Lue keskustelun säännöt.
Oikeesti. Jaksatteko kiinnostua kenen kanssa puoliso viestii?
22.10.2018 |
Sehän on nettiviestittelyä. Ihan samantekevää normi elämän suhteen. En ikinä käy kattoo miehen viestikavereita tai se mun.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi mies kaveri jonka kanssa jutellaan kaikesta. Jopa seksistä. Mieheni ei edes halua tietää mitä kirjoitellaan. Sitten on myös ihan livessä miespuolinen kaveri jonka kanssa tehdään kaikkiea. Miehen vaimo on mustasukkainen ja emme voi viestiä toisillemme.
Mieheni on paljon pois kotoonta ja emme viesti toisillemme jollei jotain erikoista ole.
Minusta se on luottamusta. Mutta myönnän että moni ei sulattaisi tapojani kaverimiesten kanssa.
Mieheni ei ole somessa eikä viesti juuri koskaan
Luotan häneen täysin.
Vähän ikävältä kuulostaa jos ei puolison kanssa kiinnosta pitää yhteyttä mutta toisten kanssa puidaan kaikki mahdollinen. Miestäkö ei haittaisi jos tietäisi sinun puivan seksielämäänne muiden miesten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minia kiinnostaa jos jonkun naisen kanssa viestittelee että joko me eroamme kun on uusi nainen löydetty ja mies on aina toiveikas jos minä vaikka löytäisin uuden miehen niin hän pääsisi minusta nopeammin eroon.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän millainen Parisuhde on ja millaisia "ystäviä" toisella oikein on.
Olisi tietysti tosi hienoa jos voisi toiseen täysin luottaa, mutta kuinka moni voi?
Nykyään liha on heikompaa kuin ennen., ja naisilla on oikeus omiin tunteisiin jne.
No suurin osa voi. Suurin osa ei petä ja uskollisuus korreloi tutkimusten mukaan älykkyyden kanssa. Eli fiksun kanssa ei tarvitse miettiä tuollaisia.
Ei ole mikään ylenpalttinen viestittelijä ollut koskaan. Välillä haluaa keskustella jostain yhteydenpitoihin liittyvästä, silloin kuuntelen ja jos on sanottavaa, kommentoin. Työasioissa vaitiolovelvollisuus koskee joitain viestittelyjä, ne ovat tietenkin erikseen.
Ei ole luonteeltaan mikään rietas tai löyhämoraalinen, vaikka muuten onkin sosiaalisilta taidoiltaan sujuva. On pikemminkin ulospäin asiallinen, yksityisasioissaan pidättyväinen ja luotettava. Näkyy elämäntavoissakin kyllä, harrastukset ovat liikunnallisia tai kirjallisia, alkoholi ei hänelle erityisemmin maistu. Jälkimmäinenhän yleensä vaikuttaa käytökseen niin kodissa kuin sen ulkopuolellakin.
Olisiko suomalaiseksi mieheksi siinä epätyypillinen, että puhuu ja näyttää tunteensa kotona. En osaa kyllä sanoa, sillä otantani on niukanlainen. 🙂
Me eletään symbioosissa ja käytellään toistemme puhelimia ja läppäreitä täysin avoimesti. Mieheni tietää kaikki asiani muutenkin ja minä miehen. Teemme töitä yhdessä ja kaikki ystävämme on yhteisiä opiskelutovereita. Mieheni on tosi laiska näpyttelemään viestejä ja monesti vastaankin hänen saamiinsa viesteihin hänen pyynnöstään. Hän puhuu mieluummin puhelimessa asiansa ja kuten joku sanoikin jo aiemmin, minäkin yleensä tunnistan puhetavasta ja jutuista kenen kanssa mies puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole näiden vuosien aikana ollut kertaakaan oloa, että olisin halunnut tietää kenen kanssa mies viestittelee. Viestittelee mitä viestittelee ja minä samoin. Molemmilla on työpuhelimet myös yksityiskäytössä ja luotto pelaa ihan hyvin. Jos jompi kumpi pettäisi, niin se onnistuisi ihan helposti, sillä emme vahdi toisiamme ja omaa aikaa on molemmilla. En ole kyllä kertaakaan edes ajatellut, että mieheni pettäisi minua ja mieskin näyttää luottavan minuun.
Näinhän se menee kun homma toimii ja luotto. Jouduin itse ensimmäistä kertaa kokemaan sen, kun onkin vaikea luottaa, kun puoliso ei enää osannutkaan olla puhelimensa kanssa luonnollisesti. Juuri sellaista piilottelua ja varjelua, jota tuolla aiemmin kuvailtiin.
Ja siis aiemmin olin juuri tuollainen kuin kuvailit, ei tullut mieleen edes miettiä tuollasia asioita... Mutta jos tarpeeksi outoa käytöstä alkaa vastapuolelta näkymään niin kyllä siinä luottavaisempiakin vähän rupee häiritsemään. Ja se lienee vaan ihan fiksua. Olis aika välinpitämätöntä jos olis ihan sama.
Mun mielestä toisen viestejä ei oikein voi lukea, koska siellä voi olla miehen sisarusten tms. tuttujen asioita, joita ei mulle ole kerrottu ja mulla samoin. Myös työasioita toisinaan. Mä kuitenkin lainainen puhelinta, jos satun kiireessä vaikka etsimään omaani, niin soitan miehen puhelimella ja näen joskus jonkun viestin alun (messenger tai whatsup) et ei olla ehdottomia tässäkään. Samoin toisen sähköposteille ja tietokoneille pitää joskus käytännön syistä päästä, mut pääsääntösesti pitää olla joku "oma alue". Eihän sitä voi muuten edes mitään ylläriä suunnitella. Eikä kaikki mun kaverit halua kertoa yksityisasioitaan välttämättä mun miehelle, vaikka mulle kertoisivat. En mä ainakaan halua kaikkia mun asioita kavereiden miehille.
Mut vastaus kysymykseen: mua hirmu harvoin kiinnostaa, mitä mies muille viestittelee. Onneksi voin silloin kysyä, jos kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exälle tuli uusi vastakkaista sukupuolta oleva paras ystävä, jonka kanssa viestiteltiin päivät ja yöt, koska se oli "sielunkumppani". Sielunkumppani osoittautui valtavan suureksi yllätykseksi myös panokumppaniksi.
Nyt ollaan erottu jo vuosia sitten ja sielunkumppanin kanssa ex ei enää ole edes ystävä...
Minä puutuin siihen, kun vaimoni miespuolinen työkaveri soitteli hänelle vapaa-aikana kahden tunnin puheluita. Tämä mies piti vaimoani ilmaisena terapeuttinaan. Ensin suhtauduin ymmärryksellä, joskus nyt vain pitää saada puhua suu puhtaaksi ja vaikeiden asioiden käsittely vie aikaa. Kaipa vaimo sitten tunsi sen epäreiluksi, kun lopulta huomautin, ettei tällainen vetele. Tokaisin, että kyseisessä työpaikassa on työnohjaus sitä varten, että tilitetään työmurheet. Minä en uskonut paskan vertaa, että kyse on vain jostakin työkaveruudesta. Ainakin ne soittelut loppuivat huomautukseeni.
Sittemmin kävi ilmi, että tällä tyypillä on kahnauksia sekä työpaikkansa muiden työntekijöiden että asiakkaiden kanssa. Tilanne kärjistyi niin, että hänet pistettiin pois virastaan. Ja virastahan ei vallan helposti joudu kilometritehtaalle.
En minäkään ole viaton. Minullakin oli sivusuhde kauan sitten. Ja muistan, kuinka kyttäsin ja vahdin puhelintani. Ei se ollut mitään vain-viesteilyä. Kyllä minä panisin merkille, jos puolisoni luuri alkaisi yks kaks vinkua kymmenen kertaa illassa nykyisen kahden sijaan, ja hän vielä jotenkin nopeasti ja voimakkaasti reagoisi siihen, kun nykyään hän saattaa vastata viesteihin vasta joskus aikojen päästä. Kaikesta ei tarvitse heti epäillä pahinta, mutta jos oikeanlaisia vihjeitä alkaa tulla monenlaisia, ja itse varoo tekemästä ylitulkintoja, niin pitäähän sitä ruveta kysymään, että mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun puolesta mies saa tehdä mitä vaan, ei olla nähtykään pariin vuoteen. En ole yhtään mustasukkaista tyyppiä ja oon ylpeä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole näiden vuosien aikana ollut kertaakaan oloa, että olisin halunnut tietää kenen kanssa mies viestittelee. Viestittelee mitä viestittelee ja minä samoin. Molemmilla on työpuhelimet myös yksityiskäytössä ja luotto pelaa ihan hyvin. Jos jompi kumpi pettäisi, niin se onnistuisi ihan helposti, sillä emme vahdi toisiamme ja omaa aikaa on molemmilla. En ole kyllä kertaakaan edes ajatellut, että mieheni pettäisi minua ja mieskin näyttää luottavan minuun.
Näinhän se menee kun homma toimii ja luotto. Jouduin itse ensimmäistä kertaa kokemaan sen, kun onkin vaikea luottaa, kun puoliso ei enää osannutkaan olla puhelimensa kanssa luonnollisesti. Juuri sellaista piilottelua ja varjelua, jota tuolla aiemmin kuvailtiin.
Ja siis aiemmin olin juuri tuollainen kuin kuvailit, ei tullut mieleen edes miettiä tuollasia asioita... Mutta jos tarpeeksi outoa käytöstä alkaa vastapuolelta näkymään niin kyllä siinä luottavaisempiakin vähän rupee häiritsemään. Ja se lienee vaan ihan fiksua. Olis aika välinpitämätöntä jos olis ihan sama.
Kuinka vanha olet? Minä, jonka viestiin vastasit, olen jo yli nelikymppinen ja mieheni pari vuotta vanhempi, yhdessä olemme olleet yli 20 vuotta ja emme ole välinpitämättömiä, vaan toistemme ystäviä. Jos toinen paremman löytää, niin sen ihmisen pitää olla todella ihana ja silloin ymmärrämme tunteet.
Perheemme on kuitenkin molemmille erittäin tärkeä ja tähän nykyiseen tilanteeseen on päästy aikamoisten karikoiden kautta ja ne ovat saaneet meidät hitsautumaan yhteen niin perheenä kuin parisuhteenakin. Myös meidän molempien vanhemmat ovat onnellisia parisuhteissaan vielä yli 50 vuoden yhdessäolon jälkeenkin ja ympärillämme on jostakin syystä vain pitkään parisuhteestaan olleita, eronneita ei lähipiirissä ja vähän kauempanakaan ole oikeastaan yhtään.
Luottamus on eri asia kuin välinpitämättömyys. Ja kun molemmat pelaavat peliä nimeltä Hyvä ja onnellinen parisuhde ja perhe, niin tulos on täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun puolesta mies saa tehdä mitä vaan, ei olla nähtykään pariin vuoteen. En ole yhtään mustasukkaista tyyppiä ja oon ylpeä siitä.
Eli sinulla ei ole miestä? Olet miehetön siis.
No ei kai silloin miehestä voi olla mustia, jos ei sellaista edes ole. Ylpeyden aiheesta en tiedä, tarkennatko sitä hieman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole näiden vuosien aikana ollut kertaakaan oloa, että olisin halunnut tietää kenen kanssa mies viestittelee. Viestittelee mitä viestittelee ja minä samoin. Molemmilla on työpuhelimet myös yksityiskäytössä ja luotto pelaa ihan hyvin. Jos jompi kumpi pettäisi, niin se onnistuisi ihan helposti, sillä emme vahdi toisiamme ja omaa aikaa on molemmilla. En ole kyllä kertaakaan edes ajatellut, että mieheni pettäisi minua ja mieskin näyttää luottavan minuun.
Näinhän se menee kun homma toimii ja luotto. Jouduin itse ensimmäistä kertaa kokemaan sen, kun onkin vaikea luottaa, kun puoliso ei enää osannutkaan olla puhelimensa kanssa luonnollisesti. Juuri sellaista piilottelua ja varjelua, jota tuolla aiemmin kuvailtiin.
Ja siis aiemmin olin juuri tuollainen kuin kuvailit, ei tullut mieleen edes miettiä tuollasia asioita... Mutta jos tarpeeksi outoa käytöstä alkaa vastapuolelta näkymään niin kyllä siinä luottavaisempiakin vähän rupee häiritsemään. Ja se lienee vaan ihan fiksua. Olis aika välinpitämätöntä jos olis ihan sama.
Kuinka vanha olet? Minä, jonka viestiin vastasit, olen jo yli nelikymppinen ja mieheni pari vuotta vanhempi, yhdessä olemme olleet yli 20 vuotta ja emme ole välinpitämättömiä, vaan toistemme ystäviä. Jos toinen paremman löytää, niin sen ihmisen pitää olla todella ihana ja silloin ymmärrämme tunteet.
Perheemme on kuitenkin molemmille erittäin tärkeä ja tähän nykyiseen tilanteeseen on päästy aikamoisten karikoiden kautta ja ne ovat saaneet meidät hitsautumaan yhteen niin perheenä kuin parisuhteenakin. Myös meidän molempien vanhemmat ovat onnellisia parisuhteissaan vielä yli 50 vuoden yhdessäolon jälkeenkin ja ympärillämme on jostakin syystä vain pitkään parisuhteestaan olleita, eronneita ei lähipiirissä ja vähän kauempanakaan ole oikeastaan yhtään.
Luottamus on eri asia kuin välinpitämättömyys. Ja kun molemmat pelaavat peliä nimeltä Hyvä ja onnellinen parisuhde ja perhe, niin tulos on täydellinen.
En tarkoittanut, että teillä olisi välinpitämätöntä tai ihan sama.
Olen kohta 40.
Tarkoitin, että minäkin pystyin suhtautumaan noin kunnes puoliso alkoi käyttäytymään kummallisesti. Sinun puolisosi ei varmaankaan niin tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa kiinnostua. Tosin tiedän suurin piirtein kenen kanssa mieheni viestii; kavereidensa ja vanhempiensa tai muiden sukulaisten. Jos on uppoutunut viestittelyyn niin kyse on yleensä jostain työsähköpostista, jonka ihan omatoimisesti selventää minulle juurta jaksaen kunhan saa alta pois
Eikä miestäni kiinnosta minun viestittelyni ainakaan mustasukkaisessa mielessä. Joskus kyselee, että milloin olen nähnyt jotain kaveria, että pitäisikö pyytää käymään tai kahville. Kiva, että huolehtii, etten erakoidu.
Eipä kiinnostanut, ennenkuin selvisi, että viestittelee instan privamessengerillä muille naisille....
Vierailija kirjoitti:
Eipä kiinnostanut, ennenkuin selvisi, että viestittelee instan privamessengerillä muille naisille....
Miten sait sen selville?
En ole koskaan pyytänyt nähdä viestejä tms. sisältöä. Ei ole tarvetta, koska meillä menee hyvin ja luotan häneen.
Mies suojelee laitteitaan hyvin tarkasti eikä jätä niitä koskaan auki jos esim. menee vaikka vain vessaan. En tajua miksi, mutta monet nörtit tekee niin, kai se on vain tapa. Mies on turvallisuusasioissa muutenkin vähän vainoharhainen.