Lue keskustelun säännöt.
Lapseni taitaa saada autismi-diagnoosin vasta nyt teini-iässä
20.10.2018 |
Olen hakenut monesti apua erilaisiin ongelmiin päiväkodissa ja koulussa. Vasta nyt 15 - vuotiaana huoleni otettiin todesta kun lapsi yritti itsemurhaa.
Opettajat eivät huomanneet mitään, vasta psykiatri määräsi autismitutkimukset joissa nyt siis näytetään vihreää valoa autismille ja siitä johtavalle masennukselle sekä muille psyykkisine oireille. Ei ole helppoa avunsaanti nykySuomessa ei.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3, ei masennukselle välttämättä mitään syytä ole. Ei siis traumaattista kokemusta, julmia vanhempia, koulukiusaamista. Osalla on, ei kaikilla. Masennus on aivokemiallinen sairaus, ja siksi siihen osalla tehoaa lääkitys hyvin.
Mutta ap:lle, etkö missään vaiheessa itse osannut epäillä aspergeria?
Kyllä lääkärille aina voi varata ajan ja pyytää lähetettä neurologisiin tutkimuksiin. Yleensä päiväkodissa ja koulussakin ollaan hyvinkin halukkaita ohjaamaan lapsi tutkimuksiin, eri juttu sitten on se, saako diagnoosillakaan mitään tukitoimia - kunnat joutuvat nykyään maksamaan erityisopetuksen kulut itse, siksi eritisopetuspäätöksiä monessa kunnassa pihdataan ja niitä joutuu hakemaan hallinto-oikeudesta asti.
Toki se sitten on kyllä hyvinkin tuttua, että oman lapsen sairauteen tavallaan tottuu niin, ettei sitä meinaa huomata.
As-teinin äiti (minun lapseni diagnosoitiin jo kolmevuotiaana)
Kerta toisensa jälkeen otin puheeksi lapseni haasteet ja kerroin avoimesti huolistani, mutta koska lapsella on niin hyvä, suorastaan ilmiömäinen, muisti, ei opettajat olleet huolissaan kun koulumenestys on ollut hyvä. Tai niin kauan kun suostui koulua käymään.. päiväkodissa rauhoitettiin ja sanottiin että ei huolta, lapset kehittyvät omaan tahtiinsa. Koulua ei kiinnostanut, en saanut hänelle edes tehostettua tukea, vaikka ei selviä itsenäisesti läksyistä tai mistään muustakaan.
Olen itse koulutukseltani insinööri, ei minulla ole mitään kokemuspintaa kehityksellisiin asioihin..
Kaivoin vähän aikaa sitten kaapista neuvolakortin esiin, ei mitään merkintää huolista sielläkään. Pään ympärysmitta on iso, ei muuta.Joo, asseilla on usein älyä ja muisti pelittää. Omani on nyt lukiossa, ei mikään kympin oppilas, mutta sinnittelee.
Silti vähän ihmettelen, miten sinä vastuutat neuvolaa asiassa, jos et itse vanhempana ole älynnyt selvityttää asiaa. Neuvolassa lapsesi kävi alle koulukäisenä, eikä terveydenhoitajalla jonkin vartin tapaamisen aikana ole mitään välineitä havainnoida lapsen sosiaalisten taitojen ongelmia - ne tulevat esille ryhmässä, toisten lasten seurassa.
Autismikirjon lapsia on alle prosentti väestöstä, joten terkkari törmää sellaisiin ehkä kerran vuodessa. Vartin ajan. Vaikka hän olisikin perehtynyt autismikirjoon, ei tuollaisen pikatapaamisen aikana ehdi mitään huomata.
Hyvä, että nyt lapsesi on menossa tutkimuksiin. Voimia tapella diagnoosin avulla hänelle tukea! Taisto ei todellakaan pääty diagnoosiin.
6
En varsinaisesti vastuutakkaan, mutta kerroin minkä kaikkien siivilöiden ja seulojen läpi lapsi meni, ilman että edes ammatti-ihmiset huomasivat mitään. Minä olen yrittänyt kertoa ongelmista avoimesti, etenkin koulussa, mutta myös päiväkodissa aikanaan.
Kenen sinun mielestäsi olisi pitänyt toimia toisin?Ihan varmasti lapsellesi olisi pitänyt suositella jo paljon aikaisemmin tutkimuksia. Totta kai!
Mutta kyllä se vastuu ottaa selvää oman lapsen ongelmista on ennen kaikkea vanhemmalla. En minäkään ole millään tavalla suuntautunut ammattini ja koulutukseni puolesta lasten kehitykseen tai terveydenhoitoon, mutta oli aivan selvää, että vaadin tutkimuksia, kun lapseni ei saanut kavereita ja vetäytyi omiin oloihinsa, eikä osannut vastavuoroista leikkiä.
Asioista voi ottaa selvää, jos ei itse tiedä!
Mutta ei, en halua sinuakaan syyllistää. Oman lapsen omalaatuisuuteen tottuu ja sille tulee maallikko helposti vähän sokeaksi.
En vain allekirjoita tuota sinun asennettasi, että vastuu on kaikilla muilla paitsi lapsen omalla vanhemmalla.
6
Jokainen vanhempi toimii varmasti senhetkisen parhaan ymmärryksensä mukaan, turhaa siitä on ketään syyllistää, ap on varmasti tehnyt parhaansa. On minustakin hiukan omituista että kasvatusalan ammattilaiset eivät osaa mitään epäillä viiteentoista vuoteen vaikka vanhempi kertoo huolistaan ja havainnoistaan.
Toki se on omituista.
Ja omituista sekin on, jos oma vanhempi huomaa ongelmat, muttei ota asioista selvää ja vie lasta tutkimuksiin. Maallikko ei toki voi omaa lastaan diagnosoida, mutta pitäisi sentään viedä tutkimuksiin.
Ap itse syyllistää nyt kaikkia muita, eikä myönnä, että ensisijaisesti vanhemman tehtävä on ajaa lapsensa asiaa.
6
Nyt liioittelet, en ole syyllistämässä ketään ja varmasti osaan syyllistää itse itseäni aivan tarpeeksi. Olen vain kertonut kuinka lapsi on pudonnut kaikista seuloista ja meinasi päästä hengestään ja vasta nyt on herätty myös koulussa. Kun hain lapselleni apua lasten- ja nuorten hyvinvoinnin yksiköstä, he pyysivät opettajaa täyttämään jonkin lomakkeen, jossa siis lapsen tuen tarve tulisi esiin. Istuin palaverissa jossa sitä paperia katsottiin ja todettiin että ei ongelmia, äiti taitaa olla hiukan nyt ylihysteerinen.. ei jatkoon.
Minulle tarjottiin keskusteluapua, jos tuntuu että en jaksa.
ApKyllä sinä aika selvästi syyllistit aloituksessasi yhteiskuntaa ja opettajia.
Kirjoitit: "Opettajat eivät huomanneet mitään, vasta psykiatri määräsi autismitutkimukset joissa nyt siis näytetään vihreää valoa autismille ja siitä johtavalle masennukselle sekä muille psyykkisine oireille. Ei ole helppoa avunsaanti nykySuomessa ei."
Oikeasti tutkimuksiin pitää tietysti itse hakeutua. On kyse mistä tahansa sairaudesta.
Tietysti joo, ymmärrän minä sen, että haet syntipukkeja. Ja varmasti syytät itseäsikin.
Onko syntipukkien metsästys ylipäätään kovin hedelmällistä, en usko. Pääasia, että nyt lapsesi on pääsemässä tutkimuksiin ja saa terapiaa.
6
Kuule mikä sun ongelma on? Mikä onkaan, lakkaa syyllistämästä ap:tä!
Mistä ihmeestä jonkun insinöörin pitäisi tietää, mikä on lapsen kehityksessä normaalia, ja miten ihmeessä hänen pitäisi osata huomata ja diagnosoida yhtään mitään?? Jos sinä olet lukenut näistä, ei me muut olla. Jos sinä asut Helsingissä, missä on saatavilla hyviä erikoislääkäreitä joka sormelle, me muut ei asuta. Minä ainakin asun paikkakunnalla, jossa kunta säästää kaikesta niin paljon, että mihinkään ei saa lähetettä, jos ei ole suorastaan pää kainalossa.
Ymmärrätkö että jotta voi varata lapselle erikoislääkärin johonkin isompaan kaupunkiin, pitäisi ensin tietää, mille lääkärille vie, kun hakuammunta on satasen laaki. Ymmärrätkö edes että se on iso raha heittää tuuleen?
Enkä minä ainakaan tietäisi, kuka vaikka autismia tutkii, tai mikä ero on psykiatrilla ja psykologilla.Kyllä luulisi että kasvatusalan ammattilaisina opettajalla taso i lastentarhanopettajalla, tai erityisopettajalla, olisi joku käsitys ja vastuu että edes suljetaan pois asioita.
Ai niin mutta säästöt ja tiukka kunnan budjettikuri. Kaikki vanhustenhoitoon.Ei maallikon tarvitse diagnosoida yhtään mitään. Eikä voikaan. Diagnoosi vaatii laajat tutkimukset.
Mutta se on edelleen silti maallikon tehtävä viedä lapsensa tutkimuksiin, kun tällä on paljon vaikeuksia. Ap sanoo, että lapsellaan oli ollut vaikeuksia päiväkodista lähtien. Ja koska tämä on saamassa autismidiagnoosin - ei asperger, vaan autismi, joka yleensä diagnosoidaan 1,5-vuotiaana - niin sosiaalisia ongelmia on ollut paljon.
https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/diagnosointi/seulonta
Yksityispuolen lääkäreistä tässä ketjussa ei ole puhunut kukaan. Jokaisessa Suomen kunnassa on terveyskeskuspalveluita, jos ei omassa niin viereisen kunnan kanssa yhteisiä. Niistä lähtee tutkimuspolku liikkeelle. Polku kestää kuukausia, jopa vuoden.
Totta kai opetuspuolella on paljon ongelmia. Kukaan ei ole sanonut, ettei olisi, jos lapsen sosiaalisia ongelmia lähdetään tutkimaan vasta teini-iässä.
Isoin vastuu on ja pysyy silti vanhemmilla. Ottaa asioista selvää ja taistella. Kukaan ei perheiden puolesta hommaa tukitoimia lapsille. Ikävä kyllä näin.
6
Mitä sinä saat tuosta ap:lle vittuilusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika sai Asperger diagnoosin 12-vuotiaana. Sitä ennen vika oli siinä, että äiti ei osaa kasvattaa... Minusta tuntuu, että koko äitiys pilattiin sillä mitätöinnillä ja huolipalaveroimisella.
Vierailija kirjoitti:
Autistithan muodostavat viidennen juurirodun, tulevaisuuden ihmisen, toisin sanoen tässä ajassa heitä kutsutaan indigolapsiksi.
Tähän kuuluu kaikki aspergerit, adhd, add ja psyykkisesti sairaat. Heidät yritetään lääkitä, että eivät pystyisi kehittymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autistithan muodostavat viidennen juurirodun, tulevaisuuden ihmisen, toisin sanoen tässä ajassa heitä kutsutaan indigolapsiksi.
Hä?!
Ai autismista on tulossa uusi normaali?
Kyllä, kuudes juurirotu. Me olemme viides. Kiinalaiset ja japanilaiset kuuluvat neljänteen kuten Atlantiksen ajan ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3, ei masennukselle välttämättä mitään syytä ole. Ei siis traumaattista kokemusta, julmia vanhempia, koulukiusaamista. Osalla on, ei kaikilla. Masennus on aivokemiallinen sairaus, ja siksi siihen osalla tehoaa lääkitys hyvin.
Mutta ap:lle, etkö missään vaiheessa itse osannut epäillä aspergeria?
Kyllä lääkärille aina voi varata ajan ja pyytää lähetettä neurologisiin tutkimuksiin. Yleensä päiväkodissa ja koulussakin ollaan hyvinkin halukkaita ohjaamaan lapsi tutkimuksiin, eri juttu sitten on se, saako diagnoosillakaan mitään tukitoimia - kunnat joutuvat nykyään maksamaan erityisopetuksen kulut itse, siksi eritisopetuspäätöksiä monessa kunnassa pihdataan ja niitä joutuu hakemaan hallinto-oikeudesta asti.
Toki se sitten on kyllä hyvinkin tuttua, että oman lapsen sairauteen tavallaan tottuu niin, ettei sitä meinaa huomata.
As-teinin äiti (minun lapseni diagnosoitiin jo kolmevuotiaana)
Kerta toisensa jälkeen otin puheeksi lapseni haasteet ja kerroin avoimesti huolistani, mutta koska lapsella on niin hyvä, suorastaan ilmiömäinen, muisti, ei opettajat olleet huolissaan kun koulumenestys on ollut hyvä. Tai niin kauan kun suostui koulua käymään.. päiväkodissa rauhoitettiin ja sanottiin että ei huolta, lapset kehittyvät omaan tahtiinsa. Koulua ei kiinnostanut, en saanut hänelle edes tehostettua tukea, vaikka ei selviä itsenäisesti läksyistä tai mistään muustakaan.
Olen itse koulutukseltani insinööri, ei minulla ole mitään kokemuspintaa kehityksellisiin asioihin..
Kaivoin vähän aikaa sitten kaapista neuvolakortin esiin, ei mitään merkintää huolista sielläkään. Pään ympärysmitta on iso, ei muuta.Joo, asseilla on usein älyä ja muisti pelittää. Omani on nyt lukiossa, ei mikään kympin oppilas, mutta sinnittelee.
Silti vähän ihmettelen, miten sinä vastuutat neuvolaa asiassa, jos et itse vanhempana ole älynnyt selvityttää asiaa. Neuvolassa lapsesi kävi alle koulukäisenä, eikä terveydenhoitajalla jonkin vartin tapaamisen aikana ole mitään välineitä havainnoida lapsen sosiaalisten taitojen ongelmia - ne tulevat esille ryhmässä, toisten lasten seurassa.
Autismikirjon lapsia on alle prosentti väestöstä, joten terkkari törmää sellaisiin ehkä kerran vuodessa. Vartin ajan. Vaikka hän olisikin perehtynyt autismikirjoon, ei tuollaisen pikatapaamisen aikana ehdi mitään huomata.
Hyvä, että nyt lapsesi on menossa tutkimuksiin. Voimia tapella diagnoosin avulla hänelle tukea! Taisto ei todellakaan pääty diagnoosiin.
6
En varsinaisesti vastuutakkaan, mutta kerroin minkä kaikkien siivilöiden ja seulojen läpi lapsi meni, ilman että edes ammatti-ihmiset huomasivat mitään. Minä olen yrittänyt kertoa ongelmista avoimesti, etenkin koulussa, mutta myös päiväkodissa aikanaan.
Kenen sinun mielestäsi olisi pitänyt toimia toisin?Ihan varmasti lapsellesi olisi pitänyt suositella jo paljon aikaisemmin tutkimuksia. Totta kai!
Mutta kyllä se vastuu ottaa selvää oman lapsen ongelmista on ennen kaikkea vanhemmalla. En minäkään ole millään tavalla suuntautunut ammattini ja koulutukseni puolesta lasten kehitykseen tai terveydenhoitoon, mutta oli aivan selvää, että vaadin tutkimuksia, kun lapseni ei saanut kavereita ja vetäytyi omiin oloihinsa, eikä osannut vastavuoroista leikkiä.
Asioista voi ottaa selvää, jos ei itse tiedä!
Mutta ei, en halua sinuakaan syyllistää. Oman lapsen omalaatuisuuteen tottuu ja sille tulee maallikko helposti vähän sokeaksi.
En vain allekirjoita tuota sinun asennettasi, että vastuu on kaikilla muilla paitsi lapsen omalla vanhemmalla.
6
Jokainen vanhempi toimii varmasti senhetkisen parhaan ymmärryksensä mukaan, turhaa siitä on ketään syyllistää, ap on varmasti tehnyt parhaansa. On minustakin hiukan omituista että kasvatusalan ammattilaiset eivät osaa mitään epäillä viiteentoista vuoteen vaikka vanhempi kertoo huolistaan ja havainnoistaan.
Toki se on omituista.
Ja omituista sekin on, jos oma vanhempi huomaa ongelmat, muttei ota asioista selvää ja vie lasta tutkimuksiin. Maallikko ei toki voi omaa lastaan diagnosoida, mutta pitäisi sentään viedä tutkimuksiin.
Ap itse syyllistää nyt kaikkia muita, eikä myönnä, että ensisijaisesti vanhemman tehtävä on ajaa lapsensa asiaa.
6
Nyt liioittelet, en ole syyllistämässä ketään ja varmasti osaan syyllistää itse itseäni aivan tarpeeksi. Olen vain kertonut kuinka lapsi on pudonnut kaikista seuloista ja meinasi päästä hengestään ja vasta nyt on herätty myös koulussa. Kun hain lapselleni apua lasten- ja nuorten hyvinvoinnin yksiköstä, he pyysivät opettajaa täyttämään jonkin lomakkeen, jossa siis lapsen tuen tarve tulisi esiin. Istuin palaverissa jossa sitä paperia katsottiin ja todettiin että ei ongelmia, äiti taitaa olla hiukan nyt ylihysteerinen.. ei jatkoon.
Minulle tarjottiin keskusteluapua, jos tuntuu että en jaksa.
ApKyllä sinä aika selvästi syyllistit aloituksessasi yhteiskuntaa ja opettajia.
Kirjoitit: "Opettajat eivät huomanneet mitään, vasta psykiatri määräsi autismitutkimukset joissa nyt siis näytetään vihreää valoa autismille ja siitä johtavalle masennukselle sekä muille psyykkisine oireille. Ei ole helppoa avunsaanti nykySuomessa ei."
Oikeasti tutkimuksiin pitää tietysti itse hakeutua. On kyse mistä tahansa sairaudesta.
Tietysti joo, ymmärrän minä sen, että haet syntipukkeja. Ja varmasti syytät itseäsikin.
Onko syntipukkien metsästys ylipäätään kovin hedelmällistä, en usko. Pääasia, että nyt lapsesi on pääsemässä tutkimuksiin ja saa terapiaa.
6
Kuule mikä sun ongelma on? Mikä onkaan, lakkaa syyllistämästä ap:tä!
Mistä ihmeestä jonkun insinöörin pitäisi tietää, mikä on lapsen kehityksessä normaalia, ja miten ihmeessä hänen pitäisi osata huomata ja diagnosoida yhtään mitään?? Jos sinä olet lukenut näistä, ei me muut olla. Jos sinä asut Helsingissä, missä on saatavilla hyviä erikoislääkäreitä joka sormelle, me muut ei asuta. Minä ainakin asun paikkakunnalla, jossa kunta säästää kaikesta niin paljon, että mihinkään ei saa lähetettä, jos ei ole suorastaan pää kainalossa.
Ymmärrätkö että jotta voi varata lapselle erikoislääkärin johonkin isompaan kaupunkiin, pitäisi ensin tietää, mille lääkärille vie, kun hakuammunta on satasen laaki. Ymmärrätkö edes että se on iso raha heittää tuuleen?
Enkä minä ainakaan tietäisi, kuka vaikka autismia tutkii, tai mikä ero on psykiatrilla ja psykologilla.Kyllä luulisi että kasvatusalan ammattilaisina opettajalla taso i lastentarhanopettajalla, tai erityisopettajalla, olisi joku käsitys ja vastuu että edes suljetaan pois asioita.
Ai niin mutta säästöt ja tiukka kunnan budjettikuri. Kaikki vanhustenhoitoon.Ei maallikon tarvitse diagnosoida yhtään mitään. Eikä voikaan. Diagnoosi vaatii laajat tutkimukset.
Mutta se on edelleen silti maallikon tehtävä viedä lapsensa tutkimuksiin, kun tällä on paljon vaikeuksia. Ap sanoo, että lapsellaan oli ollut vaikeuksia päiväkodista lähtien. Ja koska tämä on saamassa autismidiagnoosin - ei asperger, vaan autismi, joka yleensä diagnosoidaan 1,5-vuotiaana - niin sosiaalisia ongelmia on ollut paljon.
https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/diagnosointi/seulonta
Yksityispuolen lääkäreistä tässä ketjussa ei ole puhunut kukaan. Jokaisessa Suomen kunnassa on terveyskeskuspalveluita, jos ei omassa niin viereisen kunnan kanssa yhteisiä. Niistä lähtee tutkimuspolku liikkeelle. Polku kestää kuukausia, jopa vuoden.
Totta kai opetuspuolella on paljon ongelmia. Kukaan ei ole sanonut, ettei olisi, jos lapsen sosiaalisia ongelmia lähdetään tutkimaan vasta teini-iässä.
Isoin vastuu on ja pysyy silti vanhemmilla. Ottaa asioista selvää ja taistella. Kukaan ei perheiden puolesta hommaa tukitoimia lapsille. Ikävä kyllä näin.
6
En tiedä vielä luonnollisesti diagnoosia, mutta Aspergeria epäillään. Asperger on osa autismin kirjoa ja poistuu itsenäisenä tautiluokituksesta 2020.
Ap
Ilmeisesri 2022, joten tässä vaiheessa lapsesi saisi vielä erillisen as-diagnoosin.
https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/diagnosointi/diagnoosimuutos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika sai Asperger diagnoosin 12-vuotiaana. Sitä ennen vika oli siinä, että äiti ei osaa kasvattaa... Minusta tuntuu, että koko äitiys pilattiin sillä mitätöinnillä ja huolipalaveroimisella.
Sama. Meitä vanhempia syytettiin lapsen laiminlyönnistä ja poika oli otettuna huostaan noin vuoden. Sitten tutkimukset käynnistettiin ja oireilulle löytyi syy, muu kuin kotiolot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3, ei masennukselle välttämättä mitään syytä ole. Ei siis traumaattista kokemusta, julmia vanhempia, koulukiusaamista. Osalla on, ei kaikilla. Masennus on aivokemiallinen sairaus, ja siksi siihen osalla tehoaa lääkitys hyvin.
Mutta ap:lle, etkö missään vaiheessa itse osannut epäillä aspergeria?
Kyllä lääkärille aina voi varata ajan ja pyytää lähetettä neurologisiin tutkimuksiin. Yleensä päiväkodissa ja koulussakin ollaan hyvinkin halukkaita ohjaamaan lapsi tutkimuksiin, eri juttu sitten on se, saako diagnoosillakaan mitään tukitoimia - kunnat joutuvat nykyään maksamaan erityisopetuksen kulut itse, siksi eritisopetuspäätöksiä monessa kunnassa pihdataan ja niitä joutuu hakemaan hallinto-oikeudesta asti.
Toki se sitten on kyllä hyvinkin tuttua, että oman lapsen sairauteen tavallaan tottuu niin, ettei sitä meinaa huomata.
As-teinin äiti (minun lapseni diagnosoitiin jo kolmevuotiaana)
Kerta toisensa jälkeen otin puheeksi lapseni haasteet ja kerroin avoimesti huolistani, mutta koska lapsella on niin hyvä, suorastaan ilmiömäinen, muisti, ei opettajat olleet huolissaan kun koulumenestys on ollut hyvä. Tai niin kauan kun suostui koulua käymään.. päiväkodissa rauhoitettiin ja sanottiin että ei huolta, lapset kehittyvät omaan tahtiinsa. Koulua ei kiinnostanut, en saanut hänelle edes tehostettua tukea, vaikka ei selviä itsenäisesti läksyistä tai mistään muustakaan.
Olen itse koulutukseltani insinööri, ei minulla ole mitään kokemuspintaa kehityksellisiin asioihin..
Kaivoin vähän aikaa sitten kaapista neuvolakortin esiin, ei mitään merkintää huolista sielläkään. Pään ympärysmitta on iso, ei muuta.Joo, asseilla on usein älyä ja muisti pelittää. Omani on nyt lukiossa, ei mikään kympin oppilas, mutta sinnittelee.
Silti vähän ihmettelen, miten sinä vastuutat neuvolaa asiassa, jos et itse vanhempana ole älynnyt selvityttää asiaa. Neuvolassa lapsesi kävi alle koulukäisenä, eikä terveydenhoitajalla jonkin vartin tapaamisen aikana ole mitään välineitä havainnoida lapsen sosiaalisten taitojen ongelmia - ne tulevat esille ryhmässä, toisten lasten seurassa.
Autismikirjon lapsia on alle prosentti väestöstä, joten terkkari törmää sellaisiin ehkä kerran vuodessa. Vartin ajan. Vaikka hän olisikin perehtynyt autismikirjoon, ei tuollaisen pikatapaamisen aikana ehdi mitään huomata.
Hyvä, että nyt lapsesi on menossa tutkimuksiin. Voimia tapella diagnoosin avulla hänelle tukea! Taisto ei todellakaan pääty diagnoosiin.
6
En varsinaisesti vastuutakkaan, mutta kerroin minkä kaikkien siivilöiden ja seulojen läpi lapsi meni, ilman että edes ammatti-ihmiset huomasivat mitään. Minä olen yrittänyt kertoa ongelmista avoimesti, etenkin koulussa, mutta myös päiväkodissa aikanaan.
Kenen sinun mielestäsi olisi pitänyt toimia toisin?Ihan varmasti lapsellesi olisi pitänyt suositella jo paljon aikaisemmin tutkimuksia. Totta kai!
Mutta kyllä se vastuu ottaa selvää oman lapsen ongelmista on ennen kaikkea vanhemmalla. En minäkään ole millään tavalla suuntautunut ammattini ja koulutukseni puolesta lasten kehitykseen tai terveydenhoitoon, mutta oli aivan selvää, että vaadin tutkimuksia, kun lapseni ei saanut kavereita ja vetäytyi omiin oloihinsa, eikä osannut vastavuoroista leikkiä.
Asioista voi ottaa selvää, jos ei itse tiedä!
Mutta ei, en halua sinuakaan syyllistää. Oman lapsen omalaatuisuuteen tottuu ja sille tulee maallikko helposti vähän sokeaksi.
En vain allekirjoita tuota sinun asennettasi, että vastuu on kaikilla muilla paitsi lapsen omalla vanhemmalla.
6
Jokainen vanhempi toimii varmasti senhetkisen parhaan ymmärryksensä mukaan, turhaa siitä on ketään syyllistää, ap on varmasti tehnyt parhaansa. On minustakin hiukan omituista että kasvatusalan ammattilaiset eivät osaa mitään epäillä viiteentoista vuoteen vaikka vanhempi kertoo huolistaan ja havainnoistaan.
Toki se on omituista.
Ja omituista sekin on, jos oma vanhempi huomaa ongelmat, muttei ota asioista selvää ja vie lasta tutkimuksiin. Maallikko ei toki voi omaa lastaan diagnosoida, mutta pitäisi sentään viedä tutkimuksiin.
Ap itse syyllistää nyt kaikkia muita, eikä myönnä, että ensisijaisesti vanhemman tehtävä on ajaa lapsensa asiaa.
6
Nyt liioittelet, en ole syyllistämässä ketään ja varmasti osaan syyllistää itse itseäni aivan tarpeeksi. Olen vain kertonut kuinka lapsi on pudonnut kaikista seuloista ja meinasi päästä hengestään ja vasta nyt on herätty myös koulussa. Kun hain lapselleni apua lasten- ja nuorten hyvinvoinnin yksiköstä, he pyysivät opettajaa täyttämään jonkin lomakkeen, jossa siis lapsen tuen tarve tulisi esiin. Istuin palaverissa jossa sitä paperia katsottiin ja todettiin että ei ongelmia, äiti taitaa olla hiukan nyt ylihysteerinen.. ei jatkoon.
Minulle tarjottiin keskusteluapua, jos tuntuu että en jaksa.
ApKyllä sinä aika selvästi syyllistit aloituksessasi yhteiskuntaa ja opettajia.
Kirjoitit: "Opettajat eivät huomanneet mitään, vasta psykiatri määräsi autismitutkimukset joissa nyt siis näytetään vihreää valoa autismille ja siitä johtavalle masennukselle sekä muille psyykkisine oireille. Ei ole helppoa avunsaanti nykySuomessa ei."
Oikeasti tutkimuksiin pitää tietysti itse hakeutua. On kyse mistä tahansa sairaudesta.
Tietysti joo, ymmärrän minä sen, että haet syntipukkeja. Ja varmasti syytät itseäsikin.
Onko syntipukkien metsästys ylipäätään kovin hedelmällistä, en usko. Pääasia, että nyt lapsesi on pääsemässä tutkimuksiin ja saa terapiaa.
6
Kuule mikä sun ongelma on? Mikä onkaan, lakkaa syyllistämästä ap:tä!
Mistä ihmeestä jonkun insinöörin pitäisi tietää, mikä on lapsen kehityksessä normaalia, ja miten ihmeessä hänen pitäisi osata huomata ja diagnosoida yhtään mitään?? Jos sinä olet lukenut näistä, ei me muut olla. Jos sinä asut Helsingissä, missä on saatavilla hyviä erikoislääkäreitä joka sormelle, me muut ei asuta. Minä ainakin asun paikkakunnalla, jossa kunta säästää kaikesta niin paljon, että mihinkään ei saa lähetettä, jos ei ole suorastaan pää kainalossa.
Ymmärrätkö että jotta voi varata lapselle erikoislääkärin johonkin isompaan kaupunkiin, pitäisi ensin tietää, mille lääkärille vie, kun hakuammunta on satasen laaki. Ymmärrätkö edes että se on iso raha heittää tuuleen?
Enkä minä ainakaan tietäisi, kuka vaikka autismia tutkii, tai mikä ero on psykiatrilla ja psykologilla.Kyllä luulisi että kasvatusalan ammattilaisina opettajalla taso i lastentarhanopettajalla, tai erityisopettajalla, olisi joku käsitys ja vastuu että edes suljetaan pois asioita.
Ai niin mutta säästöt ja tiukka kunnan budjettikuri. Kaikki vanhustenhoitoon.Ei maallikon tarvitse diagnosoida yhtään mitään. Eikä voikaan. Diagnoosi vaatii laajat tutkimukset.
Mutta se on edelleen silti maallikon tehtävä viedä lapsensa tutkimuksiin, kun tällä on paljon vaikeuksia. Ap sanoo, että lapsellaan oli ollut vaikeuksia päiväkodista lähtien. Ja koska tämä on saamassa autismidiagnoosin - ei asperger, vaan autismi, joka yleensä diagnosoidaan 1,5-vuotiaana - niin sosiaalisia ongelmia on ollut paljon.
https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/diagnosointi/seulonta
Yksityispuolen lääkäreistä tässä ketjussa ei ole puhunut kukaan. Jokaisessa Suomen kunnassa on terveyskeskuspalveluita, jos ei omassa niin viereisen kunnan kanssa yhteisiä. Niistä lähtee tutkimuspolku liikkeelle. Polku kestää kuukausia, jopa vuoden.
Totta kai opetuspuolella on paljon ongelmia. Kukaan ei ole sanonut, ettei olisi, jos lapsen sosiaalisia ongelmia lähdetään tutkimaan vasta teini-iässä.
Isoin vastuu on ja pysyy silti vanhemmilla. Ottaa asioista selvää ja taistella. Kukaan ei perheiden puolesta hommaa tukitoimia lapsille. Ikävä kyllä näin.
6
Mitä sinä saat tuosta ap:lle vittuilusta?
Minä en vittuile yhtään kenellekään, käyn keskustelua siitä, miten vanhempien kannattaa olla itse aktiivisia, eikä kuvitella, että päivähoitohenkilökunnasta tai opettajista löytyy neurologian erikoisosaamista. Saari katkeroitua jälkikäteen asiasta.
Miksi sinä (ap ilmeisesti?) otat tämän nyt jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena? Olen koko ajan sanonut senkin, että oman lapsen ongelmia ON vaikea havaita, enkä etsi syntipukkeja.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin meni noin 10v saada diagnoosi. Eikä ollut kyse siitä, ettei viety tutkimuksiin! Ongelma on se, kun lähetteet laitetaan epäpäteville lääkäreille jotka eivät tiedä autismikirjosta kovinkaan paljoa.
Meillä vasta nuorisopsykiatriselta laitettiin lähete neuropsykiatrisella puolille josta diagnoosi tuli hyvinkin nopeasti. Valitettavasti diagnoosikaan ei riitä tarpeeksi hyviin tukitoimiin, että saisi edes koulunsa suoritettua.
Ap, tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3, ei masennukselle välttämättä mitään syytä ole. Ei siis traumaattista kokemusta, julmia vanhempia, koulukiusaamista. Osalla on, ei kaikilla. Masennus on aivokemiallinen sairaus, ja siksi siihen osalla tehoaa lääkitys hyvin.
Mutta ap:lle, etkö missään vaiheessa itse osannut epäillä aspergeria?
Kyllä lääkärille aina voi varata ajan ja pyytää lähetettä neurologisiin tutkimuksiin. Yleensä päiväkodissa ja koulussakin ollaan hyvinkin halukkaita ohjaamaan lapsi tutkimuksiin, eri juttu sitten on se, saako diagnoosillakaan mitään tukitoimia - kunnat joutuvat nykyään maksamaan erityisopetuksen kulut itse, siksi eritisopetuspäätöksiä monessa kunnassa pihdataan ja niitä joutuu hakemaan hallinto-oikeudesta asti.
Toki se sitten on kyllä hyvinkin tuttua, että oman lapsen sairauteen tavallaan tottuu niin, ettei sitä meinaa huomata.
As-teinin äiti (minun lapseni diagnosoitiin jo kolmevuotiaana)
Kerta toisensa jälkeen otin puheeksi lapseni haasteet ja kerroin avoimesti huolistani, mutta koska lapsella on niin hyvä, suorastaan ilmiömäinen, muisti, ei opettajat olleet huolissaan kun koulumenestys on ollut hyvä. Tai niin kauan kun suostui koulua käymään.. päiväkodissa rauhoitettiin ja sanottiin että ei huolta, lapset kehittyvät omaan tahtiinsa. Koulua ei kiinnostanut, en saanut hänelle edes tehostettua tukea, vaikka ei selviä itsenäisesti läksyistä tai mistään muustakaan.
Olen itse koulutukseltani insinööri, ei minulla ole mitään kokemuspintaa kehityksellisiin asioihin..
Kaivoin vähän aikaa sitten kaapista neuvolakortin esiin, ei mitään merkintää huolista sielläkään. Pään ympärysmitta on iso, ei muuta.Joo, asseilla on usein älyä ja muisti pelittää. Omani on nyt lukiossa, ei mikään kympin oppilas, mutta sinnittelee.
Silti vähän ihmettelen, miten sinä vastuutat neuvolaa asiassa, jos et itse vanhempana ole älynnyt selvityttää asiaa. Neuvolassa lapsesi kävi alle koulukäisenä, eikä terveydenhoitajalla jonkin vartin tapaamisen aikana ole mitään välineitä havainnoida lapsen sosiaalisten taitojen ongelmia - ne tulevat esille ryhmässä, toisten lasten seurassa.
Autismikirjon lapsia on alle prosentti väestöstä, joten terkkari törmää sellaisiin ehkä kerran vuodessa. Vartin ajan. Vaikka hän olisikin perehtynyt autismikirjoon, ei tuollaisen pikatapaamisen aikana ehdi mitään huomata.
Hyvä, että nyt lapsesi on menossa tutkimuksiin. Voimia tapella diagnoosin avulla hänelle tukea! Taisto ei todellakaan pääty diagnoosiin.
6
En varsinaisesti vastuutakkaan, mutta kerroin minkä kaikkien siivilöiden ja seulojen läpi lapsi meni, ilman että edes ammatti-ihmiset huomasivat mitään. Minä olen yrittänyt kertoa ongelmista avoimesti, etenkin koulussa, mutta myös päiväkodissa aikanaan.
Kenen sinun mielestäsi olisi pitänyt toimia toisin?Ihan varmasti lapsellesi olisi pitänyt suositella jo paljon aikaisemmin tutkimuksia. Totta kai!
Mutta kyllä se vastuu ottaa selvää oman lapsen ongelmista on ennen kaikkea vanhemmalla. En minäkään ole millään tavalla suuntautunut ammattini ja koulutukseni puolesta lasten kehitykseen tai terveydenhoitoon, mutta oli aivan selvää, että vaadin tutkimuksia, kun lapseni ei saanut kavereita ja vetäytyi omiin oloihinsa, eikä osannut vastavuoroista leikkiä.
Asioista voi ottaa selvää, jos ei itse tiedä!
Mutta ei, en halua sinuakaan syyllistää. Oman lapsen omalaatuisuuteen tottuu ja sille tulee maallikko helposti vähän sokeaksi.
En vain allekirjoita tuota sinun asennettasi, että vastuu on kaikilla muilla paitsi lapsen omalla vanhemmalla.
6
Jokainen vanhempi toimii varmasti senhetkisen parhaan ymmärryksensä mukaan, turhaa siitä on ketään syyllistää, ap on varmasti tehnyt parhaansa. On minustakin hiukan omituista että kasvatusalan ammattilaiset eivät osaa mitään epäillä viiteentoista vuoteen vaikka vanhempi kertoo huolistaan ja havainnoistaan.
Toki se on omituista.
Ja omituista sekin on, jos oma vanhempi huomaa ongelmat, muttei ota asioista selvää ja vie lasta tutkimuksiin. Maallikko ei toki voi omaa lastaan diagnosoida, mutta pitäisi sentään viedä tutkimuksiin.
Ap itse syyllistää nyt kaikkia muita, eikä myönnä, että ensisijaisesti vanhemman tehtävä on ajaa lapsensa asiaa.
6
Nyt liioittelet, en ole syyllistämässä ketään ja varmasti osaan syyllistää itse itseäni aivan tarpeeksi. Olen vain kertonut kuinka lapsi on pudonnut kaikista seuloista ja meinasi päästä hengestään ja vasta nyt on herätty myös koulussa. Kun hain lapselleni apua lasten- ja nuorten hyvinvoinnin yksiköstä, he pyysivät opettajaa täyttämään jonkin lomakkeen, jossa siis lapsen tuen tarve tulisi esiin. Istuin palaverissa jossa sitä paperia katsottiin ja todettiin että ei ongelmia, äiti taitaa olla hiukan nyt ylihysteerinen.. ei jatkoon.
Minulle tarjottiin keskusteluapua, jos tuntuu että en jaksa.
ApKyllä sinä aika selvästi syyllistit aloituksessasi yhteiskuntaa ja opettajia.
Kirjoitit: "Opettajat eivät huomanneet mitään, vasta psykiatri määräsi autismitutkimukset joissa nyt siis näytetään vihreää valoa autismille ja siitä johtavalle masennukselle sekä muille psyykkisine oireille. Ei ole helppoa avunsaanti nykySuomessa ei."
Oikeasti tutkimuksiin pitää tietysti itse hakeutua. On kyse mistä tahansa sairaudesta.
Tietysti joo, ymmärrän minä sen, että haet syntipukkeja. Ja varmasti syytät itseäsikin.
Onko syntipukkien metsästys ylipäätään kovin hedelmällistä, en usko. Pääasia, että nyt lapsesi on pääsemässä tutkimuksiin ja saa terapiaa.
6
Kuule mikä sun ongelma on? Mikä onkaan, lakkaa syyllistämästä ap:tä!
Mistä ihmeestä jonkun insinöörin pitäisi tietää, mikä on lapsen kehityksessä normaalia, ja miten ihmeessä hänen pitäisi osata huomata ja diagnosoida yhtään mitään?? Jos sinä olet lukenut näistä, ei me muut olla. Jos sinä asut Helsingissä, missä on saatavilla hyviä erikoislääkäreitä joka sormelle, me muut ei asuta. Minä ainakin asun paikkakunnalla, jossa kunta säästää kaikesta niin paljon, että mihinkään ei saa lähetettä, jos ei ole suorastaan pää kainalossa.
Ymmärrätkö että jotta voi varata lapselle erikoislääkärin johonkin isompaan kaupunkiin, pitäisi ensin tietää, mille lääkärille vie, kun hakuammunta on satasen laaki. Ymmärrätkö edes että se on iso raha heittää tuuleen?
Enkä minä ainakaan tietäisi, kuka vaikka autismia tutkii, tai mikä ero on psykiatrilla ja psykologilla.Kyllä luulisi että kasvatusalan ammattilaisina opettajalla taso i lastentarhanopettajalla, tai erityisopettajalla, olisi joku käsitys ja vastuu että edes suljetaan pois asioita.
Ai niin mutta säästöt ja tiukka kunnan budjettikuri. Kaikki vanhustenhoitoon.Ei maallikon tarvitse diagnosoida yhtään mitään. Eikä voikaan. Diagnoosi vaatii laajat tutkimukset.
Mutta se on edelleen silti maallikon tehtävä viedä lapsensa tutkimuksiin, kun tällä on paljon vaikeuksia. Ap sanoo, että lapsellaan oli ollut vaikeuksia päiväkodista lähtien. Ja koska tämä on saamassa autismidiagnoosin - ei asperger, vaan autismi, joka yleensä diagnosoidaan 1,5-vuotiaana - niin sosiaalisia ongelmia on ollut paljon.
https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/diagnosointi/seulonta
Yksityispuolen lääkäreistä tässä ketjussa ei ole puhunut kukaan. Jokaisessa Suomen kunnassa on terveyskeskuspalveluita, jos ei omassa niin viereisen kunnan kanssa yhteisiä. Niistä lähtee tutkimuspolku liikkeelle. Polku kestää kuukausia, jopa vuoden.
Totta kai opetuspuolella on paljon ongelmia. Kukaan ei ole sanonut, ettei olisi, jos lapsen sosiaalisia ongelmia lähdetään tutkimaan vasta teini-iässä.
Isoin vastuu on ja pysyy silti vanhemmilla. Ottaa asioista selvää ja taistella. Kukaan ei perheiden puolesta hommaa tukitoimia lapsille. Ikävä kyllä näin.
6
Mitä sinä saat tuosta ap:lle vittuilusta?
Minä en vittuile yhtään kenellekään, käyn keskustelua siitä, miten vanhempien kannattaa olla itse aktiivisia, eikä kuvitella, että päivähoitohenkilökunnasta tai opettajista löytyy neurologian erikoisosaamista. Saari katkeroitua jälkikäteen asiasta.
Miksi sinä (ap ilmeisesti?) otat tämän nyt jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena? Olen koko ajan sanonut senkin, että oman lapsen ongelmia ON vaikea havaita, enkä etsi syntipukkeja.
6
En ole ap mutta seurannut tuota sinun asennettasi, anna jo olla. Minulla on itselläni kaksi autismikirjolla ja tiedän mitä helvettiä elämä voi olla ja kuinka vaikea apua voi olla saada. Meillä kesti 10 vuotta esikoisen diagnosoitiin, kuopus pääsi sitten vähemmällä kun osattiin epäillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika sai Asperger diagnoosin 12-vuotiaana. Sitä ennen vika oli siinä, että äiti ei osaa kasvattaa... Minusta tuntuu, että koko äitiys pilattiin sillä mitätöinnillä ja huolipalaveroimisella.
Sama. Meitä vanhempia syytettiin lapsen laiminlyönnistä ja poika oli otettuna huostaan noin vuoden. Sitten tutkimukset käynnistettiin ja oireilulle löytyi syy, muu kuin kotiolot.
Voi ei. Olen tosi pahoillani tuollaisesta. Huostaanotto traumatisoi. Meillä ei menty siihen. Paljon muuta oli. Poikaa syyllistettiin omasta kiusaamisesta, kun on niin erilainen, ja pitäisi oppia sopeutumaan. Kaikki tilanteet olivat hänen vikansa. Ei ilmoitettu retkistä, valokuvauksesta ym. Pakotettiin osallistumaan häntä koskeviin palavereihin, joissa käsiteltiin hänen asioitaan. Poika on nyt aikuinen, ja asuu osastolla aika vakituistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3, ei masennukselle välttämättä mitään syytä ole. Ei siis traumaattista kokemusta, julmia vanhempia, koulukiusaamista. Osalla on, ei kaikilla. Masennus on aivokemiallinen sairaus, ja siksi siihen osalla tehoaa lääkitys hyvin.
Mutta ap:lle, etkö missään vaiheessa itse osannut epäillä aspergeria?
Kyllä lääkärille aina voi varata ajan ja pyytää lähetettä neurologisiin tutkimuksiin. Yleensä päiväkodissa ja koulussakin ollaan hyvinkin halukkaita ohjaamaan lapsi tutkimuksiin, eri juttu sitten on se, saako diagnoosillakaan mitään tukitoimia - kunnat joutuvat nykyään maksamaan erityisopetuksen kulut itse, siksi eritisopetuspäätöksiä monessa kunnassa pihdataan ja niitä joutuu hakemaan hallinto-oikeudesta asti.
Toki se sitten on kyllä hyvinkin tuttua, että oman lapsen sairauteen tavallaan tottuu niin, ettei sitä meinaa huomata.
As-teinin äiti (minun lapseni diagnosoitiin jo kolmevuotiaana)
Kerta toisensa jälkeen otin puheeksi lapseni haasteet ja kerroin avoimesti huolistani, mutta koska lapsella on niin hyvä, suorastaan ilmiömäinen, muisti, ei opettajat olleet huolissaan kun koulumenestys on ollut hyvä. Tai niin kauan kun suostui koulua käymään.. päiväkodissa rauhoitettiin ja sanottiin että ei huolta, lapset kehittyvät omaan tahtiinsa. Koulua ei kiinnostanut, en saanut hänelle edes tehostettua tukea, vaikka ei selviä itsenäisesti läksyistä tai mistään muustakaan.
Olen itse koulutukseltani insinööri, ei minulla ole mitään kokemuspintaa kehityksellisiin asioihin..
Kaivoin vähän aikaa sitten kaapista neuvolakortin esiin, ei mitään merkintää huolista sielläkään. Pään ympärysmitta on iso, ei muuta.Joo, asseilla on usein älyä ja muisti pelittää. Omani on nyt lukiossa, ei mikään kympin oppilas, mutta sinnittelee.
Silti vähän ihmettelen, miten sinä vastuutat neuvolaa asiassa, jos et itse vanhempana ole älynnyt selvityttää asiaa. Neuvolassa lapsesi kävi alle koulukäisenä, eikä terveydenhoitajalla jonkin vartin tapaamisen aikana ole mitään välineitä havainnoida lapsen sosiaalisten taitojen ongelmia - ne tulevat esille ryhmässä, toisten lasten seurassa.
Autismikirjon lapsia on alle prosentti väestöstä, joten terkkari törmää sellaisiin ehkä kerran vuodessa. Vartin ajan. Vaikka hän olisikin perehtynyt autismikirjoon, ei tuollaisen pikatapaamisen aikana ehdi mitään huomata.
Hyvä, että nyt lapsesi on menossa tutkimuksiin. Voimia tapella diagnoosin avulla hänelle tukea! Taisto ei todellakaan pääty diagnoosiin.
6
En varsinaisesti vastuutakkaan, mutta kerroin minkä kaikkien siivilöiden ja seulojen läpi lapsi meni, ilman että edes ammatti-ihmiset huomasivat mitään. Minä olen yrittänyt kertoa ongelmista avoimesti, etenkin koulussa, mutta myös päiväkodissa aikanaan.
Kenen sinun mielestäsi olisi pitänyt toimia toisin?Ihan varmasti lapsellesi olisi pitänyt suositella jo paljon aikaisemmin tutkimuksia. Totta kai!
Mutta kyllä se vastuu ottaa selvää oman lapsen ongelmista on ennen kaikkea vanhemmalla. En minäkään ole millään tavalla suuntautunut ammattini ja koulutukseni puolesta lasten kehitykseen tai terveydenhoitoon, mutta oli aivan selvää, että vaadin tutkimuksia, kun lapseni ei saanut kavereita ja vetäytyi omiin oloihinsa, eikä osannut vastavuoroista leikkiä.
Asioista voi ottaa selvää, jos ei itse tiedä!
Mutta ei, en halua sinuakaan syyllistää. Oman lapsen omalaatuisuuteen tottuu ja sille tulee maallikko helposti vähän sokeaksi.
En vain allekirjoita tuota sinun asennettasi, että vastuu on kaikilla muilla paitsi lapsen omalla vanhemmalla.
6
Jokainen vanhempi toimii varmasti senhetkisen parhaan ymmärryksensä mukaan, turhaa siitä on ketään syyllistää, ap on varmasti tehnyt parhaansa. On minustakin hiukan omituista että kasvatusalan ammattilaiset eivät osaa mitään epäillä viiteentoista vuoteen vaikka vanhempi kertoo huolistaan ja havainnoistaan.
Toki se on omituista.
Ja omituista sekin on, jos oma vanhempi huomaa ongelmat, muttei ota asioista selvää ja vie lasta tutkimuksiin. Maallikko ei toki voi omaa lastaan diagnosoida, mutta pitäisi sentään viedä tutkimuksiin.
Ap itse syyllistää nyt kaikkia muita, eikä myönnä, että ensisijaisesti vanhemman tehtävä on ajaa lapsensa asiaa.
6
Nyt liioittelet, en ole syyllistämässä ketään ja varmasti osaan syyllistää itse itseäni aivan tarpeeksi. Olen vain kertonut kuinka lapsi on pudonnut kaikista seuloista ja meinasi päästä hengestään ja vasta nyt on herätty myös koulussa. Kun hain lapselleni apua lasten- ja nuorten hyvinvoinnin yksiköstä, he pyysivät opettajaa täyttämään jonkin lomakkeen, jossa siis lapsen tuen tarve tulisi esiin. Istuin palaverissa jossa sitä paperia katsottiin ja todettiin että ei ongelmia, äiti taitaa olla hiukan nyt ylihysteerinen.. ei jatkoon.
Minulle tarjottiin keskusteluapua, jos tuntuu että en jaksa.
ApKyllä sinä aika selvästi syyllistit aloituksessasi yhteiskuntaa ja opettajia.
Kirjoitit: "Opettajat eivät huomanneet mitään, vasta psykiatri määräsi autismitutkimukset joissa nyt siis näytetään vihreää valoa autismille ja siitä johtavalle masennukselle sekä muille psyykkisine oireille. Ei ole helppoa avunsaanti nykySuomessa ei."
Oikeasti tutkimuksiin pitää tietysti itse hakeutua. On kyse mistä tahansa sairaudesta.
Tietysti joo, ymmärrän minä sen, että haet syntipukkeja. Ja varmasti syytät itseäsikin.
Onko syntipukkien metsästys ylipäätään kovin hedelmällistä, en usko. Pääasia, että nyt lapsesi on pääsemässä tutkimuksiin ja saa terapiaa.
6
Kuule mikä sun ongelma on? Mikä onkaan, lakkaa syyllistämästä ap:tä!
Mistä ihmeestä jonkun insinöörin pitäisi tietää, mikä on lapsen kehityksessä normaalia, ja miten ihmeessä hänen pitäisi osata huomata ja diagnosoida yhtään mitään?? Jos sinä olet lukenut näistä, ei me muut olla. Jos sinä asut Helsingissä, missä on saatavilla hyviä erikoislääkäreitä joka sormelle, me muut ei asuta. Minä ainakin asun paikkakunnalla, jossa kunta säästää kaikesta niin paljon, että mihinkään ei saa lähetettä, jos ei ole suorastaan pää kainalossa.
Ymmärrätkö että jotta voi varata lapselle erikoislääkärin johonkin isompaan kaupunkiin, pitäisi ensin tietää, mille lääkärille vie, kun hakuammunta on satasen laaki. Ymmärrätkö edes että se on iso raha heittää tuuleen?
Enkä minä ainakaan tietäisi, kuka vaikka autismia tutkii, tai mikä ero on psykiatrilla ja psykologilla.Kyllä luulisi että kasvatusalan ammattilaisina opettajalla taso i lastentarhanopettajalla, tai erityisopettajalla, olisi joku käsitys ja vastuu että edes suljetaan pois asioita.
Ai niin mutta säästöt ja tiukka kunnan budjettikuri. Kaikki vanhustenhoitoon.Ei maallikon tarvitse diagnosoida yhtään mitään. Eikä voikaan. Diagnoosi vaatii laajat tutkimukset.
Mutta se on edelleen silti maallikon tehtävä viedä lapsensa tutkimuksiin, kun tällä on paljon vaikeuksia. Ap sanoo, että lapsellaan oli ollut vaikeuksia päiväkodista lähtien. Ja koska tämä on saamassa autismidiagnoosin - ei asperger, vaan autismi, joka yleensä diagnosoidaan 1,5-vuotiaana - niin sosiaalisia ongelmia on ollut paljon.
https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/diagnosointi/seulonta
Yksityispuolen lääkäreistä tässä ketjussa ei ole puhunut kukaan. Jokaisessa Suomen kunnassa on terveyskeskuspalveluita, jos ei omassa niin viereisen kunnan kanssa yhteisiä. Niistä lähtee tutkimuspolku liikkeelle. Polku kestää kuukausia, jopa vuoden.
Totta kai opetuspuolella on paljon ongelmia. Kukaan ei ole sanonut, ettei olisi, jos lapsen sosiaalisia ongelmia lähdetään tutkimaan vasta teini-iässä.
Isoin vastuu on ja pysyy silti vanhemmilla. Ottaa asioista selvää ja taistella. Kukaan ei perheiden puolesta hommaa tukitoimia lapsille. Ikävä kyllä näin.
6
Mitä sinä saat tuosta ap:lle vittuilusta?
Minä en vittuile yhtään kenellekään, käyn keskustelua siitä, miten vanhempien kannattaa olla itse aktiivisia, eikä kuvitella, että päivähoitohenkilökunnasta tai opettajista löytyy neurologian erikoisosaamista. Saari katkeroitua jälkikäteen asiasta.
Miksi sinä (ap ilmeisesti?) otat tämän nyt jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena? Olen koko ajan sanonut senkin, että oman lapsen ongelmia ON vaikea havaita, enkä etsi syntipukkeja.
6
En ole ap mutta seurannut tuota sinun asennettasi, anna jo olla. Minulla on itselläni kaksi autismikirjolla ja tiedän mitä helvettiä elämä voi olla ja kuinka vaikea apua voi olla saada. Meillä kesti 10 vuotta esikoisen diagnosoitiin, kuopus pääsi sitten vähemmällä kun osattiin epäillä.
Kutonen on varmaan itse kirjolla, ei oikein ymmärrä milloin pitäisi lopettaa vaan jankkaa tuota samaa.
Peace
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin meni noin 10v saada diagnoosi. Eikä ollut kyse siitä, ettei viety tutkimuksiin! Ongelma on se, kun lähetteet laitetaan epäpäteville lääkäreille jotka eivät tiedä autismikirjosta kovinkaan paljoa.
Meillä vasta nuorisopsykiatriselta laitettiin lähete neuropsykiatrisella puolille josta diagnoosi tuli hyvinkin nopeasti. Valitettavasti diagnoosikaan ei riitä tarpeeksi hyviin tukitoimiin, että saisi edes koulunsa suoritettua.
Ap, tsemppiä!
Hyvä että saitte viimein apua. Psykiatrinen taitaa olla usein se kanava joka osaa epäillä, ehkä psykiatriset sairaanhoitajat ja psykologit näkevät niin paljon noita nepsyjä että tunnistavat jo kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin meni noin 10v saada diagnoosi. Eikä ollut kyse siitä, ettei viety tutkimuksiin! Ongelma on se, kun lähetteet laitetaan epäpäteville lääkäreille jotka eivät tiedä autismikirjosta kovinkaan paljoa.
Meillä vasta nuorisopsykiatriselta laitettiin lähete neuropsykiatrisella puolille josta diagnoosi tuli hyvinkin nopeasti. Valitettavasti diagnoosikaan ei riitä tarpeeksi hyviin tukitoimiin, että saisi edes koulunsa suoritettua.
Ap, tsemppiä!
Hyvä että saitte viimein apua. Psykiatrinen taitaa olla usein se kanava joka osaa epäillä, ehkä psykiatriset sairaanhoitajat ja psykologit näkevät niin paljon noita nepsyjä että tunnistavat jo kaukaa.
Kiitos, pitkä ja kivinen tie takana ja vielä enemmän edessä. Valitettavasti apu on aika pientä eikä koulua saa oikein käytyä. Ei itse edes halua parantua masennuksesta, taitaa olla liikaa vastuuta edessä elämässään. Helpompi välttyä vastuita masennuksen varjolla. Vaikeaa on auttaa, kun ei halua tulla autetuksi. Hirvittää jatko-opinnot, kun loppuu kaikki tuki koulun suhteen. Nyt sentään on pienluokalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3, ei masennukselle välttämättä mitään syytä ole. Ei siis traumaattista kokemusta, julmia vanhempia, koulukiusaamista. Osalla on, ei kaikilla. Masennus on aivokemiallinen sairaus, ja siksi siihen osalla tehoaa lääkitys hyvin.
Mutta ap:lle, etkö missään vaiheessa itse osannut epäillä aspergeria?
Kyllä lääkärille aina voi varata ajan ja pyytää lähetettä neurologisiin tutkimuksiin. Yleensä päiväkodissa ja koulussakin ollaan hyvinkin halukkaita ohjaamaan lapsi tutkimuksiin, eri juttu sitten on se, saako diagnoosillakaan mitään tukitoimia - kunnat joutuvat nykyään maksamaan erityisopetuksen kulut itse, siksi eritisopetuspäätöksiä monessa kunnassa pihdataan ja niitä joutuu hakemaan hallinto-oikeudesta asti.
Toki se sitten on kyllä hyvinkin tuttua, että oman lapsen sairauteen tavallaan tottuu niin, ettei sitä meinaa huomata.
As-teinin äiti (minun lapseni diagnosoitiin jo kolmevuotiaana)
Kerta toisensa jälkeen otin puheeksi lapseni haasteet ja kerroin avoimesti huolistani, mutta koska lapsella on niin hyvä, suorastaan ilmiömäinen, muisti, ei opettajat olleet huolissaan kun koulumenestys on ollut hyvä. Tai niin kauan kun suostui koulua käymään.. päiväkodissa rauhoitettiin ja sanottiin että ei huolta, lapset kehittyvät omaan tahtiinsa. Koulua ei kiinnostanut, en saanut hänelle edes tehostettua tukea, vaikka ei selviä itsenäisesti läksyistä tai mistään muustakaan.
Olen itse koulutukseltani insinööri, ei minulla ole mitään kokemuspintaa kehityksellisiin asioihin..
Kaivoin vähän aikaa sitten kaapista neuvolakortin esiin, ei mitään merkintää huolista sielläkään. Pään ympärysmitta on iso, ei muuta.Joo, asseilla on usein älyä ja muisti pelittää. Omani on nyt lukiossa, ei mikään kympin oppilas, mutta sinnittelee.
Silti vähän ihmettelen, miten sinä vastuutat neuvolaa asiassa, jos et itse vanhempana ole älynnyt selvityttää asiaa. Neuvolassa lapsesi kävi alle koulukäisenä, eikä terveydenhoitajalla jonkin vartin tapaamisen aikana ole mitään välineitä havainnoida lapsen sosiaalisten taitojen ongelmia - ne tulevat esille ryhmässä, toisten lasten seurassa.
Autismikirjon lapsia on alle prosentti väestöstä, joten terkkari törmää sellaisiin ehkä kerran vuodessa. Vartin ajan. Vaikka hän olisikin perehtynyt autismikirjoon, ei tuollaisen pikatapaamisen aikana ehdi mitään huomata.
Hyvä, että nyt lapsesi on menossa tutkimuksiin. Voimia tapella diagnoosin avulla hänelle tukea! Taisto ei todellakaan pääty diagnoosiin.
6
En varsinaisesti vastuutakkaan, mutta kerroin minkä kaikkien siivilöiden ja seulojen läpi lapsi meni, ilman että edes ammatti-ihmiset huomasivat mitään. Minä olen yrittänyt kertoa ongelmista avoimesti, etenkin koulussa, mutta myös päiväkodissa aikanaan.
Kenen sinun mielestäsi olisi pitänyt toimia toisin?Ihan varmasti lapsellesi olisi pitänyt suositella jo paljon aikaisemmin tutkimuksia. Totta kai!
Mutta kyllä se vastuu ottaa selvää oman lapsen ongelmista on ennen kaikkea vanhemmalla. En minäkään ole millään tavalla suuntautunut ammattini ja koulutukseni puolesta lasten kehitykseen tai terveydenhoitoon, mutta oli aivan selvää, että vaadin tutkimuksia, kun lapseni ei saanut kavereita ja vetäytyi omiin oloihinsa, eikä osannut vastavuoroista leikkiä.
Asioista voi ottaa selvää, jos ei itse tiedä!
Mutta ei, en halua sinuakaan syyllistää. Oman lapsen omalaatuisuuteen tottuu ja sille tulee maallikko helposti vähän sokeaksi.
En vain allekirjoita tuota sinun asennettasi, että vastuu on kaikilla muilla paitsi lapsen omalla vanhemmalla.
6
Jokainen vanhempi toimii varmasti senhetkisen parhaan ymmärryksensä mukaan, turhaa siitä on ketään syyllistää, ap on varmasti tehnyt parhaansa. On minustakin hiukan omituista että kasvatusalan ammattilaiset eivät osaa mitään epäillä viiteentoista vuoteen vaikka vanhempi kertoo huolistaan ja havainnoistaan.
Toki se on omituista.
Ja omituista sekin on, jos oma vanhempi huomaa ongelmat, muttei ota asioista selvää ja vie lasta tutkimuksiin. Maallikko ei toki voi omaa lastaan diagnosoida, mutta pitäisi sentään viedä tutkimuksiin.
Ap itse syyllistää nyt kaikkia muita, eikä myönnä, että ensisijaisesti vanhemman tehtävä on ajaa lapsensa asiaa.
6
Nyt liioittelet, en ole syyllistämässä ketään ja varmasti osaan syyllistää itse itseäni aivan tarpeeksi. Olen vain kertonut kuinka lapsi on pudonnut kaikista seuloista ja meinasi päästä hengestään ja vasta nyt on herätty myös koulussa. Kun hain lapselleni apua lasten- ja nuorten hyvinvoinnin yksiköstä, he pyysivät opettajaa täyttämään jonkin lomakkeen, jossa siis lapsen tuen tarve tulisi esiin. Istuin palaverissa jossa sitä paperia katsottiin ja todettiin että ei ongelmia, äiti taitaa olla hiukan nyt ylihysteerinen.. ei jatkoon.
Minulle tarjottiin keskusteluapua, jos tuntuu että en jaksa.
ApKyllä sinä aika selvästi syyllistit aloituksessasi yhteiskuntaa ja opettajia.
Kirjoitit: "Opettajat eivät huomanneet mitään, vasta psykiatri määräsi autismitutkimukset joissa nyt siis näytetään vihreää valoa autismille ja siitä johtavalle masennukselle sekä muille psyykkisine oireille. Ei ole helppoa avunsaanti nykySuomessa ei."
Oikeasti tutkimuksiin pitää tietysti itse hakeutua. On kyse mistä tahansa sairaudesta.
Tietysti joo, ymmärrän minä sen, että haet syntipukkeja. Ja varmasti syytät itseäsikin.
Onko syntipukkien metsästys ylipäätään kovin hedelmällistä, en usko. Pääasia, että nyt lapsesi on pääsemässä tutkimuksiin ja saa terapiaa.
6
Kuule mikä sun ongelma on? Mikä onkaan, lakkaa syyllistämästä ap:tä!
Mistä ihmeestä jonkun insinöörin pitäisi tietää, mikä on lapsen kehityksessä normaalia, ja miten ihmeessä hänen pitäisi osata huomata ja diagnosoida yhtään mitään?? Jos sinä olet lukenut näistä, ei me muut olla. Jos sinä asut Helsingissä, missä on saatavilla hyviä erikoislääkäreitä joka sormelle, me muut ei asuta. Minä ainakin asun paikkakunnalla, jossa kunta säästää kaikesta niin paljon, että mihinkään ei saa lähetettä, jos ei ole suorastaan pää kainalossa.
Ymmärrätkö että jotta voi varata lapselle erikoislääkärin johonkin isompaan kaupunkiin, pitäisi ensin tietää, mille lääkärille vie, kun hakuammunta on satasen laaki. Ymmärrätkö edes että se on iso raha heittää tuuleen?
Enkä minä ainakaan tietäisi, kuka vaikka autismia tutkii, tai mikä ero on psykiatrilla ja psykologilla.Kyllä luulisi että kasvatusalan ammattilaisina opettajalla taso i lastentarhanopettajalla, tai erityisopettajalla, olisi joku käsitys ja vastuu että edes suljetaan pois asioita.
Ai niin mutta säästöt ja tiukka kunnan budjettikuri. Kaikki vanhustenhoitoon.Ei maallikon tarvitse diagnosoida yhtään mitään. Eikä voikaan. Diagnoosi vaatii laajat tutkimukset.
Mutta se on edelleen silti maallikon tehtävä viedä lapsensa tutkimuksiin, kun tällä on paljon vaikeuksia. Ap sanoo, että lapsellaan oli ollut vaikeuksia päiväkodista lähtien. Ja koska tämä on saamassa autismidiagnoosin - ei asperger, vaan autismi, joka yleensä diagnosoidaan 1,5-vuotiaana - niin sosiaalisia ongelmia on ollut paljon.
https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/diagnosointi/seulonta
Yksityispuolen lääkäreistä tässä ketjussa ei ole puhunut kukaan. Jokaisessa Suomen kunnassa on terveyskeskuspalveluita, jos ei omassa niin viereisen kunnan kanssa yhteisiä. Niistä lähtee tutkimuspolku liikkeelle. Polku kestää kuukausia, jopa vuoden.
Totta kai opetuspuolella on paljon ongelmia. Kukaan ei ole sanonut, ettei olisi, jos lapsen sosiaalisia ongelmia lähdetään tutkimaan vasta teini-iässä.
Isoin vastuu on ja pysyy silti vanhemmilla. Ottaa asioista selvää ja taistella. Kukaan ei perheiden puolesta hommaa tukitoimia lapsille. Ikävä kyllä näin.
6
Mitä sinä saat tuosta ap:lle vittuilusta?
Minä en vittuile yhtään kenellekään, käyn keskustelua siitä, miten vanhempien kannattaa olla itse aktiivisia, eikä kuvitella, että päivähoitohenkilökunnasta tai opettajista löytyy neurologian erikoisosaamista. Saari katkeroitua jälkikäteen asiasta.
Miksi sinä (ap ilmeisesti?) otat tämän nyt jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena? Olen koko ajan sanonut senkin, että oman lapsen ongelmia ON vaikea havaita, enkä etsi syntipukkeja.
6
En ole ap mutta seurannut tuota sinun asennettasi, anna jo olla. Minulla on itselläni kaksi autismikirjolla ja tiedän mitä helvettiä elämä voi olla ja kuinka vaikea apua voi olla saada. Meillä kesti 10 vuotta esikoisen diagnosoitiin, kuopus pääsi sitten vähemmällä kun osattiin epäillä.
Kutonen on varmaan itse kirjolla, ei oikein ymmärrä milloin pitäisi lopettaa vaan jankkaa tuota samaa.
Peace
Ahaa, nyt mentiin jo ad hominemin puolelle. Sinä pidät itseäsi varmaan sitten tosi fiksuna tuon kommentin perusteella?
Minä en ole jankannut yksin, vaan sinun kanssasi. Miksi sinä olet jankannut? Mieti sitä hiljaa itseksesi.
Huonoa omaatuntoa voi pyrkiä korjaamaan monella tavalla, muiden syyttely ei oikeasti auta asiaa. Tämä näin vinkkinä.
6, joka alkaa nyt siivota, ja jättää tämän alatyyliseksi lopsahtaneen ketjun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin meni noin 10v saada diagnoosi. Eikä ollut kyse siitä, ettei viety tutkimuksiin! Ongelma on se, kun lähetteet laitetaan epäpäteville lääkäreille jotka eivät tiedä autismikirjosta kovinkaan paljoa.
Meillä vasta nuorisopsykiatriselta laitettiin lähete neuropsykiatrisella puolille josta diagnoosi tuli hyvinkin nopeasti. Valitettavasti diagnoosikaan ei riitä tarpeeksi hyviin tukitoimiin, että saisi edes koulunsa suoritettua.
Ap, tsemppiä!
Hyvä että saitte viimein apua. Psykiatrinen taitaa olla usein se kanava joka osaa epäillä, ehkä psykiatriset sairaanhoitajat ja psykologit näkevät niin paljon noita nepsyjä että tunnistavat jo kaukaa.
Kiitos, pitkä ja kivinen tie takana ja vielä enemmän edessä. Valitettavasti apu on aika pientä eikä koulua saa oikein käytyä. Ei itse edes halua parantua masennuksesta, taitaa olla liikaa vastuuta edessä elämässään. Helpompi välttyä vastuita masennuksen varjolla. Vaikeaa on auttaa, kun ei halua tulla autetuksi. Hirvittää jatko-opinnot, kun loppuu kaikki tuki koulun suhteen. Nyt sentään on pienluokalla.
Kaikki voi nyt näyttää hankalalta ja usko tulevaisuuteen horjua, haluan ajatella että autismista ja psyykkisistä ongelmista huolimatta oma halu kuntoutua ja saavuttaa elämässä päämääriä herää jossain vaiheessa. Mikään ei korvaa kotoa saatua tukea ja rakkautta, mutta samalla on hyvä tuuppia omille siivilleen. Raskasta on erityisnuorten vanhemmilla, huoli ei lopu koskaan eikä oman lapsen suhteen voi luovuttaa ikinä.
Mikset vain sano suomeksi: lapseni on mykkä.
Vierailija kirjoitti:
Mikset vain sano suomeksi: lapseni on mykkä.
Mykkä ei ole synonyymi autismille.
Vierailija kirjoitti:
Mikset vain sano suomeksi: lapseni on mykkä.
Oletpa älykkö. Minäkin sitten ilmeisesti olen ”mykkä”. Kaksi korkeakoulututkintoa omaava, perheellinen ”mykkä”.
Autismikirjon dg löytyy.
Miten te jaksatte, joilla on useampi nepsy kotona? Ilmeisesti nämä ovat periytyviä sairauksia. Onko jollain useampi asperger/adhd/autisti lapsi kotona?
En tiedä vielä luonnollisesti diagnoosia, mutta Aspergeria epäillään. Asperger on osa autismin kirjoa ja poistuu itsenäisenä tautiluokituksesta 2020.
Ap