Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin vähän aikaa sitten miten hyvin meni viimeinen vierailu. No, ei siinä sitten ollutkaan vielä kaikki. Jatkettiin reissua ja paluumatkalla oli tarkoitus pysähtyä uudelleen anoppilassa.
Ja nyt kaikki on ihan niin kuin ennen. Voi herranjumala. Mummu ryhtyi illalla tullessamme tivaamaan, että kenekäs vieressä se pikku enkeli sitten nukkuu? Siis mitä, lapsi kyllä nukkuu ihan omassa sängyssään aina kotonakin, ei kenenkään vieressä. Mummu vaan ryhtyi ehdottelemaan, että eikös se hänen vieressään olisi se paras paikka niin pääsisi halimaan heti aamulla (?!?!?)
Kun lapsi söi iltapalaa, kumartui tämän ylle ja hopotti, että älä nyt leipää syö, syö tätä keittoa mitä Mummu on sinulle tehnyt! Syö syö! Eikö nyt mummun laittama olisi parempaa! Se höyryäminen meni niin yli että lapsi jätti syönnin kesken ja piti paeta iltatoimille ja nukkumaan.
Kun aamu valkeni ja lähdin aamutoimille, mummu istui hymyillen odottamassa. Ilmoitti, että oli laittanut pyykkimme pesuun, niin saadaan puhtaat vaatteet matkaan. Ihmettelin, että mitkähän pyykit? Kävi ilmi, että hän oli kerännyt kaikki aamua odottavat viikatut vaatteemme käytössämme olevasta kylpyhuoneesta ja tunkenut ne 60 asteeseen samaan koneeseen. Sinne meni merinovillaneuleeni ja silkkimekkoni ja kilotolkulla muuta tavaraa. Ja nuohan oli tietysti ne täksi päiväksi varatut puhtaimmat vaatteet, loput on likaisena matkalaukussa. Pelkästään noista kahdesta vaatekappaleesta tulee satojen eurojen vahinko. Mummu huusi perään että älä huoli, hänellä on kyllä paljon vaatteita!
Istun täällä vierashuoneessa yöpaidassa. Minulla ei ole mitään päälle pantavaa eikä kuivia alusvaatteita. Mies katosi kuin pieru saharaan, ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Koen puhdasta pakokauhua. Tahtoisin ottaa hotellin viimeiseksi yöksi mutta ahdistaa kun miehen tukeen ei näköjään taas voi luottaa ja siitä tulee syttymän sota. Ja toisaalta, en pääse edes ulos täältä kun ei ole mitään päälle pantavaa.
Toihan on kiva, että anopilla on paljon vaatetta. Sehän oikeuttaakin tuhoamaan miniän vaatteet.
Mä pakkaisin varmaan tavarat ja lapsen ja lähtisin kotiin. Mies sitten saisi vapaasti valita äitinsä tai perheensä.
Oikeesti, tuollaista ei tarvitse sietää.
Mikä siinä on, että mies ei tuollaisessa tilanteessa tajua, että katoaminen ei ole vaihtoehto. Mun mies tehnyt samaa, ilmeisesti yrittänyt miettiä, miten tilanne korjataan loukkaamatta ketään. Aiemmin meillä mies lopulta päätyi loukkaamaan mua, kun eihän äiti mitään pahaa tarkoittanut kun pisti silkkimekon 60 c pesuun. Nykyään on onneksi valinnut oman perheen elämänsä ykkösasiaksi eikä ole enää äitinsä adjutanttina. Eikä kyllä siellä anoppilassakaan ravata entiseen malliin.
Mulla vois keittää niin pahasti, että lähtisin yöpaidassa kotiin.
Sama! Vaihtoehtoisesti kaivelisin jotain päällepantavaa likapyykeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini rakastaa tavaralla. Rasittavinta on se että kantaa nyt jo kaikki naapurustonsakin vanhat lastenvaatteet ja lelut meille. Ja jokaikinen kerta pitää antaa lelua ja tuliaista jne.
Seuraavassa hetkessä valittaa että meillä on liikaa tavaraa ja alkaa nalkuttaa jostain mitä minä olen ostanut.
Mun anoppi suuttui, kun toi meille lelun joka lapsella jo oli. Lapsi ihan tykkäsi, totesi että nyt on punainen ja vihreä traktori. Lapsella oli ollut se vihreä versio jo pidemmän aikaa. Anoppi vihaisena tivasi, että miksi hänelle ei oltu kerrottu asiasta, ja mistä se toinen traktori on meille tullut? Luuli kai ostaneensa uniikin Plaston traktorin lähikaupasta.
En osaa nähdä ongelmaa, kun lahjan saaja oli tyytyväinen. Kovaääninen mielenpahoittaminen oli silti taas tapahtunut. Jotenkin tämäkin oli mun syy :D
En alkanut anopin pyynnöstä inventoimaan leluja.
Naulan kantaan!
Kiitos koronarajoitusten - eipä ole tarvinnut tavata appivanhempia noin kahteen vuoteen. Ja mikä ihana kotirauha, kun ei ole tarvinnut järjestää kaikkien hermoja raastavia pakkokyläilyjä.
Appivanhemmat möläyttelevät lasten kuullen: "No onpas se äitisi tai isäsi ilkeä, kun ei anna lapselle sitä, tätä ja tuota. Kyllä isoäiti tai isoisä antaisi". "Onpas lapsi tullut isoäitiin tai isoisään. Ihan on isoäidin tai ja isoisän näköinen."
On isovanhempia, jotka kumoavat vanhempien säännöt ja kiellot. Lapsen suosiota ostetaan herkuilla, makealla, tavaralla, rahalla, ostelulla, törsäilyllä, lepsuilulla ja sallimisella. On isovanhempia, jotka yrittävät sopia asioita suoraan lapsenlapsen kanssa - vanhemmilta mitään ensin kysymättä ja sopimatta. Äiti ja isä ovat pahoja ja isoäiti ja isoisä hyviä. Tämä on ikävää vallankäyttöä, kiusaamista ja henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Ai hyvä luoja, että mä inhosin tuota lapsen kanssa sopimista ja lasten kuullen inttämistä, "pakottaako äiti teidät jo lähtemään", "mummo kyllä ottaisi mutta äiti ei anna", "taasko se äiti on kieltämässä"... Argh.
Vierailija kirjoitti:
Naulan kantaan!
Kiitos koronarajoitusten - eipä ole tarvinnut tavata appivanhempia noin kahteen vuoteen. Ja mikä ihana kotirauha, kun ei ole tarvinnut järjestää kaikkien hermoja raastavia pakkokyläilyjä.
Appivanhemmat möläyttelevät lasten kuullen: "No onpas se äitisi tai isäsi ilkeä, kun ei anna lapselle sitä, tätä ja tuota. Kyllä isoäiti tai isoisä antaisi". "Onpas lapsi tullut isoäitiin tai isoisään. Ihan on isoäidin tai ja isoisän näköinen."
On isovanhempia, jotka kumoavat vanhempien säännöt ja kiellot. Lapsen suosiota ostetaan herkuilla, makealla, tavaralla, rahalla, ostelulla, törsäilyllä, lepsuilulla ja sallimisella. On isovanhempia, jotka yrittävät sopia asioita suoraan lapsenlapsen kanssa - vanhemmilta mitään ensin kysymättä ja sopimatta. Äiti ja isä ovat pahoja ja isoäiti ja isoisä hyviä. Tämä on ikävää vallankäyttöä, kiusaamista ja henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Ai hyvä luoja, että mä inhosin tuota lapsen kanssa sopimista ja lasten kuullen inttämistä, "pakottaako äiti teidät jo lähtemään", "mummo kyllä ottaisi mutta äiti ei anna", "taasko se äiti on kieltämässä"... Argh.
Ihan normilässytystä, sulla ei taida ihmiskontakteja olla, kun et erota teemaa ja reemaa
Vierailija kirjoitti:
Naulan kantaan!
Kiitos koronarajoitusten - eipä ole tarvinnut tavata appivanhempia noin kahteen vuoteen. Ja mikä ihana kotirauha, kun ei ole tarvinnut järjestää kaikkien hermoja raastavia pakkokyläilyjä.
Appivanhemmat möläyttelevät lasten kuullen: "No onpas se äitisi tai isäsi ilkeä, kun ei anna lapselle sitä, tätä ja tuota. Kyllä isoäiti tai isoisä antaisi". "Onpas lapsi tullut isoäitiin tai isoisään. Ihan on isoäidin tai ja isoisän näköinen."
On isovanhempia, jotka kumoavat vanhempien säännöt ja kiellot. Lapsen suosiota ostetaan herkuilla, makealla, tavaralla, rahalla, ostelulla, törsäilyllä, lepsuilulla ja sallimisella. On isovanhempia, jotka yrittävät sopia asioita suoraan lapsenlapsen kanssa - vanhemmilta mitään ensin kysymättä ja sopimatta. Äiti ja isä ovat pahoja ja isoäiti ja isoisä hyviä. Tämä on ikävää vallankäyttöä, kiusaamista ja henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Ai hyvä luoja, että mä inhosin tuota lapsen kanssa sopimista ja lasten kuullen inttämistä, "pakottaako äiti teidät jo lähtemään", "mummo kyllä ottaisi mutta äiti ei anna", "taasko se äiti on kieltämässä"... Argh.
Sitten kuiskutellaan lapselle että mummu löysi laukun pohjalta namia, syö äkkiä ennen kuin äiti huomas ja kieltää TAAS kaiken kivan. Salaa pitää syödä, muuten äiti suuttuu. Joo, suutun. Mutta en sille lapselle, vaan sille manipuloivalle mummulle.
Anopille on ollut lohkare kengässä alusta asti se, että vihannekset kuuluu päivittäin lautaselle, mehu/limsa ei ole janojuoma, joka päivä ei ole karkkipäivä, meillä kotona syödään vain ruokapöydässä, eikä pupelleta mitään sohvalla, älylaitteita ei näprätä ruokaillessa jne. En käsitä. Olen kuulemma liian vaativa. Mummulla ei ole myöskään mitään käsitystä kohtuudesta, ihan hyvin voi 4-vuotias syödä puoli kiloa marmeladia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naulan kantaan!
Kiitos koronarajoitusten - eipä ole tarvinnut tavata appivanhempia noin kahteen vuoteen. Ja mikä ihana kotirauha, kun ei ole tarvinnut järjestää kaikkien hermoja raastavia pakkokyläilyjä.
Appivanhemmat möläyttelevät lasten kuullen: "No onpas se äitisi tai isäsi ilkeä, kun ei anna lapselle sitä, tätä ja tuota. Kyllä isoäiti tai isoisä antaisi". "Onpas lapsi tullut isoäitiin tai isoisään. Ihan on isoäidin tai ja isoisän näköinen."
On isovanhempia, jotka kumoavat vanhempien säännöt ja kiellot. Lapsen suosiota ostetaan herkuilla, makealla, tavaralla, rahalla, ostelulla, törsäilyllä, lepsuilulla ja sallimisella. On isovanhempia, jotka yrittävät sopia asioita suoraan lapsenlapsen kanssa - vanhemmilta mitään ensin kysymättä ja sopimatta. Äiti ja isä ovat pahoja ja isoäiti ja isoisä hyviä. Tämä on ikävää vallankäyttöä, kiusaamista ja henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Ai hyvä luoja, että mä inhosin tuota lapsen kanssa sopimista ja lasten kuullen inttämistä, "pakottaako äiti teidät jo lähtemään", "mummo kyllä ottaisi mutta äiti ei anna", "taasko se äiti on kieltämässä"... Argh.
Ihan normilässytystä, sulla ei taida ihmiskontakteja olla, kun et erota teemaa ja reemaa
Ei ole normaalia eikä missään tapauksessa ok puhua lapselle pahaa tämän vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naulan kantaan!
Kiitos koronarajoitusten - eipä ole tarvinnut tavata appivanhempia noin kahteen vuoteen. Ja mikä ihana kotirauha, kun ei ole tarvinnut järjestää kaikkien hermoja raastavia pakkokyläilyjä.
Appivanhemmat möläyttelevät lasten kuullen: "No onpas se äitisi tai isäsi ilkeä, kun ei anna lapselle sitä, tätä ja tuota. Kyllä isoäiti tai isoisä antaisi". "Onpas lapsi tullut isoäitiin tai isoisään. Ihan on isoäidin tai ja isoisän näköinen."
On isovanhempia, jotka kumoavat vanhempien säännöt ja kiellot. Lapsen suosiota ostetaan herkuilla, makealla, tavaralla, rahalla, ostelulla, törsäilyllä, lepsuilulla ja sallimisella. On isovanhempia, jotka yrittävät sopia asioita suoraan lapsenlapsen kanssa - vanhemmilta mitään ensin kysymättä ja sopimatta. Äiti ja isä ovat pahoja ja isoäiti ja isoisä hyviä. Tämä on ikävää vallankäyttöä, kiusaamista ja henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Ai hyvä luoja, että mä inhosin tuota lapsen kanssa sopimista ja lasten kuullen inttämistä, "pakottaako äiti teidät jo lähtemään", "mummo kyllä ottaisi mutta äiti ei anna", "taasko se äiti on kieltämässä"... Argh.
Sitten kuiskutellaan lapselle että mummu löysi laukun pohjalta namia, syö äkkiä ennen kuin äiti huomas ja kieltää TAAS kaiken kivan. Salaa pitää syödä, muuten äiti suuttuu. Joo, suutun. Mutta en sille lapselle, vaan sille manipuloivalle mummulle.
Anopille on ollut lohkare kengässä alusta asti se, että vihannekset kuuluu päivittäin lautaselle, mehu/limsa ei ole janojuoma, joka päivä ei ole karkkipäivä, meillä kotona syödään vain ruokapöydässä, eikä pupelleta mitään sohvalla, älylaitteita ei näprätä ruokaillessa jne. En käsitä. Olen kuulemma liian vaativa. Mummulla ei ole myöskään mitään käsitystä kohtuudesta, ihan hyvin voi 4-vuotias syödä puoli kiloa marmeladia.
Tämä määrätön syöttäminen on kyllä käsittämätöntä. Kun on niin kiva kun lapselle maistuu. No ihmettelen, jos herkut ei maistuisi. Sitten pahoitetaan mieli, kun sanotaan, että jotain tolkkua tuohon ruokkimiseen, ettei tarvitse toistamiseen siivota oksennuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naulan kantaan!
Kiitos koronarajoitusten - eipä ole tarvinnut tavata appivanhempia noin kahteen vuoteen. Ja mikä ihana kotirauha, kun ei ole tarvinnut järjestää kaikkien hermoja raastavia pakkokyläilyjä.
Appivanhemmat möläyttelevät lasten kuullen: "No onpas se äitisi tai isäsi ilkeä, kun ei anna lapselle sitä, tätä ja tuota. Kyllä isoäiti tai isoisä antaisi". "Onpas lapsi tullut isoäitiin tai isoisään. Ihan on isoäidin tai ja isoisän näköinen."
On isovanhempia, jotka kumoavat vanhempien säännöt ja kiellot. Lapsen suosiota ostetaan herkuilla, makealla, tavaralla, rahalla, ostelulla, törsäilyllä, lepsuilulla ja sallimisella. On isovanhempia, jotka yrittävät sopia asioita suoraan lapsenlapsen kanssa - vanhemmilta mitään ensin kysymättä ja sopimatta. Äiti ja isä ovat pahoja ja isoäiti ja isoisä hyviä. Tämä on ikävää vallankäyttöä, kiusaamista ja henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Ai hyvä luoja, että mä inhosin tuota lapsen kanssa sopimista ja lasten kuullen inttämistä, "pakottaako äiti teidät jo lähtemään", "mummo kyllä ottaisi mutta äiti ei anna", "taasko se äiti on kieltämässä"... Argh.
Sitten kuiskutellaan lapselle että mummu löysi laukun pohjalta namia, syö äkkiä ennen kuin äiti huomas ja kieltää TAAS kaiken kivan. Salaa pitää syödä, muuten äiti suuttuu. Joo, suutun. Mutta en sille lapselle, vaan sille manipuloivalle mummulle.
Anopille on ollut lohkare kengässä alusta asti se, että vihannekset kuuluu päivittäin lautaselle, mehu/limsa ei ole janojuoma, joka päivä ei ole karkkipäivä, meillä kotona syödään vain ruokapöydässä, eikä pupelleta mitään sohvalla, älylaitteita ei näprätä ruokaillessa jne. En käsitä. Olen kuulemma liian vaativa. Mummulla ei ole myöskään mitään käsitystä kohtuudesta, ihan hyvin voi 4-vuotias syödä puoli kiloa marmeladia.
Tämä määrätön syöttäminen on kyllä käsittämätöntä. Kun on niin kiva kun lapselle maistuu. No ihmettelen, jos herkut ei maistuisi. Sitten pahoitetaan mieli, kun sanotaan, että jotain tolkkua tuohon ruokkimiseen, ettei tarvitse toistamiseen siivota oksennuksia.
Meillä on ruoka-ajat ja sääntö että vain pöydässä syödään.
Näin minullakin oli minun lapsuudessani. Sen lisäksi oli ehdoton pakko syödä lautaselta kaikki (vaikka tuli vatsa kipeäksi täysmaidosta jota oli ihan kaikessa).
Nyt samainen nainen eli äitini on sitä mieltä että ruokaa ja herkkuja syödään 24/7. Ruokien kanssa saa juoksennella ja hyppiä ja voileipiä saa dumpata voi puoli alaspäin sohvaan jne.
T ikävä ihminen jolla aikuisena todwttiin laktoosi-intoleranssi
Monet 1940-ja 1950-luvulla syntyneet vanhemmat ovat olleet lapsiaan laiminlyöviä, kaltoinkohtelevia, henkisesti ja fyysisesti poissaolevia, holtittomia, välinpitämättömiä ja surkeita vanhempia. Nyt he ovat kehnoja, surkeita ja kaikkeen sekaantuvia isovanhempia. Omia laiminlyöntejä yritetään paikata puuttumalla ja sekaantumalla raivokkaasti aikuisten lasten ja lasten perheiden elämään. Ei kannata - juna meni jo!
Isovanhemmuus ei tee kenestäkään hyvää ihmistä ja luotettavaa, osaavaa ja turvallista lastenhoitajaa. Hankalat ja vaikeat isovanhemmat ovat tabu, kielletty asia, josta ei saa julkisesti puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naulan kantaan!
Kiitos koronarajoitusten - eipä ole tarvinnut tavata appivanhempia noin kahteen vuoteen. Ja mikä ihana kotirauha, kun ei ole tarvinnut järjestää kaikkien hermoja raastavia pakkokyläilyjä.
Appivanhemmat möläyttelevät lasten kuullen: "No onpas se äitisi tai isäsi ilkeä, kun ei anna lapselle sitä, tätä ja tuota. Kyllä isoäiti tai isoisä antaisi". "Onpas lapsi tullut isoäitiin tai isoisään. Ihan on isoäidin tai ja isoisän näköinen."
On isovanhempia, jotka kumoavat vanhempien säännöt ja kiellot. Lapsen suosiota ostetaan herkuilla, makealla, tavaralla, rahalla, ostelulla, törsäilyllä, lepsuilulla ja sallimisella. On isovanhempia, jotka yrittävät sopia asioita suoraan lapsenlapsen kanssa - vanhemmilta mitään ensin kysymättä ja sopimatta. Äiti ja isä ovat pahoja ja isoäiti ja isoisä hyviä. Tämä on ikävää vallankäyttöä, kiusaamista ja henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Ai hyvä luoja, että mä inhosin tuota lapsen kanssa sopimista ja lasten kuullen inttämistä, "pakottaako äiti teidät jo lähtemään", "mummo kyllä ottaisi mutta äiti ei anna", "taasko se äiti on kieltämässä"... Argh.
Sitten kuiskutellaan lapselle että mummu löysi laukun pohjalta namia, syö äkkiä ennen kuin äiti huomas ja kieltää TAAS kaiken kivan. Salaa pitää syödä, muuten äiti suuttuu. Joo, suutun. Mutta en sille lapselle, vaan sille manipuloivalle mummulle.
Anopille on ollut lohkare kengässä alusta asti se, että vihannekset kuuluu päivittäin lautaselle, mehu/limsa ei ole janojuoma, joka päivä ei ole karkkipäivä, meillä kotona syödään vain ruokapöydässä, eikä pupelleta mitään sohvalla, älylaitteita ei näprätä ruokaillessa jne. En käsitä. Olen kuulemma liian vaativa. Mummulla ei ole myöskään mitään käsitystä kohtuudesta, ihan hyvin voi 4-vuotias syödä puoli kiloa marmeladia.
Tämä määrätön syöttäminen on kyllä käsittämätöntä. Kun on niin kiva kun lapselle maistuu. No ihmettelen, jos herkut ei maistuisi. Sitten pahoitetaan mieli, kun sanotaan, että jotain tolkkua tuohon ruokkimiseen, ettei tarvitse toistamiseen siivota oksennuksia.
Meillä on ruoka-ajat ja sääntö että vain pöydässä syödään.
Näin minullakin oli minun lapsuudessani. Sen lisäksi oli ehdoton pakko syödä lautaselta kaikki (vaikka tuli vatsa kipeäksi täysmaidosta jota oli ihan kaikessa).
Nyt samainen nainen eli äitini on sitä mieltä että ruokaa ja herkkuja syödään 24/7. Ruokien kanssa saa juoksennella ja hyppiä ja voileipiä saa dumpata voi puoli alaspäin sohvaan jne.
T ikävä ihminen jolla aikuisena todwttiin laktoosi-intoleranssi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin vähän aikaa sitten miten hyvin meni viimeinen vierailu. No, ei siinä sitten ollutkaan vielä kaikki. Jatkettiin reissua ja paluumatkalla oli tarkoitus pysähtyä uudelleen anoppilassa.
Ja nyt kaikki on ihan niin kuin ennen. Voi herranjumala. Mummu ryhtyi illalla tullessamme tivaamaan, että kenekäs vieressä se pikku enkeli sitten nukkuu? Siis mitä, lapsi kyllä nukkuu ihan omassa sängyssään aina kotonakin, ei kenenkään vieressä. Mummu vaan ryhtyi ehdottelemaan, että eikös se hänen vieressään olisi se paras paikka niin pääsisi halimaan heti aamulla (?!?!?)
Kun lapsi söi iltapalaa, kumartui tämän ylle ja hopotti, että älä nyt leipää syö, syö tätä keittoa mitä Mummu on sinulle tehnyt! Syö syö! Eikö nyt mummun laittama olisi parempaa! Se höyryäminen meni niin yli että lapsi jätti syönnin kesken ja piti paeta iltatoimille ja nukkumaan.
Kun aamu valkeni ja lähdin aamutoimille, mummu istui hymyillen odottamassa. Ilmoitti, että oli laittanut pyykkimme pesuun, niin saadaan puhtaat vaatteet matkaan. Ihmettelin, että mitkähän pyykit? Kävi ilmi, että hän oli kerännyt kaikki aamua odottavat viikatut vaatteemme käytössämme olevasta kylpyhuoneesta ja tunkenut ne 60 asteeseen samaan koneeseen. Sinne meni merinovillaneuleeni ja silkkimekkoni ja kilotolkulla muuta tavaraa. Ja nuohan oli tietysti ne täksi päiväksi varatut puhtaimmat vaatteet, loput on likaisena matkalaukussa. Pelkästään noista kahdesta vaatekappaleesta tulee satojen eurojen vahinko. Mummu huusi perään että älä huoli, hänellä on kyllä paljon vaatteita!
Istun täällä vierashuoneessa yöpaidassa. Minulla ei ole mitään päälle pantavaa eikä kuivia alusvaatteita. Mies katosi kuin pieru saharaan, ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Koen puhdasta pakokauhua. Tahtoisin ottaa hotellin viimeiseksi yöksi mutta ahdistaa kun miehen tukeen ei näköjään taas voi luottaa ja siitä tulee syttymän sota. Ja toisaalta, en pääse edes ulos täältä kun ei ole mitään päälle pantavaa.
Mitä herranjumala! Minä olen 70-vuotias ja takuulla oppinut elämäni aikana, missä lämpötiloissa pyykit pestään enkä ikinä veisi kenenkään toisten vaatteita koneeseen omin päin. Mitä ihmeen tyyppejä nämä anopit tai isoäidit oikein on?
Onko mun ikäluokassa todella noin hulluja naisia, oletan nyt ilman muuta että nää jutut on tosia.
Mulla on ollut sellainen käsitys, että mun ikäisillä naisilla tämmöiset kotitalous- ja lastenhoitoasiat on jo selkäytimessä, kaikilla meillä on ollut koulussa jo kotitaloutta ja kaikilla isoäideillä ollut jo omia lapsia, joten pitäisi jo hommat osata.
Lapsenlapsia on tietysti kiva hemmottella tietyissä rajoissa. Liiallinen lällääminen kuitenkin kostautuu ja vanhemmat ne lastensa varsinaisia huoltajia ja kasvattajia on.
Oma anoppini oli oikeasti mielenterveyspotilas, mutta ihana ihminen muuten. Lohduksi vaikkakin laihaksi sanoisin kaikille, että ongelma on ohimenevä, lapset kasvaa, mummot vanhenee ja ajat muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin vähän aikaa sitten miten hyvin meni viimeinen vierailu. No, ei siinä sitten ollutkaan vielä kaikki. Jatkettiin reissua ja paluumatkalla oli tarkoitus pysähtyä uudelleen anoppilassa.
Ja nyt kaikki on ihan niin kuin ennen. Voi herranjumala. Mummu ryhtyi illalla tullessamme tivaamaan, että kenekäs vieressä se pikku enkeli sitten nukkuu? Siis mitä, lapsi kyllä nukkuu ihan omassa sängyssään aina kotonakin, ei kenenkään vieressä. Mummu vaan ryhtyi ehdottelemaan, että eikös se hänen vieressään olisi se paras paikka niin pääsisi halimaan heti aamulla (?!?!?)
Kun lapsi söi iltapalaa, kumartui tämän ylle ja hopotti, että älä nyt leipää syö, syö tätä keittoa mitä Mummu on sinulle tehnyt! Syö syö! Eikö nyt mummun laittama olisi parempaa! Se höyryäminen meni niin yli että lapsi jätti syönnin kesken ja piti paeta iltatoimille ja nukkumaan.
Kun aamu valkeni ja lähdin aamutoimille, mummu istui hymyillen odottamassa. Ilmoitti, että oli laittanut pyykkimme pesuun, niin saadaan puhtaat vaatteet matkaan. Ihmettelin, että mitkähän pyykit? Kävi ilmi, että hän oli kerännyt kaikki aamua odottavat viikatut vaatteemme käytössämme olevasta kylpyhuoneesta ja tunkenut ne 60 asteeseen samaan koneeseen. Sinne meni merinovillaneuleeni ja silkkimekkoni ja kilotolkulla muuta tavaraa. Ja nuohan oli tietysti ne täksi päiväksi varatut puhtaimmat vaatteet, loput on likaisena matkalaukussa. Pelkästään noista kahdesta vaatekappaleesta tulee satojen eurojen vahinko. Mummu huusi perään että älä huoli, hänellä on kyllä paljon vaatteita!
Istun täällä vierashuoneessa yöpaidassa. Minulla ei ole mitään päälle pantavaa eikä kuivia alusvaatteita. Mies katosi kuin pieru saharaan, ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Koen puhdasta pakokauhua. Tahtoisin ottaa hotellin viimeiseksi yöksi mutta ahdistaa kun miehen tukeen ei näköjään taas voi luottaa ja siitä tulee syttymän sota. Ja toisaalta, en pääse edes ulos täältä kun ei ole mitään päälle pantavaa.
Mitä herranjumala! Minä olen 70-vuotias ja takuulla oppinut elämäni aikana, missä lämpötiloissa pyykit pestään enkä ikinä veisi kenenkään toisten vaatteita koneeseen omin päin. Mitä ihmeen tyyppejä nämä anopit tai isoäidit oikein on?
Onko mun ikäluokassa todella noin hulluja naisia, oletan nyt ilman muuta että nää jutut on tosia.
Mulla on ollut sellainen käsitys, että mun ikäisillä naisilla tämmöiset kotitalous- ja lastenhoitoasiat on jo selkäytimessä, kaikilla meillä on ollut koulussa jo kotitaloutta ja kaikilla isoäideillä ollut jo omia lapsia, joten pitäisi jo hommat osata.
Lapsenlapsia on tietysti kiva hemmottella tietyissä rajoissa. Liiallinen lällääminen kuitenkin kostautuu ja vanhemmat ne lastensa varsinaisia huoltajia ja kasvattajia on.
Oma anoppini oli oikeasti mielenterveyspotilas, mutta ihana ihminen muuten. Lohduksi vaikkakin laihaksi sanoisin kaikille, että ongelma on ohimenevä, lapset kasvaa, mummot vanhenee ja ajat muuttuu.
Ei se että viime vuosituhannella on ollut äiti pätevöitä yhtikäs mihinkään.
Eikä se että 60-luvulla on ollut koulussa köksää tarkoita että osaisi lukea edes pesumerkkejä.
Eikä ongelma mihinkään häviä. Pahimmassa tapauksessa ne lapsenlapsetkin perii vielä tämän rajattoman häirikön. Meilläkin se on jo 91 eikå lopeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin vähän aikaa sitten miten hyvin meni viimeinen vierailu. No, ei siinä sitten ollutkaan vielä kaikki. Jatkettiin reissua ja paluumatkalla oli tarkoitus pysähtyä uudelleen anoppilassa.
Ja nyt kaikki on ihan niin kuin ennen. Voi herranjumala. Mummu ryhtyi illalla tullessamme tivaamaan, että kenekäs vieressä se pikku enkeli sitten nukkuu? Siis mitä, lapsi kyllä nukkuu ihan omassa sängyssään aina kotonakin, ei kenenkään vieressä. Mummu vaan ryhtyi ehdottelemaan, että eikös se hänen vieressään olisi se paras paikka niin pääsisi halimaan heti aamulla (?!?!?)
Kun lapsi söi iltapalaa, kumartui tämän ylle ja hopotti, että älä nyt leipää syö, syö tätä keittoa mitä Mummu on sinulle tehnyt! Syö syö! Eikö nyt mummun laittama olisi parempaa! Se höyryäminen meni niin yli että lapsi jätti syönnin kesken ja piti paeta iltatoimille ja nukkumaan.
Kun aamu valkeni ja lähdin aamutoimille, mummu istui hymyillen odottamassa. Ilmoitti, että oli laittanut pyykkimme pesuun, niin saadaan puhtaat vaatteet matkaan. Ihmettelin, että mitkähän pyykit? Kävi ilmi, että hän oli kerännyt kaikki aamua odottavat viikatut vaatteemme käytössämme olevasta kylpyhuoneesta ja tunkenut ne 60 asteeseen samaan koneeseen. Sinne meni merinovillaneuleeni ja silkkimekkoni ja kilotolkulla muuta tavaraa. Ja nuohan oli tietysti ne täksi päiväksi varatut puhtaimmat vaatteet, loput on likaisena matkalaukussa. Pelkästään noista kahdesta vaatekappaleesta tulee satojen eurojen vahinko. Mummu huusi perään että älä huoli, hänellä on kyllä paljon vaatteita!
Istun täällä vierashuoneessa yöpaidassa. Minulla ei ole mitään päälle pantavaa eikä kuivia alusvaatteita. Mies katosi kuin pieru saharaan, ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Koen puhdasta pakokauhua. Tahtoisin ottaa hotellin viimeiseksi yöksi mutta ahdistaa kun miehen tukeen ei näköjään taas voi luottaa ja siitä tulee syttymän sota. Ja toisaalta, en pääse edes ulos täältä kun ei ole mitään päälle pantavaa.
Mitä herranjumala! Minä olen 70-vuotias ja takuulla oppinut elämäni aikana, missä lämpötiloissa pyykit pestään enkä ikinä veisi kenenkään toisten vaatteita koneeseen omin päin. Mitä ihmeen tyyppejä nämä anopit tai isoäidit oikein on?
Onko mun ikäluokassa todella noin hulluja naisia, oletan nyt ilman muuta että nää jutut on tosia.
Mulla on ollut sellainen käsitys, että mun ikäisillä naisilla tämmöiset kotitalous- ja lastenhoitoasiat on jo selkäytimessä, kaikilla meillä on ollut koulussa jo kotitaloutta ja kaikilla isoäideillä ollut jo omia lapsia, joten pitäisi jo hommat osata.
Lapsenlapsia on tietysti kiva hemmottella tietyissä rajoissa. Liiallinen lällääminen kuitenkin kostautuu ja vanhemmat ne lastensa varsinaisia huoltajia ja kasvattajia on.
Oma anoppini oli oikeasti mielenterveyspotilas, mutta ihana ihminen muuten. Lohduksi vaikkakin laihaksi sanoisin kaikille, että ongelma on ohimenevä, lapset kasvaa, mummot vanhenee ja ajat muuttuu.Ei se että viime vuosituhannella on ollut äiti pätevöitä yhtikäs mihinkään.
Eikä se että 60-luvulla on ollut koulussa köksää tarkoita että osaisi lukea edes pesumerkkejä.
Eikä ongelma mihinkään häviä. Pahimmassa tapauksessa ne lapsenlapsetkin perii vielä tämän rajattoman häirikön. Meilläkin se on jo 91 eikå lopeta.
No kyllä mäkin olen jotenkin olettanut, että 60 v nainen osaa pestä pyykit (ja ripustaa ne kuivumaan) mutta aina joskus sitä yllättyy. Onhan se äärimmäisen vaikeaa saada valkoiset vaatteet pysymään valkoisena ja kuivattaa ne telineessä/narulla niin, että ne ei näytä siltä kuin ne olisi kuivaneet kasassa. Ei ole kuulema niin justiinsa vaikka olis vähän ryppyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin vähän aikaa sitten miten hyvin meni viimeinen vierailu. No, ei siinä sitten ollutkaan vielä kaikki. Jatkettiin reissua ja paluumatkalla oli tarkoitus pysähtyä uudelleen anoppilassa.
Ja nyt kaikki on ihan niin kuin ennen. Voi herranjumala. Mummu ryhtyi illalla tullessamme tivaamaan, että kenekäs vieressä se pikku enkeli sitten nukkuu? Siis mitä, lapsi kyllä nukkuu ihan omassa sängyssään aina kotonakin, ei kenenkään vieressä. Mummu vaan ryhtyi ehdottelemaan, että eikös se hänen vieressään olisi se paras paikka niin pääsisi halimaan heti aamulla (?!?!?)
Kun lapsi söi iltapalaa, kumartui tämän ylle ja hopotti, että älä nyt leipää syö, syö tätä keittoa mitä Mummu on sinulle tehnyt! Syö syö! Eikö nyt mummun laittama olisi parempaa! Se höyryäminen meni niin yli että lapsi jätti syönnin kesken ja piti paeta iltatoimille ja nukkumaan.
Kun aamu valkeni ja lähdin aamutoimille, mummu istui hymyillen odottamassa. Ilmoitti, että oli laittanut pyykkimme pesuun, niin saadaan puhtaat vaatteet matkaan. Ihmettelin, että mitkähän pyykit? Kävi ilmi, että hän oli kerännyt kaikki aamua odottavat viikatut vaatteemme käytössämme olevasta kylpyhuoneesta ja tunkenut ne 60 asteeseen samaan koneeseen. Sinne meni merinovillaneuleeni ja silkkimekkoni ja kilotolkulla muuta tavaraa. Ja nuohan oli tietysti ne täksi päiväksi varatut puhtaimmat vaatteet, loput on likaisena matkalaukussa. Pelkästään noista kahdesta vaatekappaleesta tulee satojen eurojen vahinko. Mummu huusi perään että älä huoli, hänellä on kyllä paljon vaatteita!
Istun täällä vierashuoneessa yöpaidassa. Minulla ei ole mitään päälle pantavaa eikä kuivia alusvaatteita. Mies katosi kuin pieru saharaan, ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Koen puhdasta pakokauhua. Tahtoisin ottaa hotellin viimeiseksi yöksi mutta ahdistaa kun miehen tukeen ei näköjään taas voi luottaa ja siitä tulee syttymän sota. Ja toisaalta, en pääse edes ulos täältä kun ei ole mitään päälle pantavaa.
Mitä herranjumala! Minä olen 70-vuotias ja takuulla oppinut elämäni aikana, missä lämpötiloissa pyykit pestään enkä ikinä veisi kenenkään toisten vaatteita koneeseen omin päin. Mitä ihmeen tyyppejä nämä anopit tai isoäidit oikein on?
Onko mun ikäluokassa todella noin hulluja naisia, oletan nyt ilman muuta että nää jutut on tosia.
Mulla on ollut sellainen käsitys, että mun ikäisillä naisilla tämmöiset kotitalous- ja lastenhoitoasiat on jo selkäytimessä, kaikilla meillä on ollut koulussa jo kotitaloutta ja kaikilla isoäideillä ollut jo omia lapsia, joten pitäisi jo hommat osata.
Lapsenlapsia on tietysti kiva hemmottella tietyissä rajoissa. Liiallinen lällääminen kuitenkin kostautuu ja vanhemmat ne lastensa varsinaisia huoltajia ja kasvattajia on.
Oma anoppini oli oikeasti mielenterveyspotilas, mutta ihana ihminen muuten. Lohduksi vaikkakin laihaksi sanoisin kaikille, että ongelma on ohimenevä, lapset kasvaa, mummot vanhenee ja ajat muuttuu.
Mun anoppi on 75. Mä oon se, jonka piti taistella oikeudesta pestä omat pyykit siinä vaiheessa, kun maha pystyssä muutin mieheni luokse.
Anoppini väkisin halusi ristiäisten jälkeen pestä pellavaliinani, kun mä en kuulemma osaa. Jouduin sen liinan lopulta pyytämään takaisin, sain sen takaisin täynnä homepilkkuja. Oli pakko kuitata, että vaikka en kaikkea pyykinpesusta tiedäkään, niin sen verran ymmärrän, ettei märkää liinaa laiteta rullattuna kaappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa olla että pyykkimummon rakkain aarre vaikka joku maljakko tai mikä vaan putoaa vahingossa lattialle hups no uusia vaaseja saa kympillä Tokmannilta, ei haittaa. Olisiko joku Myrna serviisi mikä vahingossa tipahtaa vitriinistä kun sitä ihaili tai autoin ja moppasin telkkarin ruudun hajalle.
Tai ihan lasku mummolle merinovillatakki 200€ ja silkkimekko 300€ kiitos. Jos mummu siunailee niin mies saa lähteä maksumieheksi shoppailemaan.
En jumalauta painaisi merinovillaisella mummun tihutöitä. Eikun 60 mummun nahkakengät peseytymään kun auttamisen tahto on kummankin taholta niin suurta ja lämmintä.
Meijän vauva kävi just keittää kahvit mummille ja vei mansikoita kyytipojaksi. Hänestä mukava vierailla mummolassa.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla että pyykkimummon rakkain aarre vaikka joku maljakko tai mikä vaan putoaa vahingossa lattialle hups no uusia vaaseja saa kympillä Tokmannilta, ei haittaa. Olisiko joku Myrna serviisi mikä vahingossa tipahtaa vitriinistä kun sitä ihaili tai autoin ja moppasin telkkarin ruudun hajalle.
Tai ihan lasku mummolle merinovillatakki 200€ ja silkkimekko 300€ kiitos. Jos mummu siunailee niin mies saa lähteä maksumieheksi shoppailemaan.
En jumalauta painaisi merinovillaisella mummun tihutöitä. Eikun 60 mummun nahkakengät peseytymään kun auttamisen tahto on kummankin taholta niin suurta ja lämmintä.
Tuo nyt on ihan selvää, että anoppi korvaa ilkeyttään tai typeyyttään tuhoavat vaatteet.
Mun anoppi alkoi kerran täyttää tiskikonetta meillä. Sujuvasti pisti sinne myös kristallilasit. Mä sanoin, että ei kristallia tiskikoneeseen. Anoppi alkoi nauraa ja totesi, ettei HÄN tarvitse astioita, jotka pitää käsin tiskata. Huomautin kyllä, että nyt ollaan mun kotona ja mä tarvitsen ympärilleni kauniita astioita. Myös niitä, jotka pitää käsin tiskata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla että pyykkimummon rakkain aarre vaikka joku maljakko tai mikä vaan putoaa vahingossa lattialle hups no uusia vaaseja saa kympillä Tokmannilta, ei haittaa. Olisiko joku Myrna serviisi mikä vahingossa tipahtaa vitriinistä kun sitä ihaili tai autoin ja moppasin telkkarin ruudun hajalle.
Tai ihan lasku mummolle merinovillatakki 200€ ja silkkimekko 300€ kiitos. Jos mummu siunailee niin mies saa lähteä maksumieheksi shoppailemaan.
En jumalauta painaisi merinovillaisella mummun tihutöitä. Eikun 60 mummun nahkakengät peseytymään kun auttamisen tahto on kummankin taholta niin suurta ja lämmintä.
Tuo nyt on ihan selvää, että anoppi korvaa ilkeyttään tai typeyyttään tuhoavat vaatteet.
Mun anoppi alkoi kerran täyttää tiskikonetta meillä. Sujuvasti pisti sinne myös kristallilasit. Mä sanoin, että ei kristallia tiskikoneeseen. Anoppi alkoi nauraa ja totesi, ettei HÄN tarvitse astioita, jotka pitää käsin tiskata. Huomautin kyllä, että nyt ollaan mun kotona ja mä tarvitsen ympärilleni kauniita astioita. Myös niitä, jotka pitää käsin tiskata.
Ei ole selvää, mummu saattaa vain naureskella että höpsistä töppöseen, otapa tästä tilalle hänen trikoomekkonsa. Pakko silloin siirtää tappiot miehen rahapussille ja valita parasta päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla että pyykkimummon rakkain aarre vaikka joku maljakko tai mikä vaan putoaa vahingossa lattialle hups no uusia vaaseja saa kympillä Tokmannilta, ei haittaa. Olisiko joku Myrna serviisi mikä vahingossa tipahtaa vitriinistä kun sitä ihaili tai autoin ja moppasin telkkarin ruudun hajalle.
Tai ihan lasku mummolle merinovillatakki 200€ ja silkkimekko 300€ kiitos. Jos mummu siunailee niin mies saa lähteä maksumieheksi shoppailemaan.
En jumalauta painaisi merinovillaisella mummun tihutöitä. Eikun 60 mummun nahkakengät peseytymään kun auttamisen tahto on kummankin taholta niin suurta ja lämmintä.
Tuo nyt on ihan selvää, että anoppi korvaa ilkeyttään tai typeyyttään tuhoavat vaatteet.
Mun anoppi alkoi kerran täyttää tiskikonetta meillä. Sujuvasti pisti sinne myös kristallilasit. Mä sanoin, että ei kristallia tiskikoneeseen. Anoppi alkoi nauraa ja totesi, ettei HÄN tarvitse astioita, jotka pitää käsin tiskata. Huomautin kyllä, että nyt ollaan mun kotona ja mä tarvitsen ympärilleni kauniita astioita. Myös niitä, jotka pitää käsin tiskata.
Meillä halutaan väkisin auttaa juhlien jälkeen ja laitetaan myös hopeat tiskikoneeseen. Kauhea työ ehtiä itse ensimmäisenä keittiöön, ettei tapahdu mitään ikävää (miniän) perintöastioille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla että pyykkimummon rakkain aarre vaikka joku maljakko tai mikä vaan putoaa vahingossa lattialle hups no uusia vaaseja saa kympillä Tokmannilta, ei haittaa. Olisiko joku Myrna serviisi mikä vahingossa tipahtaa vitriinistä kun sitä ihaili tai autoin ja moppasin telkkarin ruudun hajalle.
Tai ihan lasku mummolle merinovillatakki 200€ ja silkkimekko 300€ kiitos. Jos mummu siunailee niin mies saa lähteä maksumieheksi shoppailemaan.
En jumalauta painaisi merinovillaisella mummun tihutöitä. Eikun 60 mummun nahkakengät peseytymään kun auttamisen tahto on kummankin taholta niin suurta ja lämmintä.
Tuo nyt on ihan selvää, että anoppi korvaa ilkeyttään tai typeyyttään tuhoavat vaatteet.
Mun anoppi alkoi kerran täyttää tiskikonetta meillä. Sujuvasti pisti sinne myös kristallilasit. Mä sanoin, että ei kristallia tiskikoneeseen. Anoppi alkoi nauraa ja totesi, ettei HÄN tarvitse astioita, jotka pitää käsin tiskata. Huomautin kyllä, että nyt ollaan mun kotona ja mä tarvitsen ympärilleni kauniita astioita. Myös niitä, jotka pitää käsin tiskata.
Ei ole selvää, mummu saattaa vain naureskella että höpsistä töppöseen, otapa tästä tilalle hänen trikoomekkonsa. Pakko silloin siirtää tappiot miehen rahapussille ja valita parasta päälle.
Ei mies voi olla vastuussa äitinsä tuhoamista vaatteita, ellei erikseen ole pyytänyt äitiään pilaamaan vaimon vaatteita.
Mekosta ja villatakista hinta-arvio vähän yläkanttiin ja mummo kaivaa kuvetta. Ei silkkimekkoa korvata 12€ Tokmannin trikoorievulla.
Vaikka perinteisesti ei varmaan tarkoittanut mitään pahaa, kun halusi vaan auttaa *tähän väliin muutama krokotiilinkyynel*
Mulla vois keittää niin pahasti, että lähtisin yöpaidassa kotiin.