Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kokemuksia viikko-viikko-systeemistä?
26.10.2018 |
Olemme eronneet ja meillä on yksi kuusivuotias lapsi. Kannattaako viikko-viikko vai ei? Lähipiiristä siihen tulee hieman painostusta, mutta itse eronneiden vanhempien lapsena en olisi omalla kohdalla halunnut sitä ja ajattelen, että ripotellen esim. 10vrk/kk olisi tätä kivempi lapselle (säilyisi ns.yksi koti). Mielipiteitä?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeasti kokemusta ei ole niin vähän vaikea tietysti neuvoa, mutta minä ajattelisin asiasta niin että tuskinpa aikuinenkaan haluaisi muuttaa viikottain aina toiseen asuntoon. Vanhempien kannaltahan tuo on mukava ratkaisu jossa molemmat saavat vapaata ja olla lapsen kanssa ja tietysti isänä olisi kamala ajatus nähdä lasta vain joka toinen viikko viikonlopun ajan.
Lapsille voi olla myös aika stressaavaa kun koulukirjat ovat väärässä paikassa tai liikunta/harrastustavarat ja lisäksi kavereita voi olla vaikea nähdä elleivät vanhemmat asua lähellä toisiaan. tietysti myös koulumatka voi olla ongelma.
Jos taas vanhemmat asuvat lähellä toisiaan niin nähdä voi varmasti muutenkin kuin muuttamalla aina toisen luo viikottain.
jatketaan vielä sen verran, että jos ajateltaisiin puhtaasti lapsen etua niin vanhemmat hankkisivat asunnon jossa lapsille olisi omat huoneet ja vanhemmat muuttaisivat aina viikottain siihen asuntoon. Tietysti heillä voisi olla myös toinen yhteinen pieni asunto jossa asuisivat sitten sen toisen viikon. Mutta tämä tuskin aikuisille sopisi, mutta lapsille pitää sopia viikko-viikko systeemissä.
Olipa viisas kirjoitus. Miksi kukaan ei ole tätä ajatellut? Jos lasten parasta ja perheen taloutta ajatellaan, pienen väistöasunnon osto tai vuokraus olisi mahdollinen ratkaisu. Lapset saisivat asua kotonaan, vanhemmat vuorottelisivat. Kotona olisi tarpeeksi tilaa ja vapaaviikolla vanhemmalla olisi oma rauha. Tietysti vaatisi vanhemmilta (liikaa?) aikuisuutta, mutta voisi myös antaa aikaa pohtia elämää yksin ja mahdolllista yhteen palaamista ennen perheen ja kodin paloittelua ja köyhyyteen syöksymistä.
Mun mielestä olisi tosi raskasta jakaa koti jonku toisen kanssa. Kimppakämpissäkin on jo aika paljon ongelmia kun yksi sotkee ja jättää vessapaperit ostamatta jne. Tuossa kuviossa kodin joutuisi jakaan kaiken lisäksi exän kanssa, jonka kanssa yhteiselo ei muutenkaan toiminut ja joutuisi sen kamojakin katseleen. Voisi olla melko räjähdysherkkää..
Viimeistäänhän tuo kuvio loppuisi siihen, että toinen löytäisi uuden kumppanin.
Mutta tosi hienoa jos joillakin toimii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeasti kokemusta ei ole niin vähän vaikea tietysti neuvoa, mutta minä ajattelisin asiasta niin että tuskinpa aikuinenkaan haluaisi muuttaa viikottain aina toiseen asuntoon. Vanhempien kannaltahan tuo on mukava ratkaisu jossa molemmat saavat vapaata ja olla lapsen kanssa ja tietysti isänä olisi kamala ajatus nähdä lasta vain joka toinen viikko viikonlopun ajan.
Lapsille voi olla myös aika stressaavaa kun koulukirjat ovat väärässä paikassa tai liikunta/harrastustavarat ja lisäksi kavereita voi olla vaikea nähdä elleivät vanhemmat asua lähellä toisiaan. tietysti myös koulumatka voi olla ongelma.
Jos taas vanhemmat asuvat lähellä toisiaan niin nähdä voi varmasti muutenkin kuin muuttamalla aina toisen luo viikottain.
jatketaan vielä sen verran, että jos ajateltaisiin puhtaasti lapsen etua niin vanhemmat hankkisivat asunnon jossa lapsille olisi omat huoneet ja vanhemmat muuttaisivat aina viikottain siihen asuntoon. Tietysti heillä voisi olla myös toinen yhteinen pieni asunto jossa asuisivat sitten sen toisen viikon. Mutta tämä tuskin aikuisille sopisi, mutta lapsille pitää sopia viikko-viikko systeemissä.
Olipa viisas kirjoitus. Miksi kukaan ei ole tätä ajatellut? Jos lasten parasta ja perheen taloutta ajatellaan, pienen väistöasunnon osto tai vuokraus olisi mahdollinen ratkaisu. Lapset saisivat asua kotonaan, vanhemmat vuorottelisivat. Kotona olisi tarpeeksi tilaa ja vapaaviikolla vanhemmalla olisi oma rauha. Tietysti vaatisi vanhemmilta (liikaa?) aikuisuutta, mutta voisi myös antaa aikaa pohtia elämää yksin ja mahdolllista yhteen palaamista ennen perheen ja kodin paloittelua ja köyhyyteen syöksymistä.
Miten niin ei ole ajatellut, onhan tästä puhuttu palstallakin sata kertaa. Ja jos ei aikuinen yhteiseläminen ole ennenkään onnistunut, miten luulet että se onnistuisi kahdessa kämpässä? Se menisi siihen, että toinen vanhempi siivoaisi ja täyttäisi kaapit ja pesisi pyykit yhden kodin sijasta kahdessa, ja riitelyn määrä vain lisääntyisi. Ajattele nyt itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeasti kokemusta ei ole niin vähän vaikea tietysti neuvoa, mutta minä ajattelisin asiasta niin että tuskinpa aikuinenkaan haluaisi muuttaa viikottain aina toiseen asuntoon. Vanhempien kannaltahan tuo on mukava ratkaisu jossa molemmat saavat vapaata ja olla lapsen kanssa ja tietysti isänä olisi kamala ajatus nähdä lasta vain joka toinen viikko viikonlopun ajan.
Lapsille voi olla myös aika stressaavaa kun koulukirjat ovat väärässä paikassa tai liikunta/harrastustavarat ja lisäksi kavereita voi olla vaikea nähdä elleivät vanhemmat asua lähellä toisiaan. tietysti myös koulumatka voi olla ongelma.
Jos taas vanhemmat asuvat lähellä toisiaan niin nähdä voi varmasti muutenkin kuin muuttamalla aina toisen luo viikottain.
jatketaan vielä sen verran, että jos ajateltaisiin puhtaasti lapsen etua niin vanhemmat hankkisivat asunnon jossa lapsille olisi omat huoneet ja vanhemmat muuttaisivat aina viikottain siihen asuntoon. Tietysti heillä voisi olla myös toinen yhteinen pieni asunto jossa asuisivat sitten sen toisen viikon. Mutta tämä tuskin aikuisille sopisi, mutta lapsille pitää sopia viikko-viikko systeemissä.
Olipa viisas kirjoitus. Miksi kukaan ei ole tätä ajatellut? Jos lasten parasta ja perheen taloutta ajatellaan, pienen väistöasunnon osto tai vuokraus olisi mahdollinen ratkaisu. Lapset saisivat asua kotonaan, vanhemmat vuorottelisivat. Kotona olisi tarpeeksi tilaa ja vapaaviikolla vanhemmalla olisi oma rauha. Tietysti vaatisi vanhemmilta (liikaa?) aikuisuutta, mutta voisi myös antaa aikaa pohtia elämää yksin ja mahdolllista yhteen palaamista ennen perheen ja kodin paloittelua ja köyhyyteen syöksymistä.
Miten niin ei ole ajatellut, onhan tästä puhuttu palstallakin sata kertaa. Ja jos ei aikuinen yhteiseläminen ole ennenkään onnistunut, miten luulet että se onnistuisi kahdessa kämpässä? Se menisi siihen, että toinen vanhempi siivoaisi ja täyttäisi kaapit ja pesisi pyykit yhden kodin sijasta kahdessa, ja riitelyn määrä vain lisääntyisi. Ajattele nyt itsekin.
Niinpä.
Meilläkin harkinnassa. Ero on tuore, joskin riidaton, eikä ole aiheuttanut mitään sen kummempaa muutosta arkeen tässäkään vaiheessa, vaikka n. 1kk eropäätöksen jälkeen edelleen asutaan kaikki yhdessä, eikä olla kerrottu edes omille perheille saati lapsille.
Viikko-viikko siksi, että en voisi itse nimetä itseäni ainoaksi ylivanhemmaksi ja lasten isää taas vain viikonloppuisäksi tai toisin päin. Lapset ovat olleet paljon isänsä kanssa kaksin, kun tein vuorotöitä joskus aikoinaan ja minulla on 100% luotto, että asiat sujuvat varsin hyvin isän kanssa, ilman, että täytyy "vahtia" mitä tekevät.
Minä itse olennasunut vko-vko elämää aikuisena. Joka toinen viikko olin miehen kotona ja joka toinen viikko omassa kotona. Elin tätä muutaman vuoden ennen yhteenmuuttoa, eikä se minua häirinnyt, koska minulla oli miehen luona vaatteita ja meikkejä. Oli ihan sama, mihin suuntaan töistä nokkani pistin.
Eli tuo ”ajattele suostuisitko itse muuttamaan viikottain” ei päde. Se oli täysin ok. Tai - se oli ok, koska minä en _muuttanut_ mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikko/viikko toimii, jos aikuiset tulevat toimeen keskenään. Meillä on näin toimittu 12 vuotta kolmen lapsen kanssa ja pääosin sujunut hyvin. Asumme kilometrin päässä toisistamme, ja luvanneet asua näin niin kauan kun lapset ovat alaikäisiä (enää nuorin 15v. kotona). Aluksi oli vaikea muistaa kaikkia tavaroita, joita on vain yhdet, esim. koulukirjat. Ne asiat pitääkin vastuuttaa aikuiselle, ei lapselle. Kaikkia vaatteita ja muita päivittäistavaroita lapsilla on/oli kahdet. Kumpikaan ei maksa elatusmaksuja. Isälle menee lapsilisät ja hän myös tienaa tuplasti, joten hän vastaa kalliimmista hankinnoista (puhelimet, polkupyörät, silmälasit jne...) Molemmissa kodeissa lapsilla samat oikeudet ja velvollisuudet. Lapset ovat olleet tyytyväisiä ratkaisuun.
Minä en ymmärrä, miksi sanotaan, että vanhempien pitää tulla toimeen hyvin, jotta vuoroviikko toimii. Meillä on jo muutaman vuoden olleet täysin katkenneet välit, eikä ne koskaan kauheen hyvät ole olleet. Mutta vuoroviikko toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten hoidetaan lasten asiat, jos välit vanhemmilla poikki? Vaateostokset, harrastukset, kaverisynttärit, hammaslääkärit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin ison kanssa viikkoviikko varmaan onnistuisi helpostikin, jos asutte vielä lähekkäin. Paljon nuoremmillakin on onnistunut alkukankeuden jälkeen.
Sitten kun lapsi on vanhempi ja liikkuu itsenäisesti niin asumisjärjestelyihin tulee varmasti enemmän plastisuuttakin.
Tietty jos koet, että lapselle olisi parempi tavata sinua vain 10 päivää kuussa, eikä hän kovasti kaipaisi sinua ja haluat itsekin tavata lasta niin harvoin niin sitten se on tietenkin parempi ratkaisu.Tässä ajatellaan lapsen etua eikä aikuisen. Kyllä se lapsi viikko-viikko-systeemissäkin kaipaa ja sen lisäksi muuttaa tauotta, eikä ole yhtä omaa kotia.
Tottakai kaipaa mutta vain viikon kerrallaan. Eikä lapsen etu ole vanhempi joka vastentahtoisesti hoitaa lasta.
Itse en ole nähnyt kuin kaksi eroperhettä ja heillä viikkoviikko on toiminut hyvin. Lapsella on kaksi tasaveroista vanhempaa, ja tietty lapsi saa soittaa toiselle vanhemmalle koska vain. Ja tietty joustoa päivissä on molempiin suuntiin riippuen vanhempien suunnitelmista.
Toiminut hyvin? Lapsen vai aikuisten mielestä?
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten hoidetaan lasten asiat, jos välit vanhemmilla poikki? Vaateostokset, harrastukset, kaverisynttärit, hammaslääkärit?
Meillä se hoitaa, jonka viikolla lapset ovat.
Lapsilisät menivät yhteiselle tilille, johon molemmilla oli pääsy. Sieltä maksettiin esim harrastukset, koulureput, pyörät... ja ne vaatteet, joita oli vain yksi kpl: talvitakki, talvikengät.
Meillä toiminut hyvin, erosta on 5 vuotta ja lapset 11 ja 13v. Välimatkaa on oikopolkua pitkin muutama sata metriä joten tavaroiden unohtelu ei ole ongelma. Lapset ovat jo niin isoja että saavat olla missä haluavat, mutta ovat pääsääntöisesti joka toisen viikon kummassakin kodissa, joustoa löytyy kaikilta tarpeen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kannata viikko viikko systeemiä. Liian stressaavaa lapselle kun ei yhtä pysyvää kotia.
Mun mielestä joka toinen viikonloppu systeemi on hyvä. Lisäksi vanhemmat asuisi lähekkäin että etä vanhempi voisi halutessaan tavata lasta myös muinakin päivinä ja viedä harrastuksii ym. ja hoitaa lasta lähivanhemman harrastuksen tai jonkun menon vuoksi.
Tipsunen kirjoitti:
En kannata viikko viikko systeemiä. Liian stressaavaa lapselle kun ei yhtä pysyvää kotia.
Mun mielestä joka toinen viikonloppu systeemi on hyvä. Lisäksi vanhemmat asuisi lähekkäin että etä vanhempi voisi halutessaan tavata lasta myös muinakin päivinä ja viedä harrastuksii ym. ja hoitaa lasta lähivanhemman harrastuksen tai jonkun menon vuoksi.
Me yritettiin mun miehen kanssa ehdottaa miehen exälle, lapsen äidille, että lapsi olisi hänellä joka toinen viikonloppu ja meillä muun ajan. Voisi välillä kuskata lapsen harrastuksiin ja nähdä joskus muulloinkin.
Meillä on oma piha, lapselle oma huone, koulu lähempänä ja koirakin löytyy. Kohta syntyy myös pikkusisarus, josta lapsi on aivan innoissaan.
Tästä tuli kuitenkin kauhea riita. Äiti ei suostunut ehdotukseemme ja tuntui pitävän sitä täysin naurettavana, vaikka perustelimme sen olevan lapsen kannalta paras ratkaisu. Jatkamme siis vuoroviikkosysteemillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tapauksessa oli (ja on edelleen) loistava systeemi. Isä asuu kohtuullisen lähellä ja kaikki vanhat kaverit ja koulu pysyi samana. Lisäksi tuli roppakaupalla uusia kavereita. Kaikilla on näin hyvä olla, kaksi rakastavaa kotia.
Olen kuullut, että nuorille lapsille viikko on liian pitkä aika. 4-5päivää kuulemma parempi.
Vierailija kirjoitti:
Tipsunen kirjoitti:
En kannata viikko viikko systeemiä. Liian stressaavaa lapselle kun ei yhtä pysyvää kotia.
Mun mielestä joka toinen viikonloppu systeemi on hyvä. Lisäksi vanhemmat asuisi lähekkäin että etä vanhempi voisi halutessaan tavata lasta myös muinakin päivinä ja viedä harrastuksii ym. ja hoitaa lasta lähivanhemman harrastuksen tai jonkun menon vuoksi.Me yritettiin mun miehen kanssa ehdottaa miehen exälle, lapsen äidille, että lapsi olisi hänellä joka toinen viikonloppu ja meillä muun ajan. Voisi välillä kuskata lapsen harrastuksiin ja nähdä joskus muulloinkin.
Meillä on oma piha, lapselle oma huone, koulu lähempänä ja koirakin löytyy. Kohta syntyy myös pikkusisarus, josta lapsi on aivan innoissaan.Tästä tuli kuitenkin kauhea riita. Äiti ei suostunut ehdotukseemme ja tuntui pitävän sitä täysin naurettavana, vaikka perustelimme sen olevan lapsen kannalta paras ratkaisu. Jatkamme siis vuoroviikkosysteemillä.
no ajattelepa itse, jos sitten kun se sinun lapsi on syntynyt ja sattuisitkin eroamaan ja entinen ukkosi tulisi uuden puolison kanssa ehdottomaan vastaavaa, ilahtuisitko.
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeasti kokemusta ei ole niin vähän vaikea tietysti neuvoa, mutta minä ajattelisin asiasta niin että tuskinpa aikuinenkaan haluaisi muuttaa viikottain aina toiseen asuntoon. Vanhempien kannaltahan tuo on mukava ratkaisu jossa molemmat saavat vapaata ja olla lapsen kanssa ja tietysti isänä olisi kamala ajatus nähdä lasta vain joka toinen viikko viikonlopun ajan.
Lapsille voi olla myös aika stressaavaa kun koulukirjat ovat väärässä paikassa tai liikunta/harrastustavarat ja lisäksi kavereita voi olla vaikea nähdä elleivät vanhemmat asua lähellä toisiaan. tietysti myös koulumatka voi olla ongelma.
Jos taas vanhemmat asuvat lähellä toisiaan niin nähdä voi varmasti muutenkin kuin muuttamalla aina toisen luo viikottain.
Jos vanhemmat asuu lähellä toisiaan niin viikko viikko on hyvin helppo. Meillä poika kävi usein koulumatkallaan minun luona myös isäviikoilla, oli huoneessaan touhuamassa kun tulin töistä. Kävi taas isän kanssa harrastuksissa myös minun viikoilla, olis "niiden juttuja". Molemmat kodit olivat lapsen omia eikä nuo koulukirjat ym olleet mitenkään mahdoton järjestää, melkein enemmän ne unohtui koulusta kun asuttiin yhdessä kodissa. Nyt poika on aikuinen, jo opiskelemassa ja hänellä on erittäin hyvät ja läheiset välit molempiin vanhempiinsa. Ja vieläkin jakaa aikaa molempien kotien välillä (ja kavereidensa) kun käy kotikaupungissaan. Ei tuo malli ole aina kehno lapselle jos siitä joustavan tekee, on kuin lapsen kodin käsite venyy maantieteellisesti hieman laajemmalle alueelle (meillä n kilometri).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeasti kokemusta ei ole niin vähän vaikea tietysti neuvoa, mutta minä ajattelisin asiasta niin että tuskinpa aikuinenkaan haluaisi muuttaa viikottain aina toiseen asuntoon. Vanhempien kannaltahan tuo on mukava ratkaisu jossa molemmat saavat vapaata ja olla lapsen kanssa ja tietysti isänä olisi kamala ajatus nähdä lasta vain joka toinen viikko viikonlopun ajan.
Lapsille voi olla myös aika stressaavaa kun koulukirjat ovat väärässä paikassa tai liikunta/harrastustavarat ja lisäksi kavereita voi olla vaikea nähdä elleivät vanhemmat asua lähellä toisiaan. tietysti myös koulumatka voi olla ongelma.
Jos taas vanhemmat asuvat lähellä toisiaan niin nähdä voi varmasti muutenkin kuin muuttamalla aina toisen luo viikottain.
jatketaan vielä sen verran, että jos ajateltaisiin puhtaasti lapsen etua niin vanhemmat hankkisivat asunnon jossa lapsille olisi omat huoneet ja vanhemmat muuttaisivat aina viikottain siihen asuntoon. Tietysti heillä voisi olla myös toinen yhteinen pieni asunto jossa asuisivat sitten sen toisen viikon. Mutta tämä tuskin aikuisille sopisi, mutta lapsille pitää sopia viikko-viikko systeemissä.
Se yhteinen ei ole oikein kenenkään koti, olisi enemmän lapsenhoitoalue. En oikeasti usko, että ainakaan vanhemmat lapset haluaisivat tuollaista ratkaisua. Kun ei kyetä asumaan saman katon alla tuollainen "lastenkoti" altistaa jatkuville riidoille, kaikesta pitää sopia siivousvuoroista hankintoihin, onnistuu varmasti äärettömän harvoin ja lyhytaikaisesti. Vuoroasumisessa lapsella on kaksi omaa huonetta joissa olemmissa ne omat jutut, ei tuo ole henkisesti mitenkään hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kohta 2 vuotta ollut viikko-viikko -systeemi eikä elatusmaksuja maksella. Periaatteessa systeemi toimii, vanhemmilla suunnilleen sama matka päiväkotiin jne., mutta ongelmana ovat lapselle tehtävät hankinnat. Isä ei tajua, että kunnollinen haalari maksaa yli 50 e, hänen mielestää 29 eurolla saa ihan hyvän, joten hän ei osallistu kuluihin, ostakoot äiti kalliin, jos haluaa. Sama koskee jalkineita jne. mitä tahansa, mikä maksaa yli 5 e. Isä ei osta eikä isä maksa osaa vaatekuluista, koska hänen mielestään lapsi ei tarvitse mitään (ja miten tarvitsisikaan, kun äiti vaatteet joka tapauksessa ostaa). Isäviikon jälkeen hoidossa ei ole yhtäkään varavaatetta eivätkä vaatteet kulkeudu isältä äidille millään, isä "hautoo" kotonaan noin 30 kpl housuja ja 60 kpl paitoja, koska ei ehdi niitä vaatteita pesemään... Sitten isän äiti käy joka 3. kuukausi pesemässä lapsenlapsen vaatteita ja ihmettelee, että mitä se ex-miniä valittaa, että pitää ostaa uutta, kun siellä isänsä luona lapsella on vaikka mitä!
Voisitteko sopia, että laitatte lasten tileille esim 20 e kuussa per lapsi lasten hankintoihin? Me teemme näin, tosin olemme ydinperhe. Tuolla summalla ja lapsilisällä ostetaan kaikki hankinnat (tietysti harkinnan jälkeen) lapsille eli vaatteet, pyörät, luistimet... Lapsilisistä jää säästöönkin tällä metodilla. Silloin, kun tulee kalliita kausihankintoja on kiva, kun summa on lasten tilillä valmiina.
Meillä on yhteiset rahat joten ei tarvitse pelata
Meillä on ollut vuoroviikko-systeemi n. 5 vuotta. Se ei ole ideaali ratkaisu mutta paras ratkaisu tilanteeseen missä vanhempien yhteiselo ei kerran ole mahdollista.
Kumpikaan ei halunnut olla pelkkä viikonloppuvanhempi.
Lapset puhuvat kummankin vanhemman kodista omana kotinaan, kavereille tarkennetaan että nyt oon isällä tai äidillä. Kertaakaan viiden vuoden aikana ei ole ollut tilannetta, että lapset sanoisivat etteivät halua tulla tai mennä jommankumman vanhempansa luokse. Uudet kumppanitkaan ei ole asiaan vaikuttanut. Molemmissa kodeissa on lapsilla omat huoneet ja tavarat. Isot ostokset vanhemmat maksaa puoliksi.
Ehkä se, että ero tapahtui kohtuullisen hyvässä hengessä, kumpikaan ei mollaa toista vanhempaa, molemmissa kodeissa on omaa tilaa jne, on saanut homman toimiin.
Hankaluutta tuntuu lähinnä aiheuttavan eri kotien erilaiset säännöt ja vaihtopäivät on helposti raskaita kun lapsilla on ollut ikävä ja se purkautuu riehumisena.