Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

No mites ihmisillä juhannus sujui? Suvun mökeillä rauhaisaa?

Kiitos kysymästä, hyvin meni. Olimme 4 päivää sukumme mökillä, emmekä siis nähneet appuvanhempia. Heti kun tulimme kotiin mummo tuli ovelle selittämään, että papalla on kamala ikävä lapsia.

Mietin, kuinka kamalaa olisi jos kummatkin isovanhemmat olisivat yhtä läheisriippuvaisia eivätkä selviäisi 4 päivää näkemättä kullannuppuja.

Vierailija kirjoitti:

No mites ihmisillä juhannus sujui? Suvun mökeillä rauhaisaa?

En ole nähnyt anoppia itsenäisyyspäivän jälkeen. Käytiin pikaisesti moikkaamassa miehen siskoa, jotka olivat käymässä siellä. Anoppikin oli pikaisesti, ja juuri aamupalansa nielleille lapsille alettiin tyrkyttää jätskiä, kakkua, tikkaria, limsaa... sokeria, sokeria ja sokeria. Mies kielsi tarjoilut, mutta silti jankutus jatkui.

Sitten se riemu repes, kun anoppi ilmoitti, että nyt mun lapset jää mökille viikoksi, että tulee muistoja. Eivät jääneet. Vanhempi lapsista tämän kuullessaan tuli viereeni halaamaan, ja sanoi ettei halua jäädä. Anoppi tämän kuuli, ja otti itseensä. Lupasin lapselleni, että kotona saa olla aina. Mies tästäkin sanoi äidilleen, että meidän perheestä ei ole kukaan jäämässä.

Seuraavan kerran kutsun miehen siskon perheineen meillä käymään. Anopin piti olla pois, siksi mentiin mökille.

Mutta mun mies, taisin rakastua uudelleen. Äitinsä käskyjä sokeasti totelleesta reppanasta on kuoriutunut perheensä puolia pitävä suoraselkäinen Mies.

Ai hyvä luoja, että mä inhosin tuota lapsen kanssa sopimista ja lasten kuullen inttämistä, "pakottaako äiti teidät jo lähtemään", "mummo kyllä ottaisi mutta äiti ei anna", "taasko se äiti on kieltämässä"... Argh.

Tämähän se on juuri nuorilla naisilla ongelmana, pääasiassa hormonien heittelyn takia. Ihan normaalitkin asiat koetaan henk.koht. loukkauksina, outoina ja häiritsevinä. Eihän tuolle tarvitse lotkauttaa korvaansa, kun pyydetään yökylään etkä halua antaa lasta, sanot vaan että ei vielä ja katsotaan esim. vuoden kuluttua. Isoääiti voi olla puolestaan vaihdevuosien kourissa ja on sitten osaltaan myös ylitunteellinen ja sitä rataa.

Katsotaan sitten parin vuoden päästä, kun uuvahdat lastenhoitoon... voi olla että isovanhemmat kelpais. Mutta he voiva tolla esim. kuolleita, halvaantuneita ym. tai muuten vaan kyllästyneitä mököttävään ja kiukuttelevaan miniään. Sitten alkaa huuto kun ei kukaaaaaan auta lapsenhoidossa!!

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se on juuri nuorilla naisilla ongelmana, pääasiassa hormonien heittelyn takia. Ihan normaalitkin asiat koetaan henk.koht. loukkauksina, outoina ja häiritsevinä. Eihän tuolle tarvitse lotkauttaa korvaansa, kun pyydetään yökylään etkä halua antaa lasta, sanot vaan että ei vielä ja katsotaan esim. vuoden kuluttua. Isoääiti voi olla puolestaan vaihdevuosien kourissa ja on sitten osaltaan myös ylitunteellinen ja sitä rataa.

Kenelle sinä osoitit tämän?

Kyllä se on todella häiriintynyttä kinuta 8-kuista yökylään, jos ap:n lapsesta puhut.

Vierailija kirjoitti:

Katsotaan sitten parin vuoden päästä, kun uuvahdat lastenhoitoon... voi olla että isovanhemmat kelpais. Mutta he voiva tolla esim. kuolleita, halvaantuneita ym. tai muuten vaan kyllästyneitä mököttävään ja kiukuttelevaan miniään. Sitten alkaa huuto kun ei kukaaaaaan auta lapsenhoidossa!!

Ja se yökyläkö ja pakkotunkeminenko on auttamista? Hyvää, kunnioittavaa lastenhoitoapua saa ihan rahalla. Eikä se rajaton mummo suinkaan ole edes ainoa sukulainen, vaikka jumala luuleekin olevansa.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se on juuri nuorilla naisilla ongelmana, pääasiassa hormonien heittelyn takia. Ihan normaalitkin asiat koetaan henk.koht. loukkauksina, outoina ja häiritsevinä. Eihän tuolle tarvitse lotkauttaa korvaansa, kun pyydetään yökylään etkä halua antaa lasta, sanot vaan että ei vielä ja katsotaan esim. vuoden kuluttua. Isoääiti voi olla puolestaan vaihdevuosien kourissa ja on sitten osaltaan myös ylitunteellinen ja sitä rataa.

Niin ja kun kielletään, niin ei uskota vaan alkaa jankutus "kyllä minä ottaisin, etkö Maija lähdekin nyt mummon luo, mummon luona on kivempaa". Jos lapsi ei halua lähteä mummo jää istumaan sohvalle ja puhelee hetken jostain muusta ja jatkaa sitten "mutta kyllä minä nyt voisin ottaa Maijan mukaan ja toistuu ja toistuu ja toistuu. Mutta hyvä tietää, että 2 tuntia kestävälle jankkaukselle ei tarvitse korviaan lotkauttaa. (lähden ostamaan kuulosuojaimia)

Vierailija kirjoitti:

Ai hyvä luoja, että mä inhosin tuota lapsen kanssa sopimista ja lasten kuullen inttämistä, "pakottaako äiti teidät jo lähtemään", "mummo kyllä ottaisi mutta äiti ei anna", "taasko se äiti on kieltämässä"... Argh.

Omaa kuoppaa mummo tossa kaivaa, yksikään lapsi ei ihaile lapsen omaa äitiä kritisoivaa mummoa.

Ex anoppi naljaili aina tytölle minusta ja tyttöä alussa ahdisti, sitten kasvaessa ärsytti.

Olin tytön yh, isänsä sepitti tarinoita, että estän häntä tapaamasta tyttöä ja anoppi uskoi.

Todellisuudessa anelin exää ottamaan tytön uusioperheeseensä edes joskus!

Joka kerta anopilla oli joku ilkeä kommentti valmiina.

Tyttö joutui vuosia kuuntelemaan, kun isänsä ja anoppi haukkuivat minua.

Lohduttelin, että ei se mua haittaa, harmi että valitsevat olla katkeria!

Nyt täysi-ikäisenä tyttö sanoi erään kerran mummolleen ja isälleen, että nyt riittää äidin haukkuminen, äiti on tehny hänen eteen enemmän kuin kukaan toinen ja hän ei enää tota kuuntele.

Eikä sen jälkeen ole ollut halukas sinne kylään.

Olen kyllä ylpeä tytöstä, että pisti mummolleen jauhot suuhun vihdoinkin, eikä itte tarvinnu tehä mitään!😄

Vierailija kirjoitti:

Katsotaan sitten parin vuoden päästä, kun uuvahdat lastenhoitoon... voi olla että isovanhemmat kelpais. Mutta he voiva tolla esim. kuolleita, halvaantuneita ym. tai muuten vaan kyllästyneitä mököttävään ja kiukuttelevaan miniään. Sitten alkaa huuto kun ei kukaaaaaan auta lapsenhoidossa!!

Miten luulet narsistisen päällepäsmärin kouliintuvan luotettavaksi lapsenvahdiksi?

1. On muitakin lapsenvahteja kuin isovanhemmat. Niitä voi vaikka palkata, jos muuten ei ole tukiverkkoja.

2. Mieluummin annan lapset vaikka sossujen hoiviin kuin pahaksi ihmiseksi todetulle mummolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se on juuri nuorilla naisilla ongelmana, pääasiassa hormonien heittelyn takia. Ihan normaalitkin asiat koetaan henk.koht. loukkauksina, outoina ja häiritsevinä. Eihän tuolle tarvitse lotkauttaa korvaansa, kun pyydetään yökylään etkä halua antaa lasta, sanot vaan että ei vielä ja katsotaan esim. vuoden kuluttua. Isoääiti voi olla puolestaan vaihdevuosien kourissa ja on sitten osaltaan myös ylitunteellinen ja sitä rataa.

Niin ja kun kielletään, niin ei uskota vaan alkaa jankutus "kyllä minä ottaisin, etkö Maija lähdekin nyt mummon luo, mummon luona on kivempaa". Jos lapsi ei halua lähteä mummo jää istumaan sohvalle ja puhelee hetken jostain muusta ja jatkaa sitten "mutta kyllä minä nyt voisin ottaa Maijan mukaan ja toistuu ja toistuu ja toistuu. Mutta hyvä tietää, että 2 tuntia kestävälle jankkaukselle ei tarvitse korviaan lotkauttaa. (lähden ostamaan kuulosuojaimia)

Mun anoppi ainakin käyttää ääntään sen verran, että ihan aidosti pitää olla kuuro että voi olla korvaansa lotkautamatta.

Ja pahinta on se, että anoppia ei pätkääkään kiinnosta se, että lapsi ei halua hänen luoksensa yökylään. Enempi on kyse siitä, että mun lapset on olleet yökylässä mun vanhempien luona, joten reiluuden nimissä hänenkin pitää saada lapset yökylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se on juuri nuorilla naisilla ongelmana, pääasiassa hormonien heittelyn takia. Ihan normaalitkin asiat koetaan henk.koht. loukkauksina, outoina ja häiritsevinä. Eihän tuolle tarvitse lotkauttaa korvaansa, kun pyydetään yökylään etkä halua antaa lasta, sanot vaan että ei vielä ja katsotaan esim. vuoden kuluttua. Isoääiti voi olla puolestaan vaihdevuosien kourissa ja on sitten osaltaan myös ylitunteellinen ja sitä rataa.

Niin ja kun kielletään, niin ei uskota vaan alkaa jankutus "kyllä minä ottaisin, etkö Maija lähdekin nyt mummon luo, mummon luona on kivempaa". Jos lapsi ei halua lähteä mummo jää istumaan sohvalle ja puhelee hetken jostain muusta ja jatkaa sitten "mutta kyllä minä nyt voisin ottaa Maijan mukaan ja toistuu ja toistuu ja toistuu. Mutta hyvä tietää, että 2 tuntia kestävälle jankkaukselle ei tarvitse korviaan lotkauttaa. (lähden ostamaan kuulosuojaimia)

Mun anoppi ainakin käyttää ääntään sen verran, että ihan aidosti pitää olla kuuro että voi olla korvaansa lotkautamatta.

Ja pahinta on se, että anoppia ei pätkääkään kiinnosta se, että lapsi ei halua hänen luoksensa yökylään. Enempi on kyse siitä, että mun lapset on olleet yökylässä mun vanhempien luona, joten reiluuden nimissä hänenkin pitää saada lapset yökylään.

Meillä ei lapset ole vielä olleet yökylässä, mutta voin kuvitella miten yökyläilyjä lasketaan anopin toimesta. Nyt jo tulee sanomista siitä kun olemme yötä toisessa mummolassa (matka-aika 4,5 h) mutta emme heillä (matka-aika 7 min) Sitähän ei huomioida kuinka usein näemme lähellä asuvia isovanhempia ja kuinka harvoin kauempana asuvia isovanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se on juuri nuorilla naisilla ongelmana, pääasiassa hormonien heittelyn takia. Ihan normaalitkin asiat koetaan henk.koht. loukkauksina, outoina ja häiritsevinä. Eihän tuolle tarvitse lotkauttaa korvaansa, kun pyydetään yökylään etkä halua antaa lasta, sanot vaan että ei vielä ja katsotaan esim. vuoden kuluttua. Isoääiti voi olla puolestaan vaihdevuosien kourissa ja on sitten osaltaan myös ylitunteellinen ja sitä rataa.

Niin ja kun kielletään, niin ei uskota vaan alkaa jankutus "kyllä minä ottaisin, etkö Maija lähdekin nyt mummon luo, mummon luona on kivempaa". Jos lapsi ei halua lähteä mummo jää istumaan sohvalle ja puhelee hetken jostain muusta ja jatkaa sitten "mutta kyllä minä nyt voisin ottaa Maijan mukaan ja toistuu ja toistuu ja toistuu. Mutta hyvä tietää, että 2 tuntia kestävälle jankkaukselle ei tarvitse korviaan lotkauttaa. (lähden ostamaan kuulosuojaimia)

Mun anoppi ainakin käyttää ääntään sen verran, että ihan aidosti pitää olla kuuro että voi olla korvaansa lotkautamatta.

Ja pahinta on se, että anoppia ei pätkääkään kiinnosta se, että lapsi ei halua hänen luoksensa yökylään. Enempi on kyse siitä, että mun lapset on olleet yökylässä mun vanhempien luona, joten reiluuden nimissä hänenkin pitää saada lapset yökylään.

Meillä ei lapset ole vielä olleet yökylässä, mutta voin kuvitella miten yökyläilyjä lasketaan anopin toimesta. Nyt jo tulee sanomista siitä kun olemme yötä toisessa mummolassa (matka-aika 4,5 h) mutta emme heillä (matka-aika 7 min) Sitähän ei huomioida kuinka usein näemme lähellä asuvia isovanhempia ja kuinka harvoin kauempana asuvia isovanhempia.

Mun vanhemmat asuu vaan 1,5 h matkan päässä. Mutta joo, katkeraa palautetta tulee siitä, kun anoppi näki niin harvoin (joka päivä kävi meillä, vaikka pyydettiin,myöhemmin käskettiin rajoittamaan vierailuja) jos oltiin yökylässä mun vanhemmilla. Mun vanhemmilla käytiin n kerran kuukaudessa. Anoppilassakin olisi pitänyt käydä, 15 min kävelymatkan päässä. Ja lapsi/lapset mieluusti ilman vanhempia, niin saataisiin "omaa aikaa".

Toisaalta, jos anoppilaan sattuu menemään pahaan aikaan, niin siellä joutuu olemaan kusi sukassa kun töllössä on jotain tärkeää. Hyvä jos saa hengittää. Sillä hetkellä se maailman rakkain vauva onkin rasite, kun kaunarit on töllössä. Siivokin siellä on sellainen, ettei siihen koirankarvamereen halua lasta laittaa leikkimään.

Tätä ketjua on hupaisaa käydä kerran vuodessa vilkaisemassa. Ongelma pysyy, lapset kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua on hupaisaa käydä kerran vuodessa vilkaisemassa. Ongelma pysyy, lapset kasvaa.

Tai sitten syntyy uusia vauvoja ja paljastuu lisää rajattomia isovanhempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua on hupaisaa käydä kerran vuodessa vilkaisemassa. Ongelma pysyy, lapset kasvaa.

Tai sitten syntyy uusia vauvoja ja paljastuu lisää rajattomia isovanhempia?

Ei meillä anoppiongelma ole poistunut, vaikka lapset ei enää ole vauvoja. Ongelma on tosin vähän muuttanut muotoaan vuosien saatossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai hyvä luoja, että mä inhosin tuota lapsen kanssa sopimista ja lasten kuullen inttämistä, "pakottaako äiti teidät jo lähtemään", "mummo kyllä ottaisi mutta äiti ei anna", "taasko se äiti on kieltämässä"... Argh.

Omaa kuoppaa mummo tossa kaivaa, yksikään lapsi ei ihaile lapsen omaa äitiä kritisoivaa mummoa.

Ex anoppi naljaili aina tytölle minusta ja tyttöä alussa ahdisti, sitten kasvaessa ärsytti.

Olin tytön yh, isänsä sepitti tarinoita, että estän häntä tapaamasta tyttöä ja anoppi uskoi.

Todellisuudessa anelin exää ottamaan tytön uusioperheeseensä edes joskus!

Joka kerta anopilla oli joku ilkeä kommentti valmiina.

Tyttö joutui vuosia kuuntelemaan, kun isänsä ja anoppi haukkuivat minua.

Lohduttelin, että ei se mua haittaa, harmi että valitsevat olla katkeria!

Nyt täysi-ikäisenä tyttö sanoi erään kerran mummolleen ja isälleen, että nyt riittää äidin haukkuminen, äiti on tehny hänen eteen enemmän kuin kukaan toinen ja hän ei enää tota kuuntele.

Eikä sen jälkeen ole ollut halukas sinne kylään.

Olen kyllä ylpeä tytöstä, että pisti mummolleen jauhot suuhun vihdoinkin, eikä itte tarvinnu tehä mitään!😄

Tyttärelle hatun nosto! Hienosti tehty.

Ja äidille pisteet, että kasvatustyö on onnistunut, kun noin nuorena tyttö osaa pitää puoliaan, ja äitinsä puolia!

Kirjoitin vähän aikaa sitten miten hyvin meni viimeinen vierailu. No, ei siinä sitten ollutkaan vielä kaikki. Jatkettiin reissua ja paluumatkalla oli tarkoitus pysähtyä uudelleen anoppilassa.

Ja nyt kaikki on ihan niin kuin ennen. Voi herranjumala. Mummu ryhtyi illalla tullessamme tivaamaan, että kenekäs vieressä se pikku enkeli sitten nukkuu? Siis mitä, lapsi kyllä nukkuu ihan omassa sängyssään aina kotonakin, ei kenenkään vieressä. Mummu vaan ryhtyi ehdottelemaan, että eikös se hänen vieressään olisi se paras paikka niin pääsisi halimaan heti aamulla (?!?!?)

Kun lapsi söi iltapalaa, kumartui tämän ylle ja hopotti, että älä nyt leipää syö, syö tätä keittoa mitä Mummu on sinulle tehnyt! Syö syö! Eikö nyt mummun laittama olisi parempaa! Se höyryäminen meni niin yli että lapsi jätti syönnin kesken ja piti paeta iltatoimille ja nukkumaan.

Kun aamu valkeni ja lähdin aamutoimille, mummu istui hymyillen odottamassa. Ilmoitti, että oli laittanut pyykkimme pesuun, niin saadaan puhtaat vaatteet matkaan. Ihmettelin, että mitkähän pyykit? Kävi ilmi, että hän oli kerännyt kaikki aamua odottavat viikatut vaatteemme käytössämme olevasta kylpyhuoneesta ja tunkenut ne 60 asteeseen samaan koneeseen. Sinne meni merinovillaneuleeni ja silkkimekkoni ja kilotolkulla muuta tavaraa. Ja nuohan oli tietysti ne täksi päiväksi varatut puhtaimmat vaatteet, loput on likaisena matkalaukussa. Pelkästään noista kahdesta vaatekappaleesta tulee satojen eurojen vahinko. Mummu huusi perään että älä huoli, hänellä on kyllä paljon vaatteita!

Istun täällä vierashuoneessa yöpaidassa. Minulla ei ole mitään päälle pantavaa eikä kuivia alusvaatteita. Mies katosi kuin pieru saharaan, ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Koen puhdasta pakokauhua. Tahtoisin ottaa hotellin viimeiseksi yöksi mutta ahdistaa kun miehen tukeen ei näköjään taas voi luottaa ja siitä tulee syttymän sota. Ja toisaalta, en pääse edes ulos täältä kun ei ole mitään päälle pantavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin vähän aikaa sitten miten hyvin meni viimeinen vierailu. No, ei siinä sitten ollutkaan vielä kaikki. Jatkettiin reissua ja paluumatkalla oli tarkoitus pysähtyä uudelleen anoppilassa.

Ja nyt kaikki on ihan niin kuin ennen. Voi herranjumala. Mummu ryhtyi illalla tullessamme tivaamaan, että kenekäs vieressä se pikku enkeli sitten nukkuu? Siis mitä, lapsi kyllä nukkuu ihan omassa sängyssään aina kotonakin, ei kenenkään vieressä. Mummu vaan ryhtyi ehdottelemaan, että eikös se hänen vieressään olisi se paras paikka niin pääsisi halimaan heti aamulla (?!?!?)

Kun lapsi söi iltapalaa, kumartui tämän ylle ja hopotti, että älä nyt leipää syö, syö tätä keittoa mitä Mummu on sinulle tehnyt! Syö syö! Eikö nyt mummun laittama olisi parempaa! Se höyryäminen meni niin yli että lapsi jätti syönnin kesken ja piti paeta iltatoimille ja nukkumaan.

Kun aamu valkeni ja lähdin aamutoimille, mummu istui hymyillen odottamassa. Ilmoitti, että oli laittanut pyykkimme pesuun, niin saadaan puhtaat vaatteet matkaan. Ihmettelin, että mitkähän pyykit? Kävi ilmi, että hän oli kerännyt kaikki aamua odottavat viikatut vaatteemme käytössämme olevasta kylpyhuoneesta ja tunkenut ne 60 asteeseen samaan koneeseen. Sinne meni merinovillaneuleeni ja silkkimekkoni ja kilotolkulla muuta tavaraa. Ja nuohan oli tietysti ne täksi päiväksi varatut puhtaimmat vaatteet, loput on likaisena matkalaukussa. Pelkästään noista kahdesta vaatekappaleesta tulee satojen eurojen vahinko. Mummu huusi perään että älä huoli, hänellä on kyllä paljon vaatteita!

Istun täällä vierashuoneessa yöpaidassa. Minulla ei ole mitään päälle pantavaa eikä kuivia alusvaatteita. Mies katosi kuin pieru saharaan, ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Koen puhdasta pakokauhua. Tahtoisin ottaa hotellin viimeiseksi yöksi mutta ahdistaa kun miehen tukeen ei näköjään taas voi luottaa ja siitä tulee syttymän sota. Ja toisaalta, en pääse edes ulos täältä kun ei ole mitään päälle pantavaa.

Toihan on kiva, että anopilla on paljon vaatetta. Sehän oikeuttaakin tuhoamaan miniän vaatteet.

Mä pakkaisin varmaan tavarat ja lapsen ja lähtisin kotiin. Mies sitten saisi vapaasti valita äitinsä tai perheensä.

Oikeesti, tuollaista ei tarvitse sietää.

Mikä siinä on, että mies ei tuollaisessa tilanteessa tajua, että katoaminen ei ole vaihtoehto. Mun mies tehnyt samaa, ilmeisesti yrittänyt miettiä, miten tilanne korjataan loukkaamatta ketään. Aiemmin meillä mies lopulta päätyi loukkaamaan mua, kun eihän äiti mitään pahaa tarkoittanut kun pisti silkkimekon 60 c pesuun. Nykyään on onneksi valinnut oman perheen elämänsä ykkösasiaksi eikä ole enää äitinsä adjutanttina. Eikä kyllä siellä anoppilassakaan ravata entiseen malliin.

Minun äitini rakastaa tavaralla. Rasittavinta on se että kantaa nyt jo kaikki naapurustonsakin vanhat lastenvaatteet ja lelut meille. Ja jokaikinen kerta pitää antaa lelua ja tuliaista jne.

Seuraavassa hetkessä valittaa että meillä on liikaa tavaraa ja alkaa nalkuttaa jostain mitä minä olen ostanut.