Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se on juuri nuorilla naisilla ongelmana, pääasiassa hormonien heittelyn takia. Ihan normaalitkin asiat koetaan henk.koht. loukkauksina, outoina ja häiritsevinä. Eihän tuolle tarvitse lotkauttaa korvaansa, kun pyydetään yökylään etkä halua antaa lasta, sanot vaan että ei vielä ja katsotaan esim. vuoden kuluttua. Isoääiti voi olla puolestaan vaihdevuosien kourissa ja on sitten osaltaan myös ylitunteellinen ja sitä rataa.
Niin ja kun kielletään, niin ei uskota vaan alkaa jankutus "kyllä minä ottaisin, etkö Maija lähdekin nyt mummon luo, mummon luona on kivempaa". Jos lapsi ei halua lähteä mummo jää istumaan sohvalle ja puhelee hetken jostain muusta ja jatkaa sitten "mutta kyllä minä nyt voisin ottaa Maijan mukaan ja toistuu ja toistuu ja toistuu. Mutta hyvä tietää, että 2 tuntia kestävälle jankkaukselle ei tarvitse korviaan lotkauttaa. (lähden ostamaan kuulosuojaimia)
Mun anoppi ainakin käyttää ääntään sen verran, että ihan aidosti pitää olla kuuro että voi olla korvaansa lotkautamatta.
Ja pahinta on se, että anoppia ei pätkääkään kiinnosta se, että lapsi ei halua hänen luoksensa yökylään. Enempi on kyse siitä, että mun lapset on olleet yökylässä mun vanhempien luona, joten reiluuden nimissä hänenkin pitää saada lapset yökylään.
Lapset on anopille ihan kuin kakku, jota anoppi koittaa jakaa millilleen tasan toisen isoäidin kanssa. Tälläisille mummeleille lapsi ei ole ihminen, vaan lelu, nukke, jolla on pakko saada leikkiä yhtä paljon kuin muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se on juuri nuorilla naisilla ongelmana, pääasiassa hormonien heittelyn takia. Ihan normaalitkin asiat koetaan henk.koht. loukkauksina, outoina ja häiritsevinä. Eihän tuolle tarvitse lotkauttaa korvaansa, kun pyydetään yökylään etkä halua antaa lasta, sanot vaan että ei vielä ja katsotaan esim. vuoden kuluttua. Isoääiti voi olla puolestaan vaihdevuosien kourissa ja on sitten osaltaan myös ylitunteellinen ja sitä rataa.
Niin ja kun kielletään, niin ei uskota vaan alkaa jankutus "kyllä minä ottaisin, etkö Maija lähdekin nyt mummon luo, mummon luona on kivempaa". Jos lapsi ei halua lähteä mummo jää istumaan sohvalle ja puhelee hetken jostain muusta ja jatkaa sitten "mutta kyllä minä nyt voisin ottaa Maijan mukaan ja toistuu ja toistuu ja toistuu. Mutta hyvä tietää, että 2 tuntia kestävälle jankkaukselle ei tarvitse korviaan lotkauttaa. (lähden ostamaan kuulosuojaimia)
Mun anoppi ainakin käyttää ääntään sen verran, että ihan aidosti pitää olla kuuro että voi olla korvaansa lotkautamatta.
Ja pahinta on se, että anoppia ei pätkääkään kiinnosta se, että lapsi ei halua hänen luoksensa yökylään. Enempi on kyse siitä, että mun lapset on olleet yökylässä mun vanhempien luona, joten reiluuden nimissä hänenkin pitää saada lapset yökylään.
Lapset on anopille ihan kuin kakku, jota anoppi koittaa jakaa millilleen tasan toisen isoäidin kanssa. Tälläisille mummeleille lapsi ei ole ihminen, vaan lelu, nukke, jolla on pakko saada leikkiä yhtä paljon kuin muutkin.
Minulla on tällainen lapseton sisko. On tehnyt veljeni vaimon elämästä helvettiä sekaantumisellaan. Suurin loukkaantumisen aihe on se kun käly mieluummin antaa poikansa omalle siskolleen hoitoon. Kälyn siskolla on kolme omaa poikaa, on lastentarhanopettaja ja osaa käsitellä lapsia. Tästä siskoni on nyt mussuttanut kohta 10 vuotta.
Kasvakaa naiset aikuiseksi ja lopettakaa marina. Vaikutatte ylpeiltä ja keskenkasvuisilta haukkuessanne itseänne vanhempia ihmisiä joilla on elämänkokemusta rutkasti enemmän kuin teillä. Opitte vielä, että tässä maailmassa täytyy oppia tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, niin perheessä, suvussa kuin työpaikallakin. Etkä tiedä vielä minkälainen ihminen siitä sun vauvelistakin kasvaa. Hieman nöyryyttä ja kestävyyttä asenteisiinne tarvittaisiin elämän edessä. Kaikki ei tule hopealautasella, kuten ei hyvät ihmissuhteetkaan. Lisäksi olette itse joskus ei niin muodikkaita 50+ ihmisiä kummallisine tapoinenne. Haluatteko myös tulla hylätyksi?
Vieläkö 4-vuotias hoitaa isoäitiä vai onko isoäiti enää elossa?
Vierailija kirjoitti:
Kasvakaa naiset aikuiseksi ja lopettakaa marina. Vaikutatte ylpeiltä ja keskenkasvuisilta haukkuessanne itseänne vanhempia ihmisiä joilla on elämänkokemusta rutkasti enemmän kuin teillä. Opitte vielä, että tässä maailmassa täytyy oppia tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, niin perheessä, suvussa kuin työpaikallakin. Etkä tiedä vielä minkälainen ihminen siitä sun vauvelistakin kasvaa. Hieman nöyryyttä ja kestävyyttä asenteisiinne tarvittaisiin elämän edessä. Kaikki ei tule hopealautasella, kuten ei hyvät ihmissuhteetkaan. Lisäksi olette itse joskus ei niin muodikkaita 50+ ihmisiä kummallisine tapoinenne. Haluatteko myös tulla hylätyksi?
Eipä ole nuo mummot oppineet tulemaan toimeen kenenkään kanssa. Siksihän he yksin ovat ja piinaavat lastensa perheitä.
Ja nyt pitäisi sitten kaiken tulla hopealautasella, vain koska on vanhennuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se on juuri nuorilla naisilla ongelmana, pääasiassa hormonien heittelyn takia. Ihan normaalitkin asiat koetaan henk.koht. loukkauksina, outoina ja häiritsevinä. Eihän tuolle tarvitse lotkauttaa korvaansa, kun pyydetään yökylään etkä halua antaa lasta, sanot vaan että ei vielä ja katsotaan esim. vuoden kuluttua. Isoääiti voi olla puolestaan vaihdevuosien kourissa ja on sitten osaltaan myös ylitunteellinen ja sitä rataa.
Niin ja kun kielletään, niin ei uskota vaan alkaa jankutus "kyllä minä ottaisin, etkö Maija lähdekin nyt mummon luo, mummon luona on kivempaa". Jos lapsi ei halua lähteä mummo jää istumaan sohvalle ja puhelee hetken jostain muusta ja jatkaa sitten "mutta kyllä minä nyt voisin ottaa Maijan mukaan ja toistuu ja toistuu ja toistuu. Mutta hyvä tietää, että 2 tuntia kestävälle jankkaukselle ei tarvitse korviaan lotkauttaa. (lähden ostamaan kuulosuojaimia)
Mun anoppi ainakin käyttää ääntään sen verran, että ihan aidosti pitää olla kuuro että voi olla korvaansa lotkautamatta.
Ja pahinta on se, että anoppia ei pätkääkään kiinnosta se, että lapsi ei halua hänen luoksensa yökylään. Enempi on kyse siitä, että mun lapset on olleet yökylässä mun vanhempien luona, joten reiluuden nimissä hänenkin pitää saada lapset yökylään.
Lapset on anopille ihan kuin kakku, jota anoppi koittaa jakaa millilleen tasan toisen isoäidin kanssa. Tälläisille mummeleille lapsi ei ole ihminen, vaan lelu, nukke, jolla on pakko saada leikkiä yhtä paljon kuin muutkin.
Minulla on tällainen lapseton sisko. On tehnyt veljeni vaimon elämästä helvettiä sekaantumisellaan. Suurin loukkaantumisen aihe on se kun käly mieluummin antaa poikansa omalle siskolleen hoitoon. Kälyn siskolla on kolme omaa poikaa, on lastentarhanopettaja ja osaa käsitellä lapsia. Tästä siskoni on nyt mussuttanut kohta 10 vuotta.
Eikö tasapuolisuuden nimessä voisi sen muksun tarjota sille toisellekin siskollekin joskus hoitoon? Ymmärrän kyllä, että toisella on kokemusta enemmän, mutta ei kukaan opi, jos ei tarjota mahdollisuutta. Lisäksi voisi kuvitella, että lapsen kehitykselle on tärkeää päästä eri ympäristöihin.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Kasvakaa naiset aikuiseksi ja lopettakaa marina. Vaikutatte ylpeiltä ja keskenkasvuisilta haukkuessanne itseänne vanhempia ihmisiä joilla on elämänkokemusta rutkasti enemmän kuin teillä. Opitte vielä, että tässä maailmassa täytyy oppia tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, niin perheessä, suvussa kuin työpaikallakin. Etkä tiedä vielä minkälainen ihminen siitä sun vauvelistakin kasvaa. Hieman nöyryyttä ja kestävyyttä asenteisiinne tarvittaisiin elämän edessä. Kaikki ei tule hopealautasella, kuten ei hyvät ihmissuhteetkaan. Lisäksi olette itse joskus ei niin muodikkaita 50+ ihmisiä kummallisine tapoinenne. Haluatteko myös tulla hylätyksi?
Jos käyttäydyn kuin anoppini, niin toivottavasti lapseni sanovat, että pysy painajainen kaukana. Ja suojelevat lapsiaan hullulta ämmältä.
Ihan sama vaikka anopilla olisi elämänkokemusta 200 vuotta, niin se ei oikeuta kohtelemaan muita kynnysmattona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se on juuri nuorilla naisilla ongelmana, pääasiassa hormonien heittelyn takia. Ihan normaalitkin asiat koetaan henk.koht. loukkauksina, outoina ja häiritsevinä. Eihän tuolle tarvitse lotkauttaa korvaansa, kun pyydetään yökylään etkä halua antaa lasta, sanot vaan että ei vielä ja katsotaan esim. vuoden kuluttua. Isoääiti voi olla puolestaan vaihdevuosien kourissa ja on sitten osaltaan myös ylitunteellinen ja sitä rataa.
Niin ja kun kielletään, niin ei uskota vaan alkaa jankutus "kyllä minä ottaisin, etkö Maija lähdekin nyt mummon luo, mummon luona on kivempaa". Jos lapsi ei halua lähteä mummo jää istumaan sohvalle ja puhelee hetken jostain muusta ja jatkaa sitten "mutta kyllä minä nyt voisin ottaa Maijan mukaan ja toistuu ja toistuu ja toistuu. Mutta hyvä tietää, että 2 tuntia kestävälle jankkaukselle ei tarvitse korviaan lotkauttaa. (lähden ostamaan kuulosuojaimia)
Mun anoppi ainakin käyttää ääntään sen verran, että ihan aidosti pitää olla kuuro että voi olla korvaansa lotkautamatta.
Ja pahinta on se, että anoppia ei pätkääkään kiinnosta se, että lapsi ei halua hänen luoksensa yökylään. Enempi on kyse siitä, että mun lapset on olleet yökylässä mun vanhempien luona, joten reiluuden nimissä hänenkin pitää saada lapset yökylään.
Lapset on anopille ihan kuin kakku, jota anoppi koittaa jakaa millilleen tasan toisen isoäidin kanssa. Tälläisille mummeleille lapsi ei ole ihminen, vaan lelu, nukke, jolla on pakko saada leikkiä yhtä paljon kuin muutkin.
Minulla on tällainen lapseton sisko. On tehnyt veljeni vaimon elämästä helvettiä sekaantumisellaan. Suurin loukkaantumisen aihe on se kun käly mieluummin antaa poikansa omalle siskolleen hoitoon. Kälyn siskolla on kolme omaa poikaa, on lastentarhanopettaja ja osaa käsitellä lapsia. Tästä siskoni on nyt mussuttanut kohta 10 vuotta.
Eikö tasapuolisuuden nimessä voisi sen muksun tarjota sille toisellekin siskollekin joskus hoitoon? Ymmärrän kyllä, että toisella on kokemusta enemmän, mutta ei kukaan opi, jos ei tarjota mahdollisuutta. Lisäksi voisi kuvitella, että lapsen kehitykselle on tärkeää päästä eri ympäristöihin.
-eri
Niin, se lapsi ei ole jätskipaketti, jota jaetaan tasapuolisesti sukulaisten kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se on juuri nuorilla naisilla ongelmana, pääasiassa hormonien heittelyn takia. Ihan normaalitkin asiat koetaan henk.koht. loukkauksina, outoina ja häiritsevinä. Eihän tuolle tarvitse lotkauttaa korvaansa, kun pyydetään yökylään etkä halua antaa lasta, sanot vaan että ei vielä ja katsotaan esim. vuoden kuluttua. Isoääiti voi olla puolestaan vaihdevuosien kourissa ja on sitten osaltaan myös ylitunteellinen ja sitä rataa.
Niin ja kun kielletään, niin ei uskota vaan alkaa jankutus "kyllä minä ottaisin, etkö Maija lähdekin nyt mummon luo, mummon luona on kivempaa". Jos lapsi ei halua lähteä mummo jää istumaan sohvalle ja puhelee hetken jostain muusta ja jatkaa sitten "mutta kyllä minä nyt voisin ottaa Maijan mukaan ja toistuu ja toistuu ja toistuu. Mutta hyvä tietää, että 2 tuntia kestävälle jankkaukselle ei tarvitse korviaan lotkauttaa. (lähden ostamaan kuulosuojaimia)
Mun anoppi ainakin käyttää ääntään sen verran, että ihan aidosti pitää olla kuuro että voi olla korvaansa lotkautamatta.
Ja pahinta on se, että anoppia ei pätkääkään kiinnosta se, että lapsi ei halua hänen luoksensa yökylään. Enempi on kyse siitä, että mun lapset on olleet yökylässä mun vanhempien luona, joten reiluuden nimissä hänenkin pitää saada lapset yökylään.
Lapset on anopille ihan kuin kakku, jota anoppi koittaa jakaa millilleen tasan toisen isoäidin kanssa. Tälläisille mummeleille lapsi ei ole ihminen, vaan lelu, nukke, jolla on pakko saada leikkiä yhtä paljon kuin muutkin.
Minulla on tällainen lapseton sisko. On tehnyt veljeni vaimon elämästä helvettiä sekaantumisellaan. Suurin loukkaantumisen aihe on se kun käly mieluummin antaa poikansa omalle siskolleen hoitoon. Kälyn siskolla on kolme omaa poikaa, on lastentarhanopettaja ja osaa käsitellä lapsia. Tästä siskoni on nyt mussuttanut kohta 10 vuotta.
Eikö tasapuolisuuden nimessä voisi sen muksun tarjota sille toisellekin siskollekin joskus hoitoon? Ymmärrän kyllä, että toisella on kokemusta enemmän, mutta ei kukaan opi, jos ei tarjota mahdollisuutta. Lisäksi voisi kuvitella, että lapsen kehitykselle on tärkeää päästä eri ympäristöihin.
-eri
Ei se lapsi ole mikään suvun yhteinen kaislaviikate tai karkkipussi, jota pitää jakaa tasapuolisesti.
Eikä se ettei luota villiä poikaa lapsettomalle ihmiselle tarkoita, etteikö lapsi pääsisi eri ympäristöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvakaa naiset aikuiseksi ja lopettakaa marina. Vaikutatte ylpeiltä ja keskenkasvuisilta haukkuessanne itseänne vanhempia ihmisiä joilla on elämänkokemusta rutkasti enemmän kuin teillä. Opitte vielä, että tässä maailmassa täytyy oppia tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, niin perheessä, suvussa kuin työpaikallakin. Etkä tiedä vielä minkälainen ihminen siitä sun vauvelistakin kasvaa. Hieman nöyryyttä ja kestävyyttä asenteisiinne tarvittaisiin elämän edessä. Kaikki ei tule hopealautasella, kuten ei hyvät ihmissuhteetkaan. Lisäksi olette itse joskus ei niin muodikkaita 50+ ihmisiä kummallisine tapoinenne. Haluatteko myös tulla hylätyksi?
Jos käyttäydyn kuin anoppini, niin toivottavasti lapseni sanovat, että pysy painajainen kaukana. Ja suojelevat lapsiaan hullulta ämmältä.
Ihan sama vaikka anopilla olisi elämänkokemusta 200 vuotta, niin se ei oikeuta kohtelemaan muita kynnysmattona.
Ja jännä, että minulla ei ole ennen näitä appivanhempia ollut tämmöisiä ongelmia. Olen ollut kuitenkin työelämässäkin 15 vuotta eikä tämä parisuhdekkaan ole ensimmäiseni... Aina ennen olen kummasti osannut käyttäytyä, mutta nyt en enää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvakaa naiset aikuiseksi ja lopettakaa marina. Vaikutatte ylpeiltä ja keskenkasvuisilta haukkuessanne itseänne vanhempia ihmisiä joilla on elämänkokemusta rutkasti enemmän kuin teillä. Opitte vielä, että tässä maailmassa täytyy oppia tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, niin perheessä, suvussa kuin työpaikallakin. Etkä tiedä vielä minkälainen ihminen siitä sun vauvelistakin kasvaa. Hieman nöyryyttä ja kestävyyttä asenteisiinne tarvittaisiin elämän edessä. Kaikki ei tule hopealautasella, kuten ei hyvät ihmissuhteetkaan. Lisäksi olette itse joskus ei niin muodikkaita 50+ ihmisiä kummallisine tapoinenne. Haluatteko myös tulla hylätyksi?
Jos käyttäydyn kuin anoppini, niin toivottavasti lapseni sanovat, että pysy painajainen kaukana. Ja suojelevat lapsiaan hullulta ämmältä.
Ihan sama vaikka anopilla olisi elämänkokemusta 200 vuotta, niin se ei oikeuta kohtelemaan muita kynnysmattona.
Ja jännä, että minulla ei ole ennen näitä appivanhempia ollut tämmöisiä ongelmia. Olen ollut kuitenkin työelämässäkin 15 vuotta eikä tämä parisuhdekkaan ole ensimmäiseni... Aina ennen olen kummasti osannut käyttäytyä, mutta nyt en enää?
Mulla myös tämä käytöshäiriö rajoittuu anoppiin. Kukaan muu ei ole mulle yhtä ilkeä, eikä toistuvasti riko mun ja perheeni rajoja.
Edellisen anopin kanssa ei ollut ongelmia. Eron jälkeen mulla oli ex-anoppia kovempi ikävä kuin exää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se on juuri nuorilla naisilla ongelmana, pääasiassa hormonien heittelyn takia. Ihan normaalitkin asiat koetaan henk.koht. loukkauksina, outoina ja häiritsevinä. Eihän tuolle tarvitse lotkauttaa korvaansa, kun pyydetään yökylään etkä halua antaa lasta, sanot vaan että ei vielä ja katsotaan esim. vuoden kuluttua. Isoääiti voi olla puolestaan vaihdevuosien kourissa ja on sitten osaltaan myös ylitunteellinen ja sitä rataa.
Niin ja kun kielletään, niin ei uskota vaan alkaa jankutus "kyllä minä ottaisin, etkö Maija lähdekin nyt mummon luo, mummon luona on kivempaa". Jos lapsi ei halua lähteä mummo jää istumaan sohvalle ja puhelee hetken jostain muusta ja jatkaa sitten "mutta kyllä minä nyt voisin ottaa Maijan mukaan ja toistuu ja toistuu ja toistuu. Mutta hyvä tietää, että 2 tuntia kestävälle jankkaukselle ei tarvitse korviaan lotkauttaa. (lähden ostamaan kuulosuojaimia)
Mun anoppi ainakin käyttää ääntään sen verran, että ihan aidosti pitää olla kuuro että voi olla korvaansa lotkautamatta.
Ja pahinta on se, että anoppia ei pätkääkään kiinnosta se, että lapsi ei halua hänen luoksensa yökylään. Enempi on kyse siitä, että mun lapset on olleet yökylässä mun vanhempien luona, joten reiluuden nimissä hänenkin pitää saada lapset yökylään.
Lapset on anopille ihan kuin kakku, jota anoppi koittaa jakaa millilleen tasan toisen isoäidin kanssa. Tälläisille mummeleille lapsi ei ole ihminen, vaan lelu, nukke, jolla on pakko saada leikkiä yhtä paljon kuin muutkin.
Minulla on tällainen lapseton sisko. On tehnyt veljeni vaimon elämästä helvettiä sekaantumisellaan. Suurin loukkaantumisen aihe on se kun käly mieluummin antaa poikansa omalle siskolleen hoitoon. Kälyn siskolla on kolme omaa poikaa, on lastentarhanopettaja ja osaa käsitellä lapsia. Tästä siskoni on nyt mussuttanut kohta 10 vuotta.
Eikö tasapuolisuuden nimessä voisi sen muksun tarjota sille toisellekin siskollekin joskus hoitoon? Ymmärrän kyllä, että toisella on kokemusta enemmän, mutta ei kukaan opi, jos ei tarjota mahdollisuutta. Lisäksi voisi kuvitella, että lapsen kehitykselle on tärkeää päästä eri ympäristöihin.
-eri
Mun pieni lapsi ei ole mahdollisuus kenellekään opetella lasten hoitoa. Lähtökohtaisesti en anna lasta hoitoon ihmiselle, jonka en usko lapsen kanssa pärjäävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin vähän aikaa sitten miten hyvin meni viimeinen vierailu. No, ei siinä sitten ollutkaan vielä kaikki. Jatkettiin reissua ja paluumatkalla oli tarkoitus pysähtyä uudelleen anoppilassa.
Ja nyt kaikki on ihan niin kuin ennen. Voi herranjumala. Mummu ryhtyi illalla tullessamme tivaamaan, että kenekäs vieressä se pikku enkeli sitten nukkuu? Siis mitä, lapsi kyllä nukkuu ihan omassa sängyssään aina kotonakin, ei kenenkään vieressä. Mummu vaan ryhtyi ehdottelemaan, että eikös se hänen vieressään olisi se paras paikka niin pääsisi halimaan heti aamulla (?!?!?)
Kun lapsi söi iltapalaa, kumartui tämän ylle ja hopotti, että älä nyt leipää syö, syö tätä keittoa mitä Mummu on sinulle tehnyt! Syö syö! Eikö nyt mummun laittama olisi parempaa! Se höyryäminen meni niin yli että lapsi jätti syönnin kesken ja piti paeta iltatoimille ja nukkumaan.
Kun aamu valkeni ja lähdin aamutoimille, mummu istui hymyillen odottamassa. Ilmoitti, että oli laittanut pyykkimme pesuun, niin saadaan puhtaat vaatteet matkaan. Ihmettelin, että mitkähän pyykit? Kävi ilmi, että hän oli kerännyt kaikki aamua odottavat viikatut vaatteemme käytössämme olevasta kylpyhuoneesta ja tunkenut ne 60 asteeseen samaan koneeseen. Sinne meni merinovillaneuleeni ja silkkimekkoni ja kilotolkulla muuta tavaraa. Ja nuohan oli tietysti ne täksi päiväksi varatut puhtaimmat vaatteet, loput on likaisena matkalaukussa. Pelkästään noista kahdesta vaatekappaleesta tulee satojen eurojen vahinko. Mummu huusi perään että älä huoli, hänellä on kyllä paljon vaatteita!
Istun täällä vierashuoneessa yöpaidassa. Minulla ei ole mitään päälle pantavaa eikä kuivia alusvaatteita. Mies katosi kuin pieru saharaan, ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Koen puhdasta pakokauhua. Tahtoisin ottaa hotellin viimeiseksi yöksi mutta ahdistaa kun miehen tukeen ei näköjään taas voi luottaa ja siitä tulee syttymän sota. Ja toisaalta, en pääse edes ulos täältä kun ei ole mitään päälle pantavaa.
Mitä herranjumala! Minä olen 70-vuotias ja takuulla oppinut elämäni aikana, missä lämpötiloissa pyykit pestään enkä ikinä veisi kenenkään toisten vaatteita koneeseen omin päin. Mitä ihmeen tyyppejä nämä anopit tai isoäidit oikein on?
Onko mun ikäluokassa todella noin hulluja naisia, oletan nyt ilman muuta että nää jutut on tosia.
Mulla on ollut sellainen käsitys, että mun ikäisillä naisilla tämmöiset kotitalous- ja lastenhoitoasiat on jo selkäytimessä, kaikilla meillä on ollut koulussa jo kotitaloutta ja kaikilla isoäideillä ollut jo omia lapsia, joten pitäisi jo hommat osata.
Lapsenlapsia on tietysti kiva hemmottella tietyissä rajoissa. Liiallinen lällääminen kuitenkin kostautuu ja vanhemmat ne lastensa varsinaisia huoltajia ja kasvattajia on.
Oma anoppini oli oikeasti mielenterveyspotilas, mutta ihana ihminen muuten. Lohduksi vaikkakin laihaksi sanoisin kaikille, että ongelma on ohimenevä, lapset kasvaa, mummot vanhenee ja ajat muuttuu.Ei se että viime vuosituhannella on ollut äiti pätevöitä yhtikäs mihinkään.
Eikä se että 60-luvulla on ollut koulussa köksää tarkoita että osaisi lukea edes pesumerkkejä.
Eikä ongelma mihinkään häviä. Pahimmassa tapauksessa ne lapsenlapsetkin perii vielä tämän rajattoman häirikön. Meilläkin se on jo 91 eikå lopeta.
Ei me kukaan täydellisen päteviä olla missään, mutta oudoksun, kun noin tavallinen asia kuin pyykin pesu voi olla noin hukassa mun ikäisellä ihmisellä. Ja mikä ihmeen hinku yleensä pistää koneeseen toisen vaatteita? Pesumerkintöjä on ollut vaatteissa niin kauan kuin muistan ja sekä koulussa että kotona neuvottiin niiden huomioiminen ja noudattaminen. Mutta kai niitä hompsantuu-ihmisiä sitten on, jotka ei mistään välitä eikä ole välitetty kotonakaan.
Lapsen kanssa oleminenkaan ei ole rakettitiedettä. Tervettä järkeä ja rakkautta se vaatii ja joskus hyviä hermoja ja joskus huumorintajua. Tarkkaavaisuutta tietysti ja hyvää huolenpitoa. Ja myös silmää sille, että huomaa, milloin lapsi vaikkapa pelkää jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin vähän aikaa sitten miten hyvin meni viimeinen vierailu. No, ei siinä sitten ollutkaan vielä kaikki. Jatkettiin reissua ja paluumatkalla oli tarkoitus pysähtyä uudelleen anoppilassa.
Ja nyt kaikki on ihan niin kuin ennen. Voi herranjumala. Mummu ryhtyi illalla tullessamme tivaamaan, että kenekäs vieressä se pikku enkeli sitten nukkuu? Siis mitä, lapsi kyllä nukkuu ihan omassa sängyssään aina kotonakin, ei kenenkään vieressä. Mummu vaan ryhtyi ehdottelemaan, että eikös se hänen vieressään olisi se paras paikka niin pääsisi halimaan heti aamulla (?!?!?)
Kun lapsi söi iltapalaa, kumartui tämän ylle ja hopotti, että älä nyt leipää syö, syö tätä keittoa mitä Mummu on sinulle tehnyt! Syö syö! Eikö nyt mummun laittama olisi parempaa! Se höyryäminen meni niin yli että lapsi jätti syönnin kesken ja piti paeta iltatoimille ja nukkumaan.
Kun aamu valkeni ja lähdin aamutoimille, mummu istui hymyillen odottamassa. Ilmoitti, että oli laittanut pyykkimme pesuun, niin saadaan puhtaat vaatteet matkaan. Ihmettelin, että mitkähän pyykit? Kävi ilmi, että hän oli kerännyt kaikki aamua odottavat viikatut vaatteemme käytössämme olevasta kylpyhuoneesta ja tunkenut ne 60 asteeseen samaan koneeseen. Sinne meni merinovillaneuleeni ja silkkimekkoni ja kilotolkulla muuta tavaraa. Ja nuohan oli tietysti ne täksi päiväksi varatut puhtaimmat vaatteet, loput on likaisena matkalaukussa. Pelkästään noista kahdesta vaatekappaleesta tulee satojen eurojen vahinko. Mummu huusi perään että älä huoli, hänellä on kyllä paljon vaatteita!
Istun täällä vierashuoneessa yöpaidassa. Minulla ei ole mitään päälle pantavaa eikä kuivia alusvaatteita. Mies katosi kuin pieru saharaan, ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Koen puhdasta pakokauhua. Tahtoisin ottaa hotellin viimeiseksi yöksi mutta ahdistaa kun miehen tukeen ei näköjään taas voi luottaa ja siitä tulee syttymän sota. Ja toisaalta, en pääse edes ulos täältä kun ei ole mitään päälle pantavaa.
Mitä herranjumala! Minä olen 70-vuotias ja takuulla oppinut elämäni aikana, missä lämpötiloissa pyykit pestään enkä ikinä veisi kenenkään toisten vaatteita koneeseen omin päin. Mitä ihmeen tyyppejä nämä anopit tai isoäidit oikein on?
Onko mun ikäluokassa todella noin hulluja naisia, oletan nyt ilman muuta että nää jutut on tosia.
Mulla on ollut sellainen käsitys, että mun ikäisillä naisilla tämmöiset kotitalous- ja lastenhoitoasiat on jo selkäytimessä, kaikilla meillä on ollut koulussa jo kotitaloutta ja kaikilla isoäideillä ollut jo omia lapsia, joten pitäisi jo hommat osata.
Lapsenlapsia on tietysti kiva hemmottella tietyissä rajoissa. Liiallinen lällääminen kuitenkin kostautuu ja vanhemmat ne lastensa varsinaisia huoltajia ja kasvattajia on.
Oma anoppini oli oikeasti mielenterveyspotilas, mutta ihana ihminen muuten. Lohduksi vaikkakin laihaksi sanoisin kaikille, että ongelma on ohimenevä, lapset kasvaa, mummot vanhenee ja ajat muuttuu.Ei se että viime vuosituhannella on ollut äiti pätevöitä yhtikäs mihinkään.
Eikä se että 60-luvulla on ollut koulussa köksää tarkoita että osaisi lukea edes pesumerkkejä.
Eikä ongelma mihinkään häviä. Pahimmassa tapauksessa ne lapsenlapsetkin perii vielä tämän rajattoman häirikön. Meilläkin se on jo 91 eikå lopeta.
Ei me kukaan täydellisen päteviä olla missään, mutta oudoksun, kun noin tavallinen asia kuin pyykin pesu voi olla noin hukassa mun ikäisellä ihmisellä. Ja mikä ihmeen hinku yleensä pistää koneeseen toisen vaatteita? Pesumerkintöjä on ollut vaatteissa niin kauan kuin muistan ja sekä koulussa että kotona neuvottiin niiden huomioiminen ja noudattaminen. Mutta kai niitä hompsantuu-ihmisiä sitten on, jotka ei mistään välitä eikä ole välitetty kotonakaan.
Lapsen kanssa oleminenkaan ei ole rakettitiedettä. Tervettä järkeä ja rakkautta se vaatii ja joskus hyviä hermoja ja joskus huumorintajua. Tarkkaavaisuutta tietysti ja hyvää huolenpitoa. Ja myös silmää sille, että huomaa, milloin lapsi vaikkapa pelkää jotain.
Mutta jos mummon ajatuksena on näyttää, että hän on tehokkaampi kuin miniä, niin mitä vain voi sattua. Jos on pyydetty hoitamaan lasta, niin toivoisin että sitten hoidetaan lasta. Mutta kun samalla voi pestä pyykkiä ja siivota ja ja ja... Meillä tästä lastenhoidosta muistuttaa joka päivä vessan vinossa olevat laatat. Meillä oli siis vessassa laatoittajia joka oli antanut ohjeet, että hän jättää nyt tuon kuivumaan ja tulee aamulla jatkamaan. Laitoin oven kiinni, älkää menkö sinne. No mummon oli pakko siivota ja jättää 2-vuotias valvomatta, jolloin hän meni vessaan ja laatat vääntyivät väärään asentoon. Tämähän huomattiin sitten seuraavana aamuna kun piti jatkaa töitä. Mummon selitys oli, että kun x on niin nopea. Niinpä niin, 2 koneellista pyykkiä pesty miten sattuu, keittiön kaapit järjestetty ja imuroitu siinä samalla lasta "hoitaessa". Ei olla sitten enää pyydetty apuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin vähän aikaa sitten miten hyvin meni viimeinen vierailu. No, ei siinä sitten ollutkaan vielä kaikki. Jatkettiin reissua ja paluumatkalla oli tarkoitus pysähtyä uudelleen anoppilassa.
Ja nyt kaikki on ihan niin kuin ennen. Voi herranjumala. Mummu ryhtyi illalla tullessamme tivaamaan, että kenekäs vieressä se pikku enkeli sitten nukkuu? Siis mitä, lapsi kyllä nukkuu ihan omassa sängyssään aina kotonakin, ei kenenkään vieressä. Mummu vaan ryhtyi ehdottelemaan, että eikös se hänen vieressään olisi se paras paikka niin pääsisi halimaan heti aamulla (?!?!?)
Kun lapsi söi iltapalaa, kumartui tämän ylle ja hopotti, että älä nyt leipää syö, syö tätä keittoa mitä Mummu on sinulle tehnyt! Syö syö! Eikö nyt mummun laittama olisi parempaa! Se höyryäminen meni niin yli että lapsi jätti syönnin kesken ja piti paeta iltatoimille ja nukkumaan.
Kun aamu valkeni ja lähdin aamutoimille, mummu istui hymyillen odottamassa. Ilmoitti, että oli laittanut pyykkimme pesuun, niin saadaan puhtaat vaatteet matkaan. Ihmettelin, että mitkähän pyykit? Kävi ilmi, että hän oli kerännyt kaikki aamua odottavat viikatut vaatteemme käytössämme olevasta kylpyhuoneesta ja tunkenut ne 60 asteeseen samaan koneeseen. Sinne meni merinovillaneuleeni ja silkkimekkoni ja kilotolkulla muuta tavaraa. Ja nuohan oli tietysti ne täksi päiväksi varatut puhtaimmat vaatteet, loput on likaisena matkalaukussa. Pelkästään noista kahdesta vaatekappaleesta tulee satojen eurojen vahinko. Mummu huusi perään että älä huoli, hänellä on kyllä paljon vaatteita!
Istun täällä vierashuoneessa yöpaidassa. Minulla ei ole mitään päälle pantavaa eikä kuivia alusvaatteita. Mies katosi kuin pieru saharaan, ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Koen puhdasta pakokauhua. Tahtoisin ottaa hotellin viimeiseksi yöksi mutta ahdistaa kun miehen tukeen ei näköjään taas voi luottaa ja siitä tulee syttymän sota. Ja toisaalta, en pääse edes ulos täältä kun ei ole mitään päälle pantavaa.
Mitä herranjumala! Minä olen 70-vuotias ja takuulla oppinut elämäni aikana, missä lämpötiloissa pyykit pestään enkä ikinä veisi kenenkään toisten vaatteita koneeseen omin päin. Mitä ihmeen tyyppejä nämä anopit tai isoäidit oikein on?
Onko mun ikäluokassa todella noin hulluja naisia, oletan nyt ilman muuta että nää jutut on tosia.
Mulla on ollut sellainen käsitys, että mun ikäisillä naisilla tämmöiset kotitalous- ja lastenhoitoasiat on jo selkäytimessä, kaikilla meillä on ollut koulussa jo kotitaloutta ja kaikilla isoäideillä ollut jo omia lapsia, joten pitäisi jo hommat osata.
Lapsenlapsia on tietysti kiva hemmottella tietyissä rajoissa. Liiallinen lällääminen kuitenkin kostautuu ja vanhemmat ne lastensa varsinaisia huoltajia ja kasvattajia on.
Oma anoppini oli oikeasti mielenterveyspotilas, mutta ihana ihminen muuten. Lohduksi vaikkakin laihaksi sanoisin kaikille, että ongelma on ohimenevä, lapset kasvaa, mummot vanhenee ja ajat muuttuu.Ei se että viime vuosituhannella on ollut äiti pätevöitä yhtikäs mihinkään.
Eikä se että 60-luvulla on ollut koulussa köksää tarkoita että osaisi lukea edes pesumerkkejä.
Eikä ongelma mihinkään häviä. Pahimmassa tapauksessa ne lapsenlapsetkin perii vielä tämän rajattoman häirikön. Meilläkin se on jo 91 eikå lopeta.
Ei me kukaan täydellisen päteviä olla missään, mutta oudoksun, kun noin tavallinen asia kuin pyykin pesu voi olla noin hukassa mun ikäisellä ihmisellä. Ja mikä ihmeen hinku yleensä pistää koneeseen toisen vaatteita? Pesumerkintöjä on ollut vaatteissa niin kauan kuin muistan ja sekä koulussa että kotona neuvottiin niiden huomioiminen ja noudattaminen. Mutta kai niitä hompsantuu-ihmisiä sitten on, jotka ei mistään välitä eikä ole välitetty kotonakaan.
Lapsen kanssa oleminenkaan ei ole rakettitiedettä. Tervettä järkeä ja rakkautta se vaatii ja joskus hyviä hermoja ja joskus huumorintajua. Tarkkaavaisuutta tietysti ja hyvää huolenpitoa. Ja myös silmää sille, että huomaa, milloin lapsi vaikkapa pelkää jotain.
Mun anoppi tietää kaiken, mutta ei vaan välitä. Ei huolehdi omista tavaroistaan, vielä vähemmän muiden. Ihan hyvin vois pistää pellavaliinan ja silkkimekon ja parit jarruraitaiset kalsarit koneeseen ja 90 astetta, kun kyllä pellava kestää.
Samoin menee kivasti tiskikoneeseen käsin maalattu posliini, hopea ja kristalli, kun ei hän tiskaa, ikinä. Ja sen huomaa, kun yhteenkään muovirasiaan ei löydy kantta, joka menisi kiinni. Ihan mutkalla kaikki. Mutta haittaako se, kaupasta saa uusia ja ne muodottomat möykyt voi arkistoida varastoon jälkipolvien kiusaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin vähän aikaa sitten miten hyvin meni viimeinen vierailu. No, ei siinä sitten ollutkaan vielä kaikki. Jatkettiin reissua ja paluumatkalla oli tarkoitus pysähtyä uudelleen anoppilassa.
Ja nyt kaikki on ihan niin kuin ennen. Voi herranjumala. Mummu ryhtyi illalla tullessamme tivaamaan, että kenekäs vieressä se pikku enkeli sitten nukkuu? Siis mitä, lapsi kyllä nukkuu ihan omassa sängyssään aina kotonakin, ei kenenkään vieressä. Mummu vaan ryhtyi ehdottelemaan, että eikös se hänen vieressään olisi se paras paikka niin pääsisi halimaan heti aamulla (?!?!?)
Kun lapsi söi iltapalaa, kumartui tämän ylle ja hopotti, että älä nyt leipää syö, syö tätä keittoa mitä Mummu on sinulle tehnyt! Syö syö! Eikö nyt mummun laittama olisi parempaa! Se höyryäminen meni niin yli että lapsi jätti syönnin kesken ja piti paeta iltatoimille ja nukkumaan.
Kun aamu valkeni ja lähdin aamutoimille, mummu istui hymyillen odottamassa. Ilmoitti, että oli laittanut pyykkimme pesuun, niin saadaan puhtaat vaatteet matkaan. Ihmettelin, että mitkähän pyykit? Kävi ilmi, että hän oli kerännyt kaikki aamua odottavat viikatut vaatteemme käytössämme olevasta kylpyhuoneesta ja tunkenut ne 60 asteeseen samaan koneeseen. Sinne meni merinovillaneuleeni ja silkkimekkoni ja kilotolkulla muuta tavaraa. Ja nuohan oli tietysti ne täksi päiväksi varatut puhtaimmat vaatteet, loput on likaisena matkalaukussa. Pelkästään noista kahdesta vaatekappaleesta tulee satojen eurojen vahinko. Mummu huusi perään että älä huoli, hänellä on kyllä paljon vaatteita!
Istun täällä vierashuoneessa yöpaidassa. Minulla ei ole mitään päälle pantavaa eikä kuivia alusvaatteita. Mies katosi kuin pieru saharaan, ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Koen puhdasta pakokauhua. Tahtoisin ottaa hotellin viimeiseksi yöksi mutta ahdistaa kun miehen tukeen ei näköjään taas voi luottaa ja siitä tulee syttymän sota. Ja toisaalta, en pääse edes ulos täältä kun ei ole mitään päälle pantavaa.
Mitä herranjumala! Minä olen 70-vuotias ja takuulla oppinut elämäni aikana, missä lämpötiloissa pyykit pestään enkä ikinä veisi kenenkään toisten vaatteita koneeseen omin päin. Mitä ihmeen tyyppejä nämä anopit tai isoäidit oikein on?
Onko mun ikäluokassa todella noin hulluja naisia, oletan nyt ilman muuta että nää jutut on tosia.
Mulla on ollut sellainen käsitys, että mun ikäisillä naisilla tämmöiset kotitalous- ja lastenhoitoasiat on jo selkäytimessä, kaikilla meillä on ollut koulussa jo kotitaloutta ja kaikilla isoäideillä ollut jo omia lapsia, joten pitäisi jo hommat osata.
Lapsenlapsia on tietysti kiva hemmottella tietyissä rajoissa. Liiallinen lällääminen kuitenkin kostautuu ja vanhemmat ne lastensa varsinaisia huoltajia ja kasvattajia on.
Oma anoppini oli oikeasti mielenterveyspotilas, mutta ihana ihminen muuten. Lohduksi vaikkakin laihaksi sanoisin kaikille, että ongelma on ohimenevä, lapset kasvaa, mummot vanhenee ja ajat muuttuu.Ei se että viime vuosituhannella on ollut äiti pätevöitä yhtikäs mihinkään.
Eikä se että 60-luvulla on ollut koulussa köksää tarkoita että osaisi lukea edes pesumerkkejä.
Eikä ongelma mihinkään häviä. Pahimmassa tapauksessa ne lapsenlapsetkin perii vielä tämän rajattoman häirikön. Meilläkin se on jo 91 eikå lopeta.
Ei me kukaan täydellisen päteviä olla missään, mutta oudoksun, kun noin tavallinen asia kuin pyykin pesu voi olla noin hukassa mun ikäisellä ihmisellä. Ja mikä ihmeen hinku yleensä pistää koneeseen toisen vaatteita? Pesumerkintöjä on ollut vaatteissa niin kauan kuin muistan ja sekä koulussa että kotona neuvottiin niiden huomioiminen ja noudattaminen. Mutta kai niitä hompsantuu-ihmisiä sitten on, jotka ei mistään välitä eikä ole välitetty kotonakaan.
Lapsen kanssa oleminenkaan ei ole rakettitiedettä. Tervettä järkeä ja rakkautta se vaatii ja joskus hyviä hermoja ja joskus huumorintajua. Tarkkaavaisuutta tietysti ja hyvää huolenpitoa. Ja myös silmää sille, että huomaa, milloin lapsi vaikkapa pelkää jotain.
Mutta jos mummon ajatuksena on näyttää, että hän on tehokkaampi kuin miniä, niin mitä vain voi sattua. Jos on pyydetty hoitamaan lasta, niin toivoisin että sitten hoidetaan lasta. Mutta kun samalla voi pestä pyykkiä ja siivota ja ja ja... Meillä tästä lastenhoidosta muistuttaa joka päivä vessan vinossa olevat laatat. Meillä oli siis vessassa laatoittajia joka oli antanut ohjeet, että hän jättää nyt tuon kuivumaan ja tulee aamulla jatkamaan. Laitoin oven kiinni, älkää menkö sinne. No mummon oli pakko siivota ja jättää 2-vuotias valvomatta, jolloin hän meni vessaan ja laatat vääntyivät väärään asentoon. Tämähän huomattiin sitten seuraavana aamuna kun piti jatkaa töitä. Mummon selitys oli, että kun x on niin nopea. Niinpä niin, 2 koneellista pyykkiä pesty miten sattuu, keittiön kaapit järjestetty ja imuroitu siinä samalla lasta "hoitaessa". Ei olla sitten enää pyydetty apuun.
Meilläkin oli lapsen nopeus syynä laiminlyönteihin. Mutta eikö se, että mummo ei pysy parivuotiaan perässä tarkoita sitä, että hän ei pärjää? Tarvitaan nopeampi henkilö lapsenvahdiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se on juuri nuorilla naisilla ongelmana, pääasiassa hormonien heittelyn takia. Ihan normaalitkin asiat koetaan henk.koht. loukkauksina, outoina ja häiritsevinä. Eihän tuolle tarvitse lotkauttaa korvaansa, kun pyydetään yökylään etkä halua antaa lasta, sanot vaan että ei vielä ja katsotaan esim. vuoden kuluttua. Isoääiti voi olla puolestaan vaihdevuosien kourissa ja on sitten osaltaan myös ylitunteellinen ja sitä rataa.
Niin ja kun kielletään, niin ei uskota vaan alkaa jankutus "kyllä minä ottaisin, etkö Maija lähdekin nyt mummon luo, mummon luona on kivempaa". Jos lapsi ei halua lähteä mummo jää istumaan sohvalle ja puhelee hetken jostain muusta ja jatkaa sitten "mutta kyllä minä nyt voisin ottaa Maijan mukaan ja toistuu ja toistuu ja toistuu. Mutta hyvä tietää, että 2 tuntia kestävälle jankkaukselle ei tarvitse korviaan lotkauttaa. (lähden ostamaan kuulosuojaimia)
Mun anoppi ainakin käyttää ääntään sen verran, että ihan aidosti pitää olla kuuro että voi olla korvaansa lotkautamatta.
Ja pahinta on se, että anoppia ei pätkääkään kiinnosta se, että lapsi ei halua hänen luoksensa yökylään. Enempi on kyse siitä, että mun lapset on olleet yökylässä mun vanhempien luona, joten reiluuden nimissä hänenkin pitää saada lapset yökylään.
Lapset on anopille ihan kuin kakku, jota anoppi koittaa jakaa millilleen tasan toisen isoäidin kanssa. Tälläisille mummeleille lapsi ei ole ihminen, vaan lelu, nukke, jolla on pakko saada leikkiä yhtä paljon kuin muutkin.
Minulla on tällainen lapseton sisko. On tehnyt veljeni vaimon elämästä helvettiä sekaantumisellaan. Suurin loukkaantumisen aihe on se kun käly mieluummin antaa poikansa omalle siskolleen hoitoon. Kälyn siskolla on kolme omaa poikaa, on lastentarhanopettaja ja osaa käsitellä lapsia. Tästä siskoni on nyt mussuttanut kohta 10 vuotta.
Eikö tasapuolisuuden nimessä voisi sen muksun tarjota sille toisellekin siskollekin joskus hoitoon? Ymmärrän kyllä, että toisella on kokemusta enemmän, mutta ei kukaan opi, jos ei tarjota mahdollisuutta. Lisäksi voisi kuvitella, että lapsen kehitykselle on tärkeää päästä eri ympäristöihin.
-eri
Niin, se lapsi ei ole jätskipaketti, jota jaetaan tasapuolisesti sukulaisten kesken.
Ai, meillä ne lapset on ollut jätskipaketteja, joista
jaetaan vain anopille. Äiti tai äidin suku haluttiin jättää kokonaan ilman.
"Sehän et oo kukkaa tai mikkää tälle lapselle". Päälle kimeää naurua. Tämä vastasyntyneen vauvan äidille. Samaa soopaa jatkui mummon kuolemaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se on juuri nuorilla naisilla ongelmana, pääasiassa hormonien heittelyn takia. Ihan normaalitkin asiat koetaan henk.koht. loukkauksina, outoina ja häiritsevinä. Eihän tuolle tarvitse lotkauttaa korvaansa, kun pyydetään yökylään etkä halua antaa lasta, sanot vaan että ei vielä ja katsotaan esim. vuoden kuluttua. Isoääiti voi olla puolestaan vaihdevuosien kourissa ja on sitten osaltaan myös ylitunteellinen ja sitä rataa.
Niin ja kun kielletään, niin ei uskota vaan alkaa jankutus "kyllä minä ottaisin, etkö Maija lähdekin nyt mummon luo, mummon luona on kivempaa". Jos lapsi ei halua lähteä mummo jää istumaan sohvalle ja puhelee hetken jostain muusta ja jatkaa sitten "mutta kyllä minä nyt voisin ottaa Maijan mukaan ja toistuu ja toistuu ja toistuu. Mutta hyvä tietää, että 2 tuntia kestävälle jankkaukselle ei tarvitse korviaan lotkauttaa. (lähden ostamaan kuulosuojaimia)
Mun anoppi ainakin käyttää ääntään sen verran, että ihan aidosti pitää olla kuuro että voi olla korvaansa lotkautamatta.
Ja pahinta on se, että anoppia ei pätkääkään kiinnosta se, että lapsi ei halua hänen luoksensa yökylään. Enempi on kyse siitä, että mun lapset on olleet yökylässä mun vanhempien luona, joten reiluuden nimissä hänenkin pitää saada lapset yökylään.
Lapset on anopille ihan kuin kakku, jota anoppi koittaa jakaa millilleen tasan toisen isoäidin kanssa. Tälläisille mummeleille lapsi ei ole ihminen, vaan lelu, nukke, jolla on pakko saada leikkiä yhtä paljon kuin muutkin.
Minulla on tällainen lapseton sisko. On tehnyt veljeni vaimon elämästä helvettiä sekaantumisellaan. Suurin loukkaantumisen aihe on se kun käly mieluummin antaa poikansa omalle siskolleen hoitoon. Kälyn siskolla on kolme omaa poikaa, on lastentarhanopettaja ja osaa käsitellä lapsia. Tästä siskoni on nyt mussuttanut kohta 10 vuotta.
Eikö tasapuolisuuden nimessä voisi sen muksun tarjota sille toisellekin siskollekin joskus hoitoon? Ymmärrän kyllä, että toisella on kokemusta enemmän, mutta ei kukaan opi, jos ei tarjota mahdollisuutta. Lisäksi voisi kuvitella, että lapsen kehitykselle on tärkeää päästä eri ympäristöihin.
-eri
Niin, se lapsi ei ole jätskipaketti, jota jaetaan tasapuolisesti sukulaisten kesken.
Ai, meillä ne lapset on ollut jätskipaketteja, joista
jaetaan vain anopille. Äiti tai äidin suku haluttiin jättää kokonaan ilman.
"Sehän et oo kukkaa tai mikkää tälle lapselle". Päälle kimeää naurua. Tämä vastasyntyneen vauvan äidille. Samaa soopaa jatkui mummon kuolemaan asti.
Kun asiaa oikein miettii, niin ne ikävämmät asiat lapsissa, kuten vaipan vaihto, ruokkiminen (poislukien herkut), jälkien siivoaminen kuului mulle ja mun suvulle, kaikki kivat asiat anopille. Vain anoppi saa pitää lapsia sylissä kun sattuu olemaan paikalla, anoppi sanelee mitä ja millä lelulla kullakin hetkellä leikitään, mitä apua luetaan. Kas kummaa, lapsille luettiin vain niistä kirjoista mitä anoppi oli tuonut ja niillä anopin tuomilla leluilla leikittiin. Jos lapsi halusi toisen lelun, niin se lelu piilotettiin lapselta.
Jotenkin on mun syy, kun välit on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin vähän aikaa sitten miten hyvin meni viimeinen vierailu. No, ei siinä sitten ollutkaan vielä kaikki. Jatkettiin reissua ja paluumatkalla oli tarkoitus pysähtyä uudelleen anoppilassa.
Ja nyt kaikki on ihan niin kuin ennen. Voi herranjumala. Mummu ryhtyi illalla tullessamme tivaamaan, että kenekäs vieressä se pikku enkeli sitten nukkuu? Siis mitä, lapsi kyllä nukkuu ihan omassa sängyssään aina kotonakin, ei kenenkään vieressä. Mummu vaan ryhtyi ehdottelemaan, että eikös se hänen vieressään olisi se paras paikka niin pääsisi halimaan heti aamulla (?!?!?)
Kun lapsi söi iltapalaa, kumartui tämän ylle ja hopotti, että älä nyt leipää syö, syö tätä keittoa mitä Mummu on sinulle tehnyt! Syö syö! Eikö nyt mummun laittama olisi parempaa! Se höyryäminen meni niin yli että lapsi jätti syönnin kesken ja piti paeta iltatoimille ja nukkumaan.
Kun aamu valkeni ja lähdin aamutoimille, mummu istui hymyillen odottamassa. Ilmoitti, että oli laittanut pyykkimme pesuun, niin saadaan puhtaat vaatteet matkaan. Ihmettelin, että mitkähän pyykit? Kävi ilmi, että hän oli kerännyt kaikki aamua odottavat viikatut vaatteemme käytössämme olevasta kylpyhuoneesta ja tunkenut ne 60 asteeseen samaan koneeseen. Sinne meni merinovillaneuleeni ja silkkimekkoni ja kilotolkulla muuta tavaraa. Ja nuohan oli tietysti ne täksi päiväksi varatut puhtaimmat vaatteet, loput on likaisena matkalaukussa. Pelkästään noista kahdesta vaatekappaleesta tulee satojen eurojen vahinko. Mummu huusi perään että älä huoli, hänellä on kyllä paljon vaatteita!
Istun täällä vierashuoneessa yöpaidassa. Minulla ei ole mitään päälle pantavaa eikä kuivia alusvaatteita. Mies katosi kuin pieru saharaan, ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Koen puhdasta pakokauhua. Tahtoisin ottaa hotellin viimeiseksi yöksi mutta ahdistaa kun miehen tukeen ei näköjään taas voi luottaa ja siitä tulee syttymän sota. Ja toisaalta, en pääse edes ulos täältä kun ei ole mitään päälle pantavaa.
Mitä herranjumala! Minä olen 70-vuotias ja takuulla oppinut elämäni aikana, missä lämpötiloissa pyykit pestään enkä ikinä veisi kenenkään toisten vaatteita koneeseen omin päin. Mitä ihmeen tyyppejä nämä anopit tai isoäidit oikein on?
Onko mun ikäluokassa todella noin hulluja naisia, oletan nyt ilman muuta että nää jutut on tosia.
Mulla on ollut sellainen käsitys, että mun ikäisillä naisilla tämmöiset kotitalous- ja lastenhoitoasiat on jo selkäytimessä, kaikilla meillä on ollut koulussa jo kotitaloutta ja kaikilla isoäideillä ollut jo omia lapsia, joten pitäisi jo hommat osata.
Lapsenlapsia on tietysti kiva hemmottella tietyissä rajoissa. Liiallinen lällääminen kuitenkin kostautuu ja vanhemmat ne lastensa varsinaisia huoltajia ja kasvattajia on.
Oma anoppini oli oikeasti mielenterveyspotilas, mutta ihana ihminen muuten. Lohduksi vaikkakin laihaksi sanoisin kaikille, että ongelma on ohimenevä, lapset kasvaa, mummot vanhenee ja ajat muuttuu.Ei se että viime vuosituhannella on ollut äiti pätevöitä yhtikäs mihinkään.
Eikä se että 60-luvulla on ollut koulussa köksää tarkoita että osaisi lukea edes pesumerkkejä.
Eikä ongelma mihinkään häviä. Pahimmassa tapauksessa ne lapsenlapsetkin perii vielä tämän rajattoman häirikön. Meilläkin se on jo 91 eikå lopeta.
Ei me kukaan täydellisen päteviä olla missään, mutta oudoksun, kun noin tavallinen asia kuin pyykin pesu voi olla noin hukassa mun ikäisellä ihmisellä. Ja mikä ihmeen hinku yleensä pistää koneeseen toisen vaatteita? Pesumerkintöjä on ollut vaatteissa niin kauan kuin muistan ja sekä koulussa että kotona neuvottiin niiden huomioiminen ja noudattaminen. Mutta kai niitä hompsantuu-ihmisiä sitten on, jotka ei mistään välitä eikä ole välitetty kotonakaan.
Lapsen kanssa oleminenkaan ei ole rakettitiedettä. Tervettä järkeä ja rakkautta se vaatii ja joskus hyviä hermoja ja joskus huumorintajua. Tarkkaavaisuutta tietysti ja hyvää huolenpitoa. Ja myös silmää sille, että huomaa, milloin lapsi vaikkapa pelkää jotain.
Mutta jos mummon ajatuksena on näyttää, että hän on tehokkaampi kuin miniä, niin mitä vain voi sattua. Jos on pyydetty hoitamaan lasta, niin toivoisin että sitten hoidetaan lasta. Mutta kun samalla voi pestä pyykkiä ja siivota ja ja ja... Meillä tästä lastenhoidosta muistuttaa joka päivä vessan vinossa olevat laatat. Meillä oli siis vessassa laatoittajia joka oli antanut ohjeet, että hän jättää nyt tuon kuivumaan ja tulee aamulla jatkamaan. Laitoin oven kiinni, älkää menkö sinne. No mummon oli pakko siivota ja jättää 2-vuotias valvomatta, jolloin hän meni vessaan ja laatat vääntyivät väärään asentoon. Tämähän huomattiin sitten seuraavana aamuna kun piti jatkaa töitä. Mummon selitys oli, että kun x on niin nopea. Niinpä niin, 2 koneellista pyykkiä pesty miten sattuu, keittiön kaapit järjestetty ja imuroitu siinä samalla lasta "hoitaessa". Ei olla sitten enää pyydetty apuun.
Meilläkin oli lapsen nopeus syynä laiminlyönteihin. Mutta eikö se, että mummo ei pysy parivuotiaan perässä tarkoita sitä, että hän ei pärjää? Tarvitaan nopeampi henkilö lapsenvahdiksi.
Meillä 60-vuotias mummo olisi varmaan pysynyt pari tuntia taaperon vauhdissa, mutta kun ei pysty "vain" viihdyttämään lasta.
Se on tuo auttamisenhalu jännä asia. Olen tottunut siihen, että EI KIITOS tarkoittaa sitä, että ei tehdä jotain. Mutta mummolla sana ei on ihan yhdentekevä. Aivan sama miten kovaa sanot ei, jos mummo on päättänyt jotain, niin mummo tekee. Vaikka salaa. En tiedä, että jos hän kokee auttavansa, niin eikö silloin saa kieltäytyä? Itse kun olen tottunut, että pyydän apua jos tarvitsen ja toinen saa sitten päättää pystyykö apua antamaan.