Vaikuttaako erityisammattikoulu työllistymiseen?

Vierailija kirjoitti:

Tavallisessa amiksessakin on nykyään kehitysvammaisia.

Rimaa on alennettu ja opetuksen määrää on vähennetty tavallisessa ammattikoulussa. Mm. sähköasentajaopiskelijan alkeellisista taidoistakaan ei voi mennä takuuseen, voi olla vaaraksi itselleen ja muille. Leikiksi mennyt koko koulunkäynti nykyään. 

Lapseni on käynyt peruskoulun erityiskoulussa ja opiskellut merkonomiksi erityisammattikoulussa. Erityisammattikoulun opetus oli mielestäni korkeatasoista ja vastasi n.s. normaalia merkonomiopetusta. Töitä ei kuitenkaan löytynyt hyvistä tutkintotodistuksista huolimatta. Lapsi jatkoi opintojaan  ammattikorkeakoulussa. Sieltä hän valmistui kolmessa vuodessa.Yksityisen sektorin työpaikka, jossa hän on ollut nyt 5 vuotta,  löytyi opintojen loppuvaiheessa. 

Muinoin ammatillisen erityisopetuksen (mm. Bovallius ja Validia, jotka lakkautettu) periaate oli kuurojen tai sotainvalidien ammatillinen koulutus, jotta he saivat jatko-opetusta sekä turvattua oman elantonsa työnteolla.

Nykyään se onkin niin, että avustettuna saa jonkun it-alan tai kaupan alan koulutuksen vaikkei kykenisi todellisuudessa tekemään kyseisen alan töitä eikä kaupan alan koulutuksella olekaan tekemistä merkonomin tutkinnon kanssa. On se kummaa, jos avustaviin tehtäviinkin tarvitaan nykyaikana koulutus. 

Nämä ovat todella yksilöllisiä asioita. Itse valmistun ihan kohta Luovista fyysiseen käsityöläisen ammattiin, koska asperger on tehnyt opiskelun haastavaksi perukoulussa ja sen jälkeenkin. Ihan hyvillä arvosanoilla olen valmistumassa, eikä minua ole mitenkään "kädestä kiinni pitäen" tarvinnut tukea amiksen aikana, työssäoppimassa olen ollut normaalisti pitkiä jaksoja ja kesätöissäkin. Tästä huolimatta haaveenani on jossakin vaiheessa hakea pääsykokeiden kautta yliopistoon lukemaan joko teologiaa tai historiaa (Luovin papereilla!). Peruskoulun päättötodistuksessa äidinkieli, historia, yhteiskuntaoppi ja uskonto olivat kaikki arvosanoiltaan kahdeksasta kymppiin, mutta lukio ei minulta onnistunut enkä halunnut siellä opiskella (kokeilin yhden lukuvuoden).

Minulla on kiinnostusta sekä duunarin että akateemikon suuntaan.

Paremmin sain töitä, kun hävitin koko erityisammattikoulun (ei ollut Luovi, Kiipula yms. oli eri erityisammattikoulu, ei enää toiminnassa) todistuksen. Nyt onnellisesti eläkkeellä.

Liikuntavamman takia kävin erityiskoulua koko ikäni, eikä koskaan ollut resursseja tarjota opetusta keskiverroille tai lahjakkaille. Kävin myöhemmin jopa iltakoulussa korottamassa erityiskoulun arvosanoja, jolloin oivalsin että minullahan olisi ollut potentiaalia vaikka mihin ja viimeistään yläasteelle siirtyessä olisi pitänyt tehdä normaaliin kouluun siirtyminen. Olin peruskoululaisena jäljessä tiedollisesti.

Harmi vain, kun ei tullut aikuisiällä hankittua enempää koulutusta ja osaamista kun käytyäni tutkituttamassa itseäni myöhemmin ilmeni kognitiivisen kapasiteettini olevani normaali ja jopa joissain asioissa normaalia korkeampi. Jos jo peruskoulu itsessään on hyvin heikolle liian haastavaa, ja lahjakkaalle liian vähän haastetta tarjoava, niin miten sitten erityiskoulu tarjoaa sopivia työkaluja oppimiseen normaaliälyiselle. 

Ei erityisesti. Ei mulla muuta.Moikka.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Asia on vaikea. Ihmisillä on ennakkoluuloja, syystäkin, erityisamista kohtaan. Toisaalta joka kevät oppilaita tunkee väkisin normaaliin amikseen, vaikka kuinka korostettaisiin erityisammattikoulun sopivuutta juuri hänelle. Sitten polku on aina sama: aloitetaan jollain ammattikoulun linjalla, sieltä siirrytään tuvalle ja joulun jälkeen tai viimeistään keväällä taivutaan sinne Luoviin tai Kiipulaan. Ammattikoulun päässäkin tietävät, että ei me huvikseen oppilaita sinne lähetetä vaan kyse on siitä, ettei nuori ja perhe suostu hakemaan suoraan erityisammattikouluun. He sanovatkin, että tulkoon tänne, vaihtakoon muutaman viikon päästä tuvalle ja sitten kypsyy se ajatus, että ehkä se erityisamis onkin hänen paikkansa. Ammattikoulun opoille tämä polku on ihan peruskauraa. 

Kannattaa kuunnella opoja asiassa. Kaikki tuntemani opot on tosi päteviä työhönsä ja eivät taatusti vitsinä suosittele erityisammattikoulua kenellekään. Toki

Uskon että erityisammattikouluissa on osaavaa ja ammattitaitoista henkilökuntaa ja hyvää opetusta, mutta kyllä on tullut vastaan niitäkin ihmisiä (mm. psykologit, lääkärit, opot, kuntoutusohjaajat), jotka innokkaasti ehdottavat luoviloiden ja kiipeleiden koulutuksia diagoosien perusteella tuen tarpeen sijaan. Joskus näin kävi meidän as- ja add-diagnosoidun ja hahmotushäiriöisen, nyt jo yli kolmekymppisen lapsen kohdalla, joka pärjäsi kirjallisissa töissä koulussa ja jatkoi lukioon, missä pärjäsi vieraissa kielissä. Sen jälkeen pääsi yliopistoon ja on tehnyt kääntäjän töitä, mitä voi vaikka kotonaankin toteuttaa. Tämä on tällainen harmaa alue ja ehkä tabukin mutta oma havaintokin niistä erityisammattikoulun valmistuneista on se, että eivät ole mitään töitä saaneet ja päätyneet sitten työtoimintaan tai eläkkeelle. Olisi aika kurja kohtalo ollut omalle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuolla erityisammattikoulussa mm. merkonomi- ja datanomilinja, ettei ihan heikkolahjainen voi noita kahta mainittua suorittaa edes erityiskoulussa. Ei kuitenkaan kannata pelkän lukihäiriön tai fyysisen vamman takia hakeutua koko taloon. Sillä tutkintopaperilla voi pyyhkiä per settä. Todellisuudessa merkonomi hyllyttää tai on sitten eläkkeellä tai jollain leikkityöpajalla "töissä".

Naurattihan se joskus, kun mulle ehdotettiin Luovia sen takia että matematiikka vaikeaa. Huutista, suoritin kunnialla tavallisessa amiksessa logistiikka-alan koulutuksen ja sen jälkeen rohkaistuin hakemaan pitkään haaveilemaani lastenohjaajan koulutukseen. Tällä hetkellä päiväkodissa töissä ja ok pärjään, vaikka tilanne onkin aika kurja johtuen henkilökunnan vähistä resursseista.

Varmaan Luovi ja Kiipula ovat hyviä paikkoja, jos on oikeasti niin vaativa erityisen tuen tarve kuten lievä kehitysvamma. Jollekin lukihäiriöisille se on sitten karhunpalvel

Ihan mikä hyvänsä elukkalaji kykenee hoitamaan lapsia(an).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuolla erityisammattikoulussa mm. merkonomi- ja datanomilinja, ettei ihan heikkolahjainen voi noita kahta mainittua suorittaa edes erityiskoulussa. Ei kuitenkaan kannata pelkän lukihäiriön tai fyysisen vamman takia hakeutua koko taloon. Sillä tutkintopaperilla voi pyyhkiä per settä. Todellisuudessa merkonomi hyllyttää tai on sitten eläkkeellä tai jollain leikkityöpajalla "töissä".

Naurattihan se joskus, kun mulle ehdotettiin Luovia sen takia että matematiikka vaikeaa. Huutista, suoritin kunnialla tavallisessa amiksessa logistiikka-alan koulutuksen ja sen jälkeen rohkaistuin hakemaan pitkään haaveilemaani lastenohjaajan koulutukseen. Tällä hetkellä päiväkodissa töissä ja ok pärjään, vaikka tilanne onkin aika kurja johtuen henkilökunnan vähistä resursseista.

Varmaan Luovi ja Kiipula ovat hyviä paikkoja, jos on oikeasti niin vaativa erityisen tuen tarve kuten lievä kehitysvamma

Ihan mikä hyvänsä elukkalaji kykenee hoitamaan lapsia(an).

No ala sinä sitten tekemään töitä lastenohjaajana/hoitajana yms. kun mikä hyvänsä 'elukkalaji' voi kasvattaa/hoitaa lapsia työkseen. 

Joku avustajana toimiva voikin olla eri juttu ja tiedän lievästi kehitysvammaisia, jotka ovat toimineet juurikin päiväkotiapulaisen työssä. Apulaisen vastuu kun ei ole hoidollista ja kasvatuksellista toimenpidettä mitä esim. lähihoitajan/lastenohjaajan koulutuksen hankkineilla on.

Jos joku on oppimishäiriöstään huolimatta lähihoitajan/lastenohjaajan/-hoitajan työhön päässyt, niin luotan siihen että tekee työnsä ammattitaidolla vaikka olisikin tietty yksityiskohta siinä sivussa. 

Erityisammattikoulu, kuten Luovi, voi vaikuttaa työllistymiseen eri tavoin, mutta se ei automaattisesti estä työn saantia. Erityisammattikoulut tarjoavat ammatillista koulutusta, joka on suunnattu erityisesti oppimisvaikeuksia tai muita erityistarpeita omaaville nuorille. Tällaisissa kouluissa on usein enemmän tukea ja yksilöllistä ohjausta, mikä voi auttaa opiskelijoita saamaan valmiuksia työelämään. Kuitenkin, työllistymisen onnistuminen riippuu monista tekijöistä, ei pelkästään koulutuksesta.

Positiiviset tekijät:

Yksilöllinen tuki ja räätälöity opetus: Erityisammattikoulut tarjoavat enemmän tukea ja räätälöityjä oppimismenetelmiä, jotka voivat parantaa opiskelijan valmiuksia ja itseluottamusta työelämää varten.

Vähemmän kilpailua: Erityisammattikouluissa valmistuvat voivat kohdata vähemmän kilpailua työpaikoista, sillä he voivat olla erikoistuneet omiin vahvuuksiinsa ja osaamisiinsa.

Käytännönläheinen oppiminen: Erityisammattikouluissa panostetaan käytännön taitoihin, mikä voi olla eduksi työllistymisessä, erityisesti aloilla, joissa tarvitaan teknisiä taitoja tai käsityöosaamista.

Haasteet ja huolenaiheet:

Työmarkkinoiden kysyntä: Joillakin aloilla erityisammattikouluista valmistuvilla saattaa olla vähemmän valinnanvaraa työpaikkojen suhteen verrattuna perinteisestä ammatillisesta koulutuksesta valmistuneisiin. Jos työmarkkinoilla on vähän avoimia paikkoja tietyllä alalla, työllistyminen voi olla haastavampaa.

Yhteiskunnan asenteet: Joissain tapauksissa voi olla olemassa ennakkoluuloja erityisammattikoulun käyneitä kohtaan, mikä voi vaikuttaa työllistymiseen. Työnantajat voivat valita hakijoita, joiden koulutusperusteet näyttävät perinteisemmiltä, vaikka henkilö voisi olla yhtä pätevä.

Vähemmän verkostoja: Erityisammattikouluissa opiskelijat saattavat jäädä vähemmälle yhteydenpidolle työelämään tai teollisuuden kanssa, mikä voi tarkoittaa vähemmän verkostoitumismahdollisuuksia.

Miten parantaa työllistymismahdollisuuksia:

Työkokemus ja harjoittelupaikat: Työkokemuksen hankkiminen, esimerkiksi harjoitteluiden ja kesätöiden kautta, voi olla erittäin tärkeää työllistymisen kannalta. Se voi avata ovia työmarkkinoille ja auttaa rakentamaan verkostoja.

Lisäkoulutus ja sertifikaatit: Jos työmarkkinat ovat kilpailullisia, lisäkoulutus ja erikoisosaaminen voivat olla tärkeitä työllistymisen kannalta.

Yhteydenpito ja tuki: Erityisammattikoulut tarjoavat usein tukea myös valmistumisen jälkeen, kuten työvalmennusta ja työhönvalmennusta, joka voi auttaa siirtymisessä työelämään.

Yhteenvetona, vaikka erityisammattikoulut voivat tuoda omia haasteitaan, ne eivät estä työllistymistä. Työllistymismahdollisuudet voivat parantua, kun opiskelija saa tukea koulutuksen aikana ja rakentaa omia verkostojaan työelämään.

Mun siskolle suositeltiin tuota, kun on päihde- ja mt-ongelmia. Porukat on sitä mieltä, että parasta hoitaa ensin itsensä kuntoon ja katsoa sitten, olisiko mahdollista hakeutua tavalliseen ammattikouluun. Aikamoinen rangaistus olisi tuupata normaaliälyinen 90 % kehitysvammaisista koostuvaan opiskeluryhmään.