Lue keskustelun säännöt.
Se suurin tunne
Kommentit (4)
Samat on tunnelmat täälläkin. Rakastan niin että koskee, ja pelottaa. Pientä ikävöi jo silloin kun se nukkuu. Tosin eiköhän tuo ikävä helpota sitten kun tyyppi vähän kasvaa ja alkaa loputon vouhotus ja touhotus, sillon lepohetki on varmasti äidillekin tarpeen... :D
Onnea ja iloa sinne! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se vaan uskomaton tunne! Muistan myös mietteet, jotka vaivasivat, kun aloin odottaa toista lastani. Mietin, että miten sen rakkauden esikoista kohtaan nyt käy? Sitten tajusin, että eihän rakkauden summa ole vakio, eikä se jakaudu, vaan se lisääntyy entisestään!
Täällä menossa rv37+1 ja silti kyyneleet silmissä luin tekstiä. Olen koko raskausajan miettinyt, että lapsen syntymän jälkeen on niin paljon menetettävää että se on melkein pelottavaa ja yksi suurimmista muutoksista varmasti.
Itku tuli kirjoituksestasi näin aamutuimaan. Meillä myös pari kuukautta vanha tyttö ja tunnelmat luonnollisesti samanlaiset :) Kirjoititpa kauniisti. Ihanaa kevättä teille!