Ystävyys päättyi isoon riitaan - miten tästä eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat "aukolla"?

Sellainen elämääni merkittävästi muuttanut tapahtuma, joka on jäänyt ilman kunnollista selitystä. Täysin irralliselta tuntuva ikävä tapahtuma, jolle en ole kyennyt antamaan mitään järkevältä tuntuvaa merkitystä.

Ja juuri kuitenkin kirjoitit, ettet ole edes halukas selvittämään asiaa. Vaikutat hieman rasittavalta ja äärimmäisen negatiiviselta ihmiseltä, sori vaan.

Minusta taas ap vaikuttaa rasittuneelta, ei rasittavalta. Hän on sellaisessa kohdassa elämää, missä voimattomuus ja negatiivisuus eivät ole luonteenpiirteitä vaan reagointia. Ei ihmisen minuutta voi arvottaa sitä kautta. Aika negatiivista tehdä niin. 

Ap on kokenut suuren menetyksen elämässään. Se ei silti tarkoita sitä, että muiden pitäisi osata liikkua kuin posliinikaupassa. AP ei ole kertonut, miten ystävä on häntä loukannut. Ystävyyden päättymisen hän on sysännyt ystävän syyksi, vaikka ei ole itse pitänyt yhteyttä. Ymmärrän, että ap:llä on nyt raskasta. Siitä huolimatta ystävälle loukkaantuminen ei välttämättä ole tässä kohtaa hyväksi pidemmän päälle. Yleensä asian selvittäminen helpottaa oloa pitkällä tähtäimellä, vaikka ystävyys ei koskaan elpyisi.

Kumpikaan ei ole ilmeisesti pahemmin pitänyt yhteyttä...

Olisi ihan terapeuttista yrittää käydä joku purkukeskustelu, mutta ihan aikuistenoikeasti on isot mahdollisuudet, että se ei tule onnistumaan vaan synnyttää lisää pahaa mieltä, koska molemmilla on niin omat näkökannat ja mahdollisesti lukittauduttu poteroihin ja odotus siitä, että toinen tulee omaan poteroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat "aukolla"?

Sellainen elämääni merkittävästi muuttanut tapahtuma, joka on jäänyt ilman kunnollista selitystä. Täysin irralliselta tuntuva ikävä tapahtuma, jolle en ole kyennyt antamaan mitään järkevältä tuntuvaa merkitystä.

Ja juuri kuitenkin kirjoitit, ettet ole edes halukas selvittämään asiaa. Vaikutat hieman rasittavalta ja äärimmäisen negatiiviselta ihmiseltä, sori vaan.

Minusta taas ap vaikuttaa rasittuneelta, ei rasittavalta. Hän on sellaisessa kohdassa elämää, missä voimattomuus ja negatiivisuus eivät ole luonteenpiirteitä vaan reagointia. Ei ihmisen minuutta voi arvottaa sitä kautta. Aika negatiivista tehdä niin. 

Ap on kokenut suuren menetyksen elämässään. Se ei silti tarkoita sitä, että muiden pitäisi osata liikkua kuin posliinikaupassa. AP ei ole kertonut, miten ystävä on häntä loukannut. Ystävyyden päättymisen hän on sysännyt ystävän syyksi, vaikka ei ole itse pitänyt yhteyttä. Ymmärrän, että ap:llä on nyt raskasta. Siitä huolimatta ystävälle loukkaantuminen ei välttämättä ole tässä kohtaa hyväksi pidemmän päälle. Yleensä asian selvittäminen helpottaa oloa pitkällä tähtäimellä, vaikka ystävyys ei koskaan elpyisi.

Kumpikaan ei ole ilmeisesti pahemmin pitänyt yhteyttä...

Ja ystävyyshän päättyi jo ennen ap:n kokemaa menetystä.

Ap on sitä mieltä, että ystävän pitäisi pyytää anteeksi räjähdystään. Ystävä todennäköisesti on sitä mieltä, että ap:n pitäisi pyytää anteeksi pitkään jatkunutta ikävää käytöstään - jos nyt ylipäätään kaipaa ap:ta elämäänsä enää missään muodossa.

Luulen tietäväni ap:n ihmistyypin. Kuormitetaan ystävää ja toimitaan juuri niin kuin itseä huvittaa, huomioimatta toisen tarpeita. Kun ystävällä lopulta pinna katkeaa ja hän sanoo ääneen kaikki ap:n taholta kokemansa ikävyydet, sen sijaan että miettisi, oliko itsessä tosiaan vikaa, ap loukkaantuu ja odottaa anteeksipyyntöä. Ei hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Ap on sitä mieltä, että ystävän pitäisi pyytää anteeksi räjähdystään. Ystävä todennäköisesti on sitä mieltä, että ap:n pitäisi pyytää anteeksi pitkään jatkunutta ikävää käytöstään - jos nyt ylipäätään kaipaa ap:ta elämäänsä enää missään muodossa.

Kumpikaan ei oikeasti tiedä, kaipaako toinen toista, koska asiasta ei ole keskusteltu.

AP on saanut kohteliaan osanoton ystävältään, joka ei myöskään voi tietää, mitä AP, joka ei ole pitänyt yhteyttä, kaipaa. Ehkä hän ei halua tungetella, jos olettaa, että AP on hänelle vihainen ja loukkaantunut, kuten onkin.

Up

Up

Minulla on vaikea ihmissuhde taustalla. Ystäviä emme koskaan ole olleet, muuta kuin toisen mielikuvissa. Kaikki alkoi hyvin, mutta huomasin vähitellen että olemukseni herätti "ystävässäni" sadistisia piirteitä. Herätin hänen sisäinen petonsa. Voi sitä riemua mitä koki kun sai lytätä ja painaa alas, mustamaalata ja puhua perättömiä. Olen kuulemma ollut uskoton puolisolleni lukuisia kertoja vaikka olen aina ollut uskollinen. No, näitä juoruja nyt liikkuu, mutta niille en voi mitään ja jos joku niihin uskoo en voi mitään, itsepä tiedän mikä on totuus ja se on tärkeintä. Hänelle näitä juttuja syötettiin kun huomattiin että hyvin upposi. "Ystäväni" siis halusi uskoa muiden keksimiä juttuja, se oli ja tulee olemaan hänen kompastuskivi aina, kun ei voi suodattaa mikä on totta ja mikä ei ja aina juoksee juorujen perässä eikä voi ajatella itse.

Hän sai muita mukaan minua vastaan kun lopulta otin etäisyyttä ja oikein porukalla oli mukava lyödä lyötyä, rohkeaa eikö totta? En halua olla ystävä enkä muutakaan, mutta tätä hän ei ole sisäistänyt vaan on roikkunut ja roikkunut eikä näe omaa osuuttaan asioissa. Hän on kuin peto, jos tekisi hänen kanssaan sovinnon kehräisi ja olisi vähän aikaa mielinkielin, mutta kun hyvä olo kyllästyttäisi hän olisi valmis iskemään tikarin selkään epäilemättä. On jopa sanonut minulle, että olisi parempi kun minä kuolisin jotta saa rauhan itselleen. Kuvio on nähty kymmeniä kertoja. Sadismi, jotkut saavat siitä mielihyvää.

Ainoa asia mistä haluan kiittää häntä on se kun puolusti minua kun huomasi muun porukan menneen liian pitkälle minun lyttäämisessä. Kiitos siitä haluan sanoa. Ehkä hänellä on jokin empatia kuitenkin syvällä sisimmässään. Mutta toisaalta jatkoi itse lyttäämistä, joten ei hän tule koskaan muuttumaan. Haluan sanoa "ystävälleni" että jatka matkaa, ota opiksi seuraavissa ihmissuhteissa, sillä meillä ei ole paluuta, ei koskaan enää. Toivottavasti ymmärtää tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat yhdelle ihmiselle ja tämän mielipiteille noin paljon valtaa elämääsi?

Traumatisoitu ihminen ”putoaa” tähän hänelle aiheutettuun traumaan yhä uudelleen uusissa ihmissuhteissa. Pahimmat sadistit tietävät tämän aiveuttaessaan näitä. Minulle kävi näin.

Ja siksi sen traumatisoituneen on hyvä hakea apua ja terapiaa siihen ja opetella pitämään kiinni omista rajoistaan ettei esim. hyväksikäyttö toistu uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat yhdelle ihmiselle ja tämän mielipiteille noin paljon valtaa elämääsi?

Traumatisoitu ihminen ”putoaa” tähän hänelle aiheutettuun traumaan yhä uudelleen uusissa ihmissuhteissa. Pahimmat sadistit tietävät tämän aiveuttaessaan näitä. Minulle kävi näin.

Ja siksi sen traumatisoituneen on hyvä hakea apua ja terapiaa siihen ja opetella pitämään kiinni omista rajoistaan ettei esim. hyväksikäyttö toistu uudelleen. 

Se nyt vain on niin, että ihmisillä tulee elämässä kaikenlaisia ihmisiä vastaan, oli käynyt terapiassa tai ei.

Mua niin sieppaa tämä ainainen terapiajankutus. Olen puhunut elämässäni viiden tai kuuden terapeutin kanssa ja vain yksi heistä oli hyödyllinen, mutta hän ei ole mikään pitkäkestoista terapiaa tarjoava tyyppi, vaan kova ammattilainen, joka veloitti 150 euroa tunti. 

Sen sijaan paljon hyödyllisempää on ollut käyttää aikaa asioiden pohtimiseen itse, netistä löytyy paljon kirjallista ja videomateriaalia ja kirjoista myös saa apua ja ennen kaikkia läheisiltä ja ystäviltä, jos sellaisia on. 

Osaavia traumaterapeutteja ei riitä kaikille eikä kaikilla ole rahaa terapoittaa itseään.

Ap tässä. Mietin miten muotoilisin asiani paremmin: Eli miten oppisin ajattelemaan niin, että selviän kyllä muös jatkossa, vaikka kokisin ihmisten kanssa uusia pettymyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Mietin miten muotoilisin asiani paremmin: Eli miten oppisin ajattelemaan niin, että selviän kyllä muös jatkossa, vaikka kokisin ihmisten kanssa uusia pettymyksiä?

Ihmisten kanssa tulee pettymyksiä, koska kukaan meistä ei ole täydellinen. Ne pettymykset ovat ihan normaali osa elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Mietin miten muotoilisin asiani paremmin: Eli miten oppisin ajattelemaan niin, että selviän kyllä muös jatkossa, vaikka kokisin ihmisten kanssa uusia pettymyksiä?

Ihmisten kanssa tulee pettymyksiä, koska kukaan meistä ei ole täydellinen. Ne pettymykset ovat ihan normaali osa elämää. 

Tiedän tämän. Kysymys olikin miten vahvistaa tunnetta siitä, että selviän kyllä, vaikka tulee pettymyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Ystävä sanoi riidan aikana todella ikäviä asioita eivätkä välit enää sen jälkeen palautuneet ennalleen. Riidan aikana esitettyjen ikävien väitteiden takia olen välillä miettinyt sitä, että oliko ystävyys missään vaiheessa todellista? Ärtyneenä ihmiset toki sanovat mitä sattuu, mutta näitä sanoja ei ikinä pyydetty anteeksi. Tämä entisen ystävän käytös vaikuttaa minuun yhä. Olen hyvin epävarma siitä, että kun joku vaikuttaa haluavansa olla ystäväni, niin haluaako hän sitä oikeasti, vai puhuuko vain lämpimikseen. Miten voisin päästä eteenpäin? En enää haluaisi olla entisen ystävän kanssa tekemisissä, mutta toivoisin ettei tämä luottamuksen romahtaminen enää vaikuttaisi muihin ihmissuhteisiini.

Miten tästä eteenpäin-trolli taas vauhdissa.

Vaikutat hyvin itsekeskeiseltä. Koko ajan mietit miten sinä selviät/jaksat/pystyt. Ystävyys on kahdensuuntainen. Et voi vain imeä toiselta vaan sitoutuessasi ystävyyteen joudut myös ottamaan toisen tunteet ja tarpeet huomioon. Siinä vastaisuuden varalle. Muut eivät jaksa sinua jos mennään vain sinun ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Mietin miten muotoilisin asiani paremmin: Eli miten oppisin ajattelemaan niin, että selviän kyllä muös jatkossa, vaikka kokisin ihmisten kanssa uusia pettymyksiä?

Ihmisten kanssa tulee pettymyksiä, koska kukaan meistä ei ole täydellinen. Ne pettymykset ovat ihan normaali osa elämää. 

Tiedän tämän. Kysymys olikin miten vahvistaa tunnetta siitä, että selviän kyllä, vaikka tulee pettymyksiä?

Olet selvinnyt jo monesta muustakin asiasta mm miehesi kuolemasta. Miksi et selviäisi tulevistakin pettymyksistä?

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat hyvin itsekeskeiseltä. Koko ajan mietit miten sinä selviät/jaksat/pystyt. Ystävyys on kahdensuuntainen. Et voi vain imeä toiselta vaan sitoutuessasi ystävyyteen joudut myös ottamaan toisen tunteet ja tarpeet huomioon. Siinä vastaisuuden varalle. Muut eivät jaksa sinua jos mennään vain sinun ehdoilla.

Totta! Koko ajan hänen oma pettymys. Ei sisäistä lainkaan miten suuri pettymys on selvästikkin itse ollut toiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat hyvin itsekeskeiseltä. Koko ajan mietit miten sinä selviät/jaksat/pystyt. Ystävyys on kahdensuuntainen. Et voi vain imeä toiselta vaan sitoutuessasi ystävyyteen joudut myös ottamaan toisen tunteet ja tarpeet huomioon. Siinä vastaisuuden varalle. Muut eivät jaksa sinua jos mennään vain sinun ehdoilla.

Totta! Koko ajan hänen oma pettymys. Ei sisäistä lainkaan miten suuri pettymys on selvästikkin itse ollut toiselle. 

Kysymys sinulle: mitä mielihyvää saisit siitä, että tässä ketjussa kovasti moittisin itseäni? Miksi haluaisit lukea tällaisia kommentteja minulta?