Kokemuksia viikko-viikko-systeemistä?

Lapsilisä yhteisellä tilillä ei auta jos vanhemmat ei pysty keskustelemaan hankinnoista.

Joku kirjoitti, että 20 euroa kuussa riittää hankinnoille. Ei todellakaan riitä! Eihän sillä saa yhtä kenkäparia muista vaatteista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kokemusta, mutta tutkimusten mukaan heittopussit eivät ole mistään kotoisin.

Suurimmassa osassa tutkimuksista lapset voivat vuoroasumismallissa lähes yhtä hyvin kuin TOIMIVISSA ydinperheissä. Riitaisat ydinperheet ovat luonnollisesti huonompia, mutta yksinhuoltajien lapset ovat jo ihan omassa luokassaan lasten pahoinvoinnissa ja psyykkisessä oireilussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti kokemusta ei ole niin vähän vaikea tietysti neuvoa, mutta minä ajattelisin asiasta niin että tuskinpa aikuinenkaan haluaisi muuttaa viikottain aina toiseen asuntoon. Vanhempien kannaltahan tuo on mukava ratkaisu jossa molemmat saavat vapaata ja olla lapsen kanssa ja tietysti isänä olisi kamala ajatus nähdä lasta vain joka toinen viikko viikonlopun ajan.

Lapsille voi olla myös aika stressaavaa kun koulukirjat ovat väärässä paikassa tai liikunta/harrastustavarat ja lisäksi kavereita voi olla vaikea nähdä elleivät vanhemmat asua lähellä toisiaan. tietysti myös koulumatka voi olla ongelma.

Jos taas vanhemmat asuvat lähellä toisiaan niin nähdä voi varmasti muutenkin kuin muuttamalla aina toisen luo viikottain.

jatketaan vielä sen verran, että jos ajateltaisiin puhtaasti lapsen etua niin vanhemmat hankkisivat asunnon jossa lapsille olisi omat huoneet ja vanhemmat muuttaisivat aina viikottain siihen asuntoon. Tietysti heillä voisi olla myös toinen yhteinen pieni asunto jossa asuisivat sitten sen toisen viikon. Mutta tämä tuskin aikuisille sopisi, mutta lapsille pitää sopia viikko-viikko systeemissä.

Ei sovi varmasti monelle lapsellekaan. Mieti nyt, vanhemmat ovat aina vieraana siinä kodissa missä asut. Mä niin voin kuvitella kaikki ongelmat, mitä tulee siitä jos eksät jakavat edelleen saman kodin ja kodinhoidon. Lapselle voi helposti jäädä tunne, että vanhemmat vaan ramppaa ovesta että heipparallaa, tässä mä meen taas. Olisin lapsena vihannut tuota ja olen eroperheen lapsi itsekin. En olisi tykännyt viikko-viikostakaan, kyllä tykkäsin että on jalansija enempi jossain yhdessä paikassa.

K kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tipsunen kirjoitti:

En kannata viikko viikko systeemiä. Liian stressaavaa lapselle kun ei yhtä pysyvää kotia.

Mun mielestä joka toinen viikonloppu systeemi on hyvä. Lisäksi vanhemmat asuisi lähekkäin että etä vanhempi voisi halutessaan tavata lasta myös muinakin päivinä ja viedä harrastuksii ym. ja hoitaa lasta lähivanhemman harrastuksen tai jonkun menon vuoksi.

Me yritettiin mun miehen kanssa ehdottaa miehen exälle, lapsen äidille, että lapsi olisi hänellä joka toinen viikonloppu ja meillä muun ajan. Voisi välillä kuskata lapsen harrastuksiin ja nähdä joskus muulloinkin.

Meillä on oma piha, lapselle oma huone, koulu lähempänä ja koirakin löytyy. Kohta syntyy myös pikkusisarus, josta lapsi on aivan innoissaan.

Tästä tuli kuitenkin kauhea riita. Äiti ei suostunut ehdotukseemme ja tuntui pitävän sitä täysin naurettavana, vaikka perustelimme sen olevan lapsen kannalta paras ratkaisu. Jatkamme siis vuoroviikkosysteemillä.

no ajattelepa itse, jos sitten kun se sinun lapsi on syntynyt ja sattuisitkin eroamaan ja entinen ukkosi tulisi uuden puolison kanssa ehdottomaan vastaavaa, ilahtuisitko.

Niin näin päin ei ajatella lapsen parasta kun äidin edusta tai halusta on kyse ;)

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, miksi sanotaan, että vanhempien pitää tulla toimeen hyvin, jotta vuoroviikko toimii. Meillä on jo muutaman vuoden olleet täysin katkenneet välit, eikä ne koskaan kauheen hyvät ole olleet. Mutta vuoroviikko toimii.

Tämä on todettu tutkimuksissakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti kokemusta ei ole niin vähän vaikea tietysti neuvoa, mutta minä ajattelisin asiasta niin että tuskinpa aikuinenkaan haluaisi muuttaa viikottain aina toiseen asuntoon. Vanhempien kannaltahan tuo on mukava ratkaisu jossa molemmat saavat vapaata ja olla lapsen kanssa ja tietysti isänä olisi kamala ajatus nähdä lasta vain joka toinen viikko viikonlopun ajan.

Lapsille voi olla myös aika stressaavaa kun koulukirjat ovat väärässä paikassa tai liikunta/harrastustavarat ja lisäksi kavereita voi olla vaikea nähdä elleivät vanhemmat asua lähellä toisiaan. tietysti myös koulumatka voi olla ongelma.

Jos taas vanhemmat asuvat lähellä toisiaan niin nähdä voi varmasti muutenkin kuin muuttamalla aina toisen luo viikottain.

jatketaan vielä sen verran, että jos ajateltaisiin puhtaasti lapsen etua niin vanhemmat hankkisivat asunnon jossa lapsille olisi omat huoneet ja vanhemmat muuttaisivat aina viikottain siihen asuntoon. Tietysti heillä voisi olla myös toinen yhteinen pieni asunto jossa asuisivat sitten sen toisen viikon. Mutta tämä tuskin aikuisille sopisi, mutta lapsille pitää sopia viikko-viikko systeemissä.

Olipa viisas kirjoitus. Miksi kukaan ei ole tätä ajatellut? Jos lasten parasta ja perheen taloutta ajatellaan, pienen väistöasunnon osto tai vuokraus olisi mahdollinen ratkaisu. Lapset saisivat asua kotonaan, vanhemmat vuorottelisivat. Kotona olisi tarpeeksi tilaa ja vapaaviikolla vanhemmalla olisi oma rauha. Tietysti vaatisi vanhemmilta (liikaa?) aikuisuutta, mutta voisi myös antaa aikaa pohtia elämää yksin ja mahdolllista yhteen palaamista ennen perheen ja kodin paloittelua ja köyhyyteen syöksymistä.

Tämä on hieman epäkypsän tuntuinen kommentti, ei taida perustua kokemukseen. Olisiko tuo väistöasuntokin yhteinen? Ja mitä se kodin paloittelu tarkoittaa? Koti on ihmiset jotka elävät yhdessä, ei ne seinät. Ilman muuta on hyvä jos kyetään säilyttämään ne vanhat seinät erossa. Minä ostin talomme, mies osti vastaavan vierestä, eikä kummassakaan kodissa syöksytty köyhyyteen, lapsiluku ja asumiskustannukset kun oli mitoitettu kestämään elämänmuutoksetkin.

Tipsunen kirjoitti:

En kannata viikko viikko systeemiä. Liian stressaavaa lapselle kun ei yhtä pysyvää kotia.

Mun mielestä joka toinen viikonloppu systeemi on hyvä. Lisäksi vanhemmat asuisi lähekkäin että etä vanhempi voisi halutessaan tavata lasta myös muinakin päivinä ja viedä harrastuksii ym. ja hoitaa lasta lähivanhemman harrastuksen tai jonkun menon vuoksi.

No anna lähihuoltajuus sitten isälle.

Aloituksen perusteella ajattelin että kyse olisi jostain viikko töitä, viikko vapaata-työajasta. Olisihan se pitänyt arvata, että taas erosotkuja setvitään. Mitä vastaat lapsellesi kun hän kysyy miksi halusit antaa hänelle sekavat lähtökohdat elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti kokemusta ei ole niin vähän vaikea tietysti neuvoa, mutta minä ajattelisin asiasta niin että tuskinpa aikuinenkaan haluaisi muuttaa viikottain aina toiseen asuntoon. Vanhempien kannaltahan tuo on mukava ratkaisu jossa molemmat saavat vapaata ja olla lapsen kanssa ja tietysti isänä olisi kamala ajatus nähdä lasta vain joka toinen viikko viikonlopun ajan.

Lapsille voi olla myös aika stressaavaa kun koulukirjat ovat väärässä paikassa tai liikunta/harrastustavarat ja lisäksi kavereita voi olla vaikea nähdä elleivät vanhemmat asua lähellä toisiaan. tietysti myös koulumatka voi olla ongelma.

Jos taas vanhemmat asuvat lähellä toisiaan niin nähdä voi varmasti muutenkin kuin muuttamalla aina toisen luo viikottain.

jatketaan vielä sen verran, että jos ajateltaisiin puhtaasti lapsen etua niin vanhemmat hankkisivat asunnon jossa lapsille olisi omat huoneet ja vanhemmat muuttaisivat aina viikottain siihen asuntoon. Tietysti heillä voisi olla myös toinen yhteinen pieni asunto jossa asuisivat sitten sen toisen viikon. Mutta tämä tuskin aikuisille sopisi, mutta lapsille pitää sopia viikko-viikko systeemissä.

Meillä toiminut jo viisi vuotta se, että aikuiset muuttaa :) Lasten ei tarvitse, heillä on yksi pysyvä koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti kokemusta ei ole niin vähän vaikea tietysti neuvoa, mutta minä ajattelisin asiasta niin että tuskinpa aikuinenkaan haluaisi muuttaa viikottain aina toiseen asuntoon. Vanhempien kannaltahan tuo on mukava ratkaisu jossa molemmat saavat vapaata ja olla lapsen kanssa ja tietysti isänä olisi kamala ajatus nähdä lasta vain joka toinen viikko viikonlopun ajan.

Lapsille voi olla myös aika stressaavaa kun koulukirjat ovat väärässä paikassa tai liikunta/harrastustavarat ja lisäksi kavereita voi olla vaikea nähdä elleivät vanhemmat asua lähellä toisiaan. tietysti myös koulumatka voi olla ongelma.

Jos taas vanhemmat asuvat lähellä toisiaan niin nähdä voi varmasti muutenkin kuin muuttamalla aina toisen luo viikottain.

jatketaan vielä sen verran, että jos ajateltaisiin puhtaasti lapsen etua niin vanhemmat hankkisivat asunnon jossa lapsille olisi omat huoneet ja vanhemmat muuttaisivat aina viikottain siihen asuntoon. Tietysti heillä voisi olla myös toinen yhteinen pieni asunto jossa asuisivat sitten sen toisen viikon. Mutta tämä tuskin aikuisille sopisi, mutta lapsille pitää sopia viikko-viikko systeemissä.

Se yhteinen ei ole oikein kenenkään koti, olisi enemmän lapsenhoitoalue. En oikeasti usko, että ainakaan vanhemmat lapset haluaisivat tuollaista ratkaisua. Kun ei kyetä asumaan saman katon alla tuollainen "lastenkoti" altistaa jatkuville riidoille, kaikesta pitää sopia siivousvuoroista hankintoihin, onnistuu varmasti äärettömän harvoin ja lyhytaikaisesti. Vuoroasumisessa lapsella on kaksi omaa huonetta joissa olemmissa ne omat jutut, ei tuo ole henkisesti mitenkään hankalaa.

Nimenomaan ei kenenkään koti. Varmaan lapsestakin ankeaa asua talossa, mikä ei ole isän eikä äidin koti. Kaikki puhuvat vain kuinka kätevää tämä olisi (kun lapsen tavarat yhdessä paikassa jne.) mutta harva miettii ainakaan näissä puheissa täälläkin että miltä se lapsesta tuntuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kokemusta, mutta tutkimusten mukaan heittopussit eivät ole mistään kotoisin.

Suurimmassa osassa tutkimuksista lapset voivat vuoroasumismallissa lähes yhtä hyvin kuin TOIMIVISSA ydinperheissä. Riitaisat ydinperheet ovat luonnollisesti huonompia, mutta yksinhuoltajien lapset ovat jo ihan omassa luokassaan lasten pahoinvoinnissa ja psyykkisessä oireilussa.

Ihan törkeä valhe, että riitaisessa ydinperheessä lapsi voisi paremmin kuin yksinhuoltajaperheessä. Ihmettelen jos tällaista tutkimusta löydät mistään. Mikä agenda sulla on keksiä tällaista?

Vierailija kirjoitti:

oletko itse valmis etävanhemmuuteen

Ei kai siinä aikuista ajatella vaan LASTA.

Et sitten yhtään itsekeskeisempi voisi olla???

Parempi yksi koti, juuret. Tämä on myös tutkimuksilla osoitettu. Mitä pienemmästä lapsesta kyse niin sitä tärkeämpää YKSI KOTI.

Itse tein aikoinaan virheen ja "jaettiin" lapsi, viikko-viikko-systeemi = virhe!

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen perusteella ajattelin että kyse olisi jostain viikko töitä, viikko vapaata-työajasta. Olisihan se pitänyt arvata, että taas erosotkuja setvitään. Mitä vastaat lapsellesi kun hän kysyy miksi halusit antaa hänelle sekavat lähtökohdat elämään?

Ai miksi halusit antaa lapsellesi parhaat mahdolliset eväät ja kaksi rakastavaa vanhempaa erotilanteessa?

Eiköhän ole ihan perheestä kyse, mikä malli tapaamisissa on kaikkein paras. Meillä viikko-viikko toimii. Asumme suhteellisen lähellä toisiamme, kuljetamme lapsen tavaroita kodista toiseen (lähinnä harrastustarvikkeet, koulukirjat ja ulkovaatteet), ja keskustelemme lapsen asioista. Minulle ei olisi tullut mieleenikään vaatia itselleni isompaa tapaamisoikeutta, isä on lapselle äärimmäisen rakas.

Surettaa seurata vierestä puolisoni tilannetta, jossa isä kelpaa lähinnä ilmaiseksi lapsenvahdiksi. Isä "saa" tavata lapsia vain jokatoinen viikonloppu ja niistäkin kiristetään, jos isä ei suostu tanssimaan exänsä pillin mukaan.

Meillä on vuorosysteemi mutta kymmenen vuoden periodilla. Isällään ensimmäiset kymmenen vuotta ja minä olen tapaajavanhempi, seuraavat kymmenen vuotta minulla ja isänsä on tapaajavanhempi. Ihan silloin vauva-aikoina oltiin yhdessä vähän pidempiä jaksoja mutta isä on tähän mennessä ollut se lähivanhempi. Meillä on kumppanuusvanhemmuus, isällään on ollut uusi vaimo jo vuosia ja minäkin olen keväällä pariutunut uudestaan entisen miesystäväni kanssa. 

Me olimme kanssa sitä mieltä että viikko-viikko systeemi on raskas ja lapsetkaan eivät sitä halunneet vaan ovat koko ajan sanoneet että muuttavat sitten kokonaan kun muuttavat. Alussa ihan pienenä oli vaikeampaa koska vieraantuivat aika nopeasti minusta jos ei nähty ja niin usein kuin olisi pitänyt nähdä oli ihan mahdotonta tavata koska miehellä oli uusi puoliso. 

Päälimmäinen kokemus on, että kaduttaa tehty lapsi naisen painostuksesta.

Vittu ku ois pitäny vaan oman päänsä niin eläis varmaan tyytyväisenä jossain....katkeruus....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti kokemusta ei ole niin vähän vaikea tietysti neuvoa, mutta minä ajattelisin asiasta niin että tuskinpa aikuinenkaan haluaisi muuttaa viikottain aina toiseen asuntoon. Vanhempien kannaltahan tuo on mukava ratkaisu jossa molemmat saavat vapaata ja olla lapsen kanssa ja tietysti isänä olisi kamala ajatus nähdä lasta vain joka toinen viikko viikonlopun ajan.

Lapsille voi olla myös aika stressaavaa kun koulukirjat ovat väärässä paikassa tai liikunta/harrastustavarat ja lisäksi kavereita voi olla vaikea nähdä elleivät vanhemmat asua lähellä toisiaan. tietysti myös koulumatka voi olla ongelma.

Jos taas vanhemmat asuvat lähellä toisiaan niin nähdä voi varmasti muutenkin kuin muuttamalla aina toisen luo viikottain.

jatketaan vielä sen verran, että jos ajateltaisiin puhtaasti lapsen etua niin vanhemmat hankkisivat asunnon jossa lapsille olisi omat huoneet ja vanhemmat muuttaisivat aina viikottain siihen asuntoon. Tietysti heillä voisi olla myös toinen yhteinen pieni asunto jossa asuisivat sitten sen toisen viikon. Mutta tämä tuskin aikuisille sopisi, mutta lapsille pitää sopia viikko-viikko systeemissä.

Se yhteinen ei ole oikein kenenkään koti, olisi enemmän lapsenhoitoalue. En oikeasti usko, että ainakaan vanhemmat lapset haluaisivat tuollaista ratkaisua. Kun ei kyetä asumaan saman katon alla tuollainen "lastenkoti" altistaa jatkuville riidoille, kaikesta pitää sopia siivousvuoroista hankintoihin, onnistuu varmasti äärettömän harvoin ja lyhytaikaisesti. Vuoroasumisessa lapsella on kaksi omaa huonetta joissa olemmissa ne omat jutut, ei tuo ole henkisesti mitenkään hankalaa.

Nimenomaan ei kenenkään koti. Varmaan lapsestakin ankeaa asua talossa, mikä ei ole isän eikä äidin koti. Kaikki puhuvat vain kuinka kätevää tämä olisi (kun lapsen tavarat yhdessä paikassa jne.) mutta harva miettii ainakaan näissä puheissa täälläkin että miltä se lapsesta tuntuisi.

Onhan se sen perheen koti eli lasten ja vanhempiensa koti. Et pysty ajattelemaan asiaa kuin itsesi kannalta. Aikuinen pystyy sopeutumaan kahteen kotiin, lapsi kyllä sopeutuu mutta eritavalla. Vanhempien vuorottelu erinomaisen hyvä silloin jos välit niin hyvät että pystyy välillä koko perhe toimimaan ja liikkumaan porukalla. Eri asia sitten jos vanhemmat eivät vaihdossa näe edes toisiaan. 

Mun lapset on yli kahdeksan vuotta asuneet puoli viikkoa meillä ja puoli viikkoa isällään. Asutaan kilometrin päässä toisistamme eikä ole siis mitään sääntöä että milloin pitää olla missäkin, meillä saa aina olla ja isällään silloin kun se on kotona(eli yleensä tuon puolet viikosta koska käy muualla töissä ja on siellä yöt). Viikko olis pitkä aika itselle olla näkemättä lapsia, vaikka tietysti ohimennen törmäillään esim. kaupungilla. Nyt ovat jo niin isoja että itekseen sujuvasti kulkevat ja kommunikoivat jos on jotain. Välillä voivat olla myös eri paikoissa mikä on lepoa itse kunkin hermoille kun teinit ärsyttävät toisiaan minkä kerkiävät :D

Lapsellani muutama kaveri jotka asuvat vanhemmillaan viikko-viikkosysteemillä. Koskaan nämä lapset eivät sano meillä oltuaan lähtevänsä kotiin. Aina sanovat vaan ”menen äidille” tai ”menen isälle” . On jo jonkin aikaa pistänyt pahasti korvaan kun kukaan näistä lapsista ei koskaan mene kotiin.

Johan siinä kyllästyy.