Kuinka moni tavannut miehensä raskausaikana?

Jos tämä isäkandidaatti tunnustaa (eli valehtelee...) isyyden, niin isyys sitten on ja pysyy vain siihen saakka, että mies joskus haluaakin isyyden kumottavaksi. Jos mies haluaa myöhemmin kumota isyyden, niin se vaatii DNA-testit, jotka isän itse pitää kustantaa.



Isyys tarkoittaa miehelle elatusvelvollisuutta lapsesta. Onko mies tähän valmis?



Onko suhteenne puolen vuoden jälkeen todella niin vakaa, että tämä " isä" tietää mihin ryhtyy ja voit häneen luottaa?



Itse en antaisi tunnustaa isyyttä vastoin totuutta. Ilmottaisin, että isä on tuntematon. Mies saisi myöhemmin adoptoida lapsen, jos sitä todella haluaa (ja adoptiota ei voida purkaa, kuten tämä valheellinen isyys voitaisiin).

Mies on valmis tähän. Ei hän aio sitä perua mitenkään. Niinkun sanoin pitää vauvaa jo omanaan. :) Meidän suhde on jo hyvin vakaa, asumme yhdessä ja häät on sitten kun olen synnyttänyt. Olemme kumminkin jo puhuneet siitä että jos nyt joskus ero tulisi niin mies toki olisi silti lapsen isä, ei se mihinkään muuttuisi.



Tätä on vaikea minunkaan heti käsittää miten joku mies voi noin vaan pitää vauvaa omanaan. Vaatii meihen luonteelta kyllä paljon. Näin vaan pääsi käymään. Mies rakastaa minua ja tätä tulevaa vauvaa syvästi. Todellakin voin luottaa mieheeni.



Se vaan mietityttää/pelottaa että mitä jos törmään tähän ex-poikaystävääni ja hän tajuaa jutun.. Voinhan toki hänelle sitten sanoa että petin häntä tämän nykyisen mieheni kanssa.. Vaikeaa!

Ja vielä perintö siirtyisi periaatteessa väärälle perijälle!

Ja entä kun teille tulee yhteisiä lapsia? Olisiko sitten tämän lapsen asema sama?

Ja entäpä jos lapsi olisi niin isänsä näköinen, että alkaisi ihmettelemään jossain elämänsä vaiheessa, jatkasitko valehtelua?

Yhteisiä lapsia tulee varmasti. Tietenkin muitten lapsien asema olisi sama.. Miksi se olisi jotenkin toisenlainen?

Onhan noita lapsia jotka eivät muistuta vanhempiaan... Muistuttavat sitten enemmän vaikka isovanhempiaan tai sitten ei. Sen verran voin sanoa että nämä miehet ovat aika saman näköisiä. Silmät, tukanväri, pituus, ruumiinrakenne on lähes sama.

Vierailija:

Ja vielä perintö siirtyisi periaatteessa väärälle perijälle!

Ja entä kun teille tulee yhteisiä lapsia? Olisiko sitten tämän lapsen asema sama?

Ja entäpä jos lapsi olisi niin isänsä näköinen, että alkaisi ihmettelemään jossain elämänsä vaiheessa, jatkasitko valehtelua?

Eli minusta olisi sekin väärin, että lapselle uskoteltaisiin koko hänen elämänsä, että isä on isä. Ja sitten ei olisikaan. Minusta olisi kaikkien kannalta paras, että lapsi REILUSTI ja REHELLISESTI adoptoitaisiin ja hänen alkuperäänsä ei ikinä salattaisi häneltä!!! Eihän tuota adoptiota tarvitsisi kylillä kuulutella, muut saisivat ajatella että olette ns. normaali perhe. Mutta te itse tietäisitte ja elämänne perustusi rehellisyyteen sekä lasta että toisianne kohtaa.



Ja koska lapsella ei ns. olisi isää, kävisi adoptiokin helposti.

Ja jostain ihme syystä lapsi vaistoaa, ovatko vanhemmat biologisia vai ei?

Puhun kokemuksesta, äidilleni ei joskus aikojen alussa kerrottu totuutta ja hän sanoo kuitenkin tietävänsä sen aina!

Tapasin nykyisen mieheni kun olin rv. 6. Mies tunnusti vauvan isyyden ja nyt on ollaan oltu yhdessä yli 3vuotta. Koskaan ei aiota kertoa lapselle hänen biologisesta isästään. Hänellä on jo isä ja hyvä sellainen. Mieheni rakasti myös lasta kuin omaansa alusta asti. Erinomainen isä onkin. Osa mieheni suvusta tietää ettei lapsi ole hänen biologinen, mutta kaikki pitävät lastamme kuin " verisukulaisena" . Joskus jopa unohdan sen ettei lapsi ole mieheni biologisesti... Kerran näin tapahtui kun puhelin kaverini kanssa mitä sairauksia suvuissamme on.. Aloin ihan tosissaan miettimään mitä perinnöllisiä sairauksia mieheni suvussa on ennenkun kaverini sitten sanoi minulle että eipä ne mieheni suvun sairaudet paljoa lapseemme vaikuta. :)

Minusta ei!

Oli sitten mies kuinka hyvä isä tahansa!

ja vaikka totuuden olisikin kertonut tai kertoisi joskus tulevaisuudessa, miehesi voisi jatkaa erinomaista isän uraansa!

Koskaan hän ei tätä " oikeaa" isäänsä tulisi tapaamaan kumminkaan. Miksi vahingoittaa lasta tiedolla jolla hän ei tee yhtään mitään?

Elätte rakkauden alkuhuumaa, joten tulevasta ei ole mitään tietoa. Saatikaan kun lapsi syntyy ja elämä ei ehkä olekaan enää niin ihanaa, kuin nyt.



Hieno veto mieheltä kuitenkin! Toivottavasti kaikki onnistuu!

Ihmeitä nähtävästi tapahtuu.

Minusta vaan, kun pystyy valehtelemaan tuollaisen asian, pystyy mihin vain ja se ei kerro ihmisestä mitään hyvää!

entä jos poikasi joskus jotain kautta saisi selville, että nykyinen isä ei olisikaan oikea isä? Se olisi suuro shokki, joka todella voisi vahingoittaa lastasi koko loppuelämän ja voisiko hän sen jälkeen koskaan luottaa sinuun?

Ja millainen kasvaa ihmisestä, joka huomaa, ettei voi edes luottaa omaan äitiinsä?

Kuten joku samoin tehnyt tässä ketjussa kertoi, osa ystävistä tietää, osa suvusta tietää... Joskus joku lipsauttaa jotain, joka saa lapse epäilemään ja kyselemään. Sitten ollaankin sormi suussa, kun lapsi vihaa äitiään, joka valehteli ja petti viemällä oikean isän, " isä" saa paskaa kohtelua, koska " ethän sä ole mun isä oikeasti" . Elämä muuttuukin ihanasta helvetiksi. Kannattaako tuollaista kulissia rakentaa? Kun asian voi hoitaa fiksusti ja rehellisesti?



Arvostakaa niitä lapsianne edes sen verran, että kerrotte heille totuuden alkuperästään!!!

Onko sillä nyt niin suurta merkitystä onko äiti tai isä se biologinen? Miehelleni lapsi on kaikki kaikessa ja niin oma kuin vain olla ja voi en edes voisi ajatella että lapselleni olisi jotain haittaa tästä. Ei me mitääm valehdella. Jos lapsi joskus kysyy asiasta, jota nyt hieman epäilen kumminkin niin toki vastaan rehellisesti. Lapsellani on yksi ja se oikea isä ja se on mieheni.

Minä sain vahingossa tietää, ettei isäni ollutkaan biol. isäni. Olin 17 vuotias silloin.

Muodollisesti kaikki on hyvin, mutta en tosiaan luota äitiini enkä isääni. En ymmärrä miksi he eivät voineet kertoa!

Kertokaa lapselle. Ihan totta. Kertomatta jättäminen on sama kuin valehtelisitte. Ja jos lapsi saa tietää, niin se on kuin iänikuinen kylmä suihku niskaan. Näinkö paljon minua arvostettiin ettei asiaa voitu minulle kertoa?

Miksi kukaan ystävistäni tai mieheni sukulaisista jotain " lipsauttaisi" kun kaikki pitävät lastaan kuin " omanaan" . Ehei, näin ei tule käymään koskaan siitä olen aivan varma.

Enkä minä ole vienyt lapsen oikeaa isää minnekkään.. Meille sellaista " oikeaa" isää ei ole olemassakaan. Ainut ja oikea isä on mieheni. Näin on nyt ja näin tulee aina olemaan.

Jos nyt kävisi niin että lapsi jostain saisikin tietää asiasta on minulla hänellä oikein hyvät syyt kertoa miksi en halunnut hänen biologista isäänsä lapseni elämään. Se on aika kamalaa kuultavaa ja sen tiedon " pimitän" lapseltani niin pitkään kun se mahdollista.

Vierailija:

Kuten joku samoin tehnyt tässä ketjussa kertoi, osa ystävistä tietää, osa suvusta tietää... Joskus joku lipsauttaa jotain, joka saa lapse epäilemään ja kyselemään. Sitten ollaankin sormi suussa, kun lapsi vihaa äitiään, joka valehteli ja petti viemällä oikean isän, " isä" saa paskaa kohtelua, koska " ethän sä ole mun isä oikeasti" . Elämä muuttuukin ihanasta helvetiksi. Kannattaako tuollaista kulissia rakentaa? Kun asian voi hoitaa fiksusti ja rehellisesti?

Arvostakaa niitä lapsianne edes sen verran, että kerrotte heille totuuden alkuperästään!!!

Miksi näin tekisin omalle lapselleni?

18

Valheet paljastuvat aina! Haluatko tosiaan ottaa sen riskin, että lapsellesi käy samoin kuin minulle?

Japanilainen viisaus kertoo, että salaisuus ei ole salaisuus jos sen tietää useampi kuin yksi...



t. 22

Minusta meillä ei ole salaisuuksia. Hullulta se kai kuullostaa, mutta me ollaan lapsemme vanhemmat. Mieheni on lapseni isä, mitään muuta totuutta ei meille ole.