Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaverin kodin rajattomuus
19.10.2018 |
En halua liian yksityiskohtaisesti kertoa etten tule tunnistetuksi. Lapsi sanotaanko vaikka 6-7 v tyttö on nyt syksyn mittaan tutustunu yhteen toiseen tyttöön jonka kanssa tuntuu menevän leikit hyvin yhteen ja viihtyy toisensa seurassa. Lapsi on todella onnellisen oloinen tästä kaverista.
Ongelma on nyt sitten se että on ilmennyt että kaverin kotona kukaan ei tunnu seuraavan mitä siellä tehdään tai oikein edes välittävän. Lapsen perustarpeista pidetään kyllä huolta ja lapsista välitetään mutta siellä tuntuu olevan valloillaan semmonen Peppi Pitkätossu meno että edes potentiaalisesti vaaralliseen ei puututa eikä edes oikein tiedetä mitä lapset puuhaa. Kerran kun haettiin oli just tekemässä jotain mikä meillä todellakin olis kiellettyä ja vaarallista enkä puhu mistään puuhun kiipeämistä tai muuta "normaalia" mitä tämän ikäiset touhuaa. Nyt tuntuu ettei oikein tiedä miten suhtautua tähän, lapsella on kiva kaveri jonka kanssa viihtyy mutta jonka luona ei oo minkään näköisiä sääntöjä. Pitääkö sitten vain kieltää menevästä sinne? Ei ainakaan tunnu kovin turvalliselta olo päästää sinne enää...
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Ja en halua edelleen yksityiskohtaisemmin mitään sanoa ettei tule tunnistetuks. Sen olen huomannut tästäkin keskustelusta että näin kärjistetysti joko on rajoja tai oo ja hyväksyttävä se että ollaan kaikki erilaisia.
Vaikka auto ois pysäköity niin jos lapsi vahingossa koskee auton vaihteeseen ja on edes pieni loiva mäki niin kyllä se siitä voi lähteä rullaamaan. Meillä meni jostain syystä yhdessä vaiheessa auto lukkoon vaikkei mitään painanut, mitä sitten kun on siellä lukkojen takana? Tai auton takakontissa?
Mäessä onkin joku pointti kieltää, mutta muuten taas missä tahansa voisi periaatteessa käydä jotain, voihan lapsi vaikka kaatua tuolilla kotona kun olet suihkussa, mutta elämä on yksi iso riski, ja jotkut ”riskit” on vain otettava, että pystyy elämään. Voidaan kompastua vaikka yhdessä pahasti jäällä, vaikka kuinka pitäisin lasta kädestä kiinni. Meillä on tultu nokka verellä kotiin itkien, kun on törmätty pyörällä puuhun, on kaaduttu metsässä oksaan ja polvet verillä joka kesän riennoista, mutta se kuuluu lapsuuteen. Minunkin onnellisesta lapsuudesta on arpi polvessa muistona. :)
Varmasti ap rakkaudesta vauhkoat, mutta kyllä monella kommentoijalla on ihan todellinen pointti. Ei kannata ihan sokeasti nyt ajatella, että sinua vastaan kommentoijat vain ovat vastuuttomia huonoja vanhempia, vaan ajattele, jos jokin totuus siellä kuitenkin piilisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa vai että nyt on ahdistuhäiriö jos omasta mielestä ei oo ok että lapsi valvomatta leikkii autossa kaverin kans. :D Vaikka vahinkoja sattuu niin eikai nyt tarvi suinpäin tehdä mitään ilmiselvästi vaarallista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en halua edelleen yksityiskohtaisemmin mitään sanoa ettei tule tunnistetuks. Sen olen huomannut tästäkin keskustelusta että näin kärjistetysti joko on rajoja tai oo ja hyväksyttävä se että ollaan kaikki erilaisia.
Vaikka auto ois pysäköity niin jos lapsi vahingossa koskee auton vaihteeseen ja on edes pieni loiva mäki niin kyllä se siitä voi lähteä rullaamaan. Meillä meni jostain syystä yhdessä vaiheessa auto lukkoon vaikkei mitään painanut, mitä sitten kun on siellä lukkojen takana? Tai auton takakontissa?Mäessä onkin joku pointti kieltää, mutta muuten taas missä tahansa voisi periaatteessa käydä jotain, voihan lapsi vaikka kaatua tuolilla kotona kun olet suihkussa, mutta elämä on yksi iso riski, ja jotkut ”riskit” on vain otettava, että pystyy elämään. Voidaan kompastua vaikka yhdessä pahasti jäällä, vaikka kuinka pitäisin lasta kädestä kiinni. Meillä on tultu nokka verellä kotiin itkien, kun on törmätty pyörällä puuhun, on kaaduttu metsässä oksaan ja polvet verillä joka kesän riennoista, mutta se kuuluu lapsuuteen. Minunkin onnellisesta lapsuudesta on arpi polvessa muistona. :)
Varmasti ap rakkaudesta vauhkoat, mutta kyllä monella kommentoijalla on ihan todellinen pointti. Ei kannata ihan sokeasti nyt ajatella, että sinua vastaan kommentoijat vain ovat vastuuttomia huonoja vanhempia, vaan ajattele, jos jokin totuus siellä kuitenkin piilisi...
Ja peppipitkätossukasvattajat oikein kehuvat, että ajoipa lapseni pylvääseen ja päästin metsään yksin ja tuli naama verillä takaisin. Oi kun hienoa, meillä on niin mahtavaa kasvatusta. Päästetään vain kaikki lapsemme pyöräilemään yksin ja metsään riehumaan, niin kyllä ne oppii, kun tulevat pää kainalossa kotiin ja polvet murskana
Meillä on aika vapaata... mutta ei meilläkään saa autossa leikkiä. Koska siellä voi mennä jokin rikki. Joskus kun on silmä välttänyt niin ovat autoon päässeet leikkimään. Se on kyllä sitten heti ulos kun on huomattu. Meillä ei kyllä sitä vaaraa olisi että lähtisi johonkin mäkeen mutta ihan sen vuoksi että asioiden renkkaaminen ei tee autoparalle hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en halua edelleen yksityiskohtaisemmin mitään sanoa ettei tule tunnistetuks. Sen olen huomannut tästäkin keskustelusta että näin kärjistetysti joko on rajoja tai oo ja hyväksyttävä se että ollaan kaikki erilaisia.
Vaikka auto ois pysäköity niin jos lapsi vahingossa koskee auton vaihteeseen ja on edes pieni loiva mäki niin kyllä se siitä voi lähteä rullaamaan. Meillä meni jostain syystä yhdessä vaiheessa auto lukkoon vaikkei mitään painanut, mitä sitten kun on siellä lukkojen takana? Tai auton takakontissa?Mäessä onkin joku pointti kieltää, mutta muuten taas missä tahansa voisi periaatteessa käydä jotain, voihan lapsi vaikka kaatua tuolilla kotona kun olet suihkussa, mutta elämä on yksi iso riski, ja jotkut ”riskit” on vain otettava, että pystyy elämään. Voidaan kompastua vaikka yhdessä pahasti jäällä, vaikka kuinka pitäisin lasta kädestä kiinni. Meillä on tultu nokka verellä kotiin itkien, kun on törmätty pyörällä puuhun, on kaaduttu metsässä oksaan ja polvet verillä joka kesän riennoista, mutta se kuuluu lapsuuteen. Minunkin onnellisesta lapsuudesta on arpi polvessa muistona. :)
Varmasti ap rakkaudesta vauhkoat, mutta kyllä monella kommentoijalla on ihan todellinen pointti. Ei kannata ihan sokeasti nyt ajatella, että sinua vastaan kommentoijat vain ovat vastuuttomia huonoja vanhempia, vaan ajattele, jos jokin totuus siellä kuitenkin piilisi...
Ja peppipitkätossukasvattajat oikein kehuvat, että ajoipa lapseni pylvääseen ja päästin metsään yksin ja tuli naama verillä takaisin. Oi kun hienoa, meillä on niin mahtavaa kasvatusta. Päästetään vain kaikki lapsemme pyöräilemään yksin ja metsään riehumaan, niin kyllä ne oppii, kun tulevat pää kainalossa kotiin ja polvet murskana
Kyllä, minusta ei ole mitään ihmeellistä, jos koululaiset telmivät keskenään lähimetsässä/pihalla. Oikein terveellistä ja joskus tulee pipi sormeen, johon laitetaan laastari ja ei se maailma tosiaan siihen kaadu. En kiellä lapsia leikkimästä sen takia, että joskus voi kaatua asfaltilla, ja sitten on polvet naarmuilla. :D Kunhan on kypärät päässä ja heijastimet pimeällä, niin hyvin kulkee. Olen kotona valmiina halaamaan lohdutukseksi ja laastaroimaan naarmuiset polvet. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööh ja kyllä meilläkin sattuu ja tapahtuu, tottakai kun ovat lapsia. Se nyt on selvä ettei elämästä kolhuitta selviä. Olen silti edelleen samaa mieltä rajoista. On asioita joita lapsen on turvallista kokeilla ja asioita joita ei. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jaa vai että nyt on ahdistuhäiriö jos omasta mielestä ei oo ok että lapsi valvomatta leikkii autossa kaverin kans. :D Vaikka vahinkoja sattuu niin eikai nyt tarvi suinpäin tehdä mitään ilmiselvästi vaarallista. Ap
Mitä siellä autossa vois tapahtua? Eihän sillä mihinkään ilman avaimia pääse. Sanoiko nää nää vanhemmat että autossa oli avaimet myös? Vai näutkö itse? Ja miten he rawgoivat kun kerroit huolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyäänhän on suorastaan trendikästä olla katsomatta lasten perään, sillä oikein kehtutaan tietynlaisissa piireissä. Meillä naapurissa on yksi perhe jossa jokaisella kolmella alle kouluikäisenä on ollut jo raajoja poikki ja kaikkea muutakin pienempää haaveria on sattunut. Äiti vaan toteaa että kuka näitten perään ehtisi katsoa, ei voi mitään että kaikkea sattuu. Tietysti voi sattuakin, mutta muutama tapaus siinä perheessä on sattunut aivan taaperoille (korkealta putoamisia), jotka asianmukaisella vahtimisella olisi pitänyt saada estettyä.
Eikö 7-vuotiasta saa nykypäivänä päästää edes metsään leikkimään kavereiden kanssa?! Naarmujen peloissa?! Tämä on kyllä ihan uusi ja outo tieto minulle!
Olen oikein tyytyväinen, jos lapseni tulee kotiin posket punaisena ja tukka hikisenä, käpyjä taskuissa ja hienoja kiviä keränneenä kotiin lasten keskinäiseltä metsäretkeltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänhän on suorastaan trendikästä olla katsomatta lasten perään, sillä oikein kehtutaan tietynlaisissa piireissä. Meillä naapurissa on yksi perhe jossa jokaisella kolmella alle kouluikäisenä on ollut jo raajoja poikki ja kaikkea muutakin pienempää haaveria on sattunut. Äiti vaan toteaa että kuka näitten perään ehtisi katsoa, ei voi mitään että kaikkea sattuu. Tietysti voi sattuakin, mutta muutama tapaus siinä perheessä on sattunut aivan taaperoille (korkealta putoamisia), jotka asianmukaisella vahtimisella olisi pitänyt saada estettyä.
Meillä pahin haaveri on ollut viiden vapaasti kulkevan lapsen kanssa yhden vekin liimaaminen, ja tuokin sattui kotona nenäni edessä ja tilanteessa, jossa pidin lasta kädestä. Onnistuipa silti lyömään päänsä liukastuessaan. Muut haaverit ovatkin sitten näitä perinteisiä polvien laastarointeja.
Vierailija kirjoitti:
Ööh ja kyllä meilläkin sattuu ja tapahtuu, tottakai kun ovat lapsia. Se nyt on selvä ettei elämästä kolhuitta selviä. Olen silti edelleen samaa mieltä rajoista. On asioita joita lapsen on turvallista kokeilla ja asioita joita ei. Ap
Se siinä just on että kaikilla on erilaiset käsitykset vaarallisuudesta. Mä esimerkiksi pelkään kuollakseni lapseni puolesta kun hänen kaverillaan on iso hämähäkki lemmikkinä. Mutten anna sen vaikuttaa lapseeni. En taas pelkää esim sitä, että lapseni loukkaisi puukon kanssa sillä sen käyttöä on mökillä harjoiteltu aina. Joku toinen vanhempi saattais sanoa ettei 7v voi veistellä kiehisiä koska se on vaarallista. Me kaikkia koetaan asiat sen kautta mikä on meille tuttua. Lapsen täytyy saada kaatua ja loukata turvallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa vai että nyt on ahdistuhäiriö jos omasta mielestä ei oo ok että lapsi valvomatta leikkii autossa kaverin kans. :D Vaikka vahinkoja sattuu niin eikai nyt tarvi suinpäin tehdä mitään ilmiselvästi vaarallista. Ap
No minä en nähnyt mitään vaarallista, kun poikamme leikkivät autossa ajavansa. Auto tasaisella pihalla, käsijarru päällä, avaimet pois. Prum prum, pärisyttivät ja ihme ja kumma, vaikka olivat mielestäsi rajattomia, tiesivät, ettei käsijarruun kosketa. Eivätkä koskeneet. Jotkut lapset jopa tottelevat ohjeita ilman, että tarvitsee selän takana vahtia. Lapsetkin oppivat itseohjautuviksi, kun heihin luottaa.
Jos ovet olisi menneet lukkoon, niin olisi käyty aukaisemassa. Osasivat kyllä itsekin aukaista ovet lukosta. Sitä en ymmärrä, miten he olisivat sinne peräkonttiin joutuneet.
No ihan sama. Jokainen kasvattaa lapsensa tavallaan ja kantaa vastuunsa siitä. Meillä kulki paljon lapsia ja joskus osa melkein asui meillä, kun kotona oli vaikeaa ja riittoja vanhempien kanssa. Joten monenlaista ehti nähdä niinä vuosina. Joskus piti käydä yöllä hakemassa jonkun teini meille, kun soitti hädissään lapsellemme, että ei voi olla kotona, kun äiti/isä huutaa ja riehuu. Käytiin hakemassa.
Kulissien takana olen nähnyt monenlaista, mitä oikeasti tapahtui. Mutta näin niidenkin lasten menestyvän, joiden en olisi uskonut perheolojen vuoksi. Jopa minä välillä haukoin henkeä ja mietin, miten hetulevat pärjäämään. Niin vain ovat kasvaneet vaikeista oloista huolimatta vastuullisiksi aikuisiksi
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan ole ihan sama asia. Mutta muistan, kun omat lapset oli pieniä. Varsinkin tytön kavereiden äidit piti minua myös rajattomana ja huonona äitinä. Sain kuulla välillä todella ilkeitäkin kommentteja. Ja syy oli se, että oletusarvoisesti luotin lapsiin ja annoin vapauden, mutta myös vastuun teoista. Olin itse kasvanut maalla, joten omat lapseni saivat myös harrastaa vapaata leikkiä ja vapaan lapsuuden.
Jopa sellaista koimme, että kaksi äitiä sanoi suoraan, että meidän tyttö ei ole sopivaa seuraa, kun houkuttelee heidän tyttönsä kaikkeen hurjaan. Itse tiesin totuuden näistä rajoilla kasvatetuista lapsista. Tekivät vaikka mitä, kun silmä vältti, mutta olivat oppineet hyvin valehtelemaan ja vierittämään syyn toisten niskoille, kun näkivät, että äitinsä ilahtuivat siitä, kun saivat syyttää muita lapsia pahoiksi.
Aikaa kului ja jossain vaiheessa sitten oli näidenkin äitien pakko myöntää, että ongelmat oli heidän tytöillään, eikä minun vapaasti kasvatetulla rajattomalla, kuten he ilmaisivat. Alkoi paljastua melkoinen vyyhti sieltä heidän rajoilla kasvatettujen tyttöjensä puuhista.
Jotenkin se on nyt mennyt hassusti, kun tytöt ovat täysi-ikäisiä. Nämä minua haukkuneet äidit toivoisi, että tyttöni kulkisi heidän tyttöjen kanssa, kun tytölläni onkin yhtäkkiä hyvä vaikutus heidän tyttöihin, kun ei ryyppää, eikä viihdy baareissa, eikä pössyttele jos minkälaista kamaa.
Joten aina ei asiat ole niin, kuin me haluaisimme nähdä, että muiden kakarat ja meidän lapset ja muiden kasvatus on hirveää ja meillä oikeaa.
En tällä meinaa, ettei ap.n tapauksessa voisi ollakkin niin, jos on nähnyt jotain todella vaarallista. Mutta joskus kannattaa miettiä, että onko asiat ihan niin, kuin ne näyttää.
on niin kauniisti kirjoitettu, tuli ihan kyynel silmäkulmaan. sitten asiaan, kirjoitat sitä potaskaa millä yritä todistella itsellesi että olen ollutmaailman paras äiti. tosiasiassahan se ei ihan niin mennyt, vai mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan ole ihan sama asia. Mutta muistan, kun omat lapset oli pieniä. Varsinkin tytön kavereiden äidit piti minua myös rajattomana ja huonona äitinä. Sain kuulla välillä todella ilkeitäkin kommentteja. Ja syy oli se, että oletusarvoisesti luotin lapsiin ja annoin vapauden, mutta myös vastuun teoista. Olin itse kasvanut maalla, joten omat lapseni saivat myös harrastaa vapaata leikkiä ja vapaan lapsuuden.
Jopa sellaista koimme, että kaksi äitiä sanoi suoraan, että meidän tyttö ei ole sopivaa seuraa, kun houkuttelee heidän tyttönsä kaikkeen hurjaan. Itse tiesin totuuden näistä rajoilla kasvatetuista lapsista. Tekivät vaikka mitä, kun silmä vältti, mutta olivat oppineet hyvin valehtelemaan ja vierittämään syyn toisten niskoille, kun näkivät, että äitinsä ilahtuivat siitä, kun saivat syyttää muita lapsia pahoiksi.
Aikaa kului ja jossain vaiheessa sitten oli näidenkin äitien pakko myöntää, että ongelmat oli heidän tytöillään, eikä minun vapaasti kasvatetulla rajattomalla, kuten he ilmaisivat. Alkoi paljastua melkoinen vyyhti sieltä heidän rajoilla kasvatettujen tyttöjensä puuhista.
Jotenkin se on nyt mennyt hassusti, kun tytöt ovat täysi-ikäisiä. Nämä minua haukkuneet äidit toivoisi, että tyttöni kulkisi heidän tyttöjen kanssa, kun tytölläni onkin yhtäkkiä hyvä vaikutus heidän tyttöihin, kun ei ryyppää, eikä viihdy baareissa, eikä pössyttele jos minkälaista kamaa.
Joten aina ei asiat ole niin, kuin me haluaisimme nähdä, että muiden kakarat ja meidän lapset ja muiden kasvatus on hirveää ja meillä oikeaa.
En tällä meinaa, ettei ap.n tapauksessa voisi ollakkin niin, jos on nähnyt jotain todella vaarallista. Mutta joskus kannattaa miettiä, että onko asiat ihan niin, kuin ne näyttää.
on niin kauniisti kirjoitettu, tuli ihan kyynel silmäkulmaan. sitten asiaan, kirjoitat sitä potaskaa millä yritä todistella itsellesi että olen ollutmaailman paras äiti. tosiasiassahan se ei ihan niin mennyt, vai mitä.
.Ja sinä kuulut niihin joiden kotona lasten on paha olla? Katkera sossuille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en halua edelleen yksityiskohtaisemmin mitään sanoa ettei tule tunnistetuks. Sen olen huomannut tästäkin keskustelusta että näin kärjistetysti joko on rajoja tai oo ja hyväksyttävä se että ollaan kaikki erilaisia.
Vaikka auto ois pysäköity niin jos lapsi vahingossa koskee auton vaihteeseen ja on edes pieni loiva mäki niin kyllä se siitä voi lähteä rullaamaan. Meillä meni jostain syystä yhdessä vaiheessa auto lukkoon vaikkei mitään painanut, mitä sitten kun on siellä lukkojen takana? Tai auton takakontissa?Mäessä onkin joku pointti kieltää, mutta muuten taas missä tahansa voisi periaatteessa käydä jotain, voihan lapsi vaikka kaatua tuolilla kotona kun olet suihkussa, mutta elämä on yksi iso riski, ja jotkut ”riskit” on vain otettava, että pystyy elämään. Voidaan kompastua vaikka yhdessä pahasti jäällä, vaikka kuinka pitäisin lasta kädestä kiinni. Meillä on tultu nokka verellä kotiin itkien, kun on törmätty pyörällä puuhun, on kaaduttu metsässä oksaan ja polvet verillä joka kesän riennoista, mutta se kuuluu lapsuuteen. Minunkin onnellisesta lapsuudesta on arpi polvessa muistona. :)
Varmasti ap rakkaudesta vauhkoat, mutta kyllä monella kommentoijalla on ihan todellinen pointti. Ei kannata ihan sokeasti nyt ajatella, että sinua vastaan kommentoijat vain ovat vastuuttomia huonoja vanhempia, vaan ajattele, jos jokin totuus siellä kuitenkin piilisi...
Ja peppipitkätossukasvattajat oikein kehuvat, että ajoipa lapseni pylvääseen ja päästin metsään yksin ja tuli naama verillä takaisin. Oi kun hienoa, meillä on niin mahtavaa kasvatusta. Päästetään vain kaikki lapsemme pyöräilemään yksin ja metsään riehumaan, niin kyllä ne oppii, kun tulevat pää kainalossa kotiin ja polvet murskana
Kyllä, minusta ei ole mitään ihmeellistä, jos koululaiset telmivät keskenään lähimetsässä/pihalla. Oikein terveellistä ja joskus tulee pipi sormeen, johon laitetaan laastari ja ei se maailma tosiaan siihen kaadu. En kiellä lapsia leikkimästä sen takia, että joskus voi kaatua asfaltilla, ja sitten on polvet naarmuilla. :D Kunhan on kypärät päässä ja heijastimet pimeällä, niin hyvin kulkee. Olen kotona valmiina halaamaan lohdutukseksi ja laastaroimaan naarmuiset polvet. ;)
Eikö olisi turvalisempaa, jos katsoisivat videoita, eivätkä riehuisi metsissä
No en minäkään nyt kannustaisi leikkimään autossa, mutta ehkä enemmän sen vuoksi että jos siellä jotain nappuloita rämpätään niin jotain saattaa hajota. Tasamaalla parkissa, ilman avaimia en vaan osaa nähdä siinä mitään "ilmiselvästi vaarallista". Jos tämä oli nyt siis se juttu, mistä ap päättelee ettei perheessä ole rajoja ja saa tehdä mitä vaan, niin aika hysteeristä menoa.
Jos kaiken ajattelee siltä kantilta että jotain voi sattua, niin mitään ei kyllä voi tehdä. Esimerkiksi pyöräileminen on reippaasti enemmän "ilomiselvästi vaarallista" tekemistä kuin autossa leikkiminen jos mietitään onnettomuuksia.
Puolitutun 2-vuotias kuoli päiväkodissa kun kokoamista odottavan kiipeilytelineen osa kaatui hänen päälleen. Hoitajat olivat muutaman metrin päässä. Liikuntatunnilla kuoli tyttö, kun luistin viilsi hänen kaulavaltimonsa auki. Silti olen uskaltanut pitää lapsiani päiväkodissa ja antanut lasten osallistua koululiikuntaan.
Ekaluokkalainen on saanut kulkea koulumatkan itsenäisesti, vaikka se on varmasti vaarallisempaa kuin autossa leikkiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan ole ihan sama asia. Mutta muistan, kun omat lapset oli pieniä. Varsinkin tytön kavereiden äidit piti minua myös rajattomana ja huonona äitinä. Sain kuulla välillä todella ilkeitäkin kommentteja. Ja syy oli se, että oletusarvoisesti luotin lapsiin ja annoin vapauden, mutta myös vastuun teoista. Olin itse kasvanut maalla, joten omat lapseni saivat myös harrastaa vapaata leikkiä ja vapaan lapsuuden.
Jopa sellaista koimme, että kaksi äitiä sanoi suoraan, että meidän tyttö ei ole sopivaa seuraa, kun houkuttelee heidän tyttönsä kaikkeen hurjaan. Itse tiesin totuuden näistä rajoilla kasvatetuista lapsista. Tekivät vaikka mitä, kun silmä vältti, mutta olivat oppineet hyvin valehtelemaan ja vierittämään syyn toisten niskoille, kun näkivät, että äitinsä ilahtuivat siitä, kun saivat syyttää muita lapsia pahoiksi.
Aikaa kului ja jossain vaiheessa sitten oli näidenkin äitien pakko myöntää, että ongelmat oli heidän tytöillään, eikä minun vapaasti kasvatetulla rajattomalla, kuten he ilmaisivat. Alkoi paljastua melkoinen vyyhti sieltä heidän rajoilla kasvatettujen tyttöjensä puuhista.
Jotenkin se on nyt mennyt hassusti, kun tytöt ovat täysi-ikäisiä. Nämä minua haukkuneet äidit toivoisi, että tyttöni kulkisi heidän tyttöjen kanssa, kun tytölläni onkin yhtäkkiä hyvä vaikutus heidän tyttöihin, kun ei ryyppää, eikä viihdy baareissa, eikä pössyttele jos minkälaista kamaa.
Joten aina ei asiat ole niin, kuin me haluaisimme nähdä, että muiden kakarat ja meidän lapset ja muiden kasvatus on hirveää ja meillä oikeaa.
En tällä meinaa, ettei ap.n tapauksessa voisi ollakkin niin, jos on nähnyt jotain todella vaarallista. Mutta joskus kannattaa miettiä, että onko asiat ihan niin, kuin ne näyttää.
on niin kauniisti kirjoitettu, tuli ihan kyynel silmäkulmaan. sitten asiaan, kirjoitat sitä potaskaa millä yritä todistella itsellesi että olen ollutmaailman paras äiti. tosiasiassahan se ei ihan niin mennyt, vai mitä.
Missä olen väittänyt olevani paras äiti. Virheitä olen tehnyt ja paljon tekisin toisin. Mutta tyytyväinen olen, että lapsista kasvoi fiksuja aikuisia ja ,urrosiät yms. päästiin suht helpolla, kun oli puhevälit kunnossa ja uskalsivat kotona kertoa tekemisensä, eikä tarvinnut valehdella. Ei myöskään pahasti kokeilla rajoja, koska oikea ja väärä oli tiedossa
No se että ei viitsi katsoa lastensa perään kyllä ole mikään kehuskelun aihe. Olkaa kiitollisia että mitään ei ole tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Eikö 7-vuotiasta saa nykypäivänä päästää edes metsään leikkimään kavereiden kanssa?! Naarmujen peloissa?! Tämä on kyllä ihan uusi ja outo tieto minulle!
Olen oikein tyytyväinen, jos lapseni tulee kotiin posket punaisena ja tukka hikisenä, käpyjä taskuissa ja hienoja kiviä keränneenä kotiin lasten keskinäiseltä metsäretkeltä...
Tuo on varmaan monen vanhemman toive, että tuollainen välillä kelpaisi ja innostaisi niiden käynnyköiden ja konsoleiden sijaan. Huolestuttavampaa jos siellä metsässä ei koskaan käytäisi.
Ei kait sinulla ole joku ahdistushäiriö, kun koko ajan mietit, että voi sattua jos sitä ja jos ja jos. Kuule, lapsille voi sattua vaikka mitä, kun päästää ovesta ulos. Vahdittunakin. Ja vielä enemmän siellä sisällä, vaikka vahdit. Oma lapseni tipahti sohvan selkänojalta ja mursi kätensä, vaikka olin olohuoneessa. Ehti kipaista sohvan selkänojalle katsomaan, kun hämähäkki oli seinällä ja hups heijaa tipahti lattialle ja otti kädellä vastaan. Ja yleisesti ottaen rauhallinen lapsi. Joten kotiin on moni kuollut, joten kannattaa ottaa vähän rennommin ja opettaa lasta selviytymään itsekkin, ettei se hätäänny heti, jos äiti ei ole selän takana kertomassa, mitä pitää pukea päälle ja mitä pitää tehdä