Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaverin kodin rajattomuus
19.10.2018 |
En halua liian yksityiskohtaisesti kertoa etten tule tunnistetuksi. Lapsi sanotaanko vaikka 6-7 v tyttö on nyt syksyn mittaan tutustunu yhteen toiseen tyttöön jonka kanssa tuntuu menevän leikit hyvin yhteen ja viihtyy toisensa seurassa. Lapsi on todella onnellisen oloinen tästä kaverista.
Ongelma on nyt sitten se että on ilmennyt että kaverin kotona kukaan ei tunnu seuraavan mitä siellä tehdään tai oikein edes välittävän. Lapsen perustarpeista pidetään kyllä huolta ja lapsista välitetään mutta siellä tuntuu olevan valloillaan semmonen Peppi Pitkätossu meno että edes potentiaalisesti vaaralliseen ei puututa eikä edes oikein tiedetä mitä lapset puuhaa. Kerran kun haettiin oli just tekemässä jotain mikä meillä todellakin olis kiellettyä ja vaarallista enkä puhu mistään puuhun kiipeämistä tai muuta "normaalia" mitä tämän ikäiset touhuaa. Nyt tuntuu ettei oikein tiedä miten suhtautua tähän, lapsella on kiva kaveri jonka kanssa viihtyy mutta jonka luona ei oo minkään näköisiä sääntöjä. Pitääkö sitten vain kieltää menevästä sinne? Ei ainakaan tunnu kovin turvalliselta olo päästää sinne enää...
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa se, miten ap on kasvattanut lapsensa, jos eskari/ekaluokkalainen on ilman valvontaa niin vallaton, ettei itse tajua tekevänsä jotain väärää. Tarvitseeko lapsi koko ajan aikuisen sanomaan, mitä saa tehdä ja mitä ei?
Meillä ei oo ennen tätä tainnut tulla tällaista vastaan ja lapsen omin sanoin oli niin hauskaa hänellä ettei muistanu sääntöjä ollenkaan. Lapsi ei luonteeltaan muutenkaan ihan siitä varovaisemmasta päästä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä ollessa kerron ystävällisesti tämän kodin säännöistä. Olen nyt vähän ihmeissäni tämän uudenlaisen tilanteen edessä enkä ehkä ihan tällaista osannu odottaa että tuossa talossa puuttuu säännöt ihan kokonaan... Lapsen kanssa puhuttiin sitten näistä asiosta mutta sitä en tiedä miten järkevästi sanoa että sinnepäin ei ois sitten menemistä tai miten lapsen kaveri sitten suhtautuu asiaan, siis ei varmaan tämä lapsi ehkä ymmärrä että kaikkialla ei oo noin rajatonta ja ehkä pitää sitä ihan normaalina. Toivon silti että pysyisivät kavereina ja on vaikka sitten täällä leikkimässä.
Ap
Onko nyt 100% varmaa, että se innostaja ei ole oma lapsesi? Itse kasvoin tällaisella peppipitkätossu-meiningillä, mutta se pysyi yllä vain ja ainoastaan sillä, että sitä kunnioitettiin. Sai olla vapaa, kun ei hölmöillyt. Sitä ei mitenkään päsmäröity meille lapsille, mutta oli ihan selvää että tyhmyyksiä ei tehdä.
Tiukoilla rajoilla varustetut kaverit otti meillä kaiken ilon irti siitä, että meillä sai tehdä vapaasti juttuja. En itse osannut lapsena estää niitä juttuja, vaikka tiesin että he tekevät väärin. Tässä kohtaa varmasti olisi ollut vanhempieni vastuulla silmäillä meidän leikkejä tarkemmin, mutta oikeasti; me emme olisi koskaan tehneet niitä juttuja niin ehkä se oli vanhemmille melkein mahdottomuus tajuta.
Ja voi jumpe kun olinkin NIIN siivotonta seuraa esim. naapurin äidin mielestä -____-, niin vastuuton ja turha eikä peitellyt sitä kyllä yhtään. En haluaisi olla vahingoniloinen mutta meidän perheen lapset on kaikki korkeasti koulutettuja, hyvissä töissä ja itsenäisiä ihmisiä. Hänen lapsensa on aika keskinkertaisesti elämässään pärjänneet.
On täysin mahdollista, ja uskonkin, että tilanne on juuri tuo mitä ap kuvaili. Mutta, kannattaa pohtia asioiden kaikki puolet läpi. Ja ehkäpä sitten teillä kotona seurailla kaverusten dynamiikkaa, kumpi vie ja kumpi vikisee :) ? Miten muuten käyttäytyy tämä lapsesi ystävä? Ja oikeasti, tekee hurjan hyvää nähdä lapsesta asti erilaisia perheitä, puolin ja toisin. Kannattaa muistaa, että teillä on teidän tapanne mutta muidenkin tavat voi olla ok. Enkä puhu nyt turvallisuudesta tai muista asioista, jotka on absoluuttisia ja tinkimättömiä. Ihan vaan erilaisuudesta yleensä.
No en halua edelleenkään sanoa mitään tunnistettavaa mutta yks siitä miedommasta päästä niin lapsilla ei ollut ulkovaatteita päällä vaikka ulkona alle 5 astetta, kaveri kuulemma yllyttäny ettei tarvi ja en sano ettei omassakaan lapsessa " vikaa" mutta muuten pukee kyllä kotona järkevästi vaatteet päälle... Kenenkään muun kaverin luona ei oo tällaista. Ja meillä kyllä saa leikkiä yksin pihalla mutta on meillä silti jotkut säännöt mitä saa tehdä tai ei tehdä...
Vierailija kirjoitti:
No en halua edelleenkään sanoa mitään tunnistettavaa mutta yks siitä miedommasta päästä niin lapsilla ei ollut ulkovaatteita päällä vaikka ulkona alle 5 astetta, kaveri kuulemma yllyttäny ettei tarvi ja en sano ettei omassakaan lapsessa " vikaa" mutta muuten pukee kyllä kotona järkevästi vaatteet päälle... Kenenkään muun kaverin luona ei oo tällaista. Ja meillä kyllä saa leikkiä yksin pihalla mutta on meillä silti jotkut säännöt mitä saa tehdä tai ei tehdä...
No oma lapseni saattaisi satuilla tuollaisia, valitettavasti. Hänellä on voimakas oma tahto ja sen kanssa pitää tehdä joka päivä töitä, erityisesti tähän 7 vuoteen tuntuu liittyvän nyt joku itsenäistymiskausi, joka on kärjistänyt piirrettä.
Kannattanee siis seurailla tilannetta ja miten teillä toimivat, lisäksi voisit varmaan puhua vanhempien kanssa ja sanoa suoraan, että lapsi oli sanonut että heillä ei ulkovaatteita käytetä, sellaisessa heh heh hengessä, voi olla että vastaus olisi juuri se kuin meillä "No ei todellakaan ole ok!!!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan omasta lapsuudesta sen että vaikka oltiin ala-aste ikäisiä niin meidän perään silti katsottiin ettei ihan mitään tyhmiä tehty. Oltiin läsnä. Ja vaikka kasvatusvastuu on aina vanhemmalla ja lapsen kans ois miten keskustellu mikä on järkevää ja mikä ei niin silti 6-7 vuotiaat on vielä aika pieniä. Vaikka joka kodissa on omat säännöt mikä on ihan ok niin silti jos jossain kodissa on ihan rajatonta eikä siellä yhtään katsota perään niin ei sinne kovin turvallisin mielin päästä enää lastansa kylään..
ApMinun lapsuudessani taas lapset sai kasvaa lapsina sen kummemmin vahtimatta. 6-7 vuotiaina leikittiin pihalla ihan vapaasti isolla porukalla. Keksittiin itse leikit ja vietettiin päivät ulkona. Joku tuolla mainitsi, että kauheaa, kun naapurin lapset on vesisateella ulkona. No omassa lapsuudessani paineltiin kurat ja lätäköt ja juostiin sateella metsissä piilosta. Todettiin vain, että kesä kastelemansa kuivaa.
Meistä kasvoi hyvin vastuuntuntoisia, jotka joutuivat muuttamaan opiskelujen takia kotoa pois 15-16 vuotiaina ja työelämään heti, kun kyettiin, että saatiin opiskelurahaa. Maailma ei ollut pelottava, koska meitä ei oltu holhottu pelokkaiksi ja omia aivoja osasimme käyttää pulmatilanteissa, koska olimme oppineet pulmia ratkaisemaan.
Se ei ollut rajatonta kasvatusta vaan ihan normaalia lapsuutta, missä lapsiin luotettiin.
En siis todella tarkoittanu ettei oltais saatu vapaasti leikkiä jne. Kyllä me todellakin leikittiin eikä kukaan tietenkään koko ajan vahtinut. Tarkoitan lähinnä että oltiin läsnä ettei ihan hassuja tehty tai jos tarvittiin apua niin tiesi mistä saa jne. Rajattomuudella tarkoitan sitä ettei oo hajuakaan lapsen puuhista ja että lapsi voi vapaasti puuhata jotain ihan vaarallistakin. Se ei tunnu kovin hyvältä että ei oo mitään rajoja ollenkaan.
Me oltiin ekaluokkalaisina koulun jälkeen ihan omillamme, ei käyty iltapäiväkerhoissa ja vanhemmat oli töissä. Keksittiin kaikenlaista, josta vanhemmat ei tienneet mitään. Siitäkin huolimatta, että itselläni oli ankara isä ja säännöt ja turvallinen ihana äiti. Niitä ideoita tuli kyllä meiltä kaikilta, oli perhe minkälainen tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en halua edelleenkään sanoa mitään tunnistettavaa mutta yks siitä miedommasta päästä niin lapsilla ei ollut ulkovaatteita päällä vaikka ulkona alle 5 astetta, kaveri kuulemma yllyttäny ettei tarvi ja en sano ettei omassakaan lapsessa " vikaa" mutta muuten pukee kyllä kotona järkevästi vaatteet päälle... Kenenkään muun kaverin luona ei oo tällaista. Ja meillä kyllä saa leikkiä yksin pihalla mutta on meillä silti jotkut säännöt mitä saa tehdä tai ei tehdä...
Mitä haittaa tästä takin pukemattomuudesta oli
Ja kyllä, ehdottomasti on hyvä että näkee erilaisia perheitä jne mutta edelleen, jos lapset pääsee tekemään jotain vaarallista niin se ei tunnu kovin mukavalta...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä, ehdottomasti on hyvä että näkee erilaisia perheitä jne mutta edelleen, jos lapset pääsee tekemään jotain vaarallista niin se ei tunnu kovin mukavalta...
Ap
Jos ulkona leikkiminen viidessä asteessa on vaarallista, niin mahdat olla ihmeissään, kun lapsesi on murrosiässä ja jos on tyttö, kulkee 20 asteen pakkasessa nilkkasukissa ja tennareissa. Ja ei, siihen ei naapurin teinit yllytä, vaan ihan oma lapsesi haluaa valita nämä vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en halua edelleenkään sanoa mitään tunnistettavaa mutta yks siitä miedommasta päästä niin lapsilla ei ollut ulkovaatteita päällä vaikka ulkona alle 5 astetta, kaveri kuulemma yllyttäny ettei tarvi ja en sano ettei omassakaan lapsessa " vikaa" mutta muuten pukee kyllä kotona järkevästi vaatteet päälle... Kenenkään muun kaverin luona ei oo tällaista. Ja meillä kyllä saa leikkiä yksin pihalla mutta on meillä silti jotkut säännöt mitä saa tehdä tai ei tehdä...
No oma lapseni saattaisi satuilla tuollaisia, valitettavasti. Hänellä on voimakas oma tahto ja sen kanssa pitää tehdä joka päivä töitä, erityisesti tähän 7 vuoteen tuntuu liittyvän nyt joku itsenäistymiskausi, joka on kärjistänyt piirrettä.
Kannattanee siis seurailla tilannetta ja miten teillä toimivat, lisäksi voisit varmaan puhua vanhempien kanssa ja sanoa suoraan, että lapsi oli sanonut että heillä ei ulkovaatteita käytetä, sellaisessa heh heh hengessä, voi olla että vastaus olisi juuri se kuin meillä "No ei todellakaan ole ok!!!"
Noh...tilanne kun tultiin hakemaan ja käytiin sanomassa vanhemmille että meidän lapsi lähtee nyt kotia niin lähinnä vaan anto ne lapsen vaatteet meille niinkuin siinä ei olis ollu mitään ihmeempää...
Alapeukuista päätellen sitten on huono jos haluaa jonkinlaiset rajat pitää ja tietää että lapsella on turvallista olla siellä missä on?
Tottakai sattuu ja tapahtuu lapsena niinkuin myös itselle mutta olen edelleen sitä mieltä että rajat on tärkeät ja luo turvallisuuden tunnetta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa se, miten ap on kasvattanut lapsensa, jos eskari/ekaluokkalainen on ilman valvontaa niin vallaton, ettei itse tajua tekevänsä jotain väärää. Tarvitseeko lapsi koko ajan aikuisen sanomaan, mitä saa tehdä ja mitä ei?
Minä olin todella fiksu, tolkku ja itsenäinen pikkutyttö. Niin vaan kuitenkin tokaluokalla poltettiin tupakkaa kaverin luona kun hän vakuutti että hänellä on lupa ja hän aina polttaa kotona. Olin että oho, mutta kyseessä oli juuri sellainen huvikumpukoti että kai ajattelin että maassa maan tavalla sitten.
Niin ota teille kylään vai eikö teille pääse?
Yleensä nämä rajoista tinkaajat on niitä kelle ei ole mitään asiaa kylään.
Omat on teinejä ja voi luoja että on nää ajat ohi.
Olin se jota aina käytettiin hyväksi. Vieläkin nyppii asia ja oma vika, en uskaltanut pitää puoliani.
Oman lapsesi turvallisuus hoituu teidän kotinA eli tiedät mitä teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en halua edelleenkään sanoa mitään tunnistettavaa mutta yks siitä miedommasta päästä niin lapsilla ei ollut ulkovaatteita päällä vaikka ulkona alle 5 astetta, kaveri kuulemma yllyttäny ettei tarvi ja en sano ettei omassakaan lapsessa " vikaa" mutta muuten pukee kyllä kotona järkevästi vaatteet päälle... Kenenkään muun kaverin luona ei oo tällaista. Ja meillä kyllä saa leikkiä yksin pihalla mutta on meillä silti jotkut säännöt mitä saa tehdä tai ei tehdä...
No oma lapseni saattaisi satuilla tuollaisia, valitettavasti. Hänellä on voimakas oma tahto ja sen kanssa pitää tehdä joka päivä töitä, erityisesti tähän 7 vuoteen tuntuu liittyvän nyt joku itsenäistymiskausi, joka on kärjistänyt piirrettä.
Kannattanee siis seurailla tilannetta ja miten teillä toimivat, lisäksi voisit varmaan puhua vanhempien kanssa ja sanoa suoraan, että lapsi oli sanonut että heillä ei ulkovaatteita käytetä, sellaisessa heh heh hengessä, voi olla että vastaus olisi juuri se kuin meillä "No ei todellakaan ole ok!!!"
Noh...tilanne kun tultiin hakemaan ja käytiin sanomassa vanhemmille että meidän lapsi lähtee nyt kotia niin lähinnä vaan anto ne lapsen vaatteet meille niinkuin siinä ei olis ollu mitään ihmeempää...
Alapeukuista päätellen sitten on huono jos haluaa jonkinlaiset rajat pitää ja tietää että lapsella on turvallista olla siellä missä on?
Tottakai sattuu ja tapahtuu lapsena niinkuin myös itselle mutta olen edelleen sitä mieltä että rajat on tärkeät ja luo turvallisuuden tunnetta.
Ap
Et voi puuttua toisen perheen rajoihin. Eli et sitten päästö lastasi sinne tai ainakin nyt paussi.
No eipä tuo pahalta kuulosta.
Taitaa olla nyt niin, että ap on yliduojeleva "sääntöäiti", jota nyt ahdistaa, kun pieni lapsensa ei 24/7 muista äidin asettamia sääntöjä ja rajoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en halua edelleenkään sanoa mitään tunnistettavaa mutta yks siitä miedommasta päästä niin lapsilla ei ollut ulkovaatteita päällä vaikka ulkona alle 5 astetta, kaveri kuulemma yllyttäny ettei tarvi ja en sano ettei omassakaan lapsessa " vikaa" mutta muuten pukee kyllä kotona järkevästi vaatteet päälle... Kenenkään muun kaverin luona ei oo tällaista. Ja meillä kyllä saa leikkiä yksin pihalla mutta on meillä silti jotkut säännöt mitä saa tehdä tai ei tehdä...
No oma lapseni saattaisi satuilla tuollaisia, valitettavasti. Hänellä on voimakas oma tahto ja sen kanssa pitää tehdä joka päivä töitä, erityisesti tähän 7 vuoteen tuntuu liittyvän nyt joku itsenäistymiskausi, joka on kärjistänyt piirrettä.
Kannattanee siis seurailla tilannetta ja miten teillä toimivat, lisäksi voisit varmaan puhua vanhempien kanssa ja sanoa suoraan, että lapsi oli sanonut että heillä ei ulkovaatteita käytetä, sellaisessa heh heh hengessä, voi olla että vastaus olisi juuri se kuin meillä "No ei todellakaan ole ok!!!"
Noh...tilanne kun tultiin hakemaan ja käytiin sanomassa vanhemmille että meidän lapsi lähtee nyt kotia niin lähinnä vaan anto ne lapsen vaatteet meille niinkuin siinä ei olis ollu mitään ihmeempää...
Alapeukuista päätellen sitten on huono jos haluaa jonkinlaiset rajat pitää ja tietää että lapsella on turvallista olla siellä missä on?
Tottakai sattuu ja tapahtuu lapsena niinkuin myös itselle mutta olen edelleen sitä mieltä että rajat on tärkeät ja luo turvallisuuden tunnetta.
Ap
Lisään vielä tähän että tietenkään se nyt vielä ollu vaarallista jos ulkona ilman takkia joskin kyllä vähän tyhmää mutta tuo nyt oli esimerkki siitä miedommasta päästä. Ja kyllä tiedän että teininä saattaa pukea miten sattuu mutta tarvi varmaan vielä aloittaa tässä iässä.
Tuntuu että on vähän liian tunnistettavaa jos laitan esimerkin siitä vaarallisesta asiasta enkä halua sitä sen takia tähän laittaa.
Ymmärrän ap:n huolen täysin. Meillä pääosin toimii hyvin lasten kavereiden ja heidän perheidensä kanssa ja toisten sääntöjä ja rajoja kunnioitetaan. Esimerkiksi yhdessä perheessä lapset saavat katsoa paljon vanhemmille tarkoitettuja elokuvia ja pelata sen ikäisiltä kiellettyjä pelejä. Mutta vanhemmat tietävät, etteivät meidän lapset saa näin tehdä, joten silloin kun lapsemme ovat heillä lapset katsovat/pelaavat vain ikätasolleen tarkoitettuja elokuvia/pelejä. Yhden lapsen vanhemmat taas haluavat pitää lapsensa makean syönnin minimissä, joten kyseisen lapsen meillä ollessa ei tarjolla ole mitään makeita välipaloja ym. Kun toisen kasvatusnäkemyksiä kunnioitetaan, on helppo luottaa ja antaa lasten leikkiä.
Yhden lapsen kotona taas ei rajoista osata pitää kiinni. Heillä periaatteessa on hyvinkin tarkka ajatus siitä miten lasten tulisi käyttäytyä, mutta lapsia ei syystä tai toiseta saada kuriin. Heillä lapsia pyydetään ja jos he eivät usko asia jää siihen. Heillä pienetkin lapset juoksee leikkimässä autotiellä ja äiti vain pyytää että voisitteko tulla pihalle, kun tuo on vaarallista. Ja kun lapset ei tottele, anetaan asian olla. Meidän lapset eivät juuri tuosta syystä saa juurikaan mennä kyseisen perheen luo leikkimään, mutta heidän lapsensa ovat kyllä tervetulleita meille.
Vierailija kirjoitti:
No eipä tuo pahalta kuulosta.
Taitaa olla nyt niin, että ap on yliduojeleva "sääntöäiti", jota nyt ahdistaa, kun pieni lapsensa ei 24/7 muista äidin asettamia sääntöjä ja rajoituksia.
Lapsi saa siis mennä ja tulla ja tehdä just niin kuin haluaa vailla mitään rajoja ja tehdä myös vaarallisia asioita?
Edelleen olen sitä mieltä että rajat järkevissä määrin on turvallisuutta lapselle.
Ja kyllä, en voi enkä halua puuttua toisten kodin sääntöihin tai niitten olemattomuuten mutta olen silti lievästi hämmästynyt ettei siellä edes pidetty outona asiana että lapset pihalla melkein talviolosuhteissa sisävaatteissa.
Ap
Meillä on myös kokemusta tällaisesta. Pojan kaveri saa käyttää valvomatta mm kaikkia isän työkaluja, mitä autotallista löytyy. Siellä sitten yhtenä päivänä nää ekaluokkalaiset askarteli mm. rälläkän ja jiirisahan avulla...
Vaikuttaa siltä, että oikeastaan ongelma on se sinun lapsesi rajaton käytös jos heitä kyläpaikassakin täytyy vahdata. :D Ei meidän ole tarvinnut tuon ikäisiä enää kytätä, eikä kauheasti säännöistä tarvi muistutella. Vaikuttaa ehkä rajattomalta, mutta luotan lähtökohtaisesti lapsiin, kun he tietävät mitä saa tehdä ja mitä ei. En aina tiedä missä meidän 7v kaksoset menevät, mutta paikat joista heitä voi etsiä (tai soittaa puhelimeen ja kysyä missä lienevät), ovat viereinen puisto, viereinen metsä tai pihan lähistöt. Ihanan vapaasti saavat siis kasvaa aivan kuten minäkin lapsena, mutta rakkautta oli ja rajat oli selvät jo omassakin päässä tuon ikäisenä.
Asianmukaiset vaatteet toki päällä (kun sen nyt mainitsit), mutta on välillä lähdetty liian vähissä vaatteissakin ulos, ja tultu heti takaisin ihan itse ilmoittamaan, että nyt tarvii lisää päälle kun huomaa jo pihalla vilun. Kuka 7v ei itse jo tajua, mitä pukea päälle? Aika outoa sanoisinko ja varmaan lähtöisin juuri siitä avuttomuudesta, mikä lapsille syntyy kun vanhemmat passaavat liikaa. Kyttään vaatetusta ainoastaan silloin, jos lähdemme pidemmälle pilkkireisulle, koska sieltä ei noin vain tulla kotiin pukemaan lisää vaatetta jos menee aliarvioimaan vaatteensa vahingossa. Opeta lapsillesi jo tuollaisia yksinkertaisia asioita, jotka edesauttavat omatoimisuuteen. Rajat pitäis jo olla ihan sillä lapsella itsellään tiedossa.
Yritä aloittaja keksiä nyt joku vastaava juttu sitä kamalan vaarallista juttua mitö ovat tehneet. Nimittäin tuo takki-juttu kuulostaa vain naurettavalta. Tuon ikäisistä on hauskaa tuntea eri tuntemuksia kehossaan (vilu ja jännitys kun on hetken pihalla ilman päällysvaatteita). Ovat tarpeeksi vanhoja kyllä tajuamaan että menevät sisälle tai pukemaan jos tulee liian kylmä. Eri asia jos 3-vuotiasta kyläilijää ei puettaisi ulos tai jos lapset pakotettaisiin ulos vähissä vaatteissa, mutta 6-7v ei tosiaan tuollaisesta kärsi pätkääkään. Karaistuu vaan 😀
Ei meillä kyllä vanhemmat tienneet aina, missä me oltiin. Aamulla huikkasin, että meen naapuriin ja siellä laukottiin päivä. Käytiin syömässä välillä ja taas mentiin. Lankapuhelinten aikaan ei edes puhelimella saatu kiinni.
Toki vahinkoja sattui. Itse tipahdin puusta kerran, mutta ei onneksi mitään isompaa vahinkoa tullut. Välillä oli kumisaapas hukassa, kun lompsittiin keväällä märässä hangessa ja piti sukka jalassa mennä kotiin ja vihaisiahan siitä oltiin. Pottuvarvas murtui, kun leikittiin metsässä aarteenetsintää ja potkaisin jalan kiveen. Kaikkea tällaista pientä sattui. Silti kaikki selvisimme hengissä ja kenellekkään ei mitään isoa vahinkoa tullut, vaikka vanhemmat eivät perässämme olleetkaan, vaan omissa töissään.