Lapsen kaverin kodin rajattomuus

Pyydät  sitten vaan teille leikkimään,ei siinä sen kummempaa.

Jep. Tyttö voi tulla teille kylään.

Pyydä teille leikkimään ja kannattaa ohjeistaa omaa lastaan mikä on turvallista leikkiä. Liian suojelevakaan ei voi olla.

Itse olen omalla asuntoalueella ihmetellyt joidenkin lasten pyöräilykäyttäytymistä. Pyöräillen ylitetään pihakadut katsomatta kumpaankaan suuntaan. Olen nähnyt lapsen istuvan parvekkeen kaiteella, istuvan autokatoksen katolla, leikkivän pihalla sadesäässä vaatteet märkinä, hiukset märkinä, ilman takkia vaikka on syksy. Kotiavaimet unohtuvat aina - lapsia. Jokainen kasvattaa omia lapsiaan ja uskon, että nämä ovat poikkeustapauksia nämä minunkin luettelemat asiat. Lastaan ei voi vahtia koko ajan.

En päästäisi kylään, tuon ikäinen ei vielä pärjää ilman aikuisen valvontaa ja voi helposti lähteä mukaan tyhmään ja vaaralliseen leikkiin toisen lapsen painostuksesta.

Meidän lapset on kyläilly kaverilla siinä kohtaa, kun osaavat edes vähän säädellä toimintaansa ja tietää oikean/väärän eron.

Oon ihmetelly miten löyhästi jo alle kouluikäisiä päästetään vieraaseen kotiin jopa yöksi. Meilläkin ollut tämmöisiä useinkin yökylässä ja leikkimässä. Vanhemmat kysyy, että pääseekö teille yökylään, kun on yövuoro sitä ja tätä ja se niin viihtyykin teillä.

Itselläni ei tätä vastaan ole mitään, että meille tullaan. Mutta omia lapsia en päästäis jonkun päiväkotikaverin luokse yöpymään, jos en yhtään tunne vanhempia. Ollaan kaverikylässäkin käyty niin, että olen ollut alkuun mukana (ja ei omat ois vieraan luo pieninä suostuneet jäämäänkään). Sitten kouluiässä, kun alkavat itekseen liikkua, niin kyläilyjäkin alkaa tulla. Heillä on tässä vaiheessa omat kännykät ja kotiin soitetaan ruualle.

Eli jos sun lapsi kyläilee vieraassa kodissa, niin mun mielestä sunkin pitäis osata siihen lapseen jo luottaa sen verran, ettei mitään yltiövaarallista pääse tapahtumaan.

Muussa tapauksessa kyläillään vain tuttujen aikuisten luona, jotka osaa vahtia lasta tai kutsutaan kavereita omaan kotiin missä voit itse vahtia. Kasvatusvastuu on nimittäin sulla. Se, että kaverin luona saa ruuan ja ystävällisen kohtelun on kyllä ihan tarpeeksi. Jokaisella kodilla on tämän lisäksi tiettyjä sääntöjä ja rajoja. Ne voi poiketa paljonkin siitä mitä teidän kotona on.

Terveisin erään huvikummun äiti.

Lapsista voi nyt tuntua kivalta tuo rajattomuus, myös siis sinun lapsestasi. Vasta aikuisenahan sitä tajuaa, että vanhempi on laittanut rajoja koska välittää lapsestaan.

Eli varaudu siis siihen, että lapsesi murjottaa, koska ei pääse enää kaverilleen. Mutta hän ymmärtänee sitten myöhemmin.

Teidän luona sitten rajat, jotka koskevat myös tuota lapsen kaveria.

Itse huomasin lasten kavereiden kanssa, että ne oikeasti rajattomat lapset alkoivat viihtyä meillä, tulivat koko päiväksi kun oltiin kotona, söivät jne. Jos lapsi kokee olonsa turvattomaksi kun vanhemmat ei välitä hakeutuu mieluummin ympäristöön jossa turvallisenoloisia vanhempia. Eivätkö viihdy teillä, eikö tuo olisi hyvä ratkaisu? 

Ei varmaan ole ihan sama asia. Mutta muistan, kun omat lapset oli pieniä. Varsinkin tytön kavereiden äidit piti minua myös rajattomana ja huonona äitinä. Sain kuulla välillä todella ilkeitäkin kommentteja. Ja syy oli se, että oletusarvoisesti luotin lapsiin ja annoin vapauden, mutta myös vastuun teoista. Olin itse kasvanut maalla, joten omat lapseni saivat myös harrastaa vapaata leikkiä ja vapaan lapsuuden.

Jopa sellaista koimme, että kaksi äitiä sanoi suoraan, että meidän tyttö ei ole sopivaa seuraa, kun houkuttelee heidän tyttönsä kaikkeen hurjaan. Itse tiesin totuuden näistä rajoilla kasvatetuista lapsista. Tekivät vaikka mitä, kun silmä vältti, mutta olivat oppineet hyvin valehtelemaan ja vierittämään syyn toisten niskoille, kun näkivät, että äitinsä ilahtuivat siitä, kun saivat syyttää muita lapsia pahoiksi.

Aikaa kului ja jossain vaiheessa sitten oli näidenkin äitien pakko myöntää, että ongelmat oli heidän tytöillään, eikä minun vapaasti kasvatetulla rajattomalla, kuten he ilmaisivat. Alkoi paljastua melkoinen vyyhti sieltä heidän rajoilla kasvatettujen tyttöjensä puuhista.

Jotenkin se on nyt mennyt hassusti, kun tytöt ovat täysi-ikäisiä. Nämä minua haukkuneet äidit toivoisi, että tyttöni kulkisi heidän tyttöjen kanssa, kun tytölläni onkin yhtäkkiä hyvä vaikutus heidän tyttöihin, kun ei ryyppää, eikä viihdy baareissa, eikä pössyttele jos minkälaista kamaa.

Joten aina ei asiat ole niin, kuin me haluaisimme nähdä, että muiden kakarat ja meidän lapset ja muiden kasvatus on hirveää ja meillä oikeaa.

En tällä meinaa, ettei ap.n tapauksessa voisi ollakkin niin, jos on nähnyt jotain todella vaarallista. Mutta joskus kannattaa miettiä, että onko asiat ihan niin, kuin ne näyttää.

Kyllä täällä ollessa kerron ystävällisesti tämän kodin säännöistä. Olen nyt vähän ihmeissäni tämän uudenlaisen tilanteen edessä enkä ehkä ihan tällaista osannu odottaa että tuossa talossa puuttuu säännöt ihan kokonaan... Lapsen kanssa puhuttiin sitten näistä asiosta mutta sitä en tiedä miten järkevästi sanoa että sinnepäin ei ois sitten menemistä tai miten lapsen kaveri sitten suhtautuu asiaan, siis ei varmaan tämä lapsi ehkä ymmärrä että kaikkialla ei oo noin rajatonta ja ehkä pitää sitä ihan normaalina. Toivon silti että pysyisivät kavereina ja on vaikka sitten täällä leikkimässä.

Ap

Se on kyllä tökeröä alkaa toisen rajoja arvostelemaan. Meilläkin, kun lasten kanssa asioista keskustellaan. Niin vastuuta kuin vapauksia on paljon. Semmoisia mitä on sovittu, enkä perässä kulje vahtimassa joka asiaa.

Omien lisäksi paljon vieraita lapsia täällä. Niin jos joku tämmönen, kuka käytännössä hoidattaa muksuaan täällä meillä, tulisi sanomaan meidän rajattomuudesta jotain, niin loukkaantuisin kyllä. Samaan aikaan heillä ei voi olla, kun vauva nukkuu, tulee sotkua, on remppaa jne. Niin on meilläkin. Vauva, sotkua, remppaa. Ja ne teidän lapset, jotka leikkii meidän lasten kanssa.

Kukaan ei koskaan kysy miten jaksan tämmöisen lapsilauman kanssa. Jos joskus kiellän tulemasta meille, kun oon väsynyt tai pienimmät vaikka hoidossa ja haluan olla oman perheen kanssa, niin soitetaan vielä perään, että onko jotain sattunut, kun ei voi tulla? Olisi kiva, et joskus muistettais: täällä meidän huvikummussa asuu myös hyvin väsynyt ison perheen äiti. Ois helpompi pitää tiukempia rajoja, jos se en olisi aina minä joka niitä joudun pitämään. Eli ottakaa lapset välillä teille leikkimään. Näätte samalla sitä lasten vuorovaikutusta ja keskinäistä dynamiikkaa.

Itse muistan omasta lapsuudesta sen että vaikka oltiin ala-aste ikäisiä niin meidän perään silti katsottiin ettei ihan mitään tyhmiä tehty. Oltiin läsnä. Ja vaikka kasvatusvastuu on aina vanhemmalla ja lapsen kans ois miten keskustellu mikä on järkevää ja mikä ei niin silti 6-7 vuotiaat on vielä aika pieniä. Vaikka joka kodissa on omat säännöt mikä on ihan ok niin silti jos jossain kodissa on ihan rajatonta eikä siellä yhtään katsota perään niin ei sinne kovin turvallisin mielin päästä enää lastansa kylään..

Ap

Alapeukkuja tulee kun yrittää pitää lapsesta huolta ja pohtii mikä on ok ja mikä ei?...

Unohdinkin minkälainen paikka tämä vauvapalsta on.

Minua kiinnostaa se, miten ap on kasvattanut lapsensa, jos eskari/ekaluokkalainen on ilman valvontaa niin vallaton, ettei itse tajua tekevänsä jotain väärää. Tarvitseeko lapsi koko ajan aikuisen sanomaan, mitä saa tehdä ja mitä ei?

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan omasta lapsuudesta sen että vaikka oltiin ala-aste ikäisiä niin meidän perään silti katsottiin ettei ihan mitään tyhmiä tehty. Oltiin läsnä. Ja vaikka kasvatusvastuu on aina vanhemmalla ja lapsen kans ois miten keskustellu mikä on järkevää ja mikä ei niin silti 6-7 vuotiaat on vielä aika pieniä. Vaikka joka kodissa on omat säännöt mikä on ihan ok niin silti jos jossain kodissa on ihan rajatonta eikä siellä yhtään katsota perään niin ei sinne kovin turvallisin mielin päästä enää lastansa kylään..

Ap

Minun lapsuudessani taas lapset sai kasvaa lapsina sen kummemmin vahtimatta. 6-7 vuotiaina leikittiin pihalla ihan vapaasti isolla porukalla. Keksittiin itse leikit ja vietettiin päivät ulkona. Joku tuolla mainitsi, että kauheaa, kun naapurin lapset on vesisateella ulkona. No omassa lapsuudessani paineltiin kurat ja lätäköt ja juostiin sateella metsissä piilosta. Todettiin vain, että kesä kastelemansa kuivaa.

Meistä kasvoi hyvin vastuuntuntoisia, jotka joutuivat muuttamaan opiskelujen takia kotoa pois 15-16 vuotiaina ja työelämään heti, kun kyettiin, että saatiin opiskelurahaa. Maailma ei ollut pelottava, koska meitä ei oltu holhottu pelokkaiksi ja omia aivoja osasimme käyttää pulmatilanteissa, koska olimme oppineet pulmia ratkaisemaan.

Se ei ollut rajatonta kasvatusta vaan ihan normaalia lapsuutta, missä lapsiin luotettiin.

Kerrohan aloittajan jotain esimerkkejä asioista joita tämä lapsen kaveri on tehnyt?

Onko siellä kaverin perheessä tupakka-, alkoholi- tai pornoperhetaustaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan omasta lapsuudesta sen että vaikka oltiin ala-aste ikäisiä niin meidän perään silti katsottiin ettei ihan mitään tyhmiä tehty. Oltiin läsnä. Ja vaikka kasvatusvastuu on aina vanhemmalla ja lapsen kans ois miten keskustellu mikä on järkevää ja mikä ei niin silti 6-7 vuotiaat on vielä aika pieniä. Vaikka joka kodissa on omat säännöt mikä on ihan ok niin silti jos jossain kodissa on ihan rajatonta eikä siellä yhtään katsota perään niin ei sinne kovin turvallisin mielin päästä enää lastansa kylään..

Ap

Minun lapsuudessani taas lapset sai kasvaa lapsina sen kummemmin vahtimatta. 6-7 vuotiaina leikittiin pihalla ihan vapaasti isolla porukalla. Keksittiin itse leikit ja vietettiin päivät ulkona. Joku tuolla mainitsi, että kauheaa, kun naapurin lapset on vesisateella ulkona. No omassa lapsuudessani paineltiin kurat ja lätäköt ja juostiin sateella metsissä piilosta. Todettiin vain, että kesä kastelemansa kuivaa.

Meistä kasvoi hyvin vastuuntuntoisia, jotka joutuivat muuttamaan opiskelujen takia kotoa pois 15-16 vuotiaina ja työelämään heti, kun kyettiin, että saatiin opiskelurahaa. Maailma ei ollut pelottava, koska meitä ei oltu holhottu pelokkaiksi ja omia aivoja osasimme käyttää pulmatilanteissa, koska olimme oppineet pulmia ratkaisemaan.

Se ei ollut rajatonta kasvatusta vaan ihan normaalia lapsuutta, missä lapsiin luotettiin.

En siis todella tarkoittanu ettei oltais saatu vapaasti leikkiä jne. Kyllä me todellakin leikittiin eikä kukaan tietenkään koko ajan vahtinut. Tarkoitan lähinnä että oltiin läsnä ettei ihan hassuja tehty tai jos tarvittiin apua niin tiesi mistä saa jne. Rajattomuudella tarkoitan sitä ettei oo hajuakaan lapsen puuhista ja että lapsi voi vapaasti puuhata jotain ihan vaarallistakin. Se ei tunnu kovin hyvältä että ei oo mitään rajoja ollenkaan.

Meillä naapuri haki lapsensa pois ja kielsi tulemasta leikkimään, kun meillä oli tramboliini pihalla ja emme seisoneet vieressä vahtimassa koko aikaa. Heille olisi saanut mennä leikkimään, mutta ei meidän pihalle.

Lapsilla oli ikää jo 11v tuossa vaiheessa :)

Nuorempana lähtökäsky kävi myös, kun pyöräilivät vesisateessa pihalla lätäköistä. Rapahan siinä roiskui ja se oli lapsista tosi kivaa. Käsivarresta retuutettiin naapurin lapsi kotiin. Itse kommentoin vain siihen, että meillä on onneksi pesukone, mikä pesee vaatteet.

Naapurin lapsellehan se oli ikävää, kun tien toisella puolella tuijotti meille kaihoisasti, kun kotona ei oikein saanut tehdä mitään.

Aikuisena onkin sitten repäissyt oikein kunnolla niistä rajoistaan irti :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan omasta lapsuudesta sen että vaikka oltiin ala-aste ikäisiä niin meidän perään silti katsottiin ettei ihan mitään tyhmiä tehty. Oltiin läsnä. Ja vaikka kasvatusvastuu on aina vanhemmalla ja lapsen kans ois miten keskustellu mikä on järkevää ja mikä ei niin silti 6-7 vuotiaat on vielä aika pieniä. Vaikka joka kodissa on omat säännöt mikä on ihan ok niin silti jos jossain kodissa on ihan rajatonta eikä siellä yhtään katsota perään niin ei sinne kovin turvallisin mielin päästä enää lastansa kylään..

Ap

Minun lapsuudessani taas lapset sai kasvaa lapsina sen kummemmin vahtimatta. 6-7 vuotiaina leikittiin pihalla ihan vapaasti isolla porukalla. Keksittiin itse leikit ja vietettiin päivät ulkona. Joku tuolla mainitsi, että kauheaa, kun naapurin lapset on vesisateella ulkona. No omassa lapsuudessani paineltiin kurat ja lätäköt ja juostiin sateella metsissä piilosta. Todettiin vain, että kesä kastelemansa kuivaa.

Meistä kasvoi hyvin vastuuntuntoisia, jotka joutuivat muuttamaan opiskelujen takia kotoa pois 15-16 vuotiaina ja työelämään heti, kun kyettiin, että saatiin opiskelurahaa. Maailma ei ollut pelottava, koska meitä ei oltu holhottu pelokkaiksi ja omia aivoja osasimme käyttää pulmatilanteissa, koska olimme oppineet pulmia ratkaisemaan.

Se ei ollut rajatonta kasvatusta vaan ihan normaalia lapsuutta, missä lapsiin luotettiin.

En siis todella tarkoittanu ettei oltais saatu vapaasti leikkiä jne. Kyllä me todellakin leikittiin eikä kukaan tietenkään koko ajan vahtinut. Tarkoitan lähinnä että oltiin läsnä ettei ihan hassuja tehty tai jos tarvittiin apua niin tiesi mistä saa jne. Rajattomuudella tarkoitan sitä ettei oo hajuakaan lapsen puuhista ja että lapsi voi vapaasti puuhata jotain ihan vaarallistakin. Se ei tunnu kovin hyvältä että ei oo mitään rajoja ollenkaan.

Vähän edes konkretiaa

Porvoon tarinatäti tälle päivälle sitten keksi tämän. Ei edes kovin raflaava. Alkaako idest loppumaan? Tuleeko writes block? Hei mut tsemii🤗 Kun koko yön valvot ja mietit niin ehkä, siis ehkä, keksit huomiselle jotain parempaa😁