Minua kiukuttaa se, että ihmisillä ei ole enää mitään kunnon myötätuntoa toisia kohtaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some ei todellakaan ole paras paikka myötätunnolle. Paljon järkevämpää yrittää solmia oikeita ihmissuhteita. Kavereilta ja ystäviltä saa myötätuntoa silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Ystävät eivät sano pahasti eivätkä muutenkaan ilkeile. Yksi hyvä ystävä on paljon parempi kuin sata tuntematonta somessa.

No ei keskustelu somessa ole sen ihmeempää kuin se on: keskustelua somessa. En silti sanoisi tätä turhaksi itselleni, tai sille, mitä tarvitsen. Tai tavoitteillenikaan. Vastasin, vaikkei kommnettisi ehkä viitannutkaan itseeni.

Ap

Kommenttini ei tosiaan viitannut  sinuun vaan aiheeseen yleensä. Some on aika raadollinen paikka ja vastaan voi tulla asioita, joita ei haluaisi. Varsinkin, kun kirjoitellaan anonyyminä. 

Some on raadollinen paikka. Asiattomia kommentteja on silti helpompi ottaa vastaan ventovierailta urpoilta kuin sellaisilta ihmisiltä, joiden tosielämässä pitäisi olla tukenasi, mutta jotka eivät ole.

Joo huomattu on, pahimman kautta. Perhettämme kohtasi pari tragediaa ja on sen jälkeen ollut hyvin hiljaista, vain osa lähimmistä ovat jääneet ja tukeneet. Osa uskomatonta kyllä auttamisen tai edes myötätunnon sijaan kritisoi tekemisiäni ja puhui paskaa selän takana ym. todella outoa.  En ollut uskoa tätä, koska ennen oltiin me oltu aina auttamassa muita. Aluksi oltiin kyllä jotenkin kiinnostuneita meidän tilanteesta, mutta kun ongelmat pysyviä, niin näköjään helpompi meidät pyyhkiä elämästä. Tämä kaikki sai aikaan sen, että aiemmin olin töissä sosiaalialalla, mutta vaihdoin kokonaan alaa. Sain ihmisistä yksinkertaisesti tarpeeksi enkä luota enää kuin itseeni.

Aloin miettiä, että luultavasti havoissani on eniten kyse torjutuksi tulemisesta. Lapsuudessa ja äidin taholta. Mikään, mitä äiti on sen ohella tehnyt, tai yrittänyt tehdä, ei ole merkinnyt MITÄÄN sen rinnalla, että hän on torjunut minut ja minua. Olen aivan sata varma, että se on kaiken tämän psyykkisen kivun taustalla. Ja hänen sisaruksillaankin haavana. Kamalaa. Miksi ihmeessä isäni hyväksyi tämän naisen??? Tuossa asiasta erittäin hyvä artikkeli: https://mielenihmeet.fi/torjutuksi-tuleminen-psyykkisista-haavoista-syv…

Ja siis varmaan oma tyttäreni on siinä kohtaa isoimmassa vaarssa kärsiä samasta. Pitääpä ottaa perheterapiassa puheeksi, vaikka se onkin ensisijaisesti pojan takia saatu terapia, mutta haluan, että siellä hoidetaan koko perhe ja että se jatkukoon sitten niin kauan, että pahin saadaan korjattua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Näin kirjoittavat yleensä joko ne ihmiset jolla omat sosiaaliset suhteet ovat hyvällä mallilla tai sitten ne, jotka ovat huonojen kokemustensa takia oppineet välttelevästi kiintyviksi. Eivät edes uskalla yrittää solmia läheisiä ihmissuhteita.

Mä taas ajattelen tuon niin, että jos odottaa jonkun toisen tekevän itsensä onnelliseksi, se voi johtaa läheisriippuvuuteen. Pysytään huonossa ja ehkä väkivaltaisessakin parisuhteessa, koska uskotaan, että yksin olisi vieläkin onnettomampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some ei todellakaan ole paras paikka myötätunnolle. Paljon järkevämpää yrittää solmia oikeita ihmissuhteita. Kavereilta ja ystäviltä saa myötätuntoa silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Ystävät eivät sano pahasti eivätkä muutenkaan ilkeile. Yksi hyvä ystävä on paljon parempi kuin sata tuntematonta somessa.

No ei keskustelu somessa ole sen ihmeempää kuin se on: keskustelua somessa. En silti sanoisi tätä turhaksi itselleni, tai sille, mitä tarvitsen. Tai tavoitteillenikaan. Vastasin, vaikkei kommnettisi ehkä viitannutkaan itseeni.

Ap

Kommenttini ei tosiaan viitannut  sinuun vaan aiheeseen yleensä. Some on aika raadollinen paikka ja vastaan voi tulla asioita, joita ei haluaisi. Varsinkin, kun kirjoitellaan anonyyminä. 

Some on raadollinen paikka. Asiattomia kommentteja on silti helpompi ottaa vastaan ventovierailta urpoilta kuin sellaisilta ihmisiltä, joiden tosielämässä pitäisi olla tukenasi, mutta jotka eivät ole.

Näinpä, juuri näin! Ja aina välissä on asiaakin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Näin kirjoittavat yleensä joko ne ihmiset jolla omat sosiaaliset suhteet ovat hyvällä mallilla tai sitten ne, jotka ovat huonojen kokemustensa takia oppineet välttelevästi kiintyviksi. Eivät edes uskalla yrittää solmia läheisiä ihmissuhteita.

Mä taas ajattelen tuon niin, että jos odottaa jonkun toisen tekevän itsensä onnelliseksi, se voi johtaa läheisriippuvuuteen. Pysytään huonossa ja ehkä väkivaltaisessakin parisuhteessa, koska uskotaan, että yksin olisi vieläkin onnettomampi.

Siis eihän kukaan puhunut siitä, että kun haluaa toisista ihmisistä tukea tai heiltä myötätuntoa, että sitten pitää odottaa sitä keneltä tahansa joka puhuu ja kävelee. Eli väkivaltaiset saavat monoa p*rseeseen välittömästi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Näin kirjoittavat yleensä joko ne ihmiset jolla omat sosiaaliset suhteet ovat hyvällä mallilla tai sitten ne, jotka ovat huonojen kokemustensa takia oppineet välttelevästi kiintyviksi. Eivät edes uskalla yrittää solmia läheisiä ihmissuhteita.

Mä taas ajattelen tuon niin, että jos odottaa jonkun toisen tekevän itsensä onnelliseksi, se voi johtaa läheisriippuvuuteen. Pysytään huonossa ja ehkä väkivaltaisessakin parisuhteessa, koska uskotaan, että yksin olisi vieläkin onnettomampi.

Eikö tuohon johda se ajatus, että muilta kannattaa odottaa vain äärimmäisen vähän myönteisiä asioita? Jolloin mikä tahansa on tyhjää parempi. Jos taas oikeasti uskoo siihen, että voi saada muilta hyvää kohtelua osakseen, niin on valmis etsimään toimivia ihmissuhteita pitkäänkin. Tässä on iso ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Näin kirjoittavat yleensä joko ne ihmiset jolla omat sosiaaliset suhteet ovat hyvällä mallilla tai sitten ne, jotka ovat huonojen kokemustensa takia oppineet välttelevästi kiintyviksi. Eivät edes uskalla yrittää solmia läheisiä ihmissuhteita.

Mä taas ajattelen tuon niin, että jos odottaa jonkun toisen tekevän itsensä onnelliseksi, se voi johtaa läheisriippuvuuteen. Pysytään huonossa ja ehkä väkivaltaisessakin parisuhteessa, koska uskotaan, että yksin olisi vieläkin onnettomampi.

Ja siis toisaalta: olet oikeassa, se voi johtaa siihen! Minä olin sellaisessa suhteessa äitini kanssa, mutta se ei johtunut siitä, että halusin hyväksyntää ja olipas se väärin, vaan siitä, että äitini oli sairas kakkapä ä omanlapsen torjuja. Tajusin sen, mutta luulin itseäni vielä sairaammaksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Näin kirjoittavat yleensä joko ne ihmiset jolla omat sosiaaliset suhteet ovat hyvällä mallilla tai sitten ne, jotka ovat huonojen kokemustensa takia oppineet välttelevästi kiintyviksi. Eivät edes uskalla yrittää solmia läheisiä ihmissuhteita.

Mä taas ajattelen tuon niin, että jos odottaa jonkun toisen tekevän itsensä onnelliseksi, se voi johtaa läheisriippuvuuteen. Pysytään huonossa ja ehkä väkivaltaisessakin parisuhteessa, koska uskotaan, että yksin olisi vieläkin onnettomampi.

Ja siis toisaalta: olet oikeassa, se voi johtaa siihen! Minä olin sellaisessa suhteessa äitini kanssa, mutta se ei johtunut siitä, että halusin hyväksyntää ja olipas se väärin, vaan siitä, että äitini oli sairas kakkapä ä omanlapsen torjuja. Tajusin sen, mutta luulin itseäni vielä sairaammaksi.

Ap

Koska siis äitini heijasti sellaista näkymää minuun, itsestäni. Se palveli häntä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Kyllä se riippuu, voi hyvänen aika. Moni on kesällä ja auringossakin onnellisempi, kun hirmupakkasilla kamalassa myrskyssä. Haluan hyvää, ja sillä sipuli. Toki siitä on itse vastuussa, millä mielellä siellä myrskyssäkin ollaan, mutta siis silti....haluan sitä hyvää. En sitä huonoa. Sitä on nyt ollut jo niiiin kauan, kiitos äitini, näin koen, että kiitos äitini. Vaikka en itse "tajunnutkaan" siitä lähteä. Ai miksi en? No, kiitos hänen puheitten ja opetustensa.

Ap

Ja mitää hyvää siitä tälle ihmiselle seuraa, joka on kiinnittänyt onnellisuutensa aurinkoon? Etenkiin jos sattuu olemaan suomalainen ja Suomessa sattuu olemaan sellainen vuosi jolloin aurinko paistaa 2 x 2 viikkoa kesällä ja loput vuodesta on sateista, pilvistä ja kylmää + talvi? 11 kuukautta elämä on pilalla ja 1 kuukauden vuodesta sallii itsensä olla onnellinen? Tätähän täällä Suomessa tykätään tehdä ja radiossakin joka aamu muistutellaan, miten kamala keli ja hirveän kylmää joka päivä on.

Samoin kuin et voi vaikuttaa säähän niin et voi vaikuttaa itsesi ulkopuolisiin ihmisiin. Ihan sama kuinka paljon sitä aurinkoa tai hyvää haluat niin saatat saada sitä 2 x 2 viikkoa tai et ollenkaan. Oletko ihan varma, että haluat alistua sellaiseen kohtaloon? Muut päättäkööt olotiloistasi, oli se sitten sääukko tai äitisi?

Ei, vaan sinä toteat, että kas, pakkasta on 30 astetta ja ilma on kirpeä ja kirkas. Laitan sopivan paljon päälle ja varaudun tänään näihin asioihin. Kohdistan katseeni näihin asioihin joista pidän ja säästä erityisemmin pitämättä nautin päivästäni. Samoin negatiivinen ihminen, kas, on siinä negatiivinen ihminen, laitan siis henkiset korvatulpat, enkä ota tuota negatiivisuutta itseeni. Keskityn näihin hyviin asioihin ja nautin päivästä tuosta negatiivisesta ihmisestä huolimatta.

Ei myöskään ole tarvetta muistella sitä hirveän epämieluisaa säätä 25.11.1924 ja haluta vuosikymmeniä vierailta ihmisiltä empatiaa ja hyvitystä, joka korvaisi ja hyvittäisi tuon kurjan sään. Sinä ajattelet, että näin se oli silloin kurja sää ja nouset sen tuntemuksen yläpuolelle ja tee samoin negatiivisten ihmisten aiheuttamille tuntemuksille. Muutamat ketjun ei-kiukkuiset vastauksesi osoittavat, että pystyt siihen silloin kun valitset niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Kyllä se riippuu, voi hyvänen aika. Moni on kesällä ja auringossakin onnellisempi, kun hirmupakkasilla kamalassa myrskyssä. Haluan hyvää, ja sillä sipuli. Toki siitä on itse vastuussa, millä mielellä siellä myrskyssäkin ollaan, mutta siis silti....haluan sitä hyvää. En sitä huonoa. Sitä on nyt ollut jo niiiin kauan, kiitos äitini, näin koen, että kiitos äitini. Vaikka en itse "tajunnutkaan" siitä lähteä. Ai miksi en? No, kiitos hänen puheitten ja opetustensa.

Ap

Ja mitää hyvää siitä tälle ihmiselle seuraa, joka on kiinnittänyt onnellisuutensa aurinkoon? Etenkiin jos sattuu olemaan suomalainen ja Suomessa sattuu olemaan sellainen vuosi jolloin aurinko paistaa 2 x 2 viikkoa kesällä ja loput vuodesta on sateista, pilvistä ja kylmää + talvi? 11 kuukautta elämä on pilalla ja 1 kuukauden vuodesta sallii itsensä olla onnellinen? Tätähän täällä Suomessa tykätään tehdä ja radiossakin joka aamu muistutellaan, miten kamala keli ja hirveän kylmää joka päivä on.

Samoin kuin et voi vaikuttaa säähän niin et voi vaikuttaa itsesi ulkopuolisiin ihmisiin. Ihan sama kuinka paljon sitä aurinkoa tai hyvää haluat niin saatat saada sitä 2 x 2 viikkoa tai et ollenkaan. Oletko ihan varma, että haluat alistua sellaiseen kohtaloon? Muut päättäkööt olotiloistasi, oli se sitten sääukko tai äitisi?

Ei, vaan sinä toteat, että kas, pakkasta on 30 astetta ja ilma on kirpeä ja kirkas. Laitan sopivan paljon päälle ja varaudun tänään näihin asioihin. Kohdistan katseeni näihin asioihin joista pidän ja säästä erityisemmin pitämättä nautin päivästäni. Samoin negatiivinen ihminen, kas, on siinä negatiivinen ihminen, laitan siis henkiset korvatulpat, enkä ota tuota negatiivisuutta itseeni. Keskityn näihin hyviin asioihin ja nautin päivästä tuosta negatiivisesta ihmisestä huolimatta.

Ei myöskään ole tarvetta muistella sitä hirveän epämieluisaa säätä 25.11.1924 ja haluta vuosikymmeniä vierailta ihmisiltä empatiaa ja hyvitystä, joka korvaisi ja hyvittäisi tuon kurjan sään. Sinä ajattelet, että näin se oli silloin kurja sää ja nouset sen tuntemuksen yläpuolelle ja tee samoin negatiivisten ihmisten aiheuttamille tuntemuksille. Muutamat ketjun ei-kiukkuiset vastauksesi osoittavat, että pystyt siihen silloin kun valitset niin.

No sitä hyvää, että ensinnäkin onnellisuus kasvaa aurinkoisina päivinä (=kun saa myötätuntoa) ja voihan sitä vaikka muuttaa Keniaan, jos oikein paljon aurinkoa kaipaa (=mennä oikein auttavaan terapiaan, ei toki aina niin helppo juttu. Toisin muin muutto Keniaan, haha). Ja kyllä sitä päivää menneessä muistelee, jos se oli samalla päivä, jolloin rakkautesi kuoli (=pieni lapsi tuli torjutuksi, ja oma vinoon kavattamisesi, huom. ei kasvamisesi, vaikka se sitäkin lapsen kohdalla ikävä kyllä on, vaan kasvattamisesi alkoi).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some ei todellakaan ole paras paikka myötätunnolle. Paljon järkevämpää yrittää solmia oikeita ihmissuhteita. Kavereilta ja ystäviltä saa myötätuntoa silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Ystävät eivät sano pahasti eivätkä muutenkaan ilkeile. Yksi hyvä ystävä on paljon parempi kuin sata tuntematonta somessa.

No ei keskustelu somessa ole sen ihmeempää kuin se on: keskustelua somessa. En silti sanoisi tätä turhaksi itselleni, tai sille, mitä tarvitsen. Tai tavoitteillenikaan. Vastasin, vaikkei kommnettisi ehkä viitannutkaan itseeni.

Ap

Kommenttini ei tosiaan viitannut  sinuun vaan aiheeseen yleensä. Some on aika raadollinen paikka ja vastaan voi tulla asioita, joita ei haluaisi. Varsinkin, kun kirjoitellaan anonyyminä. 

Some on raadollinen paikka. Asiattomia kommentteja on silti helpompi ottaa vastaan ventovierailta urpoilta kuin sellaisilta ihmisiltä, joiden tosielämässä pitäisi olla tukenasi, mutta jotka eivät ole.

Edelleenkin korostan sitä yhtä hyvää ystävää. Juuri sitä, joka todellakin on tukenasi silloin, kun sulla on vaikeaa. Kun sellaisen löytää, ei enää tarvitse tuntemattomia urpoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Terapeutit ovat yleisesti ottaen sitä mieltä, että ihmisen tulisi valita seuransa tarkasti, koska tunteet tarttuvat helposti.

Ehkä vähän turhan vahva statement terapeutilta, minusta. Alkaa kuulostaa sille, että "syrji kalle, kalle on ikävä". Ei se, ettei sano, että valitse seurasi tarkasti, tarkoita, että kallen tai muutenkaan kaikkien kanssa pitää tai kuuluu olla.

Ap

Pointti oli siis siinä, että ihmisen tulisi pitkällä aikavälillä kuunnella tarkasti sitä millaisia tunteita muut hänessä herättävät ja miksi. Ja suhtautua tarvittaessa kriittisestikin omiin tunteisiinsa, muttei silti täysin jättää niitä huomiotta. Jotain ne aina kertovat itsestä ja muista. Lyhyellä aikavälillä tietysti jokainen herättää paljon monenlaisia tunteita muissa, mutta pitkällä aikavälillä kokonaisuuden tulisi olla enemmän plussan puolella jos tekemisissä ollaan vapaaehtoisesti.

Tyhmää lässytystä ihmiselle, jonka oma vanhempi on torjunut häntä ja lapsi ei ole edes tajunnut ettei vika ole itsessä ja mitään valintaa siitä, kuka on äitisi ei ole olemassakaan. Et tajua mitään. Mulla ei ole mitään tarvetta tarkastella kuin omaa oloani, mutta erotan kyllä hyvää mieltä ja pahaa mieltä aiheittavat ihmiset. Mutta voinko VALITA, että nyt ne hyvää mieltä MULLE aiheuttavat ovat kavereitani, peräti ystäviäni? En voi. He päättävät asiasta itse.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some ei todellakaan ole paras paikka myötätunnolle. Paljon järkevämpää yrittää solmia oikeita ihmissuhteita. Kavereilta ja ystäviltä saa myötätuntoa silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Ystävät eivät sano pahasti eivätkä muutenkaan ilkeile. Yksi hyvä ystävä on paljon parempi kuin sata tuntematonta somessa.

No ei keskustelu somessa ole sen ihmeempää kuin se on: keskustelua somessa. En silti sanoisi tätä turhaksi itselleni, tai sille, mitä tarvitsen. Tai tavoitteillenikaan. Vastasin, vaikkei kommnettisi ehkä viitannutkaan itseeni.

Ap

Kommenttini ei tosiaan viitannut  sinuun vaan aiheeseen yleensä. Some on aika raadollinen paikka ja vastaan voi tulla asioita, joita ei haluaisi. Varsinkin, kun kirjoitellaan anonyyminä. 

Some on raadollinen paikka. Asiattomia kommentteja on silti helpompi ottaa vastaan ventovierailta urpoilta kuin sellaisilta ihmisiltä, joiden tosielämässä pitäisi olla tukenasi, mutta jotka eivät ole.

Edelleenkin korostan sitä yhtä hyvää ystävää. Juuri sitä, joka todellakin on tukenasi silloin, kun sulla on vaikeaa. Kun sellaisen löytää, ei enää tarvitse tuntemattomia urpoja.

Ennen kuin löytää sen hyvän ystävän, niin satunnainenkin somesta saatava tuki voi olla se asia, joka sillä hetkellä auttaa jaksamaan. Urpojen kommentteja ei kukaan kaipaa, mutta heitäkin joutuu joskus sietämään jos haluaa käydä täällä hyviä keskusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Terapeutit ovat yleisesti ottaen sitä mieltä, että ihmisen tulisi valita seuransa tarkasti, koska tunteet tarttuvat helposti.

Ehkä vähän turhan vahva statement terapeutilta, minusta. Alkaa kuulostaa sille, että "syrji kalle, kalle on ikävä". Ei se, ettei sano, että valitse seurasi tarkasti, tarkoita, että kallen tai muutenkaan kaikkien kanssa pitää tai kuuluu olla.

Ap

Pointti oli siis siinä, että ihmisen tulisi pitkällä aikavälillä kuunnella tarkasti sitä millaisia tunteita muut hänessä herättävät ja miksi. Ja suhtautua tarvittaessa kriittisestikin omiin tunteisiinsa, muttei silti täysin jättää niitä huomiotta. Jotain ne aina kertovat itsestä ja muista. Lyhyellä aikavälillä tietysti jokainen herättää paljon monenlaisia tunteita muissa, mutta pitkällä aikavälillä kokonaisuuden tulisi olla enemmän plussan puolella jos tekemisissä ollaan vapaaehtoisesti.

Tyhmää lässytystä ihmiselle, jonka oma vanhempi on torjunut häntä ja lapsi ei ole edes tajunnut ettei vika ole itsessä ja mitään valintaa siitä, kuka on äitisi ei ole olemassakaan. Et tajua mitään. Mulla ei ole mitään tarvetta tarkastella kuin omaa oloani, mutta erotan kyllä hyvää mieltä ja pahaa mieltä aiheittavat ihmiset. Mutta voinko VALITA, että nyt ne hyvää mieltä MULLE aiheuttavat ovat kavereitani, peräti ystäviäni? En voi. He päättävät asiasta itse.

Ap

Toki, mutta sinä itse olet nyt aikuisena se, joka päätät omalta osaltani mitä seuraa tavoittelet ja mitä vältät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some ei todellakaan ole paras paikka myötätunnolle. Paljon järkevämpää yrittää solmia oikeita ihmissuhteita. Kavereilta ja ystäviltä saa myötätuntoa silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Ystävät eivät sano pahasti eivätkä muutenkaan ilkeile. Yksi hyvä ystävä on paljon parempi kuin sata tuntematonta somessa.

No ei keskustelu somessa ole sen ihmeempää kuin se on: keskustelua somessa. En silti sanoisi tätä turhaksi itselleni, tai sille, mitä tarvitsen. Tai tavoitteillenikaan. Vastasin, vaikkei kommnettisi ehkä viitannutkaan itseeni.

Ap

Kommenttini ei tosiaan viitannut  sinuun vaan aiheeseen yleensä. Some on aika raadollinen paikka ja vastaan voi tulla asioita, joita ei haluaisi. Varsinkin, kun kirjoitellaan anonyyminä. 

Some on raadollinen paikka. Asiattomia kommentteja on silti helpompi ottaa vastaan ventovierailta urpoilta kuin sellaisilta ihmisiltä, joiden tosielämässä pitäisi olla tukenasi, mutta jotka eivät ole.

Edelleenkin korostan sitä yhtä hyvää ystävää. Juuri sitä, joka todellakin on tukenasi silloin, kun sulla on vaikeaa. Kun sellaisen löytää, ei enää tarvitse tuntemattomia urpoja.

Ennen kuin löytää sen hyvän ystävän, niin satunnainenkin somesta saatava tuki voi olla se asia, joka sillä hetkellä auttaa jaksamaan. Urpojen kommentteja ei kukaan kaipaa, mutta heitäkin joutuu joskus sietämään jos haluaa käydä täällä hyviä keskusteluja.

Niinpä, siis täällähän on paljon ystävällisempiä ihmisiä, kuin minun äitini. Tämähän ei ole ollenkaan torjuntaa, että minulle halutaan rääkyä, miten en maksa elareita ja vien leivät lasten suusta ;) Ihan mezzissä sekin tyyppi on, hehe, että siitä aloitetaan!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Terapeutit ovat yleisesti ottaen sitä mieltä, että ihmisen tulisi valita seuransa tarkasti, koska tunteet tarttuvat helposti.

Ehkä vähän turhan vahva statement terapeutilta, minusta. Alkaa kuulostaa sille, että "syrji kalle, kalle on ikävä". Ei se, ettei sano, että valitse seurasi tarkasti, tarkoita, että kallen tai muutenkaan kaikkien kanssa pitää tai kuuluu olla.

Ap

Pointti oli siis siinä, että ihmisen tulisi pitkällä aikavälillä kuunnella tarkasti sitä millaisia tunteita muut hänessä herättävät ja miksi. Ja suhtautua tarvittaessa kriittisestikin omiin tunteisiinsa, muttei silti täysin jättää niitä huomiotta. Jotain ne aina kertovat itsestä ja muista. Lyhyellä aikavälillä tietysti jokainen herättää paljon monenlaisia tunteita muissa, mutta pitkällä aikavälillä kokonaisuuden tulisi olla enemmän plussan puolella jos tekemisissä ollaan vapaaehtoisesti.

Tyhmää lässytystä ihmiselle, jonka oma vanhempi on torjunut häntä ja lapsi ei ole edes tajunnut ettei vika ole itsessä ja mitään valintaa siitä, kuka on äitisi ei ole olemassakaan. Et tajua mitään. Mulla ei ole mitään tarvetta tarkastella kuin omaa oloani, mutta erotan kyllä hyvää mieltä ja pahaa mieltä aiheittavat ihmiset. Mutta voinko VALITA, että nyt ne hyvää mieltä MULLE aiheuttavat ovat kavereitani, peräti ystäviäni? En voi. He päättävät asiasta itse.

Ap

Toki, mutta sinä itse olet nyt aikuisena se, joka päätät omalta osaltani mitä seuraa tavoittelet ja mitä vältät.

Joo no äitiäni en voi valita ja hän on ainoa, joka on oikeasti niitä ongelmia itselleni aiheuttanut, joten mikä oli pointtisi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Kyllä se riippuu, voi hyvänen aika. Moni on kesällä ja auringossakin onnellisempi, kun hirmupakkasilla kamalassa myrskyssä. Haluan hyvää, ja sillä sipuli. Toki siitä on itse vastuussa, millä mielellä siellä myrskyssäkin ollaan, mutta siis silti....haluan sitä hyvää. En sitä huonoa. Sitä on nyt ollut jo niiiin kauan, kiitos äitini, näin koen, että kiitos äitini. Vaikka en itse "tajunnutkaan" siitä lähteä. Ai miksi en? No, kiitos hänen puheitten ja opetustensa.

Ap

Ja mitää hyvää siitä tälle ihmiselle seuraa, joka on kiinnittänyt onnellisuutensa aurinkoon? Etenkiin jos sattuu olemaan suomalainen ja Suomessa sattuu olemaan sellainen vuosi jolloin aurinko paistaa 2 x 2 viikkoa kesällä ja loput vuodesta on sateista, pilvistä ja kylmää + talvi? 11 kuukautta elämä on pilalla ja 1 kuukauden vuodesta sallii itsensä olla onnellinen? Tätähän täällä Suomessa tykätään tehdä ja radiossakin joka aamu muistutellaan, miten kamala keli ja hirveän kylmää joka päivä on.

Samoin kuin et voi vaikuttaa säähän niin et voi vaikuttaa itsesi ulkopuolisiin ihmisiin. Ihan sama kuinka paljon sitä aurinkoa tai hyvää haluat niin saatat saada sitä 2 x 2 viikkoa tai et ollenkaan. Oletko ihan varma, että haluat alistua sellaiseen kohtaloon? Muut päättäkööt olotiloistasi, oli se sitten sääukko tai äitisi?

Ei, vaan sinä toteat, että kas, pakkasta on 30 astetta ja ilma on kirpeä ja kirkas. Laitan sopivan paljon päälle ja varaudun tänään näihin asioihin. Kohdistan katseeni näihin asioihin joista pidän ja säästä erityisemmin pitämättä nautin päivästäni. Samoin negatiivinen ihminen, kas, on siinä negatiivinen ihminen, laitan siis henkiset korvatulpat, enkä ota tuota negatiivisuutta itseeni. Keskityn näihin hyviin asioihin ja nautin päivästä tuosta negatiivisesta ihmisestä huolimatta.

Ei myöskään ole tarvetta muistella sitä hirveän epämieluisaa säätä 25.11.1924 ja haluta vuosikymmeniä vierailta ihmisiltä empatiaa ja hyvitystä, joka korvaisi ja hyvittäisi tuon kurjan sään. Sinä ajattelet, että näin se oli silloin kurja sää ja nouset sen tuntemuksen yläpuolelle ja tee samoin negatiivisten ihmisten aiheuttamille tuntemuksille. Muutamat ketjun ei-kiukkuiset vastauksesi osoittavat, että pystyt siihen silloin kun valitset niin.

Oletko tunnetasolla estynyt ihminen? Toisille ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin toisille. Osa on melko immuuneja toisten vaikutukselle, jotkut eivät. Pohjimmiltaan omaa persoonallisuustyyppiä ei merkittävässä määrin pysty muokkaamaan aivan toisenlaiseksi, yritti sitä tai ei. Siksi pitäisi opetella hyväksymään itsensä ja omat tarpeensa, jottei olisi jatkuvassa sisäisessä ristiriidassa.

Vierailija kirjoitti:

Valtaosa ihmisistä on hyviä ja empaattisia.

Mt-potilaita voi olla vaikeaa tukea, koska he eivät ymmärrä olevansa henkisesti sairaita ja saattavat syyllistää muita omasta pahasta olostaan.

Tulikos sinulle mieleen,että se mt- potilaan vointi olisi oikeasti osittain juuri ympäristön kohtelusta lähtöisin? Kertoo vain sinun empatian, ymmärtämisen puutteesta. Ehkä vasta kun omalle kohdallesi asia tapahtuu niin ymmärrät. Niin minullekkin kävi.

Riippuu ihan asiasta. Itsesäälissä vellominen on pelkästään ärsyttävää eikä todellakaan herätä myötätuntoa.