Lue keskustelun säännöt.
OAJ ajaa peruskouluun vuosityöaikaa- opettajat eivät halua
19.10.2018 |
Opettajien ammattijärjestö OAJ ajaa pontevasti peruskouluun opettajille vuosityöaikaa, jossa opettajan pitäisi itse raportoida työtuntejaan jne. Erikoista on se, että suuri osa opettajista vastustaa muutosta. OAJ on lisäämässä mm. opetusmäärää, jotta opettajille voidaan maksaa lisää palkkaa. Mikä muu liitto toimii Suomessa samoin? Työntekijän työmäärää lisätään, jotta voidaan maksaa enemmän palkkaa ja sitten kyseessä on palkankorotus. Tämä ei ole vitsi, vaan täyttä totta.
Hommaa hankaloittaa se, että opettajien piirissä on peruskoulussa paljon eri opetusvelvollisuutta noudattavia (19-24 opetustuntia viikossa). OAJ haluaa ajaa kaikkia yhteen opettajuuteen, kuten puheenjohtaja Olli Luukkainen on todennut.
Kommentit (343)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei se mene noin. Ei vaan mene, jos yhtään empatiakykyä on. Minä en oppilaalle sano, että en auta kun tulevat hädissään pyytämään.
Saumurin vienti korjaamoon tarkoittaa, ettei seuraavan päivän käsityöntunnilla päästä ompelemaan sillä. Parempi korjata itse.
Kankaat on jostain ostettava jos meinaa pitää oppitunnit. Meillä on yhteinen varasto, josta kaikki hakee tarvikkeet eikä keväällä tilatut materiaalit useinkaan riitä.Turha tulla neuvomaan jos ei työn luonne ole tuon paremmin tiedossa.
Kokemusta opettajan sijaisena yhteensä useita vuosia 7 eri peruskoulusta. Kun lähimpään saumurikorjaamoon on useimmista työpaikoistani ollut n.150km, on ollut itsestään selvää, että käsityöluokassa on useampi kone. Konetta KORJAAVALLE henkilölle maksetaan siitä erillinen korvaus, olipa hän sitten opettaja tai vaikka talonmies.
En minäkään ole sanonut oppilaille ei, kun on ollut hätä, mutta niin housujen kuin kännykän etsintä menisi muun työn ohessa.
Totta on, että sivulliset eivät tiedä mitä kaikkea opettajan päivään sisältyy. Olen minäkin 10-tuntisia päiviä tehnyt, mutta myös 4-tuntisia. Se on aika paljon omaa valintaa, miten aikaansa käyttää. Harmi, että eniten tunteja joutuvat tekemään nuorimmat ja kokemattomimmat, joilla on pienin palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei opettaja itse päätä, mistä kankaat ostetaan. Työnantaja sen päättää, eli kunta. Kunta tekee sopimukset välittäjien kanssa. Kunta päättää, että kankaat ostetaan paikasta X, ruokatarvikkeet paikasta Y ja kirjat paikasta Z. Jos näistä ei ole saatavilla, voi anoa, josko toisesta paikasta saisi.
Käsityötarvikkeet on tarkoin määritelty. Tietty kerämäärä villalankaa, tietty senttimäärä kangasta per oppilas. Myös koneiden korjauksiin on osoitettu tietty summa. Jos se on käytetty, sitten kone jää käyttämättä, kunnes seuraava vuosi ja uusi raha on taas käytettävissä - ellei opettaja itse korjaa. Eikä aina tarvitse olla kyse korjaamisesta vaan ihan langanlaitosta. Minulla on kotona saumuri, ja kyllä saan näpertää tovin jos toisenkin sormet verillä, kun siihen lankoja laitan.
Meidän koulussamme esim. kotitalousopettajat hakevat itse kaupasta päivittäin useamman kassillisen ruokatarvikkeita. Olen kuullut, että joissain kouluissa ne kerätään maksusta etukäteen ja opettaja hakee valmiit kassilliset, ja jossain kuulemma ne jopa toimitetaan koululle asti. Ei meillä. Opettaja itse menee kauppaan, kerää kamaa pitkin poikin, maksaa, pakkaa, kuljettaa koululle ja laittaa kaappeihin seuraavaa päivää varten. Tämä on tehtävä (lähes) päivittäin.
13 riviä; käy kaupassa. On teillä pitkät selostukset tässä ketjussa.
Tässä on tyyppiesimerkki oppilaasta, joka tekee työstä raskaan. Selität ja selität ja annat käytännön esimerkkejä, mutta vastaan tulee vain vinkumista ja vit*uilua. Ja silti pitää aina uudelleen selittää, koska meillä on tietty vaatimus työn lopputuloksesta: oppilaan on opittava uusia asioita, osattava ne sekä tunnilla että kokeessa, ja todistusnumero on annettava näytön perusteella. Tilaisuuksia näyttöön on annettava mahdollisimman paljon ja monella tavalla. Kaikki vain eivät halua ottaa maksutonta opetusta vastaan. Semmoista se murrosikä on.
Mitä ihmettä, opetetaanko nykyään selittämään kaksi sanaa sadalla sanalla, vai mitä tarkoitat? En ymmärrä tuosta selityksestä yhtään mitään.
Miksi Tolkien kirjoitti 3 kirjaa aiheesta "Taru sormusten herrasta", kun olisi voinut tiivistää kaiken yhteen virkkeeseen: Jotkut lyhytkasvuiset hyypiöt lähtivät kuljettamaan taikasormusta tulivuoreen tuhottavaksi ja samaan aikaan toiset hyypiöt yrittivät estää heidän matkansa."
No nyt ymmärrän, opetetaan satukirjailijoiksi. Kiitos tiedosta.
Luepa tarkemmin lainaus, jonka voi mielestäsi tiivistää kahteen sanaan: "käy kaupassa". Ei todellakaan ole noin yksinkertaista. Mutta kuten aiemmin jo joku sanoi, niin olet aivan kuin murrosikäinen lapsi, joka saivartelee ja saivartelee, vaikka ei edes ymmärrä mistä saivartelee. Ja tämä on omiaan lisäämään työn kuormitusta. Opettajan kun on kuitenkin yritettävä saada lapsi oppimaan edes jotain, mutta saivartelevaa teiniä vähät kiinnostaa. Toki itse vastaan usein näille näsäviisaille teineille, että jos et ymmärtänyt, niin et tule koskaan ymmärtämäänkään. Sama juttu näyttää olevan sinunkin kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei se mene noin. Ei vaan mene, jos yhtään empatiakykyä on. Minä en oppilaalle sano, että en auta kun tulevat hädissään pyytämään.
Saumurin vienti korjaamoon tarkoittaa, ettei seuraavan päivän käsityöntunnilla päästä ompelemaan sillä. Parempi korjata itse.
Kankaat on jostain ostettava jos meinaa pitää oppitunnit. Meillä on yhteinen varasto, josta kaikki hakee tarvikkeet eikä keväällä tilatut materiaalit useinkaan riitä.Turha tulla neuvomaan jos ei työn luonne ole tuon paremmin tiedossa.
Työn luonne on hyvin tiedossa, siksi en vie yhtään materiaalia kotoa, en käy kaupassa työpäivän jälkeen tai etsi vitosluokkalaisen toppahousuja kun tiedän ettei niitä kuitenkaan löydy. Kuten sanoin, niin kauan kuin korjaatte koneen itse ei työnantaja soita korjaajaa. Kokeilkaapa yksi vuosi ja ette korjaa, on työnantajan vastuulla että välineet on kunnossa, vedotkaa työsuojeluun vaikka. Tai sanokaa ettei ops toteudu jos kone on rikki 6kk vuodesta. Ennen kaikkea, älkää olko lampaita. Ihan riittävästi olen nähnyt uupumuksen partaalla olevia opettajia jotka eivät osaa sanoa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin äsken opettajien vuosityöajasta. Eli nyt teette ilmaiseksi lisätyötä.
Kun käytössä on vuosityöaika, niin lisätyöt maksetaan.
Mikä mättää? Ilmaistyö loppuu.
Mukaan lasketaan myös esim. kotisohvalla lauantaina tehty työ.
Mikä asia huononee, osaako joku kertoa tyhmälle?Pelko on varmaan seuraavassa lainauksessa: "Etukäteen on tärkeää sopia työnantajan kanssa tehtävistä, jotka opettajan edellytetään tekevän ja määritellä aikamäärä, jonka sisällä tehtävät pyritään tekemään."
Tämä jättää liikaa työnantajan päätettäväksi, esim. työnantaja määrittää, että arviointikeskusteluihin ja niiden valmisteluun saa kulua tunnin per oppilas. Kopioit ensin arviointilomakkeet, mietit jokaiselle oppilaalle sopivan tekstin lomakkeelle, lähetät lomakkeet koteihin ja muistuttelet 5-6 kertaa joka toista oppilasta palauttamaan lomakkeet ennen arviointikeskustelua. Ennen yhdenkään keskustelun pitämistä aikaa onkin jo kulunut 20 tuntia ja oppilaita on 25. Ensimmäisessä keskustelussa on yksi luokan häirikköpojista, joka ei aluksi rauhoitu paikalleen ja keskusteluun kuluu lähes tunti. Toinen sovittu keskustelu peruuntuu, kun vanhempi soittaa 15 minuuttia myöhässä, ettei pääsekään. Kolmas keskustelu sujuisi muuten nopeasti, mutta ennenkuin keskustelu alkaa, inttää vanhempi 15 minuuttia, kuka on varastanut heidän lapsensa pipon (asia, jota oli käsitelty jo aiemmin useammassa keskustelussa ja käsittely siirtynyt poliisille). Seuraavat 4 keskustelua mennään suht rivakkaan tahtiin, mutta silti niissäkin menee puoli tuntia jokaisessa. Hups. 25 tuntia on käytetty, ja 18 keskustelua käymättä, mitäs nyt. Työnantajan mukaan keskusteluihin ei voi mennä yli 25 tuntia, ja jos menee, niin olen vain tehoton. Joka tapauksessa työvelvollisuuteni on hoitaa keskustelut rutisematta, virallisesti 40 tunnin rupeamaan meni 25 tuntia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Lähes JOKA ikisessä työssä työantaja määrittelee kuhunkin työtehtävän käytetyn ajan ja työnantajalla on siihen oikeus. Vai luuletko että päiväkodissa ei ole määrätty aikaa mitä yksi vasu saa viedä. Kannattaa oikeasti opetella tehokkuutta ja puhumaan keskusteluissa vain asiasta. Jos joku ei palauta arviointikeskustelua niin yksi kysely sen perään riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin äsken opettajien vuosityöajasta. Eli nyt teette ilmaiseksi lisätyötä.
Kun käytössä on vuosityöaika, niin lisätyöt maksetaan.
Mikä mättää? Ilmaistyö loppuu.
Mukaan lasketaan myös esim. kotisohvalla lauantaina tehty työ.
Mikä asia huononee, osaako joku kertoa tyhmälle?Pelko on varmaan seuraavassa lainauksessa: "Etukäteen on tärkeää sopia työnantajan kanssa tehtävistä, jotka opettajan edellytetään tekevän ja määritellä aikamäärä, jonka sisällä tehtävät pyritään tekemään."
Eli työ kellotetaan. Näin se varmasti
on nykyään monessa työssä. Jos et ehdi, niin saat varoituksen. Tuskin opettajat kuitenkaan varoituksia saa.Tähän en ota kantaa:
Tämä jättää liikaa työnantajan päätettäväksi, esim. työnantaja määrittää, että arviointikeskusteluihin ja niiden valmisteluun saa kulua tunnin per oppilas. Kopioit ensin arviointilomakkeet, mietit jokaiselle oppilaalle sopivan tekstin lomakkeelle, lähetät lomakkeet koteihin ja muistuttelet 5-6 kertaa joka toista oppilasta palauttamaan lomakkeet ennen arviointikeskustelua. Ennen yhdenkään keskustelun pitämistä aikaa onkin jo kulunut 20 tuntia ja oppilaita on 25. Ensimmäisessä keskustelussa on yksi luokan häirikköpojista, joka ei aluksi rauhoitu paikalleen ja keskusteluun kuluu lähes tunti. Toinen sovittu keskustelu peruuntuu, kun vanhempi soittaa 15 minuuttia myöhässä, ettei pääsekään. Kolmas keskustelu sujuisi muuten nopeasti, mutta ennenkuin keskustelu alkaa, inttää vanhempi 15 minuuttia, kuka on varastanut heidän lapsensa pipon (asia, jota oli käsitelty jo aiemmin useammassa keskustelussa ja käsittely siirtynyt poliisille). Seuraavat 4 keskustelua mennään suht rivakkaan tahtiin, mutta silti niissäkin menee puoli tuntia jokaisessa. Hups. 25 tuntia on käytetty, ja 18 keskustelua käymättä, mitäs nyt. Työnantajan mukaan keskusteluihin ei voi mennä yli 25 tuntia, ja jos menee, niin olen vain tehoton. Joka tapauksessa työvelvollisuuteni on hoitaa keskustelut rutisematta, virallisesti 40 tunnin rupeamaan meni 25 tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei opettaja itse päätä, mistä kankaat ostetaan. Työnantaja sen päättää, eli kunta. Kunta tekee sopimukset välittäjien kanssa. Kunta päättää, että kankaat ostetaan paikasta X, ruokatarvikkeet paikasta Y ja kirjat paikasta Z. Jos näistä ei ole saatavilla, voi anoa, josko toisesta paikasta saisi.
Käsityötarvikkeet on tarkoin määritelty. Tietty kerämäärä villalankaa, tietty senttimäärä kangasta per oppilas. Myös koneiden korjauksiin on osoitettu tietty summa. Jos se on käytetty, sitten kone jää käyttämättä, kunnes seuraava vuosi ja uusi raha on taas käytettävissä - ellei opettaja itse korjaa. Eikä aina tarvitse olla kyse korjaamisesta vaan ihan langanlaitosta. Minulla on kotona saumuri, ja kyllä saan näpertää tovin jos toisenkin sormet verillä, kun siihen lankoja laitan.
Meidän koulussamme esim. kotitalousopettajat hakevat itse kaupasta päivittäin useamman kassillisen ruokatarvikkeita. Olen kuullut, että joissain kouluissa ne kerätään maksusta etukäteen ja opettaja hakee valmiit kassilliset, ja jossain kuulemma ne jopa toimitetaan koululle asti. Ei meillä. Opettaja itse menee kauppaan, kerää kamaa pitkin poikin, maksaa, pakkaa, kuljettaa koululle ja laittaa kaappeihin seuraavaa päivää varten. Tämä on tehtävä (lähes) päivittäin.
13 riviä; käy kaupassa. On teillä pitkät selostukset tässä ketjussa.
Tässä on tyyppiesimerkki oppilaasta, joka tekee työstä raskaan. Selität ja selität ja annat käytännön esimerkkejä, mutta vastaan tulee vain vinkumista ja vit*uilua. Ja silti pitää aina uudelleen selittää, koska meillä on tietty vaatimus työn lopputuloksesta: oppilaan on opittava uusia asioita, osattava ne sekä tunnilla että kokeessa, ja todistusnumero on annettava näytön perusteella. Tilaisuuksia näyttöön on annettava mahdollisimman paljon ja monella tavalla. Kaikki vain eivät halua ottaa maksutonta opetusta vastaan. Semmoista se murrosikä on.
Mitä ihmettä, opetetaanko nykyään selittämään kaksi sanaa sadalla sanalla, vai mitä tarkoitat? En ymmärrä tuosta selityksestä yhtään mitään.
Miksi Tolkien kirjoitti 3 kirjaa aiheesta "Taru sormusten herrasta", kun olisi voinut tiivistää kaiken yhteen virkkeeseen: Jotkut lyhytkasvuiset hyypiöt lähtivät kuljettamaan taikasormusta tulivuoreen tuhottavaksi ja samaan aikaan toiset hyypiöt yrittivät estää heidän matkansa."
No nyt ymmärrän, opetetaan satukirjailijoiksi. Kiitos tiedosta.
Luepa tarkemmin lainaus, jonka voi mielestäsi tiivistää kahteen sanaan: "käy kaupassa". Ei todellakaan ole noin yksinkertaista. Mutta kuten aiemmin jo joku sanoi, niin olet aivan kuin murrosikäinen lapsi, joka saivartelee ja saivartelee, vaikka ei edes ymmärrä mistä saivartelee. Ja tämä on omiaan lisäämään työn kuormitusta. Opettajan kun on kuitenkin yritettävä saada lapsi oppimaan edes jotain, mutta saivartelevaa teiniä vähät kiinnostaa. Toki itse vastaan usein näille näsäviisaille teineille, että jos et ymmärtänyt, niin et tule koskaan ymmärtämäänkään. Sama juttu näyttää olevan sinunkin kanssasi.
Niin taitaa olla. Onneksi valmistuin yliopistosta jo 1980-luvulla. Tämän päivän opetuksella olisi jäänyt kansakoulukin kesken. Onnea vuosityöajan kanssa, kyllä se siitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin äsken opettajien vuosityöajasta. Eli nyt teette ilmaiseksi lisätyötä.
Kun käytössä on vuosityöaika, niin lisätyöt maksetaan.
Mikä mättää? Ilmaistyö loppuu.
Mukaan lasketaan myös esim. kotisohvalla lauantaina tehty työ.
Mikä asia huononee, osaako joku kertoa tyhmälle?Pelko on varmaan seuraavassa lainauksessa: "Etukäteen on tärkeää sopia työnantajan kanssa tehtävistä, jotka opettajan edellytetään tekevän ja määritellä aikamäärä, jonka sisällä tehtävät pyritään tekemään."
Eli työ kellotetaan. Näin se varmasti
on nykyään monessa työssä. Jos et ehdi, niin saat varoituksen. Tuskin opettajat kuitenkaan varoituksia saa.Tähän en ota kantaa:
Tämä jättää liikaa työnantajan päätettäväksi, esim. työnantaja määrittää, että arviointikeskusteluihin ja niiden valmisteluun saa kulua tunnin per oppilas. Kopioit ensin arviointilomakkeet, mietit jokaiselle oppilaalle sopivan tekstin lomakkeelle, lähetät lomakkeet koteihin ja muistuttelet 5-6 kertaa joka toista oppilasta palauttamaan lomakkeet ennen arviointikeskustelua. Ennen yhdenkään keskustelun pitämistä aikaa onkin jo kulunut 20 tuntia ja oppilaita on 25. Ensimmäisessä keskustelussa on yksi luokan häirikköpojista, joka ei aluksi rauhoitu paikalleen ja keskusteluun kuluu lähes tunti. Toinen sovittu keskustelu peruuntuu, kun vanhempi soittaa 15 minuuttia myöhässä, ettei pääsekään. Kolmas keskustelu sujuisi muuten nopeasti, mutta ennenkuin keskustelu alkaa, inttää vanhempi 15 minuuttia, kuka on varastanut heidän lapsensa pipon (asia, jota oli käsitelty jo aiemmin useammassa keskustelussa ja käsittely siirtynyt poliisille). Seuraavat 4 keskustelua mennään suht rivakkaan tahtiin, mutta silti niissäkin menee puoli tuntia jokaisessa. Hups. 25 tuntia on käytetty, ja 18 keskustelua käymättä, mitäs nyt. Työnantajan mukaan keskusteluihin ei voi mennä yli 25 tuntia, ja jos menee, niin olen vain tehoton. Joka tapauksessa työvelvollisuuteni on hoitaa keskustelut rutisematta, virallisesti 40 tunnin rupeamaan meni 25 tuntia.
Tuota kutsutaan mitoittamiseksi. Kaikilla aloilla, joilla työtä mitoitetaan, työehdot ovat päin perzettä. Siivousala on tästä paras esimerkki. Eräällä siivoojalla työ mitoitettiin uudelleen, kun hän ei ehtinyt tehdä työtänsä kunnolla. Työnantaja tuli siihen tulokseen, että hän lisää tunnilla viikottaista työaikaa, mutta vastineeksi tulee myös pari ihan pientä hommaakin lisää. Nuo pari pientä hommaa oli 4 taukotilan ja 8 vessan siivoaminen joka päivä. Jokainen voi tästä miettiä, helpottuiko kyseisen siivoojan työ.
Eli älkää vaan opettajat suostuko mitoittamiseen, jota valheellisesti vuosityöajaksi kutsutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei opettaja itse päätä, mistä kankaat ostetaan. Työnantaja sen päättää, eli kunta. Kunta tekee sopimukset välittäjien kanssa. Kunta päättää, että kankaat ostetaan paikasta X, ruokatarvikkeet paikasta Y ja kirjat paikasta Z. Jos näistä ei ole saatavilla, voi anoa, josko toisesta paikasta saisi.
Käsityötarvikkeet on tarkoin määritelty. Tietty kerämäärä villalankaa, tietty senttimäärä kangasta per oppilas. Myös koneiden korjauksiin on osoitettu tietty summa. Jos se on käytetty, sitten kone jää käyttämättä, kunnes seuraava vuosi ja uusi raha on taas käytettävissä - ellei opettaja itse korjaa. Eikä aina tarvitse olla kyse korjaamisesta vaan ihan langanlaitosta. Minulla on kotona saumuri, ja kyllä saan näpertää tovin jos toisenkin sormet verillä, kun siihen lankoja laitan.
Meidän koulussamme esim. kotitalousopettajat hakevat itse kaupasta päivittäin useamman kassillisen ruokatarvikkeita. Olen kuullut, että joissain kouluissa ne kerätään maksusta etukäteen ja opettaja hakee valmiit kassilliset, ja jossain kuulemma ne jopa toimitetaan koululle asti. Ei meillä. Opettaja itse menee kauppaan, kerää kamaa pitkin poikin, maksaa, pakkaa, kuljettaa koululle ja laittaa kaappeihin seuraavaa päivää varten. Tämä on tehtävä (lähes) päivittäin.
13 riviä; käy kaupassa. On teillä pitkät selostukset tässä ketjussa.
Tässä on tyyppiesimerkki oppilaasta, joka tekee työstä raskaan. Selität ja selität ja annat käytännön esimerkkejä, mutta vastaan tulee vain vinkumista ja vit*uilua. Ja silti pitää aina uudelleen selittää, koska meillä on tietty vaatimus työn lopputuloksesta: oppilaan on opittava uusia asioita, osattava ne sekä tunnilla että kokeessa, ja todistusnumero on annettava näytön perusteella. Tilaisuuksia näyttöön on annettava mahdollisimman paljon ja monella tavalla. Kaikki vain eivät halua ottaa maksutonta opetusta vastaan. Semmoista se murrosikä on.
Mitä ihmettä, opetetaanko nykyään selittämään kaksi sanaa sadalla sanalla, vai mitä tarkoitat? En ymmärrä tuosta selityksestä yhtään mitään.
Miksi Tolkien kirjoitti 3 kirjaa aiheesta "Taru sormusten herrasta", kun olisi voinut tiivistää kaiken yhteen virkkeeseen: Jotkut lyhytkasvuiset hyypiöt lähtivät kuljettamaan taikasormusta tulivuoreen tuhottavaksi ja samaan aikaan toiset hyypiöt yrittivät estää heidän matkansa."
No nyt ymmärrän, opetetaan satukirjailijoiksi. Kiitos tiedosta.
Luepa tarkemmin lainaus, jonka voi mielestäsi tiivistää kahteen sanaan: "käy kaupassa". Ei todellakaan ole noin yksinkertaista. Mutta kuten aiemmin jo joku sanoi, niin olet aivan kuin murrosikäinen lapsi, joka saivartelee ja saivartelee, vaikka ei edes ymmärrä mistä saivartelee. Ja tämä on omiaan lisäämään työn kuormitusta. Opettajan kun on kuitenkin yritettävä saada lapsi oppimaan edes jotain, mutta saivartelevaa teiniä vähät kiinnostaa. Toki itse vastaan usein näille näsäviisaille teineille, että jos et ymmärtänyt, niin et tule koskaan ymmärtämäänkään. Sama juttu näyttää olevan sinunkin kanssasi.
Niin taitaa olla. Onneksi valmistuin yliopistosta jo 1980-luvulla. Tämän päivän opetuksella olisi jäänyt kansakoulukin kesken. Onnea vuosityöajan kanssa, kyllä se siitä!
Ja saivartelu senkun jatkuu... ja jatkuu... ja jatkuu...
Tämä on ihan ohis, mutta harvassa on opettaja tai talonmies, joka pystyy oikeasti korjaamaan rikkonaisen saumurin.
Minulla on hyvin yksinkertainen täysin mekaaninen saumuri, ja voin kyllä ihan suoralta käsin sanoa, että korjaamatta jää, vaikka osaan mielestäni ihan hyvin käyttää ja säätää saumuriani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei opettaja itse päätä, mistä kankaat ostetaan. Työnantaja sen päättää, eli kunta. Kunta tekee sopimukset välittäjien kanssa. Kunta päättää, että kankaat ostetaan paikasta X, ruokatarvikkeet paikasta Y ja kirjat paikasta Z. Jos näistä ei ole saatavilla, voi anoa, josko toisesta paikasta saisi.
Käsityötarvikkeet on tarkoin määritelty. Tietty kerämäärä villalankaa, tietty senttimäärä kangasta per oppilas. Myös koneiden korjauksiin on osoitettu tietty summa. Jos se on käytetty, sitten kone jää käyttämättä, kunnes seuraava vuosi ja uusi raha on taas käytettävissä - ellei opettaja itse korjaa. Eikä aina tarvitse olla kyse korjaamisesta vaan ihan langanlaitosta. Minulla on kotona saumuri, ja kyllä saan näpertää tovin jos toisenkin sormet verillä, kun siihen lankoja laitan.
Meidän koulussamme esim. kotitalousopettajat hakevat itse kaupasta päivittäin useamman kassillisen ruokatarvikkeita. Olen kuullut, että joissain kouluissa ne kerätään maksusta etukäteen ja opettaja hakee valmiit kassilliset, ja jossain kuulemma ne jopa toimitetaan koululle asti. Ei meillä. Opettaja itse menee kauppaan, kerää kamaa pitkin poikin, maksaa, pakkaa, kuljettaa koululle ja laittaa kaappeihin seuraavaa päivää varten. Tämä on tehtävä (lähes) päivittäin.
13 riviä; käy kaupassa. On teillä pitkät selostukset tässä ketjussa.
Tässä on tyyppiesimerkki oppilaasta, joka tekee työstä raskaan. Selität ja selität ja annat käytännön esimerkkejä, mutta vastaan tulee vain vinkumista ja vit*uilua. Ja silti pitää aina uudelleen selittää, koska meillä on tietty vaatimus työn lopputuloksesta: oppilaan on opittava uusia asioita, osattava ne sekä tunnilla että kokeessa, ja todistusnumero on annettava näytön perusteella. Tilaisuuksia näyttöön on annettava mahdollisimman paljon ja monella tavalla. Kaikki vain eivät halua ottaa maksutonta opetusta vastaan. Semmoista se murrosikä on.
Mitä ihmettä, opetetaanko nykyään selittämään kaksi sanaa sadalla sanalla, vai mitä tarkoitat? En ymmärrä tuosta selityksestä yhtään mitään.
Miksi Tolkien kirjoitti 3 kirjaa aiheesta "Taru sormusten herrasta", kun olisi voinut tiivistää kaiken yhteen virkkeeseen: Jotkut lyhytkasvuiset hyypiöt lähtivät kuljettamaan taikasormusta tulivuoreen tuhottavaksi ja samaan aikaan toiset hyypiöt yrittivät estää heidän matkansa."
No nyt ymmärrän, opetetaan satukirjailijoiksi. Kiitos tiedosta.
Luepa tarkemmin lainaus, jonka voi mielestäsi tiivistää kahteen sanaan: "käy kaupassa". Ei todellakaan ole noin yksinkertaista. Mutta kuten aiemmin jo joku sanoi, niin olet aivan kuin murrosikäinen lapsi, joka saivartelee ja saivartelee, vaikka ei edes ymmärrä mistä saivartelee. Ja tämä on omiaan lisäämään työn kuormitusta. Opettajan kun on kuitenkin yritettävä saada lapsi oppimaan edes jotain, mutta saivartelevaa teiniä vähät kiinnostaa. Toki itse vastaan usein näille näsäviisaille teineille, että jos et ymmärtänyt, niin et tule koskaan ymmärtämäänkään. Sama juttu näyttää olevan sinunkin kanssasi.
Ohiksena näin sivusta huudellen: et tosiaankaan paranna keskusteluyhteyttä kenenkään kanssa vertaamalla keskustelukumppaniasi näsäviisaaseen teiniin.
Meitä on täällä kohteliaasti ja vähemmän kohteliaasti itseämme ilmaisevia keskustelijoita, ehkä joku pyrkii ärsyttämään tahallaankin. Mutta kaikki olemme aikuisia ihmisiä ja tiedämme, millaisia vaiheita kaupassakäyntiin sisältyy. Sinänsä minäkin ymmärrän, että kotitalousopettajan täytyy varmasti hankkia valtavat määrät tavaraa ja suunnitella ostokset todella tarkasti että kaikkea on riittävästi eikä mikään pilaannu. Mutta jos joku selittää tohkeissaan, miten ne pitää vielä laittaa kaappiinkin, niin tulee vähän sellainen tunne että daa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei opettaja itse päätä, mistä kankaat ostetaan. Työnantaja sen päättää, eli kunta. Kunta tekee sopimukset välittäjien kanssa. Kunta päättää, että kankaat ostetaan paikasta X, ruokatarvikkeet paikasta Y ja kirjat paikasta Z. Jos näistä ei ole saatavilla, voi anoa, josko toisesta paikasta saisi.
Käsityötarvikkeet on tarkoin määritelty. Tietty kerämäärä villalankaa, tietty senttimäärä kangasta per oppilas. Myös koneiden korjauksiin on osoitettu tietty summa. Jos se on käytetty, sitten kone jää käyttämättä, kunnes seuraava vuosi ja uusi raha on taas käytettävissä - ellei opettaja itse korjaa. Eikä aina tarvitse olla kyse korjaamisesta vaan ihan langanlaitosta. Minulla on kotona saumuri, ja kyllä saan näpertää tovin jos toisenkin sormet verillä, kun siihen lankoja laitan.
Meidän koulussamme esim. kotitalousopettajat hakevat itse kaupasta päivittäin useamman kassillisen ruokatarvikkeita. Olen kuullut, että joissain kouluissa ne kerätään maksusta etukäteen ja opettaja hakee valmiit kassilliset, ja jossain kuulemma ne jopa toimitetaan koululle asti. Ei meillä. Opettaja itse menee kauppaan, kerää kamaa pitkin poikin, maksaa, pakkaa, kuljettaa koululle ja laittaa kaappeihin seuraavaa päivää varten. Tämä on tehtävä (lähes) päivittäin.
13 riviä; käy kaupassa. On teillä pitkät selostukset tässä ketjussa.
Tässä on tyyppiesimerkki oppilaasta, joka tekee työstä raskaan. Selität ja selität ja annat käytännön esimerkkejä, mutta vastaan tulee vain vinkumista ja vit*uilua. Ja silti pitää aina uudelleen selittää, koska meillä on tietty vaatimus työn lopputuloksesta: oppilaan on opittava uusia asioita, osattava ne sekä tunnilla että kokeessa, ja todistusnumero on annettava näytön perusteella. Tilaisuuksia näyttöön on annettava mahdollisimman paljon ja monella tavalla. Kaikki vain eivät halua ottaa maksutonta opetusta vastaan. Semmoista se murrosikä on.
Mitä ihmettä, opetetaanko nykyään selittämään kaksi sanaa sadalla sanalla, vai mitä tarkoitat? En ymmärrä tuosta selityksestä yhtään mitään.
Miksi Tolkien kirjoitti 3 kirjaa aiheesta "Taru sormusten herrasta", kun olisi voinut tiivistää kaiken yhteen virkkeeseen: Jotkut lyhytkasvuiset hyypiöt lähtivät kuljettamaan taikasormusta tulivuoreen tuhottavaksi ja samaan aikaan toiset hyypiöt yrittivät estää heidän matkansa."
No nyt ymmärrän, opetetaan satukirjailijoiksi. Kiitos tiedosta.
Luepa tarkemmin lainaus, jonka voi mielestäsi tiivistää kahteen sanaan: "käy kaupassa". Ei todellakaan ole noin yksinkertaista. Mutta kuten aiemmin jo joku sanoi, niin olet aivan kuin murrosikäinen lapsi, joka saivartelee ja saivartelee, vaikka ei edes ymmärrä mistä saivartelee. Ja tämä on omiaan lisäämään työn kuormitusta. Opettajan kun on kuitenkin yritettävä saada lapsi oppimaan edes jotain, mutta saivartelevaa teiniä vähät kiinnostaa. Toki itse vastaan usein näille näsäviisaille teineille, että jos et ymmärtänyt, niin et tule koskaan ymmärtämäänkään. Sama juttu näyttää olevan sinunkin kanssasi.
Ohiksena näin sivusta huudellen: et tosiaankaan paranna keskusteluyhteyttä kenenkään kanssa vertaamalla keskustelukumppaniasi näsäviisaaseen teiniin.
Meitä on täällä kohteliaasti ja vähemmän kohteliaasti itseämme ilmaisevia keskustelijoita, ehkä joku pyrkii ärsyttämään tahallaankin. Mutta kaikki olemme aikuisia ihmisiä ja tiedämme, millaisia vaiheita kaupassakäyntiin sisältyy. Sinänsä minäkin ymmärrän, että kotitalousopettajan täytyy varmasti hankkia valtavat määrät tavaraa ja suunnitella ostokset todella tarkasti että kaikkea on riittävästi eikä mikään pilaannu. Mutta jos joku selittää tohkeissaan, miten ne pitää vielä laittaa kaappiinkin, niin tulee vähän sellainen tunne että daa!
No mutta DAA vain itsellesi. Jos luit uudelleen tuon lainauksen, niin ei todellakaan selitetty 13 riviä kaupassa käyntiä. Yli 9 riviä tuosta lainauksesta oli aivan muuta juttua. Ja DAA, joillekin vaikka vääntäisi siitä kuuluisasta rautalangasta asiat, niin he eivät siltikään ymmärrä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaakohan täällä olla oikeasti yhtään oikeata opettajaa keskustelemassa, vai onko vain trolleja liikenteessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei opettaja itse päätä, mistä kankaat ostetaan. Työnantaja sen päättää, eli kunta. Kunta tekee sopimukset välittäjien kanssa. Kunta päättää, että kankaat ostetaan paikasta X, ruokatarvikkeet paikasta Y ja kirjat paikasta Z. Jos näistä ei ole saatavilla, voi anoa, josko toisesta paikasta saisi.
Käsityötarvikkeet on tarkoin määritelty. Tietty kerämäärä villalankaa, tietty senttimäärä kangasta per oppilas. Myös koneiden korjauksiin on osoitettu tietty summa. Jos se on käytetty, sitten kone jää käyttämättä, kunnes seuraava vuosi ja uusi raha on taas käytettävissä - ellei opettaja itse korjaa. Eikä aina tarvitse olla kyse korjaamisesta vaan ihan langanlaitosta. Minulla on kotona saumuri, ja kyllä saan näpertää tovin jos toisenkin sormet verillä, kun siihen lankoja laitan.
Meidän koulussamme esim. kotitalousopettajat hakevat itse kaupasta päivittäin useamman kassillisen ruokatarvikkeita. Olen kuullut, että joissain kouluissa ne kerätään maksusta etukäteen ja opettaja hakee valmiit kassilliset, ja jossain kuulemma ne jopa toimitetaan koululle asti. Ei meillä. Opettaja itse menee kauppaan, kerää kamaa pitkin poikin, maksaa, pakkaa, kuljettaa koululle ja laittaa kaappeihin seuraavaa päivää varten. Tämä on tehtävä (lähes) päivittäin.
13 riviä; käy kaupassa. On teillä pitkät selostukset tässä ketjussa.
Tässä on tyyppiesimerkki oppilaasta, joka tekee työstä raskaan. Selität ja selität ja annat käytännön esimerkkejä, mutta vastaan tulee vain vinkumista ja vit*uilua. Ja silti pitää aina uudelleen selittää, koska meillä on tietty vaatimus työn lopputuloksesta: oppilaan on opittava uusia asioita, osattava ne sekä tunnilla että kokeessa, ja todistusnumero on annettava näytön perusteella. Tilaisuuksia näyttöön on annettava mahdollisimman paljon ja monella tavalla. Kaikki vain eivät halua ottaa maksutonta opetusta vastaan. Semmoista se murrosikä on.
Mitä ihmettä, opetetaanko nykyään selittämään kaksi sanaa sadalla sanalla, vai mitä tarkoitat? En ymmärrä tuosta selityksestä yhtään mitään.
Miksi Tolkien kirjoitti 3 kirjaa aiheesta "Taru sormusten herrasta", kun olisi voinut tiivistää kaiken yhteen virkkeeseen: Jotkut lyhytkasvuiset hyypiöt lähtivät kuljettamaan taikasormusta tulivuoreen tuhottavaksi ja samaan aikaan toiset hyypiöt yrittivät estää heidän matkansa."
No nyt ymmärrän, opetetaan satukirjailijoiksi. Kiitos tiedosta.
Luepa tarkemmin lainaus, jonka voi mielestäsi tiivistää kahteen sanaan: "käy kaupassa". Ei todellakaan ole noin yksinkertaista. Mutta kuten aiemmin jo joku sanoi, niin olet aivan kuin murrosikäinen lapsi, joka saivartelee ja saivartelee, vaikka ei edes ymmärrä mistä saivartelee. Ja tämä on omiaan lisäämään työn kuormitusta. Opettajan kun on kuitenkin yritettävä saada lapsi oppimaan edes jotain, mutta saivartelevaa teiniä vähät kiinnostaa. Toki itse vastaan usein näille näsäviisaille teineille, että jos et ymmärtänyt, niin et tule koskaan ymmärtämäänkään. Sama juttu näyttää olevan sinunkin kanssasi.
Ohiksena näin sivusta huudellen: et tosiaankaan paranna keskusteluyhteyttä kenenkään kanssa vertaamalla keskustelukumppaniasi näsäviisaaseen teiniin.
Meitä on täällä kohteliaasti ja vähemmän kohteliaasti itseämme ilmaisevia keskustelijoita, ehkä joku pyrkii ärsyttämään tahallaankin. Mutta kaikki olemme aikuisia ihmisiä ja tiedämme, millaisia vaiheita kaupassakäyntiin sisältyy. Sinänsä minäkin ymmärrän, että kotitalousopettajan täytyy varmasti hankkia valtavat määrät tavaraa ja suunnitella ostokset todella tarkasti että kaikkea on riittävästi eikä mikään pilaannu. Mutta jos joku selittää tohkeissaan, miten ne pitää vielä laittaa kaappiinkin, niin tulee vähän sellainen tunne että daa!
No mutta DAA vain itsellesi. Jos luit uudelleen tuon lainauksen, niin ei todellakaan selitetty 13 riviä kaupassa käyntiä. Yli 9 riviä tuosta lainauksesta oli aivan muuta juttua. Ja DAA, joillekin vaikka vääntäisi siitä kuuluisasta rautalangasta asiat, niin he eivät siltikään ymmärrä asiaa.
Minä en ole ottanut mitenkään kantaa siihen, kuinka monella rivillä kaupassakäyntiin kuvattiin.
Yritin vain selittää, miksi ilmaisutapasi ärsyttää ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei opettaja itse päätä, mistä kankaat ostetaan. Työnantaja sen päättää, eli kunta. Kunta tekee sopimukset välittäjien kanssa. Kunta päättää, että kankaat ostetaan paikasta X, ruokatarvikkeet paikasta Y ja kirjat paikasta Z. Jos näistä ei ole saatavilla, voi anoa, josko toisesta paikasta saisi.
Käsityötarvikkeet on tarkoin määritelty. Tietty kerämäärä villalankaa, tietty senttimäärä kangasta per oppilas. Myös koneiden korjauksiin on osoitettu tietty summa. Jos se on käytetty, sitten kone jää käyttämättä, kunnes seuraava vuosi ja uusi raha on taas käytettävissä - ellei opettaja itse korjaa. Eikä aina tarvitse olla kyse korjaamisesta vaan ihan langanlaitosta. Minulla on kotona saumuri, ja kyllä saan näpertää tovin jos toisenkin sormet verillä, kun siihen lankoja laitan.
Meidän koulussamme esim. kotitalousopettajat hakevat itse kaupasta päivittäin useamman kassillisen ruokatarvikkeita. Olen kuullut, että joissain kouluissa ne kerätään maksusta etukäteen ja opettaja hakee valmiit kassilliset, ja jossain kuulemma ne jopa toimitetaan koululle asti. Ei meillä. Opettaja itse menee kauppaan, kerää kamaa pitkin poikin, maksaa, pakkaa, kuljettaa koululle ja laittaa kaappeihin seuraavaa päivää varten. Tämä on tehtävä (lähes) päivittäin.
13 riviä; käy kaupassa. On teillä pitkät selostukset tässä ketjussa.
Tässä on tyyppiesimerkki oppilaasta, joka tekee työstä raskaan. Selität ja selität ja annat käytännön esimerkkejä, mutta vastaan tulee vain vinkumista ja vit*uilua. Ja silti pitää aina uudelleen selittää, koska meillä on tietty vaatimus työn lopputuloksesta: oppilaan on opittava uusia asioita, osattava ne sekä tunnilla että kokeessa, ja todistusnumero on annettava näytön perusteella. Tilaisuuksia näyttöön on annettava mahdollisimman paljon ja monella tavalla. Kaikki vain eivät halua ottaa maksutonta opetusta vastaan. Semmoista se murrosikä on.
Mitä ihmettä, opetetaanko nykyään selittämään kaksi sanaa sadalla sanalla, vai mitä tarkoitat? En ymmärrä tuosta selityksestä yhtään mitään.
Miksi Tolkien kirjoitti 3 kirjaa aiheesta "Taru sormusten herrasta", kun olisi voinut tiivistää kaiken yhteen virkkeeseen: Jotkut lyhytkasvuiset hyypiöt lähtivät kuljettamaan taikasormusta tulivuoreen tuhottavaksi ja samaan aikaan toiset hyypiöt yrittivät estää heidän matkansa."
No nyt ymmärrän, opetetaan satukirjailijoiksi. Kiitos tiedosta.
Luepa tarkemmin lainaus, jonka voi mielestäsi tiivistää kahteen sanaan: "käy kaupassa". Ei todellakaan ole noin yksinkertaista. Mutta kuten aiemmin jo joku sanoi, niin olet aivan kuin murrosikäinen lapsi, joka saivartelee ja saivartelee, vaikka ei edes ymmärrä mistä saivartelee. Ja tämä on omiaan lisäämään työn kuormitusta. Opettajan kun on kuitenkin yritettävä saada lapsi oppimaan edes jotain, mutta saivartelevaa teiniä vähät kiinnostaa. Toki itse vastaan usein näille näsäviisaille teineille, että jos et ymmärtänyt, niin et tule koskaan ymmärtämäänkään. Sama juttu näyttää olevan sinunkin kanssasi.
Ohiksena näin sivusta huudellen: et tosiaankaan paranna keskusteluyhteyttä kenenkään kanssa vertaamalla keskustelukumppaniasi näsäviisaaseen teiniin.
Meitä on täällä kohteliaasti ja vähemmän kohteliaasti itseämme ilmaisevia keskustelijoita, ehkä joku pyrkii ärsyttämään tahallaankin. Mutta kaikki olemme aikuisia ihmisiä ja tiedämme, millaisia vaiheita kaupassakäyntiin sisältyy. Sinänsä minäkin ymmärrän, että kotitalousopettajan täytyy varmasti hankkia valtavat määrät tavaraa ja suunnitella ostokset todella tarkasti että kaikkea on riittävästi eikä mikään pilaannu. Mutta jos joku selittää tohkeissaan, miten ne pitää vielä laittaa kaappiinkin, niin tulee vähän sellainen tunne että daa!
No mutta DAA vain itsellesi. Jos luit uudelleen tuon lainauksen, niin ei todellakaan selitetty 13 riviä kaupassa käyntiä. Yli 9 riviä tuosta lainauksesta oli aivan muuta juttua. Ja DAA, joillekin vaikka vääntäisi siitä kuuluisasta rautalangasta asiat, niin he eivät siltikään ymmärrä asiaa.
Minä en ole ottanut mitenkään kantaa siihen, kuinka monella rivillä kaupassakäyntiin kuvattiin.
Yritin vain selittää, miksi ilmaisutapasi ärsyttää ihmisiä.
lainaus aiempaa: "13 riviä; käy kaupassa. On teillä pitkät selostukset tässä ketjussa."
Mitähän muuta tuo sitten tarkoittaa?
Vi*tuiluun yleensä vastataan vi*tuilulla. Opettaja vaan ei voi teineille vastata samalla tavalla, vaan koulussa pitää olla korrekti. Siksi tuntuikin, että muualla opettajilta loppuu käytöstavat.
Miksi pitää elämästä tehdä vaikeaa? Näin moni opettaja kokee vuosityöaika-asian. Pitäisi raportoida ja tarkkailla työtunteja, mikä tarkoittaa lisätyötä kaiken muun päälle. Te ette voi uskoa, paljonko opettajilla on nykyään opetuksen yli tehtäviä. Pitää jopa siivota luokkaa. Kouluissa on semmoinen kummallinen ilmiö, että kaikilla muilla ammattiryhmillä on tiukka raja työtehtävistä ja pitävät niistä kiinni. Opettajat on sitten se "fiksu ja vastuullinen porukka", jotka tekee ne kaikki harmaan alueen työt. Vaikka nyt siivoaa luokkaa, korjaa koneita, vaihtaa lamppuja, siirtää huonekaluja, maalaa pulpetteja yms. Jonkun vaan pitää ne tehdä ja kun kunta ei niistä maksa ulkopuolisille, niin vaihtoehtoja ei jää työstään tarkkojen huoltomiesten, talkkareiden, ohjaajien, siivojien ja keittäjien kieltäydyttyä. Jos ruokalassa on tuolit oppilaiden jäljeltä huonosti, pitää opettajan käydä nostamassa ne. Jos joku on sotkenut ruokaa pöydälle, pitää opettajan pyyhkiä se. Jos on lankoja lattialla, opettajan pitää siivota ne jne. Meillä ainoa ryhmä, jolla on jatkuvasti 15min tauko, on ohjaajat. Ne ei valvo vaan istuu tattina kahvilla joka välitunti. Opettajat valvoo, juoksee lasten asioita, ottaa opetustarvikkeita esiin jne. Tässä on koulukohtaista eroa toki.
Yksi painajainen on nämä "kotona opiskelevat oppilaat". Niistä on opettajille loputon stressi. Kotoa pommitetaan materiaalipyynnöillä, tehtäväpyynnöillä, koejärjestelyillä jne. Se ei ole opetustyötä vaan opetuksen päälle hoidettavaa. On palaveria, kotiin soittamista, jälki-istuntojen, korvausten yms. setvimistä ja muistamista. On kikyä, on ys-tuntia, on opekokouksia, on retkipäiviä, on Vesoja. Tämä on ihan kokopäivätyötä ja todella intensiivistä semmoista vielä. En koe saavani palkkaani helposti. Olen aiemmin työskennellyt it-alalla kolmessa eri firmassa ja työpäivät oli leppoisampia. Lomat oli toki heikommat ja yt-neuvottelut stressasi. Silti työpäivän jälkeen olin paljon energisempi kuin nyt. Nykyään olen tosi uupunut usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei opettaja itse päätä, mistä kankaat ostetaan. Työnantaja sen päättää, eli kunta. Kunta tekee sopimukset välittäjien kanssa. Kunta päättää, että kankaat ostetaan paikasta X, ruokatarvikkeet paikasta Y ja kirjat paikasta Z. Jos näistä ei ole saatavilla, voi anoa, josko toisesta paikasta saisi.
Käsityötarvikkeet on tarkoin määritelty. Tietty kerämäärä villalankaa, tietty senttimäärä kangasta per oppilas. Myös koneiden korjauksiin on osoitettu tietty summa. Jos se on käytetty, sitten kone jää käyttämättä, kunnes seuraava vuosi ja uusi raha on taas käytettävissä - ellei opettaja itse korjaa. Eikä aina tarvitse olla kyse korjaamisesta vaan ihan langanlaitosta. Minulla on kotona saumuri, ja kyllä saan näpertää tovin jos toisenkin sormet verillä, kun siihen lankoja laitan.
Meidän koulussamme esim. kotitalousopettajat hakevat itse kaupasta päivittäin useamman kassillisen ruokatarvikkeita. Olen kuullut, että joissain kouluissa ne kerätään maksusta etukäteen ja opettaja hakee valmiit kassilliset, ja jossain kuulemma ne jopa toimitetaan koululle asti. Ei meillä. Opettaja itse menee kauppaan, kerää kamaa pitkin poikin, maksaa, pakkaa, kuljettaa koululle ja laittaa kaappeihin seuraavaa päivää varten. Tämä on tehtävä (lähes) päivittäin.
13 riviä; käy kaupassa. On teillä pitkät selostukset tässä ketjussa.
Tässä on tyyppiesimerkki oppilaasta, joka tekee työstä raskaan. Selität ja selität ja annat käytännön esimerkkejä, mutta vastaan tulee vain vinkumista ja vit*uilua. Ja silti pitää aina uudelleen selittää, koska meillä on tietty vaatimus työn lopputuloksesta: oppilaan on opittava uusia asioita, osattava ne sekä tunnilla että kokeessa, ja todistusnumero on annettava näytön perusteella. Tilaisuuksia näyttöön on annettava mahdollisimman paljon ja monella tavalla. Kaikki vain eivät halua ottaa maksutonta opetusta vastaan. Semmoista se murrosikä on.
Mitä ihmettä, opetetaanko nykyään selittämään kaksi sanaa sadalla sanalla, vai mitä tarkoitat? En ymmärrä tuosta selityksestä yhtään mitään.
Miksi Tolkien kirjoitti 3 kirjaa aiheesta "Taru sormusten herrasta", kun olisi voinut tiivistää kaiken yhteen virkkeeseen: Jotkut lyhytkasvuiset hyypiöt lähtivät kuljettamaan taikasormusta tulivuoreen tuhottavaksi ja samaan aikaan toiset hyypiöt yrittivät estää heidän matkansa."
No nyt ymmärrän, opetetaan satukirjailijoiksi. Kiitos tiedosta.
Luepa tarkemmin lainaus, jonka voi mielestäsi tiivistää kahteen sanaan: "käy kaupassa". Ei todellakaan ole noin yksinkertaista. Mutta kuten aiemmin jo joku sanoi, niin olet aivan kuin murrosikäinen lapsi, joka saivartelee ja saivartelee, vaikka ei edes ymmärrä mistä saivartelee. Ja tämä on omiaan lisäämään työn kuormitusta. Opettajan kun on kuitenkin yritettävä saada lapsi oppimaan edes jotain, mutta saivartelevaa teiniä vähät kiinnostaa. Toki itse vastaan usein näille näsäviisaille teineille, että jos et ymmärtänyt, niin et tule koskaan ymmärtämäänkään. Sama juttu näyttää olevan sinunkin kanssasi.
Ohiksena näin sivusta huudellen: et tosiaankaan paranna keskusteluyhteyttä kenenkään kanssa vertaamalla keskustelukumppaniasi näsäviisaaseen teiniin.
Meitä on täällä kohteliaasti ja vähemmän kohteliaasti itseämme ilmaisevia keskustelijoita, ehkä joku pyrkii ärsyttämään tahallaankin. Mutta kaikki olemme aikuisia ihmisiä ja tiedämme, millaisia vaiheita kaupassakäyntiin sisältyy. Sinänsä minäkin ymmärrän, että kotitalousopettajan täytyy varmasti hankkia valtavat määrät tavaraa ja suunnitella ostokset todella tarkasti että kaikkea on riittävästi eikä mikään pilaannu. Mutta jos joku selittää tohkeissaan, miten ne pitää vielä laittaa kaappiinkin, niin tulee vähän sellainen tunne että daa!
No mutta DAA vain itsellesi. Jos luit uudelleen tuon lainauksen, niin ei todellakaan selitetty 13 riviä kaupassa käyntiä. Yli 9 riviä tuosta lainauksesta oli aivan muuta juttua. Ja DAA, joillekin vaikka vääntäisi siitä kuuluisasta rautalangasta asiat, niin he eivät siltikään ymmärrä asiaa.
Minä en ole ottanut mitenkään kantaa siihen, kuinka monella rivillä kaupassakäyntiin kuvattiin.
Yritin vain selittää, miksi ilmaisutapasi ärsyttää ihmisiä.
lainaus aiempaa: "13 riviä; käy kaupassa. On teillä pitkät selostukset tässä ketjussa."
Mitähän muuta tuo sitten tarkoittaa?
Mitähän tarkoittaa ”ohiksena näin sivusta huudellen”?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
-oppilas etsiköt puhelimensa itse jollei ole opetuskäytössä hukkunut, sama toppahousujen kanssa
-saumuri korjautetaan huoltoliikkeessä. Ei kuulu toimenkuvaasi.
-sano ettet osta omalla rahalla kankaita tms. tarvikkeita. Ne voi tilata netistä koululle.
-karkkitilaukset voi hoitaa vanhemmat
-nuo muut on ihan normaalia opetustyötä.
Ei opettaja itse päätä, mistä kankaat ostetaan. Työnantaja sen päättää, eli kunta. Kunta tekee sopimukset välittäjien kanssa. Kunta päättää, että kankaat ostetaan paikasta X, ruokatarvikkeet paikasta Y ja kirjat paikasta Z. Jos näistä ei ole saatavilla, voi anoa, josko toisesta paikasta saisi.
Käsityötarvikkeet on tarkoin määritelty. Tietty kerämäärä villalankaa, tietty senttimäärä kangasta per oppilas. Myös koneiden korjauksiin on osoitettu tietty summa. Jos se on käytetty, sitten kone jää käyttämättä, kunnes seuraava vuosi ja uusi raha on taas käytettävissä - ellei opettaja itse korjaa. Eikä aina tarvitse olla kyse korjaamisesta vaan ihan langanlaitosta. Minulla on kotona saumuri, ja kyllä saan näpertää tovin jos toisenkin sormet verillä, kun siihen lankoja laitan.
Meidän koulussamme esim. kotitalousopettajat hakevat itse kaupasta päivittäin useamman kassillisen ruokatarvikkeita. Olen kuullut, että joissain kouluissa ne kerätään maksusta etukäteen ja opettaja hakee valmiit kassilliset, ja jossain kuulemma ne jopa toimitetaan koululle asti. Ei meillä. Opettaja itse menee kauppaan, kerää kamaa pitkin poikin, maksaa, pakkaa, kuljettaa koululle ja laittaa kaappeihin seuraavaa päivää varten. Tämä on tehtävä (lähes) päivittäin.
13 riviä; käy kaupassa. On teillä pitkät selostukset tässä ketjussa.
Tässä on tyyppiesimerkki oppilaasta, joka tekee työstä raskaan. Selität ja selität ja annat käytännön esimerkkejä, mutta vastaan tulee vain vinkumista ja vit*uilua. Ja silti pitää aina uudelleen selittää, koska meillä on tietty vaatimus työn lopputuloksesta: oppilaan on opittava uusia asioita, osattava ne sekä tunnilla että kokeessa, ja todistusnumero on annettava näytön perusteella. Tilaisuuksia näyttöön on annettava mahdollisimman paljon ja monella tavalla. Kaikki vain eivät halua ottaa maksutonta opetusta vastaan. Semmoista se murrosikä on.
Mitä ihmettä, opetetaanko nykyään selittämään kaksi sanaa sadalla sanalla, vai mitä tarkoitat? En ymmärrä tuosta selityksestä yhtään mitään.
Miksi Tolkien kirjoitti 3 kirjaa aiheesta "Taru sormusten herrasta", kun olisi voinut tiivistää kaiken yhteen virkkeeseen: Jotkut lyhytkasvuiset hyypiöt lähtivät kuljettamaan taikasormusta tulivuoreen tuhottavaksi ja samaan aikaan toiset hyypiöt yrittivät estää heidän matkansa."
No nyt ymmärrän, opetetaan satukirjailijoiksi. Kiitos tiedosta.
Luepa tarkemmin lainaus, jonka voi mielestäsi tiivistää kahteen sanaan: "käy kaupassa". Ei todellakaan ole noin yksinkertaista. Mutta kuten aiemmin jo joku sanoi, niin olet aivan kuin murrosikäinen lapsi, joka saivartelee ja saivartelee, vaikka ei edes ymmärrä mistä saivartelee. Ja tämä on omiaan lisäämään työn kuormitusta. Opettajan kun on kuitenkin yritettävä saada lapsi oppimaan edes jotain, mutta saivartelevaa teiniä vähät kiinnostaa. Toki itse vastaan usein näille näsäviisaille teineille, että jos et ymmärtänyt, niin et tule koskaan ymmärtämäänkään. Sama juttu näyttää olevan sinunkin kanssasi.
Ohiksena näin sivusta huudellen: et tosiaankaan paranna keskusteluyhteyttä kenenkään kanssa vertaamalla keskustelukumppaniasi näsäviisaaseen teiniin.
Meitä on täällä kohteliaasti ja vähemmän kohteliaasti itseämme ilmaisevia keskustelijoita, ehkä joku pyrkii ärsyttämään tahallaankin. Mutta kaikki olemme aikuisia ihmisiä ja tiedämme, millaisia vaiheita kaupassakäyntiin sisältyy. Sinänsä minäkin ymmärrän, että kotitalousopettajan täytyy varmasti hankkia valtavat määrät tavaraa ja suunnitella ostokset todella tarkasti että kaikkea on riittävästi eikä mikään pilaannu. Mutta jos joku selittää tohkeissaan, miten ne pitää vielä laittaa kaappiinkin, niin tulee vähän sellainen tunne että daa!
No mutta DAA vain itsellesi. Jos luit uudelleen tuon lainauksen, niin ei todellakaan selitetty 13 riviä kaupassa käyntiä. Yli 9 riviä tuosta lainauksesta oli aivan muuta juttua. Ja DAA, joillekin vaikka vääntäisi siitä kuuluisasta rautalangasta asiat, niin he eivät siltikään ymmärrä asiaa.
Minä en ole ottanut mitenkään kantaa siihen, kuinka monella rivillä kaupassakäyntiin kuvattiin.
Yritin vain selittää, miksi ilmaisutapasi ärsyttää ihmisiä.
lainaus aiempaa: "13 riviä; käy kaupassa. On teillä pitkät selostukset tässä ketjussa."
Mitähän muuta tuo sitten tarkoittaa?
Mitähän tarkoittaa ”ohiksena näin sivusta huudellen”?
Se tarkoittaa, että pitäisi pitää suuni kiinni, mutta huutelenpa silti. Yleinen käyttäytymismalli sekä alakoulun että yläkoulun oppilailla.
OAJ on kummallinen edunvalvoja, ajaa etua, muttei jäsentensä. Entinen OAJ:n jäsen, nykyinen vuosityöaikalainen.
Pelko on varmaan seuraavassa lainauksessa: "Etukäteen on tärkeää sopia työnantajan kanssa tehtävistä, jotka opettajan edellytetään tekevän ja määritellä aikamäärä, jonka sisällä tehtävät pyritään tekemään."
Tämä jättää liikaa työnantajan päätettäväksi, esim. työnantaja määrittää, että arviointikeskusteluihin ja niiden valmisteluun saa kulua tunnin per oppilas. Kopioit ensin arviointilomakkeet, mietit jokaiselle oppilaalle sopivan tekstin lomakkeelle, lähetät lomakkeet koteihin ja muistuttelet 5-6 kertaa joka toista oppilasta palauttamaan lomakkeet ennen arviointikeskustelua. Ennen yhdenkään keskustelun pitämistä aikaa onkin jo kulunut 20 tuntia ja oppilaita on 25. Ensimmäisessä keskustelussa on yksi luokan häirikköpojista, joka ei aluksi rauhoitu paikalleen ja keskusteluun kuluu lähes tunti. Toinen sovittu keskustelu peruuntuu, kun vanhempi soittaa 15 minuuttia myöhässä, ettei pääsekään. Kolmas keskustelu sujuisi muuten nopeasti, mutta ennenkuin keskustelu alkaa, inttää vanhempi 15 minuuttia, kuka on varastanut heidän lapsensa pipon (asia, jota oli käsitelty jo aiemmin useammassa keskustelussa ja käsittely siirtynyt poliisille). Seuraavat 4 keskustelua mennään suht rivakkaan tahtiin, mutta silti niissäkin menee puoli tuntia jokaisessa. Hups. 25 tuntia on käytetty, ja 18 keskustelua käymättä, mitäs nyt. Työnantajan mukaan keskusteluihin ei voi mennä yli 25 tuntia, ja jos menee, niin olen vain tehoton. Joka tapauksessa työvelvollisuuteni on hoitaa keskustelut rutisematta, virallisesti 40 tunnin rupeamaan meni 25 tuntia.