Kumpi teille merkkaa enemmän: hyvä työporukka ja helpohko työ vai hyvä palkka ja mahdollisuus edetä uralla?
Niin?
Kommentit (56)
Mieluummin helppo työ kivassa porukassa. Työ ei ole mulle tärkeää siten että olisin yhtään kunnianhimoinen.
Mulle ei merkkaa mikään noista, vaan haluan työn, joka on merkityksellinen. Haluan tuntea ammattiylpeyttä.
Palkaksi riittää se, että tulen toimeen. En kaipaa mainetta ja kunniaa ja titteleitä, eli eteneminen ei kiinnosta. En kuitenkaan halua tehdä mitään helppoa vaan nimenomaan vaativaa, enkä ole töissä seurustellakseni ihmisten kanssa.
Liian helppo työ ei motivoi tarpeeksi pitemmän päälle. Hyvät työkaverit ovat kyllä iso plussa, heitä ei kaikkialla ole, ikävä kyllä.
Ajattelisin että työ, jolla tulen toimeen, mutta jossa kuitenkin haastavuuttakin löytyisi säännöllisesti ja ne hyvät työkaverit, se olis paras.
Mikäli työ on ns. liian haastava sekä työtehtäviä on paljon, niin kaikki energia menee selviytymiseen päivästä toiseen, eikä sekään ole hyvä. Niitä helppoja päiviäkin tarvitaan.
Miten musta tuntuu, että kaikki nämä, jotka haluaa helpon ja pienempipalkkaisen työn, on naisia.
Kiinnostava työ ja hyvä palkka. Työporukalla ei niin väliä, en mä niiden kanssa kaveeraa kuitenkaan. Kunhan ovat asiallisia työhommissa.
En voi sietää ihmisiä. Joten jos työkavereita ei ole niin aina parempi! Uralla eteneminen ei kiinnosta. Rahasta pidän paljon, mutta pienikin korvaus työstä kelpaa.
No ei liian helppo työ. Mutta jos olisi huono työyhteisö, niin en varmaankaan viihtyisi. Olen joskus ollut pienipalkkaisessa rutiinityössä. Kelloa tuli vilkuiltua monta kertaa tunnissa.
Helppo työ ja kiva työporukka todellakin. En halua kuluttaa itseäni loppuun työllä vaikka siitä sitten saisikin paljon rahaa. Mieluummin niin, että jaksan töiden ulkopuolellakin jotain. Mä en myöskään havittele sellaista elämäntyyliä, joka vaatisi paljon rahaa. En ole myöskään ollenkaan ammatillisesti kunnianhimoinen, työ on vain pakollinen asia, josta saan rahat elämiseen. Mikään uralla eteneminen ei voisi vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava työ ja hyvä palkka. Työporukalla ei niin väliä, en mä niiden kanssa kaveeraa kuitenkaan. Kunhan ovat asiallisia työhommissa.
Entäs jos eivät ole asiallisia? Olen ollut työyhteisössä, jossa huudettiin päin naamaa, haukuttiin mitättömistä virheistä ja haettiin riitaa. Ihan sairas yhteisö.
Mä oon ylikoulutettu duuniini.
Turhaudun usein pomojen tietämättömyyteen ja suoranaiseen typeryyteen.
Silti olen tyytyväinen tekemääni valintaan: jätän työni heti kun heitän rukkaset naulaan. En vietä iltojani laskemalla massoja ja kuutioita. En myöskään ole rakkikoirana kahden tulen välissä.
Olen ihan mielelläni suorittavan portaan duunari, hyvien tyyppien työkaveri.
.
Mutta, kuten sanottu, välillä vähän ärtyy, kun tietää, että osaisi jotkut asiat paremmin...
Työn helppoudella ei niin väliä, mutta ehdottomasti haluan hyvän työporukan. Haluan viihtyä työssäni, palkasta viis.
Nyt on vastuullinen, mutta huonosti palkattu työ. Vastuuta on liikaa työn näennäisiin vaatimuksiin ja koulutustasoon nähden.
Minulla on kolme työtä:
1) Täysin luova ja vapaa työ, jossa pääsen niin pitkälle kuin taidot riittävät.
2) Suorittava työ, jossa pääsen osaksi sosiaalista ympäristöä ja näkemään tosi mielenkiintoisia asioita. Etenemismahdollisuuksia ei ole, palkka on kuitenkin aika hyvä. Työ on helpohkoa ja rutiininomaista.
3) Työ, jossa pääsen auttamaan ja huolehtimaan muista. Palkka on hyvä vrt ajankäyttöön.
Työ 2) tuo virikkeitä työhön 1). Työn 3) ansiosta sain työn 2)
Tämä on hyvä kombinaatio. Mummo jo sanoi, että ei kannata laittaa kaikkia munia yhteen koriin.
Hyvä työporukka ja sopivan haastava työ, vähän kuin harrastamassa kävisi. Sellainen palkka, että tulee toimeen.
Nyt on stressaava, paska työ ja ikävät työkaverit. Tavoitteena on helppo työ, kohtullinen palkka ja mukavat työkaverit.
Olettaen ettei siinä parempipalkkaisessaaan hommassa ihan paska työporukka ole. Työ olisi kuitenkin haastavampaa.