Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä Ap:n pitäisi lähteä purkamaan omia tuntojaan- onko ollut epäkypsä, liian nuori äidiksi tultuaan. Synnytyksen jälkeinen baby blues jne. jos jatkuva epävarmuuden tunne äitiydestään? Tämän on ehkä mummu huomannutkin, halunnut auttaa? Tuliko edes mieleen Ap:n puolustajat? :)
Sivustahuutelijana, tuollaisessa tilanteessa tuetaan sitä äidin äitiyttä, eikä yritetä omia tämän äidin vauvaa omaksi terapialelukseen.
Ihan noinkaan se ei ole. Muistelen omia aikojani esikoisvauvan äitinä... Tuoreelle äidille voi olla yllättävä henkinen tuki nähdä muiden kiintymystä vauvaan. Että vauva ei mene rikki, pientä voi halia ja suukottaa , tunteita ei tarvitse pidätellä. Ja ajatusketju: vauva on noin rakas mummille/tädille/pappalle, sehän onkin ihana vauva myös minulle. Kaikille tuo ei toimi ja erityisen herkillä oleva äiti voi pitää pahanakin mutta se menee ohi- viisas mummi tukee kasvuprosessia , sanoittaa äidin tunteita. "Tuo tunne on normaalia ja se kuuluu äitiyteen". Lapsi jopa lähentää sukupolvien välejä
Henkinen tuki :O Joo, todella. Lähinnä tulee mieleen henkinen lyttääminen. Tai mitä muut ajattelee, jos joka tapaamisella saa kuunnella mummolta " mummo on tässä, enää ei ole mitään hätää/ varmaan äitisi parhaansa yrittää, mutta mummon pitää käydä katsomassa, että kaikki on hyvin/ ei äitisi sinua osaa hoitaa/ taasko se äiti kiusaa?
Ehkä olen epänormaali mutta meidän välit ei lähentyneet tämmöisen" henkisen tuen" seurauksena.
Joo. Jäi multakin tuon "henkisen tuen" hyödyt kokematta. Koin ilmeisesti väärin, kun en ilahtunut mummun opastuksesta. Opastus oli siis mummun taukoamaton selostus siitä, mitä teen väärin. Jos muuta ei mummu keksinyt, niin muisteli mun vanhoja mokia. Jos ei muuta kitistävää keksinyt, niin vauvalla oli ihan liian vähän vaatetta. Välittömästi piti se mummun ihan itse kutoma villatakki pistää päälle, vaikka se oli hankala ja ruma. Ja kuuma kesällä.
Mummu riepotteli vauvaa kuin räsynukkea ja pussasi suulle. Yök. Yökkäisitte tekin, jos tietäisitte millaiset hampaat mummulla on. Kyllä hän tietää kuinka vauvaa käsitellään, väitti hän. Kun kielsin riepottelun, niin olin hysteerinen tai mielenvikainen.
Olisin kyllä pärjännyt paremmin ilman tätä lyttäävää "tukea".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä Ap:n pitäisi lähteä purkamaan omia tuntojaan- onko ollut epäkypsä, liian nuori äidiksi tultuaan. Synnytyksen jälkeinen baby blues jne. jos jatkuva epävarmuuden tunne äitiydestään? Tämän on ehkä mummu huomannutkin, halunnut auttaa? Tuliko edes mieleen Ap:n puolustajat? :)
Sivustahuutelijana, tuollaisessa tilanteessa tuetaan sitä äidin äitiyttä, eikä yritetä omia tämän äidin vauvaa omaksi terapialelukseen.
Ihan noinkaan se ei ole. Muistelen omia aikojani esikoisvauvan äitinä... Tuoreelle äidille voi olla yllättävä henkinen tuki nähdä muiden kiintymystä vauvaan. Että vauva ei mene rikki, pientä voi halia ja suukottaa , tunteita ei tarvitse pidätellä. Ja ajatusketju: vauva on noin rakas mummille/tädille/pappalle, sehän onkin ihana vauva myös minulle. Kaikille tuo ei toimi ja erityisen herkillä oleva äiti voi pitää pahanakin mutta se menee ohi- viisas mummi tukee kasvuprosessia , sanoittaa äidin tunteita. "Tuo tunne on normaalia ja se kuuluu äitiyteen". Lapsi jopa lähentää sukupolvien välejä
Henkinen tuki :O Joo, todella. Lähinnä tulee mieleen henkinen lyttääminen. Tai mitä muut ajattelee, jos joka tapaamisella saa kuunnella mummolta " mummo on tässä, enää ei ole mitään hätää/ varmaan äitisi parhaansa yrittää, mutta mummon pitää käydä katsomassa, että kaikki on hyvin/ ei äitisi sinua osaa hoitaa/ taasko se äiti kiusaa?
Ehkä olen epänormaali mutta meidän välit ei lähentyneet tämmöisen" henkisen tuen" seurauksena.Joo. Jäi multakin tuon "henkisen tuen" hyödyt kokematta. Koin ilmeisesti väärin, kun en ilahtunut mummun opastuksesta. Opastus oli siis mummun taukoamaton selostus siitä, mitä teen väärin. Jos muuta ei mummu keksinyt, niin muisteli mun vanhoja mokia. Jos ei muuta kitistävää keksinyt, niin vauvalla oli ihan liian vähän vaatetta. Välittömästi piti se mummun ihan itse kutoma villatakki pistää päälle, vaikka se oli hankala ja ruma. Ja kuuma kesällä.
Mummu riepotteli vauvaa kuin räsynukkea ja pussasi suulle. Yök. Yökkäisitte tekin, jos tietäisitte millaiset hampaat mummulla on. Kyllä hän tietää kuinka vauvaa käsitellään, väitti hän. Kun kielsin riepottelun, niin olin hysteerinen tai mielenvikainen.
Olisin kyllä pärjännyt paremmin ilman tätä lyttäävää "tukea".
Se on juurikin se ongelma kun mummo raivostuu kun yhtään sanoo vastaan ja sitten alkaa tuo mielenvikaiseksi haukkuminen, ihan kuin tuore äiti ei tietäisi yhtään mitään, varsinkin nykyään kun ei äidit ole edes hirveän nuoria enää, mene ja sano lähemmäs 40v naiselle että hän on liian herkkä, koska hän yrittää suojella vauvaa esim taudeilta kieltämällä suukottamisen. Ei tuo ole mitään tukemista. Eikö viisaan mummon pitänyt sanoittaa äidin tunteita ja kertoa että tunne on normaali, eikä heti väittää että äiti on mielenvikainen?
Meillä mummo halusi tunkea lapsen suuhun heti ruokaa jos tämä suunsa avasi. Siis iso lapsi jo, eskarissa. Olisi halunnut kulkea perässä ja ruokkia pullanpaloilla kuin lintusta.
Koska mummon mielestä lapsi oli nälkiintynyt.
Siinä ei auttanut mitään että selitti että just on köynyt neuvolassa ja kasvu esimerkillistä ja että lapsen pitää itse saada säädellä näläntunnettaam eikä jonkun ulkopuolisen.
Ja tietenkin äiit on hullu ja välinpitämätön ja täyspaska kun ei antanut periksi ja kielsi tapaamiset jos se pullavati ei pysy loitolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä Ap:n pitäisi lähteä purkamaan omia tuntojaan- onko ollut epäkypsä, liian nuori äidiksi tultuaan. Synnytyksen jälkeinen baby blues jne. jos jatkuva epävarmuuden tunne äitiydestään? Tämän on ehkä mummu huomannutkin, halunnut auttaa? Tuliko edes mieleen Ap:n puolustajat? :)
Sivustahuutelijana, tuollaisessa tilanteessa tuetaan sitä äidin äitiyttä, eikä yritetä omia tämän äidin vauvaa omaksi terapialelukseen.
Ihan noinkaan se ei ole. Muistelen omia aikojani esikoisvauvan äitinä... Tuoreelle äidille voi olla yllättävä henkinen tuki nähdä muiden kiintymystä vauvaan. Että vauva ei mene rikki, pientä voi halia ja suukottaa , tunteita ei tarvitse pidätellä. Ja ajatusketju: vauva on noin rakas mummille/tädille/pappalle, sehän onkin ihana vauva myös minulle. Kaikille tuo ei toimi ja erityisen herkillä oleva äiti voi pitää pahanakin mutta se menee ohi- viisas mummi tukee kasvuprosessia , sanoittaa äidin tunteita. "Tuo tunne on normaalia ja se kuuluu äitiyteen". Lapsi jopa lähentää sukupolvien välejä
Henkinen tuki :O Joo, todella. Lähinnä tulee mieleen henkinen lyttääminen. Tai mitä muut ajattelee, jos joka tapaamisella saa kuunnella mummolta " mummo on tässä, enää ei ole mitään hätää/ varmaan äitisi parhaansa yrittää, mutta mummon pitää käydä katsomassa, että kaikki on hyvin/ ei äitisi sinua osaa hoitaa/ taasko se äiti kiusaa?
Ehkä olen epänormaali mutta meidän välit ei lähentyneet tämmöisen" henkisen tuen" seurauksena.Joo. Jäi multakin tuon "henkisen tuen" hyödyt kokematta. Koin ilmeisesti väärin, kun en ilahtunut mummun opastuksesta. Opastus oli siis mummun taukoamaton selostus siitä, mitä teen väärin. Jos muuta ei mummu keksinyt, niin muisteli mun vanhoja mokia. Jos ei muuta kitistävää keksinyt, niin vauvalla oli ihan liian vähän vaatetta. Välittömästi piti se mummun ihan itse kutoma villatakki pistää päälle, vaikka se oli hankala ja ruma. Ja kuuma kesällä.
Mummu riepotteli vauvaa kuin räsynukkea ja pussasi suulle. Yök. Yökkäisitte tekin, jos tietäisitte millaiset hampaat mummulla on. Kyllä hän tietää kuinka vauvaa käsitellään, väitti hän. Kun kielsin riepottelun, niin olin hysteerinen tai mielenvikainen.
Olisin kyllä pärjännyt paremmin ilman tätä lyttäävää "tukea".
Se on juurikin se ongelma kun mummo raivostuu kun yhtään sanoo vastaan ja sitten alkaa tuo mielenvikaiseksi haukkuminen, ihan kuin tuore äiti ei tietäisi yhtään mitään, varsinkin nykyään kun ei äidit ole edes hirveän nuoria enää, mene ja sano lähemmäs 40v naiselle että hän on liian herkkä, koska hän yrittää suojella vauvaa esim taudeilta kieltämällä suukottamisen. Ei tuo ole mitään tukemista. Eikö viisaan mummon pitänyt sanoittaa äidin tunteita ja kertoa että tunne on normaali, eikä heti väittää että äiti on mielenvikainen?
Tuo kirjoittaja kirjoitti muuten itse kans heti että ap on ollut epäkypsä ja liian nuori äidiksi tultuaan ja että hän kärsii baby bluesista..juurikin sitä samaa p*skaa mitä nää mummot suoltaa. Englanniksi tota kutsutaan gaslightingiksi ja tarkoitus on nimenomaan kieltää toisen tunteita ja saada tätä epäilemään todellisuutensa, näin "uhria" on helpompi manipuloida ja käyttää hyväkseen. Uskon että nämä mummot valitsevat tarkasti ajankohdan, yleensä se alkaa juuri kun tuote äiti on synnyttänyt esikoisensa ja hän on herkimmillään, kärsii usein unen puutteesta ja sopeutuu täysin uuteen elämän vauvan kanssa. Mummon käytös eskaloituu todella nopeasti, jotta tuore äiti ei ehdi/jaksa puolustautua kunnolla kun hän ei oikein edes tiedä mitä on tapahtumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä Ap:n pitäisi lähteä purkamaan omia tuntojaan- onko ollut epäkypsä, liian nuori äidiksi tultuaan. Synnytyksen jälkeinen baby blues jne. jos jatkuva epävarmuuden tunne äitiydestään? Tämän on ehkä mummu huomannutkin, halunnut auttaa? Tuliko edes mieleen Ap:n puolustajat? :)
Sivustahuutelijana, tuollaisessa tilanteessa tuetaan sitä äidin äitiyttä, eikä yritetä omia tämän äidin vauvaa omaksi terapialelukseen.
Ihan noinkaan se ei ole. Muistelen omia aikojani esikoisvauvan äitinä... Tuoreelle äidille voi olla yllättävä henkinen tuki nähdä muiden kiintymystä vauvaan. Että vauva ei mene rikki, pientä voi halia ja suukottaa , tunteita ei tarvitse pidätellä. Ja ajatusketju: vauva on noin rakas mummille/tädille/pappalle, sehän onkin ihana vauva myös minulle. Kaikille tuo ei toimi ja erityisen herkillä oleva äiti voi pitää pahanakin mutta se menee ohi- viisas mummi tukee kasvuprosessia , sanoittaa äidin tunteita. "Tuo tunne on normaalia ja se kuuluu äitiyteen". Lapsi jopa lähentää sukupolvien välejä
Henkinen tuki :O Joo, todella. Lähinnä tulee mieleen henkinen lyttääminen. Tai mitä muut ajattelee, jos joka tapaamisella saa kuunnella mummolta " mummo on tässä, enää ei ole mitään hätää/ varmaan äitisi parhaansa yrittää, mutta mummon pitää käydä katsomassa, että kaikki on hyvin/ ei äitisi sinua osaa hoitaa/ taasko se äiti kiusaa?
Ehkä olen epänormaali mutta meidän välit ei lähentyneet tämmöisen" henkisen tuen" seurauksena.Joo. Jäi multakin tuon "henkisen tuen" hyödyt kokematta. Koin ilmeisesti väärin, kun en ilahtunut mummun opastuksesta. Opastus oli siis mummun taukoamaton selostus siitä, mitä teen väärin. Jos muuta ei mummu keksinyt, niin muisteli mun vanhoja mokia. Jos ei muuta kitistävää keksinyt, niin vauvalla oli ihan liian vähän vaatetta. Välittömästi piti se mummun ihan itse kutoma villatakki pistää päälle, vaikka se oli hankala ja ruma. Ja kuuma kesällä.
Mummu riepotteli vauvaa kuin räsynukkea ja pussasi suulle. Yök. Yökkäisitte tekin, jos tietäisitte millaiset hampaat mummulla on. Kyllä hän tietää kuinka vauvaa käsitellään, väitti hän. Kun kielsin riepottelun, niin olin hysteerinen tai mielenvikainen.
Olisin kyllä pärjännyt paremmin ilman tätä lyttäävää "tukea".
Se on juurikin se ongelma kun mummo raivostuu kun yhtään sanoo vastaan ja sitten alkaa tuo mielenvikaiseksi haukkuminen, ihan kuin tuore äiti ei tietäisi yhtään mitään, varsinkin nykyään kun ei äidit ole edes hirveän nuoria enää, mene ja sano lähemmäs 40v naiselle että hän on liian herkkä, koska hän yrittää suojella vauvaa esim taudeilta kieltämällä suukottamisen. Ei tuo ole mitään tukemista. Eikö viisaan mummon pitänyt sanoittaa äidin tunteita ja kertoa että tunne on normaali, eikä heti väittää että äiti on mielenvikainen?
Tuo kirjoittaja kirjoitti muuten itse kans heti että ap on ollut epäkypsä ja liian nuori äidiksi tultuaan ja että hän kärsii baby bluesista..juurikin sitä samaa p*skaa mitä nää mummot suoltaa. Englanniksi tota kutsutaan gaslightingiksi ja tarkoitus on nimenomaan kieltää toisen tunteita ja saada tätä epäilemään todellisuutensa, näin "uhria" on helpompi manipuloida ja käyttää hyväkseen. Uskon että nämä mummot valitsevat tarkasti ajankohdan, yleensä se alkaa juuri kun tuote äiti on synnyttänyt esikoisensa ja hän on herkimmillään, kärsii usein unen puutteesta ja sopeutuu täysin uuteen elämän vauvan kanssa. Mummon käytös eskaloituu todella nopeasti, jotta tuore äiti ei ehdi/jaksa puolustautua kunnolla kun hän ei oikein edes tiedä mitä on tapahtumassa.
Just toi, että ne saa epäilemään niitä omia tuntemuksia ja toimia vauvan kanssa. Minulle tuli täysin yllätyksenä miehen suvun naisten toimintatapa, kuinka lapsi tosiaan piti saada äidistä erilleen, koska "eihän äiti ole korvaamaton, vauvan on hyvä tottua muihinkin ihmisiin". Koska olin liian väsynyt ja liian nössö, en heti alussa pistänyt vastaan. Sitäkös olen katunut. Tänäkään päivänä mikään sanomani ei mene perille, olen kuin ilmaa. Ja tietenkin hankala, kun en toimi heidän käskyjensä ja tahtonsa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä Ap:n pitäisi lähteä purkamaan omia tuntojaan- onko ollut epäkypsä, liian nuori äidiksi tultuaan. Synnytyksen jälkeinen baby blues jne. jos jatkuva epävarmuuden tunne äitiydestään? Tämän on ehkä mummu huomannutkin, halunnut auttaa? Tuliko edes mieleen Ap:n puolustajat? :)
Sivustahuutelijana, tuollaisessa tilanteessa tuetaan sitä äidin äitiyttä, eikä yritetä omia tämän äidin vauvaa omaksi terapialelukseen.
Ihan noinkaan se ei ole. Muistelen omia aikojani esikoisvauvan äitinä... Tuoreelle äidille voi olla yllättävä henkinen tuki nähdä muiden kiintymystä vauvaan. Että vauva ei mene rikki, pientä voi halia ja suukottaa , tunteita ei tarvitse pidätellä. Ja ajatusketju: vauva on noin rakas mummille/tädille/pappalle, sehän onkin ihana vauva myös minulle. Kaikille tuo ei toimi ja erityisen herkillä oleva äiti voi pitää pahanakin mutta se menee ohi- viisas mummi tukee kasvuprosessia , sanoittaa äidin tunteita. "Tuo tunne on normaalia ja se kuuluu äitiyteen". Lapsi jopa lähentää sukupolvien välejä
Henkinen tuki :O Joo, todella. Lähinnä tulee mieleen henkinen lyttääminen. Tai mitä muut ajattelee, jos joka tapaamisella saa kuunnella mummolta " mummo on tässä, enää ei ole mitään hätää/ varmaan äitisi parhaansa yrittää, mutta mummon pitää käydä katsomassa, että kaikki on hyvin/ ei äitisi sinua osaa hoitaa/ taasko se äiti kiusaa?
Ehkä olen epänormaali mutta meidän välit ei lähentyneet tämmöisen" henkisen tuen" seurauksena.Joo. Jäi multakin tuon "henkisen tuen" hyödyt kokematta. Koin ilmeisesti väärin, kun en ilahtunut mummun opastuksesta. Opastus oli siis mummun taukoamaton selostus siitä, mitä teen väärin. Jos muuta ei mummu keksinyt, niin muisteli mun vanhoja mokia. Jos ei muuta kitistävää keksinyt, niin vauvalla oli ihan liian vähän vaatetta. Välittömästi piti se mummun ihan itse kutoma villatakki pistää päälle, vaikka se oli hankala ja ruma. Ja kuuma kesällä.
Mummu riepotteli vauvaa kuin räsynukkea ja pussasi suulle. Yök. Yökkäisitte tekin, jos tietäisitte millaiset hampaat mummulla on. Kyllä hän tietää kuinka vauvaa käsitellään, väitti hän. Kun kielsin riepottelun, niin olin hysteerinen tai mielenvikainen.
Olisin kyllä pärjännyt paremmin ilman tätä lyttäävää "tukea".
Se on juurikin se ongelma kun mummo raivostuu kun yhtään sanoo vastaan ja sitten alkaa tuo mielenvikaiseksi haukkuminen, ihan kuin tuore äiti ei tietäisi yhtään mitään, varsinkin nykyään kun ei äidit ole edes hirveän nuoria enää, mene ja sano lähemmäs 40v naiselle että hän on liian herkkä, koska hän yrittää suojella vauvaa esim taudeilta kieltämällä suukottamisen. Ei tuo ole mitään tukemista. Eikö viisaan mummon pitänyt sanoittaa äidin tunteita ja kertoa että tunne on normaali, eikä heti väittää että äiti on mielenvikainen?
Tuo kirjoittaja kirjoitti muuten itse kans heti että ap on ollut epäkypsä ja liian nuori äidiksi tultuaan ja että hän kärsii baby bluesista..juurikin sitä samaa p*skaa mitä nää mummot suoltaa. Englanniksi tota kutsutaan gaslightingiksi ja tarkoitus on nimenomaan kieltää toisen tunteita ja saada tätä epäilemään todellisuutensa, näin "uhria" on helpompi manipuloida ja käyttää hyväkseen. Uskon että nämä mummot valitsevat tarkasti ajankohdan, yleensä se alkaa juuri kun tuote äiti on synnyttänyt esikoisensa ja hän on herkimmillään, kärsii usein unen puutteesta ja sopeutuu täysin uuteen elämän vauvan kanssa. Mummon käytös eskaloituu todella nopeasti, jotta tuore äiti ei ehdi/jaksa puolustautua kunnolla kun hän ei oikein edes tiedä mitä on tapahtumassa.
Tuo "nuori äiti" hokema on myös mielenkiintoinen. Olin 36 kun sain esikoisen ja anoppi jaksoi vain väittää, että nuorena äitinä et osaa/tajua/tiedä... Hän sai esikoisensa 20 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä Ap:n pitäisi lähteä purkamaan omia tuntojaan- onko ollut epäkypsä, liian nuori äidiksi tultuaan. Synnytyksen jälkeinen baby blues jne. jos jatkuva epävarmuuden tunne äitiydestään? Tämän on ehkä mummu huomannutkin, halunnut auttaa? Tuliko edes mieleen Ap:n puolustajat? :)
Sivustahuutelijana, tuollaisessa tilanteessa tuetaan sitä äidin äitiyttä, eikä yritetä omia tämän äidin vauvaa omaksi terapialelukseen.
Ihan noinkaan se ei ole. Muistelen omia aikojani esikoisvauvan äitinä... Tuoreelle äidille voi olla yllättävä henkinen tuki nähdä muiden kiintymystä vauvaan. Että vauva ei mene rikki, pientä voi halia ja suukottaa , tunteita ei tarvitse pidätellä. Ja ajatusketju: vauva on noin rakas mummille/tädille/pappalle, sehän onkin ihana vauva myös minulle. Kaikille tuo ei toimi ja erityisen herkillä oleva äiti voi pitää pahanakin mutta se menee ohi- viisas mummi tukee kasvuprosessia , sanoittaa äidin tunteita. "Tuo tunne on normaalia ja se kuuluu äitiyteen". Lapsi jopa lähentää sukupolvien välejä
Henkinen tuki :O Joo, todella. Lähinnä tulee mieleen henkinen lyttääminen. Tai mitä muut ajattelee, jos joka tapaamisella saa kuunnella mummolta " mummo on tässä, enää ei ole mitään hätää/ varmaan äitisi parhaansa yrittää, mutta mummon pitää käydä katsomassa, että kaikki on hyvin/ ei äitisi sinua osaa hoitaa/ taasko se äiti kiusaa?
Ehkä olen epänormaali mutta meidän välit ei lähentyneet tämmöisen" henkisen tuen" seurauksena.Joo. Jäi multakin tuon "henkisen tuen" hyödyt kokematta. Koin ilmeisesti väärin, kun en ilahtunut mummun opastuksesta. Opastus oli siis mummun taukoamaton selostus siitä, mitä teen väärin. Jos muuta ei mummu keksinyt, niin muisteli mun vanhoja mokia. Jos ei muuta kitistävää keksinyt, niin vauvalla oli ihan liian vähän vaatetta. Välittömästi piti se mummun ihan itse kutoma villatakki pistää päälle, vaikka se oli hankala ja ruma. Ja kuuma kesällä.
Mummu riepotteli vauvaa kuin räsynukkea ja pussasi suulle. Yök. Yökkäisitte tekin, jos tietäisitte millaiset hampaat mummulla on. Kyllä hän tietää kuinka vauvaa käsitellään, väitti hän. Kun kielsin riepottelun, niin olin hysteerinen tai mielenvikainen.
Olisin kyllä pärjännyt paremmin ilman tätä lyttäävää "tukea".
Se on juurikin se ongelma kun mummo raivostuu kun yhtään sanoo vastaan ja sitten alkaa tuo mielenvikaiseksi haukkuminen, ihan kuin tuore äiti ei tietäisi yhtään mitään, varsinkin nykyään kun ei äidit ole edes hirveän nuoria enää, mene ja sano lähemmäs 40v naiselle että hän on liian herkkä, koska hän yrittää suojella vauvaa esim taudeilta kieltämällä suukottamisen. Ei tuo ole mitään tukemista. Eikö viisaan mummon pitänyt sanoittaa äidin tunteita ja kertoa että tunne on normaali, eikä heti väittää että äiti on mielenvikainen?
Tuo kirjoittaja kirjoitti muuten itse kans heti että ap on ollut epäkypsä ja liian nuori äidiksi tultuaan ja että hän kärsii baby bluesista..juurikin sitä samaa p*skaa mitä nää mummot suoltaa. Englanniksi tota kutsutaan gaslightingiksi ja tarkoitus on nimenomaan kieltää toisen tunteita ja saada tätä epäilemään todellisuutensa, näin "uhria" on helpompi manipuloida ja käyttää hyväkseen. Uskon että nämä mummot valitsevat tarkasti ajankohdan, yleensä se alkaa juuri kun tuote äiti on synnyttänyt esikoisensa ja hän on herkimmillään, kärsii usein unen puutteesta ja sopeutuu täysin uuteen elämän vauvan kanssa. Mummon käytös eskaloituu todella nopeasti, jotta tuore äiti ei ehdi/jaksa puolustautua kunnolla kun hän ei oikein edes tiedä mitä on tapahtumassa.
Just toi, että ne saa epäilemään niitä omia tuntemuksia ja toimia vauvan kanssa. Minulle tuli täysin yllätyksenä miehen suvun naisten toimintatapa, kuinka lapsi tosiaan piti saada äidistä erilleen, koska "eihän äiti ole korvaamaton, vauvan on hyvä tottua muihinkin ihmisiin". Koska olin liian väsynyt ja liian nössö, en heti alussa pistänyt vastaan. Sitäkös olen katunut. Tänäkään päivänä mikään sanomani ei mene perille, olen kuin ilmaa. Ja tietenkin hankala, kun en toimi heidän käskyjensä ja tahtonsa mukaan.
Minäkään en aluksi pistänyt vastaan, olin tosiaankin täysin uupunut, mies vaati että vietetään pitkiäkin aikoja hänen vanhempiensa luona, yön yli siis ihan vastasyntyneen kanssa, hänen vanhempiensa pyynnöstä. Imetyksen kanssa oli alussa ongelmia ja nehän pahenivat kun en saanut itse pitää vauvaa lähes ollenkaan moneen päivään. Tämä oli se syy miksi olin uupunut, hehän pitivät siitä huolen etten saanut rauhassa toipua synnytyksestä ja tutustua vauvaan. Onneksi aloin pistämään kunnolla vastaan kun vauva oli 2kk ikäinen. Siitä lähtien olen taistellut koska hehän eivät antaneet millään periksi missään asiassa, kiusaaminen jatkui ja paheni kunnes pistin välit kokonaan poikki, ensin kieltäydyin menemästä niille, mutta lopulta piti laittaa puhelimeenkin estot etteivät lähetä manipuloivia viestejä minulle keskellä yötä. Pahoja ihmisiä on vaan olemassa, sellaisia jotka eivät oikeasti tahdo sulle tai vauvalle hyvää vaan haluavat vain kontrolloida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä Ap:n pitäisi lähteä purkamaan omia tuntojaan- onko ollut epäkypsä, liian nuori äidiksi tultuaan. Synnytyksen jälkeinen baby blues jne. jos jatkuva epävarmuuden tunne äitiydestään? Tämän on ehkä mummu huomannutkin, halunnut auttaa? Tuliko edes mieleen Ap:n puolustajat? :)
Sivustahuutelijana, tuollaisessa tilanteessa tuetaan sitä äidin äitiyttä, eikä yritetä omia tämän äidin vauvaa omaksi terapialelukseen.
Ihan noinkaan se ei ole. Muistelen omia aikojani esikoisvauvan äitinä... Tuoreelle äidille voi olla yllättävä henkinen tuki nähdä muiden kiintymystä vauvaan. Että vauva ei mene rikki, pientä voi halia ja suukottaa , tunteita ei tarvitse pidätellä. Ja ajatusketju: vauva on noin rakas mummille/tädille/pappalle, sehän onkin ihana vauva myös minulle. Kaikille tuo ei toimi ja erityisen herkillä oleva äiti voi pitää pahanakin mutta se menee ohi- viisas mummi tukee kasvuprosessia , sanoittaa äidin tunteita. "Tuo tunne on normaalia ja se kuuluu äitiyteen". Lapsi jopa lähentää sukupolvien välejä
Henkinen tuki :O Joo, todella. Lähinnä tulee mieleen henkinen lyttääminen. Tai mitä muut ajattelee, jos joka tapaamisella saa kuunnella mummolta " mummo on tässä, enää ei ole mitään hätää/ varmaan äitisi parhaansa yrittää, mutta mummon pitää käydä katsomassa, että kaikki on hyvin/ ei äitisi sinua osaa hoitaa/ taasko se äiti kiusaa?
Ehkä olen epänormaali mutta meidän välit ei lähentyneet tämmöisen" henkisen tuen" seurauksena.Joo. Jäi multakin tuon "henkisen tuen" hyödyt kokematta. Koin ilmeisesti väärin, kun en ilahtunut mummun opastuksesta. Opastus oli siis mummun taukoamaton selostus siitä, mitä teen väärin. Jos muuta ei mummu keksinyt, niin muisteli mun vanhoja mokia. Jos ei muuta kitistävää keksinyt, niin vauvalla oli ihan liian vähän vaatetta. Välittömästi piti se mummun ihan itse kutoma villatakki pistää päälle, vaikka se oli hankala ja ruma. Ja kuuma kesällä.
Mummu riepotteli vauvaa kuin räsynukkea ja pussasi suulle. Yök. Yökkäisitte tekin, jos tietäisitte millaiset hampaat mummulla on. Kyllä hän tietää kuinka vauvaa käsitellään, väitti hän. Kun kielsin riepottelun, niin olin hysteerinen tai mielenvikainen.
Olisin kyllä pärjännyt paremmin ilman tätä lyttäävää "tukea".
Se on juurikin se ongelma kun mummo raivostuu kun yhtään sanoo vastaan ja sitten alkaa tuo mielenvikaiseksi haukkuminen, ihan kuin tuore äiti ei tietäisi yhtään mitään, varsinkin nykyään kun ei äidit ole edes hirveän nuoria enää, mene ja sano lähemmäs 40v naiselle että hän on liian herkkä, koska hän yrittää suojella vauvaa esim taudeilta kieltämällä suukottamisen. Ei tuo ole mitään tukemista. Eikö viisaan mummon pitänyt sanoittaa äidin tunteita ja kertoa että tunne on normaali, eikä heti väittää että äiti on mielenvikainen?
Tuo kirjoittaja kirjoitti muuten itse kans heti että ap on ollut epäkypsä ja liian nuori äidiksi tultuaan ja että hän kärsii baby bluesista..juurikin sitä samaa p*skaa mitä nää mummot suoltaa. Englanniksi tota kutsutaan gaslightingiksi ja tarkoitus on nimenomaan kieltää toisen tunteita ja saada tätä epäilemään todellisuutensa, näin "uhria" on helpompi manipuloida ja käyttää hyväkseen. Uskon että nämä mummot valitsevat tarkasti ajankohdan, yleensä se alkaa juuri kun tuote äiti on synnyttänyt esikoisensa ja hän on herkimmillään, kärsii usein unen puutteesta ja sopeutuu täysin uuteen elämän vauvan kanssa. Mummon käytös eskaloituu todella nopeasti, jotta tuore äiti ei ehdi/jaksa puolustautua kunnolla kun hän ei oikein edes tiedä mitä on tapahtumassa.
Tuo "nuori äiti" hokema on myös mielenkiintoinen. Olin 36 kun sain esikoisen ja anoppi jaksoi vain väittää, että nuorena äitinä et osaa/tajua/tiedä... Hän sai esikoisensa 20 vuotiaana.
Tuo on juurikin keino näyttää itse jotenkin viisaammalta jotta voi määräillä, sinähän et tietenkään tiedä mitään, mutta HÄN kyllä tietää.. 🙄 sitten hän tietenkin kertoo muillekin miten olet niin hukassa ilman häntä, vihjailee kenties että kärsit masennuksesta jotta muutkin ymmärtävät että sua ei tarvitse kuunnella, vaan sua pitää lähinnä sääliä, ja mummo sitten ottaa ohjat kun hän on vanha ja viisas. Jos pistät vastaan muut kertovat sitten sinulle miten et ole nyt ihan normaali, mummo vaan hyvää hyvyyttään auttaa sinua, kun sullahan on mielenterveysongelmiakin. Sitten he auttavat mummoa kävelemään sun yli.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset kääntää aina kyljen, kun mummo haluaa halata. En ymmärrä mistä koko ihmeellinen halailu on keksitty, kun ei meillä lapsuudenkodissa ikinä, ikinä, ikinä halailtu. Täysin tunnekylmää touhua oli. Ja on minua kohtaan edelleen, olen täysin taksikuski tai ovimikko, en ihminen ollenkaan.
Kuule, ennen vanhaan tässä luterilaisessa yhteiskunnassa ei juurikaan hellitelty lapsia. Se oli turhaa touhua ja voi niitä, jotka olivat lastenkodeissa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset kääntää aina kyljen, kun mummo haluaa halata. En ymmärrä mistä koko ihmeellinen halailu on keksitty, kun ei meillä lapsuudenkodissa ikinä, ikinä, ikinä halailtu. Täysin tunnekylmää touhua oli. Ja on minua kohtaan edelleen, olen täysin taksikuski tai ovimikko, en ihminen ollenkaan.
Kuule, ennen vanhaan tässä luterilaisessa yhteiskunnassa ei juurikaan hellitelty lapsia. Se oli turhaa touhua ja voi niitä, jotka olivat lastenkodeissa :(
No eihän tuossakaan lapsista ole kyse vaan mummoteatterista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä Ap:n pitäisi lähteä purkamaan omia tuntojaan- onko ollut epäkypsä, liian nuori äidiksi tultuaan. Synnytyksen jälkeinen baby blues jne. jos jatkuva epävarmuuden tunne äitiydestään? Tämän on ehkä mummu huomannutkin, halunnut auttaa? Tuliko edes mieleen Ap:n puolustajat? :)
Sivustahuutelijana, tuollaisessa tilanteessa tuetaan sitä äidin äitiyttä, eikä yritetä omia tämän äidin vauvaa omaksi terapialelukseen.
Ihan noinkaan se ei ole. Muistelen omia aikojani esikoisvauvan äitinä... Tuoreelle äidille voi olla yllättävä henkinen tuki nähdä muiden kiintymystä vauvaan. Että vauva ei mene rikki, pientä voi halia ja suukottaa , tunteita ei tarvitse pidätellä. Ja ajatusketju: vauva on noin rakas mummille/tädille/pappalle, sehän onkin ihana vauva myös minulle. Kaikille tuo ei toimi ja erityisen herkillä oleva äiti voi pitää pahanakin mutta se menee ohi- viisas mummi tukee kasvuprosessia , sanoittaa äidin tunteita. "Tuo tunne on normaalia ja se kuuluu äitiyteen". Lapsi jopa lähentää sukupolvien välejä
Henkinen tuki :O Joo, todella. Lähinnä tulee mieleen henkinen lyttääminen. Tai mitä muut ajattelee, jos joka tapaamisella saa kuunnella mummolta " mummo on tässä, enää ei ole mitään hätää/ varmaan äitisi parhaansa yrittää, mutta mummon pitää käydä katsomassa, että kaikki on hyvin/ ei äitisi sinua osaa hoitaa/ taasko se äiti kiusaa?
Ehkä olen epänormaali mutta meidän välit ei lähentyneet tämmöisen" henkisen tuen" seurauksena.Joo. Jäi multakin tuon "henkisen tuen" hyödyt kokematta. Koin ilmeisesti väärin, kun en ilahtunut mummun opastuksesta. Opastus oli siis mummun taukoamaton selostus siitä, mitä teen väärin. Jos muuta ei mummu keksinyt, niin muisteli mun vanhoja mokia. Jos ei muuta kitistävää keksinyt, niin vauvalla oli ihan liian vähän vaatetta. Välittömästi piti se mummun ihan itse kutoma villatakki pistää päälle, vaikka se oli hankala ja ruma. Ja kuuma kesällä.
Mummu riepotteli vauvaa kuin räsynukkea ja pussasi suulle. Yök. Yökkäisitte tekin, jos tietäisitte millaiset hampaat mummulla on. Kyllä hän tietää kuinka vauvaa käsitellään, väitti hän. Kun kielsin riepottelun, niin olin hysteerinen tai mielenvikainen.
Olisin kyllä pärjännyt paremmin ilman tätä lyttäävää "tukea".
Se on juurikin se ongelma kun mummo raivostuu kun yhtään sanoo vastaan ja sitten alkaa tuo mielenvikaiseksi haukkuminen, ihan kuin tuore äiti ei tietäisi yhtään mitään, varsinkin nykyään kun ei äidit ole edes hirveän nuoria enää, mene ja sano lähemmäs 40v naiselle että hän on liian herkkä, koska hän yrittää suojella vauvaa esim taudeilta kieltämällä suukottamisen. Ei tuo ole mitään tukemista. Eikö viisaan mummon pitänyt sanoittaa äidin tunteita ja kertoa että tunne on normaali, eikä heti väittää että äiti on mielenvikainen?
Tuo kirjoittaja kirjoitti muuten itse kans heti että ap on ollut epäkypsä ja liian nuori äidiksi tultuaan ja että hän kärsii baby bluesista..juurikin sitä samaa p*skaa mitä nää mummot suoltaa. Englanniksi tota kutsutaan gaslightingiksi ja tarkoitus on nimenomaan kieltää toisen tunteita ja saada tätä epäilemään todellisuutensa, näin "uhria" on helpompi manipuloida ja käyttää hyväkseen. Uskon että nämä mummot valitsevat tarkasti ajankohdan, yleensä se alkaa juuri kun tuote äiti on synnyttänyt esikoisensa ja hän on herkimmillään, kärsii usein unen puutteesta ja sopeutuu täysin uuteen elämän vauvan kanssa. Mummon käytös eskaloituu todella nopeasti, jotta tuore äiti ei ehdi/jaksa puolustautua kunnolla kun hän ei oikein edes tiedä mitä on tapahtumassa.
Tuo "nuori äiti" hokema on myös mielenkiintoinen. Olin 36 kun sain esikoisen ja anoppi jaksoi vain väittää, että nuorena äitinä et osaa/tajua/tiedä... Hän sai esikoisensa 20 vuotiaana.
Tuo on juurikin keino näyttää itse jotenkin viisaammalta jotta voi määräillä, sinähän et tietenkään tiedä mitään, mutta HÄN kyllä tietää.. 🙄 sitten hän tietenkin kertoo muillekin miten olet niin hukassa ilman häntä, vihjailee kenties että kärsit masennuksesta jotta muutkin ymmärtävät että sua ei tarvitse kuunnella, vaan sua pitää lähinnä sääliä, ja mummo sitten ottaa ohjat kun hän on vanha ja viisas. Jos pistät vastaan muut kertovat sitten sinulle miten et ole nyt ihan normaali, mummo vaan hyvää hyvyyttään auttaa sinua, kun sullahan on mielenterveysongelmiakin. Sitten he auttavat mummoa kävelemään sun yli.
Todellakin mummo sanoi minulle, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Kun kerroin, että ei ole, hän alkoi jankkaamaan, että muut eivät vain ole huomanneet, mutta hän onneksi on. Tätä tarinaa leviteltiin kaikille jotka vain halusivat kuunnella :( Mietin yhä miten joku voi olla oman poikansa vaimolle noin julma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä Ap:n pitäisi lähteä purkamaan omia tuntojaan- onko ollut epäkypsä, liian nuori äidiksi tultuaan. Synnytyksen jälkeinen baby blues jne. jos jatkuva epävarmuuden tunne äitiydestään? Tämän on ehkä mummu huomannutkin, halunnut auttaa? Tuliko edes mieleen Ap:n puolustajat? :)
Sivustahuutelijana, tuollaisessa tilanteessa tuetaan sitä äidin äitiyttä, eikä yritetä omia tämän äidin vauvaa omaksi terapialelukseen.
Ihan noinkaan se ei ole. Muistelen omia aikojani esikoisvauvan äitinä... Tuoreelle äidille voi olla yllättävä henkinen tuki nähdä muiden kiintymystä vauvaan. Että vauva ei mene rikki, pientä voi halia ja suukottaa , tunteita ei tarvitse pidätellä. Ja ajatusketju: vauva on noin rakas mummille/tädille/pappalle, sehän onkin ihana vauva myös minulle. Kaikille tuo ei toimi ja erityisen herkillä oleva äiti voi pitää pahanakin mutta se menee ohi- viisas mummi tukee kasvuprosessia , sanoittaa äidin tunteita. "Tuo tunne on normaalia ja se kuuluu äitiyteen". Lapsi jopa lähentää sukupolvien välejä
Henkinen tuki :O Joo, todella. Lähinnä tulee mieleen henkinen lyttääminen. Tai mitä muut ajattelee, jos joka tapaamisella saa kuunnella mummolta " mummo on tässä, enää ei ole mitään hätää/ varmaan äitisi parhaansa yrittää, mutta mummon pitää käydä katsomassa, että kaikki on hyvin/ ei äitisi sinua osaa hoitaa/ taasko se äiti kiusaa?
Ehkä olen epänormaali mutta meidän välit ei lähentyneet tämmöisen" henkisen tuen" seurauksena.Joo. Jäi multakin tuon "henkisen tuen" hyödyt kokematta. Koin ilmeisesti väärin, kun en ilahtunut mummun opastuksesta. Opastus oli siis mummun taukoamaton selostus siitä, mitä teen väärin. Jos muuta ei mummu keksinyt, niin muisteli mun vanhoja mokia. Jos ei muuta kitistävää keksinyt, niin vauvalla oli ihan liian vähän vaatetta. Välittömästi piti se mummun ihan itse kutoma villatakki pistää päälle, vaikka se oli hankala ja ruma. Ja kuuma kesällä.
Mummu riepotteli vauvaa kuin räsynukkea ja pussasi suulle. Yök. Yökkäisitte tekin, jos tietäisitte millaiset hampaat mummulla on. Kyllä hän tietää kuinka vauvaa käsitellään, väitti hän. Kun kielsin riepottelun, niin olin hysteerinen tai mielenvikainen.
Olisin kyllä pärjännyt paremmin ilman tätä lyttäävää "tukea".
Se on juurikin se ongelma kun mummo raivostuu kun yhtään sanoo vastaan ja sitten alkaa tuo mielenvikaiseksi haukkuminen, ihan kuin tuore äiti ei tietäisi yhtään mitään, varsinkin nykyään kun ei äidit ole edes hirveän nuoria enää, mene ja sano lähemmäs 40v naiselle että hän on liian herkkä, koska hän yrittää suojella vauvaa esim taudeilta kieltämällä suukottamisen. Ei tuo ole mitään tukemista. Eikö viisaan mummon pitänyt sanoittaa äidin tunteita ja kertoa että tunne on normaali, eikä heti väittää että äiti on mielenvikainen?
Tuo kirjoittaja kirjoitti muuten itse kans heti että ap on ollut epäkypsä ja liian nuori äidiksi tultuaan ja että hän kärsii baby bluesista..juurikin sitä samaa p*skaa mitä nää mummot suoltaa. Englanniksi tota kutsutaan gaslightingiksi ja tarkoitus on nimenomaan kieltää toisen tunteita ja saada tätä epäilemään todellisuutensa, näin "uhria" on helpompi manipuloida ja käyttää hyväkseen. Uskon että nämä mummot valitsevat tarkasti ajankohdan, yleensä se alkaa juuri kun tuote äiti on synnyttänyt esikoisensa ja hän on herkimmillään, kärsii usein unen puutteesta ja sopeutuu täysin uuteen elämän vauvan kanssa. Mummon käytös eskaloituu todella nopeasti, jotta tuore äiti ei ehdi/jaksa puolustautua kunnolla kun hän ei oikein edes tiedä mitä on tapahtumassa.
Mä olin 35 kun esikoinen syntyi. Olin varsin hyvässä kunnossa, vaikka keisarinleikkauksella vauva saatiin maailmaan. Anopin mukaan mä en olis saanut kuin lepäillä sohvalla, vaikka ihan hyvin pääsin liikkeelle. Lisäksi olin masentunut, kun en halunnut kaikkea aikaa viettää anopin seurassa. Enkä tosiaan hoitanut vauvaa anopin ohjeiden mukaisesti. Ahdistunut kyllä olin, anopin takia. En tajua miten en upottanut nyrkkiäni anopin naamaan tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä Ap:n pitäisi lähteä purkamaan omia tuntojaan- onko ollut epäkypsä, liian nuori äidiksi tultuaan. Synnytyksen jälkeinen baby blues jne. jos jatkuva epävarmuuden tunne äitiydestään? Tämän on ehkä mummu huomannutkin, halunnut auttaa? Tuliko edes mieleen Ap:n puolustajat? :)
Sivustahuutelijana, tuollaisessa tilanteessa tuetaan sitä äidin äitiyttä, eikä yritetä omia tämän äidin vauvaa omaksi terapialelukseen.
Ihan noinkaan se ei ole. Muistelen omia aikojani esikoisvauvan äitinä... Tuoreelle äidille voi olla yllättävä henkinen tuki nähdä muiden kiintymystä vauvaan. Että vauva ei mene rikki, pientä voi halia ja suukottaa , tunteita ei tarvitse pidätellä. Ja ajatusketju: vauva on noin rakas mummille/tädille/pappalle, sehän onkin ihana vauva myös minulle. Kaikille tuo ei toimi ja erityisen herkillä oleva äiti voi pitää pahanakin mutta se menee ohi- viisas mummi tukee kasvuprosessia , sanoittaa äidin tunteita. "Tuo tunne on normaalia ja se kuuluu äitiyteen". Lapsi jopa lähentää sukupolvien välejä
Henkinen tuki :O Joo, todella. Lähinnä tulee mieleen henkinen lyttääminen. Tai mitä muut ajattelee, jos joka tapaamisella saa kuunnella mummolta " mummo on tässä, enää ei ole mitään hätää/ varmaan äitisi parhaansa yrittää, mutta mummon pitää käydä katsomassa, että kaikki on hyvin/ ei äitisi sinua osaa hoitaa/ taasko se äiti kiusaa?
Ehkä olen epänormaali mutta meidän välit ei lähentyneet tämmöisen" henkisen tuen" seurauksena.Joo. Jäi multakin tuon "henkisen tuen" hyödyt kokematta. Koin ilmeisesti väärin, kun en ilahtunut mummun opastuksesta. Opastus oli siis mummun taukoamaton selostus siitä, mitä teen väärin. Jos muuta ei mummu keksinyt, niin muisteli mun vanhoja mokia. Jos ei muuta kitistävää keksinyt, niin vauvalla oli ihan liian vähän vaatetta. Välittömästi piti se mummun ihan itse kutoma villatakki pistää päälle, vaikka se oli hankala ja ruma. Ja kuuma kesällä.
Mummu riepotteli vauvaa kuin räsynukkea ja pussasi suulle. Yök. Yökkäisitte tekin, jos tietäisitte millaiset hampaat mummulla on. Kyllä hän tietää kuinka vauvaa käsitellään, väitti hän. Kun kielsin riepottelun, niin olin hysteerinen tai mielenvikainen.
Olisin kyllä pärjännyt paremmin ilman tätä lyttäävää "tukea".
Se on juurikin se ongelma kun mummo raivostuu kun yhtään sanoo vastaan ja sitten alkaa tuo mielenvikaiseksi haukkuminen, ihan kuin tuore äiti ei tietäisi yhtään mitään, varsinkin nykyään kun ei äidit ole edes hirveän nuoria enää, mene ja sano lähemmäs 40v naiselle että hän on liian herkkä, koska hän yrittää suojella vauvaa esim taudeilta kieltämällä suukottamisen. Ei tuo ole mitään tukemista. Eikö viisaan mummon pitänyt sanoittaa äidin tunteita ja kertoa että tunne on normaali, eikä heti väittää että äiti on mielenvikainen?
Tuo kirjoittaja kirjoitti muuten itse kans heti että ap on ollut epäkypsä ja liian nuori äidiksi tultuaan ja että hän kärsii baby bluesista..juurikin sitä samaa p*skaa mitä nää mummot suoltaa. Englanniksi tota kutsutaan gaslightingiksi ja tarkoitus on nimenomaan kieltää toisen tunteita ja saada tätä epäilemään todellisuutensa, näin "uhria" on helpompi manipuloida ja käyttää hyväkseen. Uskon että nämä mummot valitsevat tarkasti ajankohdan, yleensä se alkaa juuri kun tuote äiti on synnyttänyt esikoisensa ja hän on herkimmillään, kärsii usein unen puutteesta ja sopeutuu täysin uuteen elämän vauvan kanssa. Mummon käytös eskaloituu todella nopeasti, jotta tuore äiti ei ehdi/jaksa puolustautua kunnolla kun hän ei oikein edes tiedä mitä on tapahtumassa.
Tuo "nuori äiti" hokema on myös mielenkiintoinen. Olin 36 kun sain esikoisen ja anoppi jaksoi vain väittää, että nuorena äitinä et osaa/tajua/tiedä... Hän sai esikoisensa 20 vuotiaana.
Tuo on juurikin keino näyttää itse jotenkin viisaammalta jotta voi määräillä, sinähän et tietenkään tiedä mitään, mutta HÄN kyllä tietää.. 🙄 sitten hän tietenkin kertoo muillekin miten olet niin hukassa ilman häntä, vihjailee kenties että kärsit masennuksesta jotta muutkin ymmärtävät että sua ei tarvitse kuunnella, vaan sua pitää lähinnä sääliä, ja mummo sitten ottaa ohjat kun hän on vanha ja viisas. Jos pistät vastaan muut kertovat sitten sinulle miten et ole nyt ihan normaali, mummo vaan hyvää hyvyyttään auttaa sinua, kun sullahan on mielenterveysongelmiakin. Sitten he auttavat mummoa kävelemään sun yli.
Todellakin mummo sanoi minulle, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Kun kerroin, että ei ole, hän alkoi jankkaamaan, että muut eivät vain ole huomanneet, mutta hän onneksi on. Tätä tarinaa leviteltiin kaikille jotka vain halusivat kuunnella :( Mietin yhä miten joku voi olla oman poikansa vaimolle noin julma.
No ei se poikakaan ole anopille tärkeä. Se poika on myös helpommin manipuloitavissa, kun hänen parisuhteessa ei ole kovin vahvalla pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä Ap:n pitäisi lähteä purkamaan omia tuntojaan- onko ollut epäkypsä, liian nuori äidiksi tultuaan. Synnytyksen jälkeinen baby blues jne. jos jatkuva epävarmuuden tunne äitiydestään? Tämän on ehkä mummu huomannutkin, halunnut auttaa? Tuliko edes mieleen Ap:n puolustajat? :)
Sivustahuutelijana, tuollaisessa tilanteessa tuetaan sitä äidin äitiyttä, eikä yritetä omia tämän äidin vauvaa omaksi terapialelukseen.
Ihan noinkaan se ei ole. Muistelen omia aikojani esikoisvauvan äitinä... Tuoreelle äidille voi olla yllättävä henkinen tuki nähdä muiden kiintymystä vauvaan. Että vauva ei mene rikki, pientä voi halia ja suukottaa , tunteita ei tarvitse pidätellä. Ja ajatusketju: vauva on noin rakas mummille/tädille/pappalle, sehän onkin ihana vauva myös minulle. Kaikille tuo ei toimi ja erityisen herkillä oleva äiti voi pitää pahanakin mutta se menee ohi- viisas mummi tukee kasvuprosessia , sanoittaa äidin tunteita. "Tuo tunne on normaalia ja se kuuluu äitiyteen". Lapsi jopa lähentää sukupolvien välejä
Henkinen tuki :O Joo, todella. Lähinnä tulee mieleen henkinen lyttääminen. Tai mitä muut ajattelee, jos joka tapaamisella saa kuunnella mummolta " mummo on tässä, enää ei ole mitään hätää/ varmaan äitisi parhaansa yrittää, mutta mummon pitää käydä katsomassa, että kaikki on hyvin/ ei äitisi sinua osaa hoitaa/ taasko se äiti kiusaa?
Ehkä olen epänormaali mutta meidän välit ei lähentyneet tämmöisen" henkisen tuen" seurauksena.Joo. Jäi multakin tuon "henkisen tuen" hyödyt kokematta. Koin ilmeisesti väärin, kun en ilahtunut mummun opastuksesta. Opastus oli siis mummun taukoamaton selostus siitä, mitä teen väärin. Jos muuta ei mummu keksinyt, niin muisteli mun vanhoja mokia. Jos ei muuta kitistävää keksinyt, niin vauvalla oli ihan liian vähän vaatetta. Välittömästi piti se mummun ihan itse kutoma villatakki pistää päälle, vaikka se oli hankala ja ruma. Ja kuuma kesällä.
Mummu riepotteli vauvaa kuin räsynukkea ja pussasi suulle. Yök. Yökkäisitte tekin, jos tietäisitte millaiset hampaat mummulla on. Kyllä hän tietää kuinka vauvaa käsitellään, väitti hän. Kun kielsin riepottelun, niin olin hysteerinen tai mielenvikainen.
Olisin kyllä pärjännyt paremmin ilman tätä lyttäävää "tukea".
Se on juurikin se ongelma kun mummo raivostuu kun yhtään sanoo vastaan ja sitten alkaa tuo mielenvikaiseksi haukkuminen, ihan kuin tuore äiti ei tietäisi yhtään mitään, varsinkin nykyään kun ei äidit ole edes hirveän nuoria enää, mene ja sano lähemmäs 40v naiselle että hän on liian herkkä, koska hän yrittää suojella vauvaa esim taudeilta kieltämällä suukottamisen. Ei tuo ole mitään tukemista. Eikö viisaan mummon pitänyt sanoittaa äidin tunteita ja kertoa että tunne on normaali, eikä heti väittää että äiti on mielenvikainen?
Tuo kirjoittaja kirjoitti muuten itse kans heti että ap on ollut epäkypsä ja liian nuori äidiksi tultuaan ja että hän kärsii baby bluesista..juurikin sitä samaa p*skaa mitä nää mummot suoltaa. Englanniksi tota kutsutaan gaslightingiksi ja tarkoitus on nimenomaan kieltää toisen tunteita ja saada tätä epäilemään todellisuutensa, näin "uhria" on helpompi manipuloida ja käyttää hyväkseen. Uskon että nämä mummot valitsevat tarkasti ajankohdan, yleensä se alkaa juuri kun tuote äiti on synnyttänyt esikoisensa ja hän on herkimmillään, kärsii usein unen puutteesta ja sopeutuu täysin uuteen elämän vauvan kanssa. Mummon käytös eskaloituu todella nopeasti, jotta tuore äiti ei ehdi/jaksa puolustautua kunnolla kun hän ei oikein edes tiedä mitä on tapahtumassa.
Tuo "nuori äiti" hokema on myös mielenkiintoinen. Olin 36 kun sain esikoisen ja anoppi jaksoi vain väittää, että nuorena äitinä et osaa/tajua/tiedä... Hän sai esikoisensa 20 vuotiaana.
Tuo on juurikin keino näyttää itse jotenkin viisaammalta jotta voi määräillä, sinähän et tietenkään tiedä mitään, mutta HÄN kyllä tietää.. 🙄 sitten hän tietenkin kertoo muillekin miten olet niin hukassa ilman häntä, vihjailee kenties että kärsit masennuksesta jotta muutkin ymmärtävät että sua ei tarvitse kuunnella, vaan sua pitää lähinnä sääliä, ja mummo sitten ottaa ohjat kun hän on vanha ja viisas. Jos pistät vastaan muut kertovat sitten sinulle miten et ole nyt ihan normaali, mummo vaan hyvää hyvyyttään auttaa sinua, kun sullahan on mielenterveysongelmiakin. Sitten he auttavat mummoa kävelemään sun yli.
Todellakin mummo sanoi minulle, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Kun kerroin, että ei ole, hän alkoi jankkaamaan, että muut eivät vain ole huomanneet, mutta hän onneksi on. Tätä tarinaa leviteltiin kaikille jotka vain halusivat kuunnella :( Mietin yhä miten joku voi olla oman poikansa vaimolle noin julma.
No ei se poikakaan ole anopille tärkeä. Se poika on myös helpommin manipuloitavissa, kun hänen parisuhteessa ei ole kovin vahvalla pohjalla.
Totta. Tämä kaikki on osa sitä mummon valtapeliä jotta mummo saisi kaiken mahdollisen irti itselleen. Sairas ihminen toimii noin.
Monta kertaa on tässä ketjussa mainittu hyvää hyvyyttään. Mitä hyvää on siinä, kun joku hyvää hyvyyttään tunkeutuu toisen kotiin auttamaan omin luvin ja samalla aiheuttaa paljon harmia? Miten tästä käytöksestä ilmenee henkilön hyvyys?
Vierailija kirjoitti:
Monta kertaa on tässä ketjussa mainittu hyvää hyvyyttään. Mitä hyvää on siinä, kun joku hyvää hyvyyttään tunkeutuu toisen kotiin auttamaan omin luvin ja samalla aiheuttaa paljon harmia? Miten tästä käytöksestä ilmenee henkilön hyvyys?
Hyvä kysymys. Pitääpä kysyä anopilta seuraavan kerran kun hän hyvää hyvyyttään tulee auttamaan, että pääsee sitten taas kertomaan kaikille kuinka laiska miniä hänellä on.
Vierailija kirjoitti:
Monta kertaa on tässä ketjussa mainittu hyvää hyvyyttään. Mitä hyvää on siinä, kun joku hyvää hyvyyttään tunkeutuu toisen kotiin auttamaan omin luvin ja samalla aiheuttaa paljon harmia? Miten tästä käytöksestä ilmenee henkilön hyvyys?
Sitä pitää hokea jotta voi osoittaa kumpi on se "hyvis" ja kumpi on "pahis". Olet siis se pahis jos kieltäydyt mummon "avusta" jota hän hyvää hyvyyttään sinulle tarjoaa. Pitää oikein kunnolla korostaa se hyvyys mummossa lisäämällä siihen se hyvä sana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TUO MUMMOMYYTTI ON KYLLÄ RASITE TOISINKIN PÄIN. EN ITSE HALUNNUT OLLA SE UHRAUTUVA LASTEN/KODINHOITAJA. SIITÄ SAIN PASKAMAISEN ANOPIN LEIMAN. MINULLA NYT SATTUU OLEMAAN OMA ELÄMÄKIN. OLISIN HOITANUT KYLLÄ NE NEUVOLA/LÄÄKÄRIKÄYNTIEN AJAT.
ILMOITIN OLEVANI KÄYTETTÄVISSÄ JOS TILANNE ON PAHA EIKÄ MUUTA APUA LÖYDY.
60VUOTTA TÄYTETTYÄNI OLEN KÄRSINYT UNI YM VAIKEUKSISTA. NÄITÄ EI MINIÄ OLE YMMÄRTÄNYT. JOSKUS SYNTYMÄPÄIVILLÄ YM JUHISSA OLEN VIIPYNYT PARITUNTIA JA LÄHTENYT LEPÄILEMÄÄN KOTIIN. PÄÄLLEPÄIN, USEAN VANHEMMAN IHMISEN VOINTI EI VÄLTTÄMÄTTÄ NÄY. KUKAPA NIITÄ VAIVOJA VIITSII AINA KERTOAKKAAN JA RASITTAA SITEN NUORIA.
LAPSENLAPSET KUITENKIN IHANIA. NAUTIN HEISTÄ TUOVAT ILOA ELÄMÄÄN.
SALLITTAKOON MYÖS VAIN VÄHÄN OSALLISTUVAT ISOVANHEMMAT.
Sulla jäi caps lock päälle! Ja voi kyyyyyyyyynel sentään, myös marttyyrivaihde on jäänyt jumiin.
Minulle hän olisi ihanneanoppi. Ei liikoja häiritse.
Minä inhoan ihmisiä, jotka saa tehtyä itsestään marttyyrejä pienemmästäkin. Miten siellä synttäreillä nyt kukaan muukaan muka paria tuntia pidempään kyläilee? Siitäkin sai väännettyä uhrinäytelmän ja syyllistettyä miniän - ja miten se aina onkin se miniäparka aina se lapsiperheen mänttipää, missäs se oma poika on tässä kuviossa?
Tuo kuvio on kyllä täysin mahdollinen, olen nähnyt aika paljonkin näitä missä esim oletetaan että oma vanhempi järjestää ne juhlat kokonaan koska "heillä on se iso talokin". Oma mies innostuneena järjesteli meille kaikennäköistä tekemistä, ja oletti että vanhempansa hoitavat vauvaa, olin silloin vielä raskaana. Piti sanoa miehelle että rauhoittuu, ei me minnekään olla menossa kun on vastasyntynyt vauva hoidettavana eikä voi olettaa että vanhemmat aina hoitavat.
Mulla on kolme lasta, lastensynttäreitä nähty kymmeniä, varmaan yli sata. Yhdetkään ei olleet mummolassa, enkä tiedä ketään jolla ne olisi ollut mummolassa.
Sen sijaan tiedän kymmeniä, joita se mummo on pilannut tai tullut sotkemaan, mm omien lasteni juhlia.
Meillä ei ole synttäreitä vaadittu pitämään mummolassa, mutta kastejuhlat olisi pitänyt pitää. Halusin pitää kotona ja mieskin suostui tähän. Toki juhlat oli huonot, koska kastemekon rusetti ei ollut sininen vaan mintun vihreä, olin tehnyt liikaa tarjottavia. Ruoka ja täytekakku olisi riittänyt. Seuraavissa kastejuhlissa ei ollutkaan ruokaa (ihmisillä 15 km matka juhlapaikalle) vaan olikin vain voileipäkakkuja, itsetehtyjä karjalanpiirakoita, paria erilaista makeaa kakkua, keksejä ja pienen herkkupuodin käsin tehtyjä karkkeja.
Väärin meni silloinkin, kyllä klo. 14 pitää ruoka tarjota.
Osa isovanhemmista on ilmeisesti joko lukutaidottomia tai he eivät ymmärrä puhetta. Ehkäpä muistisairaus tai dementia vaivaa vanhuksia? Vai onko sittenkin menossa valtataistelu miniän tai vävyn kanssa? Mikähän siinä on niin vaikeata, että mummolassa - ja etenkin anoppilassa - alkaa heti valtataistelu???
Lyhytkin mummolakyläily raastaa vanhempien hermoja! Isovanhempien on kiusallaankin yritettävä muuttaa lapsen rytmiä mummolavierailulla päälaelleen. Jos lapsi menee kotona nukkumaan klo 20-21 mennessä, niin isovanhempien mielestä lapsi voisi valvoa mummolassa ainakin puoleenyöhön. Ja seuraavana aamuna on lapsilla silmät ristissä klo 14 aikaan iltapäivällä.
Kun kotona on ateriarytmi, niin mummolassa syödään koska sattuu. Ruokaa laitetaan, jos viitsitään. Jos ei viitsitä, niin lämmitetään eineksiä mikrossa. Välipaloja, makeaa ja sokerihöttöä tuputetaan lapsille ruoka-aikojen välillä, ettei tarvitse laittaa kunnollista ruokaa.
Kotona äiti ja isä valvovat lastensa TV:n ja tietokoneen katselua. Mummolassa väännetään televisio ja tietokone jo aamulla kukonlaulun aikaan auki. Isovanhempien tavoite on, että lapsi saa katsoa televisiosta kaikki ohjelmat. Tietokoneella saa pelata tuntikausia. On ihan sama, tuleeko televisiosta pelottavia ohjelmia tai mitä lapset tietokoneelta näkevät. Monet isovanhemmat eivät myöskään ymmärrä internetin ja sosiaalisen median vaaroja.
Sitten lasten vanhemmille - äidille ja isälle - valitetaan, että miksi käytte niin harvoin mummolassa. Miksiköhän???
Miksi isovanhemmat eivät ymmärrä lasten parasta? Lapselle on eduksi, jos aikuisilla on yhtenäiset tavat ja lapsen oman kodin sääntöjä kunnioitetaan mummolassakin. Lapsi on oppinut kotonaan tietyn päivärytmin. On järjetöntä kiusantekoa isovanhempien taholta sekoittaa lapsen rytmi päälaelleen.
Joten varokaa itsekkäitä ja hankalia isovanhempia. He tuhoavat vuosien kasvatustyön tulokset jo muutamassa päivässä!
Henkinen tuki :O Joo, todella. Lähinnä tulee mieleen henkinen lyttääminen. Tai mitä muut ajattelee, jos joka tapaamisella saa kuunnella mummolta " mummo on tässä, enää ei ole mitään hätää/ varmaan äitisi parhaansa yrittää, mutta mummon pitää käydä katsomassa, että kaikki on hyvin/ ei äitisi sinua osaa hoitaa/ taasko se äiti kiusaa?
Ehkä olen epänormaali mutta meidän välit ei lähentyneet tämmöisen" henkisen tuen" seurauksena.