Vaikuttaako erityisammattikoulu työllistymiseen?

Ihan samat opit sieltä saa, opetusmetodi on vaan eri.

Jos teet koko tutkinnon harjoitteluineen hyväksytysti, niin ei vaikuta, mutta jos opiskelet vaan osatutkinnon tai valmentevat niin sitten tietysti vaikuttaa.

Oletteko vähän lapsellisia? Tottakai se vaikuttaa. Se on siinä mielessä sääli, että sehän on pitkälti veteen piirretty viiva, kumpaan menee/pääsee. Ei voi sanoa, että tämä normiamiksesta valmistunut on vähintään tietynlainen ja erityisamiksesta valmistunut sen rajan alla. Sinänsä erityisamisten kohdalla pitäisi tietää aina enemmän ko. henkilöstä ja hänen rajoitteistaan. (rajoitteita toki normiamislaisillakin, mutta ei nyt pääsääntöisesti kovin isoja ainakaan) Siksi näen realistiseksi työllistymistavaksi lähteä harjoittelun kautta ja mahdollisuuden näyttää, että on ihan tavallinen ihminen, vaikka on käynyt erityisammattikoulun.

Miehen piti firmaan muutama vuosi sitten hakea työntekijää ja saimme rekrypalvelusta kasan kandidaatteja. Ensimmäisenä otettiin pois erityisammattikoulusta valmistuneet. Varmaan joukossa olisi ollut ihan ok tuohon hommaan, mutta ei jaksa tutkia, jos tarjolla on normaalista ammattikoulusta valmistuneita. Sanoin tästä rekrypalveluun ja työntekijä myönsi, että erityisammattikoulusta valmistuneet otetaan lähes poikkeuksetta työnantajan toimesta pois ekana valittavien pinosta. Kyllähän sen tavallaan ymmärtää... Miksi ottaisi oletettavasti heikomman kannun, jos on oletettavasti vahvempaakin tarjolla?

Onhan tuolla erityisammattikoulussa mm. merkonomi- ja datanomilinja, ettei ihan heikkolahjainen voi noita kahta mainittua suorittaa edes erityiskoulussa. Ei kuitenkaan kannata pelkän lukihäiriön tai fyysisen vamman takia hakeutua koko taloon. Sillä tutkintopaperilla voi pyyhkiä per settä. Todellisuudessa merkonomi hyllyttää tai on sitten eläkkeellä tai jollain leikkityöpajalla "töissä".

Naurattihan se joskus, kun mulle ehdotettiin Luovia sen takia että matematiikka vaikeaa. Huutista, suoritin kunnialla tavallisessa amiksessa logistiikka-alan koulutuksen ja sen jälkeen rohkaistuin hakemaan pitkään haaveilemaani lastenohjaajan koulutukseen. Tällä hetkellä päiväkodissa töissä ja ok pärjään, vaikka tilanne onkin aika kurja johtuen henkilökunnan vähistä resursseista.

Varmaan Luovi ja Kiipula ovat hyviä paikkoja, jos on oikeasti niin vaativa erityisen tuen tarve kuten lievä kehitysvamma. Jollekin lukihäiriöisille se on sitten karhunpalvelus, sillä niiden omien esteiden kanssa voi elää eikä niitä täydellisesti poisteta, tällöin on kehitettävä omat oppimisstragediansa, joilla saavuttaa kohtuullisesti samat tavoitteet kuin muutkin.

Varmasti normiammattikoulun paperit on paremmat. Ainoa vaan, että monella jää se normiamis kesken jos oikeasti tarttis erityisamiksen. Tietysti voi yrittää eka normia, ja sit vaihtaa jollei lähde etenemään, mut onko nuorelle raskaampi kokemus?

Meillä on tämän kanssa kipuiltu. Kun päässä ei ole mitään vikaa eikä älykkyydessä, mutta kun ei vain opi niillä tavallisen koulun metodeilla yhtään mitään. Koittaa nyt tavallista opetusta, mutta turhahan sellainen tutkinto on mikä on vedetty läpi oppimatta mitään. Ja näitä kuulemma valmistuu amiksista jatkuvasti, osaamattomia nuoria millä on tutkinto. Olisi parempi opiskella ammatti niin että sen myös osaa.

Huonoksi on mennyt touhu. Ja tämä porukka on mukamas tulevaisuuden toivo :) 

Luovin tutkinnot kaikki mukautettuja. Ei ole työelämään siitä porukasta. Nähty ja koettu on.

Ei vaikuta työllistymiseen ainakaan kielteisesti. Kaikki koulutus plussaa. Erityiskouluissa oppimisympäristö suotuisampi erilaisille oppijoille, esimerkiksi ergonomiset säädeltävä pulpetit. Samat opit saa yhtä hyvin hieman pienemmässä ryhmäkoossa. Siellä opiskelijoita joka lähtöön, esim. uudelleen kouluttautuvaa alan vaihtajaa jos vaikka raajan menettänyt onnettomuudessa

Mikä se semmoinen vammaisammattikoulu on?

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuolla erityisammattikoulussa mm. merkonomi- ja datanomilinja, ettei ihan heikkolahjainen voi noita kahta mainittua suorittaa edes erityiskoulussa. Ei kuitenkaan kannata pelkän lukihäiriön tai fyysisen vamman takia hakeutua koko taloon. Sillä tutkintopaperilla voi pyyhkiä per settä. Todellisuudessa merkonomi hyllyttää tai on sitten eläkkeellä tai jollain leikkityöpajalla "töissä".

Perheenjäseneni opettaa toista noista aloista Luovilla ja opiskelijoita kuulostaa olevan kahta ääripäätä. Niitä, joilla tuen tarve on hyvin vähäinen ja jotka voivatkin tutkinnon jälkeen ongelmitta jatkaa ihan normaaliin ammattikorkeakouluun, eli olisivat todellisuudessa pärjänneet myös aivan tavallisessa opinahjossa. Sitten on niitä, joiden on tarkoituskin valmistua suoraan eläkkeelle, ja koulutus on lähempänä kuntouttavaa työtoimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Luovin tutkinnot kaikki mukautettuja. Ei ole työelämään siitä porukasta. Nähty ja koettu on.

Ei tavallisesta amiksestakaan valmistuvista ole kaikista työelämään. Hyvähän se vain on, jos saa tarvitsemansa tuen jotta oppiminen onnistuu. Opintoja mukautetaan muuten myös tavallisessa ammattikoulussa, paljonkin, jos näyttää ettei opiskelusta tule mitään ja myös jos opiskelija osaa sitä itse pyytää. 

Ainakin tietämäni tapaus taantui opiskeluaikana työelämän ulkopuolelle.

Meni vuotta myöhemmin kouluun ja aloitti koulun erityisluokassa, mutta siirtyi peruskoulun aikana normiluokkaan vähäisillä mukautuksilla ja pärjäsi hyvin. En usko hetkeäkään, että ei olisi pärjännyt tavallisessa amiksessa.

Jo opiskeluaikana aloin nähdä, että taantuu, ja nykyään en ole juurikaan tekemisissä, koska saa raivareita aivan mitättömistä asioista ja on väkivaltainen. Vuosien kuntoutuksella nuo oltiin saatu kitkettyä käytöksestä, mutta eipä se kestänyt, kun viettää jatkuvasti aikaa ympäristössä, jossa jotkut käyttäytyvät noin. Sai päähänsä, että tuollainen on hyväksyttävä toimintatapa, ja nykyään kun hänelle huomauttaa aiheesta, vastaus on tuki turpasi, oon aikuinen. 

Hyvä että tukea annetaan tarvitseville. Eri asia onko se ammattikoulu. T. Kauppias 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuolla erityisammattikoulussa mm. merkonomi- ja datanomilinja, ettei ihan heikkolahjainen voi noita kahta mainittua suorittaa edes erityiskoulussa. Ei kuitenkaan kannata pelkän lukihäiriön tai fyysisen vamman takia hakeutua koko taloon. Sillä tutkintopaperilla voi pyyhkiä per settä. Todellisuudessa merkonomi hyllyttää tai on sitten eläkkeellä tai jollain leikkityöpajalla "töissä".

Perheenjäseneni opettaa toista noista aloista Luovilla ja opiskelijoita kuulostaa olevan kahta ääripäätä. Niitä, joilla tuen tarve on hyvin vähäinen ja jotka voivatkin tutkinnon jälkeen ongelmitta jatkaa ihan normaaliin ammattikorkeakouluun, eli olisivat todellisuudessa pärjänneet myös aivan tavallisessa opinahjossa. Sitten on niitä, joiden on tarkoituskin valmistua suoraan eläkkeelle, ja koulutus on lähempänä kuntouttavaa työtoimintaa.

Täällä missä minä asun on ammattiopisto Live, jossa onn mahdollista opiskella jopa lähihoitajaksi ja opetussuunnitelma on sama kuin tavallisessa ammattikoulussa. Erottava tekijä on pienemmät ryhmät ja opiskelija-aines on enemmän sellaista, jolla on jokin mahdollisuus pärjätä ja kuntoutua erilaisten tukitoimien avulla niin, että omat haasteet eivät ole tiellä käytännön työssä, mitä lähihoitajana tarvitsee. Korkeintaan voidaan huomioida lukivaikeus hitaan lukemisen takia ja antaa suorittaa suulliset kokeet, mutta lääkelaskuista ei voi luistaa. Jos lääkelaskuja ei omaksu, niin vaihtoehdoksi tarjotaan mahdollisuutta kouluttautua lähiavustajaksi. Joissain erityisammattikouluissa on tosiaan mm. logistiikkapuoli, jossa on mahdollisuus ajaa rekkakortti, että ei sinne puolelle täysin vaikeasti vammaiset pääse. Toinen ääripää on sitten merkonomiopiskelija, jolla ei ole hallussa edes kellonajat ja peruslaskutoimitukset, mutta silti saadaan avustettuna tutkinto ja osaamisella ei ole mitään tekemistä merkonomin kanssa, vaan osataan korkeintaan hyllyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuta työllistymiseen ainakaan kielteisesti. Kaikki koulutus plussaa. Erityiskouluissa oppimisympäristö suotuisampi erilaisille oppijoille, esimerkiksi ergonomiset säädeltävä pulpetit. Samat opit saa yhtä hyvin hieman pienemmässä ryhmäkoossa. Siellä opiskelijoita joka lähtöön, esim. uudelleen kouluttautuvaa alan vaihtajaa jos vaikka raajan menettänyt onnettomuudessa

Luovi, Kiipula yms. ovat varmasti ihan hyviä oppilaitoksia, jos tarvitsee enemmän erityistä tukea ja näin ollen erityisammattikouluissa resurssit voivat olla hyvät, kun on monta ohjaajaa ammatillisten erityisopettajien lisäksi. Mutta kyllä pistää miettimään, jos pitäisi uudelleen kouluttautua vammauduttuaan fyysisesti, vaikka muuten pää toimisi.

Minulla on todettu epilepsia koululaisena, ja muistan, kuinka minulle ehdotettiin jotakin erityisammattikoulua yläkoulun lähestyessä päättymistään. Oikeasti. Minä, joka jatkoin lukioon ja sen jälkeen päätin opiskella ammattiin nopeasti tavallisessa ammattikoulussa. Ihan en voi esim. palomieheksi, hoitajaksi tai rekkakuskiksi tulla, mutta sellaista työtä, jossa en pelasta ketään tai kuljeta raskasta kalustoa, voin tehdä eikä siitä ole pelkoa, kun opiskelin merkonomiksi ja päädyin järjestöön töihin.

Nyt käynyt mielessä hakea yliopistoon miettiessäni kielenkääntäjän tai toimittajan työtä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tämän kanssa kipuiltu. Kun päässä ei ole mitään vikaa eikä älykkyydessä, mutta kun ei vain opi niillä tavallisen koulun metodeilla yhtään mitään. Koittaa nyt tavallista opetusta, mutta turhahan sellainen tutkinto on mikä on vedetty läpi oppimatta mitään. Ja näitä kuulemma valmistuu amiksista jatkuvasti, osaamattomia nuoria millä on tutkinto. Olisi parempi opiskella ammatti niin että sen myös osaa.

Ei oo turhaan. Ei muutkaan siellä oikein mitään opi. Harrastusten ja oikean työn kautta ne oppii.

Vierailija kirjoitti:

Luovin tutkinnot kaikki mukautettuja. Ei ole työelämään siitä porukasta. Nähty ja koettu on.

Täällä on Luovin ammattiopisto, joka toimi aiemmin Merikosken erityisammattikouluna. Erityisopetus ollut siellä iät ja ajat. Miettinyt, että mikä järki kouluttaa juurikin merkonomiksi avustettuna, kun opiskelija osaa lähinnä hyllyttää. Opiskelija saa hienon tittelin, mutta ei kuitenkaan ymmärrä mm. reskontrasta, markkinoinnista alkeitakaan ja peruslaskutaitokin voi olla hukassa. Vielä Merikosken aikoihin koulusta valmistui oikeasti ammatillisesti osaavaa väkeä, kun nykyään Luovi kerää rahaa, mitä enemmän opiskelijalla on vikoja ja vaivoja ja todellisuudessa käytännön osaaminen on nolla. Opiskelijan taso voi tosiaan vaihdella kahden ääripään välillä: on niitä, joilla pienempi tuen tarve ja mahdollisuus pärjätä työelämässä, ja toinen ääripää on se, että opiskellaan tutkinto mukautetusti ja todellisuudessa päädytään tk-eläkkeelle tai työkeskukseen puuhastelemaan. Eräs perhetuttu opiskeli tuolla Luovilla toimitilahuoltajaksi. Hänellä diagnoosina lievä kehitysvamma. Ala oli hänelle vaikea johtuen mielenterveyden ongelmista ja joitain asioita häneltä helpotettiin ja jopa karsittiin opiskelujen aikana. Sillä sovelletulla tutkinnolla ei ole mitään todellista osaamista siivoustyön kanssa, vaan pärjätään korkeintaan aisaparina. Olikin koulun jälkeen jollain työpajalla opettelemassa arjen taitoa ja siivoten avustettuna. Nyt perhetuttu tosin tk-eläkkeellä.

Se on erityisnuorille.

Eli jos minä, yliopiston käynyt maisteri, vammaudun vaikka liikenneonnettomuudessa fyysisesti, niin minut laitetaan tuonne?