Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Jos ei pysty mieheensä, lapsensa isään, lapsen toiseen huoltajaan jonka kanssa asuu, luottamaan niin suhteessa on varmasti muutakin vikaa kuin sukulaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Tämä. Olen myös ihmetellyt sitä, että vauva-aikana en ollut non stop päikkäreiden tarpeessa. Ja silloin kun olin, niin lapsen isä sai hoitovastuun. Ei siihen tunkeilevaa mummua tarvittu.
Niin sehän se tossa just olisikin tilanne. Kun mummo kerran vaan tuijottaa lasta niin eikö sen tuijottelun voi hoitaa silloin kun mies on vastuussa lapsesta ja äiti jossain toisaalla (esim nukkumassa kotona tai mitä nyt ikinä miehen vahtivuorolla onkaan tapana tehdä).
Ihan winwin tilanne, mies on tyytyväinen kun mummo näkee lasta, mummo on tyytyväinen kun näkee lasta ilman, että sitä pitää hoitaa, äiti on tyytyväinen kun ei näe mummoa ja saa omaa aikaa. Ja vauva on tyytyväinen kun suhde isään on vahva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Tämä. Olen myös ihmetellyt sitä, että vauva-aikana en ollut non stop päikkäreiden tarpeessa. Ja silloin kun olin, niin lapsen isä sai hoitovastuun. Ei siihen tunkeilevaa mummua tarvittu.
Niin sehän se tossa just olisikin tilanne. Kun mummo kerran vaan tuijottaa lasta niin eikö sen tuijottelun voi hoitaa silloin kun mies on vastuussa lapsesta ja äiti jossain toisaalla (esim nukkumassa kotona tai mitä nyt ikinä miehen vahtivuorolla onkaan tapana tehdä).
Ihan winwin tilanne, mies on tyytyväinen kun mummo näkee lasta, mummo on tyytyväinen kun näkee lasta ilman, että sitä pitää hoitaa, äiti on tyytyväinen kun ei näe mummoa ja saa omaa aikaa. Ja vauva on tyytyväinen kun suhde isään on vahva.
Miten se vauvan ja isän suhdetta vahvistaa jos psykomummu kyylää vieressä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Tämä. Olen myös ihmetellyt sitä, että vauva-aikana en ollut non stop päikkäreiden tarpeessa. Ja silloin kun olin, niin lapsen isä sai hoitovastuun. Ei siihen tunkeilevaa mummua tarvittu.
Niin sehän se tossa just olisikin tilanne. Kun mummo kerran vaan tuijottaa lasta niin eikö sen tuijottelun voi hoitaa silloin kun mies on vastuussa lapsesta ja äiti jossain toisaalla (esim nukkumassa kotona tai mitä nyt ikinä miehen vahtivuorolla onkaan tapana tehdä).
Ihan winwin tilanne, mies on tyytyväinen kun mummo näkee lasta, mummo on tyytyväinen kun näkee lasta ilman, että sitä pitää hoitaa, äiti on tyytyväinen kun ei näe mummoa ja saa omaa aikaa. Ja vauva on tyytyväinen kun suhde isään on vahva.
MIKSI sen mummon pitäisi päästä tuijottelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Jos ei pysty mieheensä, lapsensa isään, lapsen toiseen huoltajaan jonka kanssa asuu, luottamaan niin suhteessa on varmasti muutakin vikaa kuin sukulaiset.
Tuollaiset mummot tunnetaan, jyrää poikansa kuitenkin. Eihän se nytköän mitään rajoja hahmota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Jos ei pysty mieheensä, lapsensa isään, lapsen toiseen huoltajaan jonka kanssa asuu, luottamaan niin suhteessa on varmasti muutakin vikaa kuin sukulaiset.
Tuollaiset mummot tunnetaan, jyrää poikansa kuitenkin. Eihän se nytköän mitään rajoja hahmota.
Isän jättäminen vauvan "turvaksi" on ihan tyhjän kanssa, jos/kun äitinsä pitää poikansa toistaitoisena tollona. Mitä MIES voisi vauvoista tietää? Ja tätä toistellaan kuuluvaan ääneen joka tapaamisella.
Toki jos se anoppi on joku vähän hidas ja oikeasti vain tuijottaa, niin silloin lienee ihan harmiton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Jos ei pysty mieheensä, lapsensa isään, lapsen toiseen huoltajaan jonka kanssa asuu, luottamaan niin suhteessa on varmasti muutakin vikaa kuin sukulaiset.
Tuollaiset mummot tunnetaan, jyrää poikansa kuitenkin. Eihän se nytköän mitään rajoja hahmota.
Isän jättäminen vauvan "turvaksi" on ihan tyhjän kanssa, jos/kun äitinsä pitää poikansa toistaitoisena tollona. Mitä MIES voisi vauvoista tietää? Ja tätä toistellaan kuuluvaan ääneen joka tapaamisella.
Toki jos se anoppi on joku vähän hidas ja oikeasti vain tuijottaa, niin silloin lienee ihan harmiton.
Lamauttaa poikansa silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Yritä puhua mies mukaan pariterapiaan. Jos siis haluat ylipäätään jatkaa. Voisi olla lapsen kannalta hyvä vaikka kävisitte eronkin ollessa pöydällä. Meillä miehen silmiä avasi, kun terapeutti sanoi miehelleni, että hänen äitinsä käytös ei ole normaalia. Se taas on normaalia, että moisen käytöksen kohteena ahdistuu. Tarvittiin ulkopuolinen taho vääntämään rautalangasta, mun sanomisia mies ei halunnut tajuta.
Et ole mielisairas, eihän kukaan jaksaisi tuollaista anoppia. Tsemppiä!
Olimme menossakin sinne, mutta mies valitsi lopullisesti puolensa.
Hän ei kuulemma ole mikään mammanpoika, vaikka niin väitän.
En usko, että nelikymppinen mies tuosta enää terapiassa muuttuu,
se vaatisi sen,
että hän näkee anopin manipuloinnin.Ei auta vaikka näytin äitinsä viestit, anoppi on vain viaton uhri, jolta estetään mummous.
Mies välittää vain äitinsä tarpeista, muutos tapahtui vasta vauvan syntymän jälkeen.
Ikään kuin mä olisin vaan ollut joku anopin perillisen sijaissynnyttäjä?!Kävin tänään lastenvalvojalla ja helpotti kuulla, ettei minun tarvitse anopista välittää enää yhtään, ja että noin pieni vauva on äidistä yön yli erossa vasta parivuotiaana, koska olen ensisijainen hoitaja.
Ehkä se anoppikin ajan kanssa alkaa käsittää, että olisi kannattanut uhriutumisen sijaan osoittaa tukea ja myötätuntoa miniää kohtaan.
Mutta tuskin käsittää, enköhä mä tule olemaan syntipukki tässä.Mies julisti jo minun rikkoneen perheemme sairaan anoppivihani takia
Miten voikin olla, että sekä lastenvalvoja/neuvola/ystäväni näkevät asiat toisin, vain mies ja anoppi syyttävät yksin minua🙄
Mies jolla ei ole ollut terve suhde äitiinsä näkee vauvan keinona saada vihdoinkin äidiltään rakkautta, jota hän pienenä lapsena kaipasi. Mies on sokea kaikelle muulle. Se mies on vielä henkisesti POIKA, ei ole kasvanut aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Mistä kohti tuota tekstiä sai käsityksen, että mies kestitsee äitiään?
Jos kirjoittaja ei halua kestitä vieraita kun vauvan kanssa on haastavaa,
niin silloin vieraita ei tule. Piste. En nukkuisi itsekään jos anoppi olisi kylässä, enkä tunne ketään joka nukkuisi.
En minäkään vatsavaivaisen vauvan kanssa ottanut vastaan kuin sellaisia vieraita, jotka tarjosivat apua. Voimia ei yksinkertaisesti ollut muuhun, vauvavuosi oli tosi raskas.
Sitä paitsi mistäs senkään tiedät, onko anoppi vaaraksi? Ei tuosta teksistä nyt koko historia selviä.
No just näin, en itse jaksaisi makkarista myöskään kuunnella kun vauva huutaa kurkku suorana, kun anoppi yrittää "hoitaa" eikä siinä onnistu. Kivat "päikkärit", äiti vaan pois tieltä kun mummo tulee "hoitamaan pientä mussukkaa". Mies siinä tyydyttää äitinsä tarpeita vauvalla ja vauvan äidin pitää poistua takavasemmalle häiritsemästä. Mies saa pisteitä kun oli hyvä poika eikä anoppi koe tarpeelliseksi soittaa vähään aikaan syyllistäviä puheluita. Mies on helpottunut, ja ensi viikolla uudestaan kun "äiti niin tykkää". Oikeasti, suhteen miniään pitäisi ensin olla kunnossa, sitten saisi olla vauvan kanssa useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Tämä. Olen myös ihmetellyt sitä, että vauva-aikana en ollut non stop päikkäreiden tarpeessa. Ja silloin kun olin, niin lapsen isä sai hoitovastuun. Ei siihen tunkeilevaa mummua tarvittu.
Niin sehän se tossa just olisikin tilanne. Kun mummo kerran vaan tuijottaa lasta niin eikö sen tuijottelun voi hoitaa silloin kun mies on vastuussa lapsesta ja äiti jossain toisaalla (esim nukkumassa kotona tai mitä nyt ikinä miehen vahtivuorolla onkaan tapana tehdä).
Ihan winwin tilanne, mies on tyytyväinen kun mummo näkee lasta, mummo on tyytyväinen kun näkee lasta ilman, että sitä pitää hoitaa, äiti on tyytyväinen kun ei näe mummoa ja saa omaa aikaa. Ja vauva on tyytyväinen kun suhde isään on vahva.
Miten se vauvan ja isän suhdetta vahvistaa jos psykomummu kyylää vieressä?
Kokemuksesta voin kertoa että ei vahvista. Anoppi ei antanut miehen koskea vauvaan kun hän oli siellä. Mies istui jossain nurkassa vaan, anoppi jopa poistui huoneesta vauvan kanssa jotta sai olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Yritä puhua mies mukaan pariterapiaan. Jos siis haluat ylipäätään jatkaa. Voisi olla lapsen kannalta hyvä vaikka kävisitte eronkin ollessa pöydällä. Meillä miehen silmiä avasi, kun terapeutti sanoi miehelleni, että hänen äitinsä käytös ei ole normaalia. Se taas on normaalia, että moisen käytöksen kohteena ahdistuu. Tarvittiin ulkopuolinen taho vääntämään rautalangasta, mun sanomisia mies ei halunnut tajuta.
Et ole mielisairas, eihän kukaan jaksaisi tuollaista anoppia. Tsemppiä!
Olimme menossakin sinne, mutta mies valitsi lopullisesti puolensa.
Hän ei kuulemma ole mikään mammanpoika, vaikka niin väitän.
En usko, että nelikymppinen mies tuosta enää terapiassa muuttuu,
se vaatisi sen,
että hän näkee anopin manipuloinnin.Ei auta vaikka näytin äitinsä viestit, anoppi on vain viaton uhri, jolta estetään mummous.
Mies välittää vain äitinsä tarpeista, muutos tapahtui vasta vauvan syntymän jälkeen.
Ikään kuin mä olisin vaan ollut joku anopin perillisen sijaissynnyttäjä?!Kävin tänään lastenvalvojalla ja helpotti kuulla, ettei minun tarvitse anopista välittää enää yhtään, ja että noin pieni vauva on äidistä yön yli erossa vasta parivuotiaana, koska olen ensisijainen hoitaja.
Ehkä se anoppikin ajan kanssa alkaa käsittää, että olisi kannattanut uhriutumisen sijaan osoittaa tukea ja myötätuntoa miniää kohtaan.
Mutta tuskin käsittää, enköhä mä tule olemaan syntipukki tässä.Mies julisti jo minun rikkoneen perheemme sairaan anoppivihani takia
Miten voikin olla, että sekä lastenvalvoja/neuvola/ystäväni näkevät asiat toisin, vain mies ja anoppi syyttävät yksin minua🙄Mies jolla ei ole ollut terve suhde äitiinsä näkee vauvan keinona saada vihdoinkin äidiltään rakkautta, jota hän pienenä lapsena kaipasi. Mies on sokea kaikelle muulle. Se mies on vielä henkisesti POIKA, ei ole kasvanut aikuiseksi.
No eikä näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Jos ei pysty mieheensä, lapsensa isään, lapsen toiseen huoltajaan jonka kanssa asuu, luottamaan niin suhteessa on varmasti muutakin vikaa kuin sukulaiset.
Tuollaiset mummot tunnetaan, jyrää poikansa kuitenkin. Eihän se nytköän mitään rajoja hahmota.
Isän jättäminen vauvan "turvaksi" on ihan tyhjän kanssa, jos/kun äitinsä pitää poikansa toistaitoisena tollona. Mitä MIES voisi vauvoista tietää? Ja tätä toistellaan kuuluvaan ääneen joka tapaamisella.
Toki jos se anoppi on joku vähän hidas ja oikeasti vain tuijottaa, niin silloin lienee ihan harmiton.
Kaikkien tollojen kanssa sitten on naimisiin menty. Eli mies antaa pitää itseään tollona. Vaikeaa on, otan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Jos ei pysty mieheensä, lapsensa isään, lapsen toiseen huoltajaan jonka kanssa asuu, luottamaan niin suhteessa on varmasti muutakin vikaa kuin sukulaiset.
Tuollaiset mummot tunnetaan, jyrää poikansa kuitenkin. Eihän se nytköän mitään rajoja hahmota.
Isän jättäminen vauvan "turvaksi" on ihan tyhjän kanssa, jos/kun äitinsä pitää poikansa toistaitoisena tollona. Mitä MIES voisi vauvoista tietää? Ja tätä toistellaan kuuluvaan ääneen joka tapaamisella.
Toki jos se anoppi on joku vähän hidas ja oikeasti vain tuijottaa, niin silloin lienee ihan harmiton.
Kaikkien tollojen kanssa sitten on naimisiin menty. Eli mies antaa pitää itseään tollona. Vaikeaa on, otan osaa.
Ei nyt niinkään. Mies varmaan osaa valita taistelunsa tuossa vaiheessa. Toisekseen, jos nyt ei ole väkivaltaisesti käyttäytyvästä hullusta tai juoposta, niin mies varmaan luulee, ettei siitä mummelin ylikävelystä ole mitään haittaa _juuri nyt_.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Jos ei pysty mieheensä, lapsensa isään, lapsen toiseen huoltajaan jonka kanssa asuu, luottamaan niin suhteessa on varmasti muutakin vikaa kuin sukulaiset.
Tuollaiset mummot tunnetaan, jyrää poikansa kuitenkin. Eihän se nytköän mitään rajoja hahmota.
Isän jättäminen vauvan "turvaksi" on ihan tyhjän kanssa, jos/kun äitinsä pitää poikansa toistaitoisena tollona. Mitä MIES voisi vauvoista tietää? Ja tätä toistellaan kuuluvaan ääneen joka tapaamisella.
Toki jos se anoppi on joku vähän hidas ja oikeasti vain tuijottaa, niin silloin lienee ihan harmiton.
Kaikkien tollojen kanssa sitten on naimisiin menty. Eli mies antaa pitää itseään tollona. Vaikeaa on, otan osaa.
Olethan sinäkin vapaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Yritä puhua mies mukaan pariterapiaan. Jos siis haluat ylipäätään jatkaa. Voisi olla lapsen kannalta hyvä vaikka kävisitte eronkin ollessa pöydällä. Meillä miehen silmiä avasi, kun terapeutti sanoi miehelleni, että hänen äitinsä käytös ei ole normaalia. Se taas on normaalia, että moisen käytöksen kohteena ahdistuu. Tarvittiin ulkopuolinen taho vääntämään rautalangasta, mun sanomisia mies ei halunnut tajuta.
Et ole mielisairas, eihän kukaan jaksaisi tuollaista anoppia. Tsemppiä!
Olimme menossakin sinne, mutta mies valitsi lopullisesti puolensa.
Hän ei kuulemma ole mikään mammanpoika, vaikka niin väitän.
En usko, että nelikymppinen mies tuosta enää terapiassa muuttuu,
se vaatisi sen,
että hän näkee anopin manipuloinnin.Ei auta vaikka näytin äitinsä viestit, anoppi on vain viaton uhri, jolta estetään mummous.
Mies välittää vain äitinsä tarpeista, muutos tapahtui vasta vauvan syntymän jälkeen.
Ikään kuin mä olisin vaan ollut joku anopin perillisen sijaissynnyttäjä?!Kävin tänään lastenvalvojalla ja helpotti kuulla, ettei minun tarvitse anopista välittää enää yhtään, ja että noin pieni vauva on äidistä yön yli erossa vasta parivuotiaana, koska olen ensisijainen hoitaja.
Ehkä se anoppikin ajan kanssa alkaa käsittää, että olisi kannattanut uhriutumisen sijaan osoittaa tukea ja myötätuntoa miniää kohtaan.
Mutta tuskin käsittää, enköhä mä tule olemaan syntipukki tässä.Mies julisti jo minun rikkoneen perheemme sairaan anoppivihani takia
Miten voikin olla, että sekä lastenvalvoja/neuvola/ystäväni näkevät asiat toisin, vain mies ja anoppi syyttävät yksin minua🙄Mies jolla ei ole ollut terve suhde äitiinsä näkee vauvan keinona saada vihdoinkin äidiltään rakkautta, jota hän pienenä lapsena kaipasi. Mies on sokea kaikelle muulle. Se mies on vielä henkisesti POIKA, ei ole kasvanut aikuiseksi.
No eikä näe.
No kyllä vaan näkee. Kun vauva tulee taloon ja vaimo toipuu vielä synnytyksestä EI ole oikea aika lisätä anoppi ydinperheeseen vauvaa sylittämään. Sitten vielä itkeä päälle kun miniä ei ollut riittävän vieraanvarainen anopille eikä anoppi saanut pitää vauvaa riittävästi. Siihen päälle vielä riidellä vaimonsa kanssa, joka yrittää parhaansa mukaan hoitaa vauvaa, mutta kaipaisi vain RAUHAA, ja vielä mielellään antaa oman perheensä hajota anopin takia! Oikeasti aikuinen mies tajuaisi kyllä, että anoppi on aikuinen, jonka pitäisi olla viisaampi ja voi hyvin odottaa. Ei hänen tarvitse heti olla vastasyntyneen vauvan kimpussa kun mikäkin hyena eikä se todellakaan ole riitelemisen ja eroamisen arvoinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Jos ei pysty mieheensä, lapsensa isään, lapsen toiseen huoltajaan jonka kanssa asuu, luottamaan niin suhteessa on varmasti muutakin vikaa kuin sukulaiset.
Tuollaiset mummot tunnetaan, jyrää poikansa kuitenkin. Eihän se nytköän mitään rajoja hahmota.
Isän jättäminen vauvan "turvaksi" on ihan tyhjän kanssa, jos/kun äitinsä pitää poikansa toistaitoisena tollona. Mitä MIES voisi vauvoista tietää? Ja tätä toistellaan kuuluvaan ääneen joka tapaamisella.
Toki jos se anoppi on joku vähän hidas ja oikeasti vain tuijottaa, niin silloin lienee ihan harmiton.
Kaikkien tollojen kanssa sitten on naimisiin menty. Eli mies antaa pitää itseään tollona. Vaikeaa on, otan osaa.
Ei nyt niinkään. Mies varmaan osaa valita taistelunsa tuossa vaiheessa. Toisekseen, jos nyt ei ole väkivaltaisesti käyttäytyvästä hullusta tai juoposta, niin mies varmaan luulee, ettei siitä mummelin ylikävelystä ole mitään haittaa _juuri nyt_.
No onhan se tollo. Vaimohan KERTOO, että siitä ON haittaa, he ovat eron partaalla sen takia. Tollo on mies joka ei tajua että oma parisuhde on vaarassa perhe hajoamassa.
Nää jutut täällä vaikuttaa ihan pimeiltä. Jankutetaan jotenkin kirjaimellisesti, miten anoppi ei osaa eikä tajua mitään ja mieskin on voimaton ja omituinen ja itse on uhri ja marttyyri. Ei saakeli.
Miten se anoppi nyt muka "tuijottaa" vauvaa? Eiköhän kyse ole vaan vauvan katsomisesta, mutta tuijottaminen on sanana kivempi, jotenkin tekee anopista hullun, joka hullun lailla tuijottaa.
Hoh hoi. Vaikeata on. Jos anoppi on oikeasti hullu, niin eikös se kuulu johonkin laitokseen tai avohoitoon?
Enkä ikimaailmassa usko, että KUKAAN anoppi väkisin tunkeutuu kenenkään kotiin. Siis tyyliin moottorisahalla sahaa oven halki, että pääsee sisään?
Ei tule. Ei tule vähemmälläkään vänkäämisellä. Ovissa on lukot ja anopilla on korvat ja kuulo. Hänelle voi sanoa, että ei nyt.
Ei takuulla jää siihen oven taakse riehumaan ja hakkaamaan ovea.
Ja saako se anoppi ottaa sen vauvan syliin vai ei? Kun kumpikin on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Jos ei pysty mieheensä, lapsensa isään, lapsen toiseen huoltajaan jonka kanssa asuu, luottamaan niin suhteessa on varmasti muutakin vikaa kuin sukulaiset.
Tuollaiset mummot tunnetaan, jyrää poikansa kuitenkin. Eihän se nytköän mitään rajoja hahmota.
Isän jättäminen vauvan "turvaksi" on ihan tyhjän kanssa, jos/kun äitinsä pitää poikansa toistaitoisena tollona. Mitä MIES voisi vauvoista tietää? Ja tätä toistellaan kuuluvaan ääneen joka tapaamisella.
Toki jos se anoppi on joku vähän hidas ja oikeasti vain tuijottaa, niin silloin lienee ihan harmiton.
Kaikkien tollojen kanssa sitten on naimisiin menty. Eli mies antaa pitää itseään tollona. Vaikeaa on, otan osaa.
Ei nyt niinkään. Mies varmaan osaa valita taistelunsa tuossa vaiheessa. Toisekseen, jos nyt ei ole väkivaltaisesti käyttäytyvästä hullusta tai juoposta, niin mies varmaan luulee, ettei siitä mummelin ylikävelystä ole mitään haittaa _juuri nyt_.
No onhan se tollo. Vaimohan KERTOO, että siitä ON haittaa, he ovat eron partaalla sen takia. Tollo on mies joka ei tajua että oma parisuhde on vaarassa perhe hajoamassa.
Suosittelisinkin eroa. Niin on vaikeata että. Parempi ottaa ero ja sitten etsiä uusi mies, ja saada uusi anoppi, joka taas on sekin täysi mänttipää ja rajaton ja polvästi ja vaaraksi lapselle.
Etsikää lapsellenne isäksi sellainen, jonka äiti on kuollut eikä äitipuoltakaan ole. Sitten voitte täällä nyyhkytellä, että kun ei ole lapsella mummoa, joka olisi lapsen kehityksen kannalta niin tärkeä. Voi kyynelvuo.
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut täällä vaikuttaa ihan pimeiltä. Jankutetaan jotenkin kirjaimellisesti, miten anoppi ei osaa eikä tajua mitään ja mieskin on voimaton ja omituinen ja itse on uhri ja marttyyri. Ei saakeli.
Miten se anoppi nyt muka "tuijottaa" vauvaa? Eiköhän kyse ole vaan vauvan katsomisesta, mutta tuijottaminen on sanana kivempi, jotenkin tekee anopista hullun, joka hullun lailla tuijottaa.
Hoh hoi. Vaikeata on. Jos anoppi on oikeasti hullu, niin eikös se kuulu johonkin laitokseen tai avohoitoon?
Enkä ikimaailmassa usko, että KUKAAN anoppi väkisin tunkeutuu kenenkään kotiin. Siis tyyliin moottorisahalla sahaa oven halki, että pääsee sisään?
Ei tule. Ei tule vähemmälläkään vänkäämisellä. Ovissa on lukot ja anopilla on korvat ja kuulo. Hänelle voi sanoa, että ei nyt.
Ei takuulla jää siihen oven taakse riehumaan ja hakkaamaan ovea.
Ja saako se anoppi ottaa sen vauvan syliin vai ei? Kun kumpikin on väärin.
No onpas tää nyt hankalaa. Nappaako anoppi vieraidenkin vauvoja syliin kysymättä? Meneekö hän käymään muidenkin luona kutsumatta? Vai onko normaali kanssakäyminen oikeasti näin hankalaa vain kun on pojan perheestä kyse?
Asioista sovitaan normaalistikin, eikä vain tehdä. Käsi sydämellä, kuka miniä kehtaisi ovea avaamatta huutaa anopille että nyt ei sovi tulla, tai fyysisesti työntäisi ulos kun anoppi alkaakin kävellä sisälle heti kun ovi aukeaa? Hyvin harva tekisi niin yhtään kenellekään, koska ei halua olla törkeä. Jälkiviisautta tuo vaan on.
Tämä. Olen myös ihmetellyt sitä, että vauva-aikana en ollut non stop päikkäreiden tarpeessa. Ja silloin kun olin, niin lapsen isä sai hoitovastuun. Ei siihen tunkeilevaa mummua tarvittu.