Mitä mieltä normaalista poikkeavista ihmisistä, jotka kulkevat omia polkujaan?

Jokainen saa olla sellainen oman tiensä kulkija kuin haluaa, jos kustantaa valintansa itse eikä vahingoita valinnoillaan muita. Eräs tämmöinen elämäntaiteilija on aina tavatessamme pientä avustusta vailla, vaikkei ole maksanut entisiäkin vippejä ja tuskin tulee koskaan maksamaankin.

En osaa vastata. En tunne ketään linkoloita.

N50

Ehdottomasti hyvä juttu, riippuu tietysti miten erikoinen on, jos tahtoo leikkiä koiraa puolisolleen parisuhteessa niin se ei ole enää kauhean tervejärkinen teko.

Yritin kulkea omia polkujani mutta naapuri käski minun painua helvettiin heidän takapihaltaan. On aina ollut töykeä mutta järkytyin silti!

Ei näitä oikein suomalaista löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ovat rasittavia itsensä korostajia. Eivät näe sitä, että myös muut tekevät elämässään yksilöllisiä ratkaisuja, vaikkeivat koko ajan pitäisikään meteliä itsestään.

Oma kokemukseni on kyllä ihan päinvastainen. Oman tiensä kulkijat eivät juuri pidä melua itsestään mutta sitten näiden jokaisen trendiin hairahtavien tapausten elämästä saa lukea somessa vessareissuja myöten kaiken, sieltä geneeristen sisustus- ja kattauskuvien seasta.

Oman tuttavapiirin oman tien kulkija haukkuu kaikki muut laumasieluiksi ja nostaa koko ajan itseään jalustalle. Hyvin epämiellyttävä ihminen.

En oikein tiedä oman polun kulkija-stereotypioista, mutta mielenkiintoisimmat ihmiset ystävä- ja kaveripiireissä ovat järjestään adhd/add-ihmisiä. Olen tosin add itsekin.

Olen tällainen oman tien kulkija. Se tarkoittaa omalla kohdalla sitä että en ole niin ylitsepääsemättömän riippuvainen toisista ihmisistä. Osaan tehdä itse ratkaisuni enkä vaikeuksien hetkillä välttämättä tarvitse toisilta ihmisiltä apua tunteiden käsittelyyn. Pystyn matkustelemaan yksin, käymään yksin vaikka elokuvissa, baarissa jne. En tarvitse ihmisiä ympärilleni. Se on sellaista omilla jaloilla seisomista. Ei muiden ylenkatsomista eikä mitään muutakaan. Eikä se tarkoita sitä että haen hyväksyntää olemassaololleni muista ihmisistä tai jonkun mielipide ratkaisee mitä puen päälleni tai millaiset hiukset minulla on tms. Se on myös suvaitsevaisuutta muita kohtaan että jokainen olkoon millainen on ja tehköön mitä tekee kunhan ei vahingoita toisia ihmisiä. lapsia, vanhuksia tai eläimiä ja luontoa. Eli en puutu muiden asioihin ja odotan tätä myös muilta etteivät puutu myöskään minun asioihini ja menoihini ja elämääni. Kunnioitan kuitenkin kaikkia ihmisiä ja sallin eriävät mielipiteet.

Arvostan. Ei ole mitään parempaa kuin kulkea omia polkujaan. Miten turhaa onkaan elää toisten odotusten mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen tällainen oman tien kulkija. Se tarkoittaa omalla kohdalla sitä että en ole niin ylitsepääsemättömän riippuvainen toisista ihmisistä. Osaan tehdä itse ratkaisuni enkä vaikeuksien hetkillä välttämättä tarvitse toisilta ihmisiltä apua tunteiden käsittelyyn. Pystyn matkustelemaan yksin, käymään yksin vaikka elokuvissa, baarissa jne. En tarvitse ihmisiä ympärilleni. Se on sellaista omilla jaloilla seisomista. Ei muiden ylenkatsomista eikä mitään muutakaan. Eikä se tarkoita sitä että haen hyväksyntää olemassaololleni muista ihmisistä tai jonkun mielipide ratkaisee mitä puen päälleni tai millaiset hiukset minulla on tms. Se on myös suvaitsevaisuutta muita kohtaan että jokainen olkoon millainen on ja tehköön mitä tekee kunhan ei vahingoita toisia ihmisiä. lapsia, vanhuksia tai eläimiä ja luontoa. Eli en puutu muiden asioihin ja odotan tätä myös muilta etteivät puutu myöskään minun asioihini ja menoihini ja elämääni. Kunnioitan kuitenkin kaikkia ihmisiä ja sallin eriävät mielipiteet.

Mun mittapuulla olet kyllä ihan normaali.

Jotkut ovat kiinnostavia persoonia, toiset taas ei niinkään.

Musta teini-iässä harrastettiin kovasti tätä vastakkainasettelua, "tylsät tavikset" vs. "persoonalliset oman tien kulkijat". Joillekin se on jäänyt päälle sellaisena, että kaikki tavallinen porvarillinen elämä olisi tylsää. En ajattele itse samoin.

Jotkut wannabe oman tiensä kulkijat ovat kyllä rasittavia.

Oikeasti oman tiensä kulkijat ovat jokainen omanlaisiaan yksilöitä, joista ei oikeastaan voi olla yhtä yhtenäistä mielipidettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällainen oman tien kulkija. Se tarkoittaa omalla kohdalla sitä että en ole niin ylitsepääsemättömän riippuvainen toisista ihmisistä. Osaan tehdä itse ratkaisuni enkä vaikeuksien hetkillä välttämättä tarvitse toisilta ihmisiltä apua tunteiden käsittelyyn. Pystyn matkustelemaan yksin, käymään yksin vaikka elokuvissa, baarissa jne. En tarvitse ihmisiä ympärilleni. Se on sellaista omilla jaloilla seisomista. Ei muiden ylenkatsomista eikä mitään muutakaan. Eikä se tarkoita sitä että haen hyväksyntää olemassaololleni muista ihmisistä tai jonkun mielipide ratkaisee mitä puen päälleni tai millaiset hiukset minulla on tms. Se on myös suvaitsevaisuutta muita kohtaan että jokainen olkoon millainen on ja tehköön mitä tekee kunhan ei vahingoita toisia ihmisiä. lapsia, vanhuksia tai eläimiä ja luontoa. Eli en puutu muiden asioihin ja odotan tätä myös muilta etteivät puutu myöskään minun asioihini ja menoihini ja elämääni. Kunnioitan kuitenkin kaikkia ihmisiä ja sallin eriävät mielipiteet.

Mun mittapuulla olet kyllä ihan normaali.

Samaa mieltä, siis mitä ihmettä! Minäkin käyn leffassa ja matkoilla yksin, enkä pidä itseäni ollekaan erikoisena saati jotenkin erityisenä! Täysin tavallista ja normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ensin mikä on "normaalista" poikkeava?

Jos se on esim. sitä, että haluaa ehdottomasti elää yksin, ei missään tapauksessa halua perhettä.

Että oma vapaus tulla ja mennä on kultaa kalliimpaa. Ei kerää krääsää ja kilpaile muille näyttämisessä: minulla on, onko sinulla!?  Arvostaa luonnonläheistä elämää. On avoin kaikelle uudelle ja kiinnostunut ihmisistä, ilmiöistä ja elämästä, kaikissa muodoissaan.

On syvästi inhimillinen ja empaattinen, mutta ei hyväksikäytettävä eikä nyökkynukke.

Ei sokeasti lauman mukana syöksyvä, vaan omien arvojensa ja aivojensa ohjaama.

Mm. näitä olen minä. Kerropa nyt, olenko "epänormaali" ja jos olen, miksi sen pitäisi ärsyttää ketään?

Mitä otan tai vaadin keneltäkään? Elän elämäni ja huolehdin omista asioistani, entä sinä?

Jokainen määrittelee termin itse, mutta itse en ole tyypillinen suomalainen, kun asun ulkomailla ja olen naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa, teen sitä mitä rakastan enkä sen takia kun on pakko tienata rahaa. Toteutan itseäni ja olen taiteellinen enkä tee mitään mitä suomalaiset tekevät kulttuurillisessa mielessä. "Oman tien kulkija" näin omalla kohdalla selitettynä lyhyesti. En pidä itsestäni meteliä enkä tuo esiin erikoisuuttani ellei erikseen kysytä, mutta tiedän arvoni enkä anna kenenkään hyppiä kengilleni.

Minulla on monta tuollaista ystävää, kunnioitan heitä ja pidän heistä valtavasti! Onneksi yhdelläkään heistä ei ole mitään tarvetta todistella elämistään ja valintojaan kenellekään muulle.