Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaverin kodin rajattomuus
19.10.2018 |
En halua liian yksityiskohtaisesti kertoa etten tule tunnistetuksi. Lapsi sanotaanko vaikka 6-7 v tyttö on nyt syksyn mittaan tutustunu yhteen toiseen tyttöön jonka kanssa tuntuu menevän leikit hyvin yhteen ja viihtyy toisensa seurassa. Lapsi on todella onnellisen oloinen tästä kaverista.
Ongelma on nyt sitten se että on ilmennyt että kaverin kotona kukaan ei tunnu seuraavan mitä siellä tehdään tai oikein edes välittävän. Lapsen perustarpeista pidetään kyllä huolta ja lapsista välitetään mutta siellä tuntuu olevan valloillaan semmonen Peppi Pitkätossu meno että edes potentiaalisesti vaaralliseen ei puututa eikä edes oikein tiedetä mitä lapset puuhaa. Kerran kun haettiin oli just tekemässä jotain mikä meillä todellakin olis kiellettyä ja vaarallista enkä puhu mistään puuhun kiipeämistä tai muuta "normaalia" mitä tämän ikäiset touhuaa. Nyt tuntuu ettei oikein tiedä miten suhtautua tähän, lapsella on kiva kaveri jonka kanssa viihtyy mutta jonka luona ei oo minkään näköisiä sääntöjä. Pitääkö sitten vain kieltää menevästä sinne? Ei ainakaan tunnu kovin turvalliselta olo päästää sinne enää...
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Minä ehdin jo kuvitella, että meillä on huvikumpu-meininkiä, mutta eipäs olekaan, kun lukee näitä vastauksia. Totta, lasta ei voi ylisuojella, ja hänen on saatava ikätasoonsa sopivaa vastuuta, mutta vaikka onnettomuudet eivät tulekaan kello kaulassa, niin joitakin asioita voisi tehdä toisin.
Esim. tuo autossa leikkiminen on minusta vähän sama asia kuin tulitikuilla leikkiminen. Ei se tulitikun sytyttäminen mitään taloa sytytä saman tien palamaan ja varmasti kun on harjoiteltu lapsen kanssa, niin sujuu kynttilän sytyttäminen hienosti, mutta kun lapset ovat keskenään, voi onnettomuuksia sattua, ja aika monta tulipaloa on lähtenyt liikkeelle lasten tulitikkuleikeistä - siitäkin huolimatta, että monelle on varmasti opetettu tulitikkujen oikeanlaista käyttöä.
Joitakin vuosia sitten sattui onnettomuus - oli uutisissakin -, jossa kaksi lasta oli leikkinyt autossa, joka oli pysäköity tasaiselle, ei avaimia, vaihde silmässä ja käsijarru päällä ja kaiken huipuksi lasten vanhemmat auton ulkopuolella juttelemassa. Lapset olivat vaihtaneet ajajaa vähän väliä ja siinä vaihdossa oli sitten mennyt vaihde ja käsijarru pois päältä. Lasten hytkyminen oli saanut auton liikkumaan taaksepäin muutama sentti kerrallaan niin, että yllättäen auto liukuikin jyrkkään alamäkeen ja kadulle. Lapsille ei käynyt mitään, mutta jalkakäytävällä kulkenut tuttuni kuoli, kun jäi tämän auton alle.
Autoilla ja tulitikuilla ei leikitä, se nyt vaan on mielestäni itsestään selvää ja tuntuu aika kammottavalta, että moni ei ota edes tästä opikseen. Ei ne lapset tahallaan vaihdetta tai käsijarrua ota pois, mutta vahingossa kun vaihdetaan paikkaa, siihen osuu jalka tai käsi ihan huomaamattakin. Tällaiset onnettomuudet ovat juuri niitä tarpeettomia, joita voisi ihan normaalilla järjellä estää. Voinhan minä opettaa lapseni kävelemään talon katollakin, mutta ei se silti tarkoita, etteikö onnettomuus voisi sattua. Mieluummin siis leikitään maassa, paikoissa, joissa ei voida saada aikaan isoa onnettomuutta eikä kenenkään henki lähde pienestä vahingosta.
Te, jotka annatte lasten leikkiä autossa. Ottakaa mieluummin niiltä lapsiltanne kypärät pois pyörällä ajaessa. Näin onnettomuuden sattuessa sattuu vain niihin teidän lapsiinne eikä sivullisiin. Ja sitten voitte mielessänne jankata, että osuipas huono tuuri, ei se ennenkään ole pyörällä kaatunut, kun on niin fiksu lapsi, että tietää, ettei pyörää kaadeta.
👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ehdin jo kuvitella, että meillä on huvikumpu-meininkiä, mutta eipäs olekaan, kun lukee näitä vastauksia. Totta, lasta ei voi ylisuojella, ja hänen on saatava ikätasoonsa sopivaa vastuuta, mutta vaikka onnettomuudet eivät tulekaan kello kaulassa, niin joitakin asioita voisi tehdä toisin.
Esim. tuo autossa leikkiminen on minusta vähän sama asia kuin tulitikuilla leikkiminen. Ei se tulitikun sytyttäminen mitään taloa sytytä saman tien palamaan ja varmasti kun on harjoiteltu lapsen kanssa, niin sujuu kynttilän sytyttäminen hienosti, mutta kun lapset ovat keskenään, voi onnettomuuksia sattua, ja aika monta tulipaloa on lähtenyt liikkeelle lasten tulitikkuleikeistä - siitäkin huolimatta, että monelle on varmasti opetettu tulitikkujen oikeanlaista käyttöä.
Joitakin vuosia sitten sattui onnettomuus - oli uutisissakin -, jossa kaksi lasta oli leikkinyt autossa, joka oli pysäköity tasaiselle, ei avaimia, vaihde silmässä ja käsijarru päällä ja kaiken huipuksi lasten vanhemmat auton ulkopuolella juttelemassa. Lapset olivat vaihtaneet ajajaa vähän väliä ja siinä vaihdossa oli sitten mennyt vaihde ja käsijarru pois päältä. Lasten hytkyminen oli saanut auton liikkumaan taaksepäin muutama sentti kerrallaan niin, että yllättäen auto liukuikin jyrkkään alamäkeen ja kadulle. Lapsille ei käynyt mitään, mutta jalkakäytävällä kulkenut tuttuni kuoli, kun jäi tämän auton alle.
Autoilla ja tulitikuilla ei leikitä, se nyt vaan on mielestäni itsestään selvää ja tuntuu aika kammottavalta, että moni ei ota edes tästä opikseen. Ei ne lapset tahallaan vaihdetta tai käsijarrua ota pois, mutta vahingossa kun vaihdetaan paikkaa, siihen osuu jalka tai käsi ihan huomaamattakin. Tällaiset onnettomuudet ovat juuri niitä tarpeettomia, joita voisi ihan normaalilla järjellä estää. Voinhan minä opettaa lapseni kävelemään talon katollakin, mutta ei se silti tarkoita, etteikö onnettomuus voisi sattua. Mieluummin siis leikitään maassa, paikoissa, joissa ei voida saada aikaan isoa onnettomuutta eikä kenenkään henki lähde pienestä vahingosta.
Te, jotka annatte lasten leikkiä autossa. Ottakaa mieluummin niiltä lapsiltanne kypärät pois pyörällä ajaessa. Näin onnettomuuden sattuessa sattuu vain niihin teidän lapsiinne eikä sivullisiin. Ja sitten voitte mielessänne jankata, että osuipas huono tuuri, ei se ennenkään ole pyörällä kaatunut, kun on niin fiksu lapsi, että tietää, ettei pyörää kaadeta.
Aina voi jossitella ja keksiä entä jos mutta tuosta autossa leikkimisestä vielä sen verran että Jos se auto on todellakin tasaisella, eikä mäkiä mailla halmeilla, eikä mahdollisuutta käynnistämiseen, on se auto turvallisempi paikka kun pyörätie kypärän kanssa. Ja ei, meidän lasten leikkipaikka ei ole auto, mutta jos nyt pääsisivät autoon leikkimään omalla parkkipaikalla, tasaisella niin en olisi hui kauhistus lasten takia, vaan auton takia...
Naapuristossa asuu hippiperhe, joiden touhujen katselu pelottaa. Perheen äiti on toisaalta sellainen herttainen muumimamma-tyyppi, mutta silti hirvittää katsoa kun isommat lapset vetää pyörillä ilman kypärää ympärilleen katsomatta, taapero seikkailee yksin jalkakäytävällä, karkkia vedetään joka päivä...
Meillä 6v kuumaverinen neiti juoksee ulkona paitasillaan, jalkaankin laittaisi vain Croocsit ilman sukkia jos saisi päättää. Leikkii vapaasti lähimetsikössä, tekee majoja ja kiipeilee puihin.
Vierailija kirjoitti:
Naapuristossa asuu hippiperhe, joiden touhujen katselu pelottaa. Perheen äiti on toisaalta sellainen herttainen muumimamma-tyyppi, mutta silti hirvittää katsoa kun isommat lapset vetää pyörillä ilman kypärää ympärilleen katsomatta, taapero seikkailee yksin jalkakäytävällä, karkkia vedetään joka päivä...
Ai jai, minkäköhän ikäinen taapero on päästetty yksin? Mutta jos hirvittää niin älä katso.
Minä ehdin jo kuvitella, että meillä on huvikumpu-meininkiä, mutta eipäs olekaan, kun lukee näitä vastauksia. Totta, lasta ei voi ylisuojella, ja hänen on saatava ikätasoonsa sopivaa vastuuta, mutta vaikka onnettomuudet eivät tulekaan kello kaulassa, niin joitakin asioita voisi tehdä toisin.
Esim. tuo autossa leikkiminen on minusta vähän sama asia kuin tulitikuilla leikkiminen. Ei se tulitikun sytyttäminen mitään taloa sytytä saman tien palamaan ja varmasti kun on harjoiteltu lapsen kanssa, niin sujuu kynttilän sytyttäminen hienosti, mutta kun lapset ovat keskenään, voi onnettomuuksia sattua, ja aika monta tulipaloa on lähtenyt liikkeelle lasten tulitikkuleikeistä - siitäkin huolimatta, että monelle on varmasti opetettu tulitikkujen oikeanlaista käyttöä.
Joitakin vuosia sitten sattui onnettomuus - oli uutisissakin -, jossa kaksi lasta oli leikkinyt autossa, joka oli pysäköity tasaiselle, ei avaimia, vaihde silmässä ja käsijarru päällä ja kaiken huipuksi lasten vanhemmat auton ulkopuolella juttelemassa. Lapset olivat vaihtaneet ajajaa vähän väliä ja siinä vaihdossa oli sitten mennyt vaihde ja käsijarru pois päältä. Lasten hytkyminen oli saanut auton liikkumaan taaksepäin muutama sentti kerrallaan niin, että yllättäen auto liukuikin jyrkkään alamäkeen ja kadulle. Lapsille ei käynyt mitään, mutta jalkakäytävällä kulkenut tuttuni kuoli, kun jäi tämän auton alle.
Autoilla ja tulitikuilla ei leikitä, se nyt vaan on mielestäni itsestään selvää ja tuntuu aika kammottavalta, että moni ei ota edes tästä opikseen. Ei ne lapset tahallaan vaihdetta tai käsijarrua ota pois, mutta vahingossa kun vaihdetaan paikkaa, siihen osuu jalka tai käsi ihan huomaamattakin. Tällaiset onnettomuudet ovat juuri niitä tarpeettomia, joita voisi ihan normaalilla järjellä estää. Voinhan minä opettaa lapseni kävelemään talon katollakin, mutta ei se silti tarkoita, etteikö onnettomuus voisi sattua. Mieluummin siis leikitään maassa, paikoissa, joissa ei voida saada aikaan isoa onnettomuutta eikä kenenkään henki lähde pienestä vahingosta.
Te, jotka annatte lasten leikkiä autossa. Ottakaa mieluummin niiltä lapsiltanne kypärät pois pyörällä ajaessa. Näin onnettomuuden sattuessa sattuu vain niihin teidän lapsiinne eikä sivullisiin. Ja sitten voitte mielessänne jankata, että osuipas huono tuuri, ei se ennenkään ole pyörällä kaatunut, kun on niin fiksu lapsi, että tietää, ettei pyörää kaadeta.