Voi elämä, taas yksi mies lähestyi somessa "moi, mitäs sinne näin perjantain iltaan?" :D

Olen nainen ja muuten erittäin kriittinen ja valikoiva, mutta ei se ole miehilläkään helppoa kun pitäisi näköjään keksiä jotain aivan häikäisevää ensirepliikiksi. Onhan tuo vähän ympäripyöreä aloitus, mutta eikö tärkeämpää ole miten keskustelu siitä jatkuu? 

Miten te itse aloittaisitte keskustelun jos olisitte miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Koomista kun tuntematon nainen odottaa juuri oikealla tavalla personoitua viestiä.Sitten ihmetellään miksi mies kirjoittaa useammalle naiselle kun äärimmäisen harva edes vastaa mihinkään.

Juuri tätä minäkin naisena ihmettelen. Miehen pitäisi muka tuntea nainen ja hänen ajatuksensa ja mielenkiinnon kohteensa, mutta sitten nainen itse ihmettelee, miksi pitäisi ventovieraasta kiinnostua, kun eihän hän erotu joukosta mitenkään. "Etsä tiedä kuka mä oon" -asenne jaksaa hämmästyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten pitäisi keskustelua avata kuin kysymällä jossain muodossa "mitä kuuluu", joka itsessään on hieman liian tungetteleva jos ventovieraasta on kyse. Tuo "mitä sun iltaan" on paljon parempi joka antaa viestin saajalle mahdollisuuden johdattaa keskustelun siihen suuntaan mitä on hakemassa olematta liian henkilökohtainen.

Ei tinderistä löydy mitään täydellisiä keskustelun avauksia, joten olkaa realistisia ja keskustelkaa toisen kanssa edes 15-20 viestin verran ni tiedätte paremmin mitä ootte torjumassa. Lapsellista odottaa maagista täydellisyyttä ensikohtaamiseen, niitä ei löydy kuin Disneyn tuotannosta.

Minusta taas hyvä lähestyminen voisi olla esim. "Minkä kirjan luit/elokuvan näit viimeksi?" Toimisi ihan aloitusrepliikkinäkin. Siinä saa heti jonkinlaisen käsityksen toisesta ihmisestä.

Minä naisena en pidä tuollaisesta lähestymistavasta enkä oikein näe sen etuakaan. En muista, minkä elokuvan olen nähnyt viimeksi enkä oikein pidä ajatuksesta, että se on jokin minua määrittävä tekijä. Juu, katsoin it-elokuvan, mutta entä sitten? Mitä tämä nyt minusta kertoo ja mitä jutunjuurta siitä syntyy, jos toinen osapuoli ei ole sitä nähnyt eikä juurikaan saman genren elokuvia? Onko tuossa tarkoitus tehdä karsintaa elokuvamaun perusteella vai mitä iloa tuosta kysymyksestä on?

Tuosta kysymyksestä on juuri se ilo, että selviää, onko toinen lainkaan kiinnostunut kirjoista/elokuvista ja jos on, millaisista. Ja jos toisen lempielokuvaksi selviää Salatut Elämät - Painajainen merellä, voi jo aika suoraan jatkaa matkaa. Jos taas itselle tärkeä juttu on luonnossa patikointi tai vaikka jääkiekon seuraaminen, voi kysyä siitä. Ainakin minä juttelen mieluiten samanhenkisten ihmisten kanssa, joten jos vastaaja sanoisi lukeneensa viimeksi Aku Ankkaa yläasteella, voisin toivottaa hyvää illanjatkoa ja olla palaamatta asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koomista kun tuntematon nainen odottaa juuri oikealla tavalla personoitua viestiä.Sitten ihmetellään miksi mies kirjoittaa useammalle naiselle kun äärimmäisen harva edes vastaa mihinkään.

Juuri tätä minäkin naisena ihmettelen. Miehen pitäisi muka tuntea nainen ja hänen ajatuksensa ja mielenkiinnon kohteensa, mutta sitten nainen itse ihmettelee, miksi pitäisi ventovieraasta kiinnostua, kun eihän hän erotu joukosta mitenkään. "Etsä tiedä kuka mä oon" -asenne jaksaa hämmästyttää. 

Ennemminkin naiset ehkä toivovat, että lähestyjää kiinnostaa tietää, kuka ja millainen ihminen hän on.

Ainut mikä jäi tässä ketjussa vielä epäselväksi on, että miten se Ap:n perjantai sitten meni ? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten pitäisi keskustelua avata kuin kysymällä jossain muodossa "mitä kuuluu", joka itsessään on hieman liian tungetteleva jos ventovieraasta on kyse. Tuo "mitä sun iltaan" on paljon parempi joka antaa viestin saajalle mahdollisuuden johdattaa keskustelun siihen suuntaan mitä on hakemassa olematta liian henkilökohtainen.

Ei tinderistä löydy mitään täydellisiä keskustelun avauksia, joten olkaa realistisia ja keskustelkaa toisen kanssa edes 15-20 viestin verran ni tiedätte paremmin mitä ootte torjumassa. Lapsellista odottaa maagista täydellisyyttä ensikohtaamiseen, niitä ei löydy kuin Disneyn tuotannosta.

Minusta taas hyvä lähestyminen voisi olla esim. "Minkä kirjan luit/elokuvan näit viimeksi?" Toimisi ihan aloitusrepliikkinäkin. Siinä saa heti jonkinlaisen käsityksen toisesta ihmisestä.

Minä naisena en pidä tuollaisesta lähestymistavasta enkä oikein näe sen etuakaan. En muista, minkä elokuvan olen nähnyt viimeksi enkä oikein pidä ajatuksesta, että se on jokin minua määrittävä tekijä. Juu, katsoin it-elokuvan, mutta entä sitten? Mitä tämä nyt minusta kertoo ja mitä jutunjuurta siitä syntyy, jos toinen osapuoli ei ole sitä nähnyt eikä juurikaan saman genren elokuvia? Onko tuossa tarkoitus tehdä karsintaa elokuvamaun perusteella vai mitä iloa tuosta kysymyksestä on?

Tuosta kysymyksestä on juuri se ilo, että selviää, onko toinen lainkaan kiinnostunut kirjoista/elokuvista ja jos on, millaisista. Ja jos toisen lempielokuvaksi selviää Salatut Elämät - Painajainen merellä, voi jo aika suoraan jatkaa matkaa. Jos taas itselle tärkeä juttu on luonnossa patikointi tai vaikka jääkiekon seuraaminen, voi kysyä siitä. Ainakin minä juttelen mieluiten samanhenkisten ihmisten kanssa, joten jos vastaaja sanoisi lukeneensa viimeksi Aku Ankkaa yläasteella, voisin toivottaa hyvää illanjatkoa ja olla palaamatta asiaan.

Joo ymmärrän, itsekin luin Aku Ankkaa viimeksi tällä viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten pitäisi keskustelua avata kuin kysymällä jossain muodossa "mitä kuuluu", joka itsessään on hieman liian tungetteleva jos ventovieraasta on kyse. Tuo "mitä sun iltaan" on paljon parempi joka antaa viestin saajalle mahdollisuuden johdattaa keskustelun siihen suuntaan mitä on hakemassa olematta liian henkilökohtainen.

Ei tinderistä löydy mitään täydellisiä keskustelun avauksia, joten olkaa realistisia ja keskustelkaa toisen kanssa edes 15-20 viestin verran ni tiedätte paremmin mitä ootte torjumassa. Lapsellista odottaa maagista täydellisyyttä ensikohtaamiseen, niitä ei löydy kuin Disneyn tuotannosta.

Minusta taas hyvä lähestyminen voisi olla esim. "Minkä kirjan luit/elokuvan näit viimeksi?" Toimisi ihan aloitusrepliikkinäkin. Siinä saa heti jonkinlaisen käsityksen toisesta ihmisestä.

Minä naisena en pidä tuollaisesta lähestymistavasta enkä oikein näe sen etuakaan. En muista, minkä elokuvan olen nähnyt viimeksi enkä oikein pidä ajatuksesta, että se on jokin minua määrittävä tekijä. Juu, katsoin it-elokuvan, mutta entä sitten? Mitä tämä nyt minusta kertoo ja mitä jutunjuurta siitä syntyy, jos toinen osapuoli ei ole sitä nähnyt eikä juurikaan saman genren elokuvia? Onko tuossa tarkoitus tehdä karsintaa elokuvamaun perusteella vai mitä iloa tuosta kysymyksestä on?

Tuosta kysymyksestä on juuri se ilo, että selviää, onko toinen lainkaan kiinnostunut kirjoista/elokuvista ja jos on, millaisista. Ja jos toisen lempielokuvaksi selviää Salatut Elämät - Painajainen merellä, voi jo aika suoraan jatkaa matkaa. Jos taas itselle tärkeä juttu on luonnossa patikointi tai vaikka jääkiekon seuraaminen, voi kysyä siitä. Ainakin minä juttelen mieluiten samanhenkisten ihmisten kanssa, joten jos vastaaja sanoisi lukeneensa viimeksi Aku Ankkaa yläasteella, voisin toivottaa hyvää illanjatkoa ja olla palaamatta asiaan.

Niin, eli kartoitetaan jotain ääritapauksia, mutta entä jos se vastaus on joku ihan tavallinen, josta ei voi päätellä oikein mitään tai et välttämättä itse ole edes kuullut. Miten keskustelu etenee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten pitäisi keskustelua avata kuin kysymällä jossain muodossa "mitä kuuluu", joka itsessään on hieman liian tungetteleva jos ventovieraasta on kyse. Tuo "mitä sun iltaan" on paljon parempi joka antaa viestin saajalle mahdollisuuden johdattaa keskustelun siihen suuntaan mitä on hakemassa olematta liian henkilökohtainen.

Ei tinderistä löydy mitään täydellisiä keskustelun avauksia, joten olkaa realistisia ja keskustelkaa toisen kanssa edes 15-20 viestin verran ni tiedätte paremmin mitä ootte torjumassa. Lapsellista odottaa maagista täydellisyyttä ensikohtaamiseen, niitä ei löydy kuin Disneyn tuotannosta.

Minusta taas hyvä lähestyminen voisi olla esim. "Minkä kirjan luit/elokuvan näit viimeksi?" Toimisi ihan aloitusrepliikkinäkin. Siinä saa heti jonkinlaisen käsityksen toisesta ihmisestä.

Minä naisena en pidä tuollaisesta lähestymistavasta enkä oikein näe sen etuakaan. En muista, minkä elokuvan olen nähnyt viimeksi enkä oikein pidä ajatuksesta, että se on jokin minua määrittävä tekijä. Juu, katsoin it-elokuvan, mutta entä sitten? Mitä tämä nyt minusta kertoo ja mitä jutunjuurta siitä syntyy, jos toinen osapuoli ei ole sitä nähnyt eikä juurikaan saman genren elokuvia? Onko tuossa tarkoitus tehdä karsintaa elokuvamaun perusteella vai mitä iloa tuosta kysymyksestä on?

Tuosta kysymyksestä on juuri se ilo, että selviää, onko toinen lainkaan kiinnostunut kirjoista/elokuvista ja jos on, millaisista. Ja jos toisen lempielokuvaksi selviää Salatut Elämät - Painajainen merellä, voi jo aika suoraan jatkaa matkaa. Jos taas itselle tärkeä juttu on luonnossa patikointi tai vaikka jääkiekon seuraaminen, voi kysyä siitä. Ainakin minä juttelen mieluiten samanhenkisten ihmisten kanssa, joten jos vastaaja sanoisi lukeneensa viimeksi Aku Ankkaa yläasteella, voisin toivottaa hyvää illanjatkoa ja olla palaamatta asiaan.

Niin, eli kartoitetaan jotain ääritapauksia, mutta entä jos se vastaus on joku ihan tavallinen, josta ei voi päätellä oikein mitään tai et välttämättä itse ole edes kuullut. Miten keskustelu etenee?

Sitten voi kysyä tarkemmin, että mikä tämä tällainen kirja/elokuva X on, en ole kuullutkaan! Tai sanoa, että itse en tuota genreä ole paljon katsonut ja perustella tai kertoa, mistä itse pitää. Jos vieläkin tulee nihkeitä "en muista" tai "no semmonen vaan" -vastauksia, niin voinee päätellä, että toista ei kiinnosta jutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koomista kun tuntematon nainen odottaa juuri oikealla tavalla personoitua viestiä.Sitten ihmetellään miksi mies kirjoittaa useammalle naiselle kun äärimmäisen harva edes vastaa mihinkään.

Juuri tätä minäkin naisena ihmettelen. Miehen pitäisi muka tuntea nainen ja hänen ajatuksensa ja mielenkiinnon kohteensa, mutta sitten nainen itse ihmettelee, miksi pitäisi ventovieraasta kiinnostua, kun eihän hän erotu joukosta mitenkään. "Etsä tiedä kuka mä oon" -asenne jaksaa hämmästyttää. 

Ennemminkin naiset ehkä toivovat, että lähestyjää kiinnostaa tietää, kuka ja millainen ihminen hän on.

Niin, mutta naistahan ei luonnollisesti kiinnosta pätkääkään, millainen se mies on, kun vastaanotto on tätä "miksi minua pitäisi kiinnostaa"-osastoa. Miehen pitää tutkia taustoja ja päätellä naisen mieltymykset jonkin valokuvan perusteella, mutta naiselle on ylivoimaista moikata nähdäkseen kukas siellä viestittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koomista kun tuntematon nainen odottaa juuri oikealla tavalla personoitua viestiä.Sitten ihmetellään miksi mies kirjoittaa useammalle naiselle kun äärimmäisen harva edes vastaa mihinkään.

Juuri tätä minäkin naisena ihmettelen. Miehen pitäisi muka tuntea nainen ja hänen ajatuksensa ja mielenkiinnon kohteensa, mutta sitten nainen itse ihmettelee, miksi pitäisi ventovieraasta kiinnostua, kun eihän hän erotu joukosta mitenkään. "Etsä tiedä kuka mä oon" -asenne jaksaa hämmästyttää. 

Ennemminkin naiset ehkä toivovat, että lähestyjää kiinnostaa tietää, kuka ja millainen ihminen hän on.

Niin, mutta naistahan ei luonnollisesti kiinnosta pätkääkään, millainen se mies on, kun vastaanotto on tätä "miksi minua pitäisi kiinnostaa"-osastoa. Miehen pitää tutkia taustoja ja päätellä naisen mieltymykset jonkin valokuvan perusteella, mutta naiselle on ylivoimaista moikata nähdäkseen kukas siellä viestittelee.

Mies kertoo itsestään kaiken oleellisen laittaessaan saman "iltaa neito" -bulkkiviestin viidellekymmenelle naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koomista kun tuntematon nainen odottaa juuri oikealla tavalla personoitua viestiä.Sitten ihmetellään miksi mies kirjoittaa useammalle naiselle kun äärimmäisen harva edes vastaa mihinkään.

Juuri tätä minäkin naisena ihmettelen. Miehen pitäisi muka tuntea nainen ja hänen ajatuksensa ja mielenkiinnon kohteensa, mutta sitten nainen itse ihmettelee, miksi pitäisi ventovieraasta kiinnostua, kun eihän hän erotu joukosta mitenkään. "Etsä tiedä kuka mä oon" -asenne jaksaa hämmästyttää. 

Ennemminkin naiset ehkä toivovat, että lähestyjää kiinnostaa tietää, kuka ja millainen ihminen hän on.

Niin, mutta naistahan ei luonnollisesti kiinnosta pätkääkään, millainen se mies on, kun vastaanotto on tätä "miksi minua pitäisi kiinnostaa"-osastoa. Miehen pitää tutkia taustoja ja päätellä naisen mieltymykset jonkin valokuvan perusteella, mutta naiselle on ylivoimaista moikata nähdäkseen kukas siellä viestittelee.

Mies kertoo itsestään kaiken oleellisen laittaessaan saman "iltaa neito" -bulkkiviestin viidellekymmenelle naiselle.

Niin. Onhan se tosi kamalaa, että sille ventovieraalle ihmiselle minäkin olen vain ventovieras. 

Naisten lähestyminen pitäisi tehdä miehille rangaistavaksi. Kunnon sakko vaan, niin oppivat tavoille.

Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi. 

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi. 

Huoh. Eipä tarvi taas ihmetellä, mistä ne legendat hankalista naisista syntyvät. Naisista, joiden kanssa kaikki on jotain ihmeellistä vääntöä. Tässä on esimerkki niistä.

t. nainen itsekin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten pitäisi keskustelua avata kuin kysymällä jossain muodossa "mitä kuuluu", joka itsessään on hieman liian tungetteleva jos ventovieraasta on kyse. Tuo "mitä sun iltaan" on paljon parempi joka antaa viestin saajalle mahdollisuuden johdattaa keskustelun siihen suuntaan mitä on hakemassa olematta liian henkilökohtainen.

Ei tinderistä löydy mitään täydellisiä keskustelun avauksia, joten olkaa realistisia ja keskustelkaa toisen kanssa edes 15-20 viestin verran ni tiedätte paremmin mitä ootte torjumassa. Lapsellista odottaa maagista täydellisyyttä ensikohtaamiseen, niitä ei löydy kuin Disneyn tuotannosta.

Minusta taas hyvä lähestyminen voisi olla esim. "Minkä kirjan luit/elokuvan näit viimeksi?" Toimisi ihan aloitusrepliikkinäkin. Siinä saa heti jonkinlaisen käsityksen toisesta ihmisestä.

Minä naisena en pidä tuollaisesta lähestymistavasta enkä oikein näe sen etuakaan. En muista, minkä elokuvan olen nähnyt viimeksi enkä oikein pidä ajatuksesta, että se on jokin minua määrittävä tekijä. Juu, katsoin it-elokuvan, mutta entä sitten? Mitä tämä nyt minusta kertoo ja mitä jutunjuurta siitä syntyy, jos toinen osapuoli ei ole sitä nähnyt eikä juurikaan saman genren elokuvia? Onko tuossa tarkoitus tehdä karsintaa elokuvamaun perusteella vai mitä iloa tuosta kysymyksestä on?

Tuosta kysymyksestä on juuri se ilo, että selviää, onko toinen lainkaan kiinnostunut kirjoista/elokuvista ja jos on, millaisista. Ja jos toisen lempielokuvaksi selviää Salatut Elämät - Painajainen merellä, voi jo aika suoraan jatkaa matkaa. Jos taas itselle tärkeä juttu on luonnossa patikointi tai vaikka jääkiekon seuraaminen, voi kysyä siitä. Ainakin minä juttelen mieluiten samanhenkisten ihmisten kanssa, joten jos vastaaja sanoisi lukeneensa viimeksi Aku Ankkaa yläasteella, voisin toivottaa hyvää illanjatkoa ja olla palaamatta asiaan.

Niin, eli kartoitetaan jotain ääritapauksia, mutta entä jos se vastaus on joku ihan tavallinen, josta ei voi päätellä oikein mitään tai et välttämättä itse ole edes kuullut. Miten keskustelu etenee?

Sitten voi kysyä tarkemmin, että mikä tämä tällainen kirja/elokuva X on, en ole kuullutkaan! Tai sanoa, että itse en tuota genreä ole paljon katsonut ja perustella tai kertoa, mistä itse pitää. Jos vieläkin tulee nihkeitä "en muista" tai "no semmonen vaan" -vastauksia, niin voinee päätellä, että toista ei kiinnosta jutella.

Siis ihan oikeasti pitäisi kertoa jollekin tuntemattomalle jonkin elokuvan juonta sen sijaan, että kertoisin ihan vain itsestäni ja elämästäni? Juu, ei ole minun juttuni tuollainen keskustelu. Ehkä toiset sitten tutustuvat ihmisiin tuollaisten ulkoisten seikkojen ja "opettamisen" kautta. Olen muutenkin vähän huono juttelemaan tuollaisista täsmäaiheista. Se, millaista musiikkia pitää tai missä ihminen lomaili tai mikä hänen lempielokuvansa on, kertoo loppujen lopuksi ihmisestä tosi vähän. Haluan tutustua ihmiseen, enkä halua kirjasuosituksia tai matkaoppaita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi. 

Huoh. Eipä tarvi taas ihmetellä, mistä ne legendat hankalista naisista syntyvät. Naisista, joiden kanssa kaikki on jotain ihmeellistä vääntöä. Tässä on esimerkki niistä.

t. nainen itsekin

minusta päinvastoin. Nämä jotka taivastelevat miestä, joka ehkä lähetti viestin jollekulle muullekin, ovat varmasti hankalampia kuin minä, joka en tuollaisesta jaksa loukkaantua. Pystytkö perustelemaan, miksi asia olisi päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sen ois pitäny sanoa? Vai oisko sen vaan pitänyt tajuta ettei sua saa lähestyä?

Oishan se kaikille paljon helpompaa, jos rumat miehet ymmärtäis olevansa rumia ja jättäisivät kauniit naiset rauhaan.

Paitsi, jos he ovat huomattavan varakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten pitäisi keskustelua avata kuin kysymällä jossain muodossa "mitä kuuluu", joka itsessään on hieman liian tungetteleva jos ventovieraasta on kyse. Tuo "mitä sun iltaan" on paljon parempi joka antaa viestin saajalle mahdollisuuden johdattaa keskustelun siihen suuntaan mitä on hakemassa olematta liian henkilökohtainen.

Ei tinderistä löydy mitään täydellisiä keskustelun avauksia, joten olkaa realistisia ja keskustelkaa toisen kanssa edes 15-20 viestin verran ni tiedätte paremmin mitä ootte torjumassa. Lapsellista odottaa maagista täydellisyyttä ensikohtaamiseen, niitä ei löydy kuin Disneyn tuotannosta.

Minusta taas hyvä lähestyminen voisi olla esim. "Minkä kirjan luit/elokuvan näit viimeksi?" Toimisi ihan aloitusrepliikkinäkin. Siinä saa heti jonkinlaisen käsityksen toisesta ihmisestä.

Minä naisena en pidä tuollaisesta lähestymistavasta enkä oikein näe sen etuakaan. En muista, minkä elokuvan olen nähnyt viimeksi enkä oikein pidä ajatuksesta, että se on jokin minua määrittävä tekijä. Juu, katsoin it-elokuvan, mutta entä sitten? Mitä tämä nyt minusta kertoo ja mitä jutunjuurta siitä syntyy, jos toinen osapuoli ei ole sitä nähnyt eikä juurikaan saman genren elokuvia? Onko tuossa tarkoitus tehdä karsintaa elokuvamaun perusteella vai mitä iloa tuosta kysymyksestä on?

Tuosta kysymyksestä on juuri se ilo, että selviää, onko toinen lainkaan kiinnostunut kirjoista/elokuvista ja jos on, millaisista. Ja jos toisen lempielokuvaksi selviää Salatut Elämät - Painajainen merellä, voi jo aika suoraan jatkaa matkaa. Jos taas itselle tärkeä juttu on luonnossa patikointi tai vaikka jääkiekon seuraaminen, voi kysyä siitä. Ainakin minä juttelen mieluiten samanhenkisten ihmisten kanssa, joten jos vastaaja sanoisi lukeneensa viimeksi Aku Ankkaa yläasteella, voisin toivottaa hyvää illanjatkoa ja olla palaamatta asiaan.

Niin, eli kartoitetaan jotain ääritapauksia, mutta entä jos se vastaus on joku ihan tavallinen, josta ei voi päätellä oikein mitään tai et välttämättä itse ole edes kuullut. Miten keskustelu etenee?

Sitten voi kysyä tarkemmin, että mikä tämä tällainen kirja/elokuva X on, en ole kuullutkaan! Tai sanoa, että itse en tuota genreä ole paljon katsonut ja perustella tai kertoa, mistä itse pitää. Jos vieläkin tulee nihkeitä "en muista" tai "no semmonen vaan" -vastauksia, niin voinee päätellä, että toista ei kiinnosta jutella.

Siis ihan oikeasti pitäisi kertoa jollekin tuntemattomalle jonkin elokuvan juonta sen sijaan, että kertoisin ihan vain itsestäni ja elämästäni? Juu, ei ole minun juttuni tuollainen keskustelu. Ehkä toiset sitten tutustuvat ihmisiin tuollaisten ulkoisten seikkojen ja "opettamisen" kautta. Olen muutenkin vähän huono juttelemaan tuollaisista täsmäaiheista. Se, millaista musiikkia pitää tai missä ihminen lomaili tai mikä hänen lempielokuvansa on, kertoo loppujen lopuksi ihmisestä tosi vähän. Haluan tutustua ihmiseen, enkä halua kirjasuosituksia tai matkaoppaita. 

Jos sinun elämäsi pääsisältö on "mitäs iltaan? viinaa?", niin toki se on se kysymys, jolla kannattaa lähestyä! Monet meistä hakevat samanhenkisyyttä muilta saroilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän mielestä sitten jotenkin nöyryyttävää, jos mies lähestyy minua esim festareilla, joissa on muitakin kuin minä. Olisi pitänyt tulla kotiovelle mieluummin koputtamaan, kun muuten olen hänelle vain yksi monista. Mies oli törkeä, kun lähti festareille tapaamaan ihmisiä, kun aidosti kiinnostunut ihminen olisi etsinyt sinun kotiosoitteesi. 

Huoh. Eipä tarvi taas ihmetellä, mistä ne legendat hankalista naisista syntyvät. Naisista, joiden kanssa kaikki on jotain ihmeellistä vääntöä. Tässä on esimerkki niistä.

t. nainen itsekin

minusta päinvastoin. Nämä jotka taivastelevat miestä, joka ehkä lähetti viestin jollekulle muullekin, ovat varmasti hankalampia kuin minä, joka en tuollaisesta jaksa loukkaantua. Pystytkö perustelemaan, miksi asia olisi päinvastoin. 

Oletko sä nyt se sama, joka sai tähän keskusteluun haettua nyt jonkun käsittämättömän epäloogisen festariesimerkin?

Pitäisi tietää, ennen kuin jaksan lähteä 'perustelemaan'. Varsinkin kun kritiikkini kohdistui ensisijaisesti tuohon kommenttiin jo itsessään. Ei sen asiasisältöön sinänsä, koska sitähän siinä ei edes ollut.

Vierailija kirjoitti:

Kuuletko, ovikello soi. Kukahan se mahtaa tähän aikaan olla? Oven takana on kuriiri, hänellä on sinulle lähetys: sellofaaniin kääritty kori, joka pitää sisällään pullon jäihin upotettua shamppanjaa, stockmannin lahjakortin, Minna Parikan suunniteleman design-hieromasauvan söpöillä pupun korvilla ja tietenkin liput Ed Sheeranin konserttiin.  Katso ikkunasta ulos. Pian näet pienen taivasta kohti nousevan pisteen, joka räjähtää silmiä hiveleväksi kultaiseksi ilotulitussateeksi. Ilotulituksen loisteessa erotat lentokoneen, jonka perässä liehuu suuri pitkä banneri. Erotat bannerissa sanat: "moi, mitäs sinne näin perjantai-iltaan?". Kuka on tämä salainen ihailija, joka sinua näin rohkeasti ja näyttävästi lähestyy? Tämä on jonkun ihanan ja ihmeellisen alku!

Tai sitten pitkä takki päälle, ghettoblaster olkapäälle ja neidon ikkunan ulkopuolelle luukuttamaan Simple Mindsin "Don't you forget about me" samalla nyrkkiä ylös nostaen.