Kertokaapa kuinka paljon saatte lastenhoitoapua

Meillä molemmat isovanhemmat tarjoavat apua lastenhoitoon vähän liikaakin. Käymme kerran viikossa mieheni kanssa yhdessä jossain. Syömässä, lenkillä, kaupungilla...se on arkemme henkireikä.

Tuntuu ettei isovanhempia kovin kiinnosta, joten pyydän apua vain äärimmäisessä hädässä, keskimäärin pari kertaa vuodessa. Pääkaupunkiseudulla kaikki asutaan, joten etäisyyskään ei olisi este lapsenlapsen tapaamiselle.

Käymme kerran vuodessa lyhyellä kaupunkilomalla hääpäivänämme. Silloin lapsi on yökylässä kolmessa eri paikassa 🙄.

Satunnaisesti juhliin sitten 2-3 krt vuodessa. Eli aika vähän.

Mummut kuolleet, toinen vaari jo vanha ja toinen evvk.

Kadehdin sydämestäni lapsia, joiden isovanhemmat ovat elämässä mukana.

Ei ollenkaan. Vanhin 14, nuorin alle vuoden.

Lapset on melkein joka viikonloppu joko mieheni vanhemmilla tai äitini luona. Viihtyvät näin ja me nollataan työstressi. TÄMÄ JÄRJESTELY on isovanhemmille mieluinen, odottavat aina innolla lapsia viikonlopuksi kyläilemään. Lapsetkin tykkäävät olla maaseudulla viikonloppuisin

Aina tarvittaessa, mummi asuu kilsan päässä ja kummitäti hieman pidemmällä.

Miehen isä ei asu Suomessa ja on iäkäs, anoOmat vanhempani asuvat tunnin ajomatkan päässä, mutta ovat iäkkäitä. Käytännössä hoitavat jonkun verran lasta esim. kun päivkoti on kiinni. Ei ole mahdollisuuksia treffi-iltoihin ja lähteä ulos syömään ilman lasta saati matkailla ilman lasta. 

Me saamme apua aina tarvittaessa, meillä molemmat isovanhemmat sekä minun siskoni ottavat aina hoitoon kun vaan pyydetään, joskus myös itse pyytävät lapsia yökylään.

Mihinkään parisuhdeaikaan sitä emme pyydä, mutta töiden vuoksi tarvitsemme apua viikottain, yleensä noin tunti-kaksi kerrallaan.

Noin kerran - pari vuodessa kun lapsia pyydetään yökylään, niin järkätään sitten jotain yhteistä menoa miehen kanssa, esim. saunailta kavereiden kanssa tai syömään tms.

Meillä kaikilla kavereilla sama tilanne, että apua saadaan aina kun tarvitaan. Koskaan ei olla kavereiden lapsia hoidettu, kun kaikilla lapsenvahdit omasta takaa.

Juu, tiedän, että onnekkaita ollaan...

Meillä lapset on hoidossa joka arkipäivä klo 7.30 - 16.15. Minusta se on riittävä aika olla erossa vanhemmista, joten eipä ole käynyt mielessä, että vielä enemmän olisivat ilman äitiä ja isää.

Ikkunat meille pestään, vaikka lapsilla ei ole hoitajaa.

Vierailija kirjoitti:

Osa ystävistäni saa isovanhemmilta lastenhoitoapua joka viikko, jotta vanhemmat saavat treffailla ja harrastaa. Sitten taas osa ystävistäni ja minä emme saa apua keneltäkään. Kyse ei ole siis siitä että lapset olisivat huonokäytöksisiä, olisimme itse sellaisia tai välit olisivat huonot isovanhempiin tai muihin ihmisiin. Minun vanhemmat eivät ole meidän kahta lasta katsoneet kuin kolme kertaa seitsemän vuoden aikana. Nuina kertoina pesimme ikkunat, kävimme kaupassa ja viimeisellä kerralla kuopus syntyi. Mieheni vanhemmat eivät periaatesyistä hoida kenenkään lapsiensa lapsia. Emme ole halunneet palkata vieraita hoitajia ja ystävillekkin on tuntunut hassulta ajatukselta viedä lapset hoitoon. Siispä olemme päättäneet hoitaa lapsemme ihan itse (niinkuin toki kaikkien kuuluukin). Ehkä kymmenen vuoden päästä voimme taas tehdä mieheni kanssa yhdessä kahdestaan jotain.

Miten te muut, kuinka paljon saatte noin suunnilleen apua lastenhoitoon? Koitteko että saatte vähän, riittävästi tai liiaksikkin apua?

Ihan oikeasti tämä tuntuu todella epäreilulta ja surulliselta. Miksi ihmeessä jotkut vanhemmat eivät halua nähdä ja antaa aikaa omien lapsiensa lapsille. Todella väärin riistää viattomilta lapsilta mummo ja pappa-kokemus. Elämä muuttuu koko ajan vain itsekkäämmäksi. Tämä kurjuus tuntuu myös kiertävän kostona sukupolvelta seuraaville. Miksihän se syntyvyys onkin laskussa...hmm..

Kerran kuukaudessa on anopin toiveesta hönen luonaan ”serkkujen päivä” sunnuntaina sitten syödään isolla porukalla päivällinen.

Tämän lisäksi omat vanhempni auttavat aina kun halutaan ja sisarukseni myös.

Periaatteessa saadaan lapset hoitoon aina kun halutaan mutta pari kertaa kuussa riittää ihan hyvin. Ja sekin pääosin siksi että lapset itse haluavat nähdä serkkujaan/mummuaan :)

Ei ollenkaan. Kummatkin isovanhemmat sairaita. Sisarukset superkiireisiä ja asuvat kaukana. Kavereilla on hyvät tukiverkostot ja lapset hoidossa isovanhemmilla usein, joten heillä ei ole intressiä hoitaa lapsia meidän kanssa vastavuoroisesti. Joten olemme tämän 11v aikana käyneet kerran kahdestaan ulkona, yötä emme ole olleet kahdestaan ilman lapsia koskaan. Nyt lapset ovat alkaneet harrastaa vähän yökyläilyjä kavereiden luona, mutta sellaista ei ole vielä käynyt, että kumpikin olisi yhtä aikaa yökylässä.

Nykyään ei juurikaan. Aiemmin miehen vanhemmat auttoivat tosi paljon, mutta anoppi on nykyään miehensä omaishoitajana, niin päin vastoin yritetään auttaa häntä. Toki pakkotilanteessa anoppi auttaa edelleen, mutta sen pitää sitten olla todellinen pakko, että kehdataan edes pyytää. Yhden lapsen kummit ottavat ehkä kerran tai pari vuodessa koko remmin yöksi, muita kummeja ei kiinnosta edes tavata lapsia. Näillä mennään.

Silloin tällöin lähipiiriltä, mutta kun asuvat kauempana, niin aika harvoin. Ollaan oltu huonoja palkkaamaan hoitajia, mutta nyt kun tarvittiin pariterapiaa varten, niin kertynyt hyviä kokemuksia siitäkin. Että yritän palkata jatkossa enemmän ja järjestää yhteistä aikaa (muuhunkin kuin terapiaan!). Mielestäni yhteisen ajan järjestämisen voisi oikeastaan nähdä pienten lasten vanhempien velvollisuutena. Ehkä vähemmän erottaisiin?

Aina kun mies lähtee pitemmälle työreissulleen, saan anopin pyynnöstä kaverikseni kahta lasta hoitamaan, en rasitu liiaksi, ihan mielellään on tullut, kiitos hänelle.

Vuorottelurinki samassa tilanteessa olevien kanssa! Yksi järjestää 2-3 perheen lapsille vaikka leffaillan ja muut vanhemmat pääsevät tuulettumaan, sitten seuraavan kerran on toisten vanhempien vuoro.

Mulla on ystäväpiiri, jossa hoidamme toistemme lapsia vastavuoroisesti. Itse olen leski, joten jos lapseni on yökylässä esim. kumminsa luona, vietän aikaa muiden ystävien kanssa.

Myös isovanhemmista kaksi on osallistunut kyllä lapseni elämään tosi paljon. Varsinkin äitini luona olemme olleet paljon yhdessä yökylässäkin. Joskus kysyinkin eikö äitiäni alkanut hermostuttamaan, kun olimme siellä jatkuvasti lapseni ollessa vauva ( mieheni oli jo silloin kuollut) . Hän kysyi että olimmeko muka kovinkaan paljon, Ja että oli vain iloinen, että on voinut olla lapsenlapsen ja lapsen elämässä niin paljon läsnä

Itse taas autan kyllä sitten mielelläni myös isomummoja ja -pappoja. Suku on tärkeä.

Kerran viikolla hakevat isovanhmmat lapset eskarista, jolloin me vanhemmat tehdään pidempi päivä töissä. Voidaa sitten hakea aiemmin lapset muina päivinä. Meillä tämä on ihan vaan järjestely joka takaa lapsille lyhyemmät päivät isossa ryhmässä ja hälyssä.

Kuopus oli 1v, kun viimeinenkin isovanhempi haudattiin. Esikoinen oli eskarissa. Varmaan osaat vetää tästä johtopäätökset? Sen verran tehdään lapsia, kun ihan Itse jaksaa hoitaa.

Aika harvoin, varsinkin jos on kyseessä parisuhdeaikaa. Miehen äiti asuu kaukana niin häneltä ei ikinä. Miehen isä on sen sijaan ollut monta kertaa lastenvahtina mutta yleensä se väliaika kun mies pitää mennä iltavuoroon kunnes minä kerkeen kotiin päivätyöstä.

Minun vanhemmat on muutama kerta vuodessa sillein et saadaan parisuhdeaikaa, nytten oli ekaa kertaa molemmat yökylässä.