Lue keskustelun säännöt.
Ihme vääntö naimisiinmenosta. Suhde lukossa?
25.10.2018 |
Olimme miehen kanssa heti alusta asti puhuneet siitä, että menemme naimisiin joku päivä. Kerroin hänelle, että minulle virallisesti sitoutuminen on tärkeää, varsinkin jos omistamme yhdessä esimerkiksi asunnon. Mies oli asian kanssa sinut, ja ostimmekin asunnon yhdessä. Puhuimme niihin aikoihin paljon kihloista (mies otti enimmäkseen puheeksi), mutta niihin aikoihin koimme yhdessä pienen tragedian, minun sairastuminen (krooninen sairaus), työongelmat sekä ensimmäiset suhdetta horjuttavat riidat.
Aloimme päästä kaikesta yli ja asiat meni hyvin. Kosin miestäni hetken mielenjohteesta ja mies sanoikin kyllä (olin puhunut että parin vuoden päästä voisimme sanoa tahdon). Meni noin viikko ja mies humalassa sanoi ettei mene ikinä kanssani naimisiin. Nyt on tästä lauseesta mennyt puoli vuotta ja tunnen olevani jumissa.
Mies katuu sanojaan, mutta ei sitä että purki kihlauksen. Hänen mielestään, nyt kun elämämme on epävakaata (työt ovat määräaikaisia, jne), ei voi mennä naimisiin ja hän ei halua. Itse taas olen vieläkin vihainen millä tavoin mies sanoi tämän.
Mies kyllä sanoo, että ehkä tässä viiden vuoden sisällä olisi aika, mutta ei lähiaikoina. Itse en taas usko, että oikeaa aikaa koskaan tulee, vaan hän tulee keksimään lisää syitä miksi ei.
Yritin erota, mies ei "anna". Ei halua lopettaa millään suhdetta, mutta ei halua vain olla virallisesti kanssani yhdessä. Itsellä taas nyt ajatus, että jos en kelpaa nytkään, en kelpaa koskaan, enkä halua antaa miehelle sitä, että sitten kun hänelle asia kävisikin, minun pitäisi vain olla heti mukana.
Ärsyttävä tilanne! Kumpa en olisi koskaan edes puhunut koko avioliitosta. Nyt se rasittaa koko suhdetta! Aivan älytöntä.
Tiedättekö kun teitä on loukattu ja joku asia on teiltä kielletty, siitä tulee jo liian iso asia päästä yli? Onko muilla tälläisestä kokemusta? Samanlaista vääntöä?
Vaikea päästä yli ja niellä kiukkua... Mitä te tekisitte? Olenko avian kohtuuton? Olemme olleet yhdessä kohta 4 vuotta ja omistamme asunnon yhdessä ja olemme yli 30 molemmat.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Millainen sairaus kyseessä? Jos joku etenevä/ uusiutuva, Mies ehkä pelkää sen etenemistä, eikä halua olla tulevaisuudessa omaishoitaja. Ei halua naimisiin, koska se olisi samalla lupaus pitää sinusta huolta jos menet taas huonoon kuntoon. avioero siinä tilsnteessa olisi moraalisesti tuomittavampaa, kuin ero avoliitosta, jossa loppuelämän lupauksia ei ole tehty. Pitää siis tätä takaporttia auki.
On krooninen ja akuuttivaihe oli pahan vuoden, nyt hallinnassa. Ei tappava tauti, eikä vaikuta lastensaantiin. Ei pelästynyt sairastumistani, itse vain ja se aiheutti vaikeuksia, kun yritin elää uudella tavalla. Nyt sitä ei enää huomaa arjessa, kun on jo kulunut pari vuotta ja molemmat ymmärtää mistä on kyse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisteltiin tänään tästä asiasta ja sanoin, että lähden oikeasti nyt viikonloppuna jos ei saada asiaan selvyyttä. Mies lupasi ja vannoi, ettei ole tässä odottamassa "sitä parempaa", vain haluaa olla minun kanssani. Ja lupasi kosia kyllä parin vuoden aikana, jos minä myös lupaan rauhottua asian suhteen.
Puhuttiin pitkään ja en tiedä. Kai sitä pitää vain luottaa toisen sanaan. Se on kyllä totta että miehellä on ollut kaikki ne mahdollisuudet lähteä, mutta ei sitä ole tehnyt ja olen kuitenkin tässä asiassa ollut todella järkkymätön, mutta mies silti on ja pysyy.
Se on totta, ettei meillä ole lapsia ja on "helppo" lähteä suhteesta tässä vaiheessa. Olemme kuitenkin rakentaneet jo elämää yhdessä ja olen asennoitunut niin että elän hänen kanssaan loppuun asti. Tietty se on ihmeellistä, että naimisiinmeno on jostain syystä niin vaikeaa miehille, mutta voiko olla, että jollain vain kestää se aikansa, eikä se tarkoita etteikö rakastaisi?
Mies viettää kaikki aikansa kanssani, kaverinsa on aina meillä, ei käy baareissa, ei anna epäilyjä että etsisi toista, ei käytä hyväkseen minua rahallisesti... Eli on hyvä puoliso muuten. Ja meillä on aina hauskaa yhdessä.
Jäädä vai lähteä? Hm.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko ylipainoinen? Siinä voi olla syy.
En ole kyllä :) Varmaankin enemmänkin alipainoinen. Pieni siis. Ap
Miksi naimisiin pitää mennä heti muutaman vuoden jälkeen? Siinä ehtii jo ero tulla ennen kuin täytätte edes 40v. Itse olen sanonut, että menen naimisiin aikaisintaan 50-vuotiaana. Silloin voi jo ajatella liiton oikeasti kestävän loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Taisteltiin tänään tästä asiasta ja sanoin, että lähden oikeasti nyt viikonloppuna jos ei saada asiaan selvyyttä. Mies lupasi ja vannoi, ettei ole tässä odottamassa "sitä parempaa", vain haluaa olla minun kanssani. Ja lupasi kosia kyllä parin vuoden aikana, jos minä myös lupaan rauhottua asian suhteen.
Puhuttiin pitkään ja en tiedä. Kai sitä pitää vain luottaa toisen sanaan. Se on kyllä totta että miehellä on ollut kaikki ne mahdollisuudet lähteä, mutta ei sitä ole tehnyt ja olen kuitenkin tässä asiassa ollut todella järkkymätön, mutta mies silti on ja pysyy.
Se on totta, ettei meillä ole lapsia ja on "helppo" lähteä suhteesta tässä vaiheessa. Olemme kuitenkin rakentaneet jo elämää yhdessä ja olen asennoitunut niin että elän hänen kanssaan loppuun asti. Tietty se on ihmeellistä, että naimisiinmeno on jostain syystä niin vaikeaa miehille, mutta voiko olla, että jollain vain kestää se aikansa, eikä se tarkoita etteikö rakastaisi?
Mies viettää kaikki aikansa kanssani, kaverinsa on aina meillä, ei käy baareissa, ei anna epäilyjä että etsisi toista, ei käytä hyväkseen minua rahallisesti... Eli on hyvä puoliso muuten. Ja meillä on aina hauskaa yhdessä.
Jäädä vai lähteä? Hm.
Ap
Vitut sä siitä minnekään saa lähdettyä :D mutta muista sitten nämä neuvot täältä, kun mies löytää elämänsä naisen ja menee naimisiin hänen kanssaan alta aikayksikön.
Mies on vaan tottunut seuraasi ja elämäntilanteeseen. Sellaisia me ihmiset olemme. Pettäjätkin yrittävät ensin kiinnijäätyään useimmiten kynsin hampain pitää kiinni vanhasta, vaikka se on todellisuudessa pelkkää paniikkia saavutettujen etuuksien menettämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella moni 20-30 vuotiaana naimisiin mennyt pari eroaa 30-40-vuotiaana. Ihminen kasvaa noina vuosina ja ajatusmaailma ja tulevaisuudentoiveet muuttuvat. Siksi kannattaisi mennä naimisiin vasta lähempänä 50v., kun tuntee sekä itsensä että puolisonsa paremmin. Jos enää on yhdessä sen nuoruuden puolison kanssa... Jos on, niin häillä on upeaa juhlistaa pitkää suhdetta. Jos ei, niin välttyy turhalta avioerolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taisteltiin tänään tästä asiasta ja sanoin, että lähden oikeasti nyt viikonloppuna jos ei saada asiaan selvyyttä. Mies lupasi ja vannoi, ettei ole tässä odottamassa "sitä parempaa", vain haluaa olla minun kanssani. Ja lupasi kosia kyllä parin vuoden aikana, jos minä myös lupaan rauhottua asian suhteen.
Puhuttiin pitkään ja en tiedä. Kai sitä pitää vain luottaa toisen sanaan. Se on kyllä totta että miehellä on ollut kaikki ne mahdollisuudet lähteä, mutta ei sitä ole tehnyt ja olen kuitenkin tässä asiassa ollut todella järkkymätön, mutta mies silti on ja pysyy.
Se on totta, ettei meillä ole lapsia ja on "helppo" lähteä suhteesta tässä vaiheessa. Olemme kuitenkin rakentaneet jo elämää yhdessä ja olen asennoitunut niin että elän hänen kanssaan loppuun asti. Tietty se on ihmeellistä, että naimisiinmeno on jostain syystä niin vaikeaa miehille, mutta voiko olla, että jollain vain kestää se aikansa, eikä se tarkoita etteikö rakastaisi?
Mies viettää kaikki aikansa kanssani, kaverinsa on aina meillä, ei käy baareissa, ei anna epäilyjä että etsisi toista, ei käytä hyväkseen minua rahallisesti... Eli on hyvä puoliso muuten. Ja meillä on aina hauskaa yhdessä.
Jäädä vai lähteä? Hm.
Ap
Lähde. Ei naimisiinmeno ole miehille hankalaa, sitä ne ovat itse aina hinkumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap, mikä tilanne?
Ihan ok. Ollaan puhuttu paljon tästä aiheesta, rauhallisesti. Mies sanoi ettei ole vielä valmis naimisiin, mutta haluaa sitä muutaman vuoden päästä. Puhuttiin myös lapsista, niin kuin tuolla joku pyysikin, ja mies sanoi että haluaisi ainakin yhden lapsen kanssani, mutta senkin aika olisi 2-5 vuoden päästä.
Ollaan puhuttu asia jokaisesta näkökannasta ja olen painottanut miehelle, ettei tuhlaisi aikaani, ja jos hän pyytää että odotan 2-5 vuotta, hän ei voi siinä huijata. Mies vannoo että haluaa olla tässä ja hänkään ei halua että elämästä menee vuosia hukkaan "väärän" ihmisen kanssa, ja että on aivan varma että menemme naimisiin muutaman vuoden päästä.
Ymmärrän kyllä, kun ihmiset sanoo, että "mies vaan huijaa sinua", mutta onhan niitä jotka eivät vain yksinkertaisesti ole valmiita menemään naimisiin, vaan katsovat asiaa pidempää, eikö? Kai minun pitää vain luottaa miehen sanaan, koska olemme nyt puhuneet tästä niin paljon ja mies jaksaa sanoa sitä että haluaa olla kanssani loppuelämän.
Muita ongelmia meillä ei olekaan, ainut on tämä sitoutuminen, mutta olemmehan ostaneet asunnon kyllä yhdessä.
En tiedä...
AP
Vierailija kirjoitti:
No mies ei halua kanssasi naimisiin ja siihen on melkein aina syynä se, ettei ole takaraivossaan varma onko oikean naisen kanssa.
Tadaa. Siinä se. Naiset aina yrittää keksiä näihin kaikenmaailman selityksiä kun vastaus on erittäin yksinkertainen.
Muuten samaa mieltä, paitsi se että kukaan nainen ei tuollaiselle miehelle oikea olisikaan. Ei oo naisesta kii, vaan sen miehen oman pään sisällä oleva vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap, mikä tilanne?
Ihan ok. Ollaan puhuttu paljon tästä aiheesta, rauhallisesti. Mies sanoi ettei ole vielä valmis naimisiin, mutta haluaa sitä muutaman vuoden päästä. Puhuttiin myös lapsista, niin kuin tuolla joku pyysikin, ja mies sanoi että haluaisi ainakin yhden lapsen kanssani, mutta senkin aika olisi 2-5 vuoden päästä.
Ollaan puhuttu asia jokaisesta näkökannasta ja olen painottanut miehelle, ettei tuhlaisi aikaani, ja jos hän pyytää että odotan 2-5 vuotta, hän ei voi siinä huijata. Mies vannoo että haluaa olla tässä ja hänkään ei halua että elämästä menee vuosia hukkaan "väärän" ihmisen kanssa, ja että on aivan varma että menemme naimisiin muutaman vuoden päästä.
Ymmärrän kyllä, kun ihmiset sanoo, että "mies vaan huijaa sinua", mutta onhan niitä jotka eivät vain yksinkertaisesti ole valmiita menemään naimisiin, vaan katsovat asiaa pidempää, eikö? Kai minun pitää vain luottaa miehen sanaan, koska olemme nyt puhuneet tästä niin paljon ja mies jaksaa sanoa sitä että haluaa olla kanssani loppuelämän.
Muita ongelmia meillä ei olekaan, ainut on tämä sitoutuminen, mutta olemmehan ostaneet asunnon kyllä yhdessä.
En tiedä...
AP
Kiitos päivityksestä. Usko miestäsi ja jatkakaa elämää. Onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap, mikä tilanne?
Ihan ok. Ollaan puhuttu paljon tästä aiheesta, rauhallisesti. Mies sanoi ettei ole vielä valmis naimisiin, mutta haluaa sitä muutaman vuoden päästä. Puhuttiin myös lapsista, niin kuin tuolla joku pyysikin, ja mies sanoi että haluaisi ainakin yhden lapsen kanssani, mutta senkin aika olisi 2-5 vuoden päästä.
Ollaan puhuttu asia jokaisesta näkökannasta ja olen painottanut miehelle, ettei tuhlaisi aikaani, ja jos hän pyytää että odotan 2-5 vuotta, hän ei voi siinä huijata. Mies vannoo että haluaa olla tässä ja hänkään ei halua että elämästä menee vuosia hukkaan "väärän" ihmisen kanssa, ja että on aivan varma että menemme naimisiin muutaman vuoden päästä.
Ymmärrän kyllä, kun ihmiset sanoo, että "mies vaan huijaa sinua", mutta onhan niitä jotka eivät vain yksinkertaisesti ole valmiita menemään naimisiin, vaan katsovat asiaa pidempää, eikö? Kai minun pitää vain luottaa miehen sanaan, koska olemme nyt puhuneet tästä niin paljon ja mies jaksaa sanoa sitä että haluaa olla kanssani loppuelämän.
Muita ongelmia meillä ei olekaan, ainut on tämä sitoutuminen, mutta olemmehan ostaneet asunnon kyllä yhdessä.
En tiedä...
AP
Kiitos päivityksestä. Usko miestäsi ja jatkakaa elämää. Onnea matkaan!
Kiitti paljon :) Ap
Meillä samankaltainen tilanne. Sillä lisäyksellä että olen raskaana.
Olen tajunnut että mies ryhtyi tähän suhteeseen koska halusi lapsen. Naimisiin ei halua.
Toisaalta onneksi tajusin asian jo nyt. Ja koska ei olla naimisissa, mies ei saa automaattisesti huoltajuutta enkä mä sitä hänelle anna. Koska ei olla naimisissa, lapsi on enemmän mun ja mä päätän missä asutaan jne. Mies saa vain tapaamisoikeuden.
Vierailija kirjoitti:
No, itse kerran eronneena kysyisin että miksi se naimisiimeno on niin tärkeä? Oletko valmis heittämään hukkaan kaiken hyvän mitä teidän suhteessa on, sen vuoksi että toinen ei naimisiin halua?
Seurustelen kivan miehen kanssa, ja tässä suhteessa minä olen se joka olen sitä mieltä että ei ikinä enää naimisiin. Papin aamen ei muuta yhtään mitään, hyvässä eikä pahassa. Toisiinsa sitoutumisen asteen ratkaisee enemmän teidän kummankin asenne, kuin se lukeeko ulko-ovessa sama sukunimi.
Naimisiin meno ei tarkoita samaa sukunimeä.
Ja vaikka sä olet epäonnistunut liitossasi, jollain se liitto voi olla kokematta ja usko siihen jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen perustelu toi määräaikainen työsuhde on jos ei ole pitämässä mitään kymppitonnin häitä?
"Mennäänkö naimisiin?"
"Joo, toki! Eikun... millainen työsopimus sulla olikaan?"
"Määräaikainen, joka päätty toukokuussa"
"Aijaa, no en mä kyllä sit..."
Ukko vain pitkittää hommaa eikä halua kanssasi naimisiin. Älä tuhlaa kallista aikaasi tommoiseen pelleilyyn.
Eiköhön se ole puhdasta taloudellista laskelmointia. Epävarmassa tilanteessa pelkää avioliittoon liittyvää elatusvelvollisuutta.
Minä olen naimisissa, en pidä sormusta, mutta en yksinkertaisesti tiedä mitä eroa olisi avoliittoon verrattuna. Naimisiin menin silloin syntyneen lapsen takia, mutta ei se olisi välttämätöntä ollut. Minä olen sitoutunut ihmiseen, en papin aameneen tai johonkin naiviin "lupaukseen". Sanoja tässä maailmassa riittää, teot ratkaisevat. Sormus, aamen, nimi maistraatin tai kirkon papereissa ei ole tae yhtään mistään jatkuvasta tai pysyvästä. Siitä kertovat avioerotilastotkin. Avioliitossa oleminen ei takaa yhtään mitään, jos puoliso toisen löytää ja haluaa mennä, hän menee. Ei siinä sormus nimetöntä paina.
Minä olen tuon toisen ihmisen kanssa, koska haluan olla. Ei siihen olisi avioliittoa tarvinnut.
Älä ihmeessä tuhlaa aikaasi tuollaisen miehen kanssa! Mitä nopeammin lähdet, sen nopeammin löydät uuden, sinua rakastavan puolison!