Minua kiukuttaa se, että ihmisillä ei ole enää mitään kunnon myötätuntoa toisia kohtaan!

Minäminä-itsekeskeisyyden aikakausi kukoistaa. Ihmiset ovat ahneita, rahanhimoisia, narsistisia ja itsekeskeisiä. Ajavat vain omia etuja ja hyötyjä muista.

Some, instagram, materiaalit ja suggar daddyt. Tosi-tv, julkisuus. Nämä kaikki vaikuttaa. Lapset tekevät lapsia, älypuhelin hallitsee suurimman osan koko elämää, mitä voi tällaisella aikakaudella odottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Terapiassa opetellaan usein erottamaan milloin asiat kannattaa yrittää hyväksyä ja milloin niitä kannattaa yrittää muuttaa. Se jos tilanne jollain tietyllä hetkellä tuntuu epätoivoiselta ei tarkoita sitä, että kaikki jatkuisi aina samanlaisena. Elämään voi tulla uusia hyviä ihmisiä ja vanhat huonot ihmisuhteet jäävät sen myötä taka-alalle.

Näin juuri ja se, miten itseä on kohdeltu, vaikuttaa omaan käytökseen.

Jos minua on kohdeltu satuttavasti, on vaikeaa saada myötätuntoa, koska ihmisistä minä olen hirveä itkupilli tai rääkyjä, kun valitan kipua. Näin siis minun lähelläni, varmaan on sukuja, joissa se menee terveemmin, mutta siis en minä parane, ellei haavoja ensin hoideta. Kun ne hoidetaan (terapia), minä VOI saada myötätuntoa paremmin, koska ilmaisuni muuttuu. Kamalan raakaa, koska en ikinä itse ollut syyllinen, mutta onneksi olen voinut ns. pelastaa itseni, koska olen varakkaasta suvusta. Ei kaikille Suomessa ole tarjolla terapioita niin kauan, että apua löytyy. Se on kauheaa. Kaikki ei AINA ole itsestä kiinni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Juuri näin! Tuo oli NIIIIN äitini asenne. Koska HÄN ei osannut, halunnut, what ever, antaa mulle sitä, mitä tarvitsin, hän halusi MITÄTÖIDÄ sen tahdon, tarpeen ja kyvynkin saada sitä, niin HÄNEN ei tarvitsisi tuntea itseään mitättömäksi, jos sen saaminen onnistuisikin muualta! Kauhea ihminen, huoh. Mutta annan sen anteeksi, KOSKA hän ei onneksi onnistunut tapp a maan sitä minusta. Uskon siihen yhä. Kaikki on mahdollista. Kaikki.

Ap

Kuulostaa hienolta! Tuo on niin tuttua monelle narsistin lapselle. Kun vanhempi torjuu lapsen luonnolliset tarpeet, niin lapsi oppii häpeämään itseään torjunnan takia. Se voi vaikuttaa ihmiseen hyvinkin pitkään monissa ihmissuhteissa. Vika on silti siinä huonossa vanhemmassa, ei huolenpitoa kaivanneessa lapsessa. Hyvissä ja toimivissa ihmissuhteissa on tilaa tuoda esiin myös omaa tarvitsevuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some ei todellakaan ole paras paikka myötätunnolle. Paljon järkevämpää yrittää solmia oikeita ihmissuhteita. Kavereilta ja ystäviltä saa myötätuntoa silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Ystävät eivät sano pahasti eivätkä muutenkaan ilkeile. Yksi hyvä ystävä on paljon parempi kuin sata tuntematonta somessa.

Näin käy jos ystävät ovat hyviä, mutta moni huomaa vaikealla hetkellä ettei hänellä olekaan oikeita ystäviä.

Senpä vuoksi kirjoitinkin "yksi hyvä ystävä". Enempää ei tarvitse saadakseen myötätuntoa, yksikin hyvä ystävä riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Some ei todellakaan ole paras paikka myötätunnolle. Paljon järkevämpää yrittää solmia oikeita ihmissuhteita. Kavereilta ja ystäviltä saa myötätuntoa silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Ystävät eivät sano pahasti eivätkä muutenkaan ilkeile. Yksi hyvä ystävä on paljon parempi kuin sata tuntematonta somessa.

No ei keskustelu somessa ole sen ihmeempää kuin se on: keskustelua somessa. En silti sanoisi tätä turhaksi itselleni, tai sille, mitä tarvitsen. Tai tavoitteillenikaan. Vastasin, vaikkei kommnettisi ehkä viitannutkaan itseeni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Juuri näin! Tuo oli NIIIIN äitini asenne. Koska HÄN ei osannut, halunnut, what ever, antaa mulle sitä, mitä tarvitsin, hän halusi MITÄTÖIDÄ sen tahdon, tarpeen ja kyvynkin saada sitä, niin HÄNEN ei tarvitsisi tuntea itseään mitättömäksi, jos sen saaminen onnistuisikin muualta! Kauhea ihminen, huoh. Mutta annan sen anteeksi, KOSKA hän ei onneksi onnistunut tapp a maan sitä minusta. Uskon siihen yhä. Kaikki on mahdollista. Kaikki.

Ap

Kuulostaa hienolta! Tuo on niin tuttua monelle narsistin lapselle. Kun vanhempi torjuu lapsen luonnolliset tarpeet, niin lapsi oppii häpeämään itseään torjunnan takia. Se voi vaikuttaa ihmiseen hyvinkin pitkään monissa ihmissuhteissa. Vika on silti siinä huonossa vanhemmassa, ei huolenpitoa kaivanneessa lapsessa. Hyvissä ja toimivissa ihmissuhteissa on tilaa tuoda esiin myös omaa tarvitsevuuttaan.

Niin, toi on minulle ihan vieras juttu. En osaa tuoda sitä esille, oletusarvo on torjunta. Mutta oonpas onneksi silti mennyt (päässyt!) suhteeseen. Ja vieläpä ihmisen kanssa, joka ei jätä minua yksin (en olisi sitä osannut vaatia, mutta se on käynyt ilmeiseksi) ja joka osaa suojella itseään mun kivulta (kiukulta). Vaikeaa se on ollut ja raskasta, en tiedä, miksi hän lähti mukaan. Ehkä oma kivulias äitisuhde on taustalla (jota saattaa pystyä ratkomaan tämän avulla. Hänen äidillään vaikeutena oli skitsofrenia. Siitähän ei parane, toki hyviä jaksoja voi olla. Vaikka hän ois tukenut miten, skitsofrenia ei poistu. Mä toivon, että mun surut poistuu, kun hänen tukeaan olen saanut, ja voin osoittaa hänelle, että sillä, mitä hän teki, oli TODELLA merkitystä. Sain elämäniloni takaisin, sitten jos/kun saan. Ja olisi oman elämäni tahtipuikoissa, ei äitini tai kukaan muukaan. Se on tavoite ja toive).

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some ei todellakaan ole paras paikka myötätunnolle. Paljon järkevämpää yrittää solmia oikeita ihmissuhteita. Kavereilta ja ystäviltä saa myötätuntoa silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Ystävät eivät sano pahasti eivätkä muutenkaan ilkeile. Yksi hyvä ystävä on paljon parempi kuin sata tuntematonta somessa.

Näin käy jos ystävät ovat hyviä, mutta moni huomaa vaikealla hetkellä ettei hänellä olekaan oikeita ystäviä.

Mulla ei ole ollut millään hetkellä oikeita ystäviä. Osittain sanon sitäkin äitini syyksi, syy ei ainakaan ole se, että olisin niin epämiellyttävä tai kuraa, kuten moni kuvittelee, ettei kukaan ikinä voisi olla ystäväni. Narsistihan kertoo sellaista p*skaa lapselleen tästä (antaa tavallaaan sinne peiliin niin p-*skaa kuvaa), että uhri ajattelee, että voi sitä ressukkaa, jonka pitäisi tukeutua minuun. Vaikkei se olisi lainkaan totuus.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some ei todellakaan ole paras paikka myötätunnolle. Paljon järkevämpää yrittää solmia oikeita ihmissuhteita. Kavereilta ja ystäviltä saa myötätuntoa silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Ystävät eivät sano pahasti eivätkä muutenkaan ilkeile. Yksi hyvä ystävä on paljon parempi kuin sata tuntematonta somessa.

No ei keskustelu somessa ole sen ihmeempää kuin se on: keskustelua somessa. En silti sanoisi tätä turhaksi itselleni, tai sille, mitä tarvitsen. Tai tavoitteillenikaan. Vastasin, vaikkei kommnettisi ehkä viitannutkaan itseeni.

Ap

Kommenttini ei tosiaan viitannut  sinuun vaan aiheeseen yleensä. Some on aika raadollinen paikka ja vastaan voi tulla asioita, joita ei haluaisi. Varsinkin, kun kirjoitellaan anonyyminä. 

Näinhän se on. Itse olen todella empaattinen ja sellainen joka auttaa työkseen muita ja lisäksi vapaa-ajalla on kavereiden apuna. Hoidan toisten lapsia ja kuuntelen sydänsurut ym.

Minulle itselleni on tapahtunut hirveitä asiaoita viime vuosina paljonkin: avioero, lähesten kuolemia ym. Työpaikallani kaikki tietävät että minulla ei ole miestä eikä juuri varallisuutta ja todella usein selittävät minulle miehistään ja hienoista matkoistaan ja shoppailuistaan. Sellaisella kehuvalla tyylillä. Ihmettelen tätä hieman, koska itse en esim. puhu kehuskellen lapsistani sellaiselle työkaverille jonka tiedän olevan lapseton ja kykenemätön saamaan koskaan lasta. Kaiken huippu oli työkaverini joka kuultuaan äitini kuolleen alkoi selittää samana päivänä minulle kuinka hänen äitinsä hoitaa hänen lapsensa ja laittaa perheen ruuat ja antaa hänelle paljon rahaa lastenvaateshoppailuun. Mikä helvetti ihmisiä vaivaa????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Itse olen todella empaattinen ja sellainen joka auttaa työkseen muita ja lisäksi vapaa-ajalla on kavereiden apuna. Hoidan toisten lapsia ja kuuntelen sydänsurut ym.

Minulle itselleni on tapahtunut hirveitä asiaoita viime vuosina paljonkin: avioero, lähesten kuolemia ym. Työpaikallani kaikki tietävät että minulla ei ole miestä eikä juuri varallisuutta ja todella usein selittävät minulle miehistään ja hienoista matkoistaan ja shoppailuistaan. Sellaisella kehuvalla tyylillä. Ihmettelen tätä hieman, koska itse en esim. puhu kehuskellen lapsistani sellaiselle työkaverille jonka tiedän olevan lapseton ja kykenemätön saamaan koskaan lasta. Kaiken huippu oli työkaverini joka kuultuaan äitini kuolleen alkoi selittää samana päivänä minulle kuinka hänen äitinsä hoitaa hänen lapsensa ja laittaa perheen ruuat ja antaa hänelle paljon rahaa lastenvaateshoppailuun. Mikä helvetti ihmisiä vaivaa????

Aivan totaalinen myötätuntovaje. Se saa ihmiset käyttäytymään surevan ihmisen seurassa todella omalaatuisesti. Ei olla edes pientä hetkeä valmiita keskittymään toisen tukemiseen, jottei oma fiilis vain hetkeksikään laskisi. Ei edes siinä tapauksessa, että tämän pienen hetken tukena oleminen olisi todella merkittävä asia surevalle ja auttaisi häntä pääsemään eteenpäin. Ei, oma napa ennen kaikkea ihan aina.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Itse olen todella empaattinen ja sellainen joka auttaa työkseen muita ja lisäksi vapaa-ajalla on kavereiden apuna. Hoidan toisten lapsia ja kuuntelen sydänsurut ym.

Minulle itselleni on tapahtunut hirveitä asiaoita viime vuosina paljonkin: avioero, lähesten kuolemia ym. Työpaikallani kaikki tietävät että minulla ei ole miestä eikä juuri varallisuutta ja todella usein selittävät minulle miehistään ja hienoista matkoistaan ja shoppailuistaan. Sellaisella kehuvalla tyylillä. Ihmettelen tätä hieman, koska itse en esim. puhu kehuskellen lapsistani sellaiselle työkaverille jonka tiedän olevan lapseton ja kykenemätön saamaan koskaan lasta. Kaiken huippu oli työkaverini joka kuultuaan äitini kuolleen alkoi selittää samana päivänä minulle kuinka hänen äitinsä hoitaa hänen lapsensa ja laittaa perheen ruuat ja antaa hänelle paljon rahaa lastenvaateshoppailuun. Mikä helvetti ihmisiä vaivaa????

Niin just. Itse olen samallalailla herkkä sille, että jos jokin asia voi olla jollekin herkkä kohta, en nyt ala sitä omast elämästäni kehumaan. Äiti tämän opetti ja se on ollut todella viisas neuvo. Eikä tee kyllä mielikään. Kyllä olisi syytä etsiskellä samanhenkistä seuraa ja kertoilla sitten heille kaikki tuontyyppiset onnet ja asiat. Eikä se tarkoita sitä, että ei suo muille hyvää, mutta miksi sen, jolta se asia puuttuu, pitäisi taasen pönkittää tai hihkua sitä omaavan oloa? Esim. ne asiat mitkä itsellä on hyvin, on hyvin, vaikkei kukaan intoilisi kanssani mitenkään. Ja olettaa voi sitä "intoilua", jos sitä kaipaa, tosiaan vaikkapa saman kokeneilta mieluiten!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Näin kirjoittavat yleensä joko ne ihmiset jolla omat sosiaaliset suhteet ovat hyvällä mallilla tai sitten ne, jotka ovat huonojen kokemustensa takia oppineet välttelevästi kiintyviksi. Eivät edes uskalla yrittää solmia läheisiä ihmissuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Kyllä se riippuu, voi hyvänen aika. Moni on kesällä ja auringossakin onnellisempi, kun hirmupakkasilla kamalassa myrskyssä. Haluan hyvää, ja sillä sipuli. Toki siitä on itse vastuussa, millä mielellä siellä myrskyssäkin ollaan, mutta siis silti....haluan sitä hyvää. En sitä huonoa. Sitä on nyt ollut jo niiiin kauan, kiitos äitini, näin koen, että kiitos äitini. Vaikka en itse "tajunnutkaan" siitä lähteä. Ai miksi en? No, kiitos hänen puheitten ja opetustensa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Näin kirjoittavat yleensä joko ne ihmiset jolla omat sosiaaliset suhteet ovat hyvällä mallilla tai sitten ne, jotka ovat huonojen kokemustensa takia oppineet välttelevästi kiintyviksi. Eivät edes uskalla yrittää solmia läheisiä ihmissuhteita.

Juu, hrrrrrr.....heidän vierellään. Tulee kylmä. Vaikka kai hekin kaipaisivat hyvää, mutta mä etsin sitä itselleni :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Terapeutit ovat yleisesti ottaen sitä mieltä, että ihmisen tulisi valita seuransa tarkasti, koska tunteet tarttuvat helposti.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Itse olen todella empaattinen ja sellainen joka auttaa työkseen muita ja lisäksi vapaa-ajalla on kavereiden apuna. Hoidan toisten lapsia ja kuuntelen sydänsurut ym.

Minulle itselleni on tapahtunut hirveitä asiaoita viime vuosina paljonkin: avioero, lähesten kuolemia ym. Työpaikallani kaikki tietävät että minulla ei ole miestä eikä juuri varallisuutta ja todella usein selittävät minulle miehistään ja hienoista matkoistaan ja shoppailuistaan. Sellaisella kehuvalla tyylillä. Ihmettelen tätä hieman, koska itse en esim. puhu kehuskellen lapsistani sellaiselle työkaverille jonka tiedän olevan lapseton ja kykenemätön saamaan koskaan lasta. Kaiken huippu oli työkaverini joka kuultuaan äitini kuolleen alkoi selittää samana päivänä minulle kuinka hänen äitinsä hoitaa hänen lapsensa ja laittaa perheen ruuat ja antaa hänelle paljon rahaa lastenvaateshoppailuun. Mikä helvetti ihmisiä vaivaa????

Ihmisiä vaivaa liian suuri määrä ihmisiä. Tarkoitan, että kun ennen saatettiin olla samassa työpaikassa 30 vuotta samojen työkavereiden kanssa, ei ollut kodin ulkopuolisia harrastusporukoita, lasten koulusta ei ollut tekemisissä kuin opettajan kanssa jne, aidosti merkittävien ihmisten määrä kaikkiin ihmissuhteisiin verrattuna oli paljon suurempi kuin nykyisin. Nykyään ihmisiä tulee ja menee, joten suurin osa jää merkityksettömiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Terapeutit ovat yleisesti ottaen sitä mieltä, että ihmisen tulisi valita seuransa tarkasti, koska tunteet tarttuvat helposti.

Ehkä vähän turhan vahva statement terapeutilta, minusta. Alkaa kuulostaa sille, että "syrji kalle, kalle on ikävä". Ei se, ettei sano, että valitse seurasi tarkasti, tarkoita, että kallen tai muutenkaan kaikkien kanssa pitää tai kuuluu olla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.

Ap

Ainoastaan itse voi parantaa itsensä. Kukaan ei voi parantaa sinua sinun puolestasi.

Väärin, s**tanan paska. Tuo on sinulle vain lause, jolla sinä et joudu kokemaan syyllisyyttä muiden tuskista. Yksin ei ihminen voi itseään auttaa, muuten jos voisi, kukaan ei olisi juoppona katuojassa. Minun mieheni on syy avun saamiseeni, asioitteni eteenpäin menemiseen ja siihen, että minulla on mahdollisuus ratkaista ne. Siihen tarvittiin häntä ja hänet. Piste. Äitini oli tuhonnut niin paljon.

Ap

Pyydä anteeksi ja häpeä!

Ai mitä ja keneltä? En häpeä, Äitini tuhoilut ovat hänen syynsä, eivät minun, eikä se, mitä se sai aikaan.

Ap

Pyydä anteeksi muilta ja häpeä sitä ettet ota vastuuta itsestäsi.

Otan minä, muuthan eivät ota vastuuta itsestään, jos antavat minun kiusata. Ja siis sinä haluat, että ottaisin vastuun, joka kuuluu sinulle, eli ota sinä vastuu itsestäsi, että jos häiritsen sinua, niin mene sinä pois, tähän ketjuun ei ole mikään pakko tulla. Sellaista vastuuta, jota en ottaisi, ei ole. En ota vastuuta sinun tunteistasi, jos sinua loukkaaa se, että jollekin äitiys tuottaa pahaa oloa. Kuten myös tuttärenäkin oleminen. Ja hän käsittelee asiaa julkisella keskustelupalstalla.

Ap

Vain sinä itse voit muuttaa itsesi, ota siis vastuu itsestäsi ja muuta itsesi. Ainoastaan sinä voit antaa itsellesi sen empatian mitä tarvitset, sen anteeksiannon jota tarvitset jne. Vastuunottamista ei ole se, että riehut palstalla rähjäten ihmisille pahaa oloasi. Vain sinä itse voit ottaa vastuun itsestäsi ja antaa itsellesi sen mitä tarvitset. Tee se.

Eeei, kyllä minä haluan sen muilta.

Ap

Sitä sinä et tule saamaan, koska et ota sitä vastaan vaan hylkäät sen. Kieltäydyt näkemästä sinulle osoitettua myötätuntoa, koska nautit torjumisesta, riitelemisestä, loukkaantumisesta katkeruudesta jne. Et tule saamaan, koska loput vastaavat niin kuin metsään huudetaan, eli koskaan sitä sisäistä pikkutyttöä ei tulla paijaamaan ja halaamaan kun se kirkuu ja riehuu menetettyä lapsuuttaan. Näin se menee, näin se on mennyt myös heillä jotka ovat uskaltaneet luopua sisäisestä eepäreiluutta tuntevasta känkkäränkästään, ottaneet vastuun itsestään ja alkaneet elää uutta lukua elämässään. Vello ihan rauhassa omassa sonnassasi ihan niin kauan kuin haluat. Voit vaihtoehdoksi perustaa myötätuntopankin, jonne sijoitat paljon myötätuntoa ja nostat sieltä sitten kun sitä kaipaat. Tuntemattomat eivät ole velvollisia parantamaan äitisi aiheuttamia haavoja, joista sinä et halua päästää irti, vaan revit laitetut laastarit ja salvat pois. Vain sinä voit itsesi parantaa, vain sinä voit luopua ja aloittaa uudestaan, vain sinä.

En ota vastaan, koska minua ei vielä ole parannettu tarpeeksi pitkälle :)

Ap

Koska sinä et ole halunnut parantaa itseäsi :)

Kyllä haluan :)) Mutta en osannut, siksi menin terapiaan.

Ap

Ja tässä samaisessa ketjussa sivulla x haukut terapeuttisi, koska "hän ei sinua parantanut"... Toinen ei voi sinua parantaa vaan ainoastaan sinä itse voit.

Niin? En osannut, eikä hän osannut. Sen sijaan hän otti kyllä maksua siitä. Joten hänen olisi pitänyt osata, kun on kerran koulutus alalle. Mutta ei osannut. Sinustako rahaa voi vaan ottaa, vaikkei osaakaan mitään?

Ap

https://media.giphy.com/media/2jmnf6gznuL8Q/giphy.gif

Hän antoi sinulle paljon työkaluja, mutta väsytit itsesi kun sinulla oli liian kiire torjua ne kaikki.

Et ole tainnut käydä terapiassa? Potilaan ja terapeutin yhteensopivuus on olennaisen tärkeää, jotta paranemisprosessi etenisi.

Niin, ja se, että terapeutti ylipäätään kohtaa potilaan oikein, ei esim. omista lähtökohdistaan ("miten MINÄ saan hänet töihin ja työkykyiseksi") kun se ei ole oiekasti edes potilaan ongelma, vaan esim. yhteyden puute omaan sisimpään jne!

Ap

Ei se terapeuttisi voi tietää sinun ongelmaasi, eikä vääntää navastasi 32 astetta oikealle, että yhteytesi sisimpääsi alkaa toimia. Terapeutti tietää tasan sen mitä sinä kerrot ja voi vain tukea sinua kun korjaat itse itseäsi. Antaa neuvoja jne. mutta jos sinä et osaa avautua niin neuvotkin voivat silloin tuntua sinusta vääriltä. Tosin kaikki tuntuu sinusta väärältä, joten terapeutilla ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa.

Ap on pitkään kertonut siitä, että nyt hänellä on terapeutti, joka osaa auttaa häntä. Vaihto siis kannatti!

Tulosta ei valitettavasti ole näkyvissä.

Tuo on sinun näkemyksesi. Ap kuitenkin on kertonut kokeneensa päässeensä eteenpäin, mikä on paljon olennaisempaa kuin se mitä sinä asiasta ajattelet.

Moni vakavasti sairas kokee olevansa terve, se oma kokemus ei aina ole objektiivinen. Terapeutti ei tosiaan ole pätevä jos neuvoo kerjäämään tuntemattomilta myötätuntoa. Yleensä terapeutti opastaa pärjäämään ilman sitä myötätuntoa jota ei voi saada.

Jos juuri sinulta ei voi saada myötätuntoa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi saada jostakin muualta.

Eli mielestäsi on viisasta terapiaa opettaa ihminen juoksemaan myötätunnon perässä kunnes saa sitä? Olla myötätunnosta riippuvainen eli oma hyvinvointi riippuu silloin toisista ihmisistä? En ole kuullut tuollaisesta terapiasuuntauksesta, miksikä sitä kutsutaan? Läheisriippuvaisuudeksi? Myötätuntoriippuvaisuudeksi?

Ei tässä ole kysymys siitä saako sitä vai ei vaan siitä, että elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan saako sitä vai ei.

Ei minun elämäni (henkeni, vai mitä tarkoitat?) ole sen varassa, vaan se menee seuraavalle tasolle, kun saan sitä. Siis onnellisuus lisääntyy. Ja se on minun oikeuteni, äitini yritti ottaa sitä minulta pois. Ja ottikin.

Ap

Yritä nyt nähdä ongelmasi ja toimintamallisi yhtäläisyys. Ongelmasi on äitisi eli toisen ihmisen negatiivinen vaikutus sinuun. Nyt sanot, että onnellisuutesi on muiden ihmisten käyttäytymisestä (empatia) riippuvaista. Sinun täytyy katkaista tämä riippuvaisuussuhde, jotta voit parantaa itse itsesi. Vaikka kaikki ympärilläsi olisivat negatiivisia niin onnellisuutesi ei saa riippua heistä. Onnellisuutesi taso ei saa riippua muista ihmisistä. Älä alista onneasi muiden ihmisten armopaloiksi.

Terapeutit ovat yleisesti ottaen sitä mieltä, että ihmisen tulisi valita seuransa tarkasti, koska tunteet tarttuvat helposti.

Ehkä vähän turhan vahva statement terapeutilta, minusta. Alkaa kuulostaa sille, että "syrji kalle, kalle on ikävä". Ei se, ettei sano, että valitse seurasi tarkasti, tarkoita, että kallen tai muutenkaan kaikkien kanssa pitää tai kuuluu olla.

Ap

Pointti oli siis siinä, että ihmisen tulisi pitkällä aikavälillä kuunnella tarkasti sitä millaisia tunteita muut hänessä herättävät ja miksi. Ja suhtautua tarvittaessa kriittisestikin omiin tunteisiinsa, muttei silti täysin jättää niitä huomiotta. Jotain ne aina kertovat itsestä ja muista. Lyhyellä aikavälillä tietysti jokainen herättää paljon monenlaisia tunteita muissa, mutta pitkällä aikavälillä kokonaisuuden tulisi olla enemmän plussan puolella jos tekemisissä ollaan vapaaehtoisesti.