Kivuliainta, mitä olet koskaan kokenut?

Vaikea valinta kun on ollut kahta kipua, jotka ovat olleet erilaisia.

1. Toista vuorokautta jatkunut synnytys, jossa ei ollut tappavan tuntuista kipupiikkiä, vaan varsin kova jatkuva kipu pitkittyessään uuvutti minut. Vasta silloin kun sain epiduraalipuudutteen rentouduin ja synnytys eteni. Yli vuorokauteen ei uskallettu antaa tätä tehokasta kivun lievitystä, koska pelättiin synnytyksen pysähtyvän!

2. Synnytyksen eteneminen nopeasti ilman kivunlievitystä. Auki 10 cm, keskityin, luulin jo kuolevani, menetin kontrollini, vauvan asento meni huonommaksi, mutta korjautui, tilanne minulle sietämätön, joten sain puolen tunnin kuluttua tästä pelastavan spinaalipuudutteen. Synnytin ilman repeämiä ison vauvan hyvässä tarjonnassa. Kivulla ei väliä, koska se saatiin pois ennen ponnistusvaihetta.

Suurin henkinen kipu: kun läheisin ystävä sekosi psyykkisesti. Levitti valheita, syytti, haukkui, katkaisi välit. Syytökset (perättömät) kyllä unohtuvat - mutta se, että olen tuon ex-ystävän lapsen kummi enkä saa tavata kummilastani, se on kuin puukkoa käännettäisiin elävässä kehossa.

Olen synnyttänyt kaksi kertaa ilman kivunlievitystä, mutta silti kivulainta on ollut ensimmäisen synnytyksen jälkeinen repeämien ompelu. Lisäksi (muutenkin inhottava) kätilö vähätteli sitä kipua ”hei, sä just synnytit ja tääkö muka sattuu noin paljon” -tyylillä. No, onko se joku ihme, jos laitetaan yli kymmenen tikkiä just synnyttäneeseen p*lluun ilman puudutuksia??

Henkisesti kivuliainta parhaan ystäväni yhtäkkinen kuolema. Jäi neljä pientä lasta ja ihana puoliso, suuri ystäväjoukko ja suuri suku suremaan. Edelleen kaipaan ja toivon, että edes yhden kerran voisin tavata ja kertoa, kuinka tärkeä hän minulle oli. Kaikki jäi kesken.

Fyysisesti kivulainta on ollut kolme synnytystä.

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt kaksi kertaa ilman kivunlievitystä, mutta silti kivulainta on ollut ensimmäisen synnytyksen jälkeinen repeämien ompelu. Lisäksi (muutenkin inhottava) kätilö vähätteli sitä kipua ”hei, sä just synnytit ja tääkö muka sattuu noin paljon” -tyylillä. No, onko se joku ihme, jos laitetaan yli kymmenen tikkiä just synnyttäneeseen p*lluun ilman puudutuksia??

Mä en tajua, miksi eivät puuduta. Kyllä mulla puudutettiin, kun ommeltiin. Täysin asiatonta!

Henkisesti varmaan vaimon pettäminen. Ei siksi että olisin häntä enää rakastanut mutta se tapa jolla hän piti minua tyhmänä.

Fyysisesti...juurihoito ilman puudutusta, luodinsirpaleiden poisto ilman kivunlievitystä, vaikea sanoa...nuo kivut on siedettävissä kun keskittyy ja ne menevät ohi. Kipu on vain tunne. Ei sen takia tarvitse esim. huutaa.

Ympärileikkaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt kaksi kertaa ilman kivunlievitystä, mutta silti kivulainta on ollut ensimmäisen synnytyksen jälkeinen repeämien ompelu. Lisäksi (muutenkin inhottava) kätilö vähätteli sitä kipua ”hei, sä just synnytit ja tääkö muka sattuu noin paljon” -tyylillä. No, onko se joku ihme, jos laitetaan yli kymmenen tikkiä just synnyttäneeseen p*lluun ilman puudutuksia??

Mä en tajua, miksi eivät puuduta. Kyllä mulla puudutettiin, kun ommeltiin. Täysin asiatonta!

Tätä samaa olen ihmetellyt, kun jälkikäteen lueskelin toisten kokemuksia. Se oli todella kamalaa, kun jo kuvitteli pahimman olevan ohi. Mutta tosiaan se kätilö oli muutenkin hieman natsihenkinen.

Ruumiillinen kipu oli synnytys,henkinen tuska on ollut isäni näkeminen kuolleena.

Endometrioosi, etuhampaan paikkaus ilman puudutusta. Oli kuulemma niin pieni reikä ettei kannata puuduttaa, viimeinen asia jonka kuulin ennen pyörtymistäni oli "oho, se olikin suurempi kuin luulin".  Pronssisijaa pitää auramigreeni, 70- luvulla lapsille ei oikeastaan suositeltu käytettäväksi kipulääkkeitä tai puudutuksia koska "pitää oppia kestämään". Nykyisin kai lasun paikka..toivottavasti.

Fyysinen kipu varmaan raiskaus lapsena.

Henkinen kipu oman pojan kuolema.

Tää maailma ja tasa-arvon väärinkäyttö

Migreenikohtaukset ja munasarjakystan puhkeaminen. Myös tulehtunut hammas oli aika ikävä.

Synnytyksen avautumisvaihe ennen epiduraalia. Sain piikkinä kipulääkkeen, joka ei yhtään auttanut kipuun mutta teki pään vaan todella sumuiseksi ja aiheutti järkyttävän tärinähorkan. Olin ihan varma että kuolen niihin supistuksiin. Lopulta sain epiduraalin onnistuneesti ja palasin takaisin normaaliksi itsekseni. Tämä synnytys jäi viimeisekseni, ei varmasti enää koskaan.

Lääkärin yritys asentaa kierukka, huusin kuin eläin kivusta. Piti laittaa kevytnukutuksessa.

Fyysinen kipu kahden kylkiluun murtumat parin kuukauden ajan.

Henkinen kipu useamman läheisen kuolemat. 

Vierailija kirjoitti:

Luuydinnäytteen otto rintalastasta... Sattui niin vietävästi ja olen kuitenkin synnyttänyt kolme lasta että tiedän mitä kipu on.

Apua eikö siihen saa nukutusta? :( Olen mahdollisesti joutumassa tuohon... 

Mulla tähän mennessä pahin tulehtunut rakkula varpaiden välissä. Pahempaa mitä migreeni.

Kyllä ykkössijaa pitää pohkeessa ollut toisen asteen palovamma joka tulehtui ja valui mätää. Aina seisomaan noustessa piti puristaa käsillä jostain ja huutaa muutama minuutti - kun veri alkoi virtaamaan jalkaan kunnolla, se tuntu kuin sitä haavaa olis veitsellä kaiverrettu. Tätä enemmän tosin sattui se aktuaalinen veitsellä kaivertaminen; kun haavan päälle kasvoi sellainen kellertävä tulehtunut iho (tälle on oma sana mitä en muista, joku mua fiksumpi ehkä tietää?) se poistettiin veitsellä ilman puudutusta terkkarissa. Silloin huusin ja kiroilin niin että oli kuulunut käytävälle saakka. 

FYYSISESTI:Munuaistulehdus tai abortti. Molemmat sattui niin että sen kuuli varmasti koko sairaala kun minä parin suoraa huutoa.

HENKISESTI: Se ettei mun vanhemmat rakasta mua.

Kyynärpään sirpaleinen murtuma. Kaaduin liukkaalla jäisellä kadulla, kyynärpää hajosi neljään osaan. Pyörryin kivusta.