Kuinka moni tavannut miehensä raskausaikana?

On meinaan aika hyviä kirjoituksia nyt jo aikuisilta ihmisiltä, jotka etsivät alkuperäänsä.

Kun asiaa ei salata, se tulee luonnollisissa tilanteissa esille ja lapsi kasvaa siihen! Elikä asiasta puhutaan, mitään ei kuopata!

Tuollainen käyttäytyminen mitä sinä ehdotat on todella lapsellista, eihän siitä mitään numeroa haluta tehdä vaan asia on luonnollinen ja tulee esiin luonnollisissa tilanteissa.

Tilanteita on tässä mahdoton kuvata, mutta tilanteen tullessa käsille, asiasta ei voi erehtyä tai muutenkaan paeta asiaa, jos päättää olla rehellinen!

Sieltä löytyy hyviä perusteluita asiaan

murrosiät ym. tuovat mukanaan kaikkea mahdollista. eihän totuus isänä olemista poista. Isä on varmasti isä edelleen. Ja vieläpä paljon vapautuneemmin kuin valheessa. Adoption kauttahan hänestä vasta todellinen isä tuleekin. Tiedän kakskin tapausta, joissa lapselle on murrosiän tienoilla selvinnyt biologinen isä. Toisen oma isä huusi riidan päätteeksi, että enhän olekaan sinun oikea isäsi ja toinen sai tietää ala-asteikäisenä. Kummallekaan asian käsittely salailun jälkeen ei ole ollut helppoa.

Asia tulee aivan varmasti joskus ilmi, ei ehkä vielä vuosiin, mutta joskus kuitenkin! Kuinka edes voitte ajatella ettei totuus tulisi julki.... Entä jos tulee jotain sairauksia ja siinä yhteydessä selviää, ettei isä olekkaan biologinen isä?! Valehtelussa ei kyllä ajatella yhtään lapsen etua vaan omaa!!!! Mielestäni lapselle tulisi kertoa biologisesta isästä vaikka tämä ei olisikaan lapsen elämässä mukana ja sitten tämä uusi mies voisi adoptoida lapsen, jolloin olisi lapsen virallinen isä. Uskoisin että tälläinen olisi myös lapsen kannalta paras vaihtoehto ja tämän hän varmasti aikuisenakin hyväksyisi paremmin kuin sen, että saisi selville äidin valehdelleen. Lapselle kannattaisi kertoa sitten kun hän on siinä iässä että tälläisiä asioita ymmärtää. Kehoittaisin teitä vielä miettimään asioita nimenomaan lapsen kannalta!

Eihän lapsi nyt yht äkkiä ala kyselemään perimästään, joten miten muuten sen voisi Luonnollisesti ajan kanssa tuoda ilmi niinkun joku kirjoitti??? En ymmärrä!



Missä iässä lapselle kertoa? jos sille 6vuotiaana asian selittää aamuteellä niin ei se sitä enää 10v. muista.. Pitääkö siitä sitten muistuttaa sillon tällön tyyyliin: Että muistathan Heli että sinun isäsi ei nyt olekkaan sinun " oikea" isäsi? VAI MITÄ TEHDÄ?? En minä käsitä miten sen lapselle kertoo LUONNOLLISESTI!

kun totuus kerrotaan tarpeeksi ajoissa, siihen totutellaan, niin silloin se ei enää ole kuin osa arkipäivää. Lukekaa kirjoja adoptiosta tai ns. " vaihtoehtoperheistä"



Huomatkaa yhdessä lapsen kanssa, että kaikki perheet on erilaisia, mut silti yhtä hyviä.. :) Nykyään on kuitenkin perheitä jossa ollaan erivärisiä, on vaan yksi isä tai äiti, mummo tai kaksi äitiä/isää. Ns. ydinperheen käsite on jo aikansa elänyt.



Terv. uusioperheessä kasvanut, isäänsä viimeksi lapsena nähnyt, ihan tasapainoinen kahden lapsen äiti, jonka aviomiehellä on kolme lasta entisestä avioliitostaan. :)))

Kyllä lapsi asian muistaa jos sen hänelle yhden kerran kertoo, ei sitä tarvitse joka vuosi uudelleen kertoa. Ja varmasti jossain vaiheessa lapsen kasvaessa, hän rupeaa asiasta itsekkin kyselemään ja silloin olisi vaan rehellisesti vastattava lapsen kysymyksiin. Tämä olisi mielestäni paras tapa asialle! Se kuinka nyt rupeaisit lapselle asiasta kertomaan, riippuu tietenkin lapsestasi, mutta pienikin lapsi osaa ottaa tietoa vastaan ja ehkä jotain jo kyselläkkin, mutta sinun itsesi tulisi olla rehellinen vastauksissasi. Voi olla että vaikka nyt puhuisitkin asiasta, hän ei siihen mitenkään ihmeellisesti reagoisi, mutta varmasti kuitenkin muistaa mitä on puhuttu ja asioista voi kertoa myös pikkuhiljaa lapsen ikätason mukaisesti.

vanhin lapsi ei ole isän biologinen jälkeläinen. Äiti hehkuttaa kuinka isä kohtelee lapsiaan tasapuolisesti, mutta ulkopuolisen silmin selvää eriarvoisuutta on havaittavissa.



Eikä heilläkään ole aikomusta kertoa lapselle oikeaa alkuperää. Puoli sukua sen kyllä tietää, minäkin, vaikka olen vain tuttava. Kuinkakohan suurella todennäköisyydellä lapsi joskus sen saa selville...?



Ja mitäs kun aikaa myöden lääkärissä tiedustellaan:" onko suvussa periytyviä sairauksia?" tms..



Kyllä kyse on suuremman luokan valehtelusta jos lapselle ei totuutta kerrota. Täytyy varmaan punnita, kumpi on pienempi paha: se, että kertoo totuuden ja lapsi kasvaa siihen. Vai se, että totuus paljastuu myöhemmin ja sitten on identiteetti palasina ja luottamus läheisiin mennyt.

Jos teille tulee yhteisiä lapsia, saat synnärillä eteesi lomakkeen, jossa tutkitaan lapsen diabetesriskiä. Siinä lomakkeessa kysytään uuden tulokkaan täys- ja puolisisarukset. Meinaatko kaikkiin näihin lappuihin valehdella täyssukulaisuuden jne.



SIIS KERRO LAPSELLESI TOTUUS!