Lue keskustelun säännöt.
Deittipalstojen miehet jotka ei kirjoita itsestään mitään ja lähestyy "laita viestiä jos kiinnostaa" -viestillä, mikä heidän logiikka?...
24.10.2018 |
Mistä mun ois tarkoitus kiinnostua niin että viitsiytyisin laittamaan viestiä ja kyselemään?
Kommentit (716)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- "laita viestii jos kiinnostaa"
- "moi"
-"moi"
- " mitä kuuluu"
-" ihan hyvää"
-"joo tänne kans"
-"..."
-"moi"
Tuosta se lähtee. Ja vielä kysellään miksi hölmöihin viesteihin ei vastailla.
Kyllä minulla ainakin on lähtenyt. Olisikohan omissa verbaalisissa taidoissakin sitten jotain vikaa, jos keskustelut etenevät aina noin.
- moi, mitäs sinun iltaan kuuluu
- moi, kiitos ihan hyvää kuuluu. Pääsin juuri töistä, oli vähän kiireinen päivä ja nyt vähän vielä siivousta ennen kuin pääsee viikonlopun viettoon. Entäs itsellesi
- Ihan hyvää, minullekin. Mitäs teet työksesi?
- Olen ____ töissä. Entäs sinä?
- Olen ___.
- Okei. Onko sinullakin viikonloppu vapaana?
- Juu, on. Huomenna olisi tarkoitus _____
- Ai, kiva. Minäkin olen ____ joskus ja on ihan kivaa, vaikken siitä oikein mitään ymmärräkään.
Näin minun keskusteluni useimmiten etenevät. Kun siihen mitä kuuluu- viestiinkin voi vastata ihan mitä tahansa ja viedä sillä keskustelua eteenpäin.
Niin, tässä näkee juuri ne kaksi syytä miksi tällaiset miehet ei sytytä:
1: keskustelun eteenpäin vieminen jätetään naisen harteille (naisen pitää kirjoittaa pitkä vastaus siihen mitäkuuluuviestiin)
2: miehen "keskustelu" on kysymys-vastaus-kuulustelua, eikä mies osaa oma-aloitteisesti kertoa yhtään mitään, eikä tuo keskusteluun mitään muuta sisältöä kuin äärimmäisen tylsät "täytän virastossa lomaketta"-tyyppiset kysymykset.
Mot.
Naulan kantaan!
Oletteko aspergereita, isin pikku prinsessoja joita pitää viihdyttää vai muuten vaan sosiaalisesti vammaisia? Normaali keskustelu jossa kysellään puolin ja toisin on joku kamala asia.
Onnea vaan sinne kissayksiöön.
Tuo keskustelu oli tyyppiesimerkki tylsyydestä ja persoonattomuudesta. Olen osallistunut tuollaisiin kymmeniä kertoja (en jaksa enää) ja nuo eivät ole koskaan ennustaneet mitään yhteensopivuutta. Varmaan monelle ennustavat, varmaan monelle tuo riittää, ja ei siinä mitään.
Tuossakin tosiaan toinen (naiseksi tulkittu) vei keskustelua eteenpäin. Toisesta ei saanut vielä monellakaan repliikillä oikein mitään irti.
Ja ei, ei ole kissaa eilä yksiötä ja kyllä, olen tutustunut netissä(kin) useisiin tosi kiinnostaviin, kivoihin ja fiksuihin miehiin. Joskus jopa rakastunut.
Ja vieläkään ei näköjään saada esimerkkiä, mitä ovat ne mukavat ja kiinnostavat keskustelun aloitukset. Tuossa esimerkissä oli molemmilta neljä lyhyttä viestiä, jossa menee yhteensä max pari minuuttia. Jos tuossa ajassa joku ehtii tylsistymään, niin kyllä aika prinsessaksi sanoisin.
No kun ei niille aloituksille ole mitään kaavaa. Kaikki lähtee ihmisestä itsestään, tilanteesta, asiayhteyksistä, siitä, millaiseen juttuun/profiiliin/asiaan ollaan vastaamassa jne. Ei ole kaavaa, ei ole yhtä tapaa. Ajattelu on kova juttu sekä tilannetaju ja jonkinlainen empatia. Sekä naisella että miehellä.
En minä mitään kaavaa kysynytkään vaan esimerkkiä ja aihepiirejä.
Miten voit vaatia tilannetajua, jos et tunne ihmistä, et tiedä koska hän lukee viestin, missä ja millaisessa tilanteessa? Tilannetajuahan nimenomaan on lähteä noista turvallisista ja arkisista aiheista.
Oletus:
- yleensä saan jonkinlaisen vinkin jo toisen kuvasta ja nimimerkistä, ellei nikki ole jokin ihan täysin mitäänsanomaton. (Toisaalta kerran HOTTISJÄBÄ-nikin takaa paljastuikin huumorintajuinen, itseironinen ja hemmetin älykäs tyyppi, joka oli sitten vielä komeakin. Meille tuli lyhyt ja hieno romanssi.)- tilanne on myös oma tilanteeni, josta annan toiselle jo heti kättelyssä jotakin olennaista. Näin hän saa minusta heti enemmän kuin ”ihan hyvää kuuluu ja siivoilin just vähän”.
Anteeksi mitä? En ymmärtänyt tästä mitään. Eli jos tinderissä tulee vastaan Mikko 34, hänelle pitää kirjoittaa "oletko Mallikas? " tai "hieno paita, minullakin on samanvärinen paita"? Ja tämä on nyt sitten sitä laadukasta keskustelua? Voi pyhä sylvi sentään.
Miten ihmeessä pystyit tuon nyt noin tulkitsemaan? Huh huh.
No ole hyvä ja kerro lisää. Sinä sanoit, että pitää keksiä jotain nimimerkistä ja Mikko-nimestä nyt ei paljon saa irti.
Jos sun nikki on Mikko ja sun profiilissa ei lue mitään, mihin voisin tarttua, niin en minä sulle kirjoittaisikaan. Mutta jos sun nikki on Mikko, sun kuvassa on jotain sulle tärkeää (muuta kuin Audisi tai sixpäkkisi) ja profiilissasi lukee jotain kiinnostavaa, mihin yhtään tarttua, niin paljon helpompi jo aloittaa keskustelua. Edetä siitä ekasta Moista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- "laita viestii jos kiinnostaa"
- "moi"
-"moi"
- " mitä kuuluu"
-" ihan hyvää"
-"joo tänne kans"
-"..."
-"moi"
Tuosta se lähtee. Ja vielä kysellään miksi hölmöihin viesteihin ei vastailla.
Kyllä minulla ainakin on lähtenyt. Olisikohan omissa verbaalisissa taidoissakin sitten jotain vikaa, jos keskustelut etenevät aina noin.
- moi, mitäs sinun iltaan kuuluu
- moi, kiitos ihan hyvää kuuluu. Pääsin juuri töistä, oli vähän kiireinen päivä ja nyt vähän vielä siivousta ennen kuin pääsee viikonlopun viettoon. Entäs itsellesi
- Ihan hyvää, minullekin. Mitäs teet työksesi?
- Olen ____ töissä. Entäs sinä?
- Olen ___.
- Okei. Onko sinullakin viikonloppu vapaana?
- Juu, on. Huomenna olisi tarkoitus _____
- Ai, kiva. Minäkin olen ____ joskus ja on ihan kivaa, vaikken siitä oikein mitään ymmärräkään.
Näin minun keskusteluni useimmiten etenevät. Kun siihen mitä kuuluu- viestiinkin voi vastata ihan mitä tahansa ja viedä sillä keskustelua eteenpäin.
Niin, tässä näkee juuri ne kaksi syytä miksi tällaiset miehet ei sytytä:
1: keskustelun eteenpäin vieminen jätetään naisen harteille (naisen pitää kirjoittaa pitkä vastaus siihen mitäkuuluuviestiin)
2: miehen "keskustelu" on kysymys-vastaus-kuulustelua, eikä mies osaa oma-aloitteisesti kertoa yhtään mitään, eikä tuo keskusteluun mitään muuta sisältöä kuin äärimmäisen tylsät "täytän virastossa lomaketta"-tyyppiset kysymykset.
Mot.
Naulan kantaan!
Oletteko aspergereita, isin pikku prinsessoja joita pitää viihdyttää vai muuten vaan sosiaalisesti vammaisia? Normaali keskustelu jossa kysellään puolin ja toisin on joku kamala asia.
Onnea vaan sinne kissayksiöön.
Tuo keskustelu oli tyyppiesimerkki tylsyydestä ja persoonattomuudesta. Olen osallistunut tuollaisiin kymmeniä kertoja (en jaksa enää) ja nuo eivät ole koskaan ennustaneet mitään yhteensopivuutta. Varmaan monelle ennustavat, varmaan monelle tuo riittää, ja ei siinä mitään.
Tuossakin tosiaan toinen (naiseksi tulkittu) vei keskustelua eteenpäin. Toisesta ei saanut vielä monellakaan repliikillä oikein mitään irti.
Ja ei, ei ole kissaa eilä yksiötä ja kyllä, olen tutustunut netissä(kin) useisiin tosi kiinnostaviin, kivoihin ja fiksuihin miehiin. Joskus jopa rakastunut.
Ja vieläkään ei näköjään saada esimerkkiä, mitä ovat ne mukavat ja kiinnostavat keskustelun aloitukset. Tuossa esimerkissä oli molemmilta neljä lyhyttä viestiä, jossa menee yhteensä max pari minuuttia. Jos tuossa ajassa joku ehtii tylsistymään, niin kyllä aika prinsessaksi sanoisin.
"Hei! Kiva profiili sinulla. Onko tuo x-kuva Huippuvuorilta? Se on itselleni ollut yksi mieleenpainuvimmista matkakohteista. Reissaatko paljon? Olisi mukava vaihtaa kokemuksia."
Noin. Minulla meni tuohon pari sekuntia, ei juurikaan sen kauempaa kuin jos olisin kirjoittanut "Moi, mitä kuuluu?" Ja aivan takuuvarmasti vastaisin itse tuollaiselle miehelle, jos olisin sinkku ja jossain deittisovelluksessa.
Ja noita samoja asioita ei voi millään sanoa sen moi-aloituksen jälkeen vai? Minusta tuossa ei ollut nyt tuohon aiempaan mitään eroa kuin se, että kirjoitat tuon monologina ja minä kirjoitin sen tuollaisena vuoropuheluna. Ja minun vuoropuheluani sanottiin omg-tylsäksi.
Ihan hyvin voi aloittaa vaikka Moi, Terve, Iltaa, Hei tai mitä ikinä.
Mutta jos sitä seuraa vartti jonninjoutavaa läpinää, niin ei jatkoon.
Niin, mitä kukin sitten pitää jonninjoutavana. Tämä näyttää jakavan mielipiteitä tässä ketjussa. Minusta ei ole ollenkaan jonninjoutavaa olla kiinnostunut toisen ihmisen arjesta ja viikonloppusuunnitelmista (jos oikeasti haluaa tutustua ihmiseen, eikä etsi harrastuskaveria), mutta joidenkin mielestä ainoastaan extremeharrastus huippuvuorilla on keskustelun arvoinen asia. Tämä asenne nimenomaan on se josta olen koko ketjun ajan puhunut, vaikka se tuolla ketjun alussa varsin vahvasti yritettiin kieltää.
Niin, eli palataan taas siihen, että "jos se toimii, sitä kannattaa jatkaa". Jos sinulle on toiminut moikkaaminen tai joku muu menetelmä, jatka ihmeessä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- "laita viestii jos kiinnostaa"
- "moi"
-"moi"
- " mitä kuuluu"
-" ihan hyvää"
-"joo tänne kans"
-"..."
-"moi"
Tuosta se lähtee. Ja vielä kysellään miksi hölmöihin viesteihin ei vastailla.
Kyllä minulla ainakin on lähtenyt. Olisikohan omissa verbaalisissa taidoissakin sitten jotain vikaa, jos keskustelut etenevät aina noin.
- moi, mitäs sinun iltaan kuuluu
- moi, kiitos ihan hyvää kuuluu. Pääsin juuri töistä, oli vähän kiireinen päivä ja nyt vähän vielä siivousta ennen kuin pääsee viikonlopun viettoon. Entäs itsellesi
- Ihan hyvää, minullekin. Mitäs teet työksesi?
- Olen ____ töissä. Entäs sinä?
- Olen ___.
- Okei. Onko sinullakin viikonloppu vapaana?
- Juu, on. Huomenna olisi tarkoitus _____
- Ai, kiva. Minäkin olen ____ joskus ja on ihan kivaa, vaikken siitä oikein mitään ymmärräkään.
Näin minun keskusteluni useimmiten etenevät. Kun siihen mitä kuuluu- viestiinkin voi vastata ihan mitä tahansa ja viedä sillä keskustelua eteenpäin.
Niin, tässä näkee juuri ne kaksi syytä miksi tällaiset miehet ei sytytä:
1: keskustelun eteenpäin vieminen jätetään naisen harteille (naisen pitää kirjoittaa pitkä vastaus siihen mitäkuuluuviestiin)
2: miehen "keskustelu" on kysymys-vastaus-kuulustelua, eikä mies osaa oma-aloitteisesti kertoa yhtään mitään, eikä tuo keskusteluun mitään muuta sisältöä kuin äärimmäisen tylsät "täytän virastossa lomaketta"-tyyppiset kysymykset.
Mot.
Naulan kantaan!
Oletteko aspergereita, isin pikku prinsessoja joita pitää viihdyttää vai muuten vaan sosiaalisesti vammaisia? Normaali keskustelu jossa kysellään puolin ja toisin on joku kamala asia.
Onnea vaan sinne kissayksiöön.
Tuo keskustelu oli tyyppiesimerkki tylsyydestä ja persoonattomuudesta. Olen osallistunut tuollaisiin kymmeniä kertoja (en jaksa enää) ja nuo eivät ole koskaan ennustaneet mitään yhteensopivuutta. Varmaan monelle ennustavat, varmaan monelle tuo riittää, ja ei siinä mitään.
Tuossakin tosiaan toinen (naiseksi tulkittu) vei keskustelua eteenpäin. Toisesta ei saanut vielä monellakaan repliikillä oikein mitään irti.
Ja ei, ei ole kissaa eilä yksiötä ja kyllä, olen tutustunut netissä(kin) useisiin tosi kiinnostaviin, kivoihin ja fiksuihin miehiin. Joskus jopa rakastunut.
Ja vieläkään ei näköjään saada esimerkkiä, mitä ovat ne mukavat ja kiinnostavat keskustelun aloitukset. Tuossa esimerkissä oli molemmilta neljä lyhyttä viestiä, jossa menee yhteensä max pari minuuttia. Jos tuossa ajassa joku ehtii tylsistymään, niin kyllä aika prinsessaksi sanoisin.
"Hei! Kiva profiili sinulla. Onko tuo x-kuva Huippuvuorilta? Se on itselleni ollut yksi mieleenpainuvimmista matkakohteista. Reissaatko paljon? Olisi mukava vaihtaa kokemuksia."
Noin. Minulla meni tuohon pari sekuntia, ei juurikaan sen kauempaa kuin jos olisin kirjoittanut "Moi, mitä kuuluu?" Ja aivan takuuvarmasti vastaisin itse tuollaiselle miehelle, jos olisin sinkku ja jossain deittisovelluksessa.
Ja noita samoja asioita ei voi millään sanoa sen moi-aloituksen jälkeen vai? Minusta tuossa ei ollut nyt tuohon aiempaan mitään eroa kuin se, että kirjoitat tuon monologina ja minä kirjoitin sen tuollaisena vuoropuheluna. Ja minun vuoropuheluani sanottiin omg-tylsäksi.
En ymmärrä sinua, en ihan oikeasti ymmärrä. Minä en enää ole nettideiteissä, mutta olin joskus, ja tulin siihen tulokseen, että ne moin sanojat usein jäävät moin sanojiksi. Eivät ole sanavalmiita, hauskoja, nokkelia, sellaisia joilta tulee sekä tekstiä että puhetta sujuvasti. Ja minä etsin miestä, joka on sanavalmis, hauska, nokkela. Minulla ei ollut mitään tarvetta antaa mahdollisuuksia moin sanojille ihan siltä varalta, että juuri tällä kertaa sen moikkaajan takaa paljastuisikin sujuvasanainen tyyppi. Niitä sujuvasanaisia kun riitti muutenkin. Minulle on aivan totaalisen yhdentekevää, mitä mieltä olet tuosta toiminnastani näin jälkikäteen. Jos ihmiseltä ei tule tekstiä spontaanisti ja luontevasti, me emme sovi toisillemme.
Mitä kohtaa sinä et ymmärrä? Sinä kerroit, että haluat keskustella jostain harrastuksesta ja minä tuolla esimerkkikeskustelussa "keskustelin" myös harrastuksesta. Aiheissa ei siis ole kovin suurta eroa, ainoastaan esittämistavassa. Toisessa kirjoitat pitkän monisanaisen yksipuolisen viestin ja minä taas lähestyin aihetta vähän löyhemmin ja vapaamuotoisemmin. Mikä tässä on vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- "laita viestii jos kiinnostaa"
- "moi"
-"moi"
- " mitä kuuluu"
-" ihan hyvää"
-"joo tänne kans"
-"..."
-"moi"
Tuosta se lähtee. Ja vielä kysellään miksi hölmöihin viesteihin ei vastailla.
Kyllä minulla ainakin on lähtenyt. Olisikohan omissa verbaalisissa taidoissakin sitten jotain vikaa, jos keskustelut etenevät aina noin.
- moi, mitäs sinun iltaan kuuluu
- moi, kiitos ihan hyvää kuuluu. Pääsin juuri töistä, oli vähän kiireinen päivä ja nyt vähän vielä siivousta ennen kuin pääsee viikonlopun viettoon. Entäs itsellesi
- Ihan hyvää, minullekin. Mitäs teet työksesi?
- Olen ____ töissä. Entäs sinä?
- Olen ___.
- Okei. Onko sinullakin viikonloppu vapaana?
- Juu, on. Huomenna olisi tarkoitus _____
- Ai, kiva. Minäkin olen ____ joskus ja on ihan kivaa, vaikken siitä oikein mitään ymmärräkään.
Näin minun keskusteluni useimmiten etenevät. Kun siihen mitä kuuluu- viestiinkin voi vastata ihan mitä tahansa ja viedä sillä keskustelua eteenpäin.
OMG
Juu, ei kyllä ole enää arvoitus, mikseivät muut saa tuollaista keskustelua jatkumaan, jos vastaukset ovat tätä OMG -osastoa.
Minusta tuo ”OMG” oli suunnilleen samaa tasoa kuin sitä edeltänyt lätinä ja karrikoikin sitä hyvin.
Anteeksi, mutta minkä ikäistä porukkaa täällä on, jos viestit "OMG" ja "minäkin olen joskus kokeillut ____ ja se oli ihan kivaa" tai "onko sinulla viikonloppuna vapaata" ovat saman tason keskustelua? Minusta OMG on vain nöyryyttävä murahdus ja muut normaalia vuorovaikutusta, jolla yritetään viestiä jotain ja viedä keskustelua eteenpäin.
Minusta taas on alentavaa, jos mulle ei voi kirjoittaa mitään muuta kuin hyvääpäivääkirvesvartta ja onkos talvirenkaat jo vaihdettu.
Kiitos! Juuri tätä asennetta olen tarkoittanut koko ketjun ajan. Miksi se on sinusta alentavaa, kun on kyse tilanteesta, jossa et tiedä toisesta ihmisestä yhtään mitään? Mistä se toinen voisi tietää, millaisesta aloituksesta sinä pidät tai mitä sinun mielessäsi liikkuu juuri tällä hetkellä? Eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa jokin yleismaailmallinen aihe ja odottaa keskustelun edetessä jotain vinkkejä, minne suuntaan sitä voisi viedä. Mitä alentavaa siinä on, että vieras ihminen kohtelee sinua kuin vierasta ihmistä?
Koska en halua, että toinen lähestyy minua hiippaillen ja hengitystään pidätellen, että mistähän mahtaisin tykkäillä. Pidän tosi monenlaisesta keskustelusta monenlaisten ihmisten kanssa. Haluan tutustua juuri siihen, joka mulle alkaa jutella, JOS hän haluaa oikeasti alkaa jutella eikä vaihtaa diipadaapafraaseja.
On alentavaa, että toinen arvailee tykkäämisiäni ja pitää minua kapeakatseisena, eikä uskalla lähestyä omana itsenään.
Niin, se mies ei voi tietää etukäteen, mistä sinä pidät ja mistä et, koska kaikki eivät samoista asioista ja lähestymistavoista pidä. Tuliko yllätyksenä? Ei se ole sinulle mikään henkilökohtainen loukkaus, koska hän ei tiedä sinun loukkaantuvan "hiippailusta". Tämä "etsä tiedä kuka mä oon" -asenne on minusta omituinen.
No hempskatti, kyllähän sen miehen pitäisi jo vähän edes jotakin tietää, jos nainen on kirjoittanut pitkän profiilitekstin ja laittanut erilaisia kuvia ja mies on vaivautunut lukemaan ja katsomaan.
Toki tyhjästä profiilista on paha nyhjästä, sen myönnän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- "laita viestii jos kiinnostaa"
- "moi"
-"moi"
- " mitä kuuluu"
-" ihan hyvää"
-"joo tänne kans"
-"..."
-"moi"
Tuosta se lähtee. Ja vielä kysellään miksi hölmöihin viesteihin ei vastailla.
Kyllä minulla ainakin on lähtenyt. Olisikohan omissa verbaalisissa taidoissakin sitten jotain vikaa, jos keskustelut etenevät aina noin.
- moi, mitäs sinun iltaan kuuluu
- moi, kiitos ihan hyvää kuuluu. Pääsin juuri töistä, oli vähän kiireinen päivä ja nyt vähän vielä siivousta ennen kuin pääsee viikonlopun viettoon. Entäs itsellesi
- Ihan hyvää, minullekin. Mitäs teet työksesi?
- Olen ____ töissä. Entäs sinä?
- Olen ___.
- Okei. Onko sinullakin viikonloppu vapaana?
- Juu, on. Huomenna olisi tarkoitus _____
- Ai, kiva. Minäkin olen ____ joskus ja on ihan kivaa, vaikken siitä oikein mitään ymmärräkään.
Näin minun keskusteluni useimmiten etenevät. Kun siihen mitä kuuluu- viestiinkin voi vastata ihan mitä tahansa ja viedä sillä keskustelua eteenpäin.
Niin, tässä näkee juuri ne kaksi syytä miksi tällaiset miehet ei sytytä:
1: keskustelun eteenpäin vieminen jätetään naisen harteille (naisen pitää kirjoittaa pitkä vastaus siihen mitäkuuluuviestiin)
2: miehen "keskustelu" on kysymys-vastaus-kuulustelua, eikä mies osaa oma-aloitteisesti kertoa yhtään mitään, eikä tuo keskusteluun mitään muuta sisältöä kuin äärimmäisen tylsät "täytän virastossa lomaketta"-tyyppiset kysymykset.
Mot.
Naulan kantaan!
Oletteko aspergereita, isin pikku prinsessoja joita pitää viihdyttää vai muuten vaan sosiaalisesti vammaisia? Normaali keskustelu jossa kysellään puolin ja toisin on joku kamala asia.
Onnea vaan sinne kissayksiöön.
Tuo keskustelu oli tyyppiesimerkki tylsyydestä ja persoonattomuudesta. Olen osallistunut tuollaisiin kymmeniä kertoja (en jaksa enää) ja nuo eivät ole koskaan ennustaneet mitään yhteensopivuutta. Varmaan monelle ennustavat, varmaan monelle tuo riittää, ja ei siinä mitään.
Tuossakin tosiaan toinen (naiseksi tulkittu) vei keskustelua eteenpäin. Toisesta ei saanut vielä monellakaan repliikillä oikein mitään irti.
Ja ei, ei ole kissaa eilä yksiötä ja kyllä, olen tutustunut netissä(kin) useisiin tosi kiinnostaviin, kivoihin ja fiksuihin miehiin. Joskus jopa rakastunut.
Ja vieläkään ei näköjään saada esimerkkiä, mitä ovat ne mukavat ja kiinnostavat keskustelun aloitukset. Tuossa esimerkissä oli molemmilta neljä lyhyttä viestiä, jossa menee yhteensä max pari minuuttia. Jos tuossa ajassa joku ehtii tylsistymään, niin kyllä aika prinsessaksi sanoisin.
"Hei! Kiva profiili sinulla. Onko tuo x-kuva Huippuvuorilta? Se on itselleni ollut yksi mieleenpainuvimmista matkakohteista. Reissaatko paljon? Olisi mukava vaihtaa kokemuksia."
Noin. Minulla meni tuohon pari sekuntia, ei juurikaan sen kauempaa kuin jos olisin kirjoittanut "Moi, mitä kuuluu?" Ja aivan takuuvarmasti vastaisin itse tuollaiselle miehelle, jos olisin sinkku ja jossain deittisovelluksessa.
Ja noita samoja asioita ei voi millään sanoa sen moi-aloituksen jälkeen vai? Minusta tuossa ei ollut nyt tuohon aiempaan mitään eroa kuin se, että kirjoitat tuon monologina ja minä kirjoitin sen tuollaisena vuoropuheluna. Ja minun vuoropuheluani sanottiin omg-tylsäksi.
En ymmärrä sinua, en ihan oikeasti ymmärrä. Minä en enää ole nettideiteissä, mutta olin joskus, ja tulin siihen tulokseen, että ne moin sanojat usein jäävät moin sanojiksi. Eivät ole sanavalmiita, hauskoja, nokkelia, sellaisia joilta tulee sekä tekstiä että puhetta sujuvasti. Ja minä etsin miestä, joka on sanavalmis, hauska, nokkela. Minulla ei ollut mitään tarvetta antaa mahdollisuuksia moin sanojille ihan siltä varalta, että juuri tällä kertaa sen moikkaajan takaa paljastuisikin sujuvasanainen tyyppi. Niitä sujuvasanaisia kun riitti muutenkin. Minulle on aivan totaalisen yhdentekevää, mitä mieltä olet tuosta toiminnastani näin jälkikäteen. Jos ihmiseltä ei tule tekstiä spontaanisti ja luontevasti, me emme sovi toisillemme.
Kirjoitat ^ hyvin tässä myös mun ajatuksia, joita yritin tuolla jo jotenkin sivutakin. Että jokaiselle jotakin, ja me ollaan vaan (tuo jolle vastaat ja esim. minä) niin kaukana toisistamme, eri maailmoista, että ei meidän pidä yrittääkään mätsätä keskenämme.
Peace, edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää eniten miehet jotka aloittavat keskustelun joka päivä tyyliin ”no mitäs sulle / mitä kuuluu / mitäs oot touhuillut?” Eli minä joudun tekemään keskustelussa kaiken työn vaikka he aloittavat sen. Ja seuraavana päivänä taas ”no mitäs tähän iltaan?” Argh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- "laita viestii jos kiinnostaa"
- "moi"
-"moi"
- " mitä kuuluu"
-" ihan hyvää"
-"joo tänne kans"
-"..."
-"moi"
Tuosta se lähtee. Ja vielä kysellään miksi hölmöihin viesteihin ei vastailla.
Kyllä minulla ainakin on lähtenyt. Olisikohan omissa verbaalisissa taidoissakin sitten jotain vikaa, jos keskustelut etenevät aina noin.
- moi, mitäs sinun iltaan kuuluu
- moi, kiitos ihan hyvää kuuluu. Pääsin juuri töistä, oli vähän kiireinen päivä ja nyt vähän vielä siivousta ennen kuin pääsee viikonlopun viettoon. Entäs itsellesi
- Ihan hyvää, minullekin. Mitäs teet työksesi?
- Olen ____ töissä. Entäs sinä?
- Olen ___.
- Okei. Onko sinullakin viikonloppu vapaana?
- Juu, on. Huomenna olisi tarkoitus _____
- Ai, kiva. Minäkin olen ____ joskus ja on ihan kivaa, vaikken siitä oikein mitään ymmärräkään.
Näin minun keskusteluni useimmiten etenevät. Kun siihen mitä kuuluu- viestiinkin voi vastata ihan mitä tahansa ja viedä sillä keskustelua eteenpäin.
Niin, tässä näkee juuri ne kaksi syytä miksi tällaiset miehet ei sytytä:
1: keskustelun eteenpäin vieminen jätetään naisen harteille (naisen pitää kirjoittaa pitkä vastaus siihen mitäkuuluuviestiin)
2: miehen "keskustelu" on kysymys-vastaus-kuulustelua, eikä mies osaa oma-aloitteisesti kertoa yhtään mitään, eikä tuo keskusteluun mitään muuta sisältöä kuin äärimmäisen tylsät "täytän virastossa lomaketta"-tyyppiset kysymykset.
Mot.
Naulan kantaan!
Oletteko aspergereita, isin pikku prinsessoja joita pitää viihdyttää vai muuten vaan sosiaalisesti vammaisia? Normaali keskustelu jossa kysellään puolin ja toisin on joku kamala asia.
Onnea vaan sinne kissayksiöön.
Tuo keskustelu oli tyyppiesimerkki tylsyydestä ja persoonattomuudesta. Olen osallistunut tuollaisiin kymmeniä kertoja (en jaksa enää) ja nuo eivät ole koskaan ennustaneet mitään yhteensopivuutta. Varmaan monelle ennustavat, varmaan monelle tuo riittää, ja ei siinä mitään.
Tuossakin tosiaan toinen (naiseksi tulkittu) vei keskustelua eteenpäin. Toisesta ei saanut vielä monellakaan repliikillä oikein mitään irti.
Ja ei, ei ole kissaa eilä yksiötä ja kyllä, olen tutustunut netissä(kin) useisiin tosi kiinnostaviin, kivoihin ja fiksuihin miehiin. Joskus jopa rakastunut.
Ja vieläkään ei näköjään saada esimerkkiä, mitä ovat ne mukavat ja kiinnostavat keskustelun aloitukset. Tuossa esimerkissä oli molemmilta neljä lyhyttä viestiä, jossa menee yhteensä max pari minuuttia. Jos tuossa ajassa joku ehtii tylsistymään, niin kyllä aika prinsessaksi sanoisin.
"Hei! Kiva profiili sinulla. Onko tuo x-kuva Huippuvuorilta? Se on itselleni ollut yksi mieleenpainuvimmista matkakohteista. Reissaatko paljon? Olisi mukava vaihtaa kokemuksia."
Noin. Minulla meni tuohon pari sekuntia, ei juurikaan sen kauempaa kuin jos olisin kirjoittanut "Moi, mitä kuuluu?" Ja aivan takuuvarmasti vastaisin itse tuollaiselle miehelle, jos olisin sinkku ja jossain deittisovelluksessa.
Ja noita samoja asioita ei voi millään sanoa sen moi-aloituksen jälkeen vai? Minusta tuossa ei ollut nyt tuohon aiempaan mitään eroa kuin se, että kirjoitat tuon monologina ja minä kirjoitin sen tuollaisena vuoropuheluna. Ja minun vuoropuheluani sanottiin omg-tylsäksi.
En ymmärrä sinua, en ihan oikeasti ymmärrä. Minä en enää ole nettideiteissä, mutta olin joskus, ja tulin siihen tulokseen, että ne moin sanojat usein jäävät moin sanojiksi. Eivät ole sanavalmiita, hauskoja, nokkelia, sellaisia joilta tulee sekä tekstiä että puhetta sujuvasti. Ja minä etsin miestä, joka on sanavalmis, hauska, nokkela. Minulla ei ollut mitään tarvetta antaa mahdollisuuksia moin sanojille ihan siltä varalta, että juuri tällä kertaa sen moikkaajan takaa paljastuisikin sujuvasanainen tyyppi. Niitä sujuvasanaisia kun riitti muutenkin. Minulle on aivan totaalisen yhdentekevää, mitä mieltä olet tuosta toiminnastani näin jälkikäteen. Jos ihmiseltä ei tule tekstiä spontaanisti ja luontevasti, me emme sovi toisillemme.
Mitä kohtaa sinä et ymmärrä? Sinä kerroit, että haluat keskustella jostain harrastuksesta ja minä tuolla esimerkkikeskustelussa "keskustelin" myös harrastuksesta. Aiheissa ei siis ole kovin suurta eroa, ainoastaan esittämistavassa. Toisessa kirjoitat pitkän monisanaisen yksipuolisen viestin ja minä taas lähestyin aihetta vähän löyhemmin ja vapaamuotoisemmin. Mikä tässä on vaikeaa?
Minulle on vaikeaa ymmärtää se, miksi haluat jatkaa tätä jankuttamista sen sijaan, että hyväksyisit, että ihmisillä on erilaisia tapoja keskustella ja erilaisia odotuksia keskustelunavauksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- "laita viestii jos kiinnostaa"
- "moi"
-"moi"
- " mitä kuuluu"
-" ihan hyvää"
-"joo tänne kans"
-"..."
-"moi"
Tuosta se lähtee. Ja vielä kysellään miksi hölmöihin viesteihin ei vastailla.
Kyllä minulla ainakin on lähtenyt. Olisikohan omissa verbaalisissa taidoissakin sitten jotain vikaa, jos keskustelut etenevät aina noin.
- moi, mitäs sinun iltaan kuuluu
- moi, kiitos ihan hyvää kuuluu. Pääsin juuri töistä, oli vähän kiireinen päivä ja nyt vähän vielä siivousta ennen kuin pääsee viikonlopun viettoon. Entäs itsellesi
- Ihan hyvää, minullekin. Mitäs teet työksesi?
- Olen ____ töissä. Entäs sinä?
- Olen ___.
- Okei. Onko sinullakin viikonloppu vapaana?
- Juu, on. Huomenna olisi tarkoitus _____
- Ai, kiva. Minäkin olen ____ joskus ja on ihan kivaa, vaikken siitä oikein mitään ymmärräkään.
Näin minun keskusteluni useimmiten etenevät. Kun siihen mitä kuuluu- viestiinkin voi vastata ihan mitä tahansa ja viedä sillä keskustelua eteenpäin.
Niin, tässä näkee juuri ne kaksi syytä miksi tällaiset miehet ei sytytä:
1: keskustelun eteenpäin vieminen jätetään naisen harteille (naisen pitää kirjoittaa pitkä vastaus siihen mitäkuuluuviestiin)
2: miehen "keskustelu" on kysymys-vastaus-kuulustelua, eikä mies osaa oma-aloitteisesti kertoa yhtään mitään, eikä tuo keskusteluun mitään muuta sisältöä kuin äärimmäisen tylsät "täytän virastossa lomaketta"-tyyppiset kysymykset.
Mot.
Naulan kantaan!
Oletteko aspergereita, isin pikku prinsessoja joita pitää viihdyttää vai muuten vaan sosiaalisesti vammaisia? Normaali keskustelu jossa kysellään puolin ja toisin on joku kamala asia.
Onnea vaan sinne kissayksiöön.
Samaa olen ihmetellyt. Tuossakin yksi taivasteli, että miten kukaan mistään työstä tai viikonloppusuunnitelmista jaksaa ventovieraan kanssa puhua. No haloo, juuri sellaisista ventovieraiden kanssa tutustumisvaiheessa puhutaan. En tiedä, missä tynnyrissä nämä kommentoijat asuvat, jos tuo on ihan OMG.
Tynnyrissä jossa osataan keskustella ja tutustua ilman ristikuulustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- "laita viestii jos kiinnostaa"
- "moi"
-"moi"
- " mitä kuuluu"
-" ihan hyvää"
-"joo tänne kans"
-"..."
-"moi"
Tuosta se lähtee. Ja vielä kysellään miksi hölmöihin viesteihin ei vastailla.
Kyllä minulla ainakin on lähtenyt. Olisikohan omissa verbaalisissa taidoissakin sitten jotain vikaa, jos keskustelut etenevät aina noin.
- moi, mitäs sinun iltaan kuuluu
- moi, kiitos ihan hyvää kuuluu. Pääsin juuri töistä, oli vähän kiireinen päivä ja nyt vähän vielä siivousta ennen kuin pääsee viikonlopun viettoon. Entäs itsellesi
- Ihan hyvää, minullekin. Mitäs teet työksesi?
- Olen ____ töissä. Entäs sinä?
- Olen ___.
- Okei. Onko sinullakin viikonloppu vapaana?
- Juu, on. Huomenna olisi tarkoitus _____
- Ai, kiva. Minäkin olen ____ joskus ja on ihan kivaa, vaikken siitä oikein mitään ymmärräkään.
Näin minun keskusteluni useimmiten etenevät. Kun siihen mitä kuuluu- viestiinkin voi vastata ihan mitä tahansa ja viedä sillä keskustelua eteenpäin.
Niin, tässä näkee juuri ne kaksi syytä miksi tällaiset miehet ei sytytä:
1: keskustelun eteenpäin vieminen jätetään naisen harteille (naisen pitää kirjoittaa pitkä vastaus siihen mitäkuuluuviestiin)
2: miehen "keskustelu" on kysymys-vastaus-kuulustelua, eikä mies osaa oma-aloitteisesti kertoa yhtään mitään, eikä tuo keskusteluun mitään muuta sisältöä kuin äärimmäisen tylsät "täytän virastossa lomaketta"-tyyppiset kysymykset.
Mot.
Naulan kantaan!
Oletteko aspergereita, isin pikku prinsessoja joita pitää viihdyttää vai muuten vaan sosiaalisesti vammaisia? Normaali keskustelu jossa kysellään puolin ja toisin on joku kamala asia.
Onnea vaan sinne kissayksiöön.
Tuo keskustelu oli tyyppiesimerkki tylsyydestä ja persoonattomuudesta. Olen osallistunut tuollaisiin kymmeniä kertoja (en jaksa enää) ja nuo eivät ole koskaan ennustaneet mitään yhteensopivuutta. Varmaan monelle ennustavat, varmaan monelle tuo riittää, ja ei siinä mitään.
Tuossakin tosiaan toinen (naiseksi tulkittu) vei keskustelua eteenpäin. Toisesta ei saanut vielä monellakaan repliikillä oikein mitään irti.
Ja ei, ei ole kissaa eilä yksiötä ja kyllä, olen tutustunut netissä(kin) useisiin tosi kiinnostaviin, kivoihin ja fiksuihin miehiin. Joskus jopa rakastunut.
Ja vieläkään ei näköjään saada esimerkkiä, mitä ovat ne mukavat ja kiinnostavat keskustelun aloitukset. Tuossa esimerkissä oli molemmilta neljä lyhyttä viestiä, jossa menee yhteensä max pari minuuttia. Jos tuossa ajassa joku ehtii tylsistymään, niin kyllä aika prinsessaksi sanoisin.
"Hei! Kiva profiili sinulla. Onko tuo x-kuva Huippuvuorilta? Se on itselleni ollut yksi mieleenpainuvimmista matkakohteista. Reissaatko paljon? Olisi mukava vaihtaa kokemuksia."
Noin. Minulla meni tuohon pari sekuntia, ei juurikaan sen kauempaa kuin jos olisin kirjoittanut "Moi, mitä kuuluu?" Ja aivan takuuvarmasti vastaisin itse tuollaiselle miehelle, jos olisin sinkku ja jossain deittisovelluksessa.
Ja noita samoja asioita ei voi millään sanoa sen moi-aloituksen jälkeen vai? Minusta tuossa ei ollut nyt tuohon aiempaan mitään eroa kuin se, että kirjoitat tuon monologina ja minä kirjoitin sen tuollaisena vuoropuheluna. Ja minun vuoropuheluani sanottiin omg-tylsäksi.
Ihan hyvin voi aloittaa vaikka Moi, Terve, Iltaa, Hei tai mitä ikinä.
Mutta jos sitä seuraa vartti jonninjoutavaa läpinää, niin ei jatkoon.
Niin, mitä kukin sitten pitää jonninjoutavana. Tämä näyttää jakavan mielipiteitä tässä ketjussa. Minusta ei ole ollenkaan jonninjoutavaa olla kiinnostunut toisen ihmisen arjesta ja viikonloppusuunnitelmista (jos oikeasti haluaa tutustua ihmiseen, eikä etsi harrastuskaveria), mutta joidenkin mielestä ainoastaan extremeharrastus huippuvuorilla on keskustelun arvoinen asia. Tämä asenne nimenomaan on se josta olen koko ketjun ajan puhunut, vaikka se tuolla ketjun alussa varsin vahvasti yritettiin kieltää.
Niin, eli palataan taas siihen, että "jos se toimii, sitä kannattaa jatkaa". Jos sinulle on toiminut moikkaaminen tai joku muu menetelmä, jatka ihmeessä sitä.
Niin, en sanonutkaan, että muiden pitäisi tapojaan muuttaa. Pointti on se, että nämä näköjään herättävät ajatuksia ja keskusteluakin ikään kuin se moi-viestin lähettäminen olisi jotenkin tyhmää tai väärin. Tässäkin ketjussa on moneen otteeseen vihjattu, että tällaiset ihmiset ovat tyhmiä tai tylsiä tai epäkiinnostavia jne. Eihän tätä aloitusta olisi tehty ollenkaan, jos tämä ei jollain tavalla ärsyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- "laita viestii jos kiinnostaa"
- "moi"
-"moi"
- " mitä kuuluu"
-" ihan hyvää"
-"joo tänne kans"
-"..."
-"moi"
Tuosta se lähtee. Ja vielä kysellään miksi hölmöihin viesteihin ei vastailla.
Kyllä minulla ainakin on lähtenyt. Olisikohan omissa verbaalisissa taidoissakin sitten jotain vikaa, jos keskustelut etenevät aina noin.
- moi, mitäs sinun iltaan kuuluu
- moi, kiitos ihan hyvää kuuluu. Pääsin juuri töistä, oli vähän kiireinen päivä ja nyt vähän vielä siivousta ennen kuin pääsee viikonlopun viettoon. Entäs itsellesi
- Ihan hyvää, minullekin. Mitäs teet työksesi?
- Olen ____ töissä. Entäs sinä?
- Olen ___.
- Okei. Onko sinullakin viikonloppu vapaana?
- Juu, on. Huomenna olisi tarkoitus _____
- Ai, kiva. Minäkin olen ____ joskus ja on ihan kivaa, vaikken siitä oikein mitään ymmärräkään.
Näin minun keskusteluni useimmiten etenevät. Kun siihen mitä kuuluu- viestiinkin voi vastata ihan mitä tahansa ja viedä sillä keskustelua eteenpäin.
OMG
Juu, ei kyllä ole enää arvoitus, mikseivät muut saa tuollaista keskustelua jatkumaan, jos vastaukset ovat tätä OMG -osastoa.
Minusta tuo ”OMG” oli suunnilleen samaa tasoa kuin sitä edeltänyt lätinä ja karrikoikin sitä hyvin.
Anteeksi, mutta minkä ikäistä porukkaa täällä on, jos viestit "OMG" ja "minäkin olen joskus kokeillut ____ ja se oli ihan kivaa" tai "onko sinulla viikonloppuna vapaata" ovat saman tason keskustelua? Minusta OMG on vain nöyryyttävä murahdus ja muut normaalia vuorovaikutusta, jolla yritetään viestiä jotain ja viedä keskustelua eteenpäin.
Minusta taas on alentavaa, jos mulle ei voi kirjoittaa mitään muuta kuin hyvääpäivääkirvesvartta ja onkos talvirenkaat jo vaihdettu.
Kiitos! Juuri tätä asennetta olen tarkoittanut koko ketjun ajan. Miksi se on sinusta alentavaa, kun on kyse tilanteesta, jossa et tiedä toisesta ihmisestä yhtään mitään? Mistä se toinen voisi tietää, millaisesta aloituksesta sinä pidät tai mitä sinun mielessäsi liikkuu juuri tällä hetkellä? Eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa jokin yleismaailmallinen aihe ja odottaa keskustelun edetessä jotain vinkkejä, minne suuntaan sitä voisi viedä. Mitä alentavaa siinä on, että vieras ihminen kohtelee sinua kuin vierasta ihmistä?
Koska en halua, että toinen lähestyy minua hiippaillen ja hengitystään pidätellen, että mistähän mahtaisin tykkäillä. Pidän tosi monenlaisesta keskustelusta monenlaisten ihmisten kanssa. Haluan tutustua juuri siihen, joka mulle alkaa jutella, JOS hän haluaa oikeasti alkaa jutella eikä vaihtaa diipadaapafraaseja.
On alentavaa, että toinen arvailee tykkäämisiäni ja pitää minua kapeakatseisena, eikä uskalla lähestyä omana itsenään.
Niin, se mies ei voi tietää etukäteen, mistä sinä pidät ja mistä et, koska kaikki eivät samoista asioista ja lähestymistavoista pidä. Tuliko yllätyksenä? Ei se ole sinulle mikään henkilökohtainen loukkaus, koska hän ei tiedä sinun loukkaantuvan "hiippailusta". Tämä "etsä tiedä kuka mä oon" -asenne on minusta omituinen.
Miksi se mies ottaa minuun yhteyttä, jos profiilistani ei käy ilmi, että tykkään jostakin sellaisesta asiasta, mitä hänkin harrastaa tai mikä häntä kiinnostaa? So. jos ei ole jotain, mikä meitä voisi yhdistää? Siksi, että satun olemaan sopivan ikäinen, sinkku ja asun sopivalla etäisyydellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- "laita viestii jos kiinnostaa"
- "moi"
-"moi"
- " mitä kuuluu"
-" ihan hyvää"
-"joo tänne kans"
-"..."
-"moi"
Tuosta se lähtee. Ja vielä kysellään miksi hölmöihin viesteihin ei vastailla.
Kyllä minulla ainakin on lähtenyt. Olisikohan omissa verbaalisissa taidoissakin sitten jotain vikaa, jos keskustelut etenevät aina noin.
- moi, mitäs sinun iltaan kuuluu
- moi, kiitos ihan hyvää kuuluu. Pääsin juuri töistä, oli vähän kiireinen päivä ja nyt vähän vielä siivousta ennen kuin pääsee viikonlopun viettoon. Entäs itsellesi
- Ihan hyvää, minullekin. Mitäs teet työksesi?
- Olen ____ töissä. Entäs sinä?
- Olen ___.
- Okei. Onko sinullakin viikonloppu vapaana?
- Juu, on. Huomenna olisi tarkoitus _____
- Ai, kiva. Minäkin olen ____ joskus ja on ihan kivaa, vaikken siitä oikein mitään ymmärräkään.
Näin minun keskusteluni useimmiten etenevät. Kun siihen mitä kuuluu- viestiinkin voi vastata ihan mitä tahansa ja viedä sillä keskustelua eteenpäin.
Niin, tässä näkee juuri ne kaksi syytä miksi tällaiset miehet ei sytytä:
1: keskustelun eteenpäin vieminen jätetään naisen harteille (naisen pitää kirjoittaa pitkä vastaus siihen mitäkuuluuviestiin)
2: miehen "keskustelu" on kysymys-vastaus-kuulustelua, eikä mies osaa oma-aloitteisesti kertoa yhtään mitään, eikä tuo keskusteluun mitään muuta sisältöä kuin äärimmäisen tylsät "täytän virastossa lomaketta"-tyyppiset kysymykset.
Mot.
Naulan kantaan!
Oletteko aspergereita, isin pikku prinsessoja joita pitää viihdyttää vai muuten vaan sosiaalisesti vammaisia? Normaali keskustelu jossa kysellään puolin ja toisin on joku kamala asia.
Onnea vaan sinne kissayksiöön.
Tuo keskustelu oli tyyppiesimerkki tylsyydestä ja persoonattomuudesta. Olen osallistunut tuollaisiin kymmeniä kertoja (en jaksa enää) ja nuo eivät ole koskaan ennustaneet mitään yhteensopivuutta. Varmaan monelle ennustavat, varmaan monelle tuo riittää, ja ei siinä mitään.
Tuossakin tosiaan toinen (naiseksi tulkittu) vei keskustelua eteenpäin. Toisesta ei saanut vielä monellakaan repliikillä oikein mitään irti.
Ja ei, ei ole kissaa eilä yksiötä ja kyllä, olen tutustunut netissä(kin) useisiin tosi kiinnostaviin, kivoihin ja fiksuihin miehiin. Joskus jopa rakastunut.
Ja vieläkään ei näköjään saada esimerkkiä, mitä ovat ne mukavat ja kiinnostavat keskustelun aloitukset. Tuossa esimerkissä oli molemmilta neljä lyhyttä viestiä, jossa menee yhteensä max pari minuuttia. Jos tuossa ajassa joku ehtii tylsistymään, niin kyllä aika prinsessaksi sanoisin.
No kun ei niille aloituksille ole mitään kaavaa. Kaikki lähtee ihmisestä itsestään, tilanteesta, asiayhteyksistä, siitä, millaiseen juttuun/profiiliin/asiaan ollaan vastaamassa jne. Ei ole kaavaa, ei ole yhtä tapaa. Ajattelu on kova juttu sekä tilannetaju ja jonkinlainen empatia. Sekä naisella että miehellä.
En minä mitään kaavaa kysynytkään vaan esimerkkiä ja aihepiirejä.
Miten voit vaatia tilannetajua, jos et tunne ihmistä, et tiedä koska hän lukee viestin, missä ja millaisessa tilanteessa? Tilannetajuahan nimenomaan on lähteä noista turvallisista ja arkisista aiheista.
Tämä, tällä kertaa viestiä myönnellen ;)
Kun siihenkin on tullut törmättyä, että lätinä eteneekin kuulusteluksi. Erityismaininta tyypeille, joiden kanssa on kuin ristikuulustelussa. 'Sanoit olleesi viimeksi parisuhteessa silloin ja silloin. Mitkä olivat syyt, että suhde päättyi?'. 'Perustelisitko vielä tarkemmin?'
'Mistä syystä olet sinkkuna nyt, eikö sopivaa ole löytynyt?' 'Onko sinussa jotain vikana, kun olet sinkku?' Ja sama kysymyspatteristo toki lasten, koulutus- ja ammattivalintojen, matkakohteiden sekä jopa leffamaun osalta.
Sisältäen tietenkin paljon sellaista, johon varsinkin kolmen minuutin tuntemisen jäljiltä ainoa oikea vastaus on 'Ei kuulu sulle.' Enkä liene ainoa, joka ei edes kykene jokaiseen elämäntapahtumaan, saati siihen miksi joku leffa on nähtynä ja toinen ei, antamaan tarkoin jäsenneltyä, absoluuttista vastausta.
Joten joo, mielummin ainakin minulle vaikka liikaakin turhaa lätinää, kuin heti sinne syvään päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- "laita viestii jos kiinnostaa"
- "moi"
-"moi"
- " mitä kuuluu"
-" ihan hyvää"
-"joo tänne kans"
-"..."
-"moi"
Tuosta se lähtee. Ja vielä kysellään miksi hölmöihin viesteihin ei vastailla.
Kyllä minulla ainakin on lähtenyt. Olisikohan omissa verbaalisissa taidoissakin sitten jotain vikaa, jos keskustelut etenevät aina noin.
- moi, mitäs sinun iltaan kuuluu
- moi, kiitos ihan hyvää kuuluu. Pääsin juuri töistä, oli vähän kiireinen päivä ja nyt vähän vielä siivousta ennen kuin pääsee viikonlopun viettoon. Entäs itsellesi
- Ihan hyvää, minullekin. Mitäs teet työksesi?
- Olen ____ töissä. Entäs sinä?
- Olen ___.
- Okei. Onko sinullakin viikonloppu vapaana?
- Juu, on. Huomenna olisi tarkoitus _____
- Ai, kiva. Minäkin olen ____ joskus ja on ihan kivaa, vaikken siitä oikein mitään ymmärräkään.
Näin minun keskusteluni useimmiten etenevät. Kun siihen mitä kuuluu- viestiinkin voi vastata ihan mitä tahansa ja viedä sillä keskustelua eteenpäin.
Niin, tässä näkee juuri ne kaksi syytä miksi tällaiset miehet ei sytytä:
1: keskustelun eteenpäin vieminen jätetään naisen harteille (naisen pitää kirjoittaa pitkä vastaus siihen mitäkuuluuviestiin)
2: miehen "keskustelu" on kysymys-vastaus-kuulustelua, eikä mies osaa oma-aloitteisesti kertoa yhtään mitään, eikä tuo keskusteluun mitään muuta sisältöä kuin äärimmäisen tylsät "täytän virastossa lomaketta"-tyyppiset kysymykset.
Mot.
Naulan kantaan!
Oletteko aspergereita, isin pikku prinsessoja joita pitää viihdyttää vai muuten vaan sosiaalisesti vammaisia? Normaali keskustelu jossa kysellään puolin ja toisin on joku kamala asia.
Onnea vaan sinne kissayksiöön.
Samaa olen ihmetellyt. Tuossakin yksi taivasteli, että miten kukaan mistään työstä tai viikonloppusuunnitelmista jaksaa ventovieraan kanssa puhua. No haloo, juuri sellaisista ventovieraiden kanssa tutustumisvaiheessa puhutaan. En tiedä, missä tynnyrissä nämä kommentoijat asuvat, jos tuo on ihan OMG.
Tynnyrissä jossa osataan keskustella ja tutustua ilman ristikuulustelua.
Voitko näyttää esimerkin tällaisesta? Tuossa äsken kirjoitettu Huippuvuoriesimerkki oli minusta ihan samanlaista ristikuulustelua. Muita esimerkkejä "paremmasta" keskustelusta ei olekaan vielä nähty.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää eniten miehet jotka aloittavat keskustelun joka päivä tyyliin ”no mitäs sulle / mitä kuuluu / mitäs oot touhuillut?” Eli minä joudun tekemään keskustelussa kaiken työn vaikka he aloittavat sen. Ja seuraavana päivänä taas ”no mitäs tähän iltaan?” Argh.
Tällaisia on naisissakin. Mulla on yksi vanha lapsuuskaveri, jonka hyväksyin FB-kaveriksi (nainen, ja itsekin olen nainen), ja hän tämän tästä pistää yksäriä tuohon tyyliin. En oikein tajua, mitä hän siitä saa ja miksi niin tekee, kun ei sitten halua kuitenkaan mistään oikeasti jutella. (Yritetty on, ja olen tietysti tosi ystävällinen, vaikka onkin alkanut ihmetyttää tuo yksiniittisyys.)
Ehkä hän vain nyt aikuisena on sellainen. Ehkä hänelle on ihan fine käydä tekemässä FB-tutuilleen ”mitä sun iltaan” -kierros, ja se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- "laita viestii jos kiinnostaa"
- "moi"
-"moi"
- " mitä kuuluu"
-" ihan hyvää"
-"joo tänne kans"
-"..."
-"moi"
Tuosta se lähtee. Ja vielä kysellään miksi hölmöihin viesteihin ei vastailla.
Kyllä minulla ainakin on lähtenyt. Olisikohan omissa verbaalisissa taidoissakin sitten jotain vikaa, jos keskustelut etenevät aina noin.
- moi, mitäs sinun iltaan kuuluu
- moi, kiitos ihan hyvää kuuluu. Pääsin juuri töistä, oli vähän kiireinen päivä ja nyt vähän vielä siivousta ennen kuin pääsee viikonlopun viettoon. Entäs itsellesi
- Ihan hyvää, minullekin. Mitäs teet työksesi?
- Olen ____ töissä. Entäs sinä?
- Olen ___.
- Okei. Onko sinullakin viikonloppu vapaana?
- Juu, on. Huomenna olisi tarkoitus _____
- Ai, kiva. Minäkin olen ____ joskus ja on ihan kivaa, vaikken siitä oikein mitään ymmärräkään.
Näin minun keskusteluni useimmiten etenevät. Kun siihen mitä kuuluu- viestiinkin voi vastata ihan mitä tahansa ja viedä sillä keskustelua eteenpäin.
Niin, tässä näkee juuri ne kaksi syytä miksi tällaiset miehet ei sytytä:
1: keskustelun eteenpäin vieminen jätetään naisen harteille (naisen pitää kirjoittaa pitkä vastaus siihen mitäkuuluuviestiin)
2: miehen "keskustelu" on kysymys-vastaus-kuulustelua, eikä mies osaa oma-aloitteisesti kertoa yhtään mitään, eikä tuo keskusteluun mitään muuta sisältöä kuin äärimmäisen tylsät "täytän virastossa lomaketta"-tyyppiset kysymykset.
Mot.
Naulan kantaan!
Oletteko aspergereita, isin pikku prinsessoja joita pitää viihdyttää vai muuten vaan sosiaalisesti vammaisia? Normaali keskustelu jossa kysellään puolin ja toisin on joku kamala asia.
Onnea vaan sinne kissayksiöön.
Tuo keskustelu oli tyyppiesimerkki tylsyydestä ja persoonattomuudesta. Olen osallistunut tuollaisiin kymmeniä kertoja (en jaksa enää) ja nuo eivät ole koskaan ennustaneet mitään yhteensopivuutta. Varmaan monelle ennustavat, varmaan monelle tuo riittää, ja ei siinä mitään.
Tuossakin tosiaan toinen (naiseksi tulkittu) vei keskustelua eteenpäin. Toisesta ei saanut vielä monellakaan repliikillä oikein mitään irti.
Ja ei, ei ole kissaa eilä yksiötä ja kyllä, olen tutustunut netissä(kin) useisiin tosi kiinnostaviin, kivoihin ja fiksuihin miehiin. Joskus jopa rakastunut.
Ja vieläkään ei näköjään saada esimerkkiä, mitä ovat ne mukavat ja kiinnostavat keskustelun aloitukset. Tuossa esimerkissä oli molemmilta neljä lyhyttä viestiä, jossa menee yhteensä max pari minuuttia. Jos tuossa ajassa joku ehtii tylsistymään, niin kyllä aika prinsessaksi sanoisin.
No kun ei niille aloituksille ole mitään kaavaa. Kaikki lähtee ihmisestä itsestään, tilanteesta, asiayhteyksistä, siitä, millaiseen juttuun/profiiliin/asiaan ollaan vastaamassa jne. Ei ole kaavaa, ei ole yhtä tapaa. Ajattelu on kova juttu sekä tilannetaju ja jonkinlainen empatia. Sekä naisella että miehellä.
En minä mitään kaavaa kysynytkään vaan esimerkkiä ja aihepiirejä.
Miten voit vaatia tilannetajua, jos et tunne ihmistä, et tiedä koska hän lukee viestin, missä ja millaisessa tilanteessa? Tilannetajuahan nimenomaan on lähteä noista turvallisista ja arkisista aiheista.
Tämä, tällä kertaa viestiä myönnellen ;)
Kun siihenkin on tullut törmättyä, että lätinä eteneekin kuulusteluksi. Erityismaininta tyypeille, joiden kanssa on kuin ristikuulustelussa. 'Sanoit olleesi viimeksi parisuhteessa silloin ja silloin. Mitkä olivat syyt, että suhde päättyi?'. 'Perustelisitko vielä tarkemmin?'
'Mistä syystä olet sinkkuna nyt, eikö sopivaa ole löytynyt?' 'Onko sinussa jotain vikana, kun olet sinkku?' Ja sama kysymyspatteristo toki lasten, koulutus- ja ammattivalintojen, matkakohteiden sekä jopa leffamaun osalta.Sisältäen tietenkin paljon sellaista, johon varsinkin kolmen minuutin tuntemisen jäljiltä ainoa oikea vastaus on 'Ei kuulu sulle.' Enkä liene ainoa, joka ei edes kykene jokaiseen elämäntapahtumaan, saati siihen miksi joku leffa on nähtynä ja toinen ei, antamaan tarkoin jäsenneltyä, absoluuttista vastausta.
Joten joo, mielummin ainakin minulle vaikka liikaakin turhaa lätinää, kuin heti sinne syvään päähän.
Onko pakko olla jompi kumpi ääripää? Lätinä tai hc-kuulustelu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- "laita viestii jos kiinnostaa"
- "moi"
-"moi"
- " mitä kuuluu"
-" ihan hyvää"
-"joo tänne kans"
-"..."
-"moi"
Tuosta se lähtee. Ja vielä kysellään miksi hölmöihin viesteihin ei vastailla.
Kyllä minulla ainakin on lähtenyt. Olisikohan omissa verbaalisissa taidoissakin sitten jotain vikaa, jos keskustelut etenevät aina noin.
- moi, mitäs sinun iltaan kuuluu
- moi, kiitos ihan hyvää kuuluu. Pääsin juuri töistä, oli vähän kiireinen päivä ja nyt vähän vielä siivousta ennen kuin pääsee viikonlopun viettoon. Entäs itsellesi
- Ihan hyvää, minullekin. Mitäs teet työksesi?
- Olen ____ töissä. Entäs sinä?
- Olen ___.
- Okei. Onko sinullakin viikonloppu vapaana?
- Juu, on. Huomenna olisi tarkoitus _____
- Ai, kiva. Minäkin olen ____ joskus ja on ihan kivaa, vaikken siitä oikein mitään ymmärräkään.
Näin minun keskusteluni useimmiten etenevät. Kun siihen mitä kuuluu- viestiinkin voi vastata ihan mitä tahansa ja viedä sillä keskustelua eteenpäin.
OMG
Juu, ei kyllä ole enää arvoitus, mikseivät muut saa tuollaista keskustelua jatkumaan, jos vastaukset ovat tätä OMG -osastoa.
Minusta tuo ”OMG” oli suunnilleen samaa tasoa kuin sitä edeltänyt lätinä ja karrikoikin sitä hyvin.
Anteeksi, mutta minkä ikäistä porukkaa täällä on, jos viestit "OMG" ja "minäkin olen joskus kokeillut ____ ja se oli ihan kivaa" tai "onko sinulla viikonloppuna vapaata" ovat saman tason keskustelua? Minusta OMG on vain nöyryyttävä murahdus ja muut normaalia vuorovaikutusta, jolla yritetään viestiä jotain ja viedä keskustelua eteenpäin.
Minusta taas on alentavaa, jos mulle ei voi kirjoittaa mitään muuta kuin hyvääpäivääkirvesvartta ja onkos talvirenkaat jo vaihdettu.
Kiitos! Juuri tätä asennetta olen tarkoittanut koko ketjun ajan. Miksi se on sinusta alentavaa, kun on kyse tilanteesta, jossa et tiedä toisesta ihmisestä yhtään mitään? Mistä se toinen voisi tietää, millaisesta aloituksesta sinä pidät tai mitä sinun mielessäsi liikkuu juuri tällä hetkellä? Eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa jokin yleismaailmallinen aihe ja odottaa keskustelun edetessä jotain vinkkejä, minne suuntaan sitä voisi viedä. Mitä alentavaa siinä on, että vieras ihminen kohtelee sinua kuin vierasta ihmistä?
Koska en halua, että toinen lähestyy minua hiippaillen ja hengitystään pidätellen, että mistähän mahtaisin tykkäillä. Pidän tosi monenlaisesta keskustelusta monenlaisten ihmisten kanssa. Haluan tutustua juuri siihen, joka mulle alkaa jutella, JOS hän haluaa oikeasti alkaa jutella eikä vaihtaa diipadaapafraaseja.
On alentavaa, että toinen arvailee tykkäämisiäni ja pitää minua kapeakatseisena, eikä uskalla lähestyä omana itsenään.
Niin, se mies ei voi tietää etukäteen, mistä sinä pidät ja mistä et, koska kaikki eivät samoista asioista ja lähestymistavoista pidä. Tuliko yllätyksenä? Ei se ole sinulle mikään henkilökohtainen loukkaus, koska hän ei tiedä sinun loukkaantuvan "hiippailusta". Tämä "etsä tiedä kuka mä oon" -asenne on minusta omituinen.
Miksi se mies ottaa minuun yhteyttä, jos profiilistani ei käy ilmi, että tykkään jostakin sellaisesta asiasta, mitä hänkin harrastaa tai mikä häntä kiinnostaa? So. jos ei ole jotain, mikä meitä voisi yhdistää? Siksi, että satun olemaan sopivan ikäinen, sinkku ja asun sopivalla etäisyydellä?
Eihän nyt puhuttu harrastuksista, vaan lähestymistavasta ja kommunikoinnista. Vai oletko kirjoittanut profiiliisi, että älä tervehdi äläkä juttele säästä tai talvirenkaista, vaan haluan keskustella ainoastaan Huippuvuorista, kiitos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- "laita viestii jos kiinnostaa"
- "moi"
-"moi"
- " mitä kuuluu"
-" ihan hyvää"
-"joo tänne kans"
-"..."
-"moi"
Tuosta se lähtee. Ja vielä kysellään miksi hölmöihin viesteihin ei vastailla.
Kyllä minulla ainakin on lähtenyt. Olisikohan omissa verbaalisissa taidoissakin sitten jotain vikaa, jos keskustelut etenevät aina noin.
- moi, mitäs sinun iltaan kuuluu
- moi, kiitos ihan hyvää kuuluu. Pääsin juuri töistä, oli vähän kiireinen päivä ja nyt vähän vielä siivousta ennen kuin pääsee viikonlopun viettoon. Entäs itsellesi
- Ihan hyvää, minullekin. Mitäs teet työksesi?
- Olen ____ töissä. Entäs sinä?
- Olen ___.
- Okei. Onko sinullakin viikonloppu vapaana?
- Juu, on. Huomenna olisi tarkoitus _____
- Ai, kiva. Minäkin olen ____ joskus ja on ihan kivaa, vaikken siitä oikein mitään ymmärräkään.
Näin minun keskusteluni useimmiten etenevät. Kun siihen mitä kuuluu- viestiinkin voi vastata ihan mitä tahansa ja viedä sillä keskustelua eteenpäin.
Niin, tässä näkee juuri ne kaksi syytä miksi tällaiset miehet ei sytytä:
1: keskustelun eteenpäin vieminen jätetään naisen harteille (naisen pitää kirjoittaa pitkä vastaus siihen mitäkuuluuviestiin)
2: miehen "keskustelu" on kysymys-vastaus-kuulustelua, eikä mies osaa oma-aloitteisesti kertoa yhtään mitään, eikä tuo keskusteluun mitään muuta sisältöä kuin äärimmäisen tylsät "täytän virastossa lomaketta"-tyyppiset kysymykset.
Mot.
Naulan kantaan!
Oletteko aspergereita, isin pikku prinsessoja joita pitää viihdyttää vai muuten vaan sosiaalisesti vammaisia? Normaali keskustelu jossa kysellään puolin ja toisin on joku kamala asia.
Onnea vaan sinne kissayksiöön.
Samaa olen ihmetellyt. Tuossakin yksi taivasteli, että miten kukaan mistään työstä tai viikonloppusuunnitelmista jaksaa ventovieraan kanssa puhua. No haloo, juuri sellaisista ventovieraiden kanssa tutustumisvaiheessa puhutaan. En tiedä, missä tynnyrissä nämä kommentoijat asuvat, jos tuo on ihan OMG.
Tynnyrissä jossa osataan keskustella ja tutustua ilman ristikuulustelua.
Voitko näyttää esimerkin tällaisesta? Tuossa äsken kirjoitettu Huippuvuoriesimerkki oli minusta ihan samanlaista ristikuulustelua. Muita esimerkkejä "paremmasta" keskustelusta ei olekaan vielä nähty.
Mä en oikeastaan haluaisi ruveta tässä ilmaiseksi simuloimaan ”parempaa keskustelua”, mutta sinänsä tämä koko keskustelu on ollut minusta ihan valaiseva, hauskakin, ja palauttanut mieleen taas monta asiaa lähimenneisyydestäkin. Kiitos aloittajalle ja keskustelijoille siitä, vaikka yhteistä kieltä ei kaikkien välille löydykään. Ei toki tarvitsekaan löytyä, ei sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- "laita viestii jos kiinnostaa"
- "moi"
-"moi"
- " mitä kuuluu"
-" ihan hyvää"
-"joo tänne kans"
-"..."
-"moi"
Tuosta se lähtee. Ja vielä kysellään miksi hölmöihin viesteihin ei vastailla.
Kyllä minulla ainakin on lähtenyt. Olisikohan omissa verbaalisissa taidoissakin sitten jotain vikaa, jos keskustelut etenevät aina noin.
- moi, mitäs sinun iltaan kuuluu
- moi, kiitos ihan hyvää kuuluu. Pääsin juuri töistä, oli vähän kiireinen päivä ja nyt vähän vielä siivousta ennen kuin pääsee viikonlopun viettoon. Entäs itsellesi
- Ihan hyvää, minullekin. Mitäs teet työksesi?
- Olen ____ töissä. Entäs sinä?
- Olen ___.
- Okei. Onko sinullakin viikonloppu vapaana?
- Juu, on. Huomenna olisi tarkoitus _____
- Ai, kiva. Minäkin olen ____ joskus ja on ihan kivaa, vaikken siitä oikein mitään ymmärräkään.
Näin minun keskusteluni useimmiten etenevät. Kun siihen mitä kuuluu- viestiinkin voi vastata ihan mitä tahansa ja viedä sillä keskustelua eteenpäin.
OMG
Juu, ei kyllä ole enää arvoitus, mikseivät muut saa tuollaista keskustelua jatkumaan, jos vastaukset ovat tätä OMG -osastoa.
Minusta tuo ”OMG” oli suunnilleen samaa tasoa kuin sitä edeltänyt lätinä ja karrikoikin sitä hyvin.
Anteeksi, mutta minkä ikäistä porukkaa täällä on, jos viestit "OMG" ja "minäkin olen joskus kokeillut ____ ja se oli ihan kivaa" tai "onko sinulla viikonloppuna vapaata" ovat saman tason keskustelua? Minusta OMG on vain nöyryyttävä murahdus ja muut normaalia vuorovaikutusta, jolla yritetään viestiä jotain ja viedä keskustelua eteenpäin.
Minusta taas on alentavaa, jos mulle ei voi kirjoittaa mitään muuta kuin hyvääpäivääkirvesvartta ja onkos talvirenkaat jo vaihdettu.
Kiitos! Juuri tätä asennetta olen tarkoittanut koko ketjun ajan. Miksi se on sinusta alentavaa, kun on kyse tilanteesta, jossa et tiedä toisesta ihmisestä yhtään mitään? Mistä se toinen voisi tietää, millaisesta aloituksesta sinä pidät tai mitä sinun mielessäsi liikkuu juuri tällä hetkellä? Eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa jokin yleismaailmallinen aihe ja odottaa keskustelun edetessä jotain vinkkejä, minne suuntaan sitä voisi viedä. Mitä alentavaa siinä on, että vieras ihminen kohtelee sinua kuin vierasta ihmistä?
Koska en halua, että toinen lähestyy minua hiippaillen ja hengitystään pidätellen, että mistähän mahtaisin tykkäillä. Pidän tosi monenlaisesta keskustelusta monenlaisten ihmisten kanssa. Haluan tutustua juuri siihen, joka mulle alkaa jutella, JOS hän haluaa oikeasti alkaa jutella eikä vaihtaa diipadaapafraaseja.
On alentavaa, että toinen arvailee tykkäämisiäni ja pitää minua kapeakatseisena, eikä uskalla lähestyä omana itsenään.
Niin, se mies ei voi tietää etukäteen, mistä sinä pidät ja mistä et, koska kaikki eivät samoista asioista ja lähestymistavoista pidä. Tuliko yllätyksenä? Ei se ole sinulle mikään henkilökohtainen loukkaus, koska hän ei tiedä sinun loukkaantuvan "hiippailusta". Tämä "etsä tiedä kuka mä oon" -asenne on minusta omituinen.
Miksi se mies ottaa minuun yhteyttä, jos profiilistani ei käy ilmi, että tykkään jostakin sellaisesta asiasta, mitä hänkin harrastaa tai mikä häntä kiinnostaa? So. jos ei ole jotain, mikä meitä voisi yhdistää? Siksi, että satun olemaan sopivan ikäinen, sinkku ja asun sopivalla etäisyydellä?
Eihän nyt puhuttu harrastuksista, vaan lähestymistavasta ja kommunikoinnista. Vai oletko kirjoittanut profiiliisi, että älä tervehdi äläkä juttele säästä tai talvirenkaista, vaan haluan keskustella ainoastaan Huippuvuorista, kiitos?
Voi luoja... Unohda koko juttu. Onneksi olen oman puolisoni löytänyt eikä tarvitse enää netissä deittailla. Hän ei, muuten, ole Huippuvuorilla käynyt, mutta jakaa kyllä matkailuharrastukseni. Ja osaa puhua ja kirjoittaa ja on nokkela ja sanavalmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- "laita viestii jos kiinnostaa"
- "moi"
-"moi"
- " mitä kuuluu"
-" ihan hyvää"
-"joo tänne kans"
-"..."
-"moi"
Tuosta se lähtee. Ja vielä kysellään miksi hölmöihin viesteihin ei vastailla.
Kyllä minulla ainakin on lähtenyt. Olisikohan omissa verbaalisissa taidoissakin sitten jotain vikaa, jos keskustelut etenevät aina noin.
- moi, mitäs sinun iltaan kuuluu
- moi, kiitos ihan hyvää kuuluu. Pääsin juuri töistä, oli vähän kiireinen päivä ja nyt vähän vielä siivousta ennen kuin pääsee viikonlopun viettoon. Entäs itsellesi
- Ihan hyvää, minullekin. Mitäs teet työksesi?
- Olen ____ töissä. Entäs sinä?
- Olen ___.
- Okei. Onko sinullakin viikonloppu vapaana?
- Juu, on. Huomenna olisi tarkoitus _____
- Ai, kiva. Minäkin olen ____ joskus ja on ihan kivaa, vaikken siitä oikein mitään ymmärräkään.
Näin minun keskusteluni useimmiten etenevät. Kun siihen mitä kuuluu- viestiinkin voi vastata ihan mitä tahansa ja viedä sillä keskustelua eteenpäin.
Niin, tässä näkee juuri ne kaksi syytä miksi tällaiset miehet ei sytytä:
1: keskustelun eteenpäin vieminen jätetään naisen harteille (naisen pitää kirjoittaa pitkä vastaus siihen mitäkuuluuviestiin)
2: miehen "keskustelu" on kysymys-vastaus-kuulustelua, eikä mies osaa oma-aloitteisesti kertoa yhtään mitään, eikä tuo keskusteluun mitään muuta sisältöä kuin äärimmäisen tylsät "täytän virastossa lomaketta"-tyyppiset kysymykset.
Mot.
Naulan kantaan!
Oletteko aspergereita, isin pikku prinsessoja joita pitää viihdyttää vai muuten vaan sosiaalisesti vammaisia? Normaali keskustelu jossa kysellään puolin ja toisin on joku kamala asia.
Onnea vaan sinne kissayksiöön.
Tuo keskustelu oli tyyppiesimerkki tylsyydestä ja persoonattomuudesta. Olen osallistunut tuollaisiin kymmeniä kertoja (en jaksa enää) ja nuo eivät ole koskaan ennustaneet mitään yhteensopivuutta. Varmaan monelle ennustavat, varmaan monelle tuo riittää, ja ei siinä mitään.
Tuossakin tosiaan toinen (naiseksi tulkittu) vei keskustelua eteenpäin. Toisesta ei saanut vielä monellakaan repliikillä oikein mitään irti.
Ja ei, ei ole kissaa eilä yksiötä ja kyllä, olen tutustunut netissä(kin) useisiin tosi kiinnostaviin, kivoihin ja fiksuihin miehiin. Joskus jopa rakastunut.
Ja vieläkään ei näköjään saada esimerkkiä, mitä ovat ne mukavat ja kiinnostavat keskustelun aloitukset. Tuossa esimerkissä oli molemmilta neljä lyhyttä viestiä, jossa menee yhteensä max pari minuuttia. Jos tuossa ajassa joku ehtii tylsistymään, niin kyllä aika prinsessaksi sanoisin.
"Hei! Kiva profiili sinulla. Onko tuo x-kuva Huippuvuorilta? Se on itselleni ollut yksi mieleenpainuvimmista matkakohteista. Reissaatko paljon? Olisi mukava vaihtaa kokemuksia."
Noin. Minulla meni tuohon pari sekuntia, ei juurikaan sen kauempaa kuin jos olisin kirjoittanut "Moi, mitä kuuluu?" Ja aivan takuuvarmasti vastaisin itse tuollaiselle miehelle, jos olisin sinkku ja jossain deittisovelluksessa.
Ja noita samoja asioita ei voi millään sanoa sen moi-aloituksen jälkeen vai? Minusta tuossa ei ollut nyt tuohon aiempaan mitään eroa kuin se, että kirjoitat tuon monologina ja minä kirjoitin sen tuollaisena vuoropuheluna. Ja minun vuoropuheluani sanottiin omg-tylsäksi.
En ymmärrä sinua, en ihan oikeasti ymmärrä. Minä en enää ole nettideiteissä, mutta olin joskus, ja tulin siihen tulokseen, että ne moin sanojat usein jäävät moin sanojiksi. Eivät ole sanavalmiita, hauskoja, nokkelia, sellaisia joilta tulee sekä tekstiä että puhetta sujuvasti. Ja minä etsin miestä, joka on sanavalmis, hauska, nokkela. Minulla ei ollut mitään tarvetta antaa mahdollisuuksia moin sanojille ihan siltä varalta, että juuri tällä kertaa sen moikkaajan takaa paljastuisikin sujuvasanainen tyyppi. Niitä sujuvasanaisia kun riitti muutenkin. Minulle on aivan totaalisen yhdentekevää, mitä mieltä olet tuosta toiminnastani näin jälkikäteen. Jos ihmiseltä ei tule tekstiä spontaanisti ja luontevasti, me emme sovi toisillemme.
Mitä kohtaa sinä et ymmärrä? Sinä kerroit, että haluat keskustella jostain harrastuksesta ja minä tuolla esimerkkikeskustelussa "keskustelin" myös harrastuksesta. Aiheissa ei siis ole kovin suurta eroa, ainoastaan esittämistavassa. Toisessa kirjoitat pitkän monisanaisen yksipuolisen viestin ja minä taas lähestyin aihetta vähän löyhemmin ja vapaamuotoisemmin. Mikä tässä on vaikeaa?
Minulle on vaikeaa ymmärtää se, miksi haluat jatkaa tätä jankuttamista sen sijaan, että hyväksyisit, että ihmisillä on erilaisia tapoja keskustella ja erilaisia odotuksia keskustelunavauksille.
Päinvastoin. Minä en todellakaan katso kieroon, jos joku minulle lähettää viestin, jossa kirjoitetaan muutakin kuin "moi mitä kuuluu". Sen sijaan minä toivon, että hyväksyttäisiin myös ne moi-viestit, vaikkeivät ne kiinnostusta herättäisikään. Ettei haukuttaisi tyhjäpääksi yhden aloitusviestin perusteella. Se nyt vain on erilainen tapa aloittaa kommunikointi, ei mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää eniten miehet jotka aloittavat keskustelun joka päivä tyyliin ”no mitäs sulle / mitä kuuluu / mitäs oot touhuillut?” Eli minä joudun tekemään keskustelussa kaiken työn vaikka he aloittavat sen. Ja seuraavana päivänä taas ”no mitäs tähän iltaan?” Argh.
No miten sä aloitat keskustelun?
Ja jos sä näät vaikka kaveria niin eikö useimmat ihmiset aloita et "hei mitä sulle kuuluu ihanan nähä" tai vastaavaa.
Joskus aloitan sillä et kerron mitä oon tehny jos siinä on jotain kiinnostavaa. Mut aina välttämättä toisella ei ole juuri sillä hetkellä aikaa viestitellä enkä viitsi aloittaa keskustelua massiivisella viestillä vaan ensin ikään kuin tunnustella oisko toisella aikaa ja kiinnostusta viestitellä.
Niin, mitä kukin sitten pitää jonninjoutavana. Tämä näyttää jakavan mielipiteitä tässä ketjussa. Minusta ei ole ollenkaan jonninjoutavaa olla kiinnostunut toisen ihmisen arjesta ja viikonloppusuunnitelmista (jos oikeasti haluaa tutustua ihmiseen, eikä etsi harrastuskaveria), mutta joidenkin mielestä ainoastaan extremeharrastus huippuvuorilla on keskustelun arvoinen asia. Tämä asenne nimenomaan on se josta olen koko ketjun ajan puhunut, vaikka se tuolla ketjun alussa varsin vahvasti yritettiin kieltää.