Lue keskustelun säännöt.
OAJ ajaa peruskouluun vuosityöaikaa- opettajat eivät halua
19.10.2018 |
Opettajien ammattijärjestö OAJ ajaa pontevasti peruskouluun opettajille vuosityöaikaa, jossa opettajan pitäisi itse raportoida työtuntejaan jne. Erikoista on se, että suuri osa opettajista vastustaa muutosta. OAJ on lisäämässä mm. opetusmäärää, jotta opettajille voidaan maksaa lisää palkkaa. Mikä muu liitto toimii Suomessa samoin? Työntekijän työmäärää lisätään, jotta voidaan maksaa enemmän palkkaa ja sitten kyseessä on palkankorotus. Tämä ei ole vitsi, vaan täyttä totta.
Hommaa hankaloittaa se, että opettajien piirissä on peruskoulussa paljon eri opetusvelvollisuutta noudattavia (19-24 opetustuntia viikossa). OAJ haluaa ajaa kaikkia yhteen opettajuuteen, kuten puheenjohtaja Olli Luukkainen on todennut.
Kommentit (343)
Liityin OAJ:hin ja sain parin kuukauden päästä kyselyn sähköpostiin, että vaikuttiko liittymiseeni mediassa näkyvä nenäpäiväyhteistyö. Tuota...mitä jos OAJ houkuttelisi jäseniä vaikka ajamalla jäsentensä etua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei opettaja itse päätä, mistä kankaat ostetaan. Työnantaja sen päättää, eli kunta. Kunta tekee sopimukset välittäjien kanssa. Kunta päättää, että kankaat ostetaan paikasta X, ruokatarvikkeet paikasta Y ja kirjat paikasta Z. Jos näistä ei ole saatavilla, voi anoa, josko toisesta paikasta saisi.
Käsityötarvikkeet on tarkoin määritelty. Tietty kerämäärä villalankaa, tietty senttimäärä kangasta per oppilas. Myös koneiden korjauksiin on osoitettu tietty summa. Jos se on käytetty, sitten kone jää käyttämättä, kunnes seuraava vuosi ja uusi raha on taas käytettävissä - ellei opettaja itse korjaa. Eikä aina tarvitse olla kyse korjaamisesta vaan ihan langanlaitosta. Minulla on kotona saumuri, ja kyllä saan näpertää tovin jos toisenkin sormet verillä, kun siihen lankoja laitan.
Meidän koulussamme esim. kotitalousopettajat hakevat itse kaupasta päivittäin useamman kassillisen ruokatarvikkeita. Olen kuullut, että joissain kouluissa ne kerätään maksusta etukäteen ja opettaja hakee valmiit kassilliset, ja jossain kuulemma ne jopa toimitetaan koululle asti. Ei meillä. Opettaja itse menee kauppaan, kerää kamaa pitkin poikin, maksaa, pakkaa, kuljettaa koululle ja laittaa kaappeihin seuraavaa päivää varten. Tämä on tehtävä (lähes) päivittäin.
13 riviä; käy kaupassa. On teillä pitkät selostukset tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välitunnit on taukoja, jos "jumala suo". Opettajana voi mennä päivä ilman yhtään taukoa, vessaankin meneminen voi lykkääntyä tunnin tai pari, kun ei vaan ehdi. Sitten voi olla lokoisampi päivä ja ehtiä istua 2-3 välituntia opehuoneessa. Tosin nekin voi keskeytyä koska vaan. Rehtori pyytää kansliaan, joku oppilas tulee opehuoneen ovelle ja tarvii irrottautua setvimään jotain yms. Voin sanoa, että työpäivä on toimistotyötä paljon intensiivisempi ja todellakin saa sen päivän juosta ees taas. Miehelle just sanoin, että mulla on lyhyet päivät. Mies sanoi, että ei ne hänestä vaikuta lyhyiltä, kun joka aamu menet kasiin ja tulet kotiin 14-15 tai joskus vasta 18-19, jos on palaveria tmv. ja sen päälle setvit viestejä, puhut puhelimessa jne.
Otetaan esimerkkinä viime torstai:
8-9 ys-tunti eli palaveria, 9:00 lopetettiin, 9:05 soitti kello
9:05-9:50 opetustunti
9:50-10:05 pikainen pyörähdys palaveriasiasta rehtorin kansliassa
10:05-10:50 opetustunti
10:50-11:05 ruokailu oppilaiden kanssa
11:05-12:15 oppitunti (eli opetan 70min yhden oppitunnin hinnalla!)
12:15-12:30 kopiokoneella
12:30-13:15 oppitunti
13:15-13:30 kahvia opehuoneessa
13:30-15:05 putkeen luokassa oppilaiden kanssaEli 8-15 olin pelkästään yhtä kahvituntia lukuunottamatta koko ajan työssä kiinni. Illalla luin Wilmaa, tein hojksiin päivitystä jne. Missä muussa työssä pitää yli 7 tuntia olla töissä 15 minuutin tauolla?
Perjantaina olin työpaikalla vain 8-14:15 ja ehdin pitää kaksi kahvivarttia. Tykkään työstäni, mutta kadehtijoiden kannattaisi tulla katsomaan ja nauttimaan helpoista päivistä...
Missä muussa työssä suostutaan tekemään omalla vapaa-ajalla töitä?
Yleensä kun töitä tehdään, siitä maksetaan tai niitä töitä ei tehdä. Ei ihmekään ettei opetusalalla palkat nouse eikä kyllä arvostuskaan.No sitähän tässä opettajat kritisoivatkin. OAJ tuntuu olevan ainoa ammattiliitto tässä maassa, joka ajaa työnantajan, eikä työntekijän etuja. Ja on ainoa ammattiliitto, jonka tavoitteena on lisätä työaikaa ja vähentää palkkaa, kun muut ammattiliitot tavoittelevat juuri päinvastaista.
Ei liittoon ole pakko kuulua, erotkaa joukolla. Siis jos se työnantajan etua.
Joukkoero saatetaan nähdäkin vielä...
Vierailija kirjoitti:
Missä tässä keskustelussa on "monikulttuurisuus", eli pakkoislam?
Opettajien jaksaminen?
Ei tuo kyllä meillä ainakaan varsinaisesti työtä lisää. Meillä on pääosin kantasuomalaisia, jotka edustavat noin viittä eri uskontoa/lahkoja sekä kirkkoihin kuulumattomia. Siihen päälle meillä näitä muualta tulleita, joista osa on kristittyjä ja osa mus*imeita. He pyrkivät kaikin tavoin oppimaan kielen tehokkaasti, tekevät todella ahkerasti töitä, ovat hymyileväisiä ja ihania oppilaita. Minua kyllä surettaa, koska he ovat aina yksin koulussa. Kukaan paikallinen ei kaveeraa heidän kanssaan. Ei kysy kuulumisia tai kysy mitäköhän ruokaa tänään on tai oletko pelannut peliä nn. Heitä ei siis varsinaisesti kiusata (no, 500 oppilaan porukassa on kyllä aina joku pään aukoja, sille ei mitään mahda), mutta heidät eristetään muista todella tehokkaasti.
Sitten on vielä aina se suru ja pelko, että heidät lähetetäänkin takaisin. Eivät he uskalla miettiä, mihin hakevat ysiluokan jälkeen, tai edes mihin liikuntapäiväaktiviteettiin osallistuisivat kuukauden päästä. Ensi viikolla he saattavat istua koneessa matkalla sekasorron keskelle vailla mitään kouluttautumismahdollisuuksia. Yksikin kasiluokkalainen sanoi, että jos hänet nyt palautetaan, vuoden päästä hän on äiti. Täytyy sanoa, että sinä päivänä minä kotona pidin omaa tyttölastani sylissä koko illan.
Nyt vasta ymmärrän, että koko Vauvan keskustelupalsta onkin vain turhautuneiden opettajien purkautumispalsta, ei keskustelupalsta!
Ja muutenkin mukavaa kevään alkua kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liityin OAJ:hin ja sain parin kuukauden päästä kyselyn sähköpostiin, että vaikuttiko liittymiseeni mediassa näkyvä nenäpäiväyhteistyö. Tuota...mitä jos OAJ houkuttelisi jäseniä vaikka ajamalla jäsentensä etua.
Vastasit kyllä vai ei?
Noista tauoista kun on täällä väännetty, niin oman työni työehtosopimuksessa sanotaan, että työntekijällä on oikeus kahteen 12 minuutin kahvitaukoon sekä yhteen 30 minuutin ruokataukoon. Nämä ajat lasketaan siitä, kun työntekijä on taukopaikalla. Meillä työpaikkaruokala on 5 minuutin kävelymatkan päässä työpisteeltäni, eli kahvitaukoni on matkoineen 22 minuuttia sekä ruokatauko on matkoineen 40 minuuttia. Työnantaja yritti aluksi lopputilillä uhkailemalla saada meitä viettämään taukomme koneen ääressä, eikä työnantajan mukaan tarvinnut laskea noita matkoja taukopaikalle. Oma ammattiliittoni onneksi ajaa työntekijöiden etuja ja hyvin nopeaan sieltä otettiin yhteyttä työnantajaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajat eivät ole laiskoja ja työtä heillä on ihan hirveästi, kuten useimmilla muillakin, alasta riippumatta. Opettajat ansaitsevat myötätuntoa. Samalla toivon, että opettajat antavat sitä myös muiden alojen ihmisille ja ovat kiinnostuneita kuulemaan ja ymmärtämään miten rankkaa muillakin aloilla on. Valitettavasti kokemukseni mukaan näin ei ole... useat opettajatuttuni ja muut opettajat, joihin eri (työ)yhteyksissä tutustun, eivät ole kiinnostuneita muiden töistä eivätkä suhtaudu empaattisesti...vaan tuovat vain esille oman työnsä rankkuutta (vertaillen, kuinka on rankempaa kuin mikään muu työ)...tämä harmittaa ja vähentää myös itselläni halua olka empaattinen opettajia kohtaan... valitettavasti😕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tässä keskustelussa on "monikulttuurisuus", eli pakkoislam?
Opettajien jaksaminen?
Ei tuo kyllä meillä ainakaan varsinaisesti työtä lisää. Meillä on pääosin kantasuomalaisia, jotka edustavat noin viittä eri uskontoa/lahkoja sekä kirkkoihin kuulumattomia. Siihen päälle meillä näitä muualta tulleita, joista osa on kristittyjä ja osa mus*imeita. He pyrkivät kaikin tavoin oppimaan kielen tehokkaasti, tekevät todella ahkerasti töitä, ovat hymyileväisiä ja ihania oppilaita. Minua kyllä surettaa, koska he ovat aina yksin koulussa. Kukaan paikallinen ei kaveeraa heidän kanssaan. Ei kysy kuulumisia tai kysy mitäköhän ruokaa tänään on tai oletko pelannut peliä nn. Heitä ei siis varsinaisesti kiusata (no, 500 oppilaan porukassa on kyllä aina joku pään aukoja, sille ei mitään mahda), mutta heidät eristetään muista todella tehokkaasti.
Sitten on vielä aina se suru ja pelko, että heidät lähetetäänkin takaisin. Eivät he uskalla miettiä, mihin hakevat ysiluokan jälkeen, tai edes mihin liikuntapäiväaktiviteettiin osallistuisivat kuukauden päästä. Ensi viikolla he saattavat istua koneessa matkalla sekasorron keskelle vailla mitään kouluttautumismahdollisuuksia. Yksikin kasiluokkalainen sanoi, että jos hänet nyt palautetaan, vuoden päästä hän on äiti. Täytyy sanoa, että sinä päivänä minä kotona pidin omaa tyttölastani sylissä koko illan.
Olen ollut useammallakin koululla töissä, jossa on maa.han.muut.ta.ji.a, enkä ole törmännyt vastaavaan ilmiöön, että heidät jätettäisiin yksin. Päinvastoin keräävät usein isonkin kaveripiirin. Toki olen ollut töissä vain pääkaupunkiseudulla ja Turussa, joissa ollaan ehkä totuttu muualta tulleisiin enemmän kuin maakunnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajat eivät ole laiskoja ja työtä heillä on ihan hirveästi, kuten useimmilla muillakin, alasta riippumatta. Opettajat ansaitsevat myötätuntoa. Samalla toivon, että opettajat antavat sitä myös muiden alojen ihmisille ja ovat kiinnostuneita kuulemaan ja ymmärtämään miten rankkaa muillakin aloilla on. Valitettavasti kokemukseni mukaan näin ei ole... useat opettajatuttuni ja muut opettajat, joihin eri (työ)yhteyksissä tutustun, eivät ole kiinnostuneita muiden töistä eivätkä suhtaudu empaattisesti...vaan tuovat vain esille oman työnsä rankkuutta (vertaillen, kuinka on rankempaa kuin mikään muu työ)...tämä harmittaa ja vähentää myös itselläni halua olka empaattinen opettajia kohtaan... valitettavasti😕
Itse en kaipaa empatiaa tai myötätuntoa omaa työtäni kohtaan. En hae säälipisteitä ja ymmärrän, että työelämä on kiristynyt kautta linjan. Ainut asia, joka vitu*taa, on se, että työtäni aliarvostetaan ja minua haukutaan laiskaksi, vaikka olen työuuupumuksen partaalla. Edellisen virkkeen valitettavasti jotkut tulkitsevat siten, että pidän muiden töitä helppoina. Niin en ole koskaan sanonut, enkä sano ilman kokemusta. Itselläni on kokemusta noin 10 eri ammatista, ja kaikissa oli omat hyvät puolensa ja omat huonot puolensa, eikä opettajan ammatti ole todellakaan sieltä helpoimmasta päästä. Tietyillä aloilla on jo menty mitoituksissa liian pitkälle, kuten siivoojan (laitosapulainen, palvelutyöntekijä, tai joku muu nimike) työssä ja monessa ollaan lähestymässä kriittistä rajaa, kuten juuri opettajan työssä. Yhteiskunta tuntuu toimivan liian markkinajohtoisesti ja taisipa itse Nalle W. mainita joskus, että yritysten tehtävä ei ole toimia sosiaaliluukkuna ja tarjota työtä, vaan maksimopida omistajiensa voitot. Ja näinhän yhteiskunta tuntuu toimivan tällä vuosituhannella. Ensin ilmoitetaan YT-neuvotteluista ja 500:n irtisanomisesta ja heti kun YT-neuvottelut ovat ohi, ilmoitetaan, että koska tehtiin niin hyvä tulos, niin johtoporras saa miljoonabonukset, sekä osinkojen määrä tuplataan. Tärkeintä tuntuun olevan työnantajan näkökulmasta, että saadaan pidettyä työntekijät (lue: orjat) sopivassa paineessa ja jatkuvan uhan alla, sekä työntekijäryhmät keskenään riitelemään, että he eivät huomaa pomojensa tekoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei opettaja itse päätä, mistä kankaat ostetaan. Työnantaja sen päättää, eli kunta. Kunta tekee sopimukset välittäjien kanssa. Kunta päättää, että kankaat ostetaan paikasta X, ruokatarvikkeet paikasta Y ja kirjat paikasta Z. Jos näistä ei ole saatavilla, voi anoa, josko toisesta paikasta saisi.
Käsityötarvikkeet on tarkoin määritelty. Tietty kerämäärä villalankaa, tietty senttimäärä kangasta per oppilas. Myös koneiden korjauksiin on osoitettu tietty summa. Jos se on käytetty, sitten kone jää käyttämättä, kunnes seuraava vuosi ja uusi raha on taas käytettävissä - ellei opettaja itse korjaa. Eikä aina tarvitse olla kyse korjaamisesta vaan ihan langanlaitosta. Minulla on kotona saumuri, ja kyllä saan näpertää tovin jos toisenkin sormet verillä, kun siihen lankoja laitan.
Meidän koulussamme esim. kotitalousopettajat hakevat itse kaupasta päivittäin useamman kassillisen ruokatarvikkeita. Olen kuullut, että joissain kouluissa ne kerätään maksusta etukäteen ja opettaja hakee valmiit kassilliset, ja jossain kuulemma ne jopa toimitetaan koululle asti. Ei meillä. Opettaja itse menee kauppaan, kerää kamaa pitkin poikin, maksaa, pakkaa, kuljettaa koululle ja laittaa kaappeihin seuraavaa päivää varten. Tämä on tehtävä (lähes) päivittäin.
13 riviä; käy kaupassa. On teillä pitkät selostukset tässä ketjussa.
Tässä on tyyppiesimerkki oppilaasta, joka tekee työstä raskaan. Selität ja selität ja annat käytännön esimerkkejä, mutta vastaan tulee vain vinkumista ja vit*uilua. Ja silti pitää aina uudelleen selittää, koska meillä on tietty vaatimus työn lopputuloksesta: oppilaan on opittava uusia asioita, osattava ne sekä tunnilla että kokeessa, ja todistusnumero on annettava näytön perusteella. Tilaisuuksia näyttöön on annettava mahdollisimman paljon ja monella tavalla. Kaikki vain eivät halua ottaa maksutonta opetusta vastaan. Semmoista se murrosikä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei opettaja itse päätä, mistä kankaat ostetaan. Työnantaja sen päättää, eli kunta. Kunta tekee sopimukset välittäjien kanssa. Kunta päättää, että kankaat ostetaan paikasta X, ruokatarvikkeet paikasta Y ja kirjat paikasta Z. Jos näistä ei ole saatavilla, voi anoa, josko toisesta paikasta saisi.
Käsityötarvikkeet on tarkoin määritelty. Tietty kerämäärä villalankaa, tietty senttimäärä kangasta per oppilas. Myös koneiden korjauksiin on osoitettu tietty summa. Jos se on käytetty, sitten kone jää käyttämättä, kunnes seuraava vuosi ja uusi raha on taas käytettävissä - ellei opettaja itse korjaa. Eikä aina tarvitse olla kyse korjaamisesta vaan ihan langanlaitosta. Minulla on kotona saumuri, ja kyllä saan näpertää tovin jos toisenkin sormet verillä, kun siihen lankoja laitan.
Meidän koulussamme esim. kotitalousopettajat hakevat itse kaupasta päivittäin useamman kassillisen ruokatarvikkeita. Olen kuullut, että joissain kouluissa ne kerätään maksusta etukäteen ja opettaja hakee valmiit kassilliset, ja jossain kuulemma ne jopa toimitetaan koululle asti. Ei meillä. Opettaja itse menee kauppaan, kerää kamaa pitkin poikin, maksaa, pakkaa, kuljettaa koululle ja laittaa kaappeihin seuraavaa päivää varten. Tämä on tehtävä (lähes) päivittäin.
Jos mun tietokone ei töissä toimi, jää sinä päivänä koneella tehtävät tekemättä kunnes kone on kunnossa, en korjaa itse. Jos kopiokone ei toimi niin sitten ei toimi, odotellaan korjaajaa joka saapuu aikana x.
Älkää hyvät opettajat olko liian kilttejä, ei kaikkeen tarvitse suostua. Seuraavassa palaverissa voi ehdottaa työaikaa säästäviä työskentelytapoja, ruuat voi tilata kotiintoimituksella, maksaa se opelle maksettava kilometrikorvauskin siitä että käy kaupassa. Jos työnantaja ei maksa saumurin korjausta niin sitten ei maksa, olette loppuvuoden ilman saumuria, itse muistaisin mainita asian jokaisessa viikkopalaverissa.
Niin kauan kuin suostutte tekemään ilmaista työtä ja hankkimaan varusteet omilla rahoilla niin työnantaja ei tee mitään/korjaa tilannetta, ei se hölmö ole, te olette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei opettaja itse päätä, mistä kankaat ostetaan. Työnantaja sen päättää, eli kunta. Kunta tekee sopimukset välittäjien kanssa. Kunta päättää, että kankaat ostetaan paikasta X, ruokatarvikkeet paikasta Y ja kirjat paikasta Z. Jos näistä ei ole saatavilla, voi anoa, josko toisesta paikasta saisi.
Käsityötarvikkeet on tarkoin määritelty. Tietty kerämäärä villalankaa, tietty senttimäärä kangasta per oppilas. Myös koneiden korjauksiin on osoitettu tietty summa. Jos se on käytetty, sitten kone jää käyttämättä, kunnes seuraava vuosi ja uusi raha on taas käytettävissä - ellei opettaja itse korjaa. Eikä aina tarvitse olla kyse korjaamisesta vaan ihan langanlaitosta. Minulla on kotona saumuri, ja kyllä saan näpertää tovin jos toisenkin sormet verillä, kun siihen lankoja laitan.
Meidän koulussamme esim. kotitalousopettajat hakevat itse kaupasta päivittäin useamman kassillisen ruokatarvikkeita. Olen kuullut, että joissain kouluissa ne kerätään maksusta etukäteen ja opettaja hakee valmiit kassilliset, ja jossain kuulemma ne jopa toimitetaan koululle asti. Ei meillä. Opettaja itse menee kauppaan, kerää kamaa pitkin poikin, maksaa, pakkaa, kuljettaa koululle ja laittaa kaappeihin seuraavaa päivää varten. Tämä on tehtävä (lähes) päivittäin.
13 riviä; käy kaupassa. On teillä pitkät selostukset tässä ketjussa.
Tässä on tyyppiesimerkki oppilaasta, joka tekee työstä raskaan. Selität ja selität ja annat käytännön esimerkkejä, mutta vastaan tulee vain vinkumista ja vit*uilua. Ja silti pitää aina uudelleen selittää, koska meillä on tietty vaatimus työn lopputuloksesta: oppilaan on opittava uusia asioita, osattava ne sekä tunnilla että kokeessa, ja todistusnumero on annettava näytön perusteella. Tilaisuuksia näyttöön on annettava mahdollisimman paljon ja monella tavalla. Kaikki vain eivät halua ottaa maksutonta opetusta vastaan. Semmoista se murrosikä on.
Mitä ihmettä, opetetaanko nykyään selittämään kaksi sanaa sadalla sanalla, vai mitä tarkoitat? En ymmärrä tuosta selityksestä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei opettaja itse päätä, mistä kankaat ostetaan. Työnantaja sen päättää, eli kunta. Kunta tekee sopimukset välittäjien kanssa. Kunta päättää, että kankaat ostetaan paikasta X, ruokatarvikkeet paikasta Y ja kirjat paikasta Z. Jos näistä ei ole saatavilla, voi anoa, josko toisesta paikasta saisi.
Käsityötarvikkeet on tarkoin määritelty. Tietty kerämäärä villalankaa, tietty senttimäärä kangasta per oppilas. Myös koneiden korjauksiin on osoitettu tietty summa. Jos se on käytetty, sitten kone jää käyttämättä, kunnes seuraava vuosi ja uusi raha on taas käytettävissä - ellei opettaja itse korjaa. Eikä aina tarvitse olla kyse korjaamisesta vaan ihan langanlaitosta. Minulla on kotona saumuri, ja kyllä saan näpertää tovin jos toisenkin sormet verillä, kun siihen lankoja laitan.
Meidän koulussamme esim. kotitalousopettajat hakevat itse kaupasta päivittäin useamman kassillisen ruokatarvikkeita. Olen kuullut, että joissain kouluissa ne kerätään maksusta etukäteen ja opettaja hakee valmiit kassilliset, ja jossain kuulemma ne jopa toimitetaan koululle asti. Ei meillä. Opettaja itse menee kauppaan, kerää kamaa pitkin poikin, maksaa, pakkaa, kuljettaa koululle ja laittaa kaappeihin seuraavaa päivää varten. Tämä on tehtävä (lähes) päivittäin.
13 riviä; käy kaupassa. On teillä pitkät selostukset tässä ketjussa.
Tässä on tyyppiesimerkki oppilaasta, joka tekee työstä raskaan. Selität ja selität ja annat käytännön esimerkkejä, mutta vastaan tulee vain vinkumista ja vit*uilua. Ja silti pitää aina uudelleen selittää, koska meillä on tietty vaatimus työn lopputuloksesta: oppilaan on opittava uusia asioita, osattava ne sekä tunnilla että kokeessa, ja todistusnumero on annettava näytön perusteella. Tilaisuuksia näyttöön on annettava mahdollisimman paljon ja monella tavalla. Kaikki vain eivät halua ottaa maksutonta opetusta vastaan. Semmoista se murrosikä on.
Mitä ihmettä, opetetaanko nykyään selittämään kaksi sanaa sadalla sanalla, vai mitä tarkoitat? En ymmärrä tuosta selityksestä yhtään mitään.
Miksi Tolkien kirjoitti 3 kirjaa aiheesta "Taru sormusten herrasta", kun olisi voinut tiivistää kaiken yhteen virkkeeseen: Jotkut lyhytkasvuiset hyypiöt lähtivät kuljettamaan taikasormusta tulivuoreen tuhottavaksi ja samaan aikaan toiset hyypiöt yrittivät estää heidän matkansa."
Luin äsken opettajien vuosityöajasta. Eli nyt teette ilmaiseksi lisätyötä.
Kun käytössä on vuosityöaika, niin lisätyöt maksetaan.
Mikä mättää? Ilmaistyö loppuu.
Mukaan lasketaan myös esim. kotisohvalla lauantaina tehty työ.
Mikä asia huononee, osaako joku kertoa tyhmälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei se mene noin. Ei vaan mene, jos yhtään empatiakykyä on. Minä en oppilaalle sano, että en auta kun tulevat hädissään pyytämään.
Saumurin vienti korjaamoon tarkoittaa, ettei seuraavan päivän käsityöntunnilla päästä ompelemaan sillä. Parempi korjata itse.
Kankaat on jostain ostettava jos meinaa pitää oppitunnit. Meillä on yhteinen varasto, josta kaikki hakee tarvikkeet eikä keväällä tilatut materiaalit useinkaan riitä.
Turha tulla neuvomaan jos ei työn luonne ole tuon paremmin tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei opettaja itse päätä, mistä kankaat ostetaan. Työnantaja sen päättää, eli kunta. Kunta tekee sopimukset välittäjien kanssa. Kunta päättää, että kankaat ostetaan paikasta X, ruokatarvikkeet paikasta Y ja kirjat paikasta Z. Jos näistä ei ole saatavilla, voi anoa, josko toisesta paikasta saisi.
Käsityötarvikkeet on tarkoin määritelty. Tietty kerämäärä villalankaa, tietty senttimäärä kangasta per oppilas. Myös koneiden korjauksiin on osoitettu tietty summa. Jos se on käytetty, sitten kone jää käyttämättä, kunnes seuraava vuosi ja uusi raha on taas käytettävissä - ellei opettaja itse korjaa. Eikä aina tarvitse olla kyse korjaamisesta vaan ihan langanlaitosta. Minulla on kotona saumuri, ja kyllä saan näpertää tovin jos toisenkin sormet verillä, kun siihen lankoja laitan.
Meidän koulussamme esim. kotitalousopettajat hakevat itse kaupasta päivittäin useamman kassillisen ruokatarvikkeita. Olen kuullut, että joissain kouluissa ne kerätään maksusta etukäteen ja opettaja hakee valmiit kassilliset, ja jossain kuulemma ne jopa toimitetaan koululle asti. Ei meillä. Opettaja itse menee kauppaan, kerää kamaa pitkin poikin, maksaa, pakkaa, kuljettaa koululle ja laittaa kaappeihin seuraavaa päivää varten. Tämä on tehtävä (lähes) päivittäin.
13 riviä; käy kaupassa. On teillä pitkät selostukset tässä ketjussa.
Tässä on tyyppiesimerkki oppilaasta, joka tekee työstä raskaan. Selität ja selität ja annat käytännön esimerkkejä, mutta vastaan tulee vain vinkumista ja vit*uilua. Ja silti pitää aina uudelleen selittää, koska meillä on tietty vaatimus työn lopputuloksesta: oppilaan on opittava uusia asioita, osattava ne sekä tunnilla että kokeessa, ja todistusnumero on annettava näytön perusteella. Tilaisuuksia näyttöön on annettava mahdollisimman paljon ja monella tavalla. Kaikki vain eivät halua ottaa maksutonta opetusta vastaan. Semmoista se murrosikä on.
Mitä ihmettä, opetetaanko nykyään selittämään kaksi sanaa sadalla sanalla, vai mitä tarkoitat? En ymmärrä tuosta selityksestä yhtään mitään.
Miksi Tolkien kirjoitti 3 kirjaa aiheesta "Taru sormusten herrasta", kun olisi voinut tiivistää kaiken yhteen virkkeeseen: Jotkut lyhytkasvuiset hyypiöt lähtivät kuljettamaan taikasormusta tulivuoreen tuhottavaksi ja samaan aikaan toiset hyypiöt yrittivät estää heidän matkansa."
No nyt ymmärrän, opetetaan satukirjailijoiksi. Kiitos tiedosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Minäkin olen ollut opettajana, jolla on 2 viikkotuntia käsityönopetusta. Palkassa oli erikseen joku lisäpalkkio, muistaakseni 50€/kk nimenomaan käsityötarvikkeitten hankkimisen vuoksi. Saumurin korjauksesta olisin laskuttanut tuntipalkan erikseen, jos minun kykyni olisivat riittäneet siihen.
Karkkitilaukset koulun kautta pitäisi lailla kieltää, sillä se jos mikä on lapsityövoiman hyväksikäyttöä.
Jos tosiaan OAJ arvostaa nenäpäivää, niin taas tiedän yhden hyvän syyn, miksi en ole katsonut tarpeelliseksi liittyä OAJ:öön. Olenko ainoa, jolla punaisesta nenästä tulee mieleen Nasse-setä ja punanenäiset pultsarit.
Työskentelen ammattikorkeakoulussa lehtorina ja meillä on käytössä vuosityöaika. Resurssit on ajettu niin tiukoille, ettei kukaan enää selviä töistään. Mitään joustoa ei ole ja kaikki työaikasuunnitelman (TAS) ulkopuoliset työtehtävät, esim. opiskelijoiden ohjaus, ongelmatilanteiden selvittelyt, korvaavat tehtävät jne. tehdään omalla ajalla. Vuosityöaika on 1624, mikä tarkoitaa 8,12t työpäiviä, jotka eivät sisällä yhtään taukoa. Itse työskentelen koko Uudenmaan alueella ja ajomatkat esim. Hyvinkäältä Raaseporiin eivät ole työaikaa. Eli käytännössä teen joka päivä 11-12 tuntisia työpäiviä. Pitäkää peruskoulun opettajat kynsin ja hampain kiinni työehdoistanne! Meillä tilanne on ihan kestämätön ja kaikki uuvuksissa.
Ei opettaja itse päätä, mistä kankaat ostetaan. Työnantaja sen päättää, eli kunta. Kunta tekee sopimukset välittäjien kanssa. Kunta päättää, että kankaat ostetaan paikasta X, ruokatarvikkeet paikasta Y ja kirjat paikasta Z. Jos näistä ei ole saatavilla, voi anoa, josko toisesta paikasta saisi.
Käsityötarvikkeet on tarkoin määritelty. Tietty kerämäärä villalankaa, tietty senttimäärä kangasta per oppilas. Myös koneiden korjauksiin on osoitettu tietty summa. Jos se on käytetty, sitten kone jää käyttämättä, kunnes seuraava vuosi ja uusi raha on taas käytettävissä - ellei opettaja itse korjaa. Eikä aina tarvitse olla kyse korjaamisesta vaan ihan langanlaitosta. Minulla on kotona saumuri, ja kyllä saan näpertää tovin jos toisenkin sormet verillä, kun siihen lankoja laitan.
Meidän koulussamme esim. kotitalousopettajat hakevat itse kaupasta päivittäin useamman kassillisen ruokatarvikkeita. Olen kuullut, että joissain kouluissa ne kerätään maksusta etukäteen ja opettaja hakee valmiit kassilliset, ja jossain kuulemma ne jopa toimitetaan koululle asti. Ei meillä. Opettaja itse menee kauppaan, kerää kamaa pitkin poikin, maksaa, pakkaa, kuljettaa koululle ja laittaa kaappeihin seuraavaa päivää varten. Tämä on tehtävä (lähes) päivittäin.