Lue keskustelun säännöt.
Voi elämä, taas yksi mies lähestyi somessa "moi, mitäs sinne näin perjantain iltaan?" :D
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten pitäisi keskustelua avata kuin kysymällä jossain muodossa "mitä kuuluu", joka itsessään on hieman liian tungetteleva jos ventovieraasta on kyse.
- Vanha klassikko, "Hei". Tää on minusta miljoona kertaa parempi kuin mitä kuuluu, ja minä oon kuitenkin se sanatyyppi.
- Jos on uskovainen ja hulluttelutuulella, niin vaikka "Jumalan päivää". Takuulla uppoaa kohdeyleisöön välittömästi ja karsii sopimattomat heti pois.
- Jos tykkää Don Huonoista, niin "Hyvää yötä ja huomenta".
- Jos osaa jotain erikoista kieltä, niin tervehtii normaalisti sillä, ja lisää loppuun "kuten X maassa tervehditään."
- "Hyvää iltaa. -Arvi Lind" ois musta hauska :D
Keksiihän näitä kun vaan alkaa keksimään.
Eivät toimisi ainakaan minuun yhtään sen kummemmin kuin se moimitäkuuluu. Nuohan ovat pelkkiä tervehdyksiä ja enemmän minä noiden kohdalla ihmettelisin, mitä noihin kuuluisi vastata. Ensimmäisestä en tosiaan tietäisi onko kyseessä oikeasti uskovainen ihminen vai onko kyseessä jokin pilkkavivahteinen vitsailuyritys. Nämä ovat taas vain jotain pelimieskirjakikkailuja, joten tällaiset naisena kyllä ohitan paljon todennäköisemmin kuin sen ihan perinteisen ja helpon aloituksen.
Minusta on hassua kun tässäkin ketjussa monet ihmettelevät, mitä siihen "mitä kuuluu"- viestiin pitää vastata, mutta kyllä minua enemmän hämmästyttäisi tällaiset Arvi Lindin sitaatit. Saanko vastata vain moi, vai pitääkö keksiä jotain yhtä nokkelas takaisin ja pitääkö ehkä jollain tavalla osoittaa tai kiittää, että nyt oli hauska aloitus vai mitä tuossa odotetaan.
Siis saat vastata näihin ihan mitä huvittaa tai olla vastaamatta, Jos et tykkää näistä mun ehdotuksista, niin keksi itse parempi. Kysyttiin, että mitä voi sanoa mitäkuuluun tilalta, ja keksin noin minuutissa viisi erilaista päivää-tyylistä kommenttia. Yritin osoittaa, että vaikka pelkkä hei tai päivää voi olla ihan hyvä mitäkuuluun tilalla. Kysyjähän mainitsi, että kuulumisten kysely voi tuntemattoman mielestä olla tungettelevaa. Mitä sinä ehdottaisit?
Ja sehän tän homman ihanuus on, että jokainen voi keksiä ihan mitä vaan sanottavaa taivaan ja maan väliltä. Sitten joku joko tarttuu siihen tai ei.
Thon arvilindiin vastaisin itse varmaan ihan vaan "hyvää iltaa :D", ei mitään sen huikeampaa. Tervehtijä saa sitten lähteä viemään keskustelua itse eteenpäin mihin suuntaan haluaa. Yhteistähän näille mun esimerkeille on se, että ne palvelee samaa tarkoitusta kuin mitäkuuluu, eli ovat (jumalaa lukuunottamatta) kohtuullisen neutraaleja ns. tavallisia tervehdyksiä. Se sama vika niissä on kuin mitäkuuluussakin, että ne eivät itsessään vie keskustelua mihinkään, vaan se pitää ottaa haltuun sitten tervehdystenvaihdon jälkeen.
No lähinnä nyt sitä ajattelin, kun tässä jotkut taivastelevat, mitä soihen mitä kuuluu kysymykseen kuuluu vastata, niin nämä kyllä hämmentävät vielä enemmän enkä oikein ymmärrä, millaisen ihmisen mielestä nämä ovat helpompia. Näistä kun voi syntyä vähän kyseenalaisiakin mielikuvia ja odotukset mennä vähän ristiin. Esim tuo Jumalan päivä. Ja hyvää yötä ja huomenta saa minut miettimään, onko tässä nyt joku fanaattinen muusikko ja pitäisi nyt vastata jotenkin liittyen donkkareihin vai mitä ihmettä.
Juu, mutta kuten sanottu, meitä on moneen junaan. Joskus keskustelu voi olla hämmentävää. :) Mutta kuten olen yrittänyt alleviivata joka välissä, niin yksi juttu on yhden mieleen ja toinen toisen. Jokainen olkoon oma itsensä ja näin saa parhaiten vastakaikua juuri omalle persoonalleen. Ei niitä oudolta tuntuvia persoonia tarvitse läpikotaisin ymmärtää, minuakaan, mutta siellä ne on. Ja joskus joku laittaa sellaisen viestin, mikä on itselle vähän että "no mikäs se tämä on". Toisella kertaa tulee supertylsä viesti. Ja jollain kerralla tulee heti semmoinen olo, että kukas hauska tyyppi se siellä.
Ei tästä keskustelusta kannata mitään ongelmia itselleen kehittää tai sen suurempia johtopäätöksiä vetää, kuin korkeintaan sen että erilaiset ihmiset tykkäävät erilaisista asioista.
No itse ainakin ajattelin tämän nyt sitä kautta, että siinä tavallisemmassa aloituksessa harvemmin menee pieleen ja syntyy tuollaisia väärinymmärryksen mahdollisuuksia tai muita epäilyksiä. Siksi en ymmärrä, miksi sitä pidetään niin huonona tapana, jos ei halua saattaa toista kiusalliseen tilanteeseen vaan pelaa varman päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.Eli jos joku koputtaa festareilla olkapäällesi, teet oletuksen, että hän on koputtanut kaikkien vastaantulijoiden olkapäitä? Miksi?
Ihania nää esimerkit. :D Ei mua haittaa jos joku on koputellut muidenkin olkapäätä tai laitellut tindereissä viestiä muillekin ennen minua. Mutta en vaan lämpene deittailumielessä sille, että lähestyminen on tylsä ja varovainen. Kyllä mä niihin sen kiitoshyvät vastaan, käytöstavat kun toki on, mutta aika pian pitäisi kuulumistenvaihdon jälkeen päästä mielenkiintoisempiin puheenaiheisiin ettei ihan suupielet repeä haukotuksista. Huom.mun henkilökohtainen mielipide. Meitä on joka junaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten pitäisi keskustelua avata kuin kysymällä jossain muodossa "mitä kuuluu", joka itsessään on hieman liian tungetteleva jos ventovieraasta on kyse.
- Vanha klassikko, "Hei". Tää on minusta miljoona kertaa parempi kuin mitä kuuluu, ja minä oon kuitenkin se sanatyyppi.
- Jos on uskovainen ja hulluttelutuulella, niin vaikka "Jumalan päivää". Takuulla uppoaa kohdeyleisöön välittömästi ja karsii sopimattomat heti pois.
- Jos tykkää Don Huonoista, niin "Hyvää yötä ja huomenta".
- Jos osaa jotain erikoista kieltä, niin tervehtii normaalisti sillä, ja lisää loppuun "kuten X maassa tervehditään."
- "Hyvää iltaa. -Arvi Lind" ois musta hauska :D
Keksiihän näitä kun vaan alkaa keksimään.
Eivät toimisi ainakaan minuun yhtään sen kummemmin kuin se moimitäkuuluu. Nuohan ovat pelkkiä tervehdyksiä ja enemmän minä noiden kohdalla ihmettelisin, mitä noihin kuuluisi vastata. Ensimmäisestä en tosiaan tietäisi onko kyseessä oikeasti uskovainen ihminen vai onko kyseessä jokin pilkkavivahteinen vitsailuyritys. Nämä ovat taas vain jotain pelimieskirjakikkailuja, joten tällaiset naisena kyllä ohitan paljon todennäköisemmin kuin sen ihan perinteisen ja helpon aloituksen.
Minusta on hassua kun tässäkin ketjussa monet ihmettelevät, mitä siihen "mitä kuuluu"- viestiin pitää vastata, mutta kyllä minua enemmän hämmästyttäisi tällaiset Arvi Lindin sitaatit. Saanko vastata vain moi, vai pitääkö keksiä jotain yhtä nokkelas takaisin ja pitääkö ehkä jollain tavalla osoittaa tai kiittää, että nyt oli hauska aloitus vai mitä tuossa odotetaan.
Siis saat vastata näihin ihan mitä huvittaa tai olla vastaamatta, Jos et tykkää näistä mun ehdotuksista, niin keksi itse parempi. Kysyttiin, että mitä voi sanoa mitäkuuluun tilalta, ja keksin noin minuutissa viisi erilaista päivää-tyylistä kommenttia. Yritin osoittaa, että vaikka pelkkä hei tai päivää voi olla ihan hyvä mitäkuuluun tilalla. Kysyjähän mainitsi, että kuulumisten kysely voi tuntemattoman mielestä olla tungettelevaa. Mitä sinä ehdottaisit?
Ja sehän tän homman ihanuus on, että jokainen voi keksiä ihan mitä vaan sanottavaa taivaan ja maan väliltä. Sitten joku joko tarttuu siihen tai ei.
Thon arvilindiin vastaisin itse varmaan ihan vaan "hyvää iltaa :D", ei mitään sen huikeampaa. Tervehtijä saa sitten lähteä viemään keskustelua itse eteenpäin mihin suuntaan haluaa. Yhteistähän näille mun esimerkeille on se, että ne palvelee samaa tarkoitusta kuin mitäkuuluu, eli ovat (jumalaa lukuunottamatta) kohtuullisen neutraaleja ns. tavallisia tervehdyksiä. Se sama vika niissä on kuin mitäkuuluussakin, että ne eivät itsessään vie keskustelua mihinkään, vaan se pitää ottaa haltuun sitten tervehdystenvaihdon jälkeen.
No lähinnä nyt sitä ajattelin, kun tässä jotkut taivastelevat, mitä soihen mitä kuuluu kysymykseen kuuluu vastata, niin nämä kyllä hämmentävät vielä enemmän enkä oikein ymmärrä, millaisen ihmisen mielestä nämä ovat helpompia. Näistä kun voi syntyä vähän kyseenalaisiakin mielikuvia ja odotukset mennä vähän ristiin. Esim tuo Jumalan päivä. Ja hyvää yötä ja huomenta saa minut miettimään, onko tässä nyt joku fanaattinen muusikko ja pitäisi nyt vastata jotenkin liittyen donkkareihin vai mitä ihmettä.
Juu, mutta kuten sanottu, meitä on moneen junaan. Joskus keskustelu voi olla hämmentävää. :) Mutta kuten olen yrittänyt alleviivata joka välissä, niin yksi juttu on yhden mieleen ja toinen toisen. Jokainen olkoon oma itsensä ja näin saa parhaiten vastakaikua juuri omalle persoonalleen. Ei niitä oudolta tuntuvia persoonia tarvitse läpikotaisin ymmärtää, minuakaan, mutta siellä ne on. Ja joskus joku laittaa sellaisen viestin, mikä on itselle vähän että "no mikäs se tämä on". Toisella kertaa tulee supertylsä viesti. Ja jollain kerralla tulee heti semmoinen olo, että kukas hauska tyyppi se siellä.
Ei tästä keskustelusta kannata mitään ongelmia itselleen kehittää tai sen suurempia johtopäätöksiä vetää, kuin korkeintaan sen että erilaiset ihmiset tykkäävät erilaisista asioista.
No itse ainakin ajattelin tämän nyt sitä kautta, että siinä tavallisemmassa aloituksessa harvemmin menee pieleen ja syntyy tuollaisia väärinymmärryksen mahdollisuuksia tai muita epäilyksiä. Siksi en ymmärrä, miksi sitä pidetään niin huonona tapana, jos ei halua saattaa toista kiusalliseen tilanteeseen vaan pelaa varman päälle.
Se johtuu siitä, että täällä on ollut puhe siitä kuinka nainen saa kasoittain viestejä Tinderissä ja moni on tuonut esille sen, että vastailee heti mieluummin persoonallisempiin viesteihin. Koska jos et erotu joukosta, niin et erotu joukosta. Uskoisin, että vaikkapa tuolla tosielämässä kukaan ei nakkele niskojaan jos lähestytään että heimitäkuuluu, mutta se ei vaan ole kaikkein tehokkain tapa lyödä läpi Tinderissä. Siitä tämä keskustelu kumpuaa. Kuinka olla menestyneempi naisten lähestymisessä Tinderissä.
Eikä kyse ole siitä että se olisi absoluuttinen totuus tai ainoa tapa toimia, onhan täällä moni jo kertonut tykkäävänsä ihan perus moistakin. Kyse on siitä, että me toisen näkökulman omaavat naiset ollaan kerrottu tää oma syy sille miksi sinänsä perus-ok viesti ei aina toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Huoh. Eipä tarvi taas ihmetellä, mistä ne legendat hankalista naisista syntyvät. Naisista, joiden kanssa kaikki on jotain ihmeellistä vääntöä. Tässä on esimerkki niistä.
t. nainen itsekin
minusta päinvastoin. Nämä jotka taivastelevat miestä, joka ehkä lähetti viestin jollekulle muullekin, ovat varmasti hankalampia kuin minä, joka en tuollaisesta jaksa loukkaantua. Pystytkö perustelemaan, miksi asia olisi päinvastoin.
Oletko sä nyt se sama, joka sai tähän keskusteluun haettua nyt jonkun käsittämättömän epäloogisen festariesimerkin?
Pitäisi tietää, ennen kuin jaksan lähteä 'perustelemaan'. Varsinkin kun kritiikkini kohdistui ensisijaisesti tuohon kommenttiin jo itsessään. Ei sen asiasisältöön sinänsä, koska sitähän siinä ei edes ollut.
Kyllä, minä tein tuon vertauksen. Siinä oli tarkoitus tuoda ilmi, ettei pitäisi olla mitään pahaa siinä, että ihminen haluaa hakeutua useiden ihmisten seuraan yhtäaikaisesti eikä mene soittelemaan ovikelloja ihmisiin tutustuakseen.
Onhan tuo somessa tuntemattomille viestien heittely aika sama kuin menisi arvalla ovien taakse pimpottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään hätää. Tulee sekin aika kun miehet ei enää viestittele. Älä silloin sitten tänne kirjoittele, että miksi ei kelpaa. Ja taitaapi ne sinunkin aloituksesi olla... Laskeudu itse tekemältäsi korokkeelta, voipi elämä olla hauskempaa.
Mitä jos ap onkin parisuhteessa ja siksi ei vähäisintäkään kiinnostuta vastata kyseiseen viestiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.Eli jos joku koputtaa festareilla olkapäällesi, teet oletuksen, että hän on koputtanut kaikkien vastaantulijoiden olkapäitä? Miksi?
Ihania nää esimerkit. :D Ei mua haittaa jos joku on koputellut muidenkin olkapäätä tai laitellut tindereissä viestiä muillekin ennen minua. Mutta en vaan lämpene deittailumielessä sille, että lähestyminen on tylsä ja varovainen. Kyllä mä niihin sen kiitoshyvät vastaan, käytöstavat kun toki on, mutta aika pian pitäisi kuulumistenvaihdon jälkeen päästä mielenkiintoisempiin puheenaiheisiin ettei ihan suupielet repeä haukotuksista. Huom.mun henkilökohtainen mielipide. Meitä on joka junaan.
Eli mieluummin haluat sen tyypin ovikelloasi soittamaan, koska se herättää huomion paremmin ja henkilö näin osoittaa, että on kiinnostunut juuri sinusta, kun on nähnyt vähän vaivaa. Okei, meitä tosiaan on moneen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Huoh. Eipä tarvi taas ihmetellä, mistä ne legendat hankalista naisista syntyvät. Naisista, joiden kanssa kaikki on jotain ihmeellistä vääntöä. Tässä on esimerkki niistä.
t. nainen itsekin
minusta päinvastoin. Nämä jotka taivastelevat miestä, joka ehkä lähetti viestin jollekulle muullekin, ovat varmasti hankalampia kuin minä, joka en tuollaisesta jaksa loukkaantua. Pystytkö perustelemaan, miksi asia olisi päinvastoin.
Oletko sä nyt se sama, joka sai tähän keskusteluun haettua nyt jonkun käsittämättömän epäloogisen festariesimerkin?
Pitäisi tietää, ennen kuin jaksan lähteä 'perustelemaan'. Varsinkin kun kritiikkini kohdistui ensisijaisesti tuohon kommenttiin jo itsessään. Ei sen asiasisältöön sinänsä, koska sitähän siinä ei edes ollut.
Kyllä, minä tein tuon vertauksen. Siinä oli tarkoitus tuoda ilmi, ettei pitäisi olla mitään pahaa siinä, että ihminen haluaa hakeutua useiden ihmisten seuraan yhtäaikaisesti eikä mene soittelemaan ovikelloja ihmisiin tutustuakseen.
Onhan tuo somessa tuntemattomille viestien heittely aika sama kuin menisi arvalla ovien taakse pimpottamaan.
Tuossa oli siis tarkoitus verrata sitä, että heittelee rennompia ja harkitsemattomampia avauksia useammalle, siihen, että joku suunnittelee lähestymisen harkitusti taustasi tutkien eikä hän ole todennäköisesti samalla tavalla kovin monia lähestynyt. Eli ovikellon soittaminen vertautuu siihen huolellisemmin harkittuun viestiin, jossa on otettu toisesta selvää. Minustakin se on jotenkin creepympää kuin se huolettomampi ja etäisempi lähestyminen. Tunnun kuitenkin olevan vähemmistönä tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Huoh. Eipä tarvi taas ihmetellä, mistä ne legendat hankalista naisista syntyvät. Naisista, joiden kanssa kaikki on jotain ihmeellistä vääntöä. Tässä on esimerkki niistä.
t. nainen itsekin
minusta päinvastoin. Nämä jotka taivastelevat miestä, joka ehkä lähetti viestin jollekulle muullekin, ovat varmasti hankalampia kuin minä, joka en tuollaisesta jaksa loukkaantua. Pystytkö perustelemaan, miksi asia olisi päinvastoin.
Oletko sä nyt se sama, joka sai tähän keskusteluun haettua nyt jonkun käsittämättömän epäloogisen festariesimerkin?
Pitäisi tietää, ennen kuin jaksan lähteä 'perustelemaan'. Varsinkin kun kritiikkini kohdistui ensisijaisesti tuohon kommenttiin jo itsessään. Ei sen asiasisältöön sinänsä, koska sitähän siinä ei edes ollut.
Kyllä, minä tein tuon vertauksen. Siinä oli tarkoitus tuoda ilmi, ettei pitäisi olla mitään pahaa siinä, että ihminen haluaa hakeutua useiden ihmisten seuraan yhtäaikaisesti eikä mene soittelemaan ovikelloja ihmisiin tutustuakseen.
Onhan tuo somessa tuntemattomille viestien heittely aika sama kuin menisi arvalla ovien taakse pimpottamaan.
Tuossa oli siis tarkoitus verrata sitä, että heittelee rennompia ja harkitsemattomampia avauksia useammalle, siihen, että joku suunnittelee lähestymisen harkitusti taustasi tutkien eikä hän ole todennäköisesti samalla tavalla kovin monia lähestynyt. Eli ovikellon soittaminen vertautuu siihen huolellisemmin harkittuun viestiin, jossa on otettu toisesta selvää. Minustakin se on jotenkin creepympää kuin se huolettomampi ja etäisempi lähestyminen. Tunnun kuitenkin olevan vähemmistönä tässä.
Joo huonon vertauksen keksit. Kyllä se että tuntematon tulee oven taakse menee lähemmäs joka tapauksessa sitä kun joku laittaa tuntemattomalle viestin somessa.
Siinä et ole toisen kanssa kasvotusten tekemisissä toisin kuin festareilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.Eli jos joku koputtaa festareilla olkapäällesi, teet oletuksen, että hän on koputtanut kaikkien vastaantulijoiden olkapäitä? Miksi?
Ihania nää esimerkit. :D Ei mua haittaa jos joku on koputellut muidenkin olkapäätä tai laitellut tindereissä viestiä muillekin ennen minua. Mutta en vaan lämpene deittailumielessä sille, että lähestyminen on tylsä ja varovainen. Kyllä mä niihin sen kiitoshyvät vastaan, käytöstavat kun toki on, mutta aika pian pitäisi kuulumistenvaihdon jälkeen päästä mielenkiintoisempiin puheenaiheisiin ettei ihan suupielet repeä haukotuksista. Huom.mun henkilökohtainen mielipide. Meitä on joka junaan.
Eli mieluummin haluat sen tyypin ovikelloasi soittamaan, koska se herättää huomion paremmin ja henkilö näin osoittaa, että on kiinnostunut juuri sinusta, kun on nähnyt vähän vaivaa. Okei, meitä tosiaan on moneen junaan.
En mä edes tajua mitä sä nyt ajat noilla sun vertauksilla takaa. Mä en tosielämässä edes halua viestejä miehiltä. Tää menee nyt niin korkealentoiseksi että en pysy kärryillä.
(Parhaiten toimi musta tuo vertaus, että randomeille netissä viestin lähettely vastaa samaa kuin randomin ovikellon pimputus. Tai sattumanvaraiseen puhelinnumeroon soittaminen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Huoh. Eipä tarvi taas ihmetellä, mistä ne legendat hankalista naisista syntyvät. Naisista, joiden kanssa kaikki on jotain ihmeellistä vääntöä. Tässä on esimerkki niistä.
t. nainen itsekin
minusta päinvastoin. Nämä jotka taivastelevat miestä, joka ehkä lähetti viestin jollekulle muullekin, ovat varmasti hankalampia kuin minä, joka en tuollaisesta jaksa loukkaantua. Pystytkö perustelemaan, miksi asia olisi päinvastoin.
Oletko sä nyt se sama, joka sai tähän keskusteluun haettua nyt jonkun käsittämättömän epäloogisen festariesimerkin?
Pitäisi tietää, ennen kuin jaksan lähteä 'perustelemaan'. Varsinkin kun kritiikkini kohdistui ensisijaisesti tuohon kommenttiin jo itsessään. Ei sen asiasisältöön sinänsä, koska sitähän siinä ei edes ollut.
Kyllä, minä tein tuon vertauksen. Siinä oli tarkoitus tuoda ilmi, ettei pitäisi olla mitään pahaa siinä, että ihminen haluaa hakeutua useiden ihmisten seuraan yhtäaikaisesti eikä mene soittelemaan ovikelloja ihmisiin tutustuakseen.
Onhan tuo somessa tuntemattomille viestien heittely aika sama kuin menisi arvalla ovien taakse pimpottamaan.
Tuossa oli siis tarkoitus verrata sitä, että heittelee rennompia ja harkitsemattomampia avauksia useammalle, siihen, että joku suunnittelee lähestymisen harkitusti taustasi tutkien eikä hän ole todennäköisesti samalla tavalla kovin monia lähestynyt. Eli ovikellon soittaminen vertautuu siihen huolellisemmin harkittuun viestiin, jossa on otettu toisesta selvää. Minustakin se on jotenkin creepympää kuin se huolettomampi ja etäisempi lähestyminen. Tunnun kuitenkin olevan vähemmistönä tässä.
Joo huonon vertauksen keksit. Kyllä se että tuntematon tulee oven taakse menee lähemmäs joka tapauksessa sitä kun joku laittaa tuntemattomalle viestin somessa.
Siinä et ole toisen kanssa kasvotusten tekemisissä toisin kuin festareilla.
Nyt sinulla meni kyllä hieman ohi. A) lähestyt henkilöä tavalla, jolla olet mahdollisesti lähestynyt jotakuta muutakin B) lähestyt henkilöä henkilökohtaisesti osoittaen, että olet kiinnostunut nimenomaan hänestä, etkä kenestäkään muusta. Tämä lähti sius alunperin tuosta, kun joku puhui bulkkialoituksista, joita voidaan lähettää useammille eikä niissä ole mitään henkilökohtaista. Nyt ei puhuttu siitä, ketä ylipäätään saa lähestyä vaan lähestymisen henkilökohtaisuuden tasosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.Eli jos joku koputtaa festareilla olkapäällesi, teet oletuksen, että hän on koputtanut kaikkien vastaantulijoiden olkapäitä? Miksi?
Ihania nää esimerkit. :D Ei mua haittaa jos joku on koputellut muidenkin olkapäätä tai laitellut tindereissä viestiä muillekin ennen minua. Mutta en vaan lämpene deittailumielessä sille, että lähestyminen on tylsä ja varovainen. Kyllä mä niihin sen kiitoshyvät vastaan, käytöstavat kun toki on, mutta aika pian pitäisi kuulumistenvaihdon jälkeen päästä mielenkiintoisempiin puheenaiheisiin ettei ihan suupielet repeä haukotuksista. Huom.mun henkilökohtainen mielipide. Meitä on joka junaan.
Eli mieluummin haluat sen tyypin ovikelloasi soittamaan, koska se herättää huomion paremmin ja henkilö näin osoittaa, että on kiinnostunut juuri sinusta, kun on nähnyt vähän vaivaa. Okei, meitä tosiaan on moneen junaan.
En mä edes tajua mitä sä nyt ajat noilla sun vertauksilla takaa. Mä en tosielämässä edes halua viestejä miehiltä. Tää menee nyt niin korkealentoiseksi että en pysy kärryillä.
(Parhaiten toimi musta tuo vertaus, että randomeille netissä viestin lähettely vastaa samaa kuin randomin ovikellon pimputus. Tai sattumanvaraiseen puhelinnumeroon soittaminen.)
Juu, minulta jäi nyt täsmentämättä, että tässä puhuttiin nyt viestin/lähestymisen henkilökohtaisuuden vaatimuksesta. Ei ollut nyt tarkoitus pohtia ketä saa lähestyä, vaan juju oli siinä, että jos henkilöä lähestytään, kumpi on parempi tapa: yleisempitasoinen lähestyminen vai henkilökohtainen. Eli "mitä kuuluu" vs "harrastat näköjään triathlonia, jutellaanpas siitä". Minusta se yleisempi lähestymistapa on kaikin tavoin mukavampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.Eli jos joku koputtaa festareilla olkapäällesi, teet oletuksen, että hän on koputtanut kaikkien vastaantulijoiden olkapäitä? Miksi?
Ihania nää esimerkit. :D Ei mua haittaa jos joku on koputellut muidenkin olkapäätä tai laitellut tindereissä viestiä muillekin ennen minua. Mutta en vaan lämpene deittailumielessä sille, että lähestyminen on tylsä ja varovainen. Kyllä mä niihin sen kiitoshyvät vastaan, käytöstavat kun toki on, mutta aika pian pitäisi kuulumistenvaihdon jälkeen päästä mielenkiintoisempiin puheenaiheisiin ettei ihan suupielet repeä haukotuksista. Huom.mun henkilökohtainen mielipide. Meitä on joka junaan.
Eli mieluummin haluat sen tyypin ovikelloasi soittamaan, koska se herättää huomion paremmin ja henkilö näin osoittaa, että on kiinnostunut juuri sinusta, kun on nähnyt vähän vaivaa. Okei, meitä tosiaan on moneen junaan.
En mä edes tajua mitä sä nyt ajat noilla sun vertauksilla takaa. Mä en tosielämässä edes halua viestejä miehiltä. Tää menee nyt niin korkealentoiseksi että en pysy kärryillä.
(Parhaiten toimi musta tuo vertaus, että randomeille netissä viestin lähettely vastaa samaa kuin randomin ovikellon pimputus. Tai sattumanvaraiseen puhelinnumeroon soittaminen.)
Juu, minulta jäi nyt täsmentämättä, että tässä puhuttiin nyt viestin/lähestymisen henkilökohtaisuuden vaatimuksesta. Ei ollut nyt tarkoitus pohtia ketä saa lähestyä, vaan juju oli siinä, että jos henkilöä lähestytään, kumpi on parempi tapa: yleisempitasoinen lähestyminen vai henkilökohtainen. Eli "mitä kuuluu" vs "harrastat näköjään triathlonia, jutellaanpas siitä". Minusta se yleisempi lähestymistapa on kaikin tavoin mukavampi.
Minun on ainakin vaikeaa kuvitella lähestyväni jotakuta, josta en ehkä kuvan lisäksi tiedä yhtään mitään. Jos hän kerran vaikuttaa siltä, että minua todella kiinnostaisi häneen tutustua (mihin minkäänlainen ulkonäkö ei kyllä riitä perusteeksi), silloin tahdon tietenkin lähestyä häntä kiinnostavasti ja henkilökohtaisesti. Minusta juuri se henkilökohtaisempi lähestyminen on rentoa ihmisenä lähestymistä, ja "mitä iltaan kuuluu?" taas samaa sarjaa kuin roskapostit, joissa kerrotaan sinun arpoutuneen kaikkien maailman ihmisten joukosta ja voittaneen hienon auton, million dollars ja useita sinusta kiinnostuneita kauniita sinkkunaisia naapurustossasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.Eli jos joku koputtaa festareilla olkapäällesi, teet oletuksen, että hän on koputtanut kaikkien vastaantulijoiden olkapäitä? Miksi?
Ihania nää esimerkit. :D Ei mua haittaa jos joku on koputellut muidenkin olkapäätä tai laitellut tindereissä viestiä muillekin ennen minua. Mutta en vaan lämpene deittailumielessä sille, että lähestyminen on tylsä ja varovainen. Kyllä mä niihin sen kiitoshyvät vastaan, käytöstavat kun toki on, mutta aika pian pitäisi kuulumistenvaihdon jälkeen päästä mielenkiintoisempiin puheenaiheisiin ettei ihan suupielet repeä haukotuksista. Huom.mun henkilökohtainen mielipide. Meitä on joka junaan.
Eli mieluummin haluat sen tyypin ovikelloasi soittamaan, koska se herättää huomion paremmin ja henkilö näin osoittaa, että on kiinnostunut juuri sinusta, kun on nähnyt vähän vaivaa. Okei, meitä tosiaan on moneen junaan.
En mä edes tajua mitä sä nyt ajat noilla sun vertauksilla takaa. Mä en tosielämässä edes halua viestejä miehiltä. Tää menee nyt niin korkealentoiseksi että en pysy kärryillä.
(Parhaiten toimi musta tuo vertaus, että randomeille netissä viestin lähettely vastaa samaa kuin randomin ovikellon pimputus. Tai sattumanvaraiseen puhelinnumeroon soittaminen.)
Juu, minulta jäi nyt täsmentämättä, että tässä puhuttiin nyt viestin/lähestymisen henkilökohtaisuuden vaatimuksesta. Ei ollut nyt tarkoitus pohtia ketä saa lähestyä, vaan juju oli siinä, että jos henkilöä lähestytään, kumpi on parempi tapa: yleisempitasoinen lähestyminen vai henkilökohtainen. Eli "mitä kuuluu" vs "harrastat näköjään triathlonia, jutellaanpas siitä". Minusta se yleisempi lähestymistapa on kaikin tavoin mukavampi.
Eihän siitä triathlonista tarvitse jutella kuin jos se kiinnostaa lähestyjää itseäänkin. Kaikkein typerintähän on viritellä "kiinnostuneena" keskustelua aiheista, jotka eivät itseä kiinnosta tippaakaan, jotta saisi tutustua ihmiseen, joka ei selkeästi ihmisenä kiinnosta tippaakaan. Miksi haluatte jutella ihmisten kanssa, joiden kanssa teillä ei näytä olevan mitään yhteistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.Eli jos joku koputtaa festareilla olkapäällesi, teet oletuksen, että hän on koputtanut kaikkien vastaantulijoiden olkapäitä? Miksi?
Ihania nää esimerkit. :D Ei mua haittaa jos joku on koputellut muidenkin olkapäätä tai laitellut tindereissä viestiä muillekin ennen minua. Mutta en vaan lämpene deittailumielessä sille, että lähestyminen on tylsä ja varovainen. Kyllä mä niihin sen kiitoshyvät vastaan, käytöstavat kun toki on, mutta aika pian pitäisi kuulumistenvaihdon jälkeen päästä mielenkiintoisempiin puheenaiheisiin ettei ihan suupielet repeä haukotuksista. Huom.mun henkilökohtainen mielipide. Meitä on joka junaan.
Eli mieluummin haluat sen tyypin ovikelloasi soittamaan, koska se herättää huomion paremmin ja henkilö näin osoittaa, että on kiinnostunut juuri sinusta, kun on nähnyt vähän vaivaa. Okei, meitä tosiaan on moneen junaan.
En mä edes tajua mitä sä nyt ajat noilla sun vertauksilla takaa. Mä en tosielämässä edes halua viestejä miehiltä. Tää menee nyt niin korkealentoiseksi että en pysy kärryillä.
(Parhaiten toimi musta tuo vertaus, että randomeille netissä viestin lähettely vastaa samaa kuin randomin ovikellon pimputus. Tai sattumanvaraiseen puhelinnumeroon soittaminen.)
Juu, minulta jäi nyt täsmentämättä, että tässä puhuttiin nyt viestin/lähestymisen henkilökohtaisuuden vaatimuksesta. Ei ollut nyt tarkoitus pohtia ketä saa lähestyä, vaan juju oli siinä, että jos henkilöä lähestytään, kumpi on parempi tapa: yleisempitasoinen lähestyminen vai henkilökohtainen. Eli "mitä kuuluu" vs "harrastat näköjään triathlonia, jutellaanpas siitä". Minusta se yleisempi lähestymistapa on kaikin tavoin mukavampi.
Minun on ainakin vaikeaa kuvitella lähestyväni jotakuta, josta en ehkä kuvan lisäksi tiedä yhtään mitään. Jos hän kerran vaikuttaa siltä, että minua todella kiinnostaisi häneen tutustua (mihin minkäänlainen ulkonäkö ei kyllä riitä perusteeksi), silloin tahdon tietenkin lähestyä häntä kiinnostavasti ja henkilökohtaisesti. Minusta juuri se henkilökohtaisempi lähestyminen on rentoa ihmisenä lähestymistä, ja "mitä iltaan kuuluu?" taas samaa sarjaa kuin roskapostit, joissa kerrotaan sinun arpoutuneen kaikkien maailman ihmisten joukosta ja voittaneen hienon auton, million dollars ja useita sinusta kiinnostuneita kauniita sinkkunaisia naapurustossasi.
Eli et voi kuvitella itseäsi lähestymässä ketään siellä festareilla, vaan sinulle olisi luontevampaa mennä soittamaan jonkun tietämäsi sinkun ovikelloa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.Eli jos joku koputtaa festareilla olkapäällesi, teet oletuksen, että hän on koputtanut kaikkien vastaantulijoiden olkapäitä? Miksi?
Ihania nää esimerkit. :D Ei mua haittaa jos joku on koputellut muidenkin olkapäätä tai laitellut tindereissä viestiä muillekin ennen minua. Mutta en vaan lämpene deittailumielessä sille, että lähestyminen on tylsä ja varovainen. Kyllä mä niihin sen kiitoshyvät vastaan, käytöstavat kun toki on, mutta aika pian pitäisi kuulumistenvaihdon jälkeen päästä mielenkiintoisempiin puheenaiheisiin ettei ihan suupielet repeä haukotuksista. Huom.mun henkilökohtainen mielipide. Meitä on joka junaan.
Eli mieluummin haluat sen tyypin ovikelloasi soittamaan, koska se herättää huomion paremmin ja henkilö näin osoittaa, että on kiinnostunut juuri sinusta, kun on nähnyt vähän vaivaa. Okei, meitä tosiaan on moneen junaan.
En mä edes tajua mitä sä nyt ajat noilla sun vertauksilla takaa. Mä en tosielämässä edes halua viestejä miehiltä. Tää menee nyt niin korkealentoiseksi että en pysy kärryillä.
(Parhaiten toimi musta tuo vertaus, että randomeille netissä viestin lähettely vastaa samaa kuin randomin ovikellon pimputus. Tai sattumanvaraiseen puhelinnumeroon soittaminen.)
Juu, minulta jäi nyt täsmentämättä, että tässä puhuttiin nyt viestin/lähestymisen henkilökohtaisuuden vaatimuksesta. Ei ollut nyt tarkoitus pohtia ketä saa lähestyä, vaan juju oli siinä, että jos henkilöä lähestytään, kumpi on parempi tapa: yleisempitasoinen lähestyminen vai henkilökohtainen. Eli "mitä kuuluu" vs "harrastat näköjään triathlonia, jutellaanpas siitä". Minusta se yleisempi lähestymistapa on kaikin tavoin mukavampi.
Minun on ainakin vaikeaa kuvitella lähestyväni jotakuta, josta en ehkä kuvan lisäksi tiedä yhtään mitään. Jos hän kerran vaikuttaa siltä, että minua todella kiinnostaisi häneen tutustua (mihin minkäänlainen ulkonäkö ei kyllä riitä perusteeksi), silloin tahdon tietenkin lähestyä häntä kiinnostavasti ja henkilökohtaisesti. Minusta juuri se henkilökohtaisempi lähestyminen on rentoa ihmisenä lähestymistä, ja "mitä iltaan kuuluu?" taas samaa sarjaa kuin roskapostit, joissa kerrotaan sinun arpoutuneen kaikkien maailman ihmisten joukosta ja voittaneen hienon auton, million dollars ja useita sinusta kiinnostuneita kauniita sinkkunaisia naapurustossasi.
Eli et voi kuvitella itseäsi lähestymässä ketään siellä festareilla, vaan sinulle olisi luontevampaa mennä soittamaan jonkun tietämäsi sinkun ovikelloa?
En ole se festarityyppi! Mutta samoilla festareilla oleminenhan jo kertoo ihmisestä jotakin. Vähintäänkin rupattelemaan mennessä selviää aika pian, onko tyyppi tullut Tuska-festareille kavereiden pakottamana vaikka Haloo Helsinki onkin lempibändi, vai onko hän siellä siksi, että on odottanut pääesiintyjää Suomeen kohta kymmenen vuotta. En kyllä tosiasiassa lähestyisi ketään tuntematonta ihan vain olalle koputtelemalla, mutta vaikka saman neliömetrin sisällä pidemmän aikaa jonottaessa voisi tulla jo ihan pakko puhua, ettei mene vaivaannuttavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.Eli jos joku koputtaa festareilla olkapäällesi, teet oletuksen, että hän on koputtanut kaikkien vastaantulijoiden olkapäitä? Miksi?
Ihania nää esimerkit. :D Ei mua haittaa jos joku on koputellut muidenkin olkapäätä tai laitellut tindereissä viestiä muillekin ennen minua. Mutta en vaan lämpene deittailumielessä sille, että lähestyminen on tylsä ja varovainen. Kyllä mä niihin sen kiitoshyvät vastaan, käytöstavat kun toki on, mutta aika pian pitäisi kuulumistenvaihdon jälkeen päästä mielenkiintoisempiin puheenaiheisiin ettei ihan suupielet repeä haukotuksista. Huom.mun henkilökohtainen mielipide. Meitä on joka junaan.
Eli mieluummin haluat sen tyypin ovikelloasi soittamaan, koska se herättää huomion paremmin ja henkilö näin osoittaa, että on kiinnostunut juuri sinusta, kun on nähnyt vähän vaivaa. Okei, meitä tosiaan on moneen junaan.
En mä edes tajua mitä sä nyt ajat noilla sun vertauksilla takaa. Mä en tosielämässä edes halua viestejä miehiltä. Tää menee nyt niin korkealentoiseksi että en pysy kärryillä.
(Parhaiten toimi musta tuo vertaus, että randomeille netissä viestin lähettely vastaa samaa kuin randomin ovikellon pimputus. Tai sattumanvaraiseen puhelinnumeroon soittaminen.)
Juu, minulta jäi nyt täsmentämättä, että tässä puhuttiin nyt viestin/lähestymisen henkilökohtaisuuden vaatimuksesta. Ei ollut nyt tarkoitus pohtia ketä saa lähestyä, vaan juju oli siinä, että jos henkilöä lähestytään, kumpi on parempi tapa: yleisempitasoinen lähestyminen vai henkilökohtainen. Eli "mitä kuuluu" vs "harrastat näköjään triathlonia, jutellaanpas siitä". Minusta se yleisempi lähestymistapa on kaikin tavoin mukavampi.
Eihän siitä triathlonista tarvitse jutella kuin jos se kiinnostaa lähestyjää itseäänkin. Kaikkein typerintähän on viritellä "kiinnostuneena" keskustelua aiheista, jotka eivät itseä kiinnosta tippaakaan, jotta saisi tutustua ihmiseen, joka ei selkeästi ihmisenä kiinnosta tippaakaan. Miksi haluatte jutella ihmisten kanssa, joiden kanssa teillä ei näytä olevan mitään yhteistä?
Mihin tämä kommentti liittyi? Kuka sanoi, ettei ole mitään yhteistä? Esim se triathlon voi juuri olla yhteistä. Pointti oli lähestymistapa ja aihe. Tuossahan pikemminkin olisi kyse siitä, että ihminen ei kiinnosta vaan triathlon, jos se kiinnostaa enemmän kuin se, mitä henkilö tällä hetkellä tekee tai ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.Eli jos joku koputtaa festareilla olkapäällesi, teet oletuksen, että hän on koputtanut kaikkien vastaantulijoiden olkapäitä? Miksi?
Ihania nää esimerkit. :D Ei mua haittaa jos joku on koputellut muidenkin olkapäätä tai laitellut tindereissä viestiä muillekin ennen minua. Mutta en vaan lämpene deittailumielessä sille, että lähestyminen on tylsä ja varovainen. Kyllä mä niihin sen kiitoshyvät vastaan, käytöstavat kun toki on, mutta aika pian pitäisi kuulumistenvaihdon jälkeen päästä mielenkiintoisempiin puheenaiheisiin ettei ihan suupielet repeä haukotuksista. Huom.mun henkilökohtainen mielipide. Meitä on joka junaan.
Eli mieluummin haluat sen tyypin ovikelloasi soittamaan, koska se herättää huomion paremmin ja henkilö näin osoittaa, että on kiinnostunut juuri sinusta, kun on nähnyt vähän vaivaa. Okei, meitä tosiaan on moneen junaan.
En mä edes tajua mitä sä nyt ajat noilla sun vertauksilla takaa. Mä en tosielämässä edes halua viestejä miehiltä. Tää menee nyt niin korkealentoiseksi että en pysy kärryillä.
(Parhaiten toimi musta tuo vertaus, että randomeille netissä viestin lähettely vastaa samaa kuin randomin ovikellon pimputus. Tai sattumanvaraiseen puhelinnumeroon soittaminen.)
Juu, minulta jäi nyt täsmentämättä, että tässä puhuttiin nyt viestin/lähestymisen henkilökohtaisuuden vaatimuksesta. Ei ollut nyt tarkoitus pohtia ketä saa lähestyä, vaan juju oli siinä, että jos henkilöä lähestytään, kumpi on parempi tapa: yleisempitasoinen lähestyminen vai henkilökohtainen. Eli "mitä kuuluu" vs "harrastat näköjään triathlonia, jutellaanpas siitä". Minusta se yleisempi lähestymistapa on kaikin tavoin mukavampi.
Eihän siitä triathlonista tarvitse jutella kuin jos se kiinnostaa lähestyjää itseäänkin. Kaikkein typerintähän on viritellä "kiinnostuneena" keskustelua aiheista, jotka eivät itseä kiinnosta tippaakaan, jotta saisi tutustua ihmiseen, joka ei selkeästi ihmisenä kiinnosta tippaakaan. Miksi haluatte jutella ihmisten kanssa, joiden kanssa teillä ei näytä olevan mitään yhteistä?
Mihin tämä kommentti liittyi? Kuka sanoi, ettei ole mitään yhteistä? Esim se triathlon voi juuri olla yhteistä. Pointti oli lähestymistapa ja aihe. Tuossahan pikemminkin olisi kyse siitä, että ihminen ei kiinnosta vaan triathlon, jos se kiinnostaa enemmän kuin se, mitä henkilö tällä hetkellä tekee tai ajattelee.
Keskustelunaloituksen kannattaa olla sellainen, josta on helppoa jatkaa ja josta toistakin todennäköisesti kiinnostaa puhua. Ja kyllä esimerkiksi triathlonharrastukseni huomioiminen kertoo, että lähestyjä on jollakin tapaa valinnut lähestyvänsä juuri minua. Etenkin jos siitä kysyy ihminen, joka selkeästi tietää mistä puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.Eli jos joku koputtaa festareilla olkapäällesi, teet oletuksen, että hän on koputtanut kaikkien vastaantulijoiden olkapäitä? Miksi?
Ihania nää esimerkit. :D Ei mua haittaa jos joku on koputellut muidenkin olkapäätä tai laitellut tindereissä viestiä muillekin ennen minua. Mutta en vaan lämpene deittailumielessä sille, että lähestyminen on tylsä ja varovainen. Kyllä mä niihin sen kiitoshyvät vastaan, käytöstavat kun toki on, mutta aika pian pitäisi kuulumistenvaihdon jälkeen päästä mielenkiintoisempiin puheenaiheisiin ettei ihan suupielet repeä haukotuksista. Huom.mun henkilökohtainen mielipide. Meitä on joka junaan.
Eli mieluummin haluat sen tyypin ovikelloasi soittamaan, koska se herättää huomion paremmin ja henkilö näin osoittaa, että on kiinnostunut juuri sinusta, kun on nähnyt vähän vaivaa. Okei, meitä tosiaan on moneen junaan.
En mä edes tajua mitä sä nyt ajat noilla sun vertauksilla takaa. Mä en tosielämässä edes halua viestejä miehiltä. Tää menee nyt niin korkealentoiseksi että en pysy kärryillä.
(Parhaiten toimi musta tuo vertaus, että randomeille netissä viestin lähettely vastaa samaa kuin randomin ovikellon pimputus. Tai sattumanvaraiseen puhelinnumeroon soittaminen.)
Juu, minulta jäi nyt täsmentämättä, että tässä puhuttiin nyt viestin/lähestymisen henkilökohtaisuuden vaatimuksesta. Ei ollut nyt tarkoitus pohtia ketä saa lähestyä, vaan juju oli siinä, että jos henkilöä lähestytään, kumpi on parempi tapa: yleisempitasoinen lähestyminen vai henkilökohtainen. Eli "mitä kuuluu" vs "harrastat näköjään triathlonia, jutellaanpas siitä". Minusta se yleisempi lähestymistapa on kaikin tavoin mukavampi.
Minun on ainakin vaikeaa kuvitella lähestyväni jotakuta, josta en ehkä kuvan lisäksi tiedä yhtään mitään. Jos hän kerran vaikuttaa siltä, että minua todella kiinnostaisi häneen tutustua (mihin minkäänlainen ulkonäkö ei kyllä riitä perusteeksi), silloin tahdon tietenkin lähestyä häntä kiinnostavasti ja henkilökohtaisesti. Minusta juuri se henkilökohtaisempi lähestyminen on rentoa ihmisenä lähestymistä, ja "mitä iltaan kuuluu?" taas samaa sarjaa kuin roskapostit, joissa kerrotaan sinun arpoutuneen kaikkien maailman ihmisten joukosta ja voittaneen hienon auton, million dollars ja useita sinusta kiinnostuneita kauniita sinkkunaisia naapurustossasi.
Eli et voi kuvitella itseäsi lähestymässä ketään siellä festareilla, vaan sinulle olisi luontevampaa mennä soittamaan jonkun tietämäsi sinkun ovikelloa?
En ole se festarityyppi! Mutta samoilla festareilla oleminenhan jo kertoo ihmisestä jotakin. Vähintäänkin rupattelemaan mennessä selviää aika pian, onko tyyppi tullut Tuska-festareille kavereiden pakottamana vaikka Haloo Helsinki onkin lempibändi, vai onko hän siellä siksi, että on odottanut pääesiintyjää Suomeen kohta kymmenen vuotta. En kyllä tosiasiassa lähestyisi ketään tuntematonta ihan vain olalle koputtelemalla, mutta vaikka saman neliömetrin sisällä pidemmän aikaa jonottaessa voisi tulla jo ihan pakko puhua, ettei mene vaivaannuttavaksi.
Ihan samalla tavalla sinä voit siitä kuvasta ja sen julkaisukanavasta päätellä jotain. Ja rupattelustahan siinä moi-aloituksessakin on kyse. Eli miksi se olisi ongelma, mutta festareilla tuntemattomalle jutteleminen on ihan luontevaa. Aika harva lähtee festareille sillä ajatuksella, että ei halua puhua kenenkään kanssa ja jopa loukkaantuu, jos näin joku tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi.
Täh, miten tämä liittyy mitenkään asiaan?
Jos se mies juoksisi koko festarit läpi koputtaen jokaista naista olkapäähän ja kysyisi mitä kuuluu, niin kyllä katsoisin vähän pitkään kun se tulisi mun olkaa koputtamaan samalla kysymyksellä. Näinhän sen vertauksen pitäisi mennä.Eli jos joku koputtaa festareilla olkapäällesi, teet oletuksen, että hän on koputtanut kaikkien vastaantulijoiden olkapäitä? Miksi?
Ihania nää esimerkit. :D Ei mua haittaa jos joku on koputellut muidenkin olkapäätä tai laitellut tindereissä viestiä muillekin ennen minua. Mutta en vaan lämpene deittailumielessä sille, että lähestyminen on tylsä ja varovainen. Kyllä mä niihin sen kiitoshyvät vastaan, käytöstavat kun toki on, mutta aika pian pitäisi kuulumistenvaihdon jälkeen päästä mielenkiintoisempiin puheenaiheisiin ettei ihan suupielet repeä haukotuksista. Huom.mun henkilökohtainen mielipide. Meitä on joka junaan.
Eli mieluummin haluat sen tyypin ovikelloasi soittamaan, koska se herättää huomion paremmin ja henkilö näin osoittaa, että on kiinnostunut juuri sinusta, kun on nähnyt vähän vaivaa. Okei, meitä tosiaan on moneen junaan.
En mä edes tajua mitä sä nyt ajat noilla sun vertauksilla takaa. Mä en tosielämässä edes halua viestejä miehiltä. Tää menee nyt niin korkealentoiseksi että en pysy kärryillä.
(Parhaiten toimi musta tuo vertaus, että randomeille netissä viestin lähettely vastaa samaa kuin randomin ovikellon pimputus. Tai sattumanvaraiseen puhelinnumeroon soittaminen.)
Juu, minulta jäi nyt täsmentämättä, että tässä puhuttiin nyt viestin/lähestymisen henkilökohtaisuuden vaatimuksesta. Ei ollut nyt tarkoitus pohtia ketä saa lähestyä, vaan juju oli siinä, että jos henkilöä lähestytään, kumpi on parempi tapa: yleisempitasoinen lähestyminen vai henkilökohtainen. Eli "mitä kuuluu" vs "harrastat näköjään triathlonia, jutellaanpas siitä". Minusta se yleisempi lähestymistapa on kaikin tavoin mukavampi.
Minun on ainakin vaikeaa kuvitella lähestyväni jotakuta, josta en ehkä kuvan lisäksi tiedä yhtään mitään. Jos hän kerran vaikuttaa siltä, että minua todella kiinnostaisi häneen tutustua (mihin minkäänlainen ulkonäkö ei kyllä riitä perusteeksi), silloin tahdon tietenkin lähestyä häntä kiinnostavasti ja henkilökohtaisesti. Minusta juuri se henkilökohtaisempi lähestyminen on rentoa ihmisenä lähestymistä, ja "mitä iltaan kuuluu?" taas samaa sarjaa kuin roskapostit, joissa kerrotaan sinun arpoutuneen kaikkien maailman ihmisten joukosta ja voittaneen hienon auton, million dollars ja useita sinusta kiinnostuneita kauniita sinkkunaisia naapurustossasi.
Eli et voi kuvitella itseäsi lähestymässä ketään siellä festareilla, vaan sinulle olisi luontevampaa mennä soittamaan jonkun tietämäsi sinkun ovikelloa?
En ole se festarityyppi! Mutta samoilla festareilla oleminenhan jo kertoo ihmisestä jotakin. Vähintäänkin rupattelemaan mennessä selviää aika pian, onko tyyppi tullut Tuska-festareille kavereiden pakottamana vaikka Haloo Helsinki onkin lempibändi, vai onko hän siellä siksi, että on odottanut pääesiintyjää Suomeen kohta kymmenen vuotta. En kyllä tosiasiassa lähestyisi ketään tuntematonta ihan vain olalle koputtelemalla, mutta vaikka saman neliömetrin sisällä pidemmän aikaa jonottaessa voisi tulla jo ihan pakko puhua, ettei mene vaivaannuttavaksi.
Ihan samalla tavalla sinä voit siitä kuvasta ja sen julkaisukanavasta päätellä jotain. Ja rupattelustahan siinä moi-aloituksessakin on kyse. Eli miksi se olisi ongelma, mutta festareilla tuntemattomalle jutteleminen on ihan luontevaa. Aika harva lähtee festareille sillä ajatuksella, että ei halua puhua kenenkään kanssa ja jopa loukkaantuu, jos näin joku tekee.
Mitä voi päätellä esim. siitä, että toinen on Facebookissa? Yhtä paljon kuin siitä, että joku ostaa vessapaperia.
Juu, mutta kuten sanottu, meitä on moneen junaan. Joskus keskustelu voi olla hämmentävää. :) Mutta kuten olen yrittänyt alleviivata joka välissä, niin yksi juttu on yhden mieleen ja toinen toisen. Jokainen olkoon oma itsensä ja näin saa parhaiten vastakaikua juuri omalle persoonalleen. Ei niitä oudolta tuntuvia persoonia tarvitse läpikotaisin ymmärtää, minuakaan, mutta siellä ne on. Ja joskus joku laittaa sellaisen viestin, mikä on itselle vähän että "no mikäs se tämä on". Toisella kertaa tulee supertylsä viesti. Ja jollain kerralla tulee heti semmoinen olo, että kukas hauska tyyppi se siellä.
Ei tästä keskustelusta kannata mitään ongelmia itselleen kehittää tai sen suurempia johtopäätöksiä vetää, kuin korkeintaan sen että erilaiset ihmiset tykkäävät erilaisista asioista.