Mikä oli elämäntilanteesi 25-vuotiaana?

Asuin vanhempien omistamassa ihan uudessa kaksiossa, olin sijaisena sosiaalitoimistossa, avomies ja kaksi persialaista kissaa.

Muutin 5v- lapseni kanssa uudelle paikkakunnalle, perustin yrityksen ja aloin seurustella uuden miehen kanssa, toki niihin aikoihin täytin 26v.

Kavereita ei ole koskaan ollut paljoa. Vapaa-ajalla katsoin telkkaria ja luin kirjoja, ei ollut mitään sen kummempia harrastuksia. Asuin vuokralla, uusi suhde oli kaukosuhde ensimmäiset kolme vuotta. Vanhempana tuli jotain harrastuksia, erilaisia mitä lapsena ja nuorena oli, siinä parikymppisenä oli vuosia ettei ollut juuri muuta kuin se lukeminen.

Hae opiskelemaan?

Olen 25. Elämäntilanne:

-Opiskelen

-Kissless virgin

-Ei ystäviä

-Asun edelleen porukoilla

Voisi kai sitä paskemminkin mennä...

Naimisissa, oma asunto (siis pankin vielä tuolloin), töissä sairaalassa ja ensimmäisen lapsen sain tuolloin.

Opiskelin Helsingin yliopistossa toista vuotta ja lapseni oli kaksivuotias.

Vuosi oli silloin 2002.

Elämä 25 vuotiaana oli leppoisaa ja ihanaa aikaa. Asuimme ulkomailla mieheni kanssa ja matkustelimme sieltä käsin lähes joka viikonloppu jossakin kahdestaan tai ystäväpariskunnan kanssa. Rahahuoliakaan ei ollut.

Lapsia ei meillä silloin vielä ollut, mutta kolme oli haaveissa. Suunnittelimme samalla myös omakotitaloamme, tontti meillä jo olikin Suomessa.

Neljännellä vuodella ammattikoulussa, josta en kuitenkaan valmistunut paniikkihäiriöni takia. Juuri tutustunut eksääni, joka joi ja käytti fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja aloin itsekin juomaan. Eksä tais olla putkassa kun täytin 25.

Ei lapsia itsellä, syömishäiriöinen ja masentunut ja pahasti ahdistunut. Ei juuri kavereita ja pelkäsinkin ihmisiä.Liikuin liikaa ja söin liian vähän, ei puhettakaan että olisin pärjännyt täysipäiväisesti ns. normaalissa elämässä.

Korjaillaan jälkiä edelleen nyt 31v.

Älä lannistu hei, ihmiset menee kovin eri tahtia eikä kannata vertailla itseään muihin :)

Asuin vuokralla opiskelija-asunnossa ja tein työksi minimipalkkaista toimistotyötä. Seksikertoja oli ollut alle 10. Tulevasta kumppanista ei vielä tietoakaan (vasta 7 vuoden päästä tapasin hänet). Aika paljon alkoholin käyttöä. Vapaa-ajalla hengasin netissä.

Olin 2-vuotiaan lapsen äiti,  opiskelin yliopistossa ja olin avoliitossa lapsen isän kanssa. Asuttiin omassa asunnossa. Harrastin jotain jumppaa, jota oikeasti inhosin mutta pitihän siellä käydä :D Tapasin jonkin verran kavereita ja kävin joskus heidän kanssaan baarissakin :)

Naimisissa, olin juuri saanut vakityöpaikan. Asuttiin vielä vuokralla mutta tuon vakityön ansiosta ostettiin kohta ensimmäinen oma kerrostalokolmio pääkaupunkiseudulta (taisin just täyttää 26). Mies oli saanut vakityön jo muutama vuosi aikaisemmin, taisi olla silloin 24.

Tästä aikaa n. 15 vuotta.

Muutin 25-vuotiaana yhteen poikaystäväni kanssa, lähdettiin pikkupaikkakunnalta Hoasin perheasuntoon pk-seudun kulmalle, heh. Hän, myös 25, siinä kohtaa työtön mikä myös oli muuton syy. Mulla oli opinnot graduvaiheessa mutta valmistuminen lykkääntyi, tein Helsingissä sivuaineopintoja ja pääsin freelancerina kiinni oman alan töihin.

En harrastanut muuta kuin jumpissa käyntiä, yhdessä lenkkeiltiin uutta asuinseutua ristiin rastiin. Kavereita ei ollut montaa, kummallakin ehkä 1-2 ketä näki harvakseltaan. Koirasta haaveiltiin, onneksi ei hankittu. Kun toinenkin pääsi töihin innostuttiin matkustelemaan. Poikakaveri oli ensi kertaa lentokoneessa 26-vuotiaana. Hyvät muistot tuosta ajasta.

Odotin ensimmäistä lastani. Avoliitossa olin ja asuttiin asumisoikeustalossa. Pätkätöitä ennen raskautta.

Kun olin 25:

- Menimme naimisiin (seurusteltu 7 vuotta ennen sitä)

- Töissä (haluaisin palata takaisin ja opiskella enemmän. Silloin työ vei mukanaan ja siitä sai enemmän rahaa kuin opiskelusta. Ja sille oli iso tarve)

- Ei lapsia (ei ole edelleenkään)

- Asuntovelallisia oltiin (ja vielä ollaan jonkin aikaa)

- Mitä milloinkin. Ihan tavallisia nuorten aikuisten juttu. Nähtiin ystäviä ja käytiin ulkona. Yms.

T. n33v

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt 25 ja tuntuu, etten ole saavuttanut mitään. Ei ole miestä, ei lapsia, eikä edes ammattia. Teen sijaisuuksia kaupassa ja osan ajasta olen työttömänä. Kavereita ei juurikaan ole, eikä muita harrastuksia kuin lukeminen.

Kertokaa mikä teidän elämäntilanne oli minun ikäisenä? Oliko kumppani, jos oli niin asuitteko yhdessä, olitteko kihloissa tai naimisissa? Olitko töissä tai opiskelitko? Oliko lapsia? Asuitteko vuokralla vai omassa asunnossa? Mitä teitte vapaa-ajalla? Näittekö paljon kavereita?

Eivät mies ja lapsi ole mitään saavutuksia.

Sä utelet kuin artikkelia kokoava Sanoman toimittaja. Sori mutten tartu syöttiin.

Käytin päihteitä ja harrastin irtoseksiä ihan älyttömästi 26 vuotiaaksi asti. Töissä olin kyllä 18-vuotiaasta asti, mutta kaikki meni juhlimiseen.

Sitten muutin toiseen kaupunkiin, ostin asunnon, perustin perheen ja vähensin juhlimiset ihan minimiin(loppui vaan kiinnostus).

Olin vastavalmistunut ja vasta eronnut poikaystävästä. Muutin opiskelipaikkakunnalta takaisin kotipaikkakunnalle koska sain sieltä alani töitä, menin ensin äidin luo asumaan mutta hankin pian oman vuokra-asunnon. Oli ystäviä ja hauskanpitoa, harrastin aktiivisesti ratsastusta.

Opiskelin yliopistossa, asuin vuokralla, olin totaalisen yksinäinen, ei mitään kokemuksia miehistä, pari kaveria, iltaisin istuin töissä kaupan kassalla. Muutin myös ulkomaille.

25-v.

Elämäni parasta aikaa.

Opiskelin, kävin töissä, harrastin kaikkea mitä olin aina halunnut. Ystäviä oli sopivasti. Olin terve, elämää paljon edessä. Itseluottamus hyvä, asuin opiskelijaasunnossa, yksiössä.

Opiskelin viidettä vuotta yliopistossa, käytännössä tein gradua sen verran kuin jaksoin. Olin lapseton sinkku, asuin vuokralla edullisesti Helsingin kantakaupungissa, harrastin aktiivisesti ja tapasin usein kavereita. Tein satunnaisia keikkatöitä ja muuten elin opintotuella. Todella vähällä rahalla vietin kuitenkin ihan mukavaa elämää.  Opintojen venyminen aiheutti kyllä vähän ahdistusta, ja alankin valinnasta minulla oli epäilyjä. Sittemmin löysin opiskelemaltani alalta huippukiinnostavan osa-alueen, jonka olemassaoloa en tuolloin oikein vielä hahmottanut.