Keskustelu - Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä? | Aihe vapaa

2018-10-18T17:46:21

Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään. Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.

Vierailija

10241/10672 |

24.06.2022 | 14:25

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meillä kesäloma toi nyt eteen sen tilanteen, että piti lähteä otsikon ongelmasta kärsivän isovanhemman luo pidemmäksi aikaa kylään.

Tulopäivän iltana mummeli yritti ensimmäistä kertaa kaapata lapsen syliinsä, kun tämä hänen lähentelyään pelästyneenä juoksi huoneen kapean paikan läpi karkuun. Hän laski lapsen alas vasta kun kehotin. Lapsi juoksi vessaan, ja mummeli tukki oviaukon ruumiillaan. Näin että lapsi on itkun partaalla ja menin häntä pelastamaan. Kun viimein olin saanut lapsen rauhoittumaan ja nukkumaan, kävin isoäidin kanssa keskustelun siitä miten lapsi näkee tilanteen. Puhuin siitä, että pientä lasta ahdistaa kun häntä tuijotetaan ja hänen ylleen kumarrutaan, ja että hänellä pitää aina olla tie auki poistua.

Tuntui, että anopilla syttyi jonkinlainen valo. Lopun vierailun ajan hän ymmärsi mennä sivummalle istumaan ja odottaa, että lapsi lähestyy häntä ensin, ja heillä näytti olevan jopa yhteys välillä.

Isoäiti vieläkin ihmettelee ääneen, että hän ei ole koskaan tavannut tuollaista lasta ja keneltähän tuollainen on perittyä (no voi arvata, että keneltä hänen mielestään), normaalisti lapset kirmaavat hänen luokseen avosylin (niin kai), johtuu varmasti siitä että he ovat tavanneet niin vähän (ei takuulla, lapsemme osaa kyllä olla ihan ensitapaamisellakin rennosti vieraiden kanssa, jos kokee heidät turvallisiksi), mutta on hän sentään kaunis (ja ihan anopin näköinen- vaikka joka kerta puhutaan että jospa ihmisten ulkonäköä ei kommentoida lapsen kuullen tai mieluummin muulloinkaan). Ihan sama, pääasia että hän ehkä ei enää jahtaa lasta.

Mies yllätti minut osoittamalla, että oli alkanut itsenäisesti ymmärtää tätä kuvioita. Kun äitinsä hiillosti häntä, että näin pitkän ajan jälkeen hän kyllä haluaa päästä lastamme hyväilemään, mies täräytti että niin P-inkin haluaa Ukrainan, mutta Ukrainalla ei ole mitään velvollisuutta päästää ketään rajojensa yli jos ei itse tahdo.

Toisen kerran isoäiti rupesi ehdottelemaan, että me voisimme jäädä myös juhannukseksi, ja hän on oikeastaan siivonnut meille jo lisähuoneen niin että voimme asettua sinne ihan heinäkuulle asti - mutta ainakin juhannuksen yli, koska muuten hänen kova työnsä mene hukkaan. Tähän mies sanoi, että älä yritä manipuloida meitä, sovittiin että lähdetään keskiviikkona. Isoäiti oikein sydämistyneenä haki tukea minusta - minäkö teitä manipuloisin?! Olin vain neutraalisti ja totesin että kiitos vain, lähdemme keskiviikkona, ehkä ensi kerralla voimme sitten yöpyä siinä huoneessa.

Suurin yllättäjä oli lapsi. Hän on niin pieni, että ei ole kovin kauan vielä edes puhunut kokonaisia lauseita. Kun olimme viimeisenä iltana iltapalalla ja isoäiti höyrysi ja holhosi lasta joka suunnasta, lapsi säntäsi pois pöydästä hakemaan isäänsä: "isi, tule puhumaan mummulle". Pikkulapsi haki isänsä kilveksi ja jatkoi sitten rauhassa iltapalaansa. En voi käsittää, miten hyvin noin pieni jo lukee sosiaalisia tilanteita.

Ehkä tässä on vielä toivoa. Vaikka isoäiti ei luultavasti koskaan tule ymmärtään kaikkea, hän voi oppia säätämään käyttäytymistään, ja mies näköjään pystyy kuin pystyykin asettumaan lapsensa suojaksi. Eikä minulta mennyt hermo kertaakaan.

Hienosti toimittu!

Vastaa

Tapahtumat

Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Kommentit (10672)