Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Ristiriitaisinta meillä on se, että koko minun lapsuuteni äitini marisi, valitti ja kitisi siitä lastenhoidosta ja kotitöistä jne, mutta nyt yhtäkkiä haluaa koko ajan meille ja mäkättää koko ajan kotitöistä. Meillä käy siivooja kerran viikossa, joten täällä ei voi olla niiiiiiiin epäsiistiä kuin hän väittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso ikäluokkalainen kirjoitti:
Kyllä mummolla pitää olla omia voimaa-antavia ihmissuhteita ja harrastuksia. Olen neljän lapsen mummo ja paljon saan ja olen saanut olla lastenlasteni kanssa, mutta vanhempien ehdoilla. Eilen tapasin nuorimmat ja tänään haen heidät taas päiväkodista. Vanhimmat ovat 19 ja 17. Rakastan heitä yli kaiken, mutta minulla on oma Elämäni, ystävineni ja harrastuksineni, mieheni on hoitokodissa.
Näinhän sen pitäisi olla. Mä olen iloinen, kun vanhempani haluavat viettää aikaansa lasteni kanssa, mutta on heillä myös oma elämä. Eivät siis leiju yllämme jokaista henkäystä arvostellen.
Pääosin vanhempani noudattavat sääntöjämme. Herkkujen suhteen mummu on sallivampi, mutta huolehtivat nukkumaanmenojoista, pyöräilykypäristä jne sovitun mukaisesti. Lapset viihtyvät hyvin. Nytkin on kalastusreissua suunniteltu kesälomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Iso ikäluokkalainen kirjoitti:
Kyllä mummolla pitää olla omia voimaa-antavia ihmissuhteita ja harrastuksia. Olen neljän lapsen mummo ja paljon saan ja olen saanut olla lastenlasteni kanssa, mutta vanhempien ehdoilla. Eilen tapasin nuorimmat ja tänään haen heidät taas päiväkodista. Vanhimmat ovat 19 ja 17. Rakastan heitä yli kaiken, mutta minulla on oma Elämäni, ystävineni ja harrastuksineni, mieheni on hoitokodissa.
Näinhän sen pitäisi olla. Mä olen iloinen, kun vanhempani haluavat viettää aikaansa lasteni kanssa, mutta on heillä myös oma elämä. Eivät siis leiju yllämme jokaista henkäystä arvostellen.
Pääosin vanhempani noudattavat sääntöjämme. Herkkujen suhteen mummu on sallivampi, mutta huolehtivat nukkumaanmenojoista, pyöräilykypäristä jne sovitun mukaisesti. Lapset viihtyvät hyvin. Nytkin on kalastusreissua suunniteltu kesälomaksi.
Joo on aika ahdistava tiedostaa koko ajan, että anoppi istuu kotonaan tyyliin laukku pakattuna ja kengät jaloissa valmiina hyppäämään heti, kun saa luvan. Anoppi on kuin taaperoikäinen isosisarus.
Häntä täytyy toppuutella ja pidätellä ihan kaikessa:
Älä herätä vauvaa, älä ota väkisin syliin, älä vie vauvaa pois äidin luota, älä pistä vauvan suuhun mitään sopimatonta, älä tunge sitä kameraa vauvan naamaan kii, ei et voi nukkua vaavin vieressä. Anna vaavi äidille takas, jooko, saat leikkiä sitten sen kanssa kun hän vähän kasvaa!🥰
Äiti äiti saanko pliis viedä vaavetin vaunulenkille jooko saanhan, vaikken osaa/jaksa/pysty tekemään yhtään mitään jos vauva alkaa itkemään kesken lenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso ikäluokkalainen kirjoitti:
Kyllä mummolla pitää olla omia voimaa-antavia ihmissuhteita ja harrastuksia. Olen neljän lapsen mummo ja paljon saan ja olen saanut olla lastenlasteni kanssa, mutta vanhempien ehdoilla. Eilen tapasin nuorimmat ja tänään haen heidät taas päiväkodista. Vanhimmat ovat 19 ja 17. Rakastan heitä yli kaiken, mutta minulla on oma Elämäni, ystävineni ja harrastuksineni, mieheni on hoitokodissa.
Näinhän sen pitäisi olla. Mä olen iloinen, kun vanhempani haluavat viettää aikaansa lasteni kanssa, mutta on heillä myös oma elämä. Eivät siis leiju yllämme jokaista henkäystä arvostellen.
Pääosin vanhempani noudattavat sääntöjämme. Herkkujen suhteen mummu on sallivampi, mutta huolehtivat nukkumaanmenojoista, pyöräilykypäristä jne sovitun mukaisesti. Lapset viihtyvät hyvin. Nytkin on kalastusreissua suunniteltu kesälomaksi.
Joo on aika ahdistava tiedostaa koko ajan, että anoppi istuu kotonaan tyyliin laukku pakattuna ja kengät jaloissa valmiina hyppäämään heti, kun saa luvan. Anoppi on kuin taaperoikäinen isosisarus.
Häntä täytyy toppuutella ja pidätellä ihan kaikessa:
Älä herätä vauvaa, älä ota väkisin syliin, älä vie vauvaa pois äidin luota, älä pistä vauvan suuhun mitään sopimatonta, älä tunge sitä kameraa vauvan naamaan kii, ei et voi nukkua vaavin vieressä. Anna vaavi äidille takas, jooko, saat leikkiä sitten sen kanssa kun hän vähän kasvaa!🥰
Äiti äiti saanko pliis viedä vaavetin vaunulenkille jooko saanhan, vaikken osaa/jaksa/pysty tekemään yhtään mitään jos vauva alkaa itkemään kesken lenkin.
Tiedättekö miltä tuntuu kun on paitsi tämä tällainen mummo niin kaksi lapsetonta siskoa, joilla kellään ei ole omaa elämää? Kun sen lisäksi, että saa koko ajan toppuutella ja pitää rajoja, pitää vielä sitten sietää se, että tämä kolmikko käyttää sen kaiken liikenevän aikansa meidän asioidemme märehtimiseen. Ja voi vain kuvitella, millaiseksi kaikki mahdollinen paisuu, kun ei kukaan ole estämässä tai puhumassa järkeä.
Pieninkin lapsen ilme ruoditaan ja paisutellaan, pieninkin lapsen painon vaihtelu tai aivastelu diagnosoidaan ja pienimmästäkin keksitystä huolenaiheesta vyöryy kaarti tänne "auttamaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso ikäluokkalainen kirjoitti:
Kyllä mummolla pitää olla omia voimaa-antavia ihmissuhteita ja harrastuksia. Olen neljän lapsen mummo ja paljon saan ja olen saanut olla lastenlasteni kanssa, mutta vanhempien ehdoilla. Eilen tapasin nuorimmat ja tänään haen heidät taas päiväkodista. Vanhimmat ovat 19 ja 17. Rakastan heitä yli kaiken, mutta minulla on oma Elämäni, ystävineni ja harrastuksineni, mieheni on hoitokodissa.
Näinhän sen pitäisi olla. Mä olen iloinen, kun vanhempani haluavat viettää aikaansa lasteni kanssa, mutta on heillä myös oma elämä. Eivät siis leiju yllämme jokaista henkäystä arvostellen.
Pääosin vanhempani noudattavat sääntöjämme. Herkkujen suhteen mummu on sallivampi, mutta huolehtivat nukkumaanmenojoista, pyöräilykypäristä jne sovitun mukaisesti. Lapset viihtyvät hyvin. Nytkin on kalastusreissua suunniteltu kesälomaksi.
Joo on aika ahdistava tiedostaa koko ajan, että anoppi istuu kotonaan tyyliin laukku pakattuna ja kengät jaloissa valmiina hyppäämään heti, kun saa luvan. Anoppi on kuin taaperoikäinen isosisarus.
Häntä täytyy toppuutella ja pidätellä ihan kaikessa:
Älä herätä vauvaa, älä ota väkisin syliin, älä vie vauvaa pois äidin luota, älä pistä vauvan suuhun mitään sopimatonta, älä tunge sitä kameraa vauvan naamaan kii, ei et voi nukkua vaavin vieressä. Anna vaavi äidille takas, jooko, saat leikkiä sitten sen kanssa kun hän vähän kasvaa!🥰
Äiti äiti saanko pliis viedä vaavetin vaunulenkille jooko saanhan, vaikken osaa/jaksa/pysty tekemään yhtään mitään jos vauva alkaa itkemään kesken lenkin.
Anna vauvan nukkua. Anna vauvan syödä. Älä revi vauvaa. Älä väännä vauvaa tuolla tavoin. Vauva pysyy nyt tässä, meillä kun on leikki vielä kesken. Ole varovainen, älä ravista vauvaa noin kovasti. Vauva vierastaa, älä toru vauvaa vierastamisesta. Anna vauvan olla rauhassa, vauva ei nyt halua hymyillä sinulle/lelua/syödä/pomppia polvella. Älä ota väkisin syliin, ei vauva halua. Nää samat jutut vaan jatkuu kun vauva kasvaa taaperoksi... Eli annan lapsen nukkua....jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso ikäluokkalainen kirjoitti:
Kyllä mummolla pitää olla omia voimaa-antavia ihmissuhteita ja harrastuksia. Olen neljän lapsen mummo ja paljon saan ja olen saanut olla lastenlasteni kanssa, mutta vanhempien ehdoilla. Eilen tapasin nuorimmat ja tänään haen heidät taas päiväkodista. Vanhimmat ovat 19 ja 17. Rakastan heitä yli kaiken, mutta minulla on oma Elämäni, ystävineni ja harrastuksineni, mieheni on hoitokodissa.
Näinhän sen pitäisi olla. Mä olen iloinen, kun vanhempani haluavat viettää aikaansa lasteni kanssa, mutta on heillä myös oma elämä. Eivät siis leiju yllämme jokaista henkäystä arvostellen.
Pääosin vanhempani noudattavat sääntöjämme. Herkkujen suhteen mummu on sallivampi, mutta huolehtivat nukkumaanmenojoista, pyöräilykypäristä jne sovitun mukaisesti. Lapset viihtyvät hyvin. Nytkin on kalastusreissua suunniteltu kesälomaksi.
Joo on aika ahdistava tiedostaa koko ajan, että anoppi istuu kotonaan tyyliin laukku pakattuna ja kengät jaloissa valmiina hyppäämään heti, kun saa luvan. Anoppi on kuin taaperoikäinen isosisarus.
Häntä täytyy toppuutella ja pidätellä ihan kaikessa:
Älä herätä vauvaa, älä ota väkisin syliin, älä vie vauvaa pois äidin luota, älä pistä vauvan suuhun mitään sopimatonta, älä tunge sitä kameraa vauvan naamaan kii, ei et voi nukkua vaavin vieressä. Anna vaavi äidille takas, jooko, saat leikkiä sitten sen kanssa kun hän vähän kasvaa!🥰
Äiti äiti saanko pliis viedä vaavetin vaunulenkille jooko saanhan, vaikken osaa/jaksa/pysty tekemään yhtään mitään jos vauva alkaa itkemään kesken lenkin.Anna vauvan nukkua. Anna vauvan syödä. Älä revi vauvaa. Älä väännä vauvaa tuolla tavoin. Vauva pysyy nyt tässä, meillä kun on leikki vielä kesken. Ole varovainen, älä ravista vauvaa noin kovasti. Vauva vierastaa, älä toru vauvaa vierastamisesta. Anna vauvan olla rauhassa, vauva ei nyt halua hymyillä sinulle/lelua/syödä/pomppia polvella. Älä ota väkisin syliin, ei vauva halua. Nää samat jutut vaan jatkuu kun vauva kasvaa taaperoksi... Eli annan lapsen nukkua....jne jne.
Tuon lisäksi kun sanoo asiasta mummo ensin väittää vastaan, sen jälkeen juoksee jonnekin mököttämään ja sitten pitää mykkäkoulua loput ajasta, mutta puhuu epäsuorasti sinulle muiden kautta esim "Tuo on niin mustasukkainen, ei osaa edes hoitaa kunnolla. MINÄ kyllä osaa paremmin jne jne..kato nyt! Nyt se tekee noin! Ei ole normaali tuo"
Anopilla on itsellään kolme erilaista lasta. Jostain syytä hänelle on tullut ihan uutisena, että jostain syystä kaikki kaksi lastenlasta ovat erilaisia keskenään, eikä kumpikaan mun lapsista ole 100% isänsä klooneja.
Jatkuvaa kritisointia, mä oon huono kasvattaja, kun lapset saavat vapaasti kuunnella mitä musiikkia haluavat, saavat tarjolla olevista harrastuksista valita mieleiset jne. Pitäisi kuulemma konsultoida mummuakin. Mieheni kuulemma on vain tossukka, joka ei ymmärrä lapsista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso ikäluokkalainen kirjoitti:
Kyllä mummolla pitää olla omia voimaa-antavia ihmissuhteita ja harrastuksia. Olen neljän lapsen mummo ja paljon saan ja olen saanut olla lastenlasteni kanssa, mutta vanhempien ehdoilla. Eilen tapasin nuorimmat ja tänään haen heidät taas päiväkodista. Vanhimmat ovat 19 ja 17. Rakastan heitä yli kaiken, mutta minulla on oma Elämäni, ystävineni ja harrastuksineni, mieheni on hoitokodissa.
Näinhän sen pitäisi olla. Mä olen iloinen, kun vanhempani haluavat viettää aikaansa lasteni kanssa, mutta on heillä myös oma elämä. Eivät siis leiju yllämme jokaista henkäystä arvostellen.
Pääosin vanhempani noudattavat sääntöjämme. Herkkujen suhteen mummu on sallivampi, mutta huolehtivat nukkumaanmenojoista, pyöräilykypäristä jne sovitun mukaisesti. Lapset viihtyvät hyvin. Nytkin on kalastusreissua suunniteltu kesälomaksi.
Joo on aika ahdistava tiedostaa koko ajan, että anoppi istuu kotonaan tyyliin laukku pakattuna ja kengät jaloissa valmiina hyppäämään heti, kun saa luvan. Anoppi on kuin taaperoikäinen isosisarus.
Häntä täytyy toppuutella ja pidätellä ihan kaikessa:
Älä herätä vauvaa, älä ota väkisin syliin, älä vie vauvaa pois äidin luota, älä pistä vauvan suuhun mitään sopimatonta, älä tunge sitä kameraa vauvan naamaan kii, ei et voi nukkua vaavin vieressä. Anna vaavi äidille takas, jooko, saat leikkiä sitten sen kanssa kun hän vähän kasvaa!🥰
Äiti äiti saanko pliis viedä vaavetin vaunulenkille jooko saanhan, vaikken osaa/jaksa/pysty tekemään yhtään mitään jos vauva alkaa itkemään kesken lenkin.Anna vauvan nukkua. Anna vauvan syödä. Älä revi vauvaa. Älä väännä vauvaa tuolla tavoin. Vauva pysyy nyt tässä, meillä kun on leikki vielä kesken. Ole varovainen, älä ravista vauvaa noin kovasti. Vauva vierastaa, älä toru vauvaa vierastamisesta. Anna vauvan olla rauhassa, vauva ei nyt halua hymyillä sinulle/lelua/syödä/pomppia polvella. Älä ota väkisin syliin, ei vauva halua. Nää samat jutut vaan jatkuu kun vauva kasvaa taaperoksi... Eli annan lapsen nukkua....jne jne.
No älä! :'D Ja sitten sydämistytään, että miksi ei "mikään kelpaa" mitä hän tekee, kun on ihan mahdotonta vain antaa olla.
Meidän lapsi on jo taaperoiässä eikä pahemmin vierasta normaalisti käyttäytyviä vieraita, edes tuntemattomia. Istuu pöydässä ja juttelee meidän kavereille normaalisti. Pyörii ihan vieressä ja esittelee leikkejään.
Höösääjämuorin seurassa kuitenkin sulkeutuu.
Varmaan tuhat kertaa on sanottu, että älä hyökkää lapsen kimpuun heti ovelta, älä tenttaa, älä tuijota lasta kun hän syö, älä kävele perässä, älä jahtaa, älä yritä kutittamisen varjolla kosketella, älä hiivi salaa taakse, älä yritä kaapata syliin, älä ota lapsen rakkainta lelua jotta hänen olisi pakko tulla luoksesi... Ei mene perille. Jokaisen vierailun "onnistuminen" lasketaan sen perusteella kuinka monta kertaa sai lapseen koskettua ja saiko syliin.
Eilenkin katettiin kahvit ulos ja lapsi juoksi syötyään leikkimään hiekkalaatikolle kun aikuisilla oli vielä kesken. Häärijämuori lähti pöydästä muka vessaan ja me miehen kanssa jo katsottiin toisiamme silmiin. Eikös kohta muori ilmestynyt vajannurkan takaa hiekkalaatikolle vaanimaan ja ryhdy lähestymään kyyryssä. Lapsi huomasi, pelästyi ja juoksi meidän luokse. Lapsi ei uskaltanut irrota minusta koko iltapäivänä, pysyi sylissä tai helmoissa.
Jos muori vain jaksaisi käyttäytyä normaalisti edes alussa, lapsi varmaan mielellän leikkisi hänen kanssa. Vaan ei, kaikki tilaisuudet pitää käyttää hyväksi. Ja sitten päästäänkin voivottelemaan, miten harvoin kutsutaan käymään ja siksi lapsi hänestä vieraantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso ikäluokkalainen kirjoitti:
Kyllä mummolla pitää olla omia voimaa-antavia ihmissuhteita ja harrastuksia. Olen neljän lapsen mummo ja paljon saan ja olen saanut olla lastenlasteni kanssa, mutta vanhempien ehdoilla. Eilen tapasin nuorimmat ja tänään haen heidät taas päiväkodista. Vanhimmat ovat 19 ja 17. Rakastan heitä yli kaiken, mutta minulla on oma Elämäni, ystävineni ja harrastuksineni, mieheni on hoitokodissa.
Näinhän sen pitäisi olla. Mä olen iloinen, kun vanhempani haluavat viettää aikaansa lasteni kanssa, mutta on heillä myös oma elämä. Eivät siis leiju yllämme jokaista henkäystä arvostellen.
Pääosin vanhempani noudattavat sääntöjämme. Herkkujen suhteen mummu on sallivampi, mutta huolehtivat nukkumaanmenojoista, pyöräilykypäristä jne sovitun mukaisesti. Lapset viihtyvät hyvin. Nytkin on kalastusreissua suunniteltu kesälomaksi.
Joo on aika ahdistava tiedostaa koko ajan, että anoppi istuu kotonaan tyyliin laukku pakattuna ja kengät jaloissa valmiina hyppäämään heti, kun saa luvan. Anoppi on kuin taaperoikäinen isosisarus.
Häntä täytyy toppuutella ja pidätellä ihan kaikessa:
Älä herätä vauvaa, älä ota väkisin syliin, älä vie vauvaa pois äidin luota, älä pistä vauvan suuhun mitään sopimatonta, älä tunge sitä kameraa vauvan naamaan kii, ei et voi nukkua vaavin vieressä. Anna vaavi äidille takas, jooko, saat leikkiä sitten sen kanssa kun hän vähän kasvaa!🥰
Äiti äiti saanko pliis viedä vaavetin vaunulenkille jooko saanhan, vaikken osaa/jaksa/pysty tekemään yhtään mitään jos vauva alkaa itkemään kesken lenkin.Anna vauvan nukkua. Anna vauvan syödä. Älä revi vauvaa. Älä väännä vauvaa tuolla tavoin. Vauva pysyy nyt tässä, meillä kun on leikki vielä kesken. Ole varovainen, älä ravista vauvaa noin kovasti. Vauva vierastaa, älä toru vauvaa vierastamisesta. Anna vauvan olla rauhassa, vauva ei nyt halua hymyillä sinulle/lelua/syödä/pomppia polvella. Älä ota väkisin syliin, ei vauva halua. Nää samat jutut vaan jatkuu kun vauva kasvaa taaperoksi... Eli annan lapsen nukkua....jne jne.
No älä! :'D Ja sitten sydämistytään, että miksi ei "mikään kelpaa" mitä hän tekee, kun on ihan mahdotonta vain antaa olla.
Meidän lapsi on jo taaperoiässä eikä pahemmin vierasta normaalisti käyttäytyviä vieraita, edes tuntemattomia. Istuu pöydässä ja juttelee meidän kavereille normaalisti. Pyörii ihan vieressä ja esittelee leikkejään.
Höösääjämuorin seurassa kuitenkin sulkeutuu.
Varmaan tuhat kertaa on sanottu, että älä hyökkää lapsen kimpuun heti ovelta, älä tenttaa, älä tuijota lasta kun hän syö, älä kävele perässä, älä jahtaa, älä yritä kutittamisen varjolla kosketella, älä hiivi salaa taakse, älä yritä kaapata syliin, älä ota lapsen rakkainta lelua jotta hänen olisi pakko tulla luoksesi... Ei mene perille. Jokaisen vierailun "onnistuminen" lasketaan sen perusteella kuinka monta kertaa sai lapseen koskettua ja saiko syliin.
Eilenkin katettiin kahvit ulos ja lapsi juoksi syötyään leikkimään hiekkalaatikolle kun aikuisilla oli vielä kesken. Häärijämuori lähti pöydästä muka vessaan ja me miehen kanssa jo katsottiin toisiamme silmiin. Eikös kohta muori ilmestynyt vajannurkan takaa hiekkalaatikolle vaanimaan ja ryhdy lähestymään kyyryssä. Lapsi huomasi, pelästyi ja juoksi meidän luokse. Lapsi ei uskaltanut irrota minusta koko iltapäivänä, pysyi sylissä tai helmoissa.
Jos muori vain jaksaisi käyttäytyä normaalisti edes alussa, lapsi varmaan mielellän leikkisi hänen kanssa. Vaan ei, kaikki tilaisuudet pitää käyttää hyväksi. Ja sitten päästäänkin voivottelemaan, miten harvoin kutsutaan käymään ja siksi lapsi hänestä vieraantuu.
Voi luoja. Mun lapset on jo koulussa, mutta tuo kyyryssä hiipiminen lasten luo aiheutti kylmiä väreitä. Pikkuinen leikkii itsekseen ja sitten on mummun mielestä hyvä idea hyökätä kimppuun. Ja kun lapsi säikähtää ja alkaa itkeä, niin äkkiäkös mummu sitten kaappaa lapsen syliin eikä millään usko, että on hänen syytänsä että lapsi itkee, ja ei, mummun syli ei nyt kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso ikäluokkalainen kirjoitti:
Kyllä mummolla pitää olla omia voimaa-antavia ihmissuhteita ja harrastuksia. Olen neljän lapsen mummo ja paljon saan ja olen saanut olla lastenlasteni kanssa, mutta vanhempien ehdoilla. Eilen tapasin nuorimmat ja tänään haen heidät taas päiväkodista. Vanhimmat ovat 19 ja 17. Rakastan heitä yli kaiken, mutta minulla on oma Elämäni, ystävineni ja harrastuksineni, mieheni on hoitokodissa.
Näinhän sen pitäisi olla. Mä olen iloinen, kun vanhempani haluavat viettää aikaansa lasteni kanssa, mutta on heillä myös oma elämä. Eivät siis leiju yllämme jokaista henkäystä arvostellen.
Pääosin vanhempani noudattavat sääntöjämme. Herkkujen suhteen mummu on sallivampi, mutta huolehtivat nukkumaanmenojoista, pyöräilykypäristä jne sovitun mukaisesti. Lapset viihtyvät hyvin. Nytkin on kalastusreissua suunniteltu kesälomaksi.
Joo on aika ahdistava tiedostaa koko ajan, että anoppi istuu kotonaan tyyliin laukku pakattuna ja kengät jaloissa valmiina hyppäämään heti, kun saa luvan. Anoppi on kuin taaperoikäinen isosisarus.
Häntä täytyy toppuutella ja pidätellä ihan kaikessa:
Älä herätä vauvaa, älä ota väkisin syliin, älä vie vauvaa pois äidin luota, älä pistä vauvan suuhun mitään sopimatonta, älä tunge sitä kameraa vauvan naamaan kii, ei et voi nukkua vaavin vieressä. Anna vaavi äidille takas, jooko, saat leikkiä sitten sen kanssa kun hän vähän kasvaa!🥰
Äiti äiti saanko pliis viedä vaavetin vaunulenkille jooko saanhan, vaikken osaa/jaksa/pysty tekemään yhtään mitään jos vauva alkaa itkemään kesken lenkin.Anna vauvan nukkua. Anna vauvan syödä. Älä revi vauvaa. Älä väännä vauvaa tuolla tavoin. Vauva pysyy nyt tässä, meillä kun on leikki vielä kesken. Ole varovainen, älä ravista vauvaa noin kovasti. Vauva vierastaa, älä toru vauvaa vierastamisesta. Anna vauvan olla rauhassa, vauva ei nyt halua hymyillä sinulle/lelua/syödä/pomppia polvella. Älä ota väkisin syliin, ei vauva halua. Nää samat jutut vaan jatkuu kun vauva kasvaa taaperoksi... Eli annan lapsen nukkua....jne jne.
No älä! :'D Ja sitten sydämistytään, että miksi ei "mikään kelpaa" mitä hän tekee, kun on ihan mahdotonta vain antaa olla.
Meidän lapsi on jo taaperoiässä eikä pahemmin vierasta normaalisti käyttäytyviä vieraita, edes tuntemattomia. Istuu pöydässä ja juttelee meidän kavereille normaalisti. Pyörii ihan vieressä ja esittelee leikkejään.
Höösääjämuorin seurassa kuitenkin sulkeutuu.
Varmaan tuhat kertaa on sanottu, että älä hyökkää lapsen kimpuun heti ovelta, älä tenttaa, älä tuijota lasta kun hän syö, älä kävele perässä, älä jahtaa, älä yritä kutittamisen varjolla kosketella, älä hiivi salaa taakse, älä yritä kaapata syliin, älä ota lapsen rakkainta lelua jotta hänen olisi pakko tulla luoksesi... Ei mene perille. Jokaisen vierailun "onnistuminen" lasketaan sen perusteella kuinka monta kertaa sai lapseen koskettua ja saiko syliin.
Eilenkin katettiin kahvit ulos ja lapsi juoksi syötyään leikkimään hiekkalaatikolle kun aikuisilla oli vielä kesken. Häärijämuori lähti pöydästä muka vessaan ja me miehen kanssa jo katsottiin toisiamme silmiin. Eikös kohta muori ilmestynyt vajannurkan takaa hiekkalaatikolle vaanimaan ja ryhdy lähestymään kyyryssä. Lapsi huomasi, pelästyi ja juoksi meidän luokse. Lapsi ei uskaltanut irrota minusta koko iltapäivänä, pysyi sylissä tai helmoissa.
Jos muori vain jaksaisi käyttäytyä normaalisti edes alussa, lapsi varmaan mielellän leikkisi hänen kanssa. Vaan ei, kaikki tilaisuudet pitää käyttää hyväksi. Ja sitten päästäänkin voivottelemaan, miten harvoin kutsutaan käymään ja siksi lapsi hänestä vieraantuu.
Niin tuttua, ja esim se et lapsi juoksee nopeasti mummon ohi, mummo kiljuu riemusta ja yrittää napata kiinni, sitten väittää että lapsi "juoksi syliin". No ei kun yritti äkkiä päästä ohi niin ettei mummo ala repimään! Kerran mummo otti laukustaan lelun ja ihan oikeasti heilutteli sitä lapsen edessä ja hoki "tule, tule" ja sit äkkiä nappasi kiinni kun lapsi tuli riittävän lähelle. Silloin lapsi vielä konttasi, ei vielä kävellyt joten ei päässyt karkuun. Sit tuli "kato, hän tuli mummon syliin!" Ja siitä syömisestä, lapsi ei mummon edessä syö kun se tuijottaminen ahdistaa niin kovasti.
Voi luoja just toi lapsen koskettelu, meidän on "jo" 10v mutta taas kerran jouduin mummolle ärähtämään kun lapsen väistämisestä huolimatta jatkuvasti tunki iholle (jopa niin että lapsi tuli mun kainaloon ja väisti taas kättä ja silti piti koittaa näpertää naamaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän lapsille ei suoda henkilökohtaista tilaa ollenkaan, vaan tungetaan iholle ja pidetään väkisin sylissä. Mitäs ne mummut ja mummit siihen sanoisivat, jos heitä alettaisiin tahtomattaan lääppimään ja kiinni pitelemään 🤨
Jotenkin vastenmielistä, kun lapsia kohdellaan sukulaismammojen toimesta kuin nukkeja: "sä sait jo leikkiä sillä, nyt on mun vuoro!".
Mun siskoni kaappasi aina esikoisen syliin ja häipyi jonnekin. Ahdistavaa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän lapsille ei suoda henkilökohtaista tilaa ollenkaan, vaan tungetaan iholle ja pidetään väkisin sylissä. Mitäs ne mummut ja mummit siihen sanoisivat, jos heitä alettaisiin tahtomattaan lääppimään ja kiinni pitelemään 🤨
Jotenkin vastenmielistä, kun lapsia kohdellaan sukulaismammojen toimesta kuin nukkeja: "sä sait jo leikkiä sillä, nyt on mun vuoro!".
Koska he eivät pysty hyväksymään että lapset eivät heidän kosketusta halua, ei vaikka lapsi rimpuilisi, huutaisi ei, yrittäisi juosta karkuun... Ja kun lapsen äiti sanoo, ettei lapsi halua, niin lapsen äiti on vaan "mustasukkainen".
Meillä mummo raivostui teinille kun teini ei suostunut sanomaan että teinillä on kamala äiti ja että mummo tietää paremmin ja on mukavampi.
😂
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo raivostui teinille kun teini ei suostunut sanomaan että teinillä on kamala äiti ja että mummo tietää paremmin ja on mukavampi.
😂
Miksi teini edes suostuu koko mummoa näkemään? Ihan suoraan yrittää vieraannuttaa lasta äidistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo raivostui teinille kun teini ei suostunut sanomaan että teinillä on kamala äiti ja että mummo tietää paremmin ja on mukavampi.
😂
Miksi teini edes suostuu koko mummoa näkemään? Ihan suoraan yrittää vieraannuttaa lasta äidistä.
Ei suostu. Sanoi mummolle että blokkaa tämän puhelimestaankin jos ei mummo lopeta, mummo vain jatkoi, joten nyt on mummo sitten blokattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän lapsille ei suoda henkilökohtaista tilaa ollenkaan, vaan tungetaan iholle ja pidetään väkisin sylissä. Mitäs ne mummut ja mummit siihen sanoisivat, jos heitä alettaisiin tahtomattaan lääppimään ja kiinni pitelemään 🤨
Jotenkin vastenmielistä, kun lapsia kohdellaan sukulaismammojen toimesta kuin nukkeja: "sä sait jo leikkiä sillä, nyt on mun vuoro!".
Koska he eivät pysty hyväksymään että lapset eivät heidän kosketusta halua, ei vaikka lapsi rimpuilisi, huutaisi ei, yrittäisi juosta karkuun... Ja kun lapsen äiti sanoo, ettei lapsi halua, niin lapsen äiti on vaan "mustasukkainen".
Mummun mukaan lapsi vaan nauttii pakkosylittelystä. Lapsi huutaa pois pää punaisena, kiva leikki. Äiti vaan haluaa pilata kivan leikin, kun hakee lapsensa mummun sylistä.
Mun lapset kääntää aina kyljen, kun mummo haluaa halata. En ymmärrä mistä koko ihmeellinen halailu on keksitty, kun ei meillä lapsuudenkodissa ikinä, ikinä, ikinä halailtu. Täysin tunnekylmää touhua oli. Ja on minua kohtaan edelleen, olen täysin taksikuski tai ovimikko, en ihminen ollenkaan.
Kyllä mummolla pitää olla omia voimaa-antavia ihmissuhteita ja harrastuksia. Olen neljän lapsen mummo ja paljon saan ja olen saanut olla lastenlasteni kanssa, mutta vanhempien ehdoilla. Eilen tapasin nuorimmat ja tänään haen heidät taas päiväkodista. Vanhimmat ovat 19 ja 17. Rakastan heitä yli kaiken, mutta minulla on oma Elämäni, ystävineni ja harrastuksineni, mieheni on hoitokodissa.