Ystävyys päättyi isoon riitaan - miten tästä eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Muista kuitenkin että hänkin on tunteva ja kokeva ihminen. Kaikki ei pyöri sinun ympärillä. Hänellä on ollut paha olla seurassasi, kenties omia traumojakin, ja hän on koettanut sitä avata. Et voi siitä häntä syyttää. Sinun on selvitettävä pääsi nyt itse ja annettava toisen jatkaa elämäänsä. Ehkä hän on niitä tyyppejä jotka nielee paljon toiselta ja on kynnysmattoja kunnes ei jaksa enää. Näkee ainoaksi vaihtoehdoksi päättää ystävyyden mutta haluaa myös kertoa siitä. Olen itse sellainen ja terapeutti neuvoi vuosia sitten jättämään yhden tyypin joka imi minut henkisesti kuiviin. En osannut pitää rajojani. Terapeutin neuvo oli juurikin että kerro toiselle miltä tuntuu ja jos ystävyys ei sitä kestä eikä se jatku (mikä on hänen mielestä todennäköistä koska hallitseva ihminen ei kykene hyväksymään sitä että toisella on oma persoona, omat tarpeet ja mielipiteet) se on minun kannalta hyvä asia. Kuten olikin. Ehkä ystävälläsi on sama tausta.

Mulla on yksi työkaveri, jonka kanssa saisi draamaa aikaan vaikka joka päivä. En kuitenkaan viitsi vaan annan olla. 

Joskus vaan asiat menevät solmuun ja päättyvät. Minäkin menetin juuri parhaan ystäväni ihan yllättäviin ristiriitoihin, joista ei päästy yli. En olisi koskaan aiemmin uskonut ja olimme yhdessä pari vuosikymmentä. 

Pahalta tuntuu, mutta pakko ajatella, että väkisin ei voi vääntää. Jos jotain menee rikki eikä toinen tai kumpikaan pysty enää aidosti ymmärtämään toista, mitä siinä voi tehdä muuta kuin yrittää nuolla haavansa ja jatkaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annat niin vähän tietoja, että ihan mahdotonta edes miettiä, onko joskus kokenut jotain vastaavaa. Mutta jos nyt arvaan, niin ystäväsi on sanonut sulle riidan aikana suorat sanat. Mahdollisesti jopa niin, että ei ole koskaan edes pitänyt sua oikeana ystävänään. Nooh, pitikö vai ei, ei sitä kukaan muu kuin hän voi tietää. Ystävyytenne on kuitenkin ohi ja sinä jatkat elämässäsi eteenpäin. En oikein ymmärrä, miten yksi ihminen aiheuttaisi sen, että menetät luottamuksesi kaikkiin ihmisiin. Jos hän puhui totta, eihän se tarkoita, että kukaan muu ei voisi ystävystyä kanssasi.

Minulla on aika paljon monenlaisia traumoja ja tuo on yksi sellainen vaikea kokemus, joka on heikentänyt luottamustani ihmisiin entuudestaan.

Traumasi sun kannattaa hoitaa ammattilaisen avulla. Noin yleisesti ottaen elämässä ei kannata pistää kovinkaan suurta painoarvoa yhden ihmisen mielipiteisiin. Varsinkaan, jos ne ilmaistaan suutuksissa. Jos hän ei jäänyt sulle kymppitonnia velkaa, niin unohda koko tyyppi ja etsi parempaa seuraa. 

Helppo sanoa noin, mutta tämä ei ole pelkästään järjen tasolla käsiteltävä asia, koska asia on vaikuttanut minuun tunnetasolla syvästi.

No mitä sä olisit sitten halunnut? Että hän olisi vain ghostannut sut etkä olisi koskaan saanut tietää, miksi hän teki niin?

Minä luulen, että se on Ap, joka ystävyyden on katkaissut.

En ole. Hän ei koskaan ottanut minuun yhteyttä riidan jälkeen.

Mutta sinä otit?

Pitkän hiljaisuuden jälkeen laitoin viestin, jossa kerroin puolisoni kuolemasta, koska ystäväni tunsi hänet. Laittoi viestin, jossa kertoi ottavansa osaa. Sen jälkeen emme enää ole olleet yhteydessä.

Nuo asiat, jotka hän toi esille vasta nyt riidan yhteydessä, niin olivatko ne sellaisia, että olisit voinut toimia paremmin? Et tajunnut tehneesi ikävästi, koska toinen oli aiemmin hiljaa. Vai etkö edes ole tehnyt mitään ikävää? Tosi vaikeaa kommentoida, kun ei yhtään tiedä, minkälaisista asioista hän sinua syytti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annat niin vähän tietoja, että ihan mahdotonta edes miettiä, onko joskus kokenut jotain vastaavaa. Mutta jos nyt arvaan, niin ystäväsi on sanonut sulle riidan aikana suorat sanat. Mahdollisesti jopa niin, että ei ole koskaan edes pitänyt sua oikeana ystävänään. Nooh, pitikö vai ei, ei sitä kukaan muu kuin hän voi tietää. Ystävyytenne on kuitenkin ohi ja sinä jatkat elämässäsi eteenpäin. En oikein ymmärrä, miten yksi ihminen aiheuttaisi sen, että menetät luottamuksesi kaikkiin ihmisiin. Jos hän puhui totta, eihän se tarkoita, että kukaan muu ei voisi ystävystyä kanssasi.

Minulla on aika paljon monenlaisia traumoja ja tuo on yksi sellainen vaikea kokemus, joka on heikentänyt luottamustani ihmisiin entuudestaan.

Traumasi sun kannattaa hoitaa ammattilaisen avulla. Noin yleisesti ottaen elämässä ei kannata pistää kovinkaan suurta painoarvoa yhden ihmisen mielipiteisiin. Varsinkaan, jos ne ilmaistaan suutuksissa. Jos hän ei jäänyt sulle kymppitonnia velkaa, niin unohda koko tyyppi ja etsi parempaa seuraa. 

Helppo sanoa noin, mutta tämä ei ole pelkästään järjen tasolla käsiteltävä asia, koska asia on vaikuttanut minuun tunnetasolla syvästi.

No mitä sä olisit sitten halunnut? Että hän olisi vain ghostannut sut etkä olisi koskaan saanut tietää, miksi hän teki niin?

Minä luulen, että se on Ap, joka ystävyyden on katkaissut.

En ole. Hän ei koskaan ottanut minuun yhteyttä riidan jälkeen.

Mutta sinä otit?

Pitkän hiljaisuuden jälkeen laitoin viestin, jossa kerroin puolisoni kuolemasta, koska ystäväni tunsi hänet. Laittoi viestin, jossa kertoi ottavansa osaa. Sen jälkeen emme enää ole olleet yhteydessä.

Eli et voi rehellisesti väittää (etkä varmaan olekaan väittänyt), että ystäväsi olisi päättänyt ystävyytenne.

Sinä olet vereslihalla puolisosi ja ystäväsi menetyksen vuoksi ja koet ne ihan eri tavalla kuin "normaali" ihminen taustasi vuoksi. 

Lämmin osanottoni ja voimia tulevaan. 

Kaiva netistä tietoa, mistä voisit saada hännänpäästä kiinni ja peilattua itseäsi. Kiintymyssuhdeteoriat, tunnelukot, emotian flash back, triggerit, epävakaa persoonallisuushäiriö (oireet tulevat normaaleillekin ihmisille äärimmäisissä stressitilanteissa) jne. Oma toipumiseni on ollut hidasta, mutta noista on ollut minulle apua. Jos ystäväsi on vakaa ns. normaali henkilö, hän ei pysty arvaamaan yhtään, mitä sisälläsi liikkuu ja miten voimakkaita ja ahdistavia tunteesi ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annat niin vähän tietoja, että ihan mahdotonta edes miettiä, onko joskus kokenut jotain vastaavaa. Mutta jos nyt arvaan, niin ystäväsi on sanonut sulle riidan aikana suorat sanat. Mahdollisesti jopa niin, että ei ole koskaan edes pitänyt sua oikeana ystävänään. Nooh, pitikö vai ei, ei sitä kukaan muu kuin hän voi tietää. Ystävyytenne on kuitenkin ohi ja sinä jatkat elämässäsi eteenpäin. En oikein ymmärrä, miten yksi ihminen aiheuttaisi sen, että menetät luottamuksesi kaikkiin ihmisiin. Jos hän puhui totta, eihän se tarkoita, että kukaan muu ei voisi ystävystyä kanssasi.

Minulla on aika paljon monenlaisia traumoja ja tuo on yksi sellainen vaikea kokemus, joka on heikentänyt luottamustani ihmisiin entuudestaan.

Traumasi sun kannattaa hoitaa ammattilaisen avulla. Noin yleisesti ottaen elämässä ei kannata pistää kovinkaan suurta painoarvoa yhden ihmisen mielipiteisiin. Varsinkaan, jos ne ilmaistaan suutuksissa. Jos hän ei jäänyt sulle kymppitonnia velkaa, niin unohda koko tyyppi ja etsi parempaa seuraa. 

Helppo sanoa noin, mutta tämä ei ole pelkästään järjen tasolla käsiteltävä asia, koska asia on vaikuttanut minuun tunnetasolla syvästi.

No mitä sä olisit sitten halunnut? Että hän olisi vain ghostannut sut etkä olisi koskaan saanut tietää, miksi hän teki niin?

Minä luulen, että se on Ap, joka ystävyyden on katkaissut.

En ole. Hän ei koskaan ottanut minuun yhteyttä riidan jälkeen.

Mutta sinä otit?

Pitkän hiljaisuuden jälkeen laitoin viestin, jossa kerroin puolisoni kuolemasta, koska ystäväni tunsi hänet. Laittoi viestin, jossa kertoi ottavansa osaa. Sen jälkeen emme enää ole olleet yhteydessä.

Eli et voi rehellisesti väittää (etkä varmaan olekaan väittänyt), että ystäväsi olisi päättänyt ystävyytenne.

Ei hän ole ystävyyttä ylläpitänyt eikä pahoitellut loukkauksiaan. Mielestäni ystävyys on silloin ohi. Tuo oli tuttavan korrekti kommentti uutisen jälkeen.

*emotional flash back eli laukaisevat tekijät

Ap, ymmärrän varmaankin, mitä käyt läpi.

Minulla oli läheinen ystävä, jonka kanssa kaikki meni tosi hyvin yksiin. Autoin häntä paljon paitsi henkilökohtaisessa elämässään, myös toiminimensä kanssa.

Sitten kävi niin, että ystäväni alkoi mennä jotenkin kummalliseksi. Yritin monesti kysellä, onko kaikki hyvin, jne, mutta hän sanoi kaiken olevan hyvin, että on vain väsynyt ja stressiä, ym. Annoin hänelle tilaa. Kyselin kuitenkin vointia säännöllisesti, kävimme kävelylenkeillä, ym.

Sitten eräs päivä hän vain räjähti silmilleni ja sanoi kaikenlaisia asioita ja väitti minun olevan tietynlainen. En tunnistanut näistä puheista itseäni ollenkaan ja järkytyin syvästikin. Yritin kauan selvittää, miksi hän tuli tähän johtopäätökseen, johon tuli ja miksei hän ole sanonut aiemmin, jos kerran ajattelee jotakin tällaista, mitä ajattelee, mutta hän ei osannut sanoa sen paremmin juuta eikä jaata. Pyysin jopa anteeksi, mikäli hän on kokenut taholtani jonkinlaista vääryyttä, enkä itse ole tajunnut. Aikani yritin ja yritin selvittää, mutta siitä ei tullut mitään.

Painin pitkään epävarmuuden kanssa. Aloin epäillä itseäni ja itsetuntoni laski todella paljon. Pohdin, että olenko oikeasti tällainen ihminen, joksi ystäväni minua väitti ja miten en ole lainkaan huomannut itsessäni mitään tällaista, enkä huomaa vieläkään. Kuinka osaan jatkossa välttää tällaisen käytöksen, kun en edes tunnista sitä. Ystäväni oli siis väittänyt, että olin lannistaja, olen petturi jne. Höystettynä haukkumasanoilla. Ja koska ystäväni ei suostunut tarkemmin avaamaan, mitä tällä kaikella tarkoitti, minulle jäi ehkä saman kaltainen paha, epämääräinen tunne kuin sinulla ap. Ikään kuin aukko, kuten kuvailit. Monta hyvää vuotta vietetty yhdessä ja kaikki loppui ilman selitystä kuin seinään. Olivatko nuo hyvät vuodet tottakaan, ajattelin.

Paljon myöhemmin, yli vuoden jälkeen, ystäväni otti yhteyttä ja pyysi anteeksi. Hän sanoi itsellään olleen romahdus ja että hän ymmärtää nyt olleensa väärässä jne. Tätä ystäväni ei sanonut, mutta tulin pitkän ajan kuluttua siihen lopputulokseen, että ystäväni koki petturuudeksi, koska sain hyvän työpaikan, jonka seurauksena minun piti muuttaa toiselle paikkakunnalle. Lannistamisena hän koki varmaankin muun muassa sen, että ehdotin hänelle tahdin hiljentämistä. En kuitenkaan koskaan arvostellut ystävääni. Hänellä oli aina useita projekteja kesken ja kauhea stressi päällä. Siitä huolimatta hän ilmottautui uusille kursseille ja aloitti aina uusia projekteja jne.

No, annoin ystävälleni anteeksi ja toivotin hänelle vilpittömästi hyvää. En kuitenkaan pysty enää olemaan tekemisissä hänen kanssaan. Käytin häneen niin paljon energiaa ja tein niin paljon asioita hänen vuokseen, etten yksinkertaisesti voinut sen ryöpyn jälkeen enää oman mielenterveyteni takia lämmittää suhdettamme uudelleen. Minulle ystävyyssuhteet ja ihmissuhteet yleensäkään eivät ole kertakäyttökamaa. Teen paljon ystävieni eteen, joten kyllä, minulle on big deal, jos saan siitä hyvästä vain haukut silmilleni. Loukkaannuin siitä ja nyt olen tajunnut, että minulla oli oikeuskin loukkaantua. Asiat voi sanoa, ja niistä täytyy sanoa, mutta kun tapoja on niin monia.

Ap, ehkä oma (ex)ystäväsi ei koskaan pyydä sinulta anteeksi, mutta yritä päästä itsesi kanssa rauhaan. Jotkut ihmiset purkavat oman romahduksensa toisiin ilman mitään filtteriä. Voi olla, että hänen sanomisissaan oli totta vain nimeksi, tai sitten oli enemmän, mutta kuten sanoin, asioiden esitystapa merkitsee. Ystäväsi on yhtä lailla vastuussa siitä, kuinka asiat ilmaisee. Yritä huoltaa omaa itsetuntoasi. Se on paras suojakilpi tällaisissa konflikteissa myös jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet vereslihalla puolisosi ja ystäväsi menetyksen vuoksi ja koet ne ihan eri tavalla kuin "normaali" ihminen taustasi vuoksi. 

Lämmin osanottoni ja voimia tulevaan. 

Kaiva netistä tietoa, mistä voisit saada hännänpäästä kiinni ja peilattua itseäsi. Kiintymyssuhdeteoriat, tunnelukot, emotian flash back, triggerit, epävakaa persoonallisuushäiriö (oireet tulevat normaaleillekin ihmisille äärimmäisissä stressitilanteissa) jne. Oma toipumiseni on ollut hidasta, mutta noista on ollut minulle apua. Jos ystäväsi on vakaa ns. normaali henkilö, hän ei pysty arvaamaan yhtään, mitä sisälläsi liikkuu ja miten voimakkaita ja ahdistavia tunteesi ovat.

Kiitos osanotosta ja viisasta ajatuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia ne riidan aikana esitetyt ikävät väitteet olivat? Pitivätkö paikkansa? Jos eivät, niin mitä asialla on sitten väliä? Jos pitivät, eikö ollut vain hyvä, että hän sanoi asian suoraan? 

Ei ollut hyvä... En tiedä pitivätkö ne paikkaansa vai eivät.

Miten niin et tiedä pitivätkö paikkansa? Kuulostaa vähintäänkin erikoiselta.

Riita tuli aivan yhtäkkiä ja tilanne oli hyvin erikoinen. Ystävä käyttäytyi aivan eri tavalla kuin koskaan siihen mennessä. En ollut aiemmin törmännyt vuosien aikana hänen tuollaiseen puoleensa.

Kuulostaa siltä, että ystävä oli vuosia sietänyt ikävää käytöstäsi, ja nyt vain kärsivällisyys loppui. Miettisit nyt sentään, oliko hänen sanomisissaan perää. Jos olet ollut inhottava tyyppi, niin muuttamalla käytöstäsi voit jatkossa luottaa uusiin ystäviisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia ne riidan aikana esitetyt ikävät väitteet olivat? Pitivätkö paikkansa? Jos eivät, niin mitä asialla on sitten väliä? Jos pitivät, eikö ollut vain hyvä, että hän sanoi asian suoraan? 

Ei ollut hyvä... En tiedä pitivätkö ne paikkaansa vai eivät.

Miten niin et tiedä pitivätkö paikkansa? Kuulostaa vähintäänkin erikoiselta.

Riita tuli aivan yhtäkkiä ja tilanne oli hyvin erikoinen. Ystävä käyttäytyi aivan eri tavalla kuin koskaan siihen mennessä. En ollut aiemmin törmännyt vuosien aikana hänen tuollaiseen puoleensa.

Kuulostaa siltä, että ystävä oli vuosia sietänyt ikävää käytöstäsi, ja nyt vain kärsivällisyys loppui. Miettisit nyt sentään, oliko hänen sanomisissaan perää. Jos olet ollut inhottava tyyppi, niin muuttamalla käytöstäsi voit jatkossa luottaa uusiin ystäviisi.

Että voi ihminen olla yksinkertainen! Ei hyvää päivää!

Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ymmärrän varmaankin, mitä käyt läpi.

Minulla oli läheinen ystävä, jonka kanssa kaikki meni tosi hyvin yksiin. Autoin häntä paljon paitsi henkilökohtaisessa elämässään, myös toiminimensä kanssa.

Sitten kävi niin, että ystäväni alkoi mennä jotenkin kummalliseksi. Yritin monesti kysellä, onko kaikki hyvin, jne, mutta hän sanoi kaiken olevan hyvin, että on vain väsynyt ja stressiä, ym. Annoin hänelle tilaa. Kyselin kuitenkin vointia säännöllisesti, kävimme kävelylenkeillä, ym.

Sitten eräs päivä hän vain räjähti silmilleni ja sanoi kaikenlaisia asioita ja väitti minun olevan tietynlainen. En tunnistanut näistä puheista itseäni ollenkaan ja järkytyin syvästikin. Yritin kauan selvittää, miksi hän tuli tähän johtopäätökseen, johon tuli ja miksei hän ole sanonut aiemmin, jos kerran ajattelee jotakin tällaista, mitä ajattelee, mutta hän ei osannut sanoa sen paremmin juuta eikä jaata. Pyysin jopa anteeksi, mikäli hän on kokenut taholtani jonkinlaista vääryyttä, enkä itse ole tajunnut. Aikani yritin ja yritin selvittää, mutta siitä ei tullut mitään.

Painin pitkään epävarmuuden kanssa. Aloin epäillä itseäni ja itsetuntoni laski todella paljon. Pohdin, että olenko oikeasti tällainen ihminen, joksi ystäväni minua väitti ja miten en ole lainkaan huomannut itsessäni mitään tällaista, enkä huomaa vieläkään. Kuinka osaan jatkossa välttää tällaisen käytöksen, kun en edes tunnista sitä. Ystäväni oli siis väittänyt, että olin lannistaja, olen petturi jne. Höystettynä haukkumasanoilla. Ja koska ystäväni ei suostunut tarkemmin avaamaan, mitä tällä kaikella tarkoitti, minulle jäi ehkä saman kaltainen paha, epämääräinen tunne kuin sinulla ap. Ikään kuin aukko, kuten kuvailit. Monta hyvää vuotta vietetty yhdessä ja kaikki loppui ilman selitystä kuin seinään. Olivatko nuo hyvät vuodet tottakaan, ajattelin.

Paljon myöhemmin, yli vuoden jälkeen, ystäväni otti yhteyttä ja pyysi anteeksi. Hän sanoi itsellään olleen romahdus ja että hän ymmärtää nyt olleensa väärässä jne. Tätä ystäväni ei sanonut, mutta tulin pitkän ajan kuluttua siihen lopputulokseen, että ystäväni koki petturuudeksi, koska sain hyvän työpaikan, jonka seurauksena minun piti muuttaa toiselle paikkakunnalle. Lannistamisena hän koki varmaankin muun muassa sen, että ehdotin hänelle tahdin hiljentämistä. En kuitenkaan koskaan arvostellut ystävääni. Hänellä oli aina useita projekteja kesken ja kauhea stressi päällä. Siitä huolimatta hän ilmottautui uusille kursseille ja aloitti aina uusia projekteja jne.

No, annoin ystävälleni anteeksi ja toivotin hänelle vilpittömästi hyvää. En kuitenkaan pysty enää olemaan tekemisissä hänen kanssaan. Käytin häneen niin paljon energiaa ja tein niin paljon asioita hänen vuokseen, etten yksinkertaisesti voinut sen ryöpyn jälkeen enää oman mielenterveyteni takia lämmittää suhdettamme uudelleen. Minulle ystävyyssuhteet ja ihmissuhteet yleensäkään eivät ole kertakäyttökamaa. Teen paljon ystävieni eteen, joten kyllä, minulle on big deal, jos saan siitä hyvästä vain haukut silmilleni. Loukkaannuin siitä ja nyt olen tajunnut, että minulla oli oikeuskin loukkaantua. Asiat voi sanoa, ja niistä täytyy sanoa, mutta kun tapoja on niin monia.

Ap, ehkä oma (ex)ystäväsi ei koskaan pyydä sinulta anteeksi, mutta yritä päästä itsesi kanssa rauhaan. Jotkut ihmiset purkavat oman romahduksensa toisiin ilman mitään filtteriä. Voi olla, että hänen sanomisissaan oli totta vain nimeksi, tai sitten oli enemmän, mutta kuten sanoin, asioiden esitystapa merkitsee. Ystäväsi on yhtä lailla vastuussa siitä, kuinka asiat ilmaisee. Yritä huoltaa omaa itsetuntoasi. Se on paras suojakilpi tällaisissa konflikteissa myös jatkossa.

Kiitos, tämä kommentti merkitsee minulle todella paljon. Tapahtunut on tuntunut minusta hyvin vaikealta ja olen tuntenut sen takia jopa häpeää. Tuntuu todella hyvältä, että joku ymmärtää miltä tämän läpikäyminen on tuntunut. Ja on myös esimerkki siitä, että tällaisistakin asioista pääsee yli. Olen kiitollinen siitä, että annoit minulle toivoa ja uusia ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat "aukolla"?

Sellainen elämääni merkittävästi muuttanut tapahtuma, joka on jäänyt ilman kunnollista selitystä. Täysin irralliselta tuntuva ikävä tapahtuma, jolle en ole kyennyt antamaan mitään järkevältä tuntuvaa merkitystä.

Ja juuri kuitenkin kirjoitit, ettet ole edes halukas selvittämään asiaa. Vaikutat hieman rasittavalta ja äärimmäisen negatiiviselta ihmiseltä, sori vaan.

Minulla on rakas ystävä ja meillä molemmilla on henkistä taakkaa siitä, että vanhempamme ovat kohdelleet meitä huonosti. Ollaan ihan fiksuja ja normaaleja keskiluokkaisia aikuisia, mutta tietyissä tilanteissa, etenkin elämän kriiseissä nämä asiat nousevat esille käytöksessä, reagoinneissa jne. 

Oli sitten aika, jolloin molemmat olimme tosi kovilla ja tuli ihan aika mitätönkin riita, mutta minun voimavarani eivät silloin riittäneet sen käsittelyyn. Olimme useamman vuoden jäähyllä, soiteltiin muutama kerta ja lähetettiin joulukortit. Normaalisti soittelemme useamman kerran viikossa ja tapaamme kuukausittain. No, onneksi löysimme toisemme uudelleen, kun pöly oli laskeutunut ja elämäntilanteet ehtineet muuttua riittävästi molemmilla. Toivon, että osaan ja jaksan seuraavan kriisin kohdalla toimia rakentavasti. Ainakin yritän ottaa opikseni menneestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat "aukolla"?

Sellainen elämääni merkittävästi muuttanut tapahtuma, joka on jäänyt ilman kunnollista selitystä. Täysin irralliselta tuntuva ikävä tapahtuma, jolle en ole kyennyt antamaan mitään järkevältä tuntuvaa merkitystä.

Ja juuri kuitenkin kirjoitit, ettet ole edes halukas selvittämään asiaa. Vaikutat hieman rasittavalta ja äärimmäisen negatiiviselta ihmiseltä, sori vaan.

Minusta taas ap vaikuttaa rasittuneelta, ei rasittavalta. Hän on sellaisessa kohdassa elämää, missä voimattomuus ja negatiivisuus eivät ole luonteenpiirteitä vaan reagointia. Ei ihmisen minuutta voi arvottaa sitä kautta. Aika negatiivista tehdä niin. 

No niin, AP, nyt sinua on lohduteltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset sietävät ystäviltä kaikenlaista.

Ei se ystävyys yhtään vähemmän todellista ole vaikka ystävällä olisi asioita joita hän ei saa sanotuksi heti.

AP, tää sun pohdintasi vaikuttaa mun silmään siltä että sun on vaikea hahmottaa ystäväsi sinusta erillisenä ihmisenä jonka teot saattavat johtua myös jostain ihan muusta kuin sinusta.

Mulla on tuttavat jotka riitaantuivat keskenään jotensakin niin että passiivisempi osapuoli antoi ensin aktiivisemman osapuolen päsmäröidä itseään vuosia kun olisi pitänyt osata itse pitää puoliaan, ja sitten räjähti tästä asetelmasta kun oli alkanut muuttaa tyyliään.

Semmoista sattuu, ihmiset muuttuvat iän myötä ja välillä käy niin että se muutos kulkee suuntaan joka tekee tuttavuuden mahdottomaksi.

Mahdollisesti kyse on jostain tällaisesta, mutta minulle nämä toisen ihmisen sisäiset prosessit jäivät täysin hämärän peittoon. Ja jäävätkin, koska en enää häntä tämän kaiken jälkeen takaisin elämääni halua. Niin syvästi hän minua onnistui satuttamaan. Luottamus on poissa, joten ei enää ole tilaa ystävyyden elvyttämiselle.

Voi luoja. Mitä oikein haluat? Ellet selvitä asiaa ja mieti, olisiko syy hänen räjähtämiseensä sittenkin ollut sinun omassa pitkäaikaisessa huonossa käytöksessäsi, et voi ikinä tietää kestävätkö ihmiset sinua jatkossakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annat niin vähän tietoja, että ihan mahdotonta edes miettiä, onko joskus kokenut jotain vastaavaa. Mutta jos nyt arvaan, niin ystäväsi on sanonut sulle riidan aikana suorat sanat. Mahdollisesti jopa niin, että ei ole koskaan edes pitänyt sua oikeana ystävänään. Nooh, pitikö vai ei, ei sitä kukaan muu kuin hän voi tietää. Ystävyytenne on kuitenkin ohi ja sinä jatkat elämässäsi eteenpäin. En oikein ymmärrä, miten yksi ihminen aiheuttaisi sen, että menetät luottamuksesi kaikkiin ihmisiin. Jos hän puhui totta, eihän se tarkoita, että kukaan muu ei voisi ystävystyä kanssasi.

Minulla on aika paljon monenlaisia traumoja ja tuo on yksi sellainen vaikea kokemus, joka on heikentänyt luottamustani ihmisiin entuudestaan.

Traumasi sun kannattaa hoitaa ammattilaisen avulla. Noin yleisesti ottaen elämässä ei kannata pistää kovinkaan suurta painoarvoa yhden ihmisen mielipiteisiin. Varsinkaan, jos ne ilmaistaan suutuksissa. Jos hän ei jäänyt sulle kymppitonnia velkaa, niin unohda koko tyyppi ja etsi parempaa seuraa. 

Helppo sanoa noin, mutta tämä ei ole pelkästään järjen tasolla käsiteltävä asia, koska asia on vaikuttanut minuun tunnetasolla syvästi.

No mitä sä olisit sitten halunnut? Että hän olisi vain ghostannut sut etkä olisi koskaan saanut tietää, miksi hän teki niin?

Minä luulen, että se on Ap, joka ystävyyden on katkaissut.

En ole. Hän ei koskaan ottanut minuun yhteyttä riidan jälkeen.

Mutta sinä otit?

Pitkän hiljaisuuden jälkeen laitoin viestin, jossa kerroin puolisoni kuolemasta, koska ystäväni tunsi hänet. Laittoi viestin, jossa kertoi ottavansa osaa. Sen jälkeen emme enää ole olleet yhteydessä.

Oliko miehesi sairas jo silloin, kun tuo riita käytiin? Mikä laukaisi riidan? Tuli vaan mieleeni, että ehkä olet tukeutunut ystävääsi liikaa miehesi sairauden aikana etkä huomannut, että hänellä on ehkä ollut omiakin ongelmia samaan aikaan. Ja hän ei ole niistä silloin sanonut, koska sinä olet ollut miehesi sairauden vuoksi jo ihan rikki. Jotain kuitenkin tapahtui, kun hänellä meni lopulta kuppi nurin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat "aukolla"?

Sellainen elämääni merkittävästi muuttanut tapahtuma, joka on jäänyt ilman kunnollista selitystä. Täysin irralliselta tuntuva ikävä tapahtuma, jolle en ole kyennyt antamaan mitään järkevältä tuntuvaa merkitystä.

Ja juuri kuitenkin kirjoitit, ettet ole edes halukas selvittämään asiaa. Vaikutat hieman rasittavalta ja äärimmäisen negatiiviselta ihmiseltä, sori vaan.

Minusta taas ap vaikuttaa rasittuneelta, ei rasittavalta. Hän on sellaisessa kohdassa elämää, missä voimattomuus ja negatiivisuus eivät ole luonteenpiirteitä vaan reagointia. Ei ihmisen minuutta voi arvottaa sitä kautta. Aika negatiivista tehdä niin. 

Ap on kokenut suuren menetyksen elämässään. Se ei silti tarkoita sitä, että muiden pitäisi osata liikkua kuin posliinikaupassa. AP ei ole kertonut, miten ystävä on häntä loukannut. Ystävyyden päättymisen hän on sysännyt ystävän syyksi, vaikka ei ole itse pitänyt yhteyttä. Ymmärrän, että ap:llä on nyt raskasta. Siitä huolimatta ystävälle loukkaantuminen ei välttämättä ole tässä kohtaa hyväksi pidemmän päälle. Yleensä asian selvittäminen helpottaa oloa pitkällä tähtäimellä, vaikka ystävyys ei koskaan elpyisi.