Kivuliainta, mitä olet koskaan kokenut?

Ruusu jalassa. 

Vierailija kirjoitti:

Paiseen puhkaisemisen yhteydessä ei useinkaan puuduteta, koska ei sellainen huonoksi mennyt, tulehtunut ja kiristynyt iho mihinkään puudu, tulee vaan turhia ylimääräisiä pistoja. Eikä tietenkään voida nukuttaakaan pientoimenpiteen takia. Jos paise avataan leikkaussalioloissa, se on eri tilanne ja ainakin voimakkaampaa kipulääkettä sekä rauhoittavaa saa, mutta jossain päivystyspolilla tai terkkarissa joutuu selviämään vähemmällä. Kurjaa, mutta toisaalta se on nopea toimenpide ja paisealueen kipu helpottaa pidemmän päälle selvästi, kun on märkä tyhjennetty pois. 

Sen sijaan on puhdasta sadismia olla puuduttamatta isompia repeämäalueita synnytyksen jälkeen, jos ommellaan. Yksi ommel nyt voi ilman puudutusta mennä, mutta yhtään isommat pitäisi kyllä puuduttaa - tämä alue taas puutuu hyvin kun verenkierto on runsasta. Lisäksi tunto on alueella erityisen herkkä, joten toimenpide ilman puudutusta on tosi kivulias. 

Tuo paiseasia. Muistan kun itselläni oli paise. Olin ihan sekaisin kivusta ja kuumeesta. Onneksu paise puhkesi ja sen mädän mukana valui kipu, kuume ja sekavuus ulos päästä ja kehosta. Se tuntui kun se olisi vain laskenut päästä asti pikkuhiljaa pois. Kipu helpotti valtavasti, vaikka se tulehdus jatkui antibiootteihin asti.

Kyllä esikoisen synnytyksen supistukset olivat ihan järkyttäviä kun en osannut yhtään rentoutua/hengittää. Mutta lähelle menee hammassärky.... En tiedä missä mielenhäiriössä menin syömään jäätelöä kun luin että kylmän syöminen auttaisi jomotukseen. Särkykohtaus oli niin infernaalinen että ulisin ja paruin tuskasta, tuntui että koko kroppa meni ihan shokkitilaan.  sitä pahinta särkyä kesti ehkä kaksi -kolme minuuttia, mutta olin hyvin lähellä kipushokkia eikä ne supistuskivut olleet kyllä mitään tuon rinnalla, tosin niitä tuli kymmeniä ennen sairaalaan menoa joten aika fifty-fifty nuo kivut menee. 

Ne viimeiset supistukset tunti ennen epiduraalia ja vauvan ulostuloa. Äidin kuolema.

fyysisesti synnytys.  Henkisesti äitini kuolema

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haavakipu sektion jälkeen

Miksi.  Kipupumppu on olemassa.  Etkö halunnut kivunlievitystä?  Minä en tunetenut mitään.  Heti jos tuntui sain piikkejä yms.   Koko ajan tuotiin sitten pillereinä kivunlievitystä. Ja huom.  tämä oli aikoja sitten, nykyään on vielä paremmat kivunlievitykset.  Ei tarvitse kärsiä jos ei halua.

En ole tuo jolta kysyit mutta sektio Jorvissa 1/17. Sain vain panadolia ja sehän ei auta mitään. Toinen sektio 8/18 PKKS ja oli kipupumppu ja vahvat kipulääkkeet jotka purettiin rauhassa pois. Kaks hyvin erilaista kokemusta.

Candida albicans sieni-infektio kielessä. Voimakas pistävä kipu jatkuvasti ja syöminen totaalisen mahdotonta.

Kolmannen asteen paleltuma. Varpaat pois.

Henkisesti äidin ja kaikkien muiden läheisten kuolemat. Epäonnistuneen abortin fyysiset ja henkiset kivut kotosalla myöhemmin viikko toimenpiteen jälkeen.  Päälaen avohaavan puudutuspiikki ja lapsena korvien jatkuva puhkominen (70-luvulla). 

SYNNYTYS!

Hampaan poraaminen, pikkurillin ja nilkan murtaminen. Silmätulehdus ja voimakkaat mahakivut, joiden takia piti lähteä päivystykseen. Migreeni. Psyykkiseltä puolelta: vanhempieni aviokriisi ja ero. Rankka koulukiusaaminen ja seksuaalinen häirintä.

Vierailija kirjoitti:

Migreenikohtaukset ja paksusuolen tähystys. Olen kokenut myös suhteellisen kivuttomia tähystyksiä, mutta yksi jäi erityisesti mieleen.

Mulla sama. Paksusuolen tähystys oli kyllä hirveintä mitä oon koskaan kokenut. Huusin kivusta ja pyysin lopettamaan. Lääkäri vaan käski olla hiljaa ja kestää. Migreeni vei näön ja muistin, särky oli sietämättömän jos ei ottanut lääkettä ajoissa. Onneks on vähentynyt

Aivo-selkäydinnestenäytteen otto. Toimenpide oli onneksi nopea, mutta se kipu, joka toimenpiteen aikana säteili toiseen alaraajaan, oli varmasti pahin kokemani kipu. Lisäksi hikoilin kuin sika, huimasi ja oksetti. Tämän jälkeen kärsin vielä muutaman päivän ajan kovasta päänsärystä, joka alkoi heti sängystä ylösnoustessa.

Kiveksen halkeaminen.

73 jatkaa. Läheisten menetykset ja heidän hautajaisensa. Itken vieläkin isomummon kuolemaa, vaikka hautajaisista on kaksi kuukautta. Erään lapsuudenystävän menetys ahdistaa vieläkin, kun toinen ihana ihminen menehtyi lyhyen ajan sisällä.

Mulla oli niin rankka tarina että sitä ei edes julkaistu tässä :( luulivatkohan että keksi omiani

Fyysinen: synnytykset, järkyttävä hammassärky.

Psyykkinen: avioero. Tulin jätetyksi yli 20 v jälkeen, varoittamatta.

Henkiseltä puolelta se kun muistot lapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä alkoivat palata muistiin noin 30-vuotiaana. Hakkasin itseäni, että ahdistus, inho, häpeä ja fyysinen pahoinvointi olisivat menneet pois. Pitkän terapian jälkeen flashbackit ovat lähes poissa. Kaikkea en silti muista, suuri osa lapsuudesta on hävinnyt mielestä. Hyvä niin.

Takimmaisen poskihampaan paikkaus. Nuori kesäsijainen oli kyllä helläkätinen, mutta ei osannut puuduttaa hammasta, vaikka puoli päätä oli pökkelönä. Poraus tuntui kuin tulikuumaa rautakankea olisi työnnetty hampaaseen. Siinä mielessä kannatti kipu kärsiä, että paikka on kestänyt jo vuosia!

Operaationa abortti pelkän särkylääkkeen voimin. Tehtiin siis leikkaussalissa, koneellisesti sellasella imurilla kuten Suomessakin. Mutta ei nukutettu. Ei tapahtunut Suomessa, oli vähän brutaalimpi operaatio.