusteeksi), silloin tahdon tietenkin lähestyä häntä kiinnostavasti ja henkilökohtaisesti. Minusta juuri se henkilökohtaisempi lähestyminen on rentoa ihmisenä lähestymistä, ja "mitä iltaan kuuluu?" taas samaa sarjaa kuin roskapostit, joissa kerrotaan sinun arpoutuneen kaikkien maailman ihmisten joukosta ja voittaneen hienon auton, million dollars ja useita sinusta kiinnostuneita kauniita sinkkunaisia naapurustossasi.
Eli et voi kuvitella itseäsi lähestymässä ketään siellä festareilla, vaan sinulle olisi luontevampaa mennä soittamaan jonkun tietämäsi sinkun ovikelloa?
En ole se festarityyppi! Mutta samoilla festareilla oleminenhan jo kertoo ihmisestä jotakin. Vähintäänkin rupattelemaan mennessä selviää aika pian, onko tyyppi tullut Tuska-festareille kavereiden pakottamana vaikka Haloo Helsinki onkin lempibändi, vai onko hän siellä siksi, että on odottanut pääesiintyjää Suomeen kohta kymmenen vuotta. En kyllä tosiasiassa lähestyisi ketään tuntematonta ihan vain olalle koputtelemalla, mutta vaikka saman neliömetrin sisällä pidemmän aikaa jonottaessa voisi tulla jo ihan pakko puhua, ettei mene vaivaannuttavaksi.
Ihan samalla tavalla sinä voit siitä kuvasta ja sen julkaisukanavasta päätellä jotain. Ja rupattelustahan siinä moi-aloituksessakin on kyse. Eli miksi se olisi ongelma, mutta festareilla tuntemattomalle jutteleminen on ihan luontevaa. Aika harva lähtee festareille sillä ajatuksella, että ei halua puhua kenenkään kanssa ja jopa loukkaantuu, jos näin joku tekee.
Kuinka somessa voi tulla samanlainen luonteva tilanne aloittaa keskustelu? Paitsi ehkä joku tyyliin: "Pakko kommentoida, kun huomasin, että sun profiilikuvan taustalla näkyy mun lapsuudenkoti!"
No tämä nyt meni taas sille puolelle, ketä ylipäätään saa lähestyä, kun minä puhuin nyt siitä, millä tavalla lähestytään, jos ylipäätään lähestytään. Siihen en nyt ota kantaa, onko fiksua lähestyä somessa, vaan pointti oli se, millainen se lähestyminen on sisällöltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.Eli jos joku koputtaa festareilla olkapäällesi, teet oletuksen, että hän on koputtanut kaikkien vastaantulijoiden olkapäitä? Miksi?
Ihania nää esimerkit. :D Ei mua haittaa jos joku on koputellut muidenkin olkapäätä tai laitellut tindereissä viestiä muillekin ennen minua. Mutta en vaan lämpene deittailumielessä sille, että lähestyminen on tylsä ja varovainen. Kyllä mä niihin sen kiitoshyvät vastaan, käytöstavat kun toki on, mutta aika pian pitäisi kuulumistenvaihdon jälkeen päästä mielenkiintoisempiin puheenaiheisiin ettei ihan suupielet repeä haukotuksista. Huom.mun henkilökohtainen mielipide. Meitä on joka junaan.
Eli mieluummin haluat sen tyypin ovikelloasi soittamaan, koska se herättää huomion paremmin ja henkilö näin osoittaa, että on kiinnostunut juuri sinusta, kun on nähnyt vähän vaivaa. Okei, meitä tosiaan on moneen junaan.
En mä edes tajua mitä sä nyt ajat noilla sun vertauksilla takaa. Mä en tosielämässä edes halua viestejä miehiltä. Tää menee nyt niin korkealentoiseksi että en pysy kärryillä.
(Parhaiten toimi musta tuo vertaus, että randomeille netissä viestin lähettely vastaa samaa kuin randomin ovikellon pimputus. Tai sattumanvaraiseen puhelinnumeroon soittaminen.)
Juu, minulta jäi nyt täsmentämättä, että tässä puhuttiin nyt viestin/lähestymisen henkilökohtaisuuden vaatimuksesta. Ei ollut nyt tarkoitus pohtia ketä saa lähestyä, vaan juju oli siinä, että jos henkilöä lähestytään, kumpi on parempi tapa: yleisempitasoinen lähestyminen vai henkilökohtainen. Eli "mitä kuuluu" vs "harrastat näköjään triathlonia, jutellaanpas siitä". Minusta se yleisempi lähestymistapa on kaikin tavoin mukavampi.
Minun on ainakin vaikeaa kuvitella lähestyväni jotakuta, josta en ehkä kuvan lisäksi tiedä yhtään mitään. Jos hän kerran vaikuttaa siltä, että minua todella kiinnostaisi häneen tutustua (mihin minkäänlainen ulkonäkö ei kyllä riitä perusteeksi), silloin tahdon tietenkin lähestyä häntä kiinnostavasti ja henkilökohtaisesti. Minusta juuri se henkilökohtaisempi lähestyminen on rentoa ihmisenä lähestymistä, ja "mitä iltaan kuuluu?" taas samaa sarjaa kuin roskapostit, joissa kerrotaan sinun arpoutuneen kaikkien maailman ihmisten joukosta ja voittaneen hienon auton, million dollars ja useita sinusta kiinnostuneita kauniita sinkkunaisia naapurustossasi.
Eli et voi kuvitella itseäsi lähestymässä ketään siellä festareilla, vaan sinulle olisi luontevampaa mennä soittamaan jonkun tietämäsi sinkun ovikelloa?
En ole se festarityyppi! Mutta samoilla festareilla oleminenhan jo kertoo ihmisestä jotakin. Vähintäänkin rupattelemaan mennessä selviää aika pian, onko tyyppi tullut Tuska-festareille kavereiden pakottamana vaikka Haloo Helsinki onkin lempibändi, vai onko hän siellä siksi, että on odottanut pääesiintyjää Suomeen kohta kymmenen vuotta. En kyllä tosiasiassa lähestyisi ketään tuntematonta ihan vain olalle koputtelemalla, mutta vaikka saman neliömetrin sisällä pidemmän aikaa jonottaessa voisi tulla jo ihan pakko puhua, ettei mene vaivaannuttavaksi.
Ihan samalla tavalla sinä voit siitä kuvasta ja sen julkaisukanavasta päätellä jotain. Ja rupattelustahan siinä moi-aloituksessakin on kyse. Eli miksi se olisi ongelma, mutta festareilla tuntemattomalle jutteleminen on ihan luontevaa. Aika harva lähtee festareille sillä ajatuksella, että ei halua puhua kenenkään kanssa ja jopa loukkaantuu, jos näin joku tekee.
Kuinka somessa voi tulla samanlainen luonteva tilanne aloittaa keskustelu? Paitsi ehkä joku tyyliin: "Pakko kommentoida, kun huomasin, että sun profiilikuvan taustalla näkyy mun lapsuudenkoti!"
No tämä nyt meni taas sille puolelle, ketä ylipäätään saa lähestyä, kun minä puhuin nyt siitä, millä tavalla lähestytään, jos ylipäätään lähestytään. Siihen en nyt ota kantaa, onko fiksua lähestyä somessa, vaan pointti oli se, millainen se lähestyminen on sisällöltään.
Minusta tässä puhuttiin edelleen juurikin siitä, että siinä lähestymisessä olisi hyvä olla jotakin sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.Eli jos joku koputtaa festareilla olkapäällesi, teet oletuksen, että hän on koputtanut kaikkien vastaantulijoiden olkapäitä? Miksi?
Ihania nää esimerkit. :D Ei mua haittaa jos joku on koputellut muidenkin olkapäätä tai laitellut tindereissä viestiä muillekin ennen minua. Mutta en vaan lämpene deittailumielessä sille, että lähestyminen on tylsä ja varovainen. Kyllä mä niihin sen kiitoshyvät vastaan, käytöstavat kun toki on, mutta aika pian pitäisi kuulumistenvaihdon jälkeen päästä mielenkiintoisempiin puheenaiheisiin ettei ihan suupielet repeä haukotuksista. Huom.mun henkilökohtainen mielipide. Meitä on joka junaan.
Eli mieluummin haluat sen tyypin ovikelloasi soittamaan, koska se herättää huomion paremmin ja henkilö näin osoittaa, että on kiinnostunut juuri sinusta, kun on nähnyt vähän vaivaa. Okei, meitä tosiaan on moneen junaan.
En mä edes tajua mitä sä nyt ajat noilla sun vertauksilla takaa. Mä en tosielämässä edes halua viestejä miehiltä. Tää menee nyt niin korkealentoiseksi että en pysy kärryillä.
(Parhaiten toimi musta tuo vertaus, että randomeille netissä viestin lähettely vastaa samaa kuin randomin ovikellon pimputus. Tai sattumanvaraiseen puhelinnumeroon soittaminen.)
Juu, minulta jäi nyt täsmentämättä, että tässä puhuttiin nyt viestin/lähestymisen henkilökohtaisuuden vaatimuksesta. Ei ollut nyt tarkoitus pohtia ketä saa lähestyä, vaan juju oli siinä, että jos henkilöä lähestytään, kumpi on parempi tapa: yleisempitasoinen lähestyminen vai henkilökohtainen. Eli "mitä kuuluu" vs "harrastat näköjään triathlonia, jutellaanpas siitä". Minusta se yleisempi lähestymistapa on kaikin tavoin mukavampi.
Minun on ainakin vaikeaa kuvitella lähestyväni jotakuta, josta en ehkä kuvan lisäksi tiedä yhtään mitään. Jos hän kerran vaikuttaa siltä, että minua todella kiinnostaisi häneen tutustua (mihin minkäänlainen ulkonäkö ei kyllä riitä perusteeksi), silloin tahdon tietenkin lähestyä häntä kiinnostavasti ja henkilökohtaisesti. Minusta juuri se henkilökohtaisempi lähestyminen on rentoa ihmisenä lähestymistä, ja "mitä iltaan kuuluu?" taas samaa sarjaa kuin roskapostit, joissa kerrotaan sinun arpoutuneen kaikkien maailman ihmisten joukosta ja voittaneen hienon auton, million dollars ja useita sinusta kiinnostuneita kauniita sinkkunaisia naapurustossasi.
Eli et voi kuvitella itseäsi lähestymässä ketään siellä festareilla, vaan sinulle olisi luontevampaa mennä soittamaan jonkun tietämäsi sinkun ovikelloa?
En ole se festarityyppi! Mutta samoilla festareilla oleminenhan jo kertoo ihmisestä jotakin. Vähintäänkin rupattelemaan mennessä selviää aika pian, onko tyyppi tullut Tuska-festareille kavereiden pakottamana vaikka Haloo Helsinki onkin lempibändi, vai onko hän siellä siksi, että on odottanut pääesiintyjää Suomeen kohta kymmenen vuotta. En kyllä tosiasiassa lähestyisi ketään tuntematonta ihan vain olalle koputtelemalla, mutta vaikka saman neliömetrin sisällä pidemmän aikaa jonottaessa voisi tulla jo ihan pakko puhua, ettei mene vaivaannuttavaksi.
Ihan samalla tavalla sinä voit siitä kuvasta ja sen julkaisukanavasta päätellä jotain. Ja rupattelustahan siinä moi-aloituksessakin on kyse. Eli miksi se olisi ongelma, mutta festareilla tuntemattomalle jutteleminen on ihan luontevaa. Aika harva lähtee festareille sillä ajatuksella, että ei halua puhua kenenkään kanssa ja jopa loukkaantuu, jos näin joku tekee.
Mitä voi päätellä esim. siitä, että toinen on Facebookissa? Yhtä paljon kuin siitä, että joku ostaa vessapaperia.
No tasan yhtä paljon kuin siitä, että tapaat jonkun festareilla. Tuo äskeinen kommentoija sanoi, että siitä voi päätellä vaikka mitä.
No, kai sitten on olemassa sellaisiakin festareita, joille meneminen ei kerro ihmisestä yhtään mitään.
Miksi ihmeessä sitä edes pitäisi aloittaa ventovieraan kanssa keskustelu, jos ei edes valmiiksi keksi mitään sanottavaa?
En näe relevantiksi tuota tilannetta edes deittisomessa. Kun eikös se ole vähän se idea mätchätä vain sellaisten kanssa, joiden profiileissa jotain kiinnostavaa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki teille jotka mietitte miten tulisi lähestyä: Älkää.
Mua ainakin kiinnostaa parisuhdemielessä vain sellainen mies jonka kanssa olen jo ystävä ja jonka ei tarvitse miettiä miten mua lähestyä. Ja irtoseksiä en harrasta. Toki ehkä joihinkin muihin sitten voikin purra teidän aloitteet.
Mitenkäs sinä ystäviä sitten saat, jos sinua ei saa millään tavalla lähestyä?
Kaikkia ei kiinnosta saada uusia ystäviä. Shokeeraavaa eikö?
ja joitakuita kiinnostaa. Shokeeraavaa, eikö? Sinä annoit tuolla aiemmin yleismaailmallisen vinkin ikään kuin se koskisi kaikkia. Minulla ei ole ainakaan mitään sitä vastaan, jos joku haluaa minuun tutustua. Toivoisin, että et puhuisi miehille minun puolestani.
Mutta jostain syystä sinulle on kuitenkin sallittua puhua minun puolestani..? Minun on vain kestettävä, koska joku toinen nainen tahtoo saada yhteydenottoja tuntemattomilta miehiltä?
Entäpä, jos te seuranhaluiset menisitte ihan omille seuranhakusivustoillenne, jotta me muut saisimme olla rauhassa, ilman epätoivottua "ystävän" etsintää? Seuranhakusivustoja on vaikka millä mitalla, joten miksi ihmeessä joka ikisellä somekanavalla pitää tehdä samaa? Eikö ihan oikeasti edes yhtä kanavaa voisi pyhittää jollekin muulle kuin vonkaamiselle?
Lähes noilla sanoilla alkoi minun ja mieheni parisuhde yli vuosikymmen sitten. Tosin silloin tavattiin chatissa ja nimimerkki oli kiinnostava, taidettiin alkaa puhumaan siitä tervehdysten jälkeen.
Itse tykkään ihan tavallisuudesta eli tavallisista asioista ja tavallisista miehistä, joilta ei viitsi edes odottaa mitään kovin mielenkiintoisia keskustelunaloituksia. Kannattaa myös huomioida, että älykkäimmät ihmiset ovat yleensä sosiaalisesti hieman kömpelöitä eikä heiltä voi mitään taitavaa verbaliikkaa edes odottaa. Eli jos Tinderissä törmää kovin supliikkiin aloitukseen, todennäköisesti siellä on joku taivaan lahjana naisille itseään pitävä henkilö tai tradenomi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähes noilla sanoilla alkoi minun ja mieheni parisuhde yli vuosikymmen sitten. Tosin silloin tavattiin chatissa ja nimimerkki oli kiinnostava, taidettiin alkaa puhumaan siitä tervehdysten jälkeen.
Itse tykkään ihan tavallisuudesta eli tavallisista asioista ja tavallisista miehistä, joilta ei viitsi edes odottaa mitään kovin mielenkiintoisia keskustelunaloituksia. Kannattaa myös huomioida, että älykkäimmät ihmiset ovat yleensä sosiaalisesti hieman kömpelöitä eikä heiltä voi mitään taitavaa verbaliikkaa edes odottaa. Eli jos Tinderissä törmää kovin supliikkiin aloitukseen, todennäköisesti siellä on joku taivaan lahjana naisille itseään pitävä henkilö tai tradenomi.
Chat-kulttuuri taas on ihan oma juttunsa. Sinnehän mennään, tai mentiin, roikkumaan tylsinä hetkinä ja odottamaan juttuseuraa ihan kenestä vain. Tavallinen sosiaalinen media ei ole nykyisin enää sitä varten, vaan vaikkapa sille tuntemattomalle Fb-profiilille viestittäminen on lähes konkreettisesti sama asia kuin se, että lähettäisit ihmiselle kirjeen tai menisit soittamaan ovikelloa. Ihmiselle, joka vain sattuu asumaan siinä, eikä ole kiinnittänyt oveensa lappua "Uudet tuttavuudet tervetuloa!"
Eiköhän ongelma ole se sanoja eikä se, mitä sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin naimisissa olevana keski-ikäisenä perheenäitinä mua houkuttelisi hirveästi kokeilla tinderiä, kun lukee näitä juttuja, mutta en tietenkään voi. Onko se niin hirveä paikka tosiaan? Ap:n kriteerit kuullostavat ihan kummallisilta, että yhden lauseen perusteella hylkää miehen, joka voi olla vaikka kuinka hyvä tyyppi. Kypsyyteen kuluu se, että osaa asettua toisen ihmisen asemaan ja miettiä, että miltähän joku asia hänestä tuntuu.
Alkutapaaminen on aina jännittävää livenäkin ja aloitteen tekijä ottaa riskin torjunnalle. Siksi pitäisi suhtautua niihin aloitteisiin ymmärtäväisesti. Oma poikani on tullut siihen ikään, että tapailee tyttöjä ja on todella kurjaa ajatella, että se vastapuolen asenne on noin epäkypsä ja halveksiva vilpitöntä kiinnostuksenosoitusta ja aloitetta kohtasn. Toivottavasti hän pystyy joko kovettamaan tunteensa tai kohtaa vain kivoja tyttöjä.
N46
Tässä on selvästi iän tuomaa viisautta. Sellaista toisaalta on nuorelta nirppisprinsessalta ehkä kohtuutonta odottaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten pitäisi keskustelua avata kuin kysymällä jossain muodossa "mitä kuuluu", joka itsessään on hieman liian tungetteleva jos ventovieraasta on kyse. Tuo "mitä sun iltaan" on paljon parempi joka antaa viestin saajalle mahdollisuuden johdattaa keskustelun siihen suuntaan mitä on hakemassa olematta liian henkilökohtainen.
Ei tinderistä löydy mitään täydellisiä keskustelun avauksia, joten olkaa realistisia ja keskustelkaa toisen kanssa edes 15-20 viestin verran ni tiedätte paremmin mitä ootte torjumassa. Lapsellista odottaa maagista täydellisyyttä ensikohtaamiseen, niitä ei löydy kuin Disneyn tuotannosta.Minusta taas hyvä lähestyminen voisi olla esim. "Minkä kirjan luit/elokuvan näit viimeksi?" Toimisi ihan aloitusrepliikkinäkin. Siinä saa heti jonkinlaisen käsityksen toisesta ihmisestä.
Minä naisena en pidä tuollaisesta lähestymistavasta enkä oikein näe sen etuakaan. En muista, minkä elokuvan olen nähnyt viimeksi enkä oikein pidä ajatuksesta, että se on jokin minua määrittävä tekijä. Juu, katsoin it-elokuvan, mutta entä sitten? Mitä tämä nyt minusta kertoo ja mitä jutunjuurta siitä syntyy, jos toinen osapuoli ei ole sitä nähnyt eikä juurikaan saman genren elokuvia? Onko tuossa tarkoitus tehdä karsintaa elokuvamaun perusteella vai mitä iloa tuosta kysymyksestä on?
Tuosta kysymyksestä on juuri se ilo, että selviää, onko toinen lainkaan kiinnostunut kirjoista/elokuvista ja jos on, millaisista. Ja jos toisen lempielokuvaksi selviää Salatut Elämät - Painajainen merellä, voi jo aika suoraan jatkaa matkaa. Jos taas itselle tärkeä juttu on luonnossa patikointi tai vaikka jääkiekon seuraaminen, voi kysyä siitä. Ainakin minä juttelen mieluiten samanhenkisten ihmisten kanssa, joten jos vastaaja sanoisi lukeneensa viimeksi Aku Ankkaa yläasteella, voisin toivottaa hyvää illanjatkoa ja olla palaamatta asiaan.
Niin, eli kartoitetaan jotain ääritapauksia, mutta entä jos se vastaus on joku ihan tavallinen, josta ei voi päätellä oikein mitään tai et välttämättä itse ole edes kuullut. Miten keskustelu etenee?
Sitten voi kysyä tarkemmin, että mikä tämä tällainen kirja/elokuva X on, en ole kuullutkaan! Tai sanoa, että itse en tuota genreä ole paljon katsonut ja perustella tai kertoa, mistä itse pitää. Jos vieläkin tulee nihkeitä "en muista" tai "no semmonen vaan" -vastauksia, niin voinee päätellä, että toista ei kiinnosta jutella.
Siis ihan oikeasti pitäisi kertoa jollekin tuntemattomalle jonkin elokuvan juonta sen sijaan, että kertoisin ihan vain itsestäni ja elämästäni? Juu, ei ole minun juttuni tuollainen keskustelu. Ehkä toiset sitten tutustuvat ihmisiin tuollaisten ulkoisten seikkojen ja "opettamisen" kautta. Olen muutenkin vähän huono juttelemaan tuollaisista täsmäaiheista. Se, millaista musiikkia pitää tai missä ihminen lomaili tai mikä hänen lempielokuvansa on, kertoo loppujen lopuksi ihmisestä tosi vähän. Haluan tutustua ihmiseen, enkä halua kirjasuosituksia tai matkaoppaita.
Minäkin kuulun tähän koulukuntaan. En ymmärrä mitä tekemistä lempikirjallasi on sen kanssa, olisitko minulle sopiva kumppani parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia aloitusviestejä ei pidä tulkita kirjaimelllisesti, vaan pitää osata lukea subtekstiä. Tuollainenhan tarkoittaa oikeasti: "Hei, profiilisi perusteella viehätät minua sen verran, että olisin halukas tutustumaan. Olisiko sinulla kenties samanlaista kiinnostusta minua kohtaan?". Ja sitten vasta alkaa se oikea keskustelu, jos alkaa.
Jos tuota ei ymmärrä, niin vastaanottajalta puuttuu joko yksi tai useampi seuraavista:
A) Sosiaalista älyä
B) Perusälyä
C) Kiinnostus lähettäjää kohtaan aivan täysin
Eli jos tuohon ei saa mitään vastausta, niin se on oikeasti hyvä merkki ja kertoo lähettäjälle kaiken tarpeellisen. Jos taas vastaanottaja jotenkin hermostuu tuosta sen sijaan että vain ignooraisi viestin, se taas kertoo hankalasta ja itsekeskeisestä luonteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki teille jotka mietitte miten tulisi lähestyä: Älkää.
Mua ainakin kiinnostaa parisuhdemielessä vain sellainen mies jonka kanssa olen jo ystävä ja jonka ei tarvitse miettiä miten mua lähestyä. Ja irtoseksiä en harrasta. Toki ehkä joihinkin muihin sitten voikin purra teidän aloitteet.
Mitenkäs sinä ystäviä sitten saat, jos sinua ei saa millään tavalla lähestyä?
Kaikkia ei kiinnosta saada uusia ystäviä. Shokeeraavaa eikö?
ja joitakuita kiinnostaa. Shokeeraavaa, eikö? Sinä annoit tuolla aiemmin yleismaailmallisen vinkin ikään kuin se koskisi kaikkia. Minulla ei ole ainakaan mitään sitä vastaan, jos joku haluaa minuun tutustua. Toivoisin, että et puhuisi miehille minun puolestani.
Mutta jostain syystä sinulle on kuitenkin sallittua puhua minun puolestani..? Minun on vain kestettävä, koska joku toinen nainen tahtoo saada yhteydenottoja tuntemattomilta miehiltä?
Entäpä, jos te seuranhaluiset menisitte ihan omille seuranhakusivustoillenne, jotta me muut saisimme olla rauhassa, ilman epätoivottua "ystävän" etsintää? Seuranhakusivustoja on vaikka millä mitalla, joten miksi ihmeessä joka ikisellä somekanavalla pitää tehdä samaa? Eikö ihan oikeasti edes yhtä kanavaa voisi pyhittää jollekin muulle kuin vonkaamiselle?
En minä ole puhunutkaan sinun puolestasi. Etkös se ollut sinä, joka tuolla annoit vinkkisi? Minä en ole puhunut sinun suullasi yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rewtwertert kirjoitti:
Tuollaisia aloitusviestejä ei pidä tulkita kirjaimelllisesti, vaan pitää osata lukea subtekstiä. Tuollainenhan tarkoittaa oikeasti: "Hei, profiilisi perusteella viehätät minua sen verran, että olisin halukas tutustumaan. Olisiko sinulla kenties samanlaista kiinnostusta minua kohtaan?". Ja sitten vasta alkaa se oikea keskustelu, jos alkaa.
Jos tuota ei ymmärrä, niin vastaanottajalta puuttuu joko yksi tai useampi seuraavista:
A) Sosiaalista älyä
B) Perusälyä
C) Kiinnostus lähettäjää kohtaan aivan täysin
Eli jos tuohon ei saa mitään vastausta, niin se on oikeasti hyvä merkki ja kertoo lähettäjälle kaiken tarpeellisen. Jos taas vastaanottaja jotenkin hermostuu tuosta sen sijaan että vain ignooraisi viestin, se taas kertoo hankalasta ja itsekeskeisestä luonteesta.
Juuri näin. En ihan oikeasti ymmärrä, mikä vaivaa ihmistä, joka ei tätä tajua.
werwerw kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten pitäisi keskustelua avata kuin kysymällä jossain muodossa "mitä kuuluu", joka itsessään on hieman liian tungetteleva jos ventovieraasta on kyse. Tuo "mitä sun iltaan" on paljon parempi joka antaa viestin saajalle mahdollisuuden johdattaa keskustelun siihen suuntaan mitä on hakemassa olematta liian henkilökohtainen.
Ei tinderistä löydy mitään täydellisiä keskustelun avauksia, joten olkaa realistisia ja keskustelkaa toisen kanssa edes 15-20 viestin verran ni tiedätte paremmin mitä ootte torjumassa. Lapsellista odottaa maagista täydellisyyttä ensikohtaamiseen, niitä ei löydy kuin Disneyn tuotannosta.Minusta taas hyvä lähestyminen voisi olla esim. "Minkä kirjan luit/elokuvan näit viimeksi?" Toimisi ihan aloitusrepliikkinäkin. Siinä saa heti jonkinlaisen käsityksen toisesta ihmisestä.
Minä naisena en pidä tuollaisesta lähestymistavasta enkä oikein näe sen etuakaan. En muista, minkä elokuvan olen nähnyt viimeksi enkä oikein pidä ajatuksesta, että se on jokin minua määrittävä tekijä. Juu, katsoin it-elokuvan, mutta entä sitten? Mitä tämä nyt minusta kertoo ja mitä jutunjuurta siitä syntyy, jos toinen osapuoli ei ole sitä nähnyt eikä juurikaan saman genren elokuvia? Onko tuossa tarkoitus tehdä karsintaa elokuvamaun perusteella vai mitä iloa tuosta kysymyksestä on?
Tuosta kysymyksestä on juuri se ilo, että selviää, onko toinen lainkaan kiinnostunut kirjoista/elokuvista ja jos on, millaisista. Ja jos toisen lempielokuvaksi selviää Salatut Elämät - Painajainen merellä, voi jo aika suoraan jatkaa matkaa. Jos taas itselle tärkeä juttu on luonnossa patikointi tai vaikka jääkiekon seuraaminen, voi kysyä siitä. Ainakin minä juttelen mieluiten samanhenkisten ihmisten kanssa, joten jos vastaaja sanoisi lukeneensa viimeksi Aku Ankkaa yläasteella, voisin toivottaa hyvää illanjatkoa ja olla palaamatta asiaan.
Niin, eli kartoitetaan jotain ääritapauksia, mutta entä jos se vastaus on joku ihan tavallinen, josta ei voi päätellä oikein mitään tai et välttämättä itse ole edes kuullut. Miten keskustelu etenee?
Sitten voi kysyä tarkemmin, että mikä tämä tällainen kirja/elokuva X on, en ole kuullutkaan! Tai sanoa, että itse en tuota genreä ole paljon katsonut ja perustella tai kertoa, mistä itse pitää. Jos vieläkin tulee nihkeitä "en muista" tai "no semmonen vaan" -vastauksia, niin voinee päätellä, että toista ei kiinnosta jutella.
Siis ihan oikeasti pitäisi kertoa jollekin tuntemattomalle jonkin elokuvan juonta sen sijaan, että kertoisin ihan vain itsestäni ja elämästäni? Juu, ei ole minun juttuni tuollainen keskustelu. Ehkä toiset sitten tutustuvat ihmisiin tuollaisten ulkoisten seikkojen ja "opettamisen" kautta. Olen muutenkin vähän huono juttelemaan tuollaisista täsmäaiheista. Se, millaista musiikkia pitää tai missä ihminen lomaili tai mikä hänen lempielokuvansa on, kertoo loppujen lopuksi ihmisestä tosi vähän. Haluan tutustua ihmiseen, enkä halua kirjasuosituksia tai matkaoppaita.
Minäkin kuulun tähän koulukuntaan. En ymmärrä mitä tekemistä lempikirjallasi on sen kanssa, olisitko minulle sopiva kumppani parisuhteessa.
Sitten kysymys hoitaa tehtävänsä juurikin oikein: itselleni lukeminen ja kirjallisuus ovat tärkeitä kiinnostuksenkohteita, ja vastaamalla rehellisesti noin antaisit minulle sen vastauksen, jonka tapauksessasi haluaisinkin. Minä nimittäin kaipaan nimenomaan ystäviä tai kumppania, jonka kanssa keskustella kirjallisuudesta tai joka ainakin on kirjallisesti lahjakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki teille jotka mietitte miten tulisi lähestyä: Älkää.
Mua ainakin kiinnostaa parisuhdemielessä vain sellainen mies jonka kanssa olen jo ystävä ja jonka ei tarvitse miettiä miten mua lähestyä. Ja irtoseksiä en harrasta. Toki ehkä joihinkin muihin sitten voikin purra teidän aloitteet.
Mitenkäs sinä ystäviä sitten saat, jos sinua ei saa millään tavalla lähestyä?
Kaikkia ei kiinnosta saada uusia ystäviä. Shokeeraavaa eikö?
ja joitakuita kiinnostaa. Shokeeraavaa, eikö? Sinä annoit tuolla aiemmin yleismaailmallisen vinkin ikään kuin se koskisi kaikkia. Minulla ei ole ainakaan mitään sitä vastaan, jos joku haluaa minuun tutustua. Toivoisin, että et puhuisi miehille minun puolestani.
Mutta jostain syystä sinulle on kuitenkin sallittua puhua minun puolestani..? Minun on vain kestettävä, koska joku toinen nainen tahtoo saada yhteydenottoja tuntemattomilta miehiltä?
Entäpä, jos te seuranhaluiset menisitte ihan omille seuranhakusivustoillenne, jotta me muut saisimme olla rauhassa, ilman epätoivottua "ystävän" etsintää? Seuranhakusivustoja on vaikka millä mitalla, joten miksi ihmeessä joka ikisellä somekanavalla pitää tehdä samaa? Eikö ihan oikeasti edes yhtä kanavaa voisi pyhittää jollekin muulle kuin vonkaamiselle?
En minä ole puhunutkaan sinun puolestasi. Etkös se ollut sinä, joka tuolla annoit vinkkisi? Minä en ole puhunut sinun suullasi yhtään mitään.
Olethan! Juurihan sanoit, että naiset eivät saa kieltää tuntemattomia miehiä ottamasta yhteyttä, koska jotkut naiset tahtovat yhteydenottoja tuntemattomilta. Eli ihan suoraan kielsit minua kertomasta kantaani, jotta sinulla riittäisi vientiä.
En edelleenkään ymmärrä, miksi seuraa haluavat ihmiset eivät voi pysyä seuranhakupalstoilla? Miksi ihmeessä pitää ängetä väkisin normaaleille sivuille vonkaamaan niitä, jotka eivät seuranhakupalstoille halua? Jos sinä haluat kirjekaverin, niin minusta olisi järkevää hakea sellaista kirjekaverisivustolta. Sinusta taas ilmeisesti on hyvä idea kulkea tuntemattomien ihmisten ovelta ovelle kyselemässä, josko he tahtoisivat kirjoitella kanssasi?
Vierailija kirjoitti:
werwerw kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten pitäisi keskustelua avata kuin kysymällä jossain muodossa "mitä kuuluu", joka itsessään on hieman liian tungetteleva jos ventovieraasta on kyse. Tuo "mitä sun iltaan" on paljon parempi joka antaa viestin saajalle mahdollisuuden johdattaa keskustelun siihen suuntaan mitä on hakemassa olematta liian henkilökohtainen.
Ei tinderistä löydy mitään täydellisiä keskustelun avauksia, joten olkaa realistisia ja keskustelkaa toisen kanssa edes 15-20 viestin verran ni tiedätte paremmin mitä ootte torjumassa. Lapsellista odottaa maagista täydellisyyttä ensikohtaamiseen, niitä ei löydy kuin Disneyn tuotannosta.Minusta taas hyvä lähestyminen voisi olla esim. "Minkä kirjan luit/elokuvan näit viimeksi?" Toimisi ihan aloitusrepliikkinäkin. Siinä saa heti jonkinlaisen käsityksen toisesta ihmisestä.
Minä naisena en pidä tuollaisesta lähestymistavasta enkä oikein näe sen etuakaan. En muista, minkä elokuvan olen nähnyt viimeksi enkä oikein pidä ajatuksesta, että se on jokin minua määrittävä tekijä. Juu, katsoin it-elokuvan, mutta entä sitten? Mitä tämä nyt minusta kertoo ja mitä jutunjuurta siitä syntyy, jos toinen osapuoli ei ole sitä nähnyt eikä juurikaan saman genren elokuvia? Onko tuossa tarkoitus tehdä karsintaa elokuvamaun perusteella vai mitä iloa tuosta kysymyksestä on?
Tuosta kysymyksestä on juuri se ilo, että selviää, onko toinen lainkaan kiinnostunut kirjoista/elokuvista ja jos on, millaisista. Ja jos toisen lempielokuvaksi selviää Salatut Elämät - Painajainen merellä, voi jo aika suoraan jatkaa matkaa. Jos taas itselle tärkeä juttu on luonnossa patikointi tai vaikka jääkiekon seuraaminen, voi kysyä siitä. Ainakin minä juttelen mieluiten samanhenkisten ihmisten kanssa, joten jos vastaaja sanoisi lukeneensa viimeksi Aku Ankkaa yläasteella, voisin toivottaa hyvää illanjatkoa ja olla palaamatta asiaan.
Niin, eli kartoitetaan jotain ääritapauksia, mutta entä jos se vastaus on joku ihan tavallinen, josta ei voi päätellä oikein mitään tai et välttämättä itse ole edes kuullut. Miten keskustelu etenee?
Sitten voi kysyä tarkemmin, että mikä tämä tällainen kirja/elokuva X on, en ole kuullutkaan! Tai sanoa, että itse en tuota genreä ole paljon katsonut ja perustella tai kertoa, mistä itse pitää. Jos vieläkin tulee nihkeitä "en muista" tai "no semmonen vaan" -vastauksia, niin voinee päätellä, että toista ei kiinnosta jutella.
Siis ihan oikeasti pitäisi kertoa jollekin tuntemattomalle jonkin elokuvan juonta sen sijaan, että kertoisin ihan vain itsestäni ja elämästäni? Juu, ei ole minun juttuni tuollainen keskustelu. Ehkä toiset sitten tutustuvat ihmisiin tuollaisten ulkoisten seikkojen ja "opettamisen" kautta. Olen muutenkin vähän huono juttelemaan tuollaisista täsmäaiheista. Se, millaista musiikkia pitää tai missä ihminen lomaili tai mikä hänen lempielokuvansa on, kertoo loppujen lopuksi ihmisestä tosi vähän. Haluan tutustua ihmiseen, enkä halua kirjasuosituksia tai matkaoppaita.
Minäkin kuulun tähän koulukuntaan. En ymmärrä mitä tekemistä lempikirjallasi on sen kanssa, olisitko minulle sopiva kumppani parisuhteessa.
Sitten kysymys hoitaa tehtävänsä juurikin oikein: itselleni lukeminen ja kirjallisuus ovat tärkeitä kiinnostuksenkohteita, ja vastaamalla rehellisesti noin antaisit minulle sen vastauksen, jonka tapauksessasi haluaisinkin. Minä nimittäin kaipaan nimenomaan ystäviä tai kumppania, jonka kanssa keskustella kirjallisuudesta tai joka ainakin on kirjallisesti lahjakas.
Tämä uhkaa luisua samaan keskusteluun, jonka olen käynyt täällä joskus aiemminkin.
Kyllä minä tavallaan tuon ymmärrän, se kertoo että kumppanissa on edes jotakin samaa henkeä. Mutta kun ajatellaan ihmiselämää kaikkine toimintoineen, niin kuinka monta tuntia päivässä loppujen lopuksi saa menemään siihen kirjallisuuskeskusteluun? Se kaikki muu aika pitäisi täyttää niillä kumppanin muilla ominaisuuksilla, joten väitän että onnellinen suhde ei ikinä jää kiinni jostain tuollaisesta yksittäisestä maku- tai harrastusasiasta, vaan muut asiat ovat paljon merkittävämpiä. Siksi tuntuu vähän hassulta että joku menee tuollainen asia edellä parisuhteeseen.
Mikäs tuossa lähestymisessä nyt oli vikana? Miten siis olisi pitänyt lähestyä? Vai tajuta olla lähestymättä, vaikka oli (todennäköisesti ei ole enää) kiinnostunut? Parempi tuo kuin yksi puolituttu, joka messengerissä lähettää aina satunnaisin väliajoin random-hymiöitä ja sydämiä. Olemme viimeksi tavanneet kasvotusten noin 5 vuotta sitten sattumalta ja kunnolla ehkä noin kymmenen vuotta sitten. En tiedä, lipsahtaako hymiöt väärälle vastaanottajalle vai yrittääkö vihjailla jotain. Ehkä seuraavalla kerralla kysyn, että lipsahtiko sormi, kun olit vastaamassa jollekin. Mutta jos ei ole vahinko, niin voishan siihen sanan tai pari saatteeksi laittaa, niin tajuaisi vähän paremmin, mitä haluaa....Jotenkin tuntuisi tökeröltä alkaa tuossa itse kyselemään, että tuliko nyt väärään osoitteeseen. Yleensä kutenkin jos lipsahtaa väärälle vastaanottajalle, sen huomaa ja laittaa perään selitysviestin tulemaan.
erteretw kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
werwerw kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten pitäisi keskustelua avata kuin kysymällä jossain muodossa "mitä kuuluu", joka itsessään on hieman liian tungetteleva jos ventovieraasta on kyse. Tuo "mitä sun iltaan" on paljon parempi joka antaa viestin saajalle mahdollisuuden johdattaa keskustelun siihen suuntaan mitä on hakemassa olematta liian henkilökohtainen.
Ei tinderistä löydy mitään täydellisiä keskustelun avauksia, joten olkaa realistisia ja keskustelkaa toisen kanssa edes 15-20 viestin verran ni tiedätte paremmin mitä ootte torjumassa. Lapsellista odottaa maagista täydellisyyttä ensikohtaamiseen, niitä ei löydy kuin Disneyn tuotannosta.Minusta taas hyvä lähestyminen voisi olla esim. "Minkä kirjan luit/elokuvan näit viimeksi?" Toimisi ihan aloitusrepliikkinäkin. Siinä saa heti jonkinlaisen käsityksen toisesta ihmisestä.
Minä naisena en pidä tuollaisesta lähestymistavasta enkä oikein näe sen etuakaan. En muista, minkä elokuvan olen nähnyt viimeksi enkä oikein pidä ajatuksesta, että se on jokin minua määrittävä tekijä. Juu, katsoin it-elokuvan, mutta entä sitten? Mitä tämä nyt minusta kertoo ja mitä jutunjuurta siitä syntyy, jos toinen osapuoli ei ole sitä nähnyt eikä juurikaan saman genren elokuvia? Onko tuossa tarkoitus tehdä karsintaa elokuvamaun perusteella vai mitä iloa tuosta kysymyksestä on?
Tuosta kysymyksestä on juuri se ilo, että selviää, onko toinen lainkaan kiinnostunut kirjoista/elokuvista ja jos on, millaisista. Ja jos toisen lempielokuvaksi selviää Salatut Elämät - Painajainen merellä, voi jo aika suoraan jatkaa matkaa. Jos taas itselle tärkeä juttu on luonnossa patikointi tai vaikka jääkiekon seuraaminen, voi kysyä siitä. Ainakin minä juttelen mieluiten samanhenkisten ihmisten kanssa, joten jos vastaaja sanoisi lukeneensa viimeksi Aku Ankkaa yläasteella, voisin toivottaa hyvää illanjatkoa ja olla palaamatta asiaan.
Niin, eli kartoitetaan jotain ääritapauksia, mutta entä jos se vastaus on joku ihan tavallinen, josta ei voi päätellä oikein mitään tai et välttämättä itse ole edes kuullut. Miten keskustelu etenee?
Sitten voi kysyä tarkemmin, että mikä tämä tällainen kirja/elokuva X on, en ole kuullutkaan! Tai sanoa, että itse en tuota genreä ole paljon katsonut ja perustella tai kertoa, mistä itse pitää. Jos vieläkin tulee nihkeitä "en muista" tai "no semmonen vaan" -vastauksia, niin voinee päätellä, että toista ei kiinnosta jutella.
Siis ihan oikeasti pitäisi kertoa jollekin tuntemattomalle jonkin elokuvan juonta sen sijaan, että kertoisin ihan vain itsestäni ja elämästäni? Juu, ei ole minun juttuni tuollainen keskustelu. Ehkä toiset sitten tutustuvat ihmisiin tuollaisten ulkoisten seikkojen ja "opettamisen" kautta. Olen muutenkin vähän huono juttelemaan tuollaisista täsmäaiheista. Se, millaista musiikkia pitää tai missä ihminen lomaili tai mikä hänen lempielokuvansa on, kertoo loppujen lopuksi ihmisestä tosi vähän. Haluan tutustua ihmiseen, enkä halua kirjasuosituksia tai matkaoppaita.
Minäkin kuulun tähän koulukuntaan. En ymmärrä mitä tekemistä lempikirjallasi on sen kanssa, olisitko minulle sopiva kumppani parisuhteessa.
Sitten kysymys hoitaa tehtävänsä juurikin oikein: itselleni lukeminen ja kirjallisuus ovat tärkeitä kiinnostuksenkohteita, ja vastaamalla rehellisesti noin antaisit minulle sen vastauksen, jonka tapauksessasi haluaisinkin. Minä nimittäin kaipaan nimenomaan ystäviä tai kumppania, jonka kanssa keskustella kirjallisuudesta tai joka ainakin on kirjallisesti lahjakas.
Tämä uhkaa luisua samaan keskusteluun, jonka olen käynyt täällä joskus aiemminkin.
Kyllä minä tavallaan tuon ymmärrän, se kertoo että kumppanissa on edes jotakin samaa henkeä. Mutta kun ajatellaan ihmiselämää kaikkine toimintoineen, niin kuinka monta tuntia päivässä loppujen lopuksi saa menemään siihen kirjallisuuskeskusteluun? Se kaikki muu aika pitäisi täyttää niillä kumppanin muilla ominaisuuksilla, joten väitän että onnellinen suhde ei ikinä jää kiinni jostain tuollaisesta yksittäisestä maku- tai harrastusasiasta, vaan muut asiat ovat paljon merkittävämpiä. Siksi tuntuu vähän hassulta että joku menee tuollainen asia edellä parisuhteeseen.
Usein samanlaisista asioista kiinnostuneilla ihmisillä on muutakin yhteistä, maailmankatsomuksellisesti ja ylipäätään tavassa hahmottaa asioita.
Kuinka somessa voi tulla samanlainen luonteva tilanne aloittaa keskustelu? Paitsi ehkä joku tyyliin: "Pakko kommentoida, kun huomasin, että sun profiilikuvan taustalla näkyy mun lapsuudenkoti!"