Minua kiukuttaa se, että ihmisillä ei ole enää mitään kunnon myötätuntoa toisia kohtaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some ei todellakaan ole paras paikka myötätunnolle. Paljon järkevämpää yrittää solmia oikeita ihmissuhteita. Kavereilta ja ystäviltä saa myötätuntoa silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Ystävät eivät sano pahasti eivätkä muutenkaan ilkeile. Yksi hyvä ystävä on paljon parempi kuin sata tuntematonta somessa.

No ei keskustelu somessa ole sen ihmeempää kuin se on: keskustelua somessa. En silti sanoisi tätä turhaksi itselleni, tai sille, mitä tarvitsen. Tai tavoitteillenikaan. Vastasin, vaikkei kommnettisi ehkä viitannutkaan itseeni.

Ap

Kommenttini ei tosiaan viitannut  sinuun vaan aiheeseen yleensä. Some on aika raadollinen paikka ja vastaan voi tulla asioita, joita ei haluaisi. Varsinkin, kun kirjoitellaan anonyyminä. 

Some on raadollinen paikka. Asiattomia kommentteja on silti helpompi ottaa vastaan ventovierailta urpoilta kuin sellaisilta ihmisiltä, joiden tosielämässä pitäisi olla tukenasi, mutta jotka eivät ole.

Edelleenkin korostan sitä yhtä hyvää ystävää. Juuri sitä, joka todellakin on tukenasi silloin, kun sulla on vaikeaa. Kun sellaisen löytää, ei enää tarvitse tuntemattomia urpoja.

Ennen kuin löytää sen hyvän ystävän, niin satunnainenkin somesta saatava tuki voi olla se asia, joka sillä hetkellä auttaa jaksamaan. Urpojen kommentteja ei kukaan kaipaa, mutta heitäkin joutuu joskus sietämään jos haluaa käydä täällä hyviä keskusteluja.

Totta, mutta pointtini oli, että anonyymiltä keskustelupalsta ei voi odottaa sellaista myötätuntoa ja tukea, mitä saa hyvältä ystävältä. Some ei siis ole paras paikka hakea myötätuntoa.

Sukupuolet on opetettu eriytymään ja syntyvyys varmasti jatkaa laskuaan. Ei ole vaikeaa huomata, miksi toinen sukupuoli an alkanut inhottaa eikä empatiakykyä riitä. Sinkkuna pärjää paremmin muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some ei todellakaan ole paras paikka myötätunnolle. Paljon järkevämpää yrittää solmia oikeita ihmissuhteita. Kavereilta ja ystäviltä saa myötätuntoa silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Ystävät eivät sano pahasti eivätkä muutenkaan ilkeile. Yksi hyvä ystävä on paljon parempi kuin sata tuntematonta somessa.

No ei keskustelu somessa ole sen ihmeempää kuin se on: keskustelua somessa. En silti sanoisi tätä turhaksi itselleni, tai sille, mitä tarvitsen. Tai tavoitteillenikaan. Vastasin, vaikkei kommnettisi ehkä viitannutkaan itseeni.

Ap

Kommenttini ei tosiaan viitannut  sinuun vaan aiheeseen yleensä. Some on aika raadollinen paikka ja vastaan voi tulla asioita, joita ei haluaisi. Varsinkin, kun kirjoitellaan anonyyminä. 

Some on raadollinen paikka. Asiattomia kommentteja on silti helpompi ottaa vastaan ventovierailta urpoilta kuin sellaisilta ihmisiltä, joiden tosielämässä pitäisi olla tukenasi, mutta jotka eivät ole.

Edelleenkin korostan sitä yhtä hyvää ystävää. Juuri sitä, joka todellakin on tukenasi silloin, kun sulla on vaikeaa. Kun sellaisen löytää, ei enää tarvitse tuntemattomia urpoja.

Ennen kuin löytää sen hyvän ystävän, niin satunnainenkin somesta saatava tuki voi olla se asia, joka sillä hetkellä auttaa jaksamaan. Urpojen kommentteja ei kukaan kaipaa, mutta heitäkin joutuu joskus sietämään jos haluaa käydä täällä hyviä keskusteluja.

Niinpä, siis täällähän on paljon ystävällisempiä ihmisiä, kuin minun äitini. Tämähän ei ole ollenkaan torjuntaa, että minulle halutaan rääkyä, miten en maksa elareita ja vien leivät lasten suusta ;) Ihan mezzissä sekin tyyppi on, hehe, että siitä aloitetaan!

Ap

Ja siis tämäkin johtuu vain siitä, että äidiltä odottaa, ettei hän torju vaan rakastaa, mutta lainatakseni aiempaa kirjoittajaa:

"Asiattomia kommentteja on silti helpompi ottaa vastaan ventovierailta urpoilta kuin sellaisilta ihmisiltä, joiden tosielämässä pitäisi olla tukenasi, mutta jotka eivät ole."

Että eipä täällä sellaista "torjuntaa" enää tule, mitä en olisi jo elämässäni kokenut, heh. Ei positiivinen huomio, eikä negatiivinen, neutraalina huomiona vain. Jos joku ei tiänny! Mutta älä silti turhaan viitsi jankuttaa niitä lapsia, isää, tai hepplehteä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some ei todellakaan ole paras paikka myötätunnolle. Paljon järkevämpää yrittää solmia oikeita ihmissuhteita. Kavereilta ja ystäviltä saa myötätuntoa silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Ystävät eivät sano pahasti eivätkä muutenkaan ilkeile. Yksi hyvä ystävä on paljon parempi kuin sata tuntematonta somessa.

No ei keskustelu somessa ole sen ihmeempää kuin se on: keskustelua somessa. En silti sanoisi tätä turhaksi itselleni, tai sille, mitä tarvitsen. Tai tavoitteillenikaan. Vastasin, vaikkei kommnettisi ehkä viitannutkaan itseeni.

Ap

Kommenttini ei tosiaan viitannut  sinuun vaan aiheeseen yleensä. Some on aika raadollinen paikka ja vastaan voi tulla asioita, joita ei haluaisi. Varsinkin, kun kirjoitellaan anonyyminä. 

Some on raadollinen paikka. Asiattomia kommentteja on silti helpompi ottaa vastaan ventovierailta urpoilta kuin sellaisilta ihmisiltä, joiden tosielämässä pitäisi olla tukenasi, mutta jotka eivät ole.

Edelleenkin korostan sitä yhtä hyvää ystävää. Juuri sitä, joka todellakin on tukenasi silloin, kun sulla on vaikeaa. Kun sellaisen löytää, ei enää tarvitse tuntemattomia urpoja.

Ennen kuin löytää sen hyvän ystävän, niin satunnainenkin somesta saatava tuki voi olla se asia, joka sillä hetkellä auttaa jaksamaan. Urpojen kommentteja ei kukaan kaipaa, mutta heitäkin joutuu joskus sietämään jos haluaa käydä täällä hyviä keskusteluja.

Totta, mutta pointtini oli, että anonyymiltä keskustelupalsta ei voi odottaa sellaista myötätuntoa ja tukea, mitä saa hyvältä ystävältä. Some ei siis ole paras paikka hakea myötätuntoa.

Aivan, mutta uusiin ihmisiin ei tutustuta niin, että heti vieritetään muiden päälle valtava määrä ongelmia. Ei sellaista monikaan tahdo jaksaa. Sopivien ihmisten kohtaaminen vaatii onnea ja kärsivällisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some ei todellakaan ole paras paikka myötätunnolle. Paljon järkevämpää yrittää solmia oikeita ihmissuhteita. Kavereilta ja ystäviltä saa myötätuntoa silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Ystävät eivät sano pahasti eivätkä muutenkaan ilkeile. Yksi hyvä ystävä on paljon parempi kuin sata tuntematonta somessa.

No ei keskustelu somessa ole sen ihmeempää kuin se on: keskustelua somessa. En silti sanoisi tätä turhaksi itselleni, tai sille, mitä tarvitsen. Tai tavoitteillenikaan. Vastasin, vaikkei kommnettisi ehkä viitannutkaan itseeni.

Ap

Kommenttini ei tosiaan viitannut  sinuun vaan aiheeseen yleensä. Some on aika raadollinen paikka ja vastaan voi tulla asioita, joita ei haluaisi. Varsinkin, kun kirjoitellaan anonyyminä. 

Some on raadollinen paikka. Asiattomia kommentteja on silti helpompi ottaa vastaan ventovierailta urpoilta kuin sellaisilta ihmisiltä, joiden tosielämässä pitäisi olla tukenasi, mutta jotka eivät ole.

Edelleenkin korostan sitä yhtä hyvää ystävää. Juuri sitä, joka todellakin on tukenasi silloin, kun sulla on vaikeaa. Kun sellaisen löytää, ei enää tarvitse tuntemattomia urpoja.

Ennen kuin löytää sen hyvän ystävän, niin satunnainenkin somesta saatava tuki voi olla se asia, joka sillä hetkellä auttaa jaksamaan. Urpojen kommentteja ei kukaan kaipaa, mutta heitäkin joutuu joskus sietämään jos haluaa käydä täällä hyviä keskusteluja.

Totta, mutta pointtini oli, että anonyymiltä keskustelupalsta ei voi odottaa sellaista myötätuntoa ja tukea, mitä saa hyvältä ystävältä. Some ei siis ole paras paikka hakea myötätuntoa.

Mulle some on ainakin tällä hetkellä paras paikka hakea myötätuntoa. Siis sen lisäksi, mitä saan mieheltä ja terapiasta. Avaudupa töissä, että en asu enää lasteni kanssa, niin varmaan tulis niiin paljon halauksia ja muuta kivaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some ei todellakaan ole paras paikka myötätunnolle. Paljon järkevämpää yrittää solmia oikeita ihmissuhteita. Kavereilta ja ystäviltä saa myötätuntoa silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Ystävät eivät sano pahasti eivätkä muutenkaan ilkeile. Yksi hyvä ystävä on paljon parempi kuin sata tuntematonta somessa.

No ei keskustelu somessa ole sen ihmeempää kuin se on: keskustelua somessa. En silti sanoisi tätä turhaksi itselleni, tai sille, mitä tarvitsen. Tai tavoitteillenikaan. Vastasin, vaikkei kommnettisi ehkä viitannutkaan itseeni.

Ap

Kommenttini ei tosiaan viitannut  sinuun vaan aiheeseen yleensä. Some on aika raadollinen paikka ja vastaan voi tulla asioita, joita ei haluaisi. Varsinkin, kun kirjoitellaan anonyyminä. 

Some on raadollinen paikka. Asiattomia kommentteja on silti helpompi ottaa vastaan ventovierailta urpoilta kuin sellaisilta ihmisiltä, joiden tosielämässä pitäisi olla tukenasi, mutta jotka eivät ole.

Edelleenkin korostan sitä yhtä hyvää ystävää. Juuri sitä, joka todellakin on tukenasi silloin, kun sulla on vaikeaa. Kun sellaisen löytää, ei enää tarvitse tuntemattomia urpoja.

Ennen kuin löytää sen hyvän ystävän, niin satunnainenkin somesta saatava tuki voi olla se asia, joka sillä hetkellä auttaa jaksamaan. Urpojen kommentteja ei kukaan kaipaa, mutta heitäkin joutuu joskus sietämään jos haluaa käydä täällä hyviä keskusteluja.

Totta, mutta pointtini oli, että anonyymiltä keskustelupalsta ei voi odottaa sellaista myötätuntoa ja tukea, mitä saa hyvältä ystävältä. Some ei siis ole paras paikka hakea myötätuntoa.

Mulle some on ainakin tällä hetkellä paras paikka hakea myötätuntoa. Siis sen lisäksi, mitä saan mieheltä ja terapiasta. Avaudupa töissä, että en asu enää lasteni kanssa, niin varmaan tulis niiin paljon halauksia ja muuta kivaa.

Ap

En minä ainakaan teininäkään saanut muilta mitään myötätuntoa. Toki somesta ei kannata ottaa sitä ilman sitä varausta, että joku periaatteessa vaikka koittaakin jallittaa, siis osaan pitää varani, en sellaista epäile. Mutta en luota tietenkään sen enempää, kuin siihen, mitä ruudulla on. Ja se mulle ja monesti riittää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some ei todellakaan ole paras paikka myötätunnolle. Paljon järkevämpää yrittää solmia oikeita ihmissuhteita. Kavereilta ja ystäviltä saa myötätuntoa silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Ystävät eivät sano pahasti eivätkä muutenkaan ilkeile. Yksi hyvä ystävä on paljon parempi kuin sata tuntematonta somessa.

No ei keskustelu somessa ole sen ihmeempää kuin se on: keskustelua somessa. En silti sanoisi tätä turhaksi itselleni, tai sille, mitä tarvitsen. Tai tavoitteillenikaan. Vastasin, vaikkei kommnettisi ehkä viitannutkaan itseeni.

Ap

Kommenttini ei tosiaan viitannut  sinuun vaan aiheeseen yleensä. Some on aika raadollinen paikka ja vastaan voi tulla asioita, joita ei haluaisi. Varsinkin, kun kirjoitellaan anonyyminä. 

Some on raadollinen paikka. Asiattomia kommentteja on silti helpompi ottaa vastaan ventovierailta urpoilta kuin sellaisilta ihmisiltä, joiden tosielämässä pitäisi olla tukenasi, mutta jotka eivät ole.

Edelleenkin korostan sitä yhtä hyvää ystävää. Juuri sitä, joka todellakin on tukenasi silloin, kun sulla on vaikeaa. Kun sellaisen löytää, ei enää tarvitse tuntemattomia urpoja.

Ennen kuin löytää sen hyvän ystävän, niin satunnainenkin somesta saatava tuki voi olla se asia, joka sillä hetkellä auttaa jaksamaan. Urpojen kommentteja ei kukaan kaipaa, mutta heitäkin joutuu joskus sietämään jos haluaa käydä täällä hyviä keskusteluja.

Totta, mutta pointtini oli, että anonyymiltä keskustelupalsta ei voi odottaa sellaista myötätuntoa ja tukea, mitä saa hyvältä ystävältä. Some ei siis ole paras paikka hakea myötätuntoa.

Aivan, mutta uusiin ihmisiin ei tutustuta niin, että heti vieritetään muiden päälle valtava määrä ongelmia. Ei sellaista monikaan tahdo jaksaa. Sopivien ihmisten kohtaaminen vaatii onnea ja kärsivällisyyttä.

Ei tutustukaan. Mutta tilanne on hyvin samanlainen kuin yksinäisillä. Anonyymi keskustelupalsta ei poista yksinäisyyttä, mutta voi sillä hetkellä lievittää yksinäisyyden aiheuttamia kipeitä tunteita.

Oon ehkä aika raivoissani äidilleni siitä, että hän torjui minut. ONNEKSI silti tiedän, mitä on, kun ei torjuta, KIITOS isäni. Vaikkei ollutkaan täydellinen, ja lähti pois (äiti otti eron, mutta silti), niin isä ei silti ikinä TORJUNUT minua. Paitsi sitten kun vaimonsa alkoi sikailla, niin tuli tavallaan senkin tehneeksi, syistä, jotka olivat VAIMON syy. Se p*ska lokki! Sukumme rahoilla tietenkin! Ja muutenkin, ahne, epäitsevarma, hallitseva, läheisriippuvainen s**tanan narsisti sekin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some ei todellakaan ole paras paikka myötätunnolle. Paljon järkevämpää yrittää solmia oikeita ihmissuhteita. Kavereilta ja ystäviltä saa myötätuntoa silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Ystävät eivät sano pahasti eivätkä muutenkaan ilkeile. Yksi hyvä ystävä on paljon parempi kuin sata tuntematonta somessa.

No ei keskustelu somessa ole sen ihmeempää kuin se on: keskustelua somessa. En silti sanoisi tätä turhaksi itselleni, tai sille, mitä tarvitsen. Tai tavoitteillenikaan. Vastasin, vaikkei kommnettisi ehkä viitannutkaan itseeni.

Ap

Kommenttini ei tosiaan viitannut  sinuun vaan aiheeseen yleensä. Some on aika raadollinen paikka ja vastaan voi tulla asioita, joita ei haluaisi. Varsinkin, kun kirjoitellaan anonyyminä. 

Some on raadollinen paikka. Asiattomia kommentteja on silti helpompi ottaa vastaan ventovierailta urpoilta kuin sellaisilta ihmisiltä, joiden tosielämässä pitäisi olla tukenasi, mutta jotka eivät ole.

Edelleenkin korostan sitä yhtä hyvää ystävää. Juuri sitä, joka todellakin on tukenasi silloin, kun sulla on vaikeaa. Kun sellaisen löytää, ei enää tarvitse tuntemattomia urpoja.

Ennen kuin löytää sen hyvän ystävän, niin satunnainenkin somesta saatava tuki voi olla se asia, joka sillä hetkellä auttaa jaksamaan. Urpojen kommentteja ei kukaan kaipaa, mutta heitäkin joutuu joskus sietämään jos haluaa käydä täällä hyviä keskusteluja.

Totta, mutta pointtini oli, että anonyymiltä keskustelupalsta ei voi odottaa sellaista myötätuntoa ja tukea, mitä saa hyvältä ystävältä. Some ei siis ole paras paikka hakea myötätuntoa.

Mulle some on ainakin tällä hetkellä paras paikka hakea myötätuntoa. Siis sen lisäksi, mitä saan mieheltä ja terapiasta. Avaudupa töissä, että en asu enää lasteni kanssa, niin varmaan tulis niiin paljon halauksia ja muuta kivaa.

Ap

Tämä palsta on helppo siinäkin mielessä, että täältä voi poistua jos keskustelu alkaa liikaa rasittaa. Ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus. Et voi vain häipyä paikalta, vaikket juuri silloin jaksaisi pohtia toisen murheita tai toinen kommentoisi sinun suruihisi jotain asiatonta.

Ulkomailla on erilailla, ap.

Suomessa on aina arvostettu työntekoa, omaa asuntoa, armeijan käymistä, poliisia, viranomaisia, ja näiden arvostusten pohjalta piirtyy kuva kunnon ihmisestä.

Kuten huomaat, jokainen näistä ominaisuuksista on ulkoinen ominaisuus, eikä liity millään tavalla ihmisyyteen, eikä ihmisessä arvosteta itse ihmisyyttä, sitä, että vaikka mikään ulkoisista ominaisuuksista ei toteutuisi, ihminen olisi silti arvostettava. Tätä on suomalaisuuden ydin, poiketen totaalisesti muusta euroopasta. On melko uskomatonta, että Suomessa elämä/ihminen ei ole mikään itseisarvo. Sodat tuhosivat viimeisetkin rippeet tästä, kun pärjäämisen kulttuuri nousi arvoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some ei todellakaan ole paras paikka myötätunnolle. Paljon järkevämpää yrittää solmia oikeita ihmissuhteita. Kavereilta ja ystäviltä saa myötätuntoa silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Ystävät eivät sano pahasti eivätkä muutenkaan ilkeile. Yksi hyvä ystävä on paljon parempi kuin sata tuntematonta somessa.

No ei keskustelu somessa ole sen ihmeempää kuin se on: keskustelua somessa. En silti sanoisi tätä turhaksi itselleni, tai sille, mitä tarvitsen. Tai tavoitteillenikaan. Vastasin, vaikkei kommnettisi ehkä viitannutkaan itseeni.

Ap

Kommenttini ei tosiaan viitannut  sinuun vaan aiheeseen yleensä. Some on aika raadollinen paikka ja vastaan voi tulla asioita, joita ei haluaisi. Varsinkin, kun kirjoitellaan anonyyminä. 

Some on raadollinen paikka. Asiattomia kommentteja on silti helpompi ottaa vastaan ventovierailta urpoilta kuin sellaisilta ihmisiltä, joiden tosielämässä pitäisi olla tukenasi, mutta jotka eivät ole.

Edelleenkin korostan sitä yhtä hyvää ystävää. Juuri sitä, joka todellakin on tukenasi silloin, kun sulla on vaikeaa. Kun sellaisen löytää, ei enää tarvitse tuntemattomia urpoja.

Ennen kuin löytää sen hyvän ystävän, niin satunnainenkin somesta saatava tuki voi olla se asia, joka sillä hetkellä auttaa jaksamaan. Urpojen kommentteja ei kukaan kaipaa, mutta heitäkin joutuu joskus sietämään jos haluaa käydä täällä hyviä keskusteluja.

Totta, mutta pointtini oli, että anonyymiltä keskustelupalsta ei voi odottaa sellaista myötätuntoa ja tukea, mitä saa hyvältä ystävältä. Some ei siis ole paras paikka hakea myötätuntoa.

Mulle some on ainakin tällä hetkellä paras paikka hakea myötätuntoa. Siis sen lisäksi, mitä saan mieheltä ja terapiasta. Avaudupa töissä, että en asu enää lasteni kanssa, niin varmaan tulis niiin paljon halauksia ja muuta kivaa.

Ap

Tämä palsta on helppo siinäkin mielessä, että täältä voi poistua jos keskustelu alkaa liikaa rasittaa. Ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus. Et voi vain häipyä paikalta, vaikket juuri silloin jaksaisi pohtia toisen murheita tai toinen kommentoisi sinun suruihisi jotain asiatonta.

Näinpä. Minusta se vastavuoroisuus on ihan vankila, ehkä se johtuu torjutuksi tulemisestani. Tai siis mä en ota kenenkäänellaisia murheita jotka ois liikaa, koska mulla on tarpeeksi omissanikin. Täällä sillä ei loukkaa ketään odottajaa, joka ei tajua, että torjuntaa tää koko p*ska elämä on, beibe, etkä sä ole siltä turvassa. Ei ole MUN syy, jos MÄ en ollut sulle nyt se ULTIMATE kaveri!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Kyllä se riippuu, voi hyvänen aika. Moni on kesällä ja auringossakin onnellisempi, kun hirmupakkasilla kamalassa myrskyssä. Haluan hyvää, ja sillä sipuli. Toki siitä on itse vastuussa, millä mielellä siellä myrskyssäkin ollaan, mutta siis silti....haluan sitä hyvää. En sitä huonoa. Sitä on nyt ollut jo niiiin kauan, kiitos äitini, näin koen, että kiitos äitini. Vaikka en itse "tajunnutkaan" siitä lähteä. Ai miksi en? No, kiitos hänen puheitten ja opetustensa.

Ap

Ja mitää hyvää siitä tälle ihmiselle seuraa, joka on kiinnittänyt onnellisuutensa aurinkoon? Etenkiin jos sattuu olemaan suomalainen ja Suomessa sattuu olemaan sellainen vuosi jolloin aurinko paistaa 2 x 2 viikkoa kesällä ja loput vuodesta on sateista, pilvistä ja kylmää + talvi? 11 kuukautta elämä on pilalla ja 1 kuukauden vuodesta sallii itsensä olla onnellinen? Tätähän täällä Suomessa tykätään tehdä ja radiossakin joka aamu muistutellaan, miten kamala keli ja hirveän kylmää joka päivä on.

Samoin kuin et voi vaikuttaa säähän niin et voi vaikuttaa itsesi ulkopuolisiin ihmisiin. Ihan sama kuinka paljon sitä aurinkoa tai hyvää haluat niin saatat saada sitä 2 x 2 viikkoa tai et ollenkaan. Oletko ihan varma, että haluat alistua sellaiseen kohtaloon? Muut päättäkööt olotiloistasi, oli se sitten sääukko tai äitisi?

Ei, vaan sinä toteat, että kas, pakkasta on 30 astetta ja ilma on kirpeä ja kirkas. Laitan sopivan paljon päälle ja varaudun tänään näihin asioihin. Kohdistan katseeni näihin asioihin joista pidän ja säästä erityisemmin pitämättä nautin päivästäni. Samoin negatiivinen ihminen, kas, on siinä negatiivinen ihminen, laitan siis henkiset korvatulpat, enkä ota tuota negatiivisuutta itseeni. Keskityn näihin hyviin asioihin ja nautin päivästä tuosta negatiivisesta ihmisestä huolimatta.

Ei myöskään ole tarvetta muistella sitä hirveän epämieluisaa säätä 25.11.1924 ja haluta vuosikymmeniä vierailta ihmisiltä empatiaa ja hyvitystä, joka korvaisi ja hyvittäisi tuon kurjan sään. Sinä ajattelet, että näin se oli silloin kurja sää ja nouset sen tuntemuksen yläpuolelle ja tee samoin negatiivisten ihmisten aiheuttamille tuntemuksille. Muutamat ketjun ei-kiukkuiset vastauksesi osoittavat, että pystyt siihen silloin kun valitset niin.

Oletko tunnetasolla estynyt ihminen? Toisille ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin toisille. Osa on melko immuuneja toisten vaikutukselle, jotkut eivät. Pohjimmiltaan omaa persoonallisuustyyppiä ei merkittävässä määrin pysty muokkaamaan aivan toisenlaiseksi, yritti sitä tai ei. Siksi pitäisi opetella hyväksymään itsensä ja omat tarpeensa, jottei olisi jatkuvassa sisäisessä ristiriidassa.

Tuo em.neuvo on itse asiassa ylitunteellisille ja niille, jotka ovat riippuvaisia muiden aiheuttamista tunnetiloista. Sillä ensin täytyy olla ongelma jonka yläpuolelle pitää päästä ja yhtenä keinona on se, että silloin kun ongelmana on se, että muut ihmiset hallitsevat omia tunnetiloja niin laitetaan sille stoppi tavalla tai toisella ja otetaan omat tunnetilat omaan haltuun. Ei pidä alistua ajatukseen, että on vaan tietynlainen persoona, joten voi yhtä hyvin alistua kohtaloonsa ja olla muiden manipuloitavana vaan kehittää itseään niin, että manipulointi loppuu. Sisäinen ristiriita poistuu kun ymmärtää, että antamalla itsensä muiden hallittavaksi, menettää itsensä.

Ei ole mitään järkeä alistua viettämään elämäänsä mt-ongelmaisena sätkynukkena, jota vedellään naruista iloiseksi ja surulliseksi muiden mielen mukaan. Sellaista ei tarvitse hyväksyä, eikä sellainen ole kenellekään tarve. Sätkynuken tulee katkaista narut ja päättää itse ilostaan.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla on erilailla, ap.

Suomessa on aina arvostettu työntekoa, omaa asuntoa, armeijan käymistä, poliisia, viranomaisia, ja näiden arvostusten pohjalta piirtyy kuva kunnon ihmisestä.

Kuten huomaat, jokainen näistä ominaisuuksista on ulkoinen ominaisuus, eikä liity millään tavalla ihmisyyteen, eikä ihmisessä arvosteta itse ihmisyyttä, sitä, että vaikka mikään ulkoisista ominaisuuksista ei toteutuisi, ihminen olisi silti arvostettava. Tätä on suomalaisuuden ydin, poiketen totaalisesti muusta euroopasta. On melko uskomatonta, että Suomessa elämä/ihminen ei ole mikään itseisarvo. Sodat tuhosivat viimeisetkin rippeet tästä, kun pärjäämisen kulttuuri nousi arvoon.

Voi olla... Samaahan se on r y s sä l lä. Kun ne miehet kuoli sinne sukellusvene Kurskiin, kohauteltiin vain hartioita siellä. Sama Koreoissa jne. Ja siis ymmärrän, ettet tarkoittanut näitä maita :) Voisikin joskus ehkä harkita pitempää reissua ulkomaille, olen nimittäin aina vierastanut muita kulttuureja, ja ajatellut, että Suomen on paras, ja rakastan puhua helppoa, omaa äidinkieltäni, mutta... Onko kokemuksia maista, joissa on siis toisin? Eli miten, siis ihmisyys on arvossa? Mitä ihmisyys syvemmin tarkoittaa tässä kohtaa? Heti alkaa pelottaa, että mä oisin niistä ihmisistä varmaan sitten joku loukkava ja kylmä :(

ap

Että onneksi ne jalkapallopojat eivät jääneet loukkuun luolaan Venäjällä.

Ap

Olen asunut jonkin aikaa Britanniassa, ja sekin maa oli jo siinä suhteessa erilainen kuin Suomi. Paljon vähemmän materialistinen, sen ainakin huomasin. Mutta niin kansoitettuun maahan ei edes pääse kovin helpolla. Että joo.

Ap

Mutta jos mun traumat johtuu äitini torjunnasta, niin miten mä voin niistä ikinä parantua? Eihän asia ole minun vallassani????????

Ap

Ei oo yhtään MUN vallassa, en mä vain saanut äitiäni EI-TORJUMAAN MINUA!!!! Se paSKa SIKA! Sen ta pp a minen kaan ei auttaisi yhtään.

Ap

Teitä ei ole yhtä pahasti torjuttu, minua haukkuvat ja kiusaavat saaaatanan siat, kiusaan teitä, koska äitini torjui minua, ettekä TE osanneet olla HILJAA Tai Myötätuntoisia, id i ootit v*ttupäät!!! Ja siis tämä koskee niitä, jotka on kiusanneet, ei muita.

Ap

Jos ei ole yhtä pahasti torjuttu ei tieyenkään voi olla samanlaisia haavojakaan, äääliöt! Mitä te kuvittelette muiden vaikeista asioista tietävänne? Oppikaa nyt jo se, että mun silmissä olette pelkkää PASKAA! Ja kaikkien muidenkin yhtä lailla torjuttujen.

Ap

Milloin internet olisi koskaan ollutkaan empaattinen. Suosittelen ihan oikeasti välttämään erilaisia keskustelupalstoja ja varsinkin tätä. Netti on roskaa täynnä, koska tänne on helppo oksentaa kaikki kuona.